Niin mulle just kävi!
Vappuna tarttu matkaan mukava ja kivannäköinen
mies, jonka kans huomasin viihtyvän turhankin
hyvin. Yks asia vaan varjosti meidän
hyvinalkanutta "suhdetta": tää mies oli
saksalainen ja siis Saksasta kotoisin, minne hän
myöskin palasi. Viimeinen yhteinen iltamme
vietimme kaksistaan ja molemmat itkimme.
Ikävöin häntä suuresti ja syvällä mielessäni
palaa toivonkipinä, että vielä joskus tapaisimme
suotuisampien tähtien alla, mutta tiedän sen
olevan lähestulkoon täysin mahdotonta.
Kuinka tämmöisestä pääsee yli?
On niin vaikea unohtaa...
Ensi kerran elämässäni olen rakastunut ja tunne
on liian vahva tuosta vain pois pyyhkäistäväksi...
Vappuna tarttu matkaan mukava ja kivannäköinen
mies, jonka kans huomasin viihtyvän turhankin
hyvin. Yks asia vaan varjosti meidän
hyvinalkanutta "suhdetta": tää mies oli
saksalainen ja siis Saksasta kotoisin, minne hän
myöskin palasi. Viimeinen yhteinen iltamme
vietimme kaksistaan ja molemmat itkimme.
Ikävöin häntä suuresti ja syvällä mielessäni
palaa toivonkipinä, että vielä joskus tapaisimme
suotuisampien tähtien alla, mutta tiedän sen
olevan lähestulkoon täysin mahdotonta.
Kuinka tämmöisestä pääsee yli?
On niin vaikea unohtaa...
Ensi kerran elämässäni olen rakastunut ja tunne
on liian vahva tuosta vain pois pyyhkäistäväksi...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olemme nyt EU:ssa ja sinulla on mahdollisuus
matkustaa perässä Saksaan.
Yllätä hänet ja soita noutamaan bussiasemalta.
Edellytyksenä on, että tiedät nimen ja osoitteen.
Tunnen tunteen! Mulla on joskus ollut samanlainen
tilanne. Tapaat yhtäkkiseltään ihmisen joka imee
kaiken sun energian itseensä! Tunne on
ihana.Aivan kuin ei huomisella olisi
merkitystä.Aika on rajaton käsite, kunpa aamu
tulis joskus kaukana. Tosiasia on että kello
tikittää niinkuin ennenkin, hyvästit on
jätettävä, joskus kyynelsilmin. Ainakin itselläni
on mennyt noin 4 päivää niin olen päässyt asiasta
yli, itkenyt ja miettinyt kaikki junavuorot
läpi.Mutta aika parantaa. Mutta jos tuntuu
siltä että tämä kaveri on se ainoa oikea niin
kyllähän se matkalippu löytyy... Tosin olen sitä
mieltä että kyllä se vastapään kaverikin osaa
katsella tilanteen ja iskeä silmää.
Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa.
Ollessani vaihdossa Jenkeissä, kohtasin
tähänastisen elämäni ihanimman tyttelin. Ikävä
kyllä, tämä sattui 4-kuukautisen keikan
viimeiselle kuukaudelle. Deittailimme sen kk:n
ajan, ja jotenkin se vain..toimi. Ainakin itse
tunsin oloni ensimmäistä kertaa joksikin, jota
voi kuvata hyväksi. Taisin olla ensimmäistä
kertaa rakastumassa, en tiedä.
Lähtöpäivä oli tiedossa, ja laskin melkein
tunteja mitä olisi jäljellä. Lentokentällä
olinkin sitten aivan hajalla; mieshän ei itke
joten ilmeisesti en ole sitten mies.
Sanomattakin on selvää, että ikävähän siitä tuli.
Ja mitä pahinta (tai parasta?), tyttelilläkin oli
tunnemylly liikahtanut aika paljon. Tästä on nyt
kohta puolisen vuotta kulunut, mutta ei liene
päivää jolloin en haaveilisi hänestä tai
yhteisestä elämästä (unta, mutta minkäs teet..).
Nyt on ns. toisin ja se haikailu
on "helpottanut". Joten, aika tekee tehtävänsä;
aina ja vääjäämättä.
Oma tapaukseni on edelleen siellä jossain, hyvin
hyvin kaukana. Jos hän on tai saattaa olla
Unelmamiehesi, kokeile: Saksa ei kuitenkaan ole
täysin mahdottoman matkan päässä.. Onnea!
Hei Ninja,
Itse olin samanlaisessa tilanteessa kuin sinäkin.
Rakastuin hollantilaiseen mieheen... Viime vuonna
tein sitten suuren harppauksen, muutin
Hollantiin, jotta saisin olla rakkaani kanssa.
Tätä päätöstä en ole katunut ollenkaan vaikka
perhe ja ystävät Suomeen jäikin.
Kaikki on kiinni sinusta sekä ystävästäsi.
Toivottavasti löydätte ratkaisun moiseen
raastavaan tilanteeseen.