En erityisesti pidä ihmisistä, sillä en osaa lainkaan samaistua pinnallisiin ja ilkeisiin tekoihin, joita ihmiset tekevät jatkuvasti toisilleen. Tunnen itseni ulkopuoliseksi joka paikassa. Olen ollut kouluajoista asti hyljeksitty. Ihmiset huomaavat, että olen jotenkin ''erilainen''.
En ole erityisen katkeroitunut, mutta kieltämättä voisin sanoa vihaavani ihmisiä heidän luonteensa vuoksi. Valitettavasti en voi tehdä maailmalle ''puhdistusta'', joten tyydyn siihen mitä voisin tehdä. Haluaisin vain tämän oman pienen elämäni viihtyisäksi. Olen tarkoituksella hieman erakoitunut, olen 20 vuotias, minulla ei ole yhtäkään kaveria ollut sitten 10v, en ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä. Tosin omasta tahdostani siis, en halua seurustella vääränlaisten ihmisten kanssa, sellaisten joiden kanssa suhde tulisi päättymään ennen pitkää. En tiedä mistä voisin löytää ihmisiä elämääni..Siis sellaisia, joiden kanssa minun olisi hyvä olla. En kaipaa mitään draamaa elämääni. Mukava mies riittäisi.
Ilmeisesti ulkonäköni on monien mielestä miellyttävä, sillä minua kehutaan siitä usein ja kutsuja treffeille satelee. Olen monesti käynytkin, mutta kukaan ei tunnu etsivän mitään vakavaa. Ja miehet tajuavat myös nopeasti, että minua on mahdoton saada sänkyyn. En ole aseksuaali, mutta sanotaanko että rakkauden tms. tunteet ovat minulle seksiä tärkeämpiä, ja en voisi kuvitellakkaan irrottavani niitä toisistaan. Eli rakastumista ja seksiä sen jälkeen odotellessa... ;)
Elämäni olen täyttänyt eskapismilla, ilman sitä en olisi tähän päivään jaksanut. Toisinaan kuitenkaan sekään ei auta. Kuten tänään. Olen kotiin päästyäni vain itkenyt. Mietin, tälläistäkö loppuelämäni tulee olemaan.
Niin, en tiedä mikä tämän kirjoituksen pointti oikein oli...Halusin kai vaan purkaa tuntojani
En ole erityisen katkeroitunut, mutta kieltämättä voisin sanoa vihaavani ihmisiä heidän luonteensa vuoksi. Valitettavasti en voi tehdä maailmalle ''puhdistusta'', joten tyydyn siihen mitä voisin tehdä. Haluaisin vain tämän oman pienen elämäni viihtyisäksi. Olen tarkoituksella hieman erakoitunut, olen 20 vuotias, minulla ei ole yhtäkään kaveria ollut sitten 10v, en ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä. Tosin omasta tahdostani siis, en halua seurustella vääränlaisten ihmisten kanssa, sellaisten joiden kanssa suhde tulisi päättymään ennen pitkää. En tiedä mistä voisin löytää ihmisiä elämääni..Siis sellaisia, joiden kanssa minun olisi hyvä olla. En kaipaa mitään draamaa elämääni. Mukava mies riittäisi.
Ilmeisesti ulkonäköni on monien mielestä miellyttävä, sillä minua kehutaan siitä usein ja kutsuja treffeille satelee. Olen monesti käynytkin, mutta kukaan ei tunnu etsivän mitään vakavaa. Ja miehet tajuavat myös nopeasti, että minua on mahdoton saada sänkyyn. En ole aseksuaali, mutta sanotaanko että rakkauden tms. tunteet ovat minulle seksiä tärkeämpiä, ja en voisi kuvitellakkaan irrottavani niitä toisistaan. Eli rakastumista ja seksiä sen jälkeen odotellessa... ;)
Elämäni olen täyttänyt eskapismilla, ilman sitä en olisi tähän päivään jaksanut. Toisinaan kuitenkaan sekään ei auta. Kuten tänään. Olen kotiin päästyäni vain itkenyt. Mietin, tälläistäkö loppuelämäni tulee olemaan.
Niin, en tiedä mikä tämän kirjoituksen pointti oikein oli...Halusin kai vaan purkaa tuntojani
Vastaukset 9
Vanhimmat
Luulen että meillä voisi olla paljon yhteistä. Tunnen samalla tavalla ja eibole ollut kavereita 20 vuoteen. Voisitko kuvitella seurustelevasi 39 vuotiaan erakko neitsytmiehen kanssa
Itse ainakin haen juuri tuollaista naista koska en itsekään ole kovin sosiaalinen, viihdyn kahdenkesken, mutta en isossa ryhmässä. Mistäs päin olet?
Teemu ymmärrän, että sinusta hauskaa kartoittaa psykologisesti palstalle kirjoittavia miehiä ja esittää sitten fantasiaunelmanais-hahmoja. Mutta nyt loppuu se trollaaminen ja meille yksinäisille nauraminen. Aivan sama vaikka kyseessä olisi psykologian graduun liittyvä koe, tuollainen trollaaminen ei ole enää hauskaa.
Olisi kivaa löytää joku sinun tyyppisesi nainen, koska itse olen kaiketi aika samanlainen mies. En ole ikinä erakoitunut tuossa määrin, mutta tunnistan erittäin hyvin tuon mitä kirjoitat erilaisuudesta ja ulkopuolisuudesta.
Toinen ero on, että minua ei tuolla tapaa pyydetä usein treffeille. Ei oikeastaan juuri koskaan... Mikä sinussa miehiin vetoaa, oletko ikinä kysynyt?
Mutta mistä sitä sitten tunnistaisi, jos johonkin tällaiseen naiseen törmäisi jossain... Ei varmaan mistään...
No kumminkin, älä itke. Kyllä miehiä, jotka etsivät tosimielellä suhdetta juuri tuollaisen naisen kanssa, löytyy ja varmaan paljonkin. Eivät välttämättä ole niitä kaikkein rohkeimpia ja sulavimpia, mutta löytyy joka tapauksessa. :)
Sinusta mahdollisesti kiinnostuneita miehiä on Suomessa varmaan kymmeniätuhansia. Meillä vaan ei ole tapana kysellä naisia treffeille tai yleensäkään käydä paikoissa, joissa olisi luontevaa tutustua naisiin.
Harmi, että tällainen lievä erakkoilu taitaa olla naisissa harvinaisempaa... Netissä pitäisi kyllä olla joku treffiportaali vähemmän sosiaalista kanssakäyntiä harrastaville ihmisille.
Minulle ainakin kelpaisi, en ole itsekään ikinä ollut kovin sosiaalinen, viihdyn yksin ja kahdenkesken parhaiten. Arvostan niitä naisia jotka harrastavat seksiä tunteiden takia, ei vaan huvinvuoksi kymmenien kanssa. Olen 19- vuotias, hieman erakoitunut nuori mies, silti tavallaan tyytyväinen siihen että saan halutessani olla rauhassa, mutta nainen vierellä, joka arvostaa oikeita asioita, olisi hieno saada.
Kyllä sinulle mies löytyisi helposti. Älä huoli.
vaimoainesta
juu minnä se on,tai ei.
Olisikohan sinulla skitsoidi (sulkeutunut) persoonallisuushäiriö. Toisaalta haluat seuraa joten kyseessä saattaa olla myös estynyt persoonallisuushäiriö.
Nämä olivat amatööripsykologin mietteitä. Tarkoitus ei ollut loukata. Itsellänikin saattaa olla pari kolme persoonallisuushäiriötä.