Niin ajatukset ovat sekavia. Minulla on ihana
mies, jonka kanssa tahtoisin elää lopunelämääni ja
jos minusta on kiinni eläisinkin. Perustaisin
perheen, toteuttaisin haaveeni kotiäitiydestä
jne.. Mies olisi varmasti ihana isä ja aviomies.
Hän rakastaa ja hellii minua. Tosin tällä hetkellä
kärsin suunnattomasta hellyydenkipeydestä.
Ehkä se on ongelmana. Mutta voinko edes
saada tarpeeksi hellyyttä? Haluaisinko menettää
tämän miehen hetkestä toisen miehen sylissä? En
tietenkään. Mutta kun se ei ole noin helppoa. En
tahdo siis pettää miestäni. Tosin tällä
pettämisellä en tarkoita (ainoastaan) seksuaalista
himoa. Mies jota olen ajatellut on hyvä ystäväni
ja tuntuisi hyvältä olla hänen vieressänsä,
lähellä.. Hän on minusta kiinnostunut, jos ei
olisi niin tuskin minäkään hänestä. Jos siis
pettäisin, jäisin yksin ja eläisin yksinäisenä,
surullisena. Tämä kaikki on niin ihanaa mitä
mieheni voi minulle tarjota, tämän ihanan elämän.
Vai onko kohtaloni sittenkin elellä yksin, kun en
uskalla sitoutua vaikka tahtoisin? Olisinko
onnellisempi? Tai jos tahdonkin sitoutua vähän
vapaammin, niin menetän miehen jonka kanssa sen
tahtoisin tehdä. Olen puhunut hänen kanssaan
tästä. Mutta olisi ihanaa kuulla jos joku olisi
kokenut samaa, kuinka siinä on käynyt.. tai jos
tulee ajatuksia mitä tällaisessa tilanteessa voisi
tehdä.
mies, jonka kanssa tahtoisin elää lopunelämääni ja
jos minusta on kiinni eläisinkin. Perustaisin
perheen, toteuttaisin haaveeni kotiäitiydestä
jne.. Mies olisi varmasti ihana isä ja aviomies.
Hän rakastaa ja hellii minua. Tosin tällä hetkellä
kärsin suunnattomasta hellyydenkipeydestä.
Ehkä se on ongelmana. Mutta voinko edes
saada tarpeeksi hellyyttä? Haluaisinko menettää
tämän miehen hetkestä toisen miehen sylissä? En
tietenkään. Mutta kun se ei ole noin helppoa. En
tahdo siis pettää miestäni. Tosin tällä
pettämisellä en tarkoita (ainoastaan) seksuaalista
himoa. Mies jota olen ajatellut on hyvä ystäväni
ja tuntuisi hyvältä olla hänen vieressänsä,
lähellä.. Hän on minusta kiinnostunut, jos ei
olisi niin tuskin minäkään hänestä. Jos siis
pettäisin, jäisin yksin ja eläisin yksinäisenä,
surullisena. Tämä kaikki on niin ihanaa mitä
mieheni voi minulle tarjota, tämän ihanan elämän.
Vai onko kohtaloni sittenkin elellä yksin, kun en
uskalla sitoutua vaikka tahtoisin? Olisinko
onnellisempi? Tai jos tahdonkin sitoutua vähän
vapaammin, niin menetän miehen jonka kanssa sen
tahtoisin tehdä. Olen puhunut hänen kanssaan
tästä. Mutta olisi ihanaa kuulla jos joku olisi
kokenut samaa, kuinka siinä on käynyt.. tai jos
tulee ajatuksia mitä tällaisessa tilanteessa voisi
tehdä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Etkö siis saa tarpeeksi hellyyttä omalta
mieheltäsi? Jos et omaa miestäsi rakasta, niin
mieluummin jätä kuin petä. Miehenä en pelkää
mitään niin paljon kuin tyttöystäväni
miespuolisia ystäviä ja juuri tuosta syystä kuin
sinä kirjoitit. Olisi niin mukava herätä välillä
sen toisen vierestä vai? Miksi et voisi jättää
sitä haaveeksi? Miksi pettää oma miehesi, vai
eikö hän ole sinulle tarpeeksi arvokas ystävänä?
Itse luettuani juttusi menetin taas rahtusen sitä
vähäistä suorastaan olematonta luottamusta ja
uskoa oman kultani miespuolisiin ystäviin. Voi
hitto. Voisitko yrittää ehkä keskustelemalla
parantaa tilannettasi oman miehesi kanssa?
Kauanko olette olleet yhdessä? Minkä arvoista se
on? Kerroit, että miehesi rakastaa sinua, etkö
sinä rakasta häntä? Mieti, ketä kaikkia
vahingoittaisit ja mitä saavuttaisit siitä
pettämisen ilosta. Itse en ole pettänyt koskaan,
mutta opiskelukaverini (mies myöskin) kertoi
kerran pettäneensä tyttöään ja kertoi siitä
murskaavasta häpeän tunteesta kun oli palannut
kotiin sen omansa luokse. Sanoi, että kesti
todella pitkään ennenkuin omatunto jätti rauhaan.
Entä, jos petät miestäsi ja kerrot sen hänelle
sen jälkeen? Mitenkäs paljon luulet saavasi mennä
sen jälkeen miespuolisten ystävien kanssa
mihinkään? Aivan. Rohkeutta ja viisautta toivotan
sulle. En sinua tunne, mutta mieti pyydänkö
liikoja, kun sanon: "Ole miehellesi hänen
luottamuksensa arvoinen", eli voitko silloin
pettää. Mielestäni tuosta toisen miehen
haluamisesta voi päästä eroon. Kyllä minäkin olen
joskus ihastunut, mutten ole asioille mitään
tehnyt ja kertaakaan en ole katunut sitä, etten
ole pettänyt omaa kultaani. En kertaakaan. Voimia
sinulle.
.. esittämiisi kysymyksiin. Tällä hetkellä ei
tunnu siltä että saisin tarpeeksi hellyyttä. En
edes tiedä, kuvittelenko vai onko tilanne
muuttunut. Olemme olleet yhdessä parisen vuotta..
on arvoista! Tottakai minä häntä rakastan, en kai
minä muuten tahtoisi hänen kanssaan tahtoisi
elämää josta puhuin.. Yritän ja yritän keskustella
hänen kanssaan, mutta tämä on uusi tilanne, uudet
tunteet, olen aivan solmussa. Kaiken
kyseenalaista, kaikki horjuu. Jos pettäisin häntä,
se olisi aivan varmasti loppu, eipä olisi ongelmia
ettenkö saisi liikkua miespuolisten ystävien
kanssa.. Samaa mieltä olen siitä itsekin, mikä
olisikaan kauheampaa kuin kuulla mitä toinen on
tehnyt tietämättäni.. Sanot, että toisen miehen
haluamisesta voi päästä eroon. Kunpa pääsisinkin!
Mutta kuinka! Kuinka saisin takaisin sen tunteen
kun mieheni on vain kaikki mitä näen. Vihaan tätä
mitä ajatuksissani on, kunpa voisin päästä siitä
eroon! Ja muuten, vikahan ei ole minun
ystävissäni, vaan minussa itsessäni, minähän se
olen tässä suhteessa se osapuoli.. mietin vain
mitä sanoit uskosta ja luottamuksesta oman kultasi
ystäviin. Eikös se usko ja luottamus kohdistu
siihen, mitä oman kultasi luulet tekevän?
Kukaanhan ei ketään väkisin viettele..
Näyt ymmärtäneen, mitä ajan takaa :) Kiva.
Kuitenkin tuo pelästytti, että sanoit, ettei
kukaan toista väkisin viettele. Ei, mutta
tilaisuus tekee varkaan ja jos kukaan ei saisi
tietää... arvaat varmaan, mitä tarkoitan. Mutta
kerropas käykö entinen alkoholisti istumassa
baarissa iltojansa? Ihan vaan "katselemassa"
tuoppeja. Eipäs taida käydä.
Minä ainakin korjaisin tilanteesi ottamalla vähän
etäisyyttä tästä miesystävästä, jota taidat vähän
himoita. Tällöin saisit hieman tyynnytettyä näitä
ajatuksiasi ja järki (kaivaimikälie) pääsisi
voitolle. Toivottavasti sulla on myös
naispuolisia hyviä ystäviä, joiden kanssa pystyt
juttelemaan ja käsittelemään tätä
ongelmatilannettasi. Miten muuten suhtaudut
siihen, että kertoisit seurustelukumppanillesi
ihastuksestasi ja haluistasi? Ehkä häntä sen
jälkeen kiinnostaisi alkaa panostamaan teidän
suhteeseen ja sinun hellyydentarpeista
huolehtimiseen. Voin kokemuskesta sanoa, että
kissan pöydälle nostamisella voi saada ihmeitä
aikaan toisen panostuksessa. Mikään "Miksei me
tehä enää mitään yhdessä?" -kysymys ei auta, vaan
kertominen siitä, miltä susta tuntuu. Että olet
kadottamassa halusi uskollisuuteen. Siitä tulee
tietysti itku ja hammastenkiristys, mutta jos
miehesi sinua rakastaa, hän alkaa hirvittävän
kirin saadakseen sinut takaisin ennenkuin on
menettänyt kokonaan. Tämä kannattaisi sinun minun
mielestäni tehdä ja aika pian. Mielellään ennen
kuin sorrut miesystävääsi. Miehesi luottamus ei
ainakaan tästä kolhuja saisi, kun kerta kertoisit
niinkuin asiat ovat. Hemmetisti tsemppiä sulle.
Toivottavasti pääset oikeaan ratkaisuun. Olisi
kiva tietää miten asiaa viet eteenpäin.
nimittäin itselläni on juuri samanlainen tilanne
olen ottanut semmoisen kannan, että 1 kerran
vuodessa saan käydä vieraissa ja hän ei siitä
tiedä mitään. 2v toiminut ihan hyvin, mutta ei
sovi kaikille luonteille.Sen pitää olla vain
seksiä ei mitään muuta.Muuten tulee paljon
vaikeampaa.
.. joo, enpä tuollaista ratkaisua ole ajatellut.
En halua elää suhteessa jossa käydään salaa
vieraissa..
meillä on yhteinen sopimus että kumpikin kertoo
jos haluaa käydä vieraissa ja siitä sitten
sovitaan. Pettäminen on perseestä. Järkevä
ihminen tajuaa että seksuaalisten tarpeiden
tyydyttämiseen ei yksi ihminen välttämättä riitä
ja ymmärtää myös että tunteet ja seksi ovat
erikseen. Tää järjestely myös tekee
mustasukkaisuuden turhaksi kun tietää ettei
toinen kuitenkaan petä, saisihan hän hommaan
halutessaan luvankin ja molemmat ollaan samaa
mieltä siitä että pettämisestä ei tee
halveksuttavaa seksi vieraan kanssa vaan
luottamuksen väärinkäyttö. Sanottakoon etten
vielä ole vieraissa varsinaisesti käynyt, mutta
eroottisella suuhoitohierojaa oon muutaman kerran
testannut... ja luvan kanssa.
Yhteiset pelisäännöt pitääkin mielestäni olla.
Mutta jos alunperin on puhuttu että ollaan vain
kahdestaan ja nyt onkin toisen ajatukset
muuttuneet! Mitä voin tehdä näille ajatuksille,
sen tahtoisin keksiä niin ei olisi tätä ongelmaa.
Miestä ei innosta mikään vapaa suhde ja ymmärrän
kyllä..
Minusta kaikenmaailman "vapaat suhteet" on
sellasten gigolojen kehittelemiä, jotka haluu
pomppia vieraissa eikä olis mitään
velvollisuuksia vakikumppania kohtaan. Ei
kiinnosta periaatteet yms. kunhan vaan saa panna
kenen kanssa haluaa. Ootte kuvottavia! Seksi
toisen kanssa on aina petos. Tollasesta ei
pidemmän päälle tuu yhtään mitään. Tai sitten mä
oon vaan niin erilainen kertakaikkiaan, etten voi
käsittää miten seksi ja rakkaus on eri asia!?
Onko seksissä vakikumppanin kanssa jotain vikaa?
Ja vielä kysyn; Miksi te seurustelette jos
haluatte muita???! Miksi ette pysy
ikisinkkuina???! Kukaan "vapaasuhdelainen" ei oo
vielä vastannu tohon.
Panorikasta kesää kaikille! :)
ei me olla varsinaisesti vapaassa suhteessa, siis
ei naida ketä sattuu. Ei vaan olla niin tarkkoja
siitä omasta pesästä. Eihän se tavara kuitenkaan
kulu vaikka joku muukin sitä käyttää eikä se ole
kummaltakaan mistään pois jos antaa itsensä (ja
toisen) kokea enemmän ja erilaista seksiä. Mulle
riittää tyttöystäväni oikein hyvin ja minäkin
ilmeisesti riitän hänelle mutta joskus tuntuu
siltä että olisi kiva käydä vierastakin
kokeilemassa. Ja miksi tuo tunne pitäisi
tukahduttaa jos se on helposti toteutettavissa?
Ei-kahlehtivaa vapaampaa suhdetta kannatan siksi
että miksi luopua haluamastaan jos sen kuitenkin
voi helposti sopimalla saada. Yksiavioisuushan on
ikuista kompromissia himojen ja reviirinsuojelun
välillä.
Ensiksi, ei minulla ainakaan vastaavanlaisia
kokemuksia ole ollut, enkä pyri neuvomaan mitä
tehdä tai mitä ei. Jokainen täysi-ikäinen tekee
itse omat päätöksensä.
Voisit kysyä itseltäsi, mitä voitat jos petät
miestäsi ?
Antaisiko tämä ystäväsi jotain enemmän kuin
miehesi ? vai antamaan jotain vastaavaa/uutta ?
Pystyisikö tämä ystäväsi antamaan kaiken sinulle,
mitä janoat ? Mistä jäisit paitsi ?
Mikä tärkeintä, mitä itse olet valmis ja halukas
antamaan miehellesi tai ystävällesi ?
Oletko valmis maksamaan suolasenkin hinnan
pettämisestä ?
Varmasti tiedät, ettei elämässä kaikkea voi saada
yhdeltä kumppanilta. Jos teet ns. "vaihtokaupan",
vaihdat osan huonoista/hyvistä puolista toisiin.
Kun olet vastannut noihin kysymyksiin ja
miettinyt asiaa, tärkeää on myös, mitä
sydämesi/vaistosi sanoo.
..tuoksi kutsun omaa "sairauttani" kun suhde
toisensa jälkeen menettää hohtonsa muutamassa
kuukaudessa. Ystäväni ovat lohduttaneet ettei se
ole niin vakavaa vielä tässä iässä... he
huolestuvat siinä vaiheessa kun olen lähempän
40:ää =)
Mutta varma merkki siitä että suhde ei enää toimi
on kun huomaa haluavansa olla jonkun muun
kanssa.. (okei, ehkä sellainenkin vaihe voi mennä
ohi, en vain ole koskaan jaksanut jäädä
odottamaan)
Mutta neuvoksi annan.. ÄLÄ PETÄ!! Omantunnon
kolkutus ei lakkaa ikinä kokonaan vaikka asian
kanssa muuten oppisikin elämään.
Ja toisaalta.. aina on olemassa joku komeampi,
mukavampi, rennompi, ystäviesi kanssa paremmin
toimeen tuleva, sängyssä parempi, tai tai tai
mies jossain! Kyse on siitä, mitkä ominaisuudet
merkitsevät sinulle eniten! Asiat tärkeys
järjestykseen!!
Onnea suhteellenne ja aurinkoista kesää!! =)