Onko jotenkin väärin, että jo keski-ikää lähestyvänä miehenä olen alkanut katsomaan edes vähän mitä suuhuni laitan. En ole lihava, mutten laihakaan. Kuntosaliharrastuksenikin junnasi vuosia paikallaan kun söin mitä sattui ja milloin sattui. En karppaa tai bulkkaa, mutta pyrin nykyään täyttämään proteiini tarpeeni, ilman älyttömiä määriä hiilareita. Tämän vuoksi olen alkanut lukea mitä ruoka-aineet sisältävät, muttä en neuroottisesti karta mitään, en punnitse ruokian tai laske kaloreita. Puolisoni mielestä olen jotenkin kummallista ellei jopa sairasta, että tämän ikäinen mies edes miettii tuollaisia asioita tai treenaa kovaa. Ajan käytöstä ei ole riitaa, koska pystyn harrastamaan hänen ollessa harrastuksissaan. Tiedän, että minulla ei tämän ikäisenä ole mahdollisuuksia enää kisata millään tasolla ja se vaatisi jo niin isoja ponnisteluja, että perhe-elämä kärsisi, sitä en halua. Mutta jos teen sitä omaksi ilokseni, niin miten se voi ärsyttää niin paljon? Olisi kuulemma paljon hyödyllisempää, että kuluttaisin kaloreita oikealla työn teolla, kuten haravoinnilla tai lumen kolaamisella. Nämäkin hommat tulee kyllä hoidettua, mutta aika kettumaista sitä on lumetonta pihaa alkaa joka päivä höyläämään. Saa kyllä kylähullun maineen hyvin äkkiä... Pitäisikö heittäytyä keskiverto mieheksi makkaran ja oluen kera sohvalle löhöämään.
Parisuhde ja harrastukset
Ärsyyntynyt
30485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
No otapa se puoliso mukaan lukemaan niitä etikettejä, jospa innostuisi samaan.
Mutta varoituksen sana, minäkin tein hieman samaa juttua eli proteiini pitoisempaa ruokavaliota ja siitä ei hyvää seurannut, kohosi arvot pahasti vinoon.
Siinä mielessä kohtuutta, palaa hieman takaisin ja pahaksi ei olisi tarkistuttaa verenarvoja.
Olen itse pienentänyt lautamallia ja siirtynyt enemmän kasvispuoleen ja pyrin välttämään liikaa leivänsyöntiä.
Urheiluhullu vaimoni kannustaa!
Aloitin salilla hieman alle 6-kymppisenä ja lomamatkoja lukuun ottamatta käyn siellä 5 - 6 krt/viikko.
Syömiseni olen ajatellut aina. Nyt, yli 10-vuotta olen ostanut ja valmistanut sapuskat molemmille.
Omina lisukkeinani ovat herajauhe, rasvaton rahka ja raejuusto.
Syömme molemmat kohtalaisesti lihaa.
Teen joka lounalle karvahatullisen viher-, sipuli-, tomaattisalaattia.
Hedelmiä.
Maitoa minulla menee noin 1,5l/päivä.
Vaimoni on koko ajan kannustanut harrastuksessani.
Täytän ylihuomenna 70v ja tänään saamani laboratoriotulosteet kertovat minun olevan täysin terve ja lääkäri koputteli koneelle väittäen minua kovakuntoiseksi.
Ihannepainoni oli viimeeksi urheiluopiston analysaattorin mukaan 3,5kg alempana.
Pudotin sen pois vaikka en ole mikään fanaatikko.
Tullessamme jokunen päivä sitten viikon joulumarkkinamatkalta, kysyi vaimoni toisena huilipävänä josko minä mene jo seuraavana päivänä salilla.
Vaimoni näkee suoran yhteyden kuntoiluuni, ruokailutottumuksiini, terveyteeni ja mielialaani.
Paremmin ei voisi suhtautua.
7-kymppiä hipova ukko tekee kerran viikossa maastavedot ( max 170kg), kerran viikossa kyykyt ( hack vapaalla tangolla 160kg ). Huomenna 10kg lisää.
Rinnallevetoja, pystypunneruksia, leukoja.
Lisänä salin taljoja ja putkivempeleitä.
Maven ja kyykkyjen ohella teen alkuviikosta omina päivinään ojentajat ja koukistajat pitempinä sarjoina ja vastaavat loppuviikosta lyhyempinä menne lähelle maksimeja.
Vatsaa usein ja monipuolisesti.
Vaimoni on oivaltanut, että parasta huomaavaisuutta elinkumppania kohtaan on omasta kunnostaan ja terveydestään huolehtiminen.
Kaikki toimii paremmin kuin olsisn 10-vuotta sitten odottaakaan!
Käske pitämään huolta omista asioistaan. Ei taida olla naisella kaikki hyvin omassa elämässä, jos sun harrastus noin häiritsee.
Hatunnoston arvoinen suoritus Ukkeli 70, tuo ainakin kannustaa minua jatkamaan salilla! Heikkoina hetkinä olen ollut jo valmis lopettamaan ja ajatellut, että mitä sitä enää repiä rautaa tässä iässä. Toisaalta tiedän sen, että pääni ei varmaan kestäisi totaalista lopettamista.
Mitä veriarvoihin tulee niin ne meni sekaisin vuosia sitten liian kovaa treenatessa ja väärin syödessä. Saatoin syödä huonoina päivin alle 1g/painokilo proteiinia ja silti vetäistä kaksi treeniä päivässä. Iski ylikunto, veriarvot sekaisin, sekä yleinen vointi heikkeni rajusti. Nyt syön kohtuulliset 2g/painokilo proteiinia per päivä. Joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta keskimäärin tuon verran. Treeni kulkee ihan erilailla, olo on energinen ja ja hyvinvoiva.
Puoliso on sanonut suoraan, että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa mitä mikin sisältää, jos olen joskus ihan vaan ohimennen kommentoinut jotain ruoka-ainetta. En kuitenkaan tuijottele päivät pitkät etikettejä kotona, mutta kaupassa vertailen useinkin erivalmistajien tuotteita
Tuoteselosteet. Ennen "uudelleen heräämistänikin" tarkistin tuoteselosteet, katsoin lähinnä suolan, kuidut, rasvan ja tietyistä valmisteista protskun.
Hinta / painoyksikkö on aina ollut kiinnostukseni kohteena.
Sain varsinaisen impulssin kuntoni hoitamiseen eläköidyttyäni 6-kymppisenä.
Viimeisiin kisoihini oli aikaa 38-vuotta.
Verenpaine oli koholla lääkittynäkin. Kolestroli ilman lääkitystä 8:n tasossa.
Varovaisesta alituksesta huolimatta voin lopettaa lääkityksen ja paineeni ovat olleet ilman lääkettä paremmat kuin lääkittyinä.
Kolestroli on liikkunut 5:n kahden puolen. HDL -2.
Vaimoni on kyllä kiinnostunut ravinnon laadusta senkin vuoksi, että hänen täytyy välttää K-vitamiinipitoisia pöperöitä sekä liikaa rautaa.
Salin vetämiseni ja työntämiseni ovat hänelle yhdentekeviä mutta kuuntelee kohteliaan poissaolevan näköisenä.
Kahdesti olen saanut vaimoni käymään salilla tutustumisreisulla mutta edelleenkin hän pitää arkiaamuisia 1,5-tunnin lenkkejä riittävinä.
Käy kaupassa ilman muijaasi, niin saat tutkailla tuoteselosteet ihan rauhassa. Mulla ainakin palaa pinna melko nopeasti, jos puoliso jää hyllyjen eteen arpomaan. Jos taas käy itsekseen siellä viettämässä aikaa, niin ihan vapaasti saa käydä.
Rasvojen seuraamisesta itsellänikin kiinnostus aikanaan heräsi tuoteselosteisiin lievän painon nousun myötä. Proteiinin tarpeellisuuteen heräsin paljon myöhemmin. Mutta mielestäni ei todellakaan ole väärin jos miehetkin ovat kiinnostuneita syömisistään. Tuntuu, että puoliso elää jollain kivikaudella. Hänen veljensä ja isänsä kun ovat aina syöneet mitä sattuu, eivät urheile, mutta eivät myöskään lihoa millään. Se on osa syy miksi hän pitää touhuani akkamaisena hössötyksenä, mutta silti se ärsyttää.
Myös minä olen kohtuullisen tarkka mitä pistän suuhuni mutten mikään fanaatikko myöskään.
- protskuja eri lähteistä, sama 2g/kg/vrk vaikken tällä hetkellä treenaa mitään.
- paljon vihanneksia, hieman hedelmiä ja juureksia
- viljoista vain mahd. täysjyväiset (hitaat hiilarit) kelpaa, nekin rajoitetusti
Kieltolistalla on nopeat sokerit sekä valkoinen puhdistettu jauho mutta saatan syödä joskus kahvilassa jonkun vehnäsämpylän ellei parempaa ole tarjolla. Pikaruoka, lasten kanssa käyn joskus hesellä tms. Sokeria tai muita makeutusaineita en käytä ainakaan lisättynä, suolaa en lisää ruoanlaitossa lainkaan.
Tarkoittaa että tutkin useinkin tuoteselosteita kaupassa, vältän teollisuusruokaa mahdollisuuksien mukaan koska ne on pykätty täyteen suolaa, huonolaatuista rasvaa, huonolaatuista "lihaa" sekä sisältävät paljon keholle tarpeettomia aineita. Ihan mielenterveyden takia toki ostan välillä myös teollista, aika ei muuten riittäisi millään näin työssäkäyvällä valmistaa kaikkea itse. Samoin lapset saavat syödä melko vapaasti, tietty hieman ohjailen sitä ruoan koostumusta terveellisemmäksi.
Oletteko tutustuneet finelin tietokantaan, siellä voi vertailla eri ruoka-aineiden sisältöjä ja löytää kaikenlaista mielenkiintoista tietoa ravinnosta
http://www.fineli.fi/
Olen huomannut siellä joissakin selviä virheitä mutta pääsääntöisesti pitää paikkansa. Muuten stalkkaako Ärsyyntyneen emäntä tätä ketjua kun saatte miinuksia vaikka itse asia ja ajatus on ihan ok?
Ihan turha lukea mitään tuoteselosteita. Kyllä sen näkee mitä suuhun laittaa että onko se terveellistä ja itse en ainakaan laske mitään kaloreita. En ole lihonut 5 vuoteen grammaakaan, no käyn minä salilla useesti ja joskus kolmekin tuntia siellä olen kun kotona on vaan hiljaista ja salilla on porukkaa. Syön välillä mitä sattuu ja olishan se kiva laihtua 10 kg mut en jaksa panostaa ruokavalioon niin paljon.
Turhaa ja turhaa, ei mulla ainakaan tullut normisyömisestä tarpeeksi proteiinia. Söin kyllä paljon, mutta pelkkää hiilari huttua pääosin. Ei tässä mitään kaloreita nykyään tarkasti laskeskellakkaan. Paino on noussut ja vyötärö kutistunut. Ja jos on hyvää sapuskaa niin syödään vaikka överit.
Lisääntyvä lihasmassa ja katoava mössörasva.. tietysti paino nousee koska lihas painaa enemmän kuin laardi :D
"Kyllä sen näkee mitä suuhun laittaa että onko se terveellistä"
Hyvin omintakeinen väite jolle ei löydy mitään järkevää pohjaa. Ruoka-aineita myös värjätään nykyään reippaalla hanskalla eli paskan värikin saadaan terveelliseksi lisäämällä kyseenalaisia väriaineita.
Ja ei, kaikki väriaineet eivät tosiaan ole epäterveellisiä, moni väri tehdään ihan puhtaasti luonnontuotteista. Mutta jos ruokaa joutuu värjäämään siksi että se näyttää tuoreelta ja terveeltä niin kysymys kuuluukin; miksi?
"käyn minä salilla useesti ja joskus kolmekin tuntia siellä olen kun kotona on vaan hiljaista ja salilla on porukkaa."
-Eli se treeni-intensiteetti on täysin olematon ja vain hengailet salilla kavereiden kanssa...
Naiset ei ole ikinä tyytyväisiä, teet sitten mitä tahansa. Jos urheilet niin nainen haluaa sun syövän epäterveellisesti koska nainen itsekkin syö. Jos makaat sohvalla niin nainen haluaa että alat liikkumaan.
Itse asiassa sun ongelma on se, että sua kiinnostaa yleensäkään naisen mielipide sun syömisistä. Ei sillä naisella ole mitään oikeutta siihen puuttua eikä sun tarvitse naista miellyttää tipan vertaa.
Sille sä et toki voi mitään, jos nainen hiljaa mielessään on ärsyyntynyt sun syömisistäsi, mutta jos se aukoo sulle päätään asiasta, niin kannattaa sanoa ekalla kerralla että elät elämääsi niin kuin haluat etkä halua kuunnella valitusta ja jos ei siitä usko, niin sanot että "turpa kiinni". Luultavasti viesti menee perille, jos nainen ei ole ihan lapsen tasolla.
Joo, ei pitäis kiinnostaa, mutta vituttaa tuollainen tuhahtelu asioista tai vauhkoamiseksi väittäminen. Tai kommentointi salille menemisestä, että " TAAS" vaikka se ei olisi yhteisestä ajasta pois. Mitä enemmän siitä pään aukomista olen kuunnellut, sitä päättäväisemmin olen jatkanut. En yhden naisen mielipiteiden vuoksi menaakkaan lopettaa. Ei ole kaukana ero, koska ajatusmaailmamme eroavat liikaa toisistaan
En sitä tarkoittanut että mitä tahansa pitäisi kuunnella. Tottakai saa v*tuttaa tuollainen käytös ja siitä pitää sanoa suoraan vaimolle, että jos hän ei kunnioita sun elämää, niin turha odottaa jatkossa sultakaan sen erikoisempaa huomioimista tai kunnioitusta.
Voit vaikka tehdä jatkossa ruoan (tai jotain vastaavaa) vain itsellesi ja siirtää vaimon tyynyn ja lakanat sohvalle. Jos vaimo valittaa, niin sanot että ei nyt vaan kiinnostanu tehdä ruokaa sulle tai nukkua sun vieressä. Alkaa hyvin nopeasti muuttua ääni kellossa, jos vaimo yleensä haluaa sun kanssa olla.
Ikääntyneen ravinto. Ikääntymisen myötä elintoiminnot hidastuvat ja ravinnon tarve vähenee.
Kuitenkin samanaikaisesti lisääntyy suojaravinteiden tarve.
Myös proteiinitarve kasvaa / painokilo.
Tuo on niin kiusallinen yhtälö, että on pakko kiinnittää aina vaan enemmän syömisensä laatuun koska harkitsemattomassa sapuskoinnissa energiasisltö ylimitoittuu jos siitä otataan tarvittavat ainekset.
Kerrostaloasukkina "hyötyliikuntaa" ei ole. 10 viikkotuntia salilla kuluttaa minkä kuluttaa mutta enemmän se asettaa vaatimuksia syömisen laadulle.
Lihasmassasta on sekin hyvä puoli, että lepokulutus on suurempi kuin fläsöllä tai pinkypantterilla.
174cm / 90kg lukemilla lepokulutukseni on 2230kcal/vrk.
Työkaverini maratoonari. Hieman yliampuva aloitus koska ko. kaverin tavoitteena oli juosta yksi täysmaratoni kesässä.
4-kymppinen veitikka kuitenkin lenkkeili paljon ja teki myös pitkiä lenkkejä.
Hoiti täysiaikaisen työnsä ja osuutensa ainoan poikansa kanssa seurustelun kunnolla.
Kaveri valitti joskus työpaikalla, että hänen palatessaan esim. 20km:n lenkiltä on hänen vaimonsa mennyt kittaamaan kaljaa naapurin muijan kanssa.
Asuivat haja-asutusalueella, kaukana keskustasta.
Keski-ikää lähestyvä. Siis kakara.
Otan osaa.
"Onko jotenkin väärin, että jo keski-ikää lähestyvänä miehenä olen alkanut katsomaan edes vähän mitä suuhuni laitan"
-Ei todellakaan ole väärin!
Jokaisen pitäisi näin tehdä..ja mielellään jo paljon ennen keski-ikää.
"Puolisoni mielestä olen jotenkin kummallista ellei jopa sairasta, että tämän ikäinen mies edes miettii tuollaisia asioita tai treenaa kovaa."
-Puolisoasi ehkä harmittaa, että hän ei pysty samaan tai hän pelkää, että mikä mahtaa olla moisen innostuksen takana..esim toinen nainen tms...
"Pitäisikö heittäytyä keskiverto mieheksi makkaran ja oluen kera sohvalle löhöämään. "
-Ei missään nimessä! Satsaus jonka nyt teet kuntoosi ja terveyteesi kasvaa melkoista korkoa mitä vanhemmaksi tulet. =)
No ei tuossa ole muuta ongelmaa kun että rouva tuntee olonsa huonoksi kun sinä olet kiinnostunut omasta terveydestäsi ja hyvinvoinnistasi. Rouva tietää että hänenkin kannattaisi tehdä jotain, mutta jostain syystä ei viitsi-jaksa-halua. Siksi sinun panostuksesi itseesi koetaan ärsyttävänä.
En osaa sanoa muuta kun että jatka vaan äläkä tee asiasta numeroa. Ehkä hän innostuu mukaan, tai sitten ei. Hänellä on omia ongelmia ja purkaa ärtymyksensä sinuun.
Monesti ihmiset jotka kokevat olonsa huonoksi haluavat "ampua alas" toisen ns. omalle tasolleen tai alemmas, jotta saisivat itselleen paremman olon.
Oikeasti välittävä puoliso olisi todella iloinen että kumppani voi hyvin ja kukoistaa, sillä kaikenpuolin hyvä fiilis ja kunto näkyy muutenkin iloisuutena ja hyvinvointina parisuhteessa.
Nimimerkki " kunpa saisin oman mieheni innostumaan enemmän omasta hyvinvoinnistaan.."
Oma vaimoni natisi siitä kun ennen ensimmäistä lasta jopa join kaljaa kerran viikossa. Sitten kun päätin vaimon tultua raskaaksi lopettaa joka viikko kohtuudella juomisen ja siirtyä kerran kahdessa kuussa linjalle, niin tästäkin naljailtiin "Et sää pysty.". Nykyään sitten valitetaan siitä kun kuntoilen joka viikko viitisen kertaa.
Eli minun päätelmäni on että osa naisista narisee joka tapauksessa, teki mies mitä tahansa :)
Miksi sä kuuntelet vaimon narinaa? Mitä velkaa sä muka sille olet? Sano sille ettet halua enää kuunnella, jos ei usko niin petaat sille nukkumapaikan sohvalle. Alkaa kummasti ymmärrystä löytyä.
Pitkissä suhteissa käy usein niin, että se toisen kunnioittaminen ja arvostaminen unohtuu. Pidetään itsestäänselvyytenä sitä, mitä on. Varsinkin jos suhde on kestänyt jo kauan ja elämä on tasaista junnaamista, niin voi olla, että jonkinlainen tyytymättömyys suhteeseen alkaa kehittymään. Se tyytymättömyys voi johtua esim.:
- oma ikääntyminen
- kyllästyminen työhön/työuraan/koko alaan
- pelko toteuttaa omia haaveitaan esim. alanvaihto
- lasten kasvaminen isoiksi, jolloin ei tunne itseään enää niin tarpeelliseksi
- kipinän laantuminen ja seksin muuttuminen pakkopullaksi
- romantiikan katoaminen parisuhteesta
- yllätyksellisyyden katoaminen, toisen huomioimisen katoaminen
- suhde nähdään pitkänä alaspäin menevänä käyränä eikä nähdä ns. valoa tunnelin päässä
- ei uskalleta tehdä muutoksia, koska pelätään niitä > ollaan entistä tyytymättömämpiä > muutoksen tekoa pelätään entistä enemmän jne
- haaveillaan epärealistisia asioita esim. nähdään miten onnelliselta eronnut kaveri näyttää uuden puolisonsa kanssa ja aletaan miettiä, että olisiko ero paras (ainoa) ratkaisu
Näihin ei auta oikein muu kuin juttelu. On myös olemassa parisuhdeleirejä, parisuhdeterapiaa, yksilöterapiaa jne. Myös alan kirjallisuutta on paljon. Parisuhteen dynamiikkaa voi muuttaa. Lyhyesti sanottua pitäisi keskittyä muistelemaan sitä, mihin toisessa rakastui ja pitäisi miettiä, että mitä tavoitteita elämällä olisi tulevaisuutta varten.
Itse olen kanssa yli 50v miesja olen saanut naisenikin punttisalille ja neuvonut miten treenataan ja hän ei ymmärrä että pitää olla tavoitteista siihen treenamiseen ja tuohan on ihnan pakkotreenaamista ja se siitä. Naisellani ei tule kehitystä kun ei osaa tai halua ottaa kropastaan kaikkea irti ja eikä ymmärrä minun treenaamista ollenkaan. Sehän naistani krisoo kun minulla kroppa hyvässä kunnossa ja naisenikin on hoikka mutta lihakset aika plösöt ja olen kertonut että teen ohjelman niin ensikesänä pakrat ja yläkroppa on kunniossa mutta asenne on muututtava että tuloksia syntyy. Puolisosi voi pelätä että lähdet nuoremman matkaa kun pidät itsesi kunnossa. Mitä vanhemmaksi tulee niin treenata pitää ette 70v tartte mitään rolaattoreja käytellä' ja sen kavereista huomaa jotka eivät pidä lihakunnostaan huolta ja ei mitään raskasta jakseta nostella ja kuntokin on mitä on.
Kyllä se voi toista ärsyttää, kun toinen treenaa ja laskee kaloreita ja sisällysluetteloita.
Sehän johtaa siihen että tulee epäsuhta pariskuntaan, kun toinen on plösö ja toinen on lihaskimppu.
Mua ärsyttäisi jos kumppani olisi jotain ääri-liikettä edustaa syömisessä ja juomisessa..Siihen menee hermot.
sellaset jotka punttisalillakin käy, niin kannattaa katsoo ettei se mee ihan totaaliseksi hifistelyksi.
Kuntosaliharrastus on hankala. jos siihen haluaa motivoitua pitää olla se tavoite. Mitä enemmän se tavoite sitten on ja sitä harrastaa, stiä suurempi painoarvo tulee syömiselle, koko elämäntavalle. Ihmisen olemuskin menee johonkin suuntaan kallelleen.
Ihminen joka urheilee kovasti, ei ole meidän muiden kanssa samalla tasolla ja viivalla.
Mutta, en suosittele että uskot vaimoasi ja palaat sohvalle syömään lenkkimakkaraa keskiverto miehen tavoin.
Se on aina kun ihmien jotain tekee, ja tuloksia alkaa näkyä, niin muut ihmiset säikähtävät "Entäs minä!" ja koska eivät voi sanoa suoraan, he alkaa etsiä harrastuksesta huonoja puolia, ja toruvat. Koska eivät haluu joutua itse miettimään omaa elämäänsä liikaa.
Joskus tuo tapahtuu toisinpäin. Vaimo laihduttaa ja alkaa huolehtia ulkonäöstään, ukko pitää sitä ärsyttävänä koska pohjimmiltaan pelkää että vaimo laihana jaksaa juosta paremmin ulkona ja löytää paremman miehen itselleen.
Koska ratkaisu ei ole että voi itsekin aloittaa elämänmuutoksen, niin ratkaisu on siksi että vedetään se toinen alas mukanaan.
Vaimosi ei ole tyhmä tai ilkeä, mutta hänellä on se tyypillinen kateus ja mustasukkaisuusvaihe päällänsä, ja perustelee sen itselleen monin erin tavoin.
Jatka treenaamista, älä tee siitä isoa numeroa, mut en usko että kannattaa alistua ja menettää oma motivaationsa koska toinen on kade.
ja vinkkinä että kehoa kannattaa kuunnella.
Mene sinne kauppaan, ja mieti että mitä tekee mielesi.
Se todennäköisesti on oikea vaihtoehto. Katso proteiinit jälkeenpäin. Miehiltä puuttuu monesti intuitio, mikä naiselle kertoo mitä halaua syödä. Siksi nainen ei usko sisällysluetteloihinkaan. Syö paljon porkkanoita ja omenoita, kauden vihannestuotteet ja päälle purkki raejuustoa.
Mut siis jos treenaaminen on sillä tasolla, että tarvit urheilijoitten ravitsemusterapeutin kokoamaan sulle ateriat, niin voi olla että oot liian pitkällä ja poltat kynttilää molemmista päistä jo, ja tosiaan hanki sitten ulkopuolista apua, koska vaimolal on oikeuski menettää hermot jos tuhlaat yhteisiä rahoja ja aikaa kokoajan eri purkkien lukemiseen.
"Mene sinne kauppaan, ja mieti että mitä tekee mielesi."
-Ei missään nimessä näin.
Noin kun tekee tulee tehtyä impulssiostoksia ja muutenkin ostettua kaikkea turhaa roskaa.
Etukäteen tekee suunnitelman ja miettti mitä tarvitsee ja menee sitten vasta sinne kauppaan. Ja mikäli yhtään minkäälaista kehitystä mielii saavuttaa, ni kyllä se ruokavalio on heti alusta asti ratkaiseva tekijä. Niin peruskuntoilijalla kuin ammattilaisellakin.
" Siksi nainen ei usko sisällysluetteloihinkaan. "
-Kiitos hyvistä nauruista! XD
"Syö paljon porkkanoita ja omenoita, kauden vihannestuotteet ja päälle purkki raejuustoa."
-Lähes yhtä hauska heitto kuin ylläoleva. X)
Jos tietosi ravitsemuksesta ovat tuota tasoa, ni älä hyvä ihminen viitsi neuvoa ketään siinä miten hänen tulis/ei tulis syödä.
"Vaimosi ei ole tyhmä tai ilkeä, mutta hänellä on se tyypillinen kateus ja mustasukkaisuusvaihe päällänsä, ja perustelee sen itselleen monin erin tavoin."
Eli hän on siis sekä tyhmä että ilkeä :D
Juu, missasit pointtini ihan kokonaan. Se että joku ei pysty käymään kaupassa tuhlaamatta kaikkia rahoja, jos ei ole suunnitelma mukana ei ole minun vikani. Itse pystyn ostamaan ruokia fiilispohjalla ja paino ei ole ylittänyt vielä ihannepainon rajaa kertaakaan. En annakaan ravitsemusneuvoja, mutten niitä myöskään ota vastaan, joten kirjoitit ihan hukkaan nuo sun naureskelusi.
Tuo mulla ärsyttää noissa ravitsemuskiihkoilijoissa, että ne rupee kyttäämään toistenkin ruokia ja kokevat olevansa jotenkin valaistuneita.
Huono huumorintaju täytyy ihmisellä olla, jos naurattaa joku "Heh, se sanoi että porkkanat ja raejuusto, hih".
Täytyy olla jo päästä pehmee, en ihmettele jos vaimo heittää pihalle pian moisen nirppanokan.