Onko olemassa mitään syytä minkään
asteiseen syrjähyppyyn?
Pitääkö aina olla kova eikä käyttää sanontaa,
että "liha on heikko"?
asteiseen syrjähyppyyn?
Pitääkö aina olla kova eikä käyttää sanontaa,
että "liha on heikko"?
Mitään syytä syrjähyppyyn?
Kevennystä omatunnollekko
13839
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuitenkin olen varma, että tulet saamaan
kasoittain "hyviä" syitä niiltä, jotka ovat sen
joskus tehneet.
"Liha on heikko" on kuitenkin vaan sanonta!
eipähän tarvitse itkeä kun joskus tiemme eroaa--
oli syy sitten mikä tahansa-puolison vieraissa
käynti sen teki-en rakasta enää.....ei ystäväkään
petä...
Jos kotona ei saa ruokaa, tulee pakosta mieleen käydä edes joskus syömässä ulkona.
Luulitko että toi oli hyväkin juttu.
eiköhän syöminen ole ihan eri juttu kuin
pettäminen.
MInun mielestäni syrjähypylle ei ole
minkäänlaista oikeutusta. siis missään
tilanteessa
ENsin pitää selvittää entinen suhde. päättää se
ja sen jälkeen on vapaa tekemään mitä vaan.
Pettäminen on suurin loukkaus jonka voit
rakkaallesi tehdä
Entä jos nainen ja mies tapaavat, alussa nainen
käyttää pillereitä, mutta sitten terveysriskeihin
vedoten lopettaa niiden käytön. Mies ei halua
naisen terveyden vaarantuvan itsensä takia.
Käytetään jokin aika kondomia kunnes nainen ei
halua käyttää sitä enää. Mies kieltäytyy seksistä
ja alkaa suunnitella eroa joka on vaikeaa kun
asuntopula on paha ja opiskelu vaatii aikaa.
Nainen yrittää jatkuvasti seksiä jonkinasteisella
raiskauksella kunnes muutaman viikon selibaatin
ja parin naisen tarjoaman kaljan jälkeen
harrastaa seksiä naisen kanssa. Syntyy lapsi ja
mies katsoo velvollisuudekseen huolehtia hänestä
ja mennä naimisiin.
Nainen tietää miehen velvollisuudentunnosta ja
eikä vaivaudu edes seksiin koska on jo saanut
haluamansa. Mies joka poikamiehenä oli suosittu
ja sai usein joutuu selibaattiin haluamattaan.
Onko todella oikein että mies joutuu loppuikänsä
pärjäämään keskim. kerralla tai vähemmällä
kuukaudessa? Mies on kaiken lisäksi yksilö joka
haluaisi keskim. useammin.
miksi mennä velvollisuudesta naimisiin. tai edes
yhteen asumaan. Lasta ei saa käyttää tekosyynä
aviossa pysymiseen tai syrjähyppyyn.
Miehen tulee ottaa ero ennen kuin lähtee etsimään
uutta naista.
Ja naisen tulis mennä itteensä... ei noin saa
tehdä.
En pysty olemaan niin itsekäs että asettaisin
omat seksihaluni oman lapseni etujen edelle. Eli
eroasin vaimostani ja samalla lapsestani sen
takia että voisin elää itse paremmin, en pysty
siihen. Parempi on esittää onnellista varsinkin
muille jotta lapsella olisi turvallinen ja hyvä
kasvuympäristö.
Pakko varmaan vetää käteen edelleen, hyväksyt
varmaan sen?
En voi muuta kuin hattua nostaa! Vieläkö
maailmasta löytyy noin upeita miehiä? Vaikea
uskoa että moni muu mies nykyään asettaisi lapsen
omien seksuaalisten tarpeidensa edelle, varsinkin
tällaisessa tilanteessa. "Tervekätinen mies ei
naista kaipaa" (jos lohduttaa) :)
Ymmärrät varmaan ettei tälläisesta asiasta voi
kertoa oikeastaan kenellekään, tosi helpottavaa
kun pystyin sen kertomaan sinulle! En muuten ole
koskaan pettänyt ketään, erosinkin
seurusteluvaiheessa usein, liian usein.. Joten
minulla ei ollut enää "sydäntä" jättää taas. No
niin ei muuta kun kulissit taas ylös!
Aidosti hyvää elämää toivottaen.
Itse olisin iloinen jos miehelläni riittäisi
seksihaluja edes kerran kuussa! Meillä se tuppaa
olemaan pari kertaa vuodessa. Lohduttaudu vaikka
sillä, että aina löytyy joku, jolla on asiat
huonommin kuin sinulla!
Nimimerkin non-happy -kirjoitusta lukiessani tuli
mieleen:
Jos pari elää kulissielämää, eihän se voi olla
vaikuttamatta heidän lapsiinsakin! Millaisen
kasvuympäristön tarjoavat lapsilleen sellaiset
vanhemmat, jotka sietävät toisiaan vain yhteisen
lapsen/yhteisten lasten takia; jotka elävät
yhdessä ainoastaan siksi, että heitä sitoo
yhteinen lapsi/yhteiset lapset?
Jos vanhempien välillä on paljon kaunaa ja
katkeruutta, eikö lapsenkin/lastenkin kannalta
olisi parempi erota, kuin "pakottaa" lapsi/lapset
elämään kahden aikuisen tunteettoman liiton
raunioilla?
Lapset aistivat perheensä tunneilmapiirin paljon
paremmin kuin aikuiset aavistavatkaan - jotenkin
lapsilla vain on taipumus "arvata" perheen
sisäisistä asioista paljon enemmän kuin vanhemmat
uskaltavat kuvitellakaan.
Yhä useammat lapset ja nuoret oirehtivat
psyykkisesti, ketkä kääntämällä
pahanolontunteensa sisäänpäin, ketkä
käyttäytymällä väkivaltaisesti. Moniko näistä
lapsista tulee ns. kulissiperheistä?
Uskallan väittää, että tasapainoisimmat lapset
tulevat perheistä, joissa vanhemmat rakastavat ja
kunnioittavat toisiaan. Jos tällaista rakkautta
ja kunnioitusta ei vanhempien väliltä löydy, voi
jopa lastenkin kannalta toisinaan olla parempi,
että vanhemmat eroavat ja ottavat etäisyyttä
suhteessa toisiinsa. Näin vanhempien tulehtuneet
välit voivat vähitellen normalisoitua kahden
itsenäisen, aikuisen ihmisen suhteeksi.
Pelkkä velvollisuudentunto perhettä kohtaan ei
minun mielestäni riitä syyksi elää yhdessä, vaan
se aiheuttaa useimmiten pitkällä tähtäimellä
riipaisevaa katkeruutta.
Uskoisin, että lastenkin kannalta on parempaa
nähdä vanhempansa sovussa vaikkakin erillään,
kuin seurata sivusta kahden itselle rakkaan
ihmisen henkistä taistelua.
Vanhempien eroamisenhan ei tarvitse tarkoittaa
sitä, että jompi kumpi vanhemmista häviää
kuvioista kokonaan. Tottakai vastuullinen,
lastaan/lapsiaan aidosti rakastava vanhempi pitää
huolta lapsestaan/lapsistaan eron jälkeenkin!
että yhteen sattuu sellaisia ihmisiä joilla on
niin erilaiset halut? Kyllä tulee monesti käteen
vetäessä mieleen ne lukemattomat muut jotka ovat
samassa tilanteessa (olisipa mahdollista auttaa
toisiansa). Ehkä tämä pitäisi ottaa 1.
valintaperusteeksi puolisonvalinnassa,
valitettavasti sitä ei aina heti huomaa.
Raskaaksi tästä tekee sen että olen osittain
samaa mieltä. Joskus täysinkin. Yritän kuitenkin
jaksaa vielä ainakin muutaman vuoden, sillä en
ole helposti periksi antavaa tyyppiä. Ehkä tästä
jotain vielä syntyy. Lapsella ainakin menee vielä
tosi hyvin: tasapainoinen ja älykäs. Ensimmäiset
vuodethan ovat tärkeimpiä lapsen elämälle.
Olen joskus harkinnut näyttelijän uraa ja
olenkin hyvä näyttelijä, harmi vaan että sitä
joutuu tekemään niin usein!
p.s et ole muuten minua vanhempi.