Tyttöystäväni (oltu n 2v yhessä) on lihonut reippaasti sitten suhteen alun. Olen koettanut sanoa nätisti ja vähän vähemmän nätisti isosta mahasta. Ei vaan taida pystyä (? haluta) laihtua. Lenkilläkäynti innostus sammahti, ja epäterveeliinen mussutus näytti taas eilen maistuvan :( Olen alkanut vilkuilla hoikempien naisten perään "siinä mielessä". Tätä ei ollut vielä viime kesänä. Merkki siitä että olen luovuttamassa? Ja nainen on tavallaan itse pedannut asemansa jos hänet jätän?
Uuden suhteen vaara!
mikä neuvoksi?
8495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jätä se.
Miten niin jos jätät. Läskit naiset ei jaksa treenata
Syökö hän saman verran kuin sinä? Kehutko häntä? Onko teidän suhde muuten toimiva?
Mä taidan olla tosi outo, kun parisuhteessa panostan itseeni sillä minulla on ikään kuin syy olla toiselle hyvä ja hyvännäköinen. Kun olen yksin, lihoan.
Outo nainen olen siis.
Mutta jos mies kohtelee huonosti, niin siinä tapauksessa nainen masentuu ja lihoaa koska syö harmitukseensa. Kysypä onko naisellasi harmia.
Tosin jos olet vilkuilemassa toisten perään pelkkien kilojen vuoksi niin en usko että naisestasi edes oikeasti välität.
Taitaa nainen odottaa, että pääsisi sinusta eroon. Ota vinkistä vaari ja tee teille molemmille palvelus.
Heip!
Voin kertoa omakohtaisesti, että minulle on käynyt aina juurikin noin. Kun olen sinkku, olen hyvässä kunnossa, ja kun seurustelu alkaa, lihon 10-30 kiloa. Näin on siis käynyt lähes joka kerta. Minulla on ollut vain pitempiä suhteita, muutama vuosi kerrallaan.
Lihomiseni on vaikuttanut joka suhteen loppumiseen. Se muuttaa minut passiiviseksi, ja saa häpeämään itseäni mieheni edessä (ja muidenkin ihmisten). Nuo kaksi asiaa vaikuttavat suhteen jokaiseen osa-alueeseen. Ne ovat myös olleet pääasialliset syyt suhteiden päättymiseen.
Olen miettinyt miksi niin käy? Haluaisin kyllä olla upea koko ajan (tai siis niin upea kuin pystyn), halusta tai välinpitämättömyydestä se ei ole kiinni.
Tähän olen päätynyt: On todella ihanaa käpertyä kainaloon ja mussuttaa kaikkia herkkuja yhdessä miehen kanssa. Yleensä ottaen kun kaikki pitävät herkuista. MUTTA, nainen lihoo ulospäin, ja mies sisäänpäin (sisäelimien ympärille). Siksi mies pysyy hoikkana pitempään. Kun naiselle on kertynyt viitisen kiloa, alkaa epätoivon tunne. Ei haluaisi luopua herkuista, mutta ei haluaisi kuntoillakaan (mitä lihavampi, sen epämiellyttävämpää se on). Herkut voittaa. En ole syyttänyt kertaakaan ketään muuta kuin itseäni suhteiden kariutumisesta.
Kuntoilu on äärimmäisen hankalaa, jos ei ole käsitystä mitä pitäisi syödä, kuinka paljon, miten liikkua, mikä on hyödyllistä, mikä on liikaa. Jos on epärealistiset odotukset, jos ei yksinkertaisesti tiedä kehon koostumuksesta ja toiminnasta yhtään mitään.
Omaan lihomiseeni/laihtumiseen ei ole vaikuttanut mikään, mitä toinen ihminen on sanonut. On huomautettu, haukuttu, vihjattu, keskusteltu rakentavasti ja lähes kaikkea terveyteen vetoamiseen ja pelotteluun. Ne kaikki ovat huonoja keinoja, koska ne aiheuttavat häpeän ja suuttumuksen tunnetta lihonneelle ja siitä suhde ei enää tokene, ellei kyseessä ole poikkeuksellisen suuri rakkaus.
Yhtä miestä arvostan jostain syystä eniten. Hän rohkeni sanoa suoraan, että en ole seksuaalisesti haluttava lihavana. Hän ei voi sille mitään, että haluaa kiinteähköä vartaloa, hän ei voi sitä valita. Ihan kuin kumisaappaista innostuva ei voi mieltymystään valita. Hän ei siksi voi jatkaa kanssani, jos asiaan ei tule muutosta. Ei tullut, ja suhde kuivui kokoon nopeasti sen jälkeen.
En sano, että oma tyttöystäväsi arvostaisi tai kestäisi samanlaista suoruutta, mutta laihtumaan hän ei sinun kehotuksillasi todennäköisesti kykene.
Itsellä ei muuta syytä ole ollut, kuin mukavuudenhalu. Miehet ovat olleet ihania, mutta kun kiloja tulee, epätoivon syöveri on valmis.
Miksi sitten sinkkuna en syö herkkuja? Ehkä en ole lohtusyöjä, vaan nautin herkuista mieluummin jonkun toisen kanssa. Se voi olla yksi syy.
Tulipa pitkä sepustus. Vastauksia ei varmaan löydy, mutta syitä ehkä, näkökulmaa asiaan.
Huh, enpäs ole ennen kuullut tuollaista "syytä" siihen ettei kuntoilu onnistu. Että se on äärimmäisen hankalaa? Kuule kuntoilun ja laihduttamisen voi aloittaa "pikku hiljaa". Samalla voi oppia pikku hiljaa siitä oikein syömisestä ja liikkumisesta. Tiedät varmasti, ettei sinun tarvitse mitään fitnesskilpailijan treenejä tuosta vaan yhtäkkiä vedellä. Käyt vaikka reippaalla kävelylenkillä ja vähennät sitä herkkujen mussuttamista, se on jo alku, eikä mitenkään hankalaa. Siitä sitten jatkat ja otat asioista selvää. Mieti millainen liikunta itseäsi kiinnostaa ja suuntaa sellaisen pariin.
Varmasti tiedät asioista jo yhtä ja toista, mutta selität typeriä tekosyitä siitä ettet mukamas tiedä mitään. Vai oletko jossain pullossa elänyt? Ihminen on oppivainen olento, jokaisella on varmasti sen verran aivoja ettei ole ylivoimaista oppia perusasioita terveellisistä elämäntavoista. Ja miehen kanssa voi tehdä paljon muutakin kuin mussutta herkkuja.
Naises on laiska. Ihminen ei liho jos liikkuu tarpeeksi. Jos vaan on kotona ja syö niin silloin tottakai lihoo.
mie syön että tuo läski lähtis tuosta ovesta eikä tulis takas! uhkaa vaan vaan ei tee mitaan sen eteen.
läskit pellolle- mie istun täs sohvalla, tää ja miun läskit ovat omia.