perkele jumiin Amorellaan tänne Ahvenanmaalle
Uskalsin lähteä risteilyle
mutta jäin
23188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ahvenanmaa on hieno paikka ja Amorella nimensä veroinen laiva. Hieno risteily sinulla. Miten uskalsit yksin lähteä, minä en olisi.
En olisi mäkään kyllä lähtenyt yksin laivaristeilylle. Onneksi oma risteilyni meni kaikin puolin hyvin, ettei tullut mitään karilleajoja.
Hei palsta näkyy toimivan taas pitkästä aikaa!!!
Varmaan oli Amorellalla joku yksin matkaava nuori mies. Ennen sanottiin että nainen laivassa tietää huonoa onnea mutta nykyään tiedetään että ilman kaveria reissussa olevat nuoret miehet ne vasta katastrofin tuovatkin.
Tarkoitat siis, että romanihenkisesti suku lähti turvaamaan matkasi, soittivat ja lauloivat koko meno ja-tulomatkan reippaita lauluja.
Kappas vaan, taas toimii..ei sitä kaikkea huomaa, kun on seuraa. Yksin en olisi huomannut.
No ei nyt ihan, sillä ihan yksikin kaveri riitti mulla hyvin matkaseuraksi:) Mutta yksin ei todellakaan olisi ollut risteily mitenkään noin onnistunut, kun mitä se nyt oli.
Siis, tarkoitatko että olit samassa bootissa samassa hytissä naisen kanssa? Miten sinä uskalsit? Itse en olisi uskaltanut miehen kanssa samaan hyttiin.
No olin tällä laivaristeilyllä erään miespuolisen kaverini kanssa.
Huh, minä jo pelästyin, että olit vahingossa mennyt naisen kanssa samaan hyttiin.
Eihän sulla ole kavereita, kuten olet täällä usein kertonut. Oli kuitenkin isoveljesi, kun vanhempasi eivät uskaltaneet päästää sinua yksin reissuun.
No mitä pelästymistä siinä olisi ollut, jos olisin ollut naisen kanssa samassa hytissä?
Sä et taas kerran tiedä musta ja mun elämästäni yhtään mitään, joten parempi kun oot kokonaan kommentoimatta. En ollut veljeni tai kenenkään sukulaisen kanssa tolla risteilyllä, että tiedä sä se!!!!
Niin ja yksin en edes haluaisi mihinkään reissuun lähteä, kun kuitenkin siitä joku ajattelisi kaikkea negatiivista.
Itsekin olen matkannut useita kertoja Turun ja Ahvenanmaan välillä Eckeröhön, jossa yksi parhaista kavereistani asuu ja jossa ehkä vietin elämäni parhaan kesän (ainakin tähän asti, onhan ne parhaat nuoruudenvuodet edessä vielä kolmekymppisenäkin). Tosin matka kestää muistaakseni lähemmäs kuusi tuntia, että kyllä siinä ajassa alkaa ikävystyä jos ei löydä mitään järkevää tekemistä.
Voih, sainpa yhtäkkiä nostalgisen olon noihin ihaniin päiviin... Ahvenanmaan kesä ja ne kaikki uudet tuttavuudet. Biletys ja läpänheitto. Musiikki pauhasi ja kaljaa kiskottiin. Enon kanssa kierreltiin Maarianhaminan nähtävyyksiä. Nickelbackin Rockstar soi radiosta. Joka päivä oli aurinkoista. Juhannuksena saunottiin porukalla.
Myöhemmin syksyllä 2009 kävin kertseissä jossa oma ryhmänjohtajamme oli niin paskanniellyt ettei sitä kaveria voinut edes tosissaan ottaa. Kertseistä suoraan koulun penkille aloittamaan yliopisto-opintoja. Muistan olleeni ihan pihalla mitä alussa piti tehdä kun kertsit olivat menneet päällekkäin johdantoviikon kanssa. Minut ohjattiin vain randomisti johonkin luokkahuoneeseen jossa kuuntelin mitä muilla oli sanottavaa, samalla sain tilaisuuden esitellä itseni. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti...
Periksen tavoin haikailen itsekin menneiden vuosien perään, varsinkin vuosia 2009 ja 2010 on mukava muistella, mutta tiedän että ne olivat myös psyykkisesti raskaita suurten elämänmuutosten aiheuttamista paineista, mutta silti niitä on mukava muistella. Joskus 2010-2011 vuoden vaihteessa tosin asiat alkoivat saada uusia käänteitä, niin parempaan kuin huonompaankin.
Itse olen ollut töissä amorellalla, isabellalla, cinderellalla ja gabriellalla. Ja myös Gracella. Myös Siljalta serenadella ja symphonylla, europalla.
Eniten jännitti aina se kun piti yksin lähteä töihin. Joskus menin taksilla, koska en uskaltanut mennä bussilla. Mutta heti kun oli laivalla niin iski mitä vapautunein tunne. Mahtava fiilis.
Varmaan joku tuostakin on negatiivista ajatellut, kun olet yksin mennyt töihin laivalle.
No kenen kanssa sinne laivalle pitäisi töihin lähteä, jos ei kavereita ole siellä töissä? Tai no ehkä työkavereita on, mutta ei vapaa-ajan kavereita.
Parempi sitten ettei mene töihin ollenkaan, kun siitä kuitenkin kaikki negatiivista heti ajattelisi, jos nuori mies menee yksin töihin laivalle.
Toisaalta kyllä kolmekymppisenäkin ne parhaat risteilyvuodet ovat vielä kaukana edessäpäin ja seitsemänkymppisenä voi alkaa jo tekemään suunnitelmia parhaan keski-iän varalle ennen sitä kuuluisaa sadan vuoden rajapyykkiä, jolloin militaristijuntit tulevat väkisin raahaamaan sinut vanhainkotiin, jossa taas kerran yksinäisen miehen yksinolosta toiset ikäloput muumiot ajattelevat kaikenlaista negatiivista, että tiedä se!!!!
Pakko se on kuitenkin elämässä töitäkin tehdä ja hyvinkin usein sinne työpaikalle joutuu yksin menemään, oli sitten töissä missä tahansa.
En olis tota edes kirjoittanut jos en olisi ottanut tänään hieman kaljaa. Monesti selvinpäin olen miettinyt, että nyt vastaan, kommentoin, mutta en ole pystynyt tai jaksanut. Tai uskaltanut. Tänään join ja niin. Olin täysin rehellinen ja kirjoitan kun olisin jotenkin toinen kuin minä. En ole kyllä tällainen.
Ei se mikään pakko ole.
Eikö sulla selvinpäin ole vapautunut fiilis?
On. Mutta on niin paljon asioita joita haluan purkaa vain alkoholilla. En edes halua koskea niihin selvinpäin. Ne on sellaisia riiviöitä joita välillä ulkoilutan.
Selvinpäin olen vain minä. Olen vapautunut ja mulla on vapautunut fiilis. (Kun tätä kirjoitan ei se vapautuneisuus tunnu kovin aidolta. :D) Mutta sillä ei ole paljon käyttöä yksin, joten laajennan sitä tylsyyksissäni keitolla. Se on vain niin kaunista rakastaa ja aistia naisellisuus, kuitenkin lopulta vain palata mieheksi joka on yksin ja liikuttaa itseään enää vain kyrvällään.