nettideittailua. Eli olen kolmekymppinen akateemisesti koulutettu mies, vaikka en kyllä sille koulutukselle laske mitään merkitystä. Eli tein kuvallisen profiilin, keskimääräistä huomattavasti pidemmän, sellaisen joka mielestäni kuvasi minua ihan hyvin. Sitten tein haun ikäluokkani naisista maakunnassani ( - 5v). Löytyi 120 kpl, deittailun edetessä kävin läpi sellaiset, jotka suinkin olivat aktiivisia. Täytin naisten kriteereitä noin kymmenessä tapauksessa. Jossain vaiheessa löysäsin hieman sitä kriteereiden katsomista, ja profiileja löytyi muutama enemmän. Tietenkään yhdellekkään naiselle jonka vaatimusten kanssa olisin ollut ristiriidassa en lähettänyt viestiä. Eli jos nainen vaati urheilullista, tatuoitua tai vastaavaa.
Lähetin viestejä n. 15 kpl. Yllätyksekseni sain vastauksia n. 11 kpl. joista 5 johti pidempään viestittelyyn ja 3 tapasinkin. Kaikki kuitenkin päättyivät samaan tulokseen. Olen todella mukava, kohtelias ja minun kanssa on helppo jutella, mutta kemia puuttu. Eli en ollut tarpeeksi komea. Eli täysin sama tulos kuin muutenkin elämässä.
Kaveripiirini on suhta laaja, ja lähes joka viikonloppu on jotain illanistujaista. Mutta niissä on läsnä aina pariskuntia ja minä. Joskus satunnaisesti joku toinen mies on yksin kun vaimokkeella oli muuta tekemistä. Muutamat naispuoleiset ystävätkin ovat minulle joskus päivitelleet, että miksi en koskaan tuo ketään naista mukanani. Miksiköhän en. Kun vapaita naisia ei vain ole.
Nyt on nettideittikin kokeiltu, ja eipähän siitäkään ollut mitään apua naisen löytämiseen. Eipä taida olla muuta mahdollisuutta kuin ymmärtää olevansa yksin ja salassa toivoa sitä ihmettä tapahtuvaksi, että joku mukava vapaa nainen sattuisi joskus tulemaan vastaan.
Lähetin viestejä n. 15 kpl. Yllätyksekseni sain vastauksia n. 11 kpl. joista 5 johti pidempään viestittelyyn ja 3 tapasinkin. Kaikki kuitenkin päättyivät samaan tulokseen. Olen todella mukava, kohtelias ja minun kanssa on helppo jutella, mutta kemia puuttu. Eli en ollut tarpeeksi komea. Eli täysin sama tulos kuin muutenkin elämässä.
Kaveripiirini on suhta laaja, ja lähes joka viikonloppu on jotain illanistujaista. Mutta niissä on läsnä aina pariskuntia ja minä. Joskus satunnaisesti joku toinen mies on yksin kun vaimokkeella oli muuta tekemistä. Muutamat naispuoleiset ystävätkin ovat minulle joskus päivitelleet, että miksi en koskaan tuo ketään naista mukanani. Miksiköhän en. Kun vapaita naisia ei vain ole.
Nyt on nettideittikin kokeiltu, ja eipähän siitäkään ollut mitään apua naisen löytämiseen. Eipä taida olla muuta mahdollisuutta kuin ymmärtää olevansa yksin ja salassa toivoa sitä ihmettä tapahtuvaksi, että joku mukava vapaa nainen sattuisi joskus tulemaan vastaan.
Vastaukset 36
Vanhimmat
No sä sentään sait 11 vastausta 15:sta kun monet ei saa samaa määrää edes sadasta aloituksestaan.
Ois kiva taas vastaavasti tavata yh-äiti ja seurustella tän kanssa 7.5 vuotta josta 5.5 vuotta yhdessä ......
No itsekin joskus olin vastaavassa tilanteessa ja huomasin, että naiset ympärilläni olivat "vain kavereita". Aika meni kaikenlaisissa illanistujaisissa, niinkuin sinullakin ja kumppania ei löytynyt. Omasta mielestä olin ehkä liian kiltti. Sit vaan jostain kohtalon oikusta tapasin nykyisen vaimon ja tilanne oli sellainen, että menin johonkin kotibileisiin vailla mitään odotuksia ja sieltä bongasin tytön. En sillä kertaa edes tutustunut liiemmin, mutta jälkeenpäin pyysin treffeille. Siitä se sit läks ja nyt pari mukulaakin hänen kanssaan. Mutta niillä muutamalla "vaan kaverilla" on muksujakin, mutta ei miehiä. Hieman olen ihmeissäni, mutta nyt tajuan, että he oiekin hinkusivat hamppeja. Nyt sit varmaan ruikuttavat täällä, kun ei löydy sitä oikeaa. Naisia vaan tuntuu kiinnostavan sellaiset edesvastuuttomat ääliöt ja sit ihmetellään kun ne jättää, kun arki alkaa...No can do! Lippu ylös ja elä etsi, kyllä se tulee vastaan, kun vähiten odotat.
Täytyy sit itekin kokeilla olla etsimättä jos se sopiva sit löytyis.
kuin vastaavan tekstin kirjoittavalle naiselle täällä annettaisiin: sinun pitää laskea rimaa. Nyt yrität naisia, joilla on sinua parempia tarjokkaita. Itsensä arvioinnissa ihmiset ovat yleensä epärealistisia ja pitävät itseään parempana kuin ovat (ilmiön mukaan suurin osa ihmisistä määrittelee itsensä monissa asioissa - autonajotaidoiltaan viehättävyyteen - keskiarvon yläpuolelle).
Mainitset, että reaalimaailman yrityksesi ovat olleet yhtä ansiokkaita kuin nettideitit. Ongelma ei siis ole nettideiteissä itsessään.
Jos ajattelet naisia hieman sen tason alapuolelta, josta olet tähän saakka yrittänyt, luuletko mahdollisuuksiesi olevan paremmat?
Empä tiedä miten laskea enään rimaa, suunnilleen sama ikä, vapaa, nainen ja ei mitään vakavaa mielenterveysongelmaa ovat olleet tähännastiset kriteerini. Edellinen nainen johon olin todella ihastunut oli melko tuhti ja ei varmasti kauneusihanteiden mukainen, mutta minun silmiini kaunis ja ihastuttava. Eli sun mielestä mun pitäisi yrittää viiskymppisiä mt-ongelmaisia, tuskimpa hekään tällaista poikaista ottaisi...
niin ja en usko mahdollisuuksieni olevan parempia, kun vapaita naisia ei vain kohtaa...
Minä en uskalla kokeillakaan, joku voi tunnistaa. Ja sitten sanoo... ei saakeli onko tuo kokeilemassa huvinsa vuoksi jotain tuollaista... stanan hengenvaarallinen tyyppi tuo, tiedätkö edes mitä yhteyksiä tuolla voi olla united brotherhoodiin espanjassakin?
just duke.
Voi voi, vastahan pääsit alkuun. Jokaiselle löytyy joku, mutta verkot pitää olla vesillä. Kun olet treffannut parikymmentä naista ja kukaan ei ole vieläkään kiinnostunut, tule vasta sitten valittamaan.
Yleensä ongelma ei ole ulkonäkö vaan värittömyys ja se ettei ole ns. särmää. Yritä olla mielenkiintoisempi, hommaa joku erikoinen harrastus tms.
Mistäpä kaivan lisää treffailtavaa kun niitä naisia vain ei ole. Nämäkin treffit, jotka kävin olivat 50 km päässä lähimmässä isommassa kaupungissa, se jossa asun on kooltaan 30000 ihmistä.No luultavasti olen väritön ja tylsä kun harrastan liikuntaa muutamissa muodoissa, puutöitä ja pyrin opiskelemaan kieliä. Ei minulla ole paloa, eikä rahaakaan alkaa mitään laskuvarjohyppyä alkaa harrastamaan.
Kahden ihmisen vaaditaan sitä kuuluisaa kemiaa. Sitä joko on tai ei. Parempi, että selvisi sulle het. On minulle käynyt niin, että kuukausi menee, että luullaan tämä se on ja sitten todellisuus iskee. Ei olekkaan sen kummempaa... Tämä on jotenkin isompi pettymys. Mutta sitten tuli se jonka kanssa synkkas ja se eteni vaan silleen luontevasti. Aika montaa piti kyllä sitä ennen tavata....
No pitää vain laajentaa piiriä. Treffithän voi pitää vaikka webbikameran välityksellä. Sitten jos natsaa, niin ei 100km ole mitään.
En nyt tarkoita välttämättä mitään laskuvarjohyppyä. Mutta neuvoisin silti välttämään tylsän vaikutelman antamista. Uroksella pitää olla jotain värikästä näytettävää naaraalle. Tai ainakin antaa kuvitelma että on jotenkin salaperäinen. Tämä on kokemukseni.
Aika vähän sille kiinnostavuudelleen lopulta mitään voi. Joko olemus miellyttää tai sitten ei. Jos miellyttää niin ei jollain harrastusten tylsyydellä oo haileenkaan merkitystä, nehän on ihan sivuseikkoja, ja jos ei, niin eipä se niillä laskuvarjohypyilläkään sen kiinnostavammaks muutu.
Sen sijaan joku 100km välimatka voi oikeesti monelle ollakin se käytännön este, ainakin jos ihan vakituinen suhde ois haaveissa.
Itseään voi kehittää pois siitä tylsän ihmisen muotista ja siinä kieltämättä auttaa, että elämässä on kaikenlaista pientä ei niin tavanomaista ja arkista mistä puhua. Harvalla ihmisellä on sellaista kaipuuta pois sinkkuudesta, että ollaan valmiita asettumaan tylsään suhteeseen jos se vaatisi vielä heti alkuun runsasta matkustelua tai muuttoa uuteen paikkaan.
Halvimpia ja helpoimpia harrastuksia, jotka antaa ihmisille puheenaiheita ovat kirjallisuus ja musiikki (ei levyjen kuuntelu). Pitää tietty olla sellainen treffikaveri, joka niistä jotain ymmärtää mutta esimerkiksi moni tuntuisi olevan kiinnostunut soittamisesta tai laulamisesta ihan ajatuksen tasolla vaikkei itse harrasta. Moni ainakin haluaisi osata.
Olet väärässä. Jos ei ole ulkonäköä tarpeeksi, niin silloin nimenomaan pitää olla muuta kiinnostavuutta, olkoot sitten vaikka laskuvarjohyppy. Juuri siksi susirumat miehetkin saavat kauniita naisia, he on kiinnostavia, heillä on esim. rahaa, valtaa, ovat purjehtineet maailman ympäri tms. Tai siitten jopa rikollisuus, tatuoinnit, ryyppääminen, jopa väkivaltaisuus vetoaa moniin. Ne kiehtovat. Näin se vain on.
Niin, jos natsaa ei 100 km ole mitään. Eikä mielestäni 50 km ole edes treffeille mitään. Nykyään kuitenkin ajelen lähes joka viikonloppu 150-300 km suuntaansa. Käyn eri kavereiden luona, kun en jaksa yksin kotona murjottaa, ja lähes kaikki kaverini lähtevät viikonlopuksi paikkakunnalta.
Olen yrittänyt ehdottaa viestittelyä tai treffejä kauempana asuville, mutta poikkeuksetta vastaus on " en ole mitään kaukosuhdetta hakemassa".
Kyllähän pitäs olla jotain näytettävää, jotain salaperäistä ja jotain jännää. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että olen tylsä mies. Ja miksi ihmeessä käyttäisin paljon aikaa (ja rahaa) johonkin harrastukseen, mistä en pitäisi. Vain sen takia, että voisin siitä mainita naiselle.
Kyllä jokainen aikuinen tietää, että normaali elämä ei ole mitenkään jännää tai jatkuvaa ilotulitusta. Jos nainen etsii jotain jännää tai salaperäistä, on mitä ilmeisimmin harhainen ja irrallaan todellisuudesta.
Herätkää typerykset! Normaali elämä on tylsää! Jos tapahtuu jotain epänormaalia, se on todennäköisesti jokin onnettomuus.
Vali vali. Olet tavannut vain 3 naista ja valitat. Kuuluu valitus samaan sarjaan: "tapasin yhden naisen, mutta en päässyt kuin kahville hänen kanssa"...
Mielelläni deittailisin useampaa, mutta kun vain ei ole deittailtavaa. Tiedän, että kolme on julmetun vähän.
Mun tapaamani hiljainen ja rauhallinen mies harrastaa kirjojen lukemista ja musiikin kuuntelua, ja on mun mielestäni tosi kiinnostava ja erittäin värikäs tyyppi. Ei ole komea. Kemiaa on silti ihan pirusti.
Et ei se järkevän naisen kans ainakaan laskuvarjohypystä ole kiinni.
Todennäköisyys, että kolmesta tavatusta ihmisestä joku olisi "sielunkumppani" tai "significant other" tai miten ikinä sitä haluaa kutsuakin, on häviävän pieni. Tuo "eli en ollut tarpeeksi komea" on ihan omaa tulkintaasi, ilmeisesti yksikään naisista ei sanonut niin. Entä omat tunteesi; kolahtiko joku näistä tapaamistasi naisista? Ihastuitko? Et ainakaan mainitse asiasta mitään. Koko touhu kuulostaa siltä kuin olisit - valmiiksi negatiivisesti asennoituneena - käynyt treffeillä vain todistaaksesi itsellesi, että et kuitenkaan kelpaa. Et kerro kyseisistä naisista muuta kuin määrät, ei pienintäkään vihjetta siihen suuntaan, kuinka kovasti olisit jotakuta heistä halunnut tavata uudestaan ja kuinka pettynyt olet, kun et saanut häntä.
Ei, vain sinä, sinä ja sinun ulkonäkösi ja tylsyytesi.
Ja jos asuu pienehkössä kaupungissa niin tottakai sillä on vaikutuksensa. Turha siitä on vetää yhtäläisyysmerkkejä omaan henkilökohtaiseen kelpaamattomuuteen.
Ei toi ei todellakaan ole mikään oma tulkinta toi, että en ole tarpeeksi komea. Minulle on sanottu suoraan päin naamaa useasti, että "sun näkösen ei kannattas ees yrittää", " jotain naama rajaa" ja " sun näköisen kannattas tappaa ittensä". Tietenkin naispuoleiset kaverit on sanonut, että olen komea tai ihan ok:n näköinen. Mutta tämä on vain heidän tapansa yrittää olla kohteliaita. Tuntemattomilta naisiltahan se oikea palaute tulee, heitähän sitä ollaan yrittämässä - ei kavereiden puolisoita.
Tottakai olen ollut pettynyt kun treffit eivät ole saaneet jatkoa, yhdestä varsinkin. Hän oli todella ihasttuttavan oloinen nainen. Ne pari muuta olivat mukavia, enkä niin äärettömän pettynyt ollut - tietenkin se oli jo treffeillä ilmassa, ettei tähän mitään jatkoa tule. Joten sitä osasin odottaa. Minä en ole mikään nopea ihastumaan, joten yhden tapaamisen perusteellaa en ole mitenkään maani myynyt. Olen jo oppinut kylmettämään itseni ja olemaan ihastumatta.
Olen asunut 8 talvea pääkaupunkiseudulla, mutta eipä sielläkään vientiä ollut. Pelkkää vittuilua kohtasin jos jotain erehdyin yrittämään.
No jopas on surkeaa nyt, ripottele nyt vielä tuhkaa päällesi. Sinulla oli kuitenkin kuva profiilissa ja sait epätavallisen paljon vastauksiakin aloitteisiisi. Tuskin siis mikään susiruma olet. Ehkä se on tuo huono itsetunto. Naiset pitävät miehistä, joilla on hyvä itsetunto.
Jos yksi nainen oli mielestäsi ihastuttava, miksi annoit periksi? Olisit pommittanut vähän enemmän ja kertonut naiselle että ihastuit häneen ja haluat tavata uudelleen, että pää on sekaisin ja sukat pyörii jaloissa. Sitten olisit järkännyt joitan kivaa treffeille. Kyllä naisen pään saa kääntymään käytökselläkin. Itse ainakin olen suostunut toisille treffeille kun on ollut sitkeä yrittäjä ja siitä on seurannut sitten seurustelukin, vaikka alkuun tuntui että ehei.
no jos toinen sanoo suoraan et ei kiitos, niin kunnioitan sitä, toivotan hyvät jatkot ja jätän rauhaan. En ala miksikään friikiksi ahdistelijaksi. Tottakai mainitsin, että oisin todellakin halunnut vielä nähdä, mut toinen oli tehnyt päätöksen (todennäköisesti jo ennen treffejä) niin minä kunnioitan sitä. Ihan tarpeeksi on saannut kuulla kavereilta niistä ahdistavista ääliöistä, jotka eivät jätä rauhaan.
Toi on vähän kaksipiippuinen juttu. Mutta ehkä se vain parempi toimia kuten sinä toimit. Helposti toinen kokee ahdisteluna, jo ei jätä pyynnöistä huolimatta rauhaan.
Okei. Tuossako näkee mitä nykyaikaisella akateemisella koulutuksella saa. Luulon siitä että kemia tarkoittaa automaattisesti ulkonäköä -ehei!
Itse otin ei niin komean miehen, jota kaverinikin ihmettelivät. Löytyi siis kemiaa. Mutta siitä on jo aikaa....
Anna projektille aikaa. Onko sulla kiire johonkin?
Itse aloitin vajaa vuosi sitten, ilman minkäänlaista seurustelukokemusta taustalla. Minulla ei ollut edes yhtään nais puolista kaveria. Nyt, minulla on kolme uutta nais kaveria, seksiäkin olen saanut ja treffirutiinit hallussa.
Jos jatkan samaa tahtia vaikka viisi vuotta, en ainakaan ole menettänyt mitään, vaan luultavasti monta ystävää ja kokemusta rikkaampi!
Ja olin kokematon 35- vuotias, monen mielestä toivoton tapaus.
Ja vähintään tuo 50 kilsaa on matkaa kaupunkiin minullakin.
No kyllähän sitä voi miehellä kiire alkaa olla kolmekymppisenä, jos haluaa perhettä. Jos on kiinnostunut oman ikäluokan naisista ja haluaa tutustua toiseen kunnolla ennen lapsien tekoa. 35 alkaa oleen jo myöhäistä perustaa perhettä.
Niin, no jos perhettä. Itsellä oli tavoitteena päästä edes kerran elämässä olemaan "sillei" naisen kanssa. Ja se onnistui, joten kaikki tuleva on vain plussaa ja sellaista josta en pari vuotta sitten uskaltanut edes uneksia.
Mutta ap. mieti itseäsi tilanteeseen, jossa tapaat naisen, jonka ulkonäöstä et pidä. Jatkatko hänen kanssaan siksi, että on vain pakko löytää joku nainen?
" mutta kemia puuttu. Eli en ollut tarpeeksi komea"
Komea ja kemia eivät ole sama asia. Rumallakin voi olla kemiaa jonkun naisen kanssa...
Ei noin pienestä otoksesta kannata heittää hanskoja tiskiin. Normaalisti saa käydä kymmenillä treffeillä ja hyvällä onnella yksi on jokseenkin miehenkiintoinen. Toiset treffailee vuosikausia löytämättä ketään, joka olisi toisien treffien arvoinen.
Kaikkihan haluaa kauniin naisen, myös ne rumat miehet? Pitäiskö rimaa laskea itsenkin?
Itse treffailin myös vuosia. Mulla on eri tilanne, koska olen keskimääräistä paramman näköinen nainen. Vientiä olisi niin netti- kuin livemaailmassakin, mutta mä hain nimenomaan sitä kemiaa, yhteisiä asioita ja intressejä. Kaikki treffimiehet leuhkivat Audeillaan ja Thaimaanlomillaan ja kiristivät merkkipuvun solmioo tiukemmalle. Juu, ei kiitos. Vuosi sitten tapasin karskin miehen, joka ei ole komea. Kalju, sittisilmäinen ja hampaat ristissä suussa. Mutta se kemia löytyi heti siinä kahvilla! Ihan samat toiveet ja halut elämän suhteen ja suudellessa vetovoima....
Mutta mä etsinkin ihmistä, en kuorta.
Ettispä muutkin sitä ihmistä...
Parempi vaan kun lopetat ittes... ei tuu kellekkään mielipahaa.
Minäkin ajattelisin, että tuo sinun saamiesi vastausten määrä on hyvä alku eikä todellakaan mikään syy lopettaa etsimistä. Jos tällä hetkellä tuntuu siltä, että sillä alueella missä asut ei ole enää sopivia naisia deittailtavaksi niin anna ajan kulua. Kyllähän uusia profiileja ilmestyy vähän väliä. Tai voi kokeilla eri hakusanoilla tai kriteereillä, koska joskus olen sillä tavalla löytänyt profiileja joita en aikaisemmin ole nähnyt mutta jotka minun käsityksen mukaan olisi pitänyt tulla jo eka haulla näkyviin. Toisekseen voisit kokeilla käydä viikonloppuisin myös sinulle vähän tuntemattomammissakin paikoissa sen sijaan että käyt samojen kavereiden luona. Tai lähtisittekö kaveriporukalla käymään yhdessä jossain tai tekemässä jotain mitä ette tavallisesti tee.
Ja vielä lisäksi ne negatiiviset kommentit sinun ulkonäöstäsi voi jättää ihan omaan arvoonsa. Ne antavat vain sanojasta huonon kuvan, ei sinusta. Miksi sitäpaitsi uskot semmoisia ennemmin kuin ystävien vaimoja?
Jokatapauksessa tsemppiä sinulle! Ja arvosta itseäsi!
Ruma, läski, huonoitsetuntoinen... Ei ihmekkään ettei sitä kemiaa löydy. Niin ja huipennuksena vielä luultavasti kokematon... Miksi ihmeessä kukaan täysjärkinen nainen ottaisi tollaista luuseria.
Tämä kyllä kuvaa suominaisten käyttäytymistä aivan täydellisesti...