Tapasin entisen rakkaani melkein neljä vuotta sitten, syntymäpäivänäni. Olimme tiiviisti yhteyksissä toisiimme puhelimitse, sillä hän muutti toiselle paikkakunnalla miltei heti tapaamisemme jälkeen. Syy siihen oli se, että mies oli juuri eronnut. Olin silloin nuori ja sinisilmäinen, enkä ymmärtänyt mitä vahinkoa tuo mies voisi vielä itselleni tehdä.
Pari vuotta roikuin hänessä, vaikka ymmärsin että tuolla miehellä ei ole minulle mitään tarjottavaa. Hän sanoi jatkuvasti, että on eronnut juuri, eikä ole valmis uuteen suhteeseen. Noh, silti näimme toisiamme satunnaisesti, koska olin ihan varma, että hän on elämäni rakkaus... Kesällä 2012 pommi tipahti. Hyvä ystäväni, jolle olin myös tilittänyt ummet ja lammet tästä miehestä oli mennyt kännissä sekoilemaan tuon miehen kanssa. Kumpikaan heistä, ei mies eikä ystäväni vaivautunut kertomaan minulle itse, vaan sain kuulla asiasta ihan muualta. Olin todella hajalla. Yritin vielä korjata välejäni mieheen, mutta heti kun lähdin hänen luotaan, hänen luokseen tulikin jo seuraava nainen... Olin todella todella loukkaantunut. En pitänyt mieheen enää mitään yhteyttä. Jossain vaiheessa hän laitteli minulle viestejä Facebookissa, että arvaa miltä tuntuu kun hänelle tärkeä ihminen ei yhtäkkiä pidä yhteyttä. Olin äärimmäisen raivoissani ja laittelin mitä törkeämpiä vastauksia, että vain jättäisi minut rauhaan. Sitten hän sanoi taas ne taikasanat, että rakastaa minua ja vain minua. Suostuin näkemään häntä ja itkin hänelle, miten paljon hän on minua loukannut. Sen jälkeen hän oikeasti yritti korjata asioita, mutta huomasin, että luottamus häntä kohtaan oli tyystin kadonnut. Asiaa ei parantanut se, että ystäväni joka oli sekaantunut mieheen, ei koskaan vaivautunut tulemaan puhumaan minulle itse. Otin ohjat omiin käsiini ja menin itse kertomaan hänelle miltä hänen tempauksensa oli tuntunut. Sain paljon taakkaa pois itseltäni. Asia kuitenkin vain paheni. Meille tuli tuon ystäväni kanssa myöhemmin uusi riitatilanne ja hän otti asiakseen arvostella minua siitä, että missä ajassa minun olisi pitänyt vihani häntä kohtaan käsitellä. Minulla napsahti. Laitoin välit tuohon haaskaan kokonaan poikki, otin etäisyyttä melkein kaikkeen ja kaikkiin mitkä liittyivät mitenkään ystävääni tai tuohon mieheen. Muutin jopa toiselle paikkakunnalle, että pystyisin paremmin välttelemään noita ihmisiä ja asioita...
Asia on käännetty entisessä kaveripiirissäni niin, että minä olen vain negatiivinen, lapsellinen ja katkeruutta täynnä oleva ämmä. Itseni mielestä olen lähinnä vain oikeudentajuinen ja ymmärrän rajata elämästäni kaiken pahan pois. Yritän olla nyt aikuinen ja ottaa vastuuta elämästäni ja hyvinvoinnistani. Sen verran tajuan nyt itsekin, että noilla ihmisillä on pahoja ongelmia, voi olla jopa pahempia ongelmia kuin minulla. Olen insestin uhri ja luulen että se on syy siihen miksi olen ajautunut tuollaisten ihmisten pariin myöhemmin elämässäni... Nyt kun olen jättänyt nuo huonot kaverini, mietin vain että miten ihmeessä voin koskaan löytää kunnollisia ystäviä ja kumppania, joihin voin luottaa ja jotka kohtelevat minua hyvin?
Pari vuotta roikuin hänessä, vaikka ymmärsin että tuolla miehellä ei ole minulle mitään tarjottavaa. Hän sanoi jatkuvasti, että on eronnut juuri, eikä ole valmis uuteen suhteeseen. Noh, silti näimme toisiamme satunnaisesti, koska olin ihan varma, että hän on elämäni rakkaus... Kesällä 2012 pommi tipahti. Hyvä ystäväni, jolle olin myös tilittänyt ummet ja lammet tästä miehestä oli mennyt kännissä sekoilemaan tuon miehen kanssa. Kumpikaan heistä, ei mies eikä ystäväni vaivautunut kertomaan minulle itse, vaan sain kuulla asiasta ihan muualta. Olin todella hajalla. Yritin vielä korjata välejäni mieheen, mutta heti kun lähdin hänen luotaan, hänen luokseen tulikin jo seuraava nainen... Olin todella todella loukkaantunut. En pitänyt mieheen enää mitään yhteyttä. Jossain vaiheessa hän laitteli minulle viestejä Facebookissa, että arvaa miltä tuntuu kun hänelle tärkeä ihminen ei yhtäkkiä pidä yhteyttä. Olin äärimmäisen raivoissani ja laittelin mitä törkeämpiä vastauksia, että vain jättäisi minut rauhaan. Sitten hän sanoi taas ne taikasanat, että rakastaa minua ja vain minua. Suostuin näkemään häntä ja itkin hänelle, miten paljon hän on minua loukannut. Sen jälkeen hän oikeasti yritti korjata asioita, mutta huomasin, että luottamus häntä kohtaan oli tyystin kadonnut. Asiaa ei parantanut se, että ystäväni joka oli sekaantunut mieheen, ei koskaan vaivautunut tulemaan puhumaan minulle itse. Otin ohjat omiin käsiini ja menin itse kertomaan hänelle miltä hänen tempauksensa oli tuntunut. Sain paljon taakkaa pois itseltäni. Asia kuitenkin vain paheni. Meille tuli tuon ystäväni kanssa myöhemmin uusi riitatilanne ja hän otti asiakseen arvostella minua siitä, että missä ajassa minun olisi pitänyt vihani häntä kohtaan käsitellä. Minulla napsahti. Laitoin välit tuohon haaskaan kokonaan poikki, otin etäisyyttä melkein kaikkeen ja kaikkiin mitkä liittyivät mitenkään ystävääni tai tuohon mieheen. Muutin jopa toiselle paikkakunnalle, että pystyisin paremmin välttelemään noita ihmisiä ja asioita...
Asia on käännetty entisessä kaveripiirissäni niin, että minä olen vain negatiivinen, lapsellinen ja katkeruutta täynnä oleva ämmä. Itseni mielestä olen lähinnä vain oikeudentajuinen ja ymmärrän rajata elämästäni kaiken pahan pois. Yritän olla nyt aikuinen ja ottaa vastuuta elämästäni ja hyvinvoinnistani. Sen verran tajuan nyt itsekin, että noilla ihmisillä on pahoja ongelmia, voi olla jopa pahempia ongelmia kuin minulla. Olen insestin uhri ja luulen että se on syy siihen miksi olen ajautunut tuollaisten ihmisten pariin myöhemmin elämässäni... Nyt kun olen jättänyt nuo huonot kaverini, mietin vain että miten ihmeessä voin koskaan löytää kunnollisia ystäviä ja kumppania, joihin voin luottaa ja jotka kohtelevat minua hyvin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Erehdyin kertomaan tuolle miehelle ensimmäisenä kipeistä lapsuuden traumoistani. Heti sen jälkeen hän päättää kajota ystävääni. Miten reilua.