Mä haluaisin tietää onko mitään mahdollisuutta
parantaa ees vähä tätä tilannetta minkä mä oon
ittelleni aiheuttanu, joten lukeekaa..
Mä olin yhden jätkän kanssa sellaset kaksvuotta
lukuun ottamatta pientä taukoo, kun mulle iski
meno vaihde päälle. Me oltiin ihan hirveen
onnellisia, ja musta tuntu vie kuukausi sitte
ettei mikää voi tulla meidän väliin.. No yx ilta
keskellä viikkoo, mä istuin iltaa mun kaverin
kanssa (jätkä) me oltiin aina tosiaanki oltu
pelkkiä kavereita enkä mitää muuta olis voinu
sillon ees kuvitella. Tää jätkä oli mun sen
hetkisen jätkäkaverin melko hyvä frendi, mut
kuitenki se sit kehtas sanoo et oli koko tän ajan
ollu kiinnostunu musta.. Tää asia jäi sit siihen
ku vähä maistissa oltiin.. No myöhemmin se rupes
lähetteleen viestejä mulle et se oikeesti
rakastaa mua jne.. Mun pää oli ihan sekasi, kun
tyypin tunsin niin tiesin et se oli tosissaan.
Niin mä jätin mun jätkäkaverin, tosta noin vaan,
niin kylmästi ton pitkän seurustelun jälkeen
etten olis ikinä voinu uskoo ittestäni. Ystävyys
ja kaikki meni sen eron myötä, ei sanaakaan sen
jäleen. Mä seurustelen nyt tän toisen jätkän
kanssa, mutta edelleen ku mä oon sen kanssa se
tuntuu lähes pettämiseltä. Syy on ehkä se että
sen eron myötä mä menetin paljon muutakin kun
jätkäkaverini, hyvän ystävän ja lohduttajan.
Lisäxi myös nämä kaksi kaverusta ovat varmaan
ikuisesti katkeria toisilleen.. Kertokaa mulle
onko olemassa mitään mahdollisuutta saada tilanne
vähän vähemmän kiusalliseksi kaikille? Mä oon
luonteeltani todella vahva ja varmasti moni
luulee että mulla ei todellakaan oo tunteita kun
tein noin, mut asia ei oo noin kukaan ei ikinä
voi tietää kuinka pahalta musta tuntuu ja kuinka
rikki mä oon!!! Mä en halua näyttää sitä enkä
ehkä osaakkaan! Mä oon aina ollu se ilo pilleri
jonka kuuluu hymyillä, kukaan ei vaan ymmärrä
mihin mun hymy on kadonnu, ja mihin MÄ katoon
hetkihetkeltä enemmän, niinku mua ei ois
ollutkaan... Mä oon vaan tottunu tekeen kaiken
hetken mielijohteesta, koska jos joku tuntuu
väärältä se pitää lopettaa heti. Tää uus juttu ei
tunnu väärältä... Mä haluan vaan rauhan, ystäviä,
sen tunteen mikä mulla oli ennen ku mä mokasin
ehkä mun koko loppu elämän osittain, mähän
hajotin niin paljon muidenkin elämää... Loppuuko
tää koskaan..? Toivon että edes joku yrittäis
jotenkin auttaa... Vaikka mähän tässä se sika oon
ollu...
parantaa ees vähä tätä tilannetta minkä mä oon
ittelleni aiheuttanu, joten lukeekaa..
Mä olin yhden jätkän kanssa sellaset kaksvuotta
lukuun ottamatta pientä taukoo, kun mulle iski
meno vaihde päälle. Me oltiin ihan hirveen
onnellisia, ja musta tuntu vie kuukausi sitte
ettei mikää voi tulla meidän väliin.. No yx ilta
keskellä viikkoo, mä istuin iltaa mun kaverin
kanssa (jätkä) me oltiin aina tosiaanki oltu
pelkkiä kavereita enkä mitää muuta olis voinu
sillon ees kuvitella. Tää jätkä oli mun sen
hetkisen jätkäkaverin melko hyvä frendi, mut
kuitenki se sit kehtas sanoo et oli koko tän ajan
ollu kiinnostunu musta.. Tää asia jäi sit siihen
ku vähä maistissa oltiin.. No myöhemmin se rupes
lähetteleen viestejä mulle et se oikeesti
rakastaa mua jne.. Mun pää oli ihan sekasi, kun
tyypin tunsin niin tiesin et se oli tosissaan.
Niin mä jätin mun jätkäkaverin, tosta noin vaan,
niin kylmästi ton pitkän seurustelun jälkeen
etten olis ikinä voinu uskoo ittestäni. Ystävyys
ja kaikki meni sen eron myötä, ei sanaakaan sen
jäleen. Mä seurustelen nyt tän toisen jätkän
kanssa, mutta edelleen ku mä oon sen kanssa se
tuntuu lähes pettämiseltä. Syy on ehkä se että
sen eron myötä mä menetin paljon muutakin kun
jätkäkaverini, hyvän ystävän ja lohduttajan.
Lisäxi myös nämä kaksi kaverusta ovat varmaan
ikuisesti katkeria toisilleen.. Kertokaa mulle
onko olemassa mitään mahdollisuutta saada tilanne
vähän vähemmän kiusalliseksi kaikille? Mä oon
luonteeltani todella vahva ja varmasti moni
luulee että mulla ei todellakaan oo tunteita kun
tein noin, mut asia ei oo noin kukaan ei ikinä
voi tietää kuinka pahalta musta tuntuu ja kuinka
rikki mä oon!!! Mä en halua näyttää sitä enkä
ehkä osaakkaan! Mä oon aina ollu se ilo pilleri
jonka kuuluu hymyillä, kukaan ei vaan ymmärrä
mihin mun hymy on kadonnu, ja mihin MÄ katoon
hetkihetkeltä enemmän, niinku mua ei ois
ollutkaan... Mä oon vaan tottunu tekeen kaiken
hetken mielijohteesta, koska jos joku tuntuu
väärältä se pitää lopettaa heti. Tää uus juttu ei
tunnu väärältä... Mä haluan vaan rauhan, ystäviä,
sen tunteen mikä mulla oli ennen ku mä mokasin
ehkä mun koko loppu elämän osittain, mähän
hajotin niin paljon muidenkin elämää... Loppuuko
tää koskaan..? Toivon että edes joku yrittäis
jotenkin auttaa... Vaikka mähän tässä se sika oon
ollu...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Itse asiassa, kaikenlainen tilanteen "korjaus" on
lähinnä ilmeisesti sen korjaamista sinulle, jotta
olisi hiukan helpompi olla. Maailmahan ei toimi
näin, kuten toivon sinunkin huomanneen.
Kyllä, noinkin pitkän yhteisen ajan jälkeen voisi
kuvitella, että edes jonkinlainen inhimillinen
käyttäytyminen (mitä ikinä se onkaan), tai edes
kohteliaisuus olisi tarpeen. Kylmä jättäminen
ilman muuta syytä kuin että "kaverisi on
parempi", ei voi aiheuttaakaan mitään muuta kuin
pettymystä ja katkeruutta. Itse asiassa, säälin
poikaystävääsi ja paljon. Kenenkään, siis ei
kenenkään pitäisi kohdata moista.
Toisekseen, vaikka kyseessä ei olisi ollut ns.
parhaat kaverit, niin tällöinkin voisi kuvitella,
että normaali-ihminen katsoisi edes hiukan
ennenkuin tekisi. Mikään ei ole helpompaa kuin
iskeä kiila kahden ihmisen väliin tuolla tavalla.
Myönnettäköön, tosimies ei kaverin naista
vikittele, vaikka kuinka tekisi mieli; muutoin
kyseessä ei olisi kaveri.
Mutta lyhyesti. Olet _täysin_ itse tilanteesi
aiheuttanut ja mitä pahempaa, tehnyt ent.
poikaystäväsi suhteen aika paljon pahaa. On
täysin turhaa enää valittaa, tai edes kuvitella
jotain tilanteen "parannusta", mikä kuten
sanottua, olisi vain lisämukavuutta itsellesi.
Sillä kuten sanoitkin, sinä se hedonistinen sika
olet ollut. Ole hiljaa ja kärsi, huora.
mitäs olet niin typerä että toimit hetken
mielijohteesta.
luultavasti niin sodat ja väkivaltakin syntyy.
olet yhtä huono kuin 80 prossaa kaikista ihmistä,
eli se osa joka ei turhaan päätään vaivaa.
kerro ihmisille mikä sua vaivaa, niin ei tartte
niidenkään ihmetellä mihin ilopilleri on kadonnut.
Olipa nätisti ja kannustavasti sanottu! Tyttö
myöntää virheensä ja toivoo tukea ja ymmärrystä
ja sinä vielä kehtaat painaa enemmän maanrakoon.
*murisee vihaisena*
Häpeäisit!
Ja tässä on taas todistus siitä kuinka kusipäitä
naiset ovat!
Ettekö te tajua että meillä miehilläkin on
tunteet! HUHUHUH!
Eiköhän naiset ja miehet ole yhtä tunteettomia
molemmat..
Turhaa yleistystä.
Kusipäitä löytyy molemmilta sukupuolilta.
Ja riitaankin tarvitaan aina kaksi.
...näin se on! Naiset on pirullisia ja petollisia
Olet ainakin kaiken itse ansainnut, nauti nyt
siitä mitä sinulle jäi! =)
Niin se vain on, et mitä taakseen jättää sen
edestänsä löytää...
Varmasti tekee ihan hyvää sulle oppia
kunnioittamaan muitakin ihmisiä!
minusta sinun kannattaisi ottaa itseäsi niskasta
kiinni ja opetella ajattelemaan. jättäydy
sinkuksi niin kauaksi aikaa kunnes olet kasvanut
järkeväksi ihmiseksi. kun vaihdat kokonaan
ympyröitä pystyvät ehkä nämä entiset
kaveruksetkin joskus jälleen löytämään toisensa.
Puhut ensin kauniita lauseita, kuinka te kaksi
olitte vain, ja ainoastaan kavereita. Kuitenkin,
kun han osoitti mielenkiintonsa sinuun, olit heti
valmis. Tosi pimeeta, kenelle sa yritat valehella?
Ei voi olla tyhmempää kuin rakastua -kuten tässä
tapauksessa- poikakaverin kaveriin. Ihastumisessa
järki käteen! No olikohan heppu kovinkaan fiksu
kun tuollaisen metkun meni bestikselleen
tekaisemaan.
Mun entinen avovaimo teki samanlaisen tempun
aikalailla samalla tavalla. Tiedän siis miltä
tuntuu, kun kaveri vie muijan.
Siitä on reilu kaks vuotta, eikä ole pidetty
mitään yhteyksiä. Jos näkisin tämän muijan joskus,
niin en puhuisi hänelle sanaakaan.
Jos näkisin tämän entisen kaverini, niin repisin
hänet kappaleiksi!
Pahin mahdollinen temppu jonka voi toiselle tehdä.
Luultavasti et tule koskaan saamaan anteeksi.
...myös risukasaan!Mä tein melkein samalla lailla
mun jätkälle.Seurusteltiin melkein kaks vuotta ja
oltiin suht onnellisia. Rakastettiin ja
välitettiin.Sit yks jätkä rupes "ahistelee" mua
ja mä olin heti vietävissä. Petin eka jätkääni ja
sit kerroin asiasta. Se ois vielä halunnu jatkaa
ja ois antanu anteeks mut mä tyhmä jätin mun
rakkaani ja jatkoin tän uuden kans!Sitä jatku
siihen asti kunnes tää uus muutti pois
paikkakunnalta.No, meni ehkä kuukausi niin tää
mun exä halus taas mut takas.Nyt me ollaan taas
kimpassa, vaikkei niin onnellisesti kun ennen.
Kyllä sä tosta selviät.Aivan varmasti!Jos se uus
ei nyt tunnu oikealta, so what? Lopeta suhde.Se
on totta, että tuntuu kuin pettäs!inhottava
tunne.Ellei entisesti sinua jonkun ajan päästä
halua, etsi sitten uusi ja parempi!!!Toivon sulle
jaksamista tän asian kanssa.Se varmaan varjostaa
su pitkään mut kyllä se siitä ajan kanssa.Tee
just niinku susta tuntuu...=)
...tollasia te pirun akat ootte!
jätä se jos ei kiinnosta! huh huh
viittitkin sanoa "Ellei entisesti sinua jonkun
ajan päästä halua, etsi sitten uusi ja
parempi!!!" Onko se jotenkin huono ihminen jos ei
huoli takaisin?
Kuka itseään kunnioittava mies enää tommosen
jälkeen haluaisi aloittaa alusta!!??
Joku vässykkä ehkä, mutta ei kukaan järkevä mies!
ehkä hieman väärä sanavalinta...ei se exä ole
yhtään huono ihminen, jos ei huoli
takas...Anteeksi...=)
TODELLA kusinen temppu, no naisilta tollasta
voikin odottaa.
Tilannetta voit helpottaa olematta sen ex jätkän
kaverin kaa ja rypeä yksinään ahdistuksessa...
Olen kokenut saman, mutta itse olin jätetty
osapuoli. Voin lohduttaa sua sillä, että
todennäköisesti sulla on paljon pahempi olo kuin
sun ex:llä. Anna itsellesi anteeksi ja jatka
elämääsi. Jos koet nykyisestä suhteestasi
syyllisyyttä, ennuste sille lienee aika heikko.
Tule sinuiksi itsesi kanssa.
saa. Jätä se nykynenkin et ne voi joskus vielä
olla kavereita. Vaihda paikkakuntaa äläkä pidä
yhteyttä kumpaankaan. Toisaalta... saunan takana
on vielä tilaa... koskaan ei ole liian myöhäistä
Kuole.
ei paljon sympatiaa tai oloas parantavia
lausahduksia täältäkään tule.
vaikka en ilkeä kenellekkään haluais olla,
niin TOI todellakin on TODELLA kusinen tempaus!!
--saat tuntea sen nahoissas mun puolestani lopun
surkeaa elämääsi!!!
-Ei täälläkään kovin suvaitsevaisia ihmisiä
liiku...
Minulle on käynyt tuo sama juttu, eli muija
lähti "parhaan" kaverin kanssa. -Ja olihan se
hirveää! -Mutta ei ylipääsemätöntä!
Ja kaiken tämän jälkeen olen hyvissä väleissä
sekä ex muijaani että ex parhaaseen ystävään.
(ei se niitten juttu kestänyt)
-Mutta mitä jäi käteen? -Aika paljon:
Tunnen kasvaneeni aika paljon kaiken tapahtuneen
ansiosta. Ensinnäkin meidän parisuhde ei ollut
kondiksessa, jos mimmi tarvitsi jotain
ulkopuolista "lohduttajaa".
Ja toiseksi: Mun kaveri tosiaan rakasti tätä
tyttöä. -Mitä ne olisi voinut tehdä? -Mikä olisi
ollut "oikea" ratkaisu siinä tilanteessa. -Sekö,
että olisivat molemmat olleet onnettomasti
rakastuneita toisiinsa ja tyttö olisi ollut mun
kanssa vain siksi etten tuntisi itseni petetyksi
tai jätetyksi? -En usko! -En todellakaan halua
että joku on mun kanssa säälistä! -Jos ollaan
yhdessä, niin ollaan yhdessä rakkaudesta!!!!!
-En kuitenkaan tarkoita että pettäminen olisi
ok. -Minun tilanteessa ei ollut kyse
pettämisestä. Ne oli molemmat aivan rehellisiä. -
Ja kunnioitan heitä siitä. Minkäs tunteilleen
voi? Olen minäkin ollut rakastunut.