Yhteenmuutosta...

oltiin oltu yhdessä noin puoli vuotta kun
aateltiin muuttaa yhteen.
laitoimme paperit vetämään luulimme että saamma
odottaa asuntoa kauan mutta toisin kävi,kului
kaksi kuukautta ja asuimme yhdessä(koti paikka
helsinki).sukulaiset sanoivat että ei siitä
mitään tule kun ovat niin nuoria.
nyt olemme olleet yhdessä jo 8 vuotta ja hyvin
menee.

me oltiin yhdessä vaan puoli vuotta
kun "käytännönsyistä" muutettiin yhteen. ärsyttää
polkee edes takas kun kummiskin haluaa samassa
sängyssä nukkua. ei vaan saa liikaa luulla että
se lisää yhteistä aikaa tai että on helpompaa. ja
_pakko_ antaa toiselle sitä omaakin rauhaa että
ei saa kokoajan olla kyljessä kiinni. siihen
nopeeta kyllästyy. meilläkin on ns. omat huoneet
että ei tarvi nyhjätä koko ajan.

eli eiköhän jokaisen stoori ole omansa ja näin
ollen ei koskaan voi olla varma kuinka käy. Jos
molemmat ovat kuitenkin valmiita kokeilemaan,
niin miksi ei ja pelisäännöistä arkielämän
pyörityksessä on hyvä sopia jo etukäteen.
Sanoit, että jossain vielä tökkii, mutta eiköhän
sekin ole niin, että ainahan se välillä
parisuhteessa tökkii ja saumojen hijoutuminen
kestää monesti vuosia. Tietysti, jos nyt jo on
tiedossa joku perustavaa laatua oleva ongelma,
niin sillon kannattaa katso, ettei tarvitse
katua. Puolen vuoden seurustelun jälkeen
kuitenkin eletään vielä ihastumisen huumassa,
joten harkitsevaisuus ei ole pahitteeksi ja näin
ollen pelkän taloudellisuuden ajatteleminen ei
saisi olla syy yhteen muutolle.

.. oli sellainen tapaus, että tutustuttiin
asuessamme toisilla paikkakunnilla (väliä 130 km),
eli se oli sellaista viikonloppu ja lomanäkemistä
lähes vuoden ajan. Eli elelimme saman katon alla
alusta alkaen ja sitten kun vuosi sitten kevät
loppui muutin mieheni luo toiselle paikkakunnalle
eikä elämä muuttunut hassummaksi kuin ainoastaan
sen suhteen että vihdoinkin näemme toisiamme joka
päivä!