Perjantaiutelua

Itselle. Siksi kai olenkin usein ihan rätti väsynyt.

Itselle. Vaikea olis vaatia joltakulta toiselta mitään, mihin ei itse olisi kyennyt. Ja yleensä ei vaadi samojakaan. Mutta jotakin sentään, läheisimmiltä.

Niin...

En tiedä teistä muista, mutta itse olen tehnyt elämässäni sellaisia havaintoja, että ne kovimmat vaatijat ovat lähes poikkeuksetta itse aika vaatimattomia taidoiltaan ja kyvyiltään. Mutta silti ne jostain syystä kokee oikeudekseen vaatia muilta kaikkea sitä mihin heistä itsestä ei ole. Siis ihan kaikkialla. Ihmissuhteissa, työelämässä, yhteiskunnallisissa asioissa, poliitikot yms.

Itselläni ei kävisi mielessäkään vaatia muilta sitä mitä vaadin itseltäni tai mihin itse kykenen. Olisin hyvin kohtuuton muita ja jopa itseänikin kohtaan, jos näin toimisin. Ja sellainen toiminta tekisi minusta lopulta tietyllä tavalla aika yksinäisen ja sen laatuista yksinäisyyttä en elämääni erityisemmin kaipaa...

Siis keneltä voisin jotain vaatia? Miksi niin tekisin? Tosin en itseltänikään vaadi juuri mitään.... Enkä todellakaan ole ankara itselleni - en enää. Minun hommani tässä elämässä, ainoassa elämässäni, on vain elää niin, että on mahdollisimman hyvä olla. Hyvää oloani parantaa se, että läheisilläni on hyvä olla. Siksipä tekemisilläni pyrin saamaan läheisilleni parempaa oloa. Sama pätee laajemmassa yhteisössäni. Teen työni niin hyvin, että työnantajani saa maksamalleen palkalle vastinetta tarpeeksi. Työnantaja saa toimia niin kuin parhaaksi näkee ja jos se ei minua tyydytä, niin sitten vaihdan maisemaa, en ala vaatimaan muutosta. Parisuhteessa samoin. Siksikö sitä kumppaniakaan ei vierellä näy...

Ei tähän aloitukseen tule yhtäkään sellaista vastausta joka olis muille vaativampi kuin itselle, koska ei kukaan hoksaa jos vaatii toisilta enemmän kuin itseltä.

En vaadi muilta sen enempää, kuin itseltänikään. Riippuu aina vähän tilanteesta, esim: aikatauluissa on pysyttävä, lupaukset pidettävä, enkä pidä myöhästelystä (näin muutamia mainitakseni). Itse en sovi kenenkään puolesta asioita, enkä pidä siitä, että mun puolesta on sovittu jotain, ilman keskustelua.
Jokainen voi opetella omaa ajankäyttöä ja -hallintaa.