Normaalipainoinen tahtoo 10 kiloa pois ennen kesää :)

Mä olen 25-vuotias. Mäkin olen ollut paljon kevyempi, ja mullakin oli parempi olo hoikempana. Nyt on kyllä varmasti hyvä aika aloittaa laihdutusprojekti kun kesään on vielä aikaa. Me voidaan täällä kannustaa toisiamme. :D

Onneksi en siis kuitenkaan sortunut iltamussuttamiseen. :)

KylläSeTästä kirjoitti:

Onneksi en siis kuitenkaan sortunut iltamussuttamiseen. :)

Minullakin on tuo sama vika, että etenkin iltaisin tulee syötyä puhtaasti tylsyyteen! Se on raastavaa, kun sitä tuntuu tekevän välillä ihan vaistomaisesti ilman ajattelemista! Minulla myös tulee syötyä suklaata aina huoliin ja murheisiin, välillä menee hirveitä määriä, siitä olisi myös päästävä eroon! Ja lähdettävä vain lenkille! Kun ulkona on kylmää ja tuulee ja olen aika vilukissa, olisi mukavempi vain jäädä sisälle, mutta sitä vaan päätyy taas mussuttamaan.. Är.. Jos haluut niin voidaan vaihtaa myös sähköpostiosoitteet ja tsempata toisiamme sitäkin kautta? :)

helleijei kirjoitti:

Minullakin on tuo sama vika, että etenkin iltaisin tulee syötyä puhtaasti tylsyyteen! Se on raastavaa, kun sitä tuntuu tekevän välillä ihan vaistomaisesti ilman ajattelemista! Minulla myös tulee syötyä suklaata aina huoliin ja murheisiin, välillä menee hirveitä määriä, siitä olisi myös päästävä eroon! Ja lähdettävä vain lenkille! Kun ulkona on kylmää ja tuulee ja olen aika vilukissa, olisi mukavempi vain jäädä sisälle, mutta sitä vaan päätyy taas mussuttamaan.. Är.. Jos haluut niin voidaan vaihtaa myös sähköpostiosoitteet ja tsempata toisiamme sitäkin kautta? :)

Lue lisää

Niinpä. Aika osuva kuvaus. Itselläkin iltasyöminen tuntuu niin vaistomaiselta. Se on vaikea päästä eroon jostain tavasta, joka on niin pinttynyt. Mä en ole koskaan tupakoinut, mutta voin kuvitella, että tupakoinnin lopettamisessa just tämä henkinen riippuvuus on isoin este.

Tunnesyömistä on mullakin. Kai sille pitäisi keksiä jotain korvaavaa toimintaa. Pitää kokeilla vaikka jotain käsitöitä.

(Mä olen netissä niin pelokas, etten ainakaan vielä uskalla antaa s-postiosoitetta.)

KylläSeTästä kirjoitti:

Niinpä. Aika osuva kuvaus. Itselläkin iltasyöminen tuntuu niin vaistomaiselta. Se on vaikea päästä eroon jostain tavasta, joka on niin pinttynyt. Mä en ole koskaan tupakoinut, mutta voin kuvitella, että tupakoinnin lopettamisessa just tämä henkinen riippuvuus on isoin este.

Tunnesyömistä on mullakin. Kai sille pitäisi keksiä jotain korvaavaa toimintaa. Pitää kokeilla vaikka jotain käsitöitä.

(Mä olen netissä niin pelokas, etten ainakaan vielä uskalla antaa s-postiosoitetta.)

Lue lisää

Näinpä. Kuinka päästä eroon pinttyneestä tavasta.. Miksi onkaan niin vaikeeta välillä syödä kunnolla ja välillä olla syömättä liikaa.. Itse aloitin muutama päivä sitten kromin, katsotaan onko sillä vaikutusta sokeriaineenvaihduntaani. Minulla kans välillä vikaan mennään siinä, etten saa pidettyä kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista.. Kiireisinä päivinä ei huomaa nälkää eikä tule syötyä ja tajuaa illalla mussutellessaan, että niin, ois voinyt syödä päivällä paremmin. Sitten toisena päivänä kun koittaa syödä pieniä annoksia usein, tajuaa jossain vaiheessa, että on syönyt liian pieniä annoksia, koska taas illalla on karmiva nälkä! En taida ymmärtää mikä on sopiva määrä ruokaa itselleni.. Ei haluaisi syödä liikaa, muttei nälässäkään olla. Tietty mahalaukku totuu loppupeleissä, jos rupeaa pienentämään ateriakokojaan, mutta juuri se, ettei sitten menisi liian pieniksi.. Rakastan erilaisia voileipiä ja pastaa ja perunaa ja syön todella vähän lihaa sekä minulla on muutamia ruoka-ainerajoitteita niin on hankala toisinaan miettiä ruokiaan. Tiedän syöväni liikaa hiilihydraatteeja ja liian vähän proteiineja, ja pitäisi tilanne käänt toisin päin. Tuntuu vaan niin hankalalta..

helleijei kirjoitti:

Näinpä. Kuinka päästä eroon pinttyneestä tavasta.. Miksi onkaan niin vaikeeta välillä syödä kunnolla ja välillä olla syömättä liikaa.. Itse aloitin muutama päivä sitten kromin, katsotaan onko sillä vaikutusta sokeriaineenvaihduntaani. Minulla kans välillä vikaan mennään siinä, etten saa pidettyä kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista.. Kiireisinä päivinä ei huomaa nälkää eikä tule syötyä ja tajuaa illalla mussutellessaan, että niin, ois voinyt syödä päivällä paremmin. Sitten toisena päivänä kun koittaa syödä pieniä annoksia usein, tajuaa jossain vaiheessa, että on syönyt liian pieniä annoksia, koska taas illalla on karmiva nälkä! En taida ymmärtää mikä on sopiva määrä ruokaa itselleni.. Ei haluaisi syödä liikaa, muttei nälässäkään olla. Tietty mahalaukku totuu loppupeleissä, jos rupeaa pienentämään ateriakokojaan, mutta juuri se, ettei sitten menisi liian pieniksi.. Rakastan erilaisia voileipiä ja pastaa ja perunaa ja syön todella vähän lihaa sekä minulla on muutamia ruoka-ainerajoitteita niin on hankala toisinaan miettiä ruokiaan. Tiedän syöväni liikaa hiilihydraatteeja ja liian vähän proteiineja, ja pitäisi tilanne käänt toisin päin. Tuntuu vaan niin hankalalta..

Lue lisää

Mulla ei oikeastaan ole edes usein nälkä iltaisin (itse asiassa mulla on aika harvoin nälkä), vedän ruokaa napaani muuten vain. Varsinkin voileipiä tulee syötyä, ja nehän on silleen petollisia, että niissä on kaloreita yllättävän paljon, jos päällä on joka sortin täytteitä.

Munkin pitäisi saada enemmän proteiinia. Mä koitan vielä syödä lihaa mahdollisimman vähän, niin proteiinit täytyy koittaa saada jostain muualta kuin lihasta. Mutta ajattelen vaan, että hiljaa hyvä tulee. Yksi muutos kerrallaan. Jos ensin pääsisi tosiaan vaikka siitä iltamussuttamisesta.

Saa nähdä, miten joulu menee. Lähden kohta sukulaisten luokse, ja siellä nuo tuputtavat jatkuvasti kaikenlaisia herkkuja, joita on todella vaikea vastustaa. Pitää vaan kestää. Päätin kyllä, että jouluaattona saan sitten mässätä. En varmasti jaksa muuten pysytellä erossa herkuista.

Eilen illalla oli todella vaikea katsella, kun avokki vetää kebabbia, ja itsellä on vain Nutrilett-keittoja, mutta nyt on tyytyväinen olo kun kestin. En edes näykkinyt tähteitä. :D

KylläSeTästä kirjoitti:

Mulla ei oikeastaan ole edes usein nälkä iltaisin (itse asiassa mulla on aika harvoin nälkä), vedän ruokaa napaani muuten vain. Varsinkin voileipiä tulee syötyä, ja nehän on silleen petollisia, että niissä on kaloreita yllättävän paljon, jos päällä on joka sortin täytteitä.

Munkin pitäisi saada enemmän proteiinia. Mä koitan vielä syödä lihaa mahdollisimman vähän, niin proteiinit täytyy koittaa saada jostain muualta kuin lihasta. Mutta ajattelen vaan, että hiljaa hyvä tulee. Yksi muutos kerrallaan. Jos ensin pääsisi tosiaan vaikka siitä iltamussuttamisesta.

Saa nähdä, miten joulu menee. Lähden kohta sukulaisten luokse, ja siellä nuo tuputtavat jatkuvasti kaikenlaisia herkkuja, joita on todella vaikea vastustaa. Pitää vaan kestää. Päätin kyllä, että jouluaattona saan sitten mässätä. En varmasti jaksa muuten pysytellä erossa herkuista.

Eilen illalla oli todella vaikea katsella, kun avokki vetää kebabbia, ja itsellä on vain Nutrilett-keittoja, mutta nyt on tyytyväinen olo kun kestin. En edes näykkinyt tähteitä. :D

Lue lisää

Täytetyt voileivät on niin hyviä, mutta petollisia, etenkin iltaisin mussutettuna..

Itsellä ei onneksi ole juurikaan jouluna sukulointia eli olen pääasiassa omien ruokien varassa. Silti joulusuklaat ja -tortut on ehkä pahimpia paikkoja minulle. Suklaata saa aina lahjaksi, eikä sitä vaan voi vastustaa! Minulla menee nyt vielä pari päivää semmoisessa ruljanssissa, että ei paljon kerkeä miettimään mitä suuhunsa pistää tai kerkeäisikö lenkille.. Mutta kunhan joululomalle pääsen niin eipä ole enää tekosyitä minkään suhteen.

Meillä mies on kova salilla kävijä. Minä en ole ikinä uskaltanut lähteä mukaan. Häpeän itseäni, ajattelen, että kaikki vain nauravat, kun iso tyhmä tyttö on lähtenyt, eikä edes osaa mitään. Ei pitäisi ajatella näin, mutta se on suurin syy, miksi en lähde kuntosalille. En uskalla enkä osaa. Lenkkeily ja jooga ovat minun juttuni. Vaikken osaa niitäkään. En ole harrastanut säännöllistä liikuntaa ikuisuuteen, joten aloittaminen tuntuu taas kamalan tuskaiselta.

Mutta kuten sanoit, asia kerrallaan. Unelmoin siitä, että kun liikun, syön hyvin ja pienenen, tulee minulle parempi, virkeämpi ja terveempi olo niin fyysisesti kuin henkisestikin. Nykyisin olen ajautunut siihen, että nukun hirveästi, olen aina väsynyt, rakastan päiväunia ja rasvaisia ruokia ja en käy lenkillä, koska en jaksa lähteä.. Ja inhoan tilannettani nyt!

Mulla on kanssa toi sama ongelma vaikka olenkin 15kg ylipainoinen ja 13v tykkään vaan lueskella näitä ja sitten välillä oon sulkee et nyt mä lähen lenkille MIT sitä tulee joku muu et vie roskat tai tyhjennä astianpesukone i sitten koko lenkki suunnitelma unohtuu ja sitten kahdeksalta katon kello ja sanon siinä se päivä sitten menee suurimmaksi osaksi koulussa ja tabletin kanssa:(

Kiitos neuvosta. Olen koittanut kiinnittää lihaksiin ja kuntoon huomiota, kun laihtumisen lisäksi haluaisin tosiaan kohottaa kuntoa ja kiinteytyä lisää. Olin nuorempana todella hyvässä kunnossa, ja nyt potuttaa, kun en jaksakaan enää samalla tavalla.

Otin myös mittanauhan käteen. Tilanne ei kyllä sen mukaan ole paha, mitä nyt noista ymmärrän. Mitat oli 97/65/95, rintakehän ympärys rintojen alta oli 71 cm. Mitat vaikuttaa aika pieniltä, mutta mä olen aika pieniluinen.

Tyttö hyvä!
Sinä 16-vuotias olet normaalipainoinen, ehkä hoikahko.
Kaikki tavat laihduttaa ovat vääriä.