Kaveripiirissäni esiintyy hyvin paljon ennakkoluuloja sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät mahdu ns. normimuotista läpi. Eräs kaverini ei esimerkiksi missään nimessä voisi kuvitella seurustelevansa miehen kanssa joka on yli kaksi viikkoa ollut työttömänä. Jos miehellä ei ole takanaan pitkiä suhteita tai vähintään avoliittoa, se kertoo kuulemma, ettei hänestä ole parisuhteeseen.
Ovatko miehet yhtä ronkeleita näissä asioissa naisten suhteen? Itse olen 26- vuotias nainen ja kokemusta on ainoastaan yhdestä muutaman kk kestäneestä seurustelusuhteesta ja vajaan vuoden kestäneestä tapailusuhteesta, joka ei kuitenkaan koskaan edennyt seurustelun tasolle. Olen hieman introvertti luonteeltani ja melko laiska juoksemaan baareissa miesten perässä. Eikä sitä baariseuraa nykyään ole niin paljoa tarjolla, kun monet kaverini elävät avo- tai avioliitossa eivätkä halua lähteä ulos. Suomalaiset miehet tuntuvat lisäksi olevan hyvin ujoja ja harvoinpa kukaan tulee juttelemaan vaikka yrittäisin flirttailla. Ja olen kyllä itsekin melko ujo, musta ei ole miksikään "gigolo-naiseksi" tekemään itseäni tykö lukuisille miehille baarissa. Toisaalta en myöskään suuresti kärsi yksin olemisesta mutta toki olisi mukava saada joku vierelle arkea jakamaan.
Lisäksi olen piakkoin jäämässä työttömäksi yt-neuvottelujen tuloksena. Mietin, mahdanko koskaan löytää "elämäni miestä". Mutta siis, kysymykseni miehille kuuluukin, kuinka paljon annatte arvoa tällaisille seikoille eli juoksetteko heti karkuun jos kuulette että nainen on työtön eikä seurustelusuhteitakaan hirveästi takana ole?
Ovatko miehet yhtä ronkeleita näissä asioissa naisten suhteen? Itse olen 26- vuotias nainen ja kokemusta on ainoastaan yhdestä muutaman kk kestäneestä seurustelusuhteesta ja vajaan vuoden kestäneestä tapailusuhteesta, joka ei kuitenkaan koskaan edennyt seurustelun tasolle. Olen hieman introvertti luonteeltani ja melko laiska juoksemaan baareissa miesten perässä. Eikä sitä baariseuraa nykyään ole niin paljoa tarjolla, kun monet kaverini elävät avo- tai avioliitossa eivätkä halua lähteä ulos. Suomalaiset miehet tuntuvat lisäksi olevan hyvin ujoja ja harvoinpa kukaan tulee juttelemaan vaikka yrittäisin flirttailla. Ja olen kyllä itsekin melko ujo, musta ei ole miksikään "gigolo-naiseksi" tekemään itseäni tykö lukuisille miehille baarissa. Toisaalta en myöskään suuresti kärsi yksin olemisesta mutta toki olisi mukava saada joku vierelle arkea jakamaan.
Lisäksi olen piakkoin jäämässä työttömäksi yt-neuvottelujen tuloksena. Mietin, mahdanko koskaan löytää "elämäni miestä". Mutta siis, kysymykseni miehille kuuluukin, kuinka paljon annatte arvoa tällaisille seikoille eli juoksetteko heti karkuun jos kuulette että nainen on työtön eikä seurustelusuhteitakaan hirveästi takana ole?
Vastaukset 12
Vanhimmat
En ymmärrä miks seurustelusuhteiden määrästä pitäs tehdä iso numero? Toiset tuntuu hyppivän suhteesta suhteeseen, toiset valkkaa vähän tarkemmin ja suhteita kertyy vähempi. Menneet on kuitenkin menneitä enkä koe, että itselleni olisi väliä onko takana 0, 5 vai 10 epäonnistunutta suhdetta, kunhan ne nyt ei ole mitään kauhean pahaa epätoivoa/katkeruutta aiheuttanut.
Ja mitä työttömyyteen tulee, niin valitettavasti tilanne maailmalla on ollut viime vuosina vähän sitä suun tätä. Mitään elämäntapalusmua en varmaan kelpuuttaisi, mutta YT-neuvotteluiden takia työttömäksi väliaikaisesti putoaminen ei siltä kuulosta.
Kyllä sillä suhteiden määrällä tuntuu ikävä kyllä olevan korreloiva vaikutus myös tulevien ongelmien kanssa. Perustelu on ihan siinä, että ihmisille nyt tuntuu jäävän jokaisesta suhteesta aina jotakin asioita ja traumoja hampaankoloon, jotka sitten kertautuvat tavalla tai toisella tulevissa suhteissa.
sitä naisen logiikkaa kun näkee että miljoona pätkäsuhdetta on parempi kuin ei mitään. Kumpikohan siinä loppujenlopuks onkaan merkki ettei kelpaa suhteeseen.
"Mutta siis, kysymykseni miehille kuuluukin, kuinka paljon annatte arvoa tällaisille seikoille eli juoksetteko heti karkuun jos kuulette että nainen on työtön eikä seurustelusuhteitakaan hirveästi takana ole? "
ei juosta. mietit asioita, millä ei ole oikean henkilön kohdalle osuessa mitään merkitystä. pinnallisille voi olla, mitä kyllä tietääkseni enemmän teissä naisissa on.
"Mutta siis, kysymykseni miehille kuuluukin, kuinka paljon annatte arvoa tällaisille seikoille eli juoksetteko heti karkuun jos kuulette että nainen on työtön eikä seurustelusuhteitakaan hirveästi takana ole? "
Miksi juoksisin ? Vähäinen seurustelukokemusten määrä ei haittaa, aivan sama, vaikka niitä ei olisi ollenkaan. Pointti on siinä, tulevaisuus merkkitsee enemmän suhteen kannalta. Mitä enemmän suhteita, sitä enemmän kiinnostus vähenee.
Työttömyys ei haittaa, kunhan nainen ei ole patologinen sosiaalituki-tapaus, joka ei ole viitsinyt edes opiskella.
Naisia kiinnostaa enemmän ulkoiset asiat eli se, että miltä mies näyttää heidän lähipiiriensä silmissä ja kuinka vakaa taloudellinen tulevaisuus suhteessa voisi olla. Miehiä kiinnostaa enemmän henkilö itse (ja ulkonäkö valitettavan paljon), eli työttömyys ei haittaa ja seurustelemattomuus on lähinnä plussaa...
Usean miehen kanssa olleesta naisesta ajattelee, ettei hänellä olisi enää oikein mitään annettavaa miehelle eikä miehellä taas mitään annettavaa naiselle, kun hän on jo kaiken kokenut. Nainen on ikään kuin kuluttanut itsensä tyhjiin muiden kanssa.
Outo ajattelutapa. Millä tavalla ihminen "kuluu" jos on ollut aiemmissa suhteissa niin ettei olisi enää mitään annettavaa? Jokainen suhde on kuitenkin uusi eri ihmisen kanssa. A B ei ole samanlainen kuin A C. Meinaatko että kun on yhden miehen/naisen nähnyt niin on nähnyt ne kaikki?
Eihän nykyään naisen työttömyys ja neuroosit eivät ole este parisuhteelle kuin mitä se on vastaavasti sinkku miehelle.
Naiset pyrkivät nostamaan elintasoaan miehen avulla, joten perusduunarismiehelle kyllä työtönkin nainen kelpaa, ellei tämä nainen ole hurjan vaatimuslistan kanssa etsimässä sinkku bodari-juristimiestä jonka vaimo jäi Alpeilla lumivyöryyn. Luonnollisesti tälläinen mies on kuin Sarasvuo ja Beckham yhdistettynä samaan pakettiin.
Nimenomaan vähän tai jopa ei ollenkaan p/s-kokemusta omaava sinkkumies on hyljeksytty vaikkei omaisikaan demonimaisia ulkonäköpiirteitä, kun koko parisuhdeenmuodostus on miehen supliikin ja shown tuotos jossa tarvitaan toimivia naisen käsittelytaitoja. Nämä taidot opitaan nuorina, ja harjoittelu kolmekymppisenä tekee sen että mies jää kamupojaksi naisille romanttisesta lähestymisestä huolimatta.
Sitten yli kolmekymppiselle miehelle ei kertakaikkiaan ole omalla kotiseudulla vapaana naisia mitä nuorena olisi ollut tarjolla joten mitenkään hyvä tilanne ei ole odottamalla edessä.
Se että nainen on ujo on vain hyvä asia, mutta valitettavan usein nämä naiset ovat suulaiden baariasiamiesten iskemiä nuoruudessaan olleet joten ujolla miehellä ei saumaa kuten yleensä edes ole. Asiaa voi nainen lieventää antamalla sopivia mikrosignaaleja ujolle miehelle joka voi tsempata itsentä tulemaan iskemään.
Taloudesta en pitkästytä tämän enempää kirjoittamalla, kyllä moni nykyään kokee mitä on aikuiskoulutus-työharjoittelu 9 euroa per päivä sekä työttömyys yleensäkkin jos ei ole saanut kultaista käden puristusta ja kuulu oikeisiin kaveripiireihin.
Moni naissinkku korostaa työssä käymistä treffikanditaatilta vaikkei sillä edes rikastuisi sillä hetkellä, on luovempiakin tapoja olla kuun lopussa persaukinen kuin olla alipalkalla töissä. Tietenkään Kokoomuksen verolinjaa en hyväksy ja toisaalta hyvin raskasta työtä Suomessa joutuu tekemään pikkurahalla mikä ei sekään ole oikein. Sitten julkisen sektorin daameilla jakkupuku levenee joka vuosi, on purjeveneet, Audit ja lukaalit. Tietenkin komeat ja hyvin tienaavat miehet eivät ole koskaan sinkkuja kun heidät on varattu jo tiskin alta ennen varsinaista eroa.
Itse kyllä en työttömän naisen omille laskuille maksumieheksi alkaisi eli tässäkin pitää tulla omillaan toimeen, mutta toisaalta työttömänä jos tulee omillaan toimeen niin sekään ei todellakaan sinkku naisille riitä.
Ei kannata ottaa alempitasoista. Jos mies on varakas, velaton kämppä, pankkitilillä isot säästöt, hyvät tulot, niin miksi ihmeessä ottaa joku lukion läpäissyt osa-aikainen kassaneiti? Kyllä sellainen mies saa vähän tasokkaamankin naisen.
En voisi kuvitellakaan että ottaisin aikuisen naisen elätettäväkseni.
voi jessus näitä tasoihmisiä taas... jos jollain "tasolla" on jotain merkitystä, se on henkinen taso.
Jos mukava olla ja elää toisen kanssa, siis luonne ja päämäärät elämässä kohtaa niin ei ole väliä onko työtön, töissä vai yrittäjä, kassaneiti vai markkinointipäällikkö, nämä kun voi muuttua hetkessä toiseksi kuitenkin.
Ne on onttoja ihmisiä, ketkä määrittelevät "tasoisensa seuran" sen hetkisen tulotason mukaan. Osat heittää tässä epävarmassa maailmassa helposti nurin, elättäjästä tulee elätettävä ja toisin päin.
Ehkä sinunkin kannattaisi laajentaa ahdasmielistä kaveripiiriäsi, tai ainakin haastaa ajattelutapoja. Elämä ei ole niin mustavalkoista
Miten tuollaisia kriteerejä voi olla jossa on mukana joku edellisen suhteen pituus tai ylipäätään mikään exiin liittyvä? Eihän niistä voi yksinkertaisesti tietää mitään ellei toinen kerro, ja sittenkin asiat voi olla ihan toisin.
Työttömyyskään tuskin haittaa jos miehellä on rahaa.
Nää nyt on vaan näitä tavallisen naisen lässyn lässyn juttuja jotka luulee että heissä on jotain ihmeellistä kun jätkät baarissa ja netissä kuolaa sen yhden asian perässä.
Jaellaan sitten pakkeja ylpeinä ja kriteerit vaan kasvaa :D
Ei olisi mitään väliä kummallakaan seikalla. Työttömyydelle ei tänä päivänä paljoa mahda, kunhan ei loppuiäksi ota siitä elämäntapaa. Kokemattomuus parisuhteista taas ei kerro mitään muuta kuin että on kokematon, jota meistä jokainen on ennen kuin sitä kokemusta alkaa tulla.