onko se aina oikeassa ja kertoo vaistoperäisesti kehen mieheen voi luottaa?
Naisen vaisto
Epäilee
7237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se on myytti. Ihmisillä ei ole sen kummempia vaistoja kuin muillakaan eläimillä, vaikka varsinkin vastakkasta sukupuolta mystifioidaan riemulla. Onhan toki kivaa olla jotenkin erikoinen, mutta ei se tässä tapauksessa onnistu.
Käsitteenä se tarkoittaa todennäköisesti sitä, että naisellakin jossain siellä tunnehötön sisällä on se järjen ääni, joka yrittää päästä pintaan tietyissä tilanteissa. Ei sen kummempaa.
Kun ei haluta todeta, että nainen olisi itseä fiksumpi tai kykenevämpi tulkitsemaan ihmisiä, sen voi ohittaa sanomalla "ratkaisit asia naisen vaistolla". Silloinhan ei ole kyse yksilön fiksuudesta tai päättelykyvystä, vaan horoskooppitasoisesta magiikasta, joka pätee koko horoskooppiryhmään.
Ei, naisen vaisto kertoo, mihin mieheen ei voi luottaa ja valitsee sitten sen mukaan epäluotettavimman tai muutoin vaan huonoimman.
Senhän näkee elävästä elämästä. Hyvät ja kunnolliset miehet ovat yksin ja kuolaavimmat, aggressiiviset pelimiehet valkkailevat kuorosta, kenen naisen sydämen särkisi seuraavaksi.
No joo, ettei totuus unohtuisi, kyllä jotkut harvat naiset valitsee hyviäkin miehiä, mutta ne on se poikkeus, joka vahvistaa säännön.
Kaikenlaiset itsensäkuuntelutaidotkin riippuvat täysin ihmisen iästä, henkilöhistoriasta, itsetunnosta ja -kunnioituksesta, kommunikointitaidoista, elämänkokemuksesta, ym. Jopa mielenterveydestäkin.
Aikuinen, tasapainoinen, jalat maassa ajattelijatyyppi haistaa ongelmat kaukaa eikä siten edes kykene ajautumaan suhteeseen ihmisten kanssa, joissa näkee/kuulee jotain omasta mielestään epäilyttävää.
Nuori, kokematon ja herkkäuskoinen taas saattaa töpeksiä tunne-elämän tilanteissa, vaikka itse kuvittelisi olevansa hyvin tietoinen ja järkevä.
Mitä kaikkea sinä tarkoitat sanalla "luottamus", silläkin on merkitystä.
Jos et itse luota omaan kykyysi selviytyä esim. parisuhteen mahdollisista pettymyksistä, sinä olet taipuvainen epäilemään ketä vaan jo heti kättelyssä, koska sinua ohjaavat pelot eikä itseluottamus.
.
"Muutenhan meillä olisi avioeroja, perheväkivaltaa ja yh-äitejä"
Har!
.
Ei se ole sukupuolesta kiinni. Mutta jos lapsena on jo tottunut luottamaan tietyntyyppisiin hyviin ja kunnollisiin miehiin, eivätkö he koskaan ole pettäneet luottamusta, sitä hakeutuu sellaiseen seuraan myös aikuisena. Jonkunlaista viehtymystä voi tuntea myös toisenlaisia miehiä kohtaan, hetken aikaa, mutta mitä nopeammin epäluotettavat piirteet ilmenevät, sitä nopeammin sitä tulee vetäydyttyä. Elämänkumppaniksi ei osaa ajatella edes muunlaisia miehiä. Ne pahat "rentut" voi olla mukavaa viihdettä esim. kirjojen kansien välissä tai elokuvassa tai maksimissaan kaveripiirissä, mutta saman katon alle? Hui olkoon, ei..