Tätä kohti on kuljettu pitkään, jo yli kolme vuotta. Minä tein ratkaisuni melko nopeasti, mutta mies työsti elämäänsä ja eroajatuksiaan pitkään. Puntaroi kaikki puolet läpi moneen kertaan, pelot ja muut. Nyt hänkin on tehnyt päätöksensä ja tämä on viimeinen joulumme erossa toisistamme.
Joulun jälkeen on aika astua askel eteenpäin. Yhteiseen elämään. Yhteiseen kotiin. Yhteiseen tulevaisuuteen.
Joulun jälkeen on aika astua askel eteenpäin. Yhteiseen elämään. Yhteiseen kotiin. Yhteiseen tulevaisuuteen.
Vastaukset 420
Vanhimmat
joulu pukki., joulu pukki..
eikä syyllisyyden taakka paina selkää!
Varmasti painaa, sekä hänellä että minulla. Aluksi se oli totta kai pahempaa, mutta tunteiden syvenemisen myötä helpotti. Hän sanoi minulle monesti, että valinta on hänen. Hän haluaa olla minun kanssani. Hän haluaa viedä meidän suhdetta eteenpäin. Ja hän on pahoitellut lukuisia kertoja sitä, että olen joutunut odottamaan niin pitkään hänen halutessaan edetä erossaan niin rauhallisesti. Mutta näen, että hänkin kantaa syyllisyyden taakkaa.
Toisaalta, kun tietää että on tehnyt parhaansa, eikä asioita silti ole saanut korjattua, voi tehdä päätöksen astua eteenpäin. Rakkaudestamme tai erosta emme tunne syyllisyyttä, petoksesta kylläkin.
Tavanomaista tunteikasta lässytystä. On se vaan kumma, että noikin älykäs mies on erehtynyt naisita ennenkin.
Tai sitten nimenomaan järjen kautta läpikäytyä pitkäaikaista pohdintaa.
Ruusunpunaiset lasit on hävinneet silmiltä vuosien myötä ja rakastuminen muuttunut rakastamiseksi.
Enkä usko, että mies olisi naisen suhteen erehtynyt, mutta kolmekymmentä vuotta teininä solmitussa suhteessa ei aina välttämättä vastaa enää keski-iässä sitä, mitä loppuelämältään tahtoo.
No niinpä. Varmaan eroaakin juu. Joulun jälkeen ukolla on taas uusi veruke. Ensi jouluna palaat taas tälle palstalle lässyttämään, että viimeinen joulumme erossa plää plää plää. Mistä teitä hyväuskoisia ja sinisilmäisiä kakkosnaisia aina löytyy?Vaikka eihän toisaalta koko ykkös-kakkos-asetelma pysyisi pystyssä ilman teitä ja teidän sinisilmäistä luottavaisuuttanne.
"..., mutta kolmekymmentä vuotta teininä solmitussa suhteessa ei aina välttämättä vastaa enää keski-iässä sitä, mitä loppuelämältään tahtoo."
Oliko tämä sarjasta itsekkäiden luovuttajien kestoselityksiä nro 168.
Semmosta se on, jos on pinnallinen ja vastuuton ihminen.
Jotkut taas tietävät teini-iästä alkaen että pinnallinen elämä ja bilettäminen elämän ykkösasiana ei pitkään kanna. He tosin ovat jo luonteeltaan vastuuntuntoisia ja osaavat siksi tehdä fiksumpia ratkaisuja jo teininä.
Ajatelkaas kuinka hienoa on 40 avioliittovuoden jälkeen sanoa, että olen onnellinen. Olemme yhdessä taivaltaneet läpi nuoruuden, aikuisuuden ja kohta jo keski-iänkin ja meillä on ollut hyvä elämä. Me emme ole loukannaet toisiamme, vaan tukeneet toisiamme. Me emme ole etsineet onnea suhteemme ulkopuolelta, vaan olemme löytäneet sen yhdessä toisiltamme. Me emme ole luovuttaneet vastoinkäymisten edessä, vaan voittaneet ne. Olemme voittaneet itsellemme onnellisen elämän joka päiväksi.
Eiköhän tämä ole se yksi ja sama ei-ruusunpunalasinen, jonka rakastuminen on muuttunut rakastamiseksi.... vuodesta toiseen sama virsi; miehen teininä solmima liitto ei toimi ja nyt on saanut päätöksen tehtyä, ihan niinkuin viime joulun ennen ja sitä edellisenä vuonna jne.
Ja kohta tulee vastauksena hirveä haukkuryöppy omasta roikkumisestani tällä palstalla ja iitun lynkkaamisesta:)
Mutta jos ei oikeasti ole enää onnellinen, niin ajatelkaas kuinka surullista on 40 avioliittovuoden jälkeen sanoa, että olen ollut hyvin onneton jo yli kymmenen vuotta, mutta jäin kuitenkin pitämään kulissia pystyssä!
Minusta ykkös-kakkos -asetelma on keinotekoinen nimitys jollekin, joka halutaan kategorisoida.
Jotkut liitot kestävät, toiset eivät. Jotkut jäävät onnettomaan liittoon, toiset eroavat. Jotkut rakastuvat toiseen vielä liitossaan ollessaan, toiset vasta erottuaan. Joku eroaa rakastuttuaan toiseen, joku ei.
Tämän kaltainen asetelma on elämää.
""..., mutta kolmekymmentä vuotta teininä solmitussa suhteessa ei aina välttämättä vastaa enää keski-iässä sitä, mitä loppuelämältään tahtoo."
Oliko tämä sarjasta itsekkäiden luovuttajien kestoselityksiä nro 168.
Semmosta se on, jos on pinnallinen ja vastuuton ihminen. "
Olipa taas yleistys! Miten voit sanoa, että jos kolmenkymmenen vuoden jälkeen kokee, että liitossa on kasvettu niin eri suuntiin, että yrityksistä huolimatta parisuhde ei tyydytä toista tai kumpaakaan, ihminen on heti pinnallinen ja vastuuton?!
Itse erosin vähän vastaavassa tilanteessa ja omasta mielestäni olisi ollut vastuutonta jäädä liittoon, jossa ei ollut enää rakkautta ja halua olla yhdessä. Meillä oli hyvä liitto, joka kantoi läpi nuoruusvuosien, kodin rakentamisen ja lasten kasvattamisen. Ei meistä kuitenkaan sitten ollut vanhenemaan yhdessä, joten parempi siinä vaiheessa saada mahdollisuus löytää rinnalleen se, jonka kanssa haluaa "toisen puolen elämästään" viettää.
Juu kyllä iitu on taas niin rehellinen! Kirjoitustyyli paljastaa...hän haluaa saada jälleen pitkän ketjun aikaan, sillä johan siitä edellisestä on muutama kuukausi.
Minun elämäni- valitsit sitten erosi jälkeen toisen naisen puolison? Onko sinulla nyt voittajaolo?
Taisit eron jälkeen huomata, että ei sitä uutta rakkautta ole tarjottimella, vaikka niin oletit? Varattu oli helpoin saalistettava, sillä hänhän etsi vain seksisuhdetta.
"..., että olen ollut hyvin onneton jo yli kymmenen vuotta,"
Miksi pitäisi olla onneton ne kymmenen vuotta!?
"onnellinenko" kirjoitti todella kauniisti ja täyttä asiaa. Se onnellisuus on ennen kaikkea sinusta itsestäsi kiinni. Jopa niin, että juuri sinä teet puolisososikin onnelliseksi ja sitä kautta te olette molemmat onnellisia. Tämä kaikki on itsestä kiinni eikä mikään taivaasta tippuvan karman varassa oleva juttu.
"Miten voit sanoa, että jos kolmenkymmenen vuoden jälkeen kokee, että liitossa on kasvettu niin eri suuntiin, että yrityksistä huolimatta parisuhde ei tyydytä toista tai kumpaakaan, ihminen on heti pinnallinen ja vastuuton?!"
Siten, että kun on pinnallinen ja vastuuton luonne, niin menee "väärän" ihmisen kanssa naimisiin ja sitten ollaan lasten vuoksi yhdessä ja heti kun lapset ovat omillaan niin erotaan.
...hahaahha tuo oli hyvä, siitäkö se johtuu, että jotkut näyttävät kulissilta, ovat painuneet siihen kiinni....
Ihan varmasti se puoliso on silloin joskus ollut ja tuntunut oikealta, ei kai kukaan tahallaan mene "väärän" ihmisen kanssa naimisiin. Ja jos ollaan kolmekymmentä vuotta yhdessä ei voi sanoa, että "heti kun lapset ovat omillaan, erotaan.". Kyllä siinä on jo aika pitkään oltu yhdessä, ja vaikka kuinka kaikki haluaisivat nähdä vain sen "alkuperäisen" parin elävän onnellisena elämänsä loppuun asti yhdessä, niin valitettavasti elämässä asiat ei aina mene niin, eikä se ole kenenkään vika.
"... eikä se ole kenenkään vika. "
Väärin, kyllä on. Se on aina jonkun, toisen tai molempien vika.
Pettäminen on pettäjän vika,
Luovuttaminen on luovuttajan vika.
Itsekkyys on itsekkään vika.
Piittaamattomuus on piittamattomuuden vika.
Maailmassa on ongelmia, jotka pitää ja voi ratkaista. Minkään ongelman ratkaiseminen ein onnistu, jos ei tiedetä missä on vika on.
Sitten on ongelmia, jotka pitäisi ratkaista mutta me emme osaa. Sitä, että osaammeko, me emme saa koskaan tietää, ellemme selvitä, että missä vika on.
Sellainen toiminta, että vikaa ei edes etsitä tai sen olemassa oloa ei myönnetä tai koitetaan lakaista se maton alle, on luovuttajien ja luusereiden hommaa. Sillä tavalla ei ole koskaan saatu mitään hyvää aikaan.
Joku on sanonut, että ongelmat ovat tehty ratkaistaviksi. No, miun mielestäni ongelmia ei kannata tehdä, mutta jos niitä syntyy, niin aina ensin on selvitettävä mistä ne johtuvat (eli missä/kenessä on vika) ja seuraavaksi on mietittävä mitä sille pitää tehdä.
"Pettäminen on pettäjän vika,
Luovuttaminen on luovuttajan vika.
Itsekkyys on itsekkään vika.
Piittaamattomuus on piittamattomuuden vika"
Allekirjoitan ensimmäisen, että pettäminen on kyllä pettäjän valinta ja silloin hänen vikansa, mutta syyt ovat syvemmällä, pettäminen on usein seuraus tai reagointia johonkin, mistä on vaikeaa sanoa mitään. Mutta jos pettää, ja sitten erotaan, ei voi silti yksiviivaisesti sanoa, että ero oli pettäjän vika, eikös?
Luovuttaminen - mikä parisuhteen päättämisessä on luovuttamista? Jos on vuosia yrittänyt "kaikin mahdollisin keinoin" elvyttää suhdetta ja sitten tulee siihen tulokseen, että se ei siitä enää elvy, ja eroaa, onko se luovuttamista?
Entä mikä on sinusta itsekkyyttä, kun puhutaan erosta? Eroaminen ylipäätään vai? Eli, joka eroaa, on itsekäs? Eikö ole itsekkäämpää jäädä liittoon, jossa ei rakasta puolisoaan, vain siksi että "pääsee helpommalla", kun ei eroa? Eikö silloin ole itsekästä estää puolisoaan löytämästä sellaisen kumppanin, joka voi rakastaa häntä?
Piittaamattomuus taas ei synny koskaan parisuhteessa yhdessä hetkessä vaan ajan kanssa. Piittaamattomuus ja välinpitämättömyys on ehdottomasti rakkauden vastakohta ja kun tuohon pisteeseen on edetty, on usein jo "liian myöhäistä". Mutta samoin kuin uskottomuudessa, syyt juontuvat syvemmälle ja pidemmälle, miksi puoliso tuntee enää välinpitämättömyyttä?
Kaikista ei tule jalkapalloilijoita tai filmitähtiä vaikka he kuinka tekisivät kaikkensa sen eteen. Myöskään kaikki parisuhteet eivät toimi läpi elämän vaikka kuinka haluttaisiin ja tehtäisiin töitä sen eteen. Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta joskus on oikeasti parempi päästää irti, kuin tuhota elämänsä hakkaamalla päätä seinään.
"Mutta jos pettää, ja sitten erotaan, ei voi silti yksiviivaisesti sanoa, että ero oli pettäjän vika, eikös? "
Totta kai voi. Koska uskottomuus ei kuulu parisuteeseen, niin parisuhde päättyy jos siinä esiintyy uskottomuutta.
"Eikö ole itsekkäämpää jäädä liittoon, jossa ei rakasta puolisoaan, vain siksi että "pääsee helpommalla", kun ei eroa? "
Kuka tässä on "helpommalla pääsemisestä" puhunut? Päin vastoin, jos parisuhteessa on ongelma, joka on johtamassa eroon, sen korjaaminen tuskin on kovin helppoa. Silti se pitää tehdä. Tekemättä jättäminen on luovuttamista.
"Piittaamattomuus taas ei synny koskaan parisuhteessa yhdessä hetkessä vaan ajan kanssa."
Väärin. Jotkut ihmiset ovat ihan itsessään piittaamattomia. Ei se ole mikään tila joka syntyy. Se on ihmisessä oleva vika. Paha vika.
Kyllä sun kannattaisi ihan itsesi vuoksi hankkia vähän suhteellisuudentajua itsellesi, ettet katsoisi elämää noin jäykästi ja yksiviivaisesti.
No, tällä suhteellisuudentajulla on menty n. 60 vuotta.
Elämässä on ollut vastoinkäymisiä, sairastamista, auto-onnettomuuksia, kuolemaa ja tulipalo. Niistä on selvitty kohtaamalla ongelmat ja tekemällä työtä hyvän eteen, ei luovuttamalla tai menemällä vieraaseen syliin.
Juuri näin, että jokainen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan ja se on itsestä kiinni. Omaa onnellisuuttaan ei voi kasata kenenkään toisen vastuulle. Mutta yllä olevan esimerkin kaltaisessa tilanteessa tarkoitetaan varmaankin sitä, että kun on jo parhaansa tehnyt, mutta suhteessa ei vain ole hyvä olla, syystä tai toisesta. Vuosia on yrittänyt puhua asioista, jotka omasta mielestään suhteessa hiertävät, mutta toinen sanoo vain, että "Mun mielestä kaikki on hyvin.", ei se silloin oikeasti ole sen eroavan kohdalta luovuttamista tai itsekkyyttä, jos kaiken jälkeen lopulta eroaa.
Parisuhteeseen tarvitaan kaksi, ja jos vain toinen on valmis yrittämään, niin se ei riitä.
"Jotkut rakastuvat toiseen vielä liitossaan ollessaan, toiset vasta erottuaan. Joku eroaa rakastuttuaan toiseen, joku ei."
Tuohon vielä jatkaisin, että jotkut eroavat puolisostaan, mutta myös salarakkaastaan. Ja jotkut rakastavat vuosikaudet jotakuta (ei kumppaniaan) ilman seksisuhdetta. Rakkautta ei voi aina sovittaa parisuhteeseen, eikä myöskään seksisuhteeseen.
"Se onnellisuus on ennen kaikkea sinusta itsestäsi kiinni. "
Parisuhteessa molempien onnellisuus ei todellakaan ole pelkästään itsestä kiinni. Kyllä se on molemmista. Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä, heidän molempien valinnoista on kiinni voivatko molemmat olla onnellisia.
Ongelmat pitää saada ratkaistuksi yhdessä. Toisen ongelma, on myös kumppanin ongelma. Ellei tätä ymmärrä, suhde ei voi toimia.
Kyllä monet selviävät uskottomuudesta ihan siinä missä mm tulipaloistakin.
Nimenomaan - aina on varmasti molemmilla osapuolilla syytä katsoa peiliin, mutta kun toinen alkaa suhtautua välinpitämättömästi puolisoon, tätä kiinnostaviin asioihin ja tämän toiveisiin ja tarpeisiin, ollaan jo aika kaukana toimivasta parisuhteesta. Parisuhteessa pitää jaksaa ja pystyä kuuntelemaan toista, vaikka tämän esiin nostama asia ei olisikaan se itseä kiinnostavin.
Ja onko se sitten toisen naisen vika, jos puoliso ei ole kotona kuunnellut ja ymmärtänyt, ja toinen haluaa ja pystyy tätä hylätyksi tulemisen kokemuksen omaavaa henkilöä kuuntelemaan?
"Toisaalta, kun tietää että on tehnyt parhaansa, eikä asioita silti ole saanut korjattua, voi tehdä päätöksen astua eteenpäin. Rakkaudestamme tai erosta emme tunne syyllisyyttä, petoksesta kylläkin."
Miten voi tehdä parhaansa parisuhteen pelastamiseksi salasuhteen ollessa olemassa? Tämä väite ja yhtälö ei vaan jotenkin minulle (hylätylle ja petetylle) sovi pääkoppaan. Tokihan se pettäjien mieltä huojentaa kun voi selitellä itselleen tehneensä kaikkensa.
Tunnistin minäkin heti Iitun.
Tunnistin minäkin heti Iitun.
Ei rakkautta toiseen voi estää mitenkään. Eikä sitä myöten ole mitään mikä voisi pelastaa parisuhteen. Näin se vaan on. Mutta sitä ihmettelen, miksi jotkut roikkuvat rinnakkaissuhteessa vuosikausia. Mitä kauemmin rinnakkaissuhde kestää, sitä varmemmin tule ero. Usein vakkarisuhteesta, kuin myös rinnakkaissuhteestakin. Tai niin no, naiset eroavat herkemmin jokaisesta suhteesta. Miehet eivät osaa päättää.
Toivottavasti tähän tapaukseen ei liity lapsia, joiden elämä menee rikki.
Missä kuplassa olet elänyt, kun et ole nähnyt ympärilläsi ketään niistä, joiden vanhemmat ovat aikanaan eronneet, ja jotka ovat täysin tasapainoisia, rakastavia, menestyneitä, onnellisia ihmisiä?!
"... joiden vanhemmat ovat aikanaan eronneet, ja jotka ovat täysin tasapainoisia, rakastavia, menestyneitä, onnellisia ihmisiä?! "
Osa on. Suuri osa ei ole. Ja erittäin suuri osa luulee olevansa onnellinen ja rakastava, mutta kun oppi jo lapsena, että mihinkään ei voi luottaa, niin elää irti puolisostaan ja sitten "kasvetaan erilleen" ja erotaan. Reilu vuosi sitten julkaistiin selvitys, jonka mukaan eroperheen lapset myöhemmin aikuisena eroavat useammin kuin ehjässä perheessä kasvaneet. Revi siitä.
Kyllä lapsia enemmän rikkoo se, kun "kasvatetaan" siihen, että kylmässäkin liitossa pitää olla vaikka väkisin, kun kerran naimisiin on menty, tai että pettää saa, kunhan ei erota.
Jos aikuiset hoitavat eron ja vanhemmuutensa hyvin eron jälkeen, lapsella on edelleen erittäin hyvä kasvualusta.
Täysin samaa mieltä. Kylmässä liitossa elävät antavat lapsilleen todella huonon mallin parisuhteesta. lapset kasvavat ajattelemaan, etteivät varmasti halua parisuhdetta, jos se näyttää tuolta.
Vaikka vanhempien ero on lapsille aina myös surullinen kokemus ja iso muutos, jopa kriisi, moni kertoo olevansa myös helpottunut.
Ketkä käyttävät eniten lasten mielenterveyspalveluita? Suurin ryhmä on eroperheiden lapset.
esim. http://www.hs.fi/ihmiset/a1384151139458
Näinhän se eronnut puolustelee tekemäänsä virhettä ja yrittää uskotella itselleen ettei vahinkoa syntynyt. Sieltä se omatunto kuitenkin puskee totuutta esiin, itsekkyydenkin läpi.
Kyllä eroamiseen on voinut johtaa esim. alkoholismi, väkivalta tai toisen joutuminen "kynnysmatoksi" tai vaikka jatkuva riitely. Ei aina uskottomuus. Tuollaisissako liitoissa lasten olisi hyvä varttua, olisihan ydinperhe koossa. Ja huom. Ikävää, jos sinun joopa joo ja kyllä ero satuttaa, kaltaisten mielipiteet lemaavat eroperheiden lapsia ja varsinkin vanhempia. Näin opetatte omat lapsenne väheksymään joitakin lapsia ja kenties kiusaamaan.
Ja vaikka pari eroaisi toisen jäätyä kiinni pettämisestä tai rinnakkaissuhteesta, niin harvoin uskottomuus on eron todellinen syy. Pettäminen juontaa yleensä aina syvemmälle parisuhteen ongelmiin, joihin ei ole löydetty ratkaisua, ja nämä samaiset syyt ovat eron syy, uskottomuus on vain seuraus ja eron katalysaattori.
Petetyksi tulemisen tuskassa tulee herkästi nähtyä syynä se, että "Mitäs menit ja petit, että ennen sitä meillä ei ollut mitään ongelmia". Jälkikäteen, kun eroprosessi lähti käyntiin ja tunteet alkoivat tasaantua, ymmärsin, että liittomme päättyi parisuhteeseemme liittyviin seikkoihin (liian erilaiset toiveet ja tarpeet jne.), ja se mieheni uskottomuus oli tosiaankin vain kärjistys.
Parasta mitä lapset voivat vanhemmiltaan oppia, on ymmärrys ja ongelmien ratkaisun taito. Elämässä ei mene kaikki kuten haluaa/suunnittelee, ja jokaisen valinnat ovat heidän omiaan.
Juuri noin. Ero onnettomasta liitosta osoittaa, että voi itse muuttaa asioita, jotka eivät suju ja joihin on tyytymätön. Voi vaikuttaa omaan elämäänsä, tarttua toimeen. Oma lapseni tokaisi erottuani "luojan kiitos, voi erota, ei ole pakko olla naimisissa. Olisi kamalaa, jos olisi pakko". Näin se on. Ihmisillä on kummallinen taipumus ajatella avioliitosta turhan ihanteellisesti. Vain liitossa ja ydinperheessä voi antaa ja saada rakkautta, jakaa luottamusta, tunteensa, ajatuksensa. Vain ydinperheessä kaikki toimii. Eihän se pidä paikkaansa. Siksi juuri erotaankin, kun liian moni asia ei toimi, toisen mielestä, yleensä naisen, harvoin molempien.
Eroperheen lasten kriisi ei useinkaan johdu vanhempien erosta, vaan nimenomaan vanhempien liiton aikaisista ristiriidoista ja ongelmista (joita voi olla ollut lapsen koko eliniän). Usein vasta eron jälkeen lapsi vapautuu edes kertomaan mikä mieltä painaa. Tunnettu tosiasia, ettei kukaan, ei edes lapsi, avaudu stressitilassa, kun vain yrittää selviytyä. Avautuminen voi alkaa vasta, kun tuntee olonsa tarpeeksi turvalliseksi.
Hyvä jos joku tajuaa käyttää mielenterveyspalveluita kun niitä on tarjolla ja ihan meitä tavallisia ihmisiä varten. Ne jotka ei halua/uskalla/kehtaa hakeutua avun piiriin kun on tarvetta ne on sitten heikoimmilla ja hakevat lohtua ja unohdusta raskaisiin kokemuksiinsa esim usein pullosta.
Hyvä että mies teki päätösen. Varmasti jätetynkin elämä pääsee nyt uuteen alkuun parempana ilman miestä joka ei hänestä välitä. Löysässä hirressä roikkuminen on kaikkein pahinta.
Tietääkö roikkuvansa löysässä hirressä?
Alottaja on tuttu provoilija, joka on kirjoitellut tänne ennenkin. Tunnistaa kirjoitustyylistä. Taisi viime joulun tienoillakin postata tänne samantyyppisen sepustuksen.
Jos ei tiedä elettyään vuosikymmeniä yhdessä toisen kanssa, ei varmaan mikään ihme, että mies on lähdössä. Kuulostaa harvinaisen tunnekylmältä parisuhteelta!
Ei voi muuta sanoa kuin että kyllä täällä riittää ihme sakkia!
Onko sillä mitään väliä, kuka kirjoittaa, kun ette häntä kuitenkaan henk.koht. tunne? Ja vaikka tuntisittekin. Tänne tullaan etsimään vertaistukea, saman tyyppisiä kokemuksia kuin itsellä on, erilaisia näkemyksiä, vaihtoehtoja, ehkä jopa vastauksen tynkää omiin kysymyksiin. Mutta millä kukaan voisi oikeasti saada täältä rakentavaa tukea itselleen, kun 90%:a vastauksista on haukkumista ja nälvimistä ja syyllistämistä!
No jo on tyhmä lumppu, jos kuvittelee täällä saavansa papukaijamerkkejä!
Oksenna rauhassa vain, lehmä :)
Olisihan se pitänyt arvata, että tällaisella palstalla saa tämän kaltaisen vastaanoton, kun kirjoittaa tästä näkökulmasta. Ymmärrän sen hyvin, ja miksi ajattelette noin, mutta en ymmärrä hyökkäävää ja tuomitsevaa tyyliä. Tuleeko teille oikeasti toisten dissaamisesta parempi mieli? Ja vielä tuntemattoman, anonyymin henkilön.
No, kerroinpa kuitenkin otteen omasta elämästäni. Eikös tämä kuitenkin ole avoin palsta käsittelemään kaikenlaista uskottomuuteen liittyvää? Meillä kävi näin. Ehkä joku saa siitä energiaa. Useat ovat ainakin saaneet herneen nenään.
No kuulehan... Odotitko oikeasti "hurraa-huutoja"..??
Kyllä se pitäisi sinunkin ymmärtää, että ensin kipuillaan ja päätetään sen hetkinen parisuhde ja sitten vasta avataan ovi uuteen. Et ole varmaankaan ajatellut asiaa miehen tulevan exän kannalta - onko hän ansainnut kolmen vuoden petollisuuden mieheltään?
En todellakaan odottanut hurraa huutoja. Mutta aikuisilta ihmisiltä kyllä uskallan ja haluankin odottaa ymmärrystä elämään. Noinhan se olisi optimaalista, että ensin erotaan ja vasta sitten aloitetaan uutta, olen samaa mieltä. Monesti elämässä kuitenkin vaan käy niin, että tapaa tulevan kumppaninsa, kun toinen tai molemmat ovat vielä tahollaan suhteessa. Mutta se vaatii sen, että uudelle elämänkumppanille on "tilaus", eli sen hetkinen liitto on ainakin alitajuisesti jo loppuun kuljettu. Ei minusta tässäkään vaiheessa ole vielä myöhäistä löytää puolisonsa kanssa onnellisen ja toimivan suhteen avaimia uudelleen, mutta jos niin ei käy, joskus erotaan.
Ja ei, miehen tuleva ex ei todellakaan ole ansainnut kolmen vuoden petollisuutta. Ei kukaan ole.
Anteeksi, jos pahoitin kirjoituksellani jonkun mielen, mutta tämä on niin henkilökohtainen ja tunteita herättävä aihepiiri ylipäätään, että aina jollekin kumartaa ja jollekin pyllistää.
Halusin vaan tuoda esiin yhden näkökulman asiaan, oman elämäni kautta. Mutta se, että minä olen elänyt asiaa tästä näkökulmasta ei tarkoita, ettenkö voisi ainakin yrittää ymmärtää myös muita näkökulmia.
Tuollaiselle ihmiselle, joka valehtelee kolme vuotta pettämisestään, en toivo mitään hyvää. Säälittävä raukka. En koskaan ottaisi tuollaista miestä.
"Monesti elämässä kuitenkin vaan käy niin, että tapaa tulevan kumppaninsa, kun toinen tai molemmat ovat vielä tahollaan suhteessa. "
Monesti? No ei käy. Fiksut keskittyvät parisuhteensa hoitamiseen ja jos se ei onnistu, niin eroavat ja vasta sitten ryhtyvät uuteen suhteeseen.
"Ja ei, miehen tuleva ex ei todellakaan ole ansainnut kolmen vuoden petollisuutta."
No miksi ihmessä olet osaltasi ollut sitä aiheuttamassa!?!?!?
Miksi et sanonut miehelle vaikka että tässä numeroni - soita kun olet eronnut, niin katsotaan mitä meistä voisi tulla - odotan soittoasi 6kk?
Niitä on sellaisiakin asioita, joissa ei tarvitse loukata ketään, pyllistää kenellekään.
Esimerkiksi olla uskollinen, pitää lupauksensa, olla valhtelematta ja loukkaamatta toista. Siitä kaikki tykkäävät, koska niin on oikein toimia.
Entäs jos se sun ihannemiehesi löytääkin ne avaimet uudelleen ja saa suhteensa vaimon kanssa toimimaan? Oletko ajatellut sitä mahdollisuutta? Entä jos hän ei lupauksistaan huolimatta eroa?
En hlökohtaisesti ymmärrä, miten joku ilolla ottaa puolisokseen ihmisen, joka pystyy pettämään toista. Pettäminen on pahimman laatuista itsekkyyttä. Se ei ole kenenkään toisen vika eikä se ole syy eikä seuraus mistään. Se on itsekkään ihmisen oma valinta. Tosin sähän aloituksestasi päätellen petit myöskin entistä puolisoasi. Erosit, mutta pettäjähän säkin olet. Ehkä vakka kantensa valitsee teidän tapauksessa. Karman laki kuitenkin maailmassa toimii. En sinuna hehkuttelisi onneasi ennenkuin mies on eronnut oikeasti. Ja elellyt yksin eron jälkeen miettien, mitä oikeasti haluaa.
Olen ajatellut sitä mahdollisuutta, totta kai, paljonkin. Aikanaan. Nyt sen aika on kuitenkin ohi. Ovat yrittäneet, pitkään, mutta nyt mies on päätöksensä tehnyt, ja kuten jo aloituksestani pystyitte lukemaan, ajan ja hartaan harkinnan jälkeen.
Jos hän sitten taas ei lupauksistaan huolimatta eroa, se on hänen päätöksensä ja hänen valintansa. Sitten se on niin.
Mitä tulee siihen, että otan puolisokseni ihmisen, joka kykenee pettämään...sehän on tämän palstan vakiokysymys. En lähde sitä spekuloimaan tässä, koska tiedän, että mitä tahansa tästä asiasta sanon, sillä ei ole täällä mitään väliä. En kuitenkaan koe minkään valtakunnan tarvetta tai näe mitään syytä pelätä tai olettaa, että hän pettäisi minua. Jos hän sitten kuitenkin pettää, sekin on hänen valintansa.
Oman eroni olen käsitellyt ajat sitten, käynyt asiat eksäni kanssa rehellisesti lävitse, joten se siitä. Mitä taas tulee tähän uuteen puolisooni, hänelle on kyllä näiden vuosien aikana selvinnyt, mitä hän haluaa. Siksi toiseksi, kirjoitin omasta näkökulmastani, enkä halua puida miehen asioita täällä.
Ei ole vielä puolisosi ja tuskin tulee olemaankaan
"Jos hän sitten taas ei lupauksistaan huolimatta eroa, se on hänen päätöksensä ja hänen valintansa. Sitten se on niin."
Ja niin se myös tulee olemaan.
Nyt hän viettää jälleen joulun rakkaidensa kanssa. Siihen sinulla ei ole mitään sijaa. Kun arki taas koittaa, hän voi palata erilaisten "harrastustensa" pariin.
Perhe on hänelle kaikki kaikessa. Hän ei jätä lapsiaan eikä hän jätä vaimoaan, joka on kaiken kestänyt ja seisonut hänen rinnallan. Hän tietää, että tämä nainen on hänen rinnallaan myös sitten, kun koittaa vanhuus.
Sinun kanssasi hän pitää hauskaa. Irti arjesta ja velvollisuuksista. Ja harrastaa seksiä. Mutta sellainen ihminen joka hyväksyy salasuhteen ja pettämisen, ja vielä osallistuu sellaiseen, ei ole ihminen johon voisi luottaa - joka pysyisi rinnalla vanhuuteen ja elämän loppuun saakka.
Sinun kanssasi hänellä ei ole mitään yhteistä, jokaolisi tulevan elmänä pohja. Vaimonsa kanssa he ovat jakaneet kaikki (paitsi panot sinun kanssasi).
Voi , voi - näitä tarinoita on niin paljon. Jotkut suhteet loppuvat muutamassa kuukaudessa kun kakkonen tulee järkiinsä. Toiset suhteet saattavat kestää vuositolkulla, ja kakkonen vain odottaa ja odottaa. Pari vuotta, kolme vuotta, neljä vuotta kuusi vuotta....tässä vaiheessa kakkonen alkaa jo ajatella (kuten sinäkin jo nyt) että ei enää saa ketään, tässä varatussa on roikuttava. Mutta mies ei jätä perhettään kun yhdellä tavalla. Ja sitä en sinulle kerro.
"En koskaan ottaisi tuollaista miestä."
Onneksi sun ei tarvitsekaan. Mutta kiitos kun jaoit mielipiteesi kanssamme.
En kerro. Olet siis tunnistavinasi ap.n. Voi sinua! Et tunnu ymmärtävän, että on oikeasti olemassa useita hänen tilanteessaan olevia naisia ja miehiä. Vuosikymmeniäkin avioliitossa olleita, jotka oikeasti eroavat ja jatkavat elämäänsä jopa molemminpuolisesti uskollisena uuden ihmisensä kanssa. Sinun miehesi voi viettää joulun sinun ja rakkaiden lastensa kanssa. Sinähän pysyt rinnalla vanhuuteen ja elämän loppuun asti. Ja miehesi saa pitää kakkossuhdetta. Jos haluaisi vain seksiä, ei suhde/suhteet kestäisi vuosia. Mutta ei tietenkään hän niin hullu ole, että sanoisi sinulle suhteessa olevan tunteita kenties rakkautta. Ei kakkonen välttämättä odota epätoivoissaan, vaikka rakastaisikin. Moni löytää halutessaan vapaankin miehen. Mutta pitäisihän sinun tietää: kun todella rakastaa (miestäsi), ei kakkonen voi olla muiden kanssa seksisuhteessa.
En tuomitse. Kiinnostaa vain, eikö sinua häiritse ajatus perheen joulunvietosta. Yhteisestä joulurauhasta, yhdessä olosta, vaimon kanssa rakastelusta. Perheyhteydestä.
Jos "joulurauha" on sitä, että ollaan fyysisesti läsnä, mutta henkisesti muualla, niin ei häiritse.
Sinä (Kiillota kruunuasi) sanot: "Et tunnu ymmärtävän, että on oikeasti olemassa useita hänen tilanteessaan olevia naisia ja miehiä."
Vaikka olen juuri sanonut: "Voi , voi - näitä tarinoita on niin paljon. Jotkut suhteet loppuvat muutamassa kuukaudessa kun kakkonen tulee järkiinsä. Toiset suhteet saattavat kestää vuositolkulla, ja kakkonen vain odottaa ja odottaa. Pari vuotta, kolme vuotta, neljä vuotta kuusi vuotta....tässä vaiheessa kakkonen alkaa jo ajatella (kuten sinäkin jo nyt) että ei enää saa ketään, tässä varatussa on roikuttava. Mutta mies ei jätä perhettään kun yhdellä tavalla. Ja sitä en sinulle kerro. "
Etkö osaa lukea vai etkö ymmärrä?
Sanot: "Sinähän pysyt rinnalla vanhuuteen ja elämän loppuun asti."
Tässä olet aivan oikeassa!
Sitten lisäät tietäväisesti: "Ja miehesi saa pitää kakkossuhdetta. "
Tässä taas olet täysin väärässä - tai sitten liikuntarajoitteinen mieheni ihmeparantuu aina välillä.
No nyt sinulta tulee asiaakin: "Moni löytää halutessaan vapaankin miehen. "
Aivan oikein, erittäin moni. Itse asiassa 99%.
On hän henkisesti ihan läsnä, mutta kakkosen joulumielenrauhan vuoksi on puhellut taas jotain muuta.
Puheita voi teeskennellä, mutta harva pystyy teeskentelemään tunteita ja kyyneleitä.
Itkemässäkö hän luonasi käy? Poraatteko porukalla?
Pettäjän puheet ovat aina kyseenalaisia ja niihin ei voi luottaa koskaan. Ei kannattaisi luottaa toisen naisenkaan pettäjän puheisiin. Vain teot ja käyttäytyminen ratkaisevat.
Teot ja käyttäytyminen nimenomaan. Ne kyyneleet toisen silmissä, kun piti minua tänään sylissään, kertoi rakkaudestaan ja kaipuustaan ja siitä, miten sattuu mennä kotiin ja teeskennellä, etteivät tunteet ole muualla. Yrittää kovettaa itsensä, että pystyy antamaan lapsille "hyvän" joulun.
Ja ei, hän ei käy itkemässä luonani, mutta kyyneleet ovat toisinaan läsnä, kun vahvoista ja syvistä tunteista on kysymys. Kun ei ole kumpikaan elämässään voinut aiemmin aidosti tunteitaan näyttää, osaamme arvostaa sitä, että nyt voimme. Ei vain se, jonka kanssa voit nauraa vaan se, jonka kanssa voit myös itkeä, joka kuivaa kyyneleesi ja saa sinut hymyilemään läpi kyynelten.
On varmasti helpompaa ajatella, että rinnakkaissuhteessa elävä mies rakastelee vaimoaan ja panee kakkosta. Mutta kun se tuppaa olevan toisin päin - kakkosen kanssa on pitkiä helliä rakasteluhetkiä ja vaimon kanssa sekstataan sitten väkisin, ettei toinen alkaisi epäillä ja antaisi olla rauhassa.
Ja tiedän, että seuraavaksi vedät hihasta kommentin, että "Niinhän se pettävä mies sinulle vakuuttelee", mutta tuntuuko sinusta kuitenkaan hyvältä, kun miehesi sanoo minulle, kun kysyn onko heillä kotona seksiä, että "Väkisin joskus, vaikka pelkkä vaimon koskettaminen inhottaa."?!
Kysypä itseltäsi, miksi kakkosen mielenrauha merkitsee miehellesi niin paljon?!
Jos tilanne on jo noin katasrofaalinen, niin käske miestä eroamaan. Ei siis tajua omaa parastaan. Auta vähän, tiedät kyllä miten, niin loppuu tuollainen. Itse en jaksaisi katsella tuollaista miestä. Kauanko tätä on jo jatkunut?
Arvostakaa nyt edes itseänne. Mikä oikeastaan pidättelee miestä liitossaan? Harmi, kun miehen lapset eivät näe, että isänsä osaa olla myös tunteellinen, vaan näyttää heille vain siis kovuutensa. Minkä miehen mallin antaa omille lapsilleen?
Kysyin silloin aikoinaan ja vastaus oli, että jättäisi rauhaan ja lopettaisi kostamisen. Häirinnän kohteeksi joutuivat myös lapset, ei vain aikuiset. Että siksi.
Ai mitä väliä, vaikka rakastamasi mies rakastelee vaimonsa kanssa. puhu puille. Kun ex-mieheni paloi uskottomuudesta, kysyin tätä seikkaa, miksi hän halusi rakastella ja usein. Se mikä siinä poikkesi, oli että hän usein toisteli, että olisi hirveää, jos ei saisi olla näin lähellä sinua enää koskaan. Otin eron. Molemmat yritimme uutta suhdetta, hän sen kakkosensa kanssa, minä 10v itseäni nuoremman kanssa. Ei onnistunut kummallakaan. Nyt vietämme pitkästä aikaa Joulua yhdessä. Mies lentää maanantaina luokseni. Ei ole poissuljettu, ettemmekö palaisi yhteen. Mutta alkuun. En usko, että kukaan voi rakastella väkisin. Höpö höpö..
Joku uskoton sekstaa kotona, jotta vaimo antaisi olla rauhassa tai ei alkaisi epäillä, mutta on myös niitä, kuten mies jota itse tapailen, että heillä ei juuri ole kotona seksiä, koska ei tosiaan voi rakastella väkisin -etenkin miehelle se on melko mahdotonta ;)
Mikä minä olen käskemään miestä tekemään yhtään mitään?! Hän tekee itse omat ratkaisunsa. Ei ole minun tehtäväni laittaa hänelle ehtoja.
Sanot, ettet jaksaisi katsella tuollaista miestä. Onneksi meitä on erilaisia. Minä seison miehen rinnalla niin ilon kuin surunkin keskellä. Se on pyyteetöntä rakkautta.
Tuon uskoisin jos olisit ollut mukana kolmantena pyöränä, mutta muuten olet vain valehtelijan suusta sen kuullut! Ei siis minkään arvoinen vakuuttelu!
Hui hai, sinua vedätetään! Jos olet aikuinen nainen niin kuinka kehtaat moista soopaa edes tuoda julki? :))
Kukaan ei ole yhtä höynäytettävä kuin kakkonen omassa heikkoudessaan!( myös huonossa itsetunnossaan ja rakkauden nälässään)
Hei oikeasti, katso nyt peiliin! Vaimot puhuvat itsensä täällä pussiin tuossa asiassa. Sanovat, että mies pettää vain seksin vuoksi, mutta jos siellä kotona on hellää rakastelua, ei miehellä ole tarvetta pettää "vain seksin vuoksi"!
Jos siis kotona on seksiä, se ei riitä tyydyttämään miestä, ja mitä todennäköisimmin, hänellä on toiseen naiseen paljon vahvempi tunnesuhde kuin kotona. Tätä myötä mies muuttuu vähitellen kotona välinpitämättömäksi ja samalla siitä mahdollisesta seksistä tulee todellakin vain seksiä, ei rakastelua.
Just tätä samaa olen ihmetellyt. Jankutetaan, että hyvässäkin parisuhteessa voi olla pettämistä ja että kotona on kaikki hyvin ja seksi ihanaa... HALOO!? Miten moni oikeasti pettää, jos kotona oman kumppanin kanssa on kaikki hyvin?!
No seuraava selitys on tietysti tapapettäminen ja kyltymättömyys seksin suhteen - mutta oikeasti, miten paljon tuollaisia ihmisiä on..??? Jos kotona on tarjolla oman kumppanin kanssa monipuolista, upeaa seksiä usein, kuka viitsii vaivautua hakemaan jotain random-panoja kylältä vaarantaen samalla sen olemassa olevan parisuhteensa?
Hyvä pointti tuo viimeinen lauseesi, että kun rakastaa, ei ole seksisuhteessa muiden kanssa. Joskus törmää siihen kysymykseen, että miksi kakkonen on uskollinen ukkomiehelle? Varmasti juurikin siksi, että rakastaa tätä miestä ja harva pystyy silloin olemaan seksisuhteessa muiden kuin rakastamansa ihmisen kanssa.
Itselleni ei ainakaan tulisi mieleenkään. En voisi kuvitella tilannetta, jossa minulla olisi yhtä aikaa seksisuhde kahden eri ihmisen kanssa.
Kyllä se joulurauha ja vaimon kanssa rakastelu taas nähtiin - ei ainakaan meillä ollut puhettakaan seksistä. Sen sijaan ratsasin mieheni kännyn ja sieltä löytyi useita joulun aikaan jollekin naiselle lähetettyjä viestejä. Olivatpa jo sopineet tapaamisenkin täksi illaksi.
Näin myös minulla. Minulle rakastelu ja läheisyys ovat asioita, jotka ovat vain kahden välisiä. En ikinä pystyisi rakastelemaan miehen kanssa, jota kohtaan minulla ei olisi tunnesidettä. On vaikeaa ymmärtää, mitä sellaisesta voisi saada? Minusta rakastelusta tulee seksiä, jos ei päästä tai pääse toista lähelle myös henkisesti ja tunnetasolla.
"Yrittää kovettaa itsensä, että pystyy antamaan lapsille "hyvän" joulun."
Lapset kyllä näkevät pintaa syvemmälle ja vanhempien huonon olon. Kaiken lisäksi lapset sopeutuvat muutokseen paljon paremmin kuin aikuiset. Rakkaasi ajattelee antavansa lapsilleen hyvän joulun, mutta todellisuudessa hän tekee sen itsensä vuoksi. Ei eronnut vielä, koska HÄN haluaa viettää joulunsa lastensa kanssa. Se on hänelle "hyvä" joulu. Sori, mutta näin se menee.
Tuttavapariskunta tuossa erosi juuri ennen joulua. Mies muutti pois, tosin samaan kortteliin kuin ex-vaimo jäi lasten kanssa. Ensin joulufanina mietin "miksi pitää erota juuri ennen joulua"? Sitten ymmärsin miten rohkea teko se oli. Ja sikäli myös hyvä, sillä jouluna kaikilla oli pitkä vapaa töistä/koulusta. Ehtii totutella.
Miehen tunnesuhde on hyvinkin riippuvainen siitä, kumpi nainen paapoo miestä ja jakaa "palveluksiaan" enemmän. Miehelle merkitsee parisuhteessa, liitossaan ennen kaikkea lastenhoidon helppous ja järkevyys. Erottuaan miehellä ei enää jää laatuaikaa rakasteluun ja tunteiluun kakkosensa kanssa läheskään niin paljon kuin liiton aikana. Kun miehen pitää kantaa vastuuta lastenhoidosta, vähintään jokatoinen viikonloppu (muuten ei ole ainakaan hyvä isä), talouden uudelleenjärjestelystä, kotitöistä, pyykeistä, kaupassa käynnistä sun muista välttämättömyyksistä, niin kyllä se tunnesuhde siitä laskee, ihan jokaiseen. Monet kakkoset kyllä menevät lankaan ja stressaavat itseään ottamalla uuden miehen riesakseen nurkkiinsa :).
Seksi on aina seksiä, sekstailee sitten ihmisen kanssa, johon on tunneside tai ei. Seksi kun on aina enemmän parin osapuolten korvien välistä kiinni, himosta, halusta, aistikkuudesta, mielikuvituksesta, fantasioista, kyvystäkin..., ei rakkauden tunteesta. Ja mitä enemmän seksistä saa nautintoa ja tyydytystä, sitä enemmän sitä haluaa. Usein, etenkin miehet, saavat ns. irti seksistä enemmän jonkun muun kuin vaimonsa kanssa, koska parisuhteen realismi tappaa heidän himonsa.
Minusta seksi ei ole vain korvien välissä, kuvaamaasi himoa ja halua; minusta se on ennen muuta tapa osoittaa toiselle tunteitaan, rakkauttaan, halua olla hyvä toiselle ja saada koskettaa toista. No, toisaalta, ehkä se on sitten minun kielessäni ja mielessäni seksin ja rakastelun ero. Ja minä en pidä seksistä. Se ei anna mitään, siitä ei todellakaan saa mitään.
Eksäni kanssa se muuttui seksiksi, koska tunteet kuolivat. En halunnut olla edes hänen lähellään, en kaivannut hänen kosketustaan ja kun hän halusi seksiä, se ei lopulta tuntunut miltään. Nykyisen mieheni kanssa se on ollut alusta asti rakastelua, sillä hän ottaa minut täydellisesti huomioon ja haluaa minun kosketustani, ei vain itse aktia. Ja meillä tunteet tulivat mukaan ennen "toimintaa".
Minä saan nautintoni ennen kaikkea siitä, että näen toisen nauttivan. Että saan koskettaa häntä, olla hänen lähellään, katsoa silmiin ja nähdä hänen rakkautensa minua kohtaan, kun rakastelemme. En kaipaa sirkustemppuja, en himoa hänen katseessaan. Kaipaan hellyyttä ja läheisyyttä, rakkauden osoittamista läheisyyden keinoin.
Voisiko joku selittää, miksi peukutatte alaspäin sitä, että joku ei halua panna jokaista vastaantulijaa ja että hän näkee ja kokee rakastelun olevan vain kahden ihmisen välistä?!?!?
Halusit tai et, myös rakastelu on seksiä. Wikipedia kirjoittaa:
"Seksi on toimintaa, joka tuottaa sukupuolista nautintoa. Seksi eli seksikäyttäytyminen tai seksuaalinen toiminta on ihmisen fyysisen läheisyyden muoto, keino ilmaista seksuaalisuutta"
Kirjoitit, ettet pidä seksistä. Sekä "En halunnut olla edes hänen lähellään, en kaivannut hänen kosketustaan ja kun hän halusi seksiä, se ei lopulta tuntunut miltään."
Tietenkään ei tunnu miltään tai tuntuu jopa pahalta, jos suostuu seksiin vastentahtoisesti. Se on kuitenkin oma moka, teit väärin itseäsi kohtaan. Mikäli saat nautintoa seksistä ainoastaan kumppanisi nautinnosta ja halusta olla hänen lähellään, olet idealisoinut seksin. Yrität miellyttää kumppaniasi, joko tieten tai todennäköisemmin tahtomattasi. Jos seksistä haluaa saada todellista nautintoa fyysisestikin, on osattava olla itsekäs. Seksiä on myös itsetyydytys. Et liene ikinä sitä harrastanut?
"rakastelun olevan vain kahden ihmisen välistä"
Hyvin harva ryhtyy ryhmäseksiin.
"minä en pidä seksistä". "Minä saan nautintoni ennen kaikkea siitä, että näen toisen nauttivan."
Et pidä seksistä, et pidä itsestäsi, et seksuaalisuudestasi. Saat nautinnon välillisesti, miehen kautta. Kannattaisiko lähteä terapiaan purkamaan omia ongelmia, ennen kuin alkaa kerätä niitä lisää? Varatun kanssa suhteeseen ryhtyminen ei ole tasapainoon pyrkivän ihmisen toimintaa, vaan sillä halutaan paikata omia vikoja ja puutteita. Kunhan vain tuntee rakastavansa jotakuta niin kaikki korjaantuu kuin itsestään. Sinun kannattaisi rakastaa itseäsi. Ottaa sinut itsesi huomioon. Sanoit tuolla toisaalla, ettei miehen vaimo ole ansainnut pettävää miestä. Jos kykenisit ottamaan itsesi huomioon ja rakastamaan itseäsi, ymmärtäisit, ettei pettävä mies ole ansainnut sinua.
??? En seurustele varatun miehen kanssa vaan olen ihan onnellisesti parisuhteessa. Enkä ole kirjoittanut missään toisaalla vaimosta tai pettävästä miehestä. Taidat sekoittaa minut johonkin toiseen =)
Ei minulla ole tarvetta miellyttää miestäni - hänen kanssaan olen löytänyt itseni ja oppinut nauttimaan läheisyydestä, koska mies huomioi myös minut. Eksäni taas ei huomioinut ja kun yritin kertoa, mitä toivon, hän sanoi vaan, ettei jaksa. Hänelle seksi tuntui olevan vaan fyysinen suoritus. Silloin hainkin nautintoni itsetyydytyksestä.
"Ensin kipuillaan ja päätetään sen hetkinen parisuhde ja vasta sitten avataan ovi uuteen.".
Kuinka monen luulet oikeasti eroavan varmuuden vuoksi, jos sattuisi jossain kohtaa tulemaan parempi puoliso vastaan? Tarkoitan tässä liittoa, jossa yhteistä on lapsi ja arjen pyörittäminen, mutta hellyys ja läheisyys ovat kadonneet. Eletään omia elämiä saman katon alla asuen. Kyllä se on niin, että moni tyytyy siihen, koska "ei tiedä paremmasta/muusta", mutta tavattuaan ihmisen, joka avaa silmät, ymmärretään, että on olemassa muutakin.
Onko ihanaa olla näsäviisas?!
Toivotan teille onnellista elämää yhdessä. Tiedän saman läpikäyneenä millaista vuoristorataa elämä on, kun toinen tai molemmat on vielä varattuja ja odotetaan sitä oikeaa hetkeä aloittaa yhteinen elämä.
Älä välitä näistä negatiivisista palautteista täällä. Sinulla ja rakkaallasi on edessä yhteinen elämä, jonka te rakennatte yhdessä. Minun ja mieheni tarina alkoi niinikään silloin kun olin itse vielä naimisissa samoin nykyinen mieheni oli tahollaan naimisissa. 3 vuotta meni ennen kuin pääsimme yhteistä joulua viettämään, nyt 3 vuotta yhdessä ja olemme edelleen kuin vastarakastuneita. Sen vaan tietää, kun on sen oikean rinnalleen löytänyt, sitten vasta sen ymmärtää mitä rakkaus on.
Onnea teille.
Kiitos. Sen verran on tässä vuosien myötä tullut perspektiiviä asioihin ja elämään, että osaa kiinnittää huomionsa rakentavaan palautteeseen ja ymmärtää, että muunlainen kommentointi kertoo enemmän sen laukojasta kuin mielipiteestä sinänsä.
Ymmärrän, mistä kirjoitat, kun kuvaat teidän tilannettanne. Ja onhan toki ihan eri asia rakastua aikuisena kuin teininä, joten niitä ei voi verrata, mutta kokemuksen myötä tietää myös, mitä ei halua ja mistä kannattaa joko pitää kiinni tai irrottaa.
Onnea sinulle Rakas ja miehellesi....minulla samankaltainen tarina. Olin naimisissa kun tapasin elämäni miehen - varatun - rakastuimme. Kesti kaksi vuotta ennen kuin sai silloisen vaimonsa ymmärtämään/uskomaan, että mitään tunteita tätä kohtaan ei enää ole ja ettei halua jatkaa elämää tämän kanssa....meni kaksi vuotta ennen kuin silloinen vaimonsa ymmärsi /uskoi että rakkautemme kestää eikä pysty sitä tosiasiaa muuttamaan. Nyt olemme olleet yhdessä kohta kolme vuotta.
No johan kesti miehellä saada ero vireille! Annahan kun arvaan, odotti että vaimo sitä hakee.
Hoh hoijaa.
Tämä näyttää todellakin olevan palsta, jossa "kakkoset" eivät saa tai kertoa hyvistä asioista. Tarkoitus on vain haukkua tai alentaa toisia naisia, heissähän se syy on. Miehet ovat tahdottomia nahjuksia, joita kakkoset vetävät kuin pässiä narussa... just joo.
AP:lle - iloitse onnestasi, äläkä kuuntele näitä katkeroituneita ihmisiä täällä. Kukaan liitossaan onnellinen ei lähde siitä, ei kakkosen mukaan eikä yksinkään. Mieshän vaikuttaa fiksulta, hän on harkinnut mutta päätynyt sitten siihen, että lähtee avioliitostaan eikä tekstisi mukaan tee sitä heppoisin perustein. Tuskinpa vaimokaan on tuossa liitossa ollut onnellinen.
Narisoille voisin sanoa, että pitkää te huoli omista liitoistanne, jottei pilkka kolahda omaan nilkkaan (osalle ilmeisesti jo kolahtanut).
Hoh hoijaa, kirjoitit jo sen mitä minäkin ajattelin.
Uskottomuus palstalle tulee saada kirjoittaa myös omasta mielestään positiivisia kokemuksia. Tätä palstaa ei ole pelkästään tarkoitettu katkerille, kitkerille exvaimoille jotka ovat harmissaa kun joku aivoton nahjus on heidät jättänyt. (heidän mukaansa)
Jos he itse todella lukisivat omia sepustuksiaan he tajuaisivat että kirjoittavat olleensa yhdessä miehen kanssa jolla ei ole aivoja ja jota voi, kuten hoh hoijaa, sanoo vetää kuin pässiä narussa. Syyttävät ulkopuolisia, kakkosia, omia sairauksiaan, ties mitä tekosyitä keksivät.
Miltähän se tuntuu lukea tuollaista sitten kun "herää" todellisuuteen?
Kukaan normaali ja fiksu kakkonen ei tule uskottomuuspalstalle hehkuttamaan onneaan, vaan ehkä vähän häpeää osuuttaan toisen parisuhteen rikkojana.
Nämä täällä kirjoittelevat ovat niitä ylimielisiä ja itsekkäitä hepsankeikkoja, jotka kuvittelevat omistavansa koko maailman. Jokaisella on kuitenkin taustallaan petetyksi tuleminen, mutta he uskovat olevansa lahja varatulle ja hyvin häikäilemättömasti laittavat pahan kiertämään.
Miksi kukaan petetty ja jätetty vaimo tai mies sitten tulee tänne hehkuttamaan sitä, että "Miespä jättikin kakkosen!", tai "selvisinpä erosta"? Tai vaihtoehtoisesti itkemään petetyksi tulemistaan?
Juurikin siksi, että tämä on uskottomuuspalsta, ja siihen liittyvät keskeisimmin pettäjä, petetty ja se kolmas osapuoli. Onko jossain muka määritelty, että täällä saa puhua vain uskottomuuden kurjista ja surullisista puolista? Että saisi vain purkaa pettymystään ja haukkua petturipuolisoa tai sitä kolmatta osapuolta. Minusta on ihan oikeutettua tuoda esiin mitä tahansa asioita, kokemuksia ja tunteita, joita uskottomuuteen liittyy, mutta mielellään rakentavaan henkeen. Jollekin ihan varmasti on apua siitä, että kolmantena osapuolena suhteessa ollut kokee sen "ihmeen", kuten täällä sanotaan (kun sitä ei kerran koskaan tapahdu!), että uskoton eroaa ja aloittaa uuden elämän tämän uuden rakkaansa kanssa. Kuten myös siitä, että vaimo kertoo, että saivatkin uskottomuudesta huolimatta liittonsa korjattua.
Rakentavaa ei sen sijaan ole huorittelu, naljailu, syyttely tai kategorisointi.
Ja vielä loppukaneettina, jos kolmantena osapuolena ollut "ykköistyy", ja kertoo sen täällä, se ei automaattisesti tarkoita, ettei hän häpeä mennyttä tilannetta ja koe siitä syyllisyyttä.
Jouluiloa kaikille ja hieman ymmärrystä myös niihin tilanteisiin, jotka eivät ole kuin omasta elämästäsi.
"Kukaan liitossaan onnellinen ei lähde siitä, ei kakkosen mukaan eikä yksinkään.
Mieshän vaikuttaa fiksulta, hän on harkinnut mutta päätynyt sitten siihen, että lähtee avioliitostaan eikä tekstisi mukaan tee sitä heppoisin perustein."
Ei lähde ei. Ja ei todellakaan ole tehnyt heppoisin perustein. Tämä kyllä kuvaa miestä kaiken kaikkiaan ja hänen tapaansa harkita kaikki asiat pidemmän kaavan kautta. Arvostan sitä piirrettä hänessä todella paljon. Jos hän olisi noin vain lähtenyt ja "hylännyt" lapsensa tms. hoitamatta asioita kunnolla, en olisikaan häntä voinut arvostaa.
Vaimo riippuu löysässä hirressä,
kakkonen hyörii tapin varressa.
Vaimo huuttaa mistä kotia lapsille,
kakkonen rauhoittaa onni tää kestää vanhoille hapsille.
Miehen äitii saa sydänkohtauksen,
kakkonen huokaa liian pitkä elämä tekee sen. Milloin saat perinnöt?
Anoppi itkee kultapoju mitä teki hän,
kakkonen sanoo unodat kaiken sen. tuntemattomien naisten valituksen.
Poika vetää viinaa,
mikä vaimon sairaus poikaparkaa vaivaa, kakkonen lohduttaa,
"Tämä näyttää todellakin olevan palsta, jossa "kakkoset" eivät saa tai kertoa hyvistä asioista."
Tottakai saa! Mutta kerroppa mitä hyvää sinä on, että jonkun perhe hajoaa!?
"Narisoille voisin sanoa, että pitkää te huoli omista liitoistanne, jottei pilkka kolahda omaan nilkkaan ."
Niin me juuri teemme ja koitamme opettaa luusereita ja luovuttajia tekemään samoin.
Mikä muuten on narisika?
"Uskottomuus palstalle tulee saada kirjoittaa myös omasta mielestään positiivisia kokemuksia. Tätä palstaa ei ole pelkästään tarkoitettu katkerille, kitkerille exvaimoille jotka ovat harmissaa kun joku aivoton nahjus on heidät jättänyt. "
Niin? Mikä tuon itsestäänselvyyden sanomisen sisältämä viesti oli?
Sekö, että jos petetty purkaa tunteitaan, niin hänet saa haukkua lyttyyn, mutta jos kakkonen purkaa tunteitaan, niin sitä ei saa kommentoida muulla tavalla kuin hyväksyvin ja ihailevin viestein?
"Onko jossain muka määritelty, että täällä saa puhua vain uskottomuuden kurjista ja surullisista puolista?"
Uskottomuudessa sinänsä ei muita puolia olekaan. Petturuudessa ei ole mitään hyvää. Toisen ihmisen luottamuksen pettäminen, valehtelu, lupauksen rikkominen, jne. - mitä hyvää sinä niissä näet!?
Tarkastelepa näitä kahta lausetta, ensimmäinen sinun kirjoittamasi, toinen minun:
1. "...että uskoton eroaa ja aloittaa uuden elämän tämän uuden rakkaansa kanssa.”
2. "...että ihminen eroaa ja aloittaa uuden elämän tämän uuden rakkaansa kanssa."
Mikä niissä on se oleellinen ero? No se, että ensimmäisessä puhutaan uskottomasta, selkärangattomasta valehtelijasta, joka on pettänyt toisen ihmisen luottamuksen ja rikkonut antamansa lupauksen.
Toisessa taas vaikkapa leskestä tai kunniallisesti eronneesta ihmisestä.
Jokaiselle ihmisellä näet on mahdollisuus keskustella puolisonsa kanssa ja päätyä joko jatkamaan tai eroamaan – ts. jokaisella ihmisellä on mahdollisuus olla pettämättä puolisonsa luottamusta ja olla valehtelematta hänelle. Tämä on valinta, jonka jokainen tekee omien arvojensa pohjalta.
Minun ei tarvitse kunnioittaa sellaista ihmistä, jonka "arvoihin" kuuluu petturuus. Minä saan halveksua sellaista toimintaa ja minä saan sanoa sen ääneen - ja minulla on jopa oikeus ajatella, että tämän mielipiteen ilmaiseminen on velvollisuuteni.
"Rakentavaa ei sen sijaan ole huorittelu, naljailu, syyttely tai kategorisointi."
Se on sinun näkemyksesi. Silmien avaaminen voimakkaan ilmaisun avulla saattaa hyvinkin olla rakentavaa. Juuri siksi nämä sanat, tämä ilmaisun lahja meillä on. Miksi emme käyttäisi sitä? Alkaen siitä, että puolisot puhuvat toisilleen, sen sijaan, että lyövät puukkoa toistensa selkään.
Viime kädessä on nimittäin niin, että se on kuulijan vallassa ottaako hän kuulemansa rakentavasti vai ei. oikealla asenteella kaikesta voi rakentaa. Jos taas on itsekäs ja omahyväinen, jolle kelpaa oikeana vain se, miten hän ajattelee, niin eipä siitä voi paljon rakentaa.
Niinpä kysyn sinulta, että kun kaiken muun jälkeen on enää kaksi vaihtoehtoa:
a) puhua puolison kanssa rakentavasti parisuhteen tilasta ja erota, koettaen tehdä senkin rakentavasti.
tai
b) pettää puolison luottamus, rikkoa hänelle antama lupaus, valehdella – aiheuttaen mielipahaa ja ahdistusta – ja erota vasta sitten.
Niin miksi sinä ihannoit vaihtoehtoa b tai ihmisiä jotka ovat toimineet b –vaihtoehdon mukaisesti?
"Viime kädessä on nimittäin niin, että se on kuulijan vallassa ottaako hän kuulemansa rakentavasti vai ei."
Kerropa minulle, miten voit ottaa rakentavasti vaikka seuraavan tyylisen, palstalla paljon esiintyvän fraasin: "Olet vaan empatiakyvytön huora, jota mies käyttää patjana!"?
Totanoin. Mies harkinnut asiaa vuosia ja sä teit päätöksen jättää miehesi nopeasti. Fiksulta mieheltä vaikuttaa, mutta susta en olisi ihan varma. Oikeastiko sä erosit vain että saisit jonkun toisen miehen itsellesi? Miten sun lapset asiaan suhtautuu?
"Kerropa minulle, miten voit ottaa rakentavasti vaikka seuraavan tyylisen, palstalla paljon esiintyvän fraasin: "Olet vaan empatiakyvytön huora, jota mies käyttää patjana!"?
No todella helposti!
Ensin luet ja ymmärrät sanasta sanaan siteeraamasi lauseen ja sitten ajattelet ennakkoluulottomasti, että se voisi olla TOTTA --- eikös vain?
Se juuri on rakentava tapa, että kuuntelee mitä toinen sanoo ja ottaa huomioon sen mahdollisuuden, että siinä piilee jokin sanoma tai viisaus. Esimerkiksi että pettäjä tai kakkonen todella ON empatiakyvytön - sen ajatuksen puolesta on paljon kokemusperäistä näyttöä JA ennen kaikkea se, että on vaikea kuvitella miten empatikykyinen (ihminen joka ottaa toisen huomioon ja kykenee asettumaan toisen asemaan) tekisi jotain niin törkeää, että pettä luottamuksen, toimii selän takana, valehtelee, jne.....
Olkoonkin provo, mutta otan kantaa aihepiiriin.
Itsekäs ja mukavuudenhaluinen tohveli vitkuttelee eroa hyvinkin tuon kolme vuotta. Kotona huolto pelaa ja muu kiva hoidetaan kodin ulkopuolella. Aviopuoliso huijataan elämään valheessa ja heittämään siten omasta rakkauselämästään kokonaiset kolme vuotta hukkaan.
Jos ihmisellä on yhtään selkärankaa, niin hän teke eropäätöksen sillon, kun alkaa jalka vipattaa syrjähyppäämään ja viheltää avioliiton poikki. Hän voi muuttaa pois kotoa ja miettiä sen kolme vuotta seuraavaa siirotaan, ketään loukkaamatta. Mikään ei estä, paitsi pettäjän oma saamattomuus ja itsekkyys.
Mutta itsekäs ja mukavuudenhaluinen ihminen ei näin tee. Hän ottaa rusinat pullasta, koska kokee ansaineensa elämän kaikilla herkuilla. Olkoonkin, että se on joltakin toiselta pois. Positiivisinta tarinassa on se, että pettäjä lopulta lähtee lätkimään, sillä tuollaisella puolison puolikkaalla ei kukaan tee yhtään mitään. Olisi vain lähtenyt kolme vuotta aikaisemmin, eikä vain "puntaroinut . Säälittävää.
Anteeksi vaan, mutta pakko sanoa itse vastaavan kokeneena, että on helppo sanoa, kun ei kävele toisen kengissä. Minä olen myös elänyt aikanaan pitkään suhteessa toiseen naiseen, mutta halusin miettiä asiat kokonaan läpi ennen kuin erosimme. Erityisesti viittaan tällä lapsiin. Punnitsin juuri sitä, jäänkö kulissiin vain siksi, että saan olla 24/7 lasteni kanssa, koska eron myötä jouduin toki ottamaan riskin, että lapseni saattaisivat pahimmassa tapauksessa katkaista joksikin aikaa välinsä minuun.
Onko se itsekkyyttä? Teidän mielestänne kyllä. Lopulta tajusin, että itsekkyyttä olisi ollut jäädä avioliittoon naisen kanssa, jota en enää rakastanut. Lasten kanssakin asiat lutviutuvat ajan kanssa.
Itsekkyyttä ja kusipäisyyttä on valehdella vaimolleen kolem vuotta, varastaa vaimon elämästä kolme vuotta vain sen takia, että on raukkamainen idiootti, jolla ei ole rohkeutta rehellisyyteen. Raukkamaisimmat kusipäät odottavat, että jäävät kiinni, koska ei vaan ole palleja kertoa. HALVEKSIN kaltaisiasi vellihousuja.
Mihin perustat halveksuntasi? Omakohtaiseen kokemukseen? Miten voit yleistää, että halveksit kaikkia ihmisiä tuon yhden piirteen nojalla? Halveksia on voimakas termi, erityisesti kun sen kohdistaa täysin tuntemattomiin ihmisiin.
Minäkin halveksin sinua. Kaikkia, jotka vievät puolisonsa elämää kusettamalla tätä selän takana. Ikään kuin vain oma elämä olisi se tärkein. Vastuuttomia paskanpuhujia. Olen mies.
Puolisolla on ihan vapaa tahto lähteä suhteesta, jos ei miellytä. Kukaan ei väkisin vie toiselta elämää. Kovin usein petetty vaimo vaan tuppaa jäämään siihen uskottomaan suhteeseen. On kuultu niitäkin, että "käy vain vieraissa, kunhan et eroa..." -tyylisiä kannanottoja vaimojen suusta.
Kusipäinen valehtelu on halveksittavaa. Valehtelijat ovat halveksittavia paskahousuraukkoja, joilla ei ole rohkeutta (lue munaa) rehellisesti tunnustaa minkälaisia pettäviä, valehtelevia raukkoja he ovat.
Jos paskapuuraukka saisi suustaan kakistettua vaimolleen/miehelleen, että mulla on muuten toinen, niin vaimo/mies voisi tehdä omat ratkaisunsa ts. erota ja löytää jonkun paremman ihmisen, sen sijaan että vuositolkulla on kusipäisen valehtelun ja pettämisen kohteena.
Siihen perustan halveksuntani, kaikki paskahousuvalehtelijoita kohtaa.
" Lopulta tajusin, että itsekkyyttä olisi ollut jäädä avioliittoon naisen kanssa, jota en enää rakastanut. "
Mikä siinä olisi ollut itsekkyyttä?
Itsekkyyttä kyllä on ajatella omaa (kuviteltua?) "onneaan" ja hylätä lapset.
Mutta miten niin se on itsekästä, että pysyy lastensa arjessa lapsia varten, on läsnä kaikkina hetkinä (kuten kuuluukin) eikä vain joka toinen viikonloppu, on olemassa juuri silloin, kun lapsi tarvitsee, osoittaa välittävänsä kyselemällä läksyistä ja päivän tapahtumista, on paikalla kun lapsi kaatuu ja polvi menee ruvelle, on paikällä kun lasta on koulussa kiusattu, on paikalla kun ....jokainen kunnon isä ja äiti voisi jatkaa tätä listaa lähes loputtomiin.
Miten niin on itsekästä ottaa vastuu omista lapsistaan muutenkin kuin rahalla maksamalla!?
Minusta se on todella itsekästä, että hoitaa vanhemuuden maksamalla itsensä ulos kaikesta rahalla, eläatusmaksuilla. Vastuullista vanhemmutta sellainen ei todellakaan ole.
Ajattele: jospa jäisit lastesi luokse ja hoitaisit se sivusuhteen rahalla? Maksaisit hänelle kuukausittain muutaman satasen ja kertoisit puhelimessa rakastavasi?
Olen edelleen isä lapsilleni, vaikka olen eronnut heidän äidistään. Lasteni polvet menevät enää harvemmin ruvelle, koska ovat jo teinejä, ja he asuvat luonani joka toinen viikko, ei joka toinen viikonloppu.
Se, miten kommentoit kirjoitukseeni itsekkyydestä, menee osaltasi ja palstan yleisen näkökannan osalta nyt kaksinaismoralistiseksi. Täällähän yleisesti kommentoidaan, että on väärin viedä puolisonsa elämästä vuosia, jos ei häntä enää rakasta. Olen täysin samaa mieltä ja juuri siksi olisi ollut itsekästä jäädä liittoon, kun en enää rakastanut vaimoani vaan toista naista.
Viisaasti kirjoitettu. Aikuisten parisuhde on lasten koti. Jos vanhemmat eivät ole onnellisia yhdessä, on varmasti lapsillekin parempi, että näkevät vanhempansa onnellisina joidenkin toisten kanssa kuin onnettomina yhdessä.
Omat vanhempani ovat eronneet ja olen todella onnellinen siitä, kun näen heidät nyt onnellisina ja tasapainoisina uusien puolisoidensa kanssa.
Porsasko? kirjoittaa täyttä asiaa. Hän olisi ollut todella itsekäs jatkaessaan liitossa, jossa tunteita ei ole. Sehän on toisen ihmisen elämän hukkaamista, ainakin palstalaisten mielestä. Hän on ottanut vastuun lapsistaan muutoin kun maksamalla. Huolehtii tasapuolisesti heistä lapsen äidin kanssa. Noin fiksut ihmiset tekee eron jälkeen. Huolimatta siitä, mikä on ollut eron syy.
En vaan jaksa uskoa, että pelkkä uskottomuus aiheuttaa eron. Taustalla on monesti muita ongelmia ja paljon, jotka liittyvät parisuhteeseen. Uskottomuus on sitten se asia, joka katkaisee kamelin selän. Ne asiat suostuu tajuamaan monesti vasta tuossa vaiheessa, kun ollaan eroamassa.
Mä olen ollut porsasko? pöksyissä. Itsekäs, joka lopulta jätti miehensä, koska rakastui toiseen. Itsekäs, joka tajusi jo vuosia ennen eroa, ettei hyvin mene ja kumpikaan ei ole oikeasti onnellinen. Meitä oli kaksi itsekästä ihmistä, jotka hammasta purren tai kovasti riidellen yritti jatkaa vain sen takia, että lapsilla olisi ollut ehjä koti. Itsekäs, jonka lasten kasvoille palasi hymy eron jälkeen. Itsekäs, joka huolehti lapsista samalla tavalla kuin ennen eroa. Itsekäs, jonka lapsista kasvoi kivoja ja vastuuntuntoisia aikuisia. Itsekäs, jolle lapset sanoi jälkeenpäin, että kamalaa oli kuunnella teidän riitoja. Itsekäs, joka on iloinen siitä, että lasten isä on löytänyt rinnalleen ihmisen, joka sopii hänelle paljon paremmin kuin minä.
Väärin oli viedä puolison elämästä vuosia, kun en enää häntä rakastanut. Todella itsekästä.
Viimeisessä lauseessa sanot totuuden. Juuri noin. On halveksittavaa, inhottavaa, itsekästä, raukkamaista, iljettävää kusettaa toista vuosia. Teeskennellä normaalia puolisoa. Ja usein ajatelleen itseään, ei välttämättä ainoastaan lapsia. Lapset voivat olla jo omillaan. Tänäkin jouluna joku vaimo laittaa Joulua rakkaudella, mies pitää kaikkea ansaittuna ja itsehyväisenä miettii suosiotaan, sensijaan että ottaisi vastuun omasta elämästään ja olisi rehellinen. Vaimo voisi olla jonkin aikaa shokissa, mutta naiset yleensä nousevat jaloilleen, osaavat olla ilman parisuhdettakin tai löytävät paremman vaikka ystäväksi. Ihmettelen kakkosia, jotka näitä ihmisen irvikuvia odottavat.
Raukkamaista on pettää ja sitten vasta erota! En usko, että sinunkaan lapsesi iloitsevat, kun kuulevat totuuden erostanne. Turha täällä on sellaista yrittää väittää, sillä ihmisillä on silmät ja korvat kuulla ja nähdä miten uskottomuusdraamojen lapset kärsivät.
Pettäjät ja kakkoset uskokaa pois, että ero ilman kolmansia ei ole lapsille koskaan ylitsepääsemätön, mutta kierot aikuiset ihmiset tekevät lapsilleen ikuisen trauman omalla itsekkyydellään.
Olet todellinen jouluporsas, etkä minulta ainakaan saa teollesi hyväksyntää!
Naisen eli kakkosen kirjoittama myötätunnon saalistamisyritys!
Kukaan miehekäs mies (tosin pettäjä on sitä harvoin) ei tule uskottomuuspalstalle kertomaan ratkaisustaan vaan yrittää salata tekonsa. Mies häpeää muille aiheuttamaansa pahaa, vaikka olisikin minkälainen härskihanski.
Miehet tällä palstalla kirjoittavat todellisesta tuskastaan tultuaan petetyksi! Se puolison uskottomuus tuntuu kunnolliselle miehelle pieneltä kuolemalta.
Ideaalitilanteessa asiat menisivät noin, että ensin yritetään keskustella ja tehdä kaikkensa ja jos mikään ei auta, erotaan kauniisti ja sitten aletaan katsella muuta. Mutta ihmiset, elämäntilanteet ja parisuhteet ovat erilaisia.
Parisuhteessakin toinen puolisoista saattaa olla hyvinkin tyytyväinen ja samalla toinen voi olla todella tyytymätön. Moni yrittää varmasti puhua puolisonsa kanssa, minäkin yritin, monesti. Minun puolisoni ei kuitenkaan halunnut puhua. Ja hänestä asiat olivat hyvin. Yritin vuosia, mutta minkäs teet, jos toinen ei halua puhua? Eikä lähteä pariterapiaan. Tutustuin arjessa mieheen, jonka kanssa oli helppo puhua ja kerroin tästä miehelleni (tai siis nyt jo ex-mies). Sanoin, että haluaisin puhua hänen kanssaan enkä tämän toisen miehen. Mutta puolisoni ei vaan noteeranut tätä. Alkoi kyllä sitten sanoa, että jos eroat, niin lapsille kyllä kertoo, että lähdit toisen matkaan.
Tasapainoilin pitkään siinä tilanteessa, sillä halusin ajatella lapsiani, mutta en kuitenkaan täysin hukata itseäni ja elämääni. Eihän minulla sitten loppujen lopuksi ollut muuta vaihtoehtoa jäljellä kuin erota, koska en voi elää niin, että ongelmat vaietaan olemattomiksi.
Mutta ei voi sanoa, että se tekisi ihmisestä selkärangattoman, vastuuntunnottoman tai itsekkään. Ja mitä ihmisten käyttämään harkinta-aikaan tulee, jotkut vaan tekevät kaikenlaiset päätökset elämässään nopeammin kuin toiset.
Jep, en ymmärrä näitä jorinoita "elämän viemisestä". Parisuhde on nimensä mukaisesti KAHDEN ihmisen välinen sitoumus, ei pelkästään toisen osapuolen vetämä "firma". On silkkaa typeryyttä sälyttää vastuu omasta onnellisuudestaan ja elämisestään toisen ihmisen niskaan.
On "huippua", kun tälläkin palstalla huudetaan kuorossa, että pitää erota ENNEN pettämistä tai ainakin HETI sen tapahduttua eikä viedä toiselta "elämää". Ihminen voi elää helposti vuosia ja vuosikymmeniäkin toisen kanssa olematta erityisen onneton ja sitten, skädäm, yhtenä päivänä täysin odottamatta tuleekin joku, joka saa heräämään ja kyseenalaistamaan omat valintansa. Sekö pitäisi pystyä ennakoimaan ja sanoa jo vaikka 15 v aikaisemmin, ettei tästä mitään tuu..??? Ja jos joku näin tekee, siitä saadaan lukea esim parisuhdepalstalta tyyliin "v-tun jätkä jätti mut ilman mitään syytä!"
Toisaalta ollaan sitten sitä mieltä, että kun pettämisessä ei VOI olla TODELLISISTA tunteista kyse, niin vain täys idiootti jättää puolisonsa ja perheensä jonkun salarakkaan tähden.
Että ota tästäkin sitten selvää...
No just... Vautsi vau, ei voi kuin ihailla sitä, miten tarkkaan tiedät muiden ihmisten aivoitukset!
Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, etenkään kun on kyse herkästä ja henkilökohtaiselle tasolle menevästä asiasta, joka herättää ihmisissä tunteita. Itse olen huomannut niiden muutaman viestin pohjalta, jotka tänne kirjoitin, että tämä aihepiiri provosoi ihmisiä todella paljon, mutta minua silti hieman ihmetyttää, miksi niin kärkkäästi esitetään niin jyrkkiä mielipiteitä lähes totuuksina. Provosoidakseen ja pahaa mieltä aiheuttaakseen kai?
Olet niin asian ytimessä kirjoittaessasi, että sitä voi olla kohtuullisen tyytyväinen vuosia ja sitten aivan yllättäen elämääsi tulee joku, joka saa sinut kyseenalaistamaan lähes kaiken. Sitä on varmasti äärimmäisen vaikeaa uskoa, jos itselle ei ole niin käynyt.
Niimpä...kun tulee ihminen joka herättää kuin transsista miettimään, että tätäkö tämän ainutkertaisen elämän pitää olla? Ainaista yksinoloa kun mies on aina töissä tai harrastuksissaan? Mykkäkoulua ja kylmyyttä, kaikki läheisyys ja kosketus hävinneenä? Yksintehtyjä kotitöitä ja lastenhoitoa, kun toinen on aina omissa menoissaan? Eihän siinä ole paha olla, kun ei tule turpaan perjantaisin ja tupa pitää lämmintä ja ruokaa riittää...se elämäkin riittää....jollei satu niin onnellisesti, että joku tulee elämään ja näyttää että siinä voisi olla muutakin. Minulla ei ole kuin yksi ainoa elämä enkä halunnut tuhlata sitä välinpitämättömyyteen ja tunteettomuuteen kun minulle toisenlainenkin tie näytettiin.
Ihan oikein. Jokainen täällä on vastuussa itsestään ja omasta onnellisuudestaan.
Eikö minim. "oma valinta" osaa lukea?
Tässä sanottiin, että:
"Itsekkyyttä ja kusipäisyyttä on valehdella vaimolleen kolem vuotta, varastaa vaimon elämästä kolme vuotta vain sen takia, että on raukkamainen idiootti, jolla ei ole rohkeutta rehellisyyteen."
ja
"Kaikkia, jotka vievät puolisonsa elämää kusettamalla tätä selän takana. "
Kyllä se vaimo (tai mies) osaa lähteä suhteesta kuhan saa edes tietää, että häntä kusetetaan. Tästähän tässä olis kysymys - siitä, että petetään, siis toimitaan selän takana, valehdellaan.
Jos pettäjä ei pettäisi eikä kakkonen ryhtyisi kakkoseksi, vaan kumpikin sanoisi rehellisesti, että nyt heillä on suhde, niin kyllä useimmissa tapauksissa ero sytyy tuotapikaa. Hyvin harvaat jäävät roikkumaan. Nin puolet uskottomuustapauksista johtaa eroon ja se toinen puoli yrittää jatkaa kosja se PETTÄJÄ itkee ja pyytää anteeksi ja vanno ja lupaa ja..... ja joskus tämä "parantuukin" ja liitto sen myötä.
Nimimerkille "rakas".
Onko tämä ukkomies jo kertonut vaimolleen vai kertooko vasta joulun jälkeen ikäänkuin jälkilahjana. Jos ei ole vielä kertonut niin voin vakuuttaa, että asia muuttuu hovissa vielä monta kertaa. Ehkä kannttaa odotella ensimmäistä yhteistä juhannusta seuraavaksi...
Aika raukkamaista jos ei ole saanut edes kerrotuksi suhteesta vielä. Miksi luotat tuollaiseen hörhöön. Mies hannaa eikä uskalla kertoa mitään olisi jo kertonut ja eronnut jos olisi tosissaan.
Ihanan naivia, oikein huvittaa. "jälkilahjana"? Mikä haloo täällä olisikaan miestä kohtaan noussut, jos hän nyt aivan joulun alla olisi vaimolleen eropaperit tuonut! Tekopyhyyttä, sanon minä.
Ja tuo on jo niin kulunut, että "olisi jo kertonut ja eronnut jos olisi tosissaan...". Höpö höpö, joku miettii pidempään ku joku toinen.
Ai tekopyhää.. eikö tuo kolmen vuoden huoraamien ja valehtelu ole tekopyhää???
Olis varmaan, jos tekisin sen salassa, mutta kun kaikille läheisilleni olen tilanteen avoimesi kertonut, niin mitä tekopyhää siinä muka on???
Ai siis..eikö vuosia jatkunut salasuhde sitten ole TEKOPUHYYTTÄ. Tässä juuri näkyy ko toimintaa puolustavien henkilöiden mielenlaatu ja arvpot..NARSISTIT VETÄVÄT ÄKKIÄ JOPA PYHYYDET ESIIN - JOPA TEKOPYHYYDET OMG...
Niin voit esittää hänelle hyvän kysymyksen "joko kerroit vaimollesi".
Voi voi toivottavasti tällä pukilla ei ole lapsia.
Helppo arvostella, kun ei tiedä mistä puhuu. Totta kai on lapsia, mutta fiksut hoitaa eron niin, että lapset ei kärsi turhaan.
Saahan sitä aina patja ap kuvitella omassa haavemaailmassaan ihan mitä haluaa::)))
Eikö tämä jo kerro kaiken? Ap ei ole pystynyt vastaamaan kysymykseen onko mies kertonut vaimolleen - Ap ei tiedä itsekään mitä miehen kotona tapahtuu.
Pakko kysyä sinulta nyt, että miksi ihmeessä haluat itsellesi miehen, joka pettää surutta? Uskotko todella, ettei sinua pettäisi? Ihminen ei muuta tapojaan ilman omaa haluaan. Hän ei muuta niitä kenenkään toisen takia, vain siksi että itse haluaa muuttua. Sä et rakastamalla häntä uskolliseksi saa.
Eikö pelota vai eikö susta tunnu miltään, jos sua petetään?
Jos se olisi mun mies, niin saisit viedä...( ikävä tulisi tietenkin, hirmuinen) Mutta Ei kukaan ansaitse pettävää puolisoa. Voin vain sanoo AP sulle, ettet sä ihan niin niin ihana ihminen ole kuin kuvittelet, valitettavasti. Ihana ihminen on kultakimpale, joka ei petä, valehtele ja ennen kaikkea ole noin noin itsekäs. Vaan... Ihana ihminen on sisältä niin kaunis, puhdas, että se loistaa kauas. Olet vain pelkkä jännityksen, typerän himon ja kielletyn hedelmän perässä juokseva lepertelijä.
Onnea ja menestystä sulle. Muistahan pysyä vastaisuudessa uskollisena!
Minulla ei ole ongelma pysyä uskollisena, ei ole koskaan ollut. En myöskään ole jännityksen tai kielletyn hedelmän perään vaan tasapainoisen ja toimivan arjen. Sellaisen kumppanin olen löytänyt, ja olen siitä onnellinen.
Puhu kumppanista vasta sitten, kun mies on oikeasti eronnut. Sulla on kaikki eroon liittyvät asiat jo takana ja käsiteltynä. Oletko ajatellut, missä välissä mies hoitaa nuppinsa kuntoon eron jälkeen, jos sun luokse suoraan edellisestä liitosta tulee? Vaikka hän olisikin miettinyt eroa vuosia, niin helppoa se ei siltikään ole kenellekään. Tasapainoisen ja toimivan arjen löytäminen voi kestää hyvinkin kauan. Mutta eikö sua oikeasti haittaa ajatus, että sä voit olla joskus se, jota petetään? Oletko miettinyt, millaista elämä on pettävän miehen rinnalla? Se on juuri sitä, mitä miehen vaimo elää juuri nyt. Ei varmasti ole herkkua.
Et "rakas "vieläkään vastaa...?? Joko hän on kertonut vaimolleen. Kaikkea muuta vuotata täällä, mutta ko kysymykseen ei tunnu löytyvä vastausta. Jos haluat oikeasti tämän miehen kanssa toimivan parisuhteen niin kyllä sinä tiedä onko hän puhunut lopulta vaimonsa kanssa. Voi sinua...
Eroajatuksista ja muusta on heillä ollut puhetta, ei se vaimolle uutena asiana tule. Nyt mies on tehnyt päätöksen erota, ja sen hän aikoo kertoa vaimolle joulun jälkeen. Ei tässä jäniksen selässä olla. Jos asian ottaisi puheeksi nyt, se vaikuttaisi väistämättä lasten jouluun. Vaikka ihan pieniä eivät enää olekaan, olisi minustakin kohtuutonta tuoda asia esiin juuri nyt, kun sen voi ottaa puheeksi viikon päästäkin.
En usko, että tämäkään vastaukseni tyydyttää, mutta näin on asian laita. Vaikeat ja kipeätkin asiat voi kuitenkin yrittää hoitaa "vahingot minimoiden".
Viime vuonna minimoitiin lasten vahingot isäinpäivänä:)
sinä et tiedä mitään arjesta, uskollisuudesta arvomaailmasi on rumaa. Elät romanttisessa pilvessä josta vielä putoat lujaa alas. Toivottavasti saatte toisenne - ansaitsette toisenne, niin paskoja olette molemmat tuon pukin kanssa.
Tällä palstalla yksi yleisimmistä kliseistä on, että "Ei se kuitenkaan eroa!".
Vuosittain noin 14000 avioliittoa päättyy eroon ja yleisin syy avioeroihin on uskottomuus. Karkeasti tuo luku tekee kuukausitasolla yli 1000 avioeroa, ja kun yleisin syy on uskottomuus, on erittäin iso todennäköisyys, että ainakin muutamien tällä palstalla kirjoittavien vaimojen tai kakkosien mies eroaa.
Surullista mutta totta nuo nimim. "todennäköisyys" luvut.
Pari täsmennystä kuitenkin:
1 uskottomuus on suurin avioerojen syy, mutta se ei tarkoita, että se olisi syynä edes puolessa tapauksista. Luvuista 35 25 20 15 ja 5 suurin on 35.
2. Niissä tapauksissa, joissa ero on seurausta uskottomuudesta, vain häviävän piessä osassa muodostetaan pysyvä parisuhde tämän "kakkosen" kanssa.
Juurikin näin. Suomessa on noin 1,5 miljoonaa pariskuntaa, joista noin puolella on alaikäisiä lapsia.
Väestöliiton tutkimus kertoo, että keskimäärin joka kolmas on pettänyt puolisoaan. Jos tämä pitää paikkansa, se tarkoittaa, että noin 500 000 pariskuntaa on kohdannut (tai tulee kohtaamaan) uskottomuuden.
Jos taas näistä vuosittaisista 14 000 avioerosta vaikkapa 80 prosentilla on syynä uskottomuus, tarkoittaa se, että 500 000 uskottomuustapauksesta 11 200 johtaa eroon. Eli 488 800 ei johda eroon. On ihan perusteltua sanoa, että "ei se kuitenkaan eroa". Vaikka monesti varmasti parempi olisi.
Niin siis tarkoittaaks toi että 2% pettäjistä eroaa? Nimim lyhyt matikka.
Sitte se tarkoittais että 98% pettäjisät ei eroa.
Mikä siis tarkoittaa, että erittäin monella vaimolla on pettävä aviomies!
Aivan, kysymys kuuluukin: mikä tuossa faktassa on hyvä asia? Se, että pettäjä ei eroa??
Ja sitten kun erotaan, vaimo on useimmiten se eron hakija. Ukkoa saa luudan kanssa ajaa ulos eikä tahdo lähteä sittenkään. Ap voisi todellakin vastata, tietääkö vaimo miehen aikeista.
Suoraan uuteen perheeseen siirtyminen voi olla shokki myös miehelle. Vastassa kenties kokonaan toisenlainen kulttuuri. Huonokäytöksiset lapset, joille joutuu opettamaan pöytätavoista asti. Näin kertoi mies, joka asui 2 kk " uuden perheensä kanssa" Kertoi myös, että kun sille naisellekin piti opettaa peruskäyttäytymistapoja kuten että ruokapöydässä ei sovi seuran aikana puhua puhelimessa, ainakaan ruokaa pureskellen.. Ei jaksanut. Asustelee nyt yksin. Toivottavasti löytää ajan saatossa oikean ihmisen. Vaimonsa ( sisareni) ei koskisi häneen enää pitkällä kepilläkään.
Nyt vääristelet tuloksia. Joka kolmas on pettänyt puolisoaan, pitää sisällään "koko elämän", eli on jossain vaiheessa meneillään olevan tai jonkun aiemman suhteen aikana pettänyt. Eli ensinnäkään ei voi tietää, onko hän jo eronnut siitä puolisostaan, jota on pettänyt. ja toisekseen, puhutaan tosiaan "koko elinaikana" pettämisestä ja nuo 14000 eroa ovat / vuosi.
Oliko kertomassasi esimerkissä kyse rinnakkaissuhteesta, jossa mies erosi hyvin nopeasti? Kuulostaa siltä, jos miehelle tuli yllätyksenä, että toinen puhuu ruokapöydässä puhelimessa yms. Jos suhteessa on vähänkään eletty arkea ennen kuin erotaan, ei tulla ostaneeksi sikaa säkissä.
Tämä on varmasti monelle miehelle se syy, miksi he työstävät eroaan rinnakkaissuhteessa ollessaan melko pitkään, eivätkä eroa suinpäin. He haluavat oikeasti harkita vaihtavatko "parempaan". Toisin kuin useimmat naiset, useimmat miehet eivät tunnu ajattelevan niin, että parempi yksin kuin huonossa parisuhteessa. Valitettavan usein mies jää ennemmin huonoon parisuhteeseen, kuin ottaa riskin että jää yksin.
Useimmat miehet eroavat vasta pakon edessä eli silloin, kun se vaimo kyllästyy katsomaan vieraissa juoksevaa miestään ja hakee eroa.
Kuulostaa siltä, että mies on vastuuntuntoinen ja aidosti harkinnut asiaa, kuten ap kirjoittaa. Kakkosten näkökulmasta tuntuisi nopeasti ajateltuna parhaalta ratkaisulta, että mies vain nopeasti kakkosen tavattuaan toteaisi, että tämä on suurta rakkautta ja lähtisi kuin jänis makuulta uuteen suhteeseen. Ja sitähän petetyt vaimot ja ne palstan moralisoijatkin sanovat, että jos se oikeasti rakastaa kakkosta, se eroaa nopeasti.
Mutta käsi sydämellä; arvostatko enemmän miestä, joka lähtee silmänräpäyksessä vai sellaista, joka miettii huolella, miten kaikekseen vaikeassa tilanteessa parhaiten järjestäisi esimerkiksi lastensa asiat tulevaisuutta silmällä pitäen?
Asiaa kirjoitat. Itse olen myös yrittänyt ymmärtää petettyjen vaimojen näkökulmaa läheiseni kamppaillessa uskottomuudesta toipumisessa. Kun kerta kerran jälkeen antaa pettämisen anteeksi puolisolleen, niin mistä siinä on oikeasti kysymys? Mä alan kallistua sille kannalle, että petetty pelkää yksin jäämistä. Mieluummin on onneton liitossa, jossa puoliso harhailee vierailla vesillä kuin että ottaisi vastuun omasta onnestaan ja eroaisi. Siinä kyllä kärsii koko perhe. Myös lapset, kun äiti on onneton. Ihmisen onni lähtee omasta itsestä. Ei se voi olla toisen varassa eikä vastuulla.
Pettäjän pään sisään en edes yritä päästä. Mikä saa kerta kerran jälkeen ihmisen loukkaamaan puolisoaan? Jos on paha olla, niin miksi ei lähde se pettäjäkään? Anteeksiantoa anellaan, vakuutellaan rakkautta, viis veisataan kenenkään toisen tunteista. En vaan tajua. Onko tuollainen pariskunta niin tunteiltaan turtunut, kiinni kulisseissa, että mikään ei tunnu miltään?
Eikö sen pettäjän tehtävä ole ottaa vastuu onnestaan ja erota? Kummallista petetyn syyllistämistä, kun oikeasti sen pettäjän tehtävä on ottaa vastuu teoistaan sekä vaimolleen, lapsilleen ja toiselle naiselleen. Sekä mies että se toinen nainen haluavat ilmeisesti sysätä vastuun erosta sille petetylle. Raukkamaista vastuun pakoilua.
Minusta parisuhteessa molemmilla on vastuu - jos pettäjä ei ole onnellinen, hän voi erota, mutta ihan yhtä lailla myös petetty voi erota, jos ei ole liitossa onnellinen.
Tuntuu kuitenkin, että liian monessa liitossa eletään tosiaankin välinpitämättömyyden tilassa: toinen pettää, eikä välitä puolisostaan, ja toinen ei välitä puolisonsa pettämisestä.
"Jos on paha olla, niin miksi ei lähde se pettäjäkään" tarkoittaa sun mielestä mitä? En halua vastuuta petetylle erosta sysätä. Ihmettelen vaan, miksi kumpikaan ei ota vastuuta omasta onnestaan vaan roikkuvat toisissaan? Läheisille todella raskasta kuunnella vuodesta toiseen samaa itkua, että toinen pettää. Lähteä ei voi kun niin rakastaa. Ja sama pettäjän puolelta. En mä sitä toista naista rakasta, kunhan vaan panin. Pelkkää draamaa koko elämä mun mielestä tuollaisessa suhteessa. Riippuvaisuutta puolin ja toisin. Ei vaan sopisi minulle.
Mutta ihan oikeasti vaimot, jos on paha olla, niin miksi ette pistä sitä eroa vireille? Miksi odotatte, että pettäjä sen tekee? Nolottaako se? Hävettääkö? Onko naisen arvo vain siitä kiinni, että hänellä on mies? Vaikka se pettäisikin, kunhan vaan on?
Kyllähän se on selkeästi niin, että jos tietää kumppaninsa pettävän, ja silti yhä uudelleen tekee päätöksen, ettei eroa, silloin hyväksyy kumppaninsa uskottomuuden.
Minusta on silloin myös turha "itkeä" sitä, että toinen pettää ja on paha olla. Asia ei ole ongelma, jos siihen on ratkaisu.
Miksi minua nolottaisi? Tai miksi minua hävettäisi? En ymmärrä kysymystäsi ollenkaan. Mutta jos olisin se toinen nainen, niin silloin minua hävettäisi. Minun arvoni ei todellakaan ole kiinni siitä, että minulla on mies. Ja minä saisin uuden miehen vaikka huomispäivänä, jos se siitä on kiinni. Kyse on siitä, että tässä on kysymys muistakin kuin minusta ja miehestäni.
Voin kertoa, että ikinä en enää tuohon tilanteeseen haluaisi, enkä aio siihen itseäni enää laittaakaan. Olin itse ennen viime joulua tilanteessa, jossa olin aikana tapaillut toista miestä ja lopulta tullut siihen tulokseen, että eroan. Päätin sen hieman ennen joulua, mutta en halunnut tuoda asiaa esiin juuri ennen joulua vaan päätin hammasta purren rakentaa lapsilleni mukavan joulun.
He varmasti kokivat sen niin, mutta itselleni se oli yhtä painajaista. Kaipasin toista miestä hillittömästi ja joulun laittamisesta ei meinannut tulla mitään. Kun mieheni halusi koskettaa minua, minua ahdisti. En todellakaan halunnut enää hänen kosketustaan ja läheisyyttään. Olin toisen, vaikka hän ei sitä vielä tiennyt. Se oli ihan kauheaa.
Tiedän, että tämä toinen mies kaipasi minua, eikä hänen tilanteensakaan ollut helppo, mutta omani oli painajaista.
AP, voin olla vaikka se 'miehesi' vaimo. Ehkä olen, ehkä en. Tilanne kuulostaa tutulta... Meillä on tosiaan viimeinen joulu - perheenä. Syy siihen ei kuitenkaan ole se, mitä kerrot. Meillä tilanne on se, että kolmen vuoden ajan olen puhunut erosta, sanonut miehelle, että lähtee sen toisen naisensa matkaan. Menisi ja katsoisi, mitä se elämä oikeasti on. Olen rakastanut oikeasti miestäni todella paljon, mutta näen myös elämän realismin. Ehkä toisin kuin mieheni. On jäänyt kiinni suhteestaan toiseen naiseen monta kertaa (tiedän, ratkaisu olisi pitänyt tehdä toimestani jo kauan aikaa sitten) mutta vannonut, että suhde ei jatku, nainen on jäänyt suhteena menneisyyteen. Ehkä tosiaan se 30 vuotta yhdessä, teininä aloitettu, on hitsannut meitäyhteen niin, että eroaminen on vaikeaa, myös minulle, vaikka suhteesta olen tiennytkin. Haluan vain oikeastaan kertoa täällä kakkoselle sen, mikä on aika tavallista näissä tapauksissa. En halua ilkkua, en ivata. Siihen ei ole syytä. Mutta meidän tapauksessa se on ollut tämän koko ajan niin, että mies ei vain yksinkertaisesti ole halunnut eroa. Hän on siitä puhunut, kuten minäkin, mutta sen toteuttaminen hänelle on jotain sellaista, mihin hän ei vain pysty. Tiedän, että toinen nainen odottaa... Kun olen etsinyt asuntoa, laittanut eropaperit sisään, on mies alkanut rukoilemaan, kertomaan, kuinka rakastaa, eikä halua elää ilman minua. Nämä sanat tietysti haluaa kuulla aina siihen asti, kunnes ne eivät merkitse enää mitään. Tähän asti mies on saanut sanoillaan ja liehittelyllään minut takaisin monta kertaa, mutta nyt olen tehnyt päätökseni. Muutan kevään aikana pois ja annan miehen alkaa elämään omaa elämäänsä, aivan kuten minäkin aion tehdä.
Nämä tarinat miesten osalta siitä, että suunnittelevat ja harkitsevat eroa ovat aika lailla keksittyjä, jos ero pitkittyy ja pitkittyy. Ystäväpiirissäni on tapauksia, joissa mies on lähtenyt nopeastikin toisen naisen matkaan. Niissäminä näen sanojen ja tekojen yhteyden. En tapauksissa, joissa mies vuosikaudet tekee eroa.
Miksi tätä aloin tänne kirjoittamaan? Ehkä siksi, että ottaa päähän se, että meitä vaimoja aina syytetään vaikeiksi ihmisiksi, jotka pitävät miehet väkisin kotona uhkauksin ja kiristämällä. Ei se niin ole oikeasti. Näen tämän niin, ettämies ei halua luopua siitä tutusta ja turvallisesta liitosta, jossa on kuitenkin paljon myös hyvää. Meilläkin on ollut seksiä ja yhdessäoloa ihan tähän päivään asti. Olemme naimisissa, normaalisti. Tiedän, että saan kaikenlaista lokaa niskaani tästä, mutta halusin vain sanoa, että asiat eivät aina ole niin, kuten miehet sanoi. Mutta sehän me jokainen tiedetään, että jos mies joutuu valehtelemaan yhteen suuntaan, joutuu hän myös toiseen suuntaan kertomaan valheita. Tai ainakin jättämään kertomatta ehkä oleellisia asioita, jotka saattaisivat vaikuttaa myös salasuhteeseen. Toivon kuitenkin, että joulusta tulee kaikille rauhallinen ja onnellinen. Kullekin sellainen, jonka kokee omakseen. Hyvää joulua!
Nimimerkki "Ehkä olen juuri se..." kirjoitti arvokkaan kirjoituksen. Luulenpa, että suurin osa pitkittyneen sivuhteen tapauksista ovat tuon kaltaisia. Ainakin minun oli.
Kuulostaapa tutulta. Olisin voinut kirjoittaa tämän lähes sanasta sanaan.
Sain joululahjan mieheltä tänään ennakkoon. Hämmentynyt olo. Eropaperi päivätty perjantaina käräjäoikeudessa.
Uskoo ken tahtoo!
Tarina on toisinto vuoden takaisesta rehellisen Iitun satuilusta. Samaa liirum laarumia ja kun ketjun vastaukset eivät erään miellyttäneet, niin kas pettäjä tekikin yllättäen ratkaisun ja he saivat toisensa, kuten oikeissa saduissa.
Olikos se lahja viimeksi ulkomaan matka:)
En tiedä mistä iitusta puhut, eikä mulla ole tarvetta jatkaa asiasta sen enempää. En vaan todellakaan osannut odottaa, että mies vielä tulee näissä merkeissä käymään ennen joulua. En kaivannut todisteita, olimmehan jo puhuneet asiasta, että joulun jälkeen hän kertoo vaimolleen tehneensä päätöksen erosta. En tiennyt hänen olevan menossa jättämään paperit ennen sitä.
Joulumieltä kaikille ja hyvää uutta vuotta!
Liirum..laarum! Ja nyt menikin se suojeltu lasten joulu romukoppaan!!:))
Juu olihan se ulkomaanmatka...ihan joulun pyhinä taisi olla!
Iitu aloitti jo uuden ketjun julkisesta suhteesta ...tällä kertaa odotellaan pojan inttiin lähtöä.
Höpö höpö ja höpö. Mitä oikein noilla sepustuksillasi haluat. Purkaa jotain traumaa? Pahoittaa vaimojen mieltä? Noita juttuja on vaikea uskoa.
Käräjäoikeus kuittaa eron vireillelaitetuksi vasta sitten, kun siinä on molempien allekirjoitus ja se on sen jälkeen käsitelty käräjäoikeudessa. Se, että toinen puoliso sen sinne vie, ei aiheuta muita toimenpiteitä kuin sen, että se lähetetään toiselle puolisolle allekirjoitettavaksi. Ja jos molemmat sen ovat samaan aikaan allekirjoittaneet, menee asian virallistamiseen vielä muutamia päiviä käsittelyn takia. Ei noita eroja ihan noin vain päivässä saada siellä hoidettua, ei edes ykkösvaihteen aloitusta. Ihan vaan tiedoksi...
Sattumoisin tiedän, olen ex vaimo, petetty, joka joutui koko homman hoitamaan, kun mies ei olisi eroa halunnut. Sai sitten kuitenkin...
Mutta hienoa, jos ap:lla homma etenee. Eläkää rehellisinä toisillenne, luottakaa toisiinne, jos pystytte... Tässä hieman sarkasmia...
No onpa teillä avoimet välit. Luulisi, että tuollaisen ilouutisen soittaisi heti, tai laittaisi vaikka tekstarin. Jos näin on perjantaina tehnyt ja nyt vasta siitä ilmoittaa. Outoa?? Liekö totta ollenkaan. Vai vain APn toivekuvaa??
Hienoa, nyt faktat kehiin! Satuilijalle meni luu kurkkuun, mutta ei kannattaisi meitä lukijoita alkaa aliarvioimaan. Ennen pitkää kompastuu omaan näppäryyteensä!
Tämäkin aloitus oli sen tunnetun sarjakirjoittajan, joka todennäköisesti on kakkonen, mutta jätettynä alkaa itsekin uskomaan tarinoihinsa. Ei siinä mitään, mutta kun ne luritukset ja hehkutukset saattavat satuttaa petettyjä vaimoja joilla on elämässään todellinen tuska.
Aloittajalla on pahoja vaikeuksia itsensä kanssa, eikä ne ainakaan parane näillä kuvitelluilla rakkaussuhteilla.
Outoa-myös minulle tuli mieleen, että jokainen normaali noin rakastunut olisi soittanut jo sieltä käräjäoikeudesta kertoakseen tuon todella kauan odotetun uutisen!
Hienoa, että teidän yhteinen elämä voi alkaa. Mies varmasti yritti tehdä kaikkensa kuitenkin pelastaakseen liitonsa, mutta se ei voinut jatkua. Ja nyt uusi elämä odottaa teitä. Kaikki ei mene oikeassa elämässä niin kuin musta-valkoinen ajattelu voisi antaa ymmärtää.
Mutta. Mistä tiedät että voit luottaa mieheen kun hän on kanssasi? Eikö tule koskaan mieleen, että entäs jos tekee saman ja lähtee toisen matkaan?
Sinun tapauksessa uskon kuitenkin että mies on periaatteen mies ja sen vuoksi halunnut asiaa rauhassa punnita. Se on mielestäni vain hyvä merkki. Ei hätiköityjä ratkaisuja. Ja hän on varmaan pitänyt huolen myös entisestä perheestään. Järjestelly asioita. Ei nämä erot ole helppoja pitkän historian jälkeen ja sellaiset salamaerot saa usein aikaan vaan lisää salamaeroja...
Onnea uuteen!
Pettäjä ei ole koskaan periaatteen mies! Tai jos on, niin joidenkin kummallisten omien periaatteiden mies. Logiikka puuttuu, hänelle ainoa oikea periaate on se, mikä in hänen omasta mielestä hänelle hyvä juttu. Mikään muu ei merkitse mitään. Lupauksia voi tehdä ja antaa, muttanoudattaa niitä vain, jos itse haluaa ja niistä on hänelle hyötyä. Pettäjään ei voi luottaa, ei taida luottaa edes pettäjä itse.
Arkea rinnakkaissuhteessa=rakas
Iitu laittoi uuden aloituksen, kun täältä ei löytynyt tarpeeksi myötätuntoa ja ihastunutta hehkutusta!
Itse olen ollut liian pitkään suhteessa ukkomieheen ja vaikka tunteeni häntä kohtaan ovat vahvat ja antaisin kaikkeni hänen vuokseen, kuten olen tehnytkin, se ei aina riitä. Uskon ja tunnen, että myös hänen tunteensa minua kohtaan ovat aitoja ja syviä, ja että hän ei ole avioliitossaan onnellinen, mutta sekään ei vielä riitä. Edes nämä kaksi asiaa yhdessä eivät tunnu riittävän. Olen liian pitkään jaksanut uskoa ja toivoa, luottaa siihen, että asiat vielä järjestyvät meidän kohdallamme. Nyt en taida enää uskoa...
Rakkaus miestä kohtaan on vain syventynyt ja halu olla hänen kanssaan vahvistunut. Missä siis on tullut seinä vastaan? Siinä, että hän kerta toisensa jälkeen kuitenkin jättää minut yksin. Jättää yksin tunteideni kanssa vaikka on juuri pitänyt sylissään ja sanonut rakastavansa. Hän on myös liian monta kertaa saanut, tahtomattaan tai tarkoituksella, minut tuntemaan itseni halvaksi, arvottomaksi ja ikään kuin osoittanut minulle "paikkani". Vaikka hän sanoo muuta, eikä ehkä tarkoitakaan niin, kyse on minun tunteestani, sitä, miten hänen toimintansa koen. Minusta tuntuu, että mies ei osaa ajatella asiaa siitä näkökulmasta, kun painii itse omien ristiriitojensa keskellä. Ymmärrän sen, ymmärrän häntä, mutta en haluaisi enää tuntea itseäni arvottomaksi, etenkään sen miehen taholta, jota rakastan koko sydämestäni.
Hän sanoo minulle eroavansa ja olevansa vielä minun kanssani. Pyytää vielä uskomaan ja luottamaan häneen. Minusta tuntuu, että en vain enää usko enkä luota. Rakkaus säilyy, mutta minä taidan päästää irti. En jää pidättämään hengitystäni, enkä odota että hän ottaa minusta kiinni.
Vaikka se ei varmasti sua lohdutta tässä kohtaa yhtään, sulle on luvassa jotain vielä parempaa. Ajattelet nyt, että ei ole mitään parempaa, että se on tuo mies, jota rakastat. Mutta kuten itse sanoit, elämässä ei aina riitä sekään, että rakastetaan toisiaan ja ollaan onnettomia tahoillaan. Kaikki eivät siltikään pysty eroamaan.
Löydät vielä miehen, joka voi aidosti ottaa tunteesi vastaan ja olla sua varten. Tai sitten tämä nykyinen ukkomies tajuaa, mitä hänellä on, kun päästät hänestä irti. En silti jäisi minkään hengitystäni pidättämään, olet enemmän arvoinen.
Välinpitämättömyys tuli myös minun erossani vahvasti kuvioon. Mieheni ilmoitti että vuoden on ollut salarakas. Sanoi ei aio kuitenkaan erota kun tarkoitus ei ole mennä hänen kanssaan naimisiin. Kertoi sitten olevansa välillä kotona ja suurimman osan salarakkaan kodissa. Ja minun pitää jatkaa niinkuin ennenkin yhteisessä kodissa elämääni. Eikö tämä ole hirmuista välinpitämättömyyttä meitä kumpaakin naista kohtaan? Tällä suunnitelmilla hänen mielestään mitään ei tarttis myydä eikä jakaa. Valtavassa tunnemylläkässä, unettomana ja koko ajan itku kurkussa sain laitettua eropaperit, hommattua asunnon ja aloitettua oman elämän. Nyt vietän ensimmäistä yksinäistä aattoiltaa 32 hänen kanssaan vietetyn joulun jälkeen. Toki lastemme perheitä tapaan joulun aikaan. Mutta päällimmäisenä on helpotus, olen mieluummin yksin kuin kulissiliitossa. Arvostakaa hyvät ihmiset itseänne, olette sitten vaimoja tai salarakkaita. Viha ja rakkaus, ne ovat suuria tunteita, mutta välinpitämättömyys kertoo ihmisen tunnekylmyydestä. Sellaisen joka ei voi ketään rakastaa ja itseään ehdoitta antaa.
Oikein ihanaa ja rauhaisaa joulua toivon kaikille!
Sinulle mies onkin kertonut, että hänellä on toinen. 99 prosenttia pettäjistä valehtelee viimeiseen saakka ettei ketään toista ole. Jos mies on jo jäänyt aikaisemmin kiinni, niin samat 99 prosenttia vakuuttaa kyynelsilmin, että suhde on ohi, vaikka vaan salaisemmin pannaan. Eroaisin minäkin heti jos mies sanoisi, että suhde toiseen naiseen jatkuu edelleen.
Onko sillä mitään väliä, myöntääkö mies suhteen jatkuvan? Jos susta tuntuu, ettet voi luottaa ja uskoa hänen sanaansa, niin miksi kärvistelet ja miksi odotat uutta käryä?
Sanoit sen itse! Mies saa sinut tuntemaan halvaksi ja arvottomaksi! Hyvänen aika, eikö tuo jos mikään saa sinua lopettamaan suhdetta? Siinä on tarpeeksi syytä!
Mitä tuollainen halpamainen tyyppi pystyy sinulle antamaan, kun/jos viimein olisitte yhdessä!?
En arvosta pettämistä, vielä vähemmän kakkosia ja ainakin minulle tuo ylläoleva kertoo, millaisia yhteiskunnan mätäpaiseita ovat!
Nainen, yritäpä nyt hankkia itsetuntosi takaisin!
Jos hän saa kuitenkin tuntemaan olon myös maailman parhaaksi, niin rajan vetäminen on tosi vaikeaa. Tiedän sen, koska olen itse kamppaillut vastaavassa tilanteessa kauan. Mies on kaikkea sitä, mitä voin kumppaniltani toivoa, paitsi toisen naisen aviomies. Hän antaa minulle paljon ja minä hänelle. Tunnen myös pystyväni auttamaan häntä hänen haavoissaan, ja koska rakastan häntä, en haluaisi jättää häntä yksin. Tiedän, hänellä on se vaimo, mutta hänen kanssaan ne haavat eivät parane.
Jossain kulkee kuitenkin jokaisella sietokyvyn rajat. Missä ovat omani? Ilmeisesti pidemmällä kuin kukaan, minä itse mukaan lukien, voisi kuvitella.
Juuri tuollainen on mieheni maailman ihanin ja parhain, mutta pettäjä. Ihan samasta syystä rakastan häntä kaikesta sydämestäni. Arkemme on ihanaa. Olen pohtinut, mikä se on, josta ei voi kanssani puhua. Paha haava hänellä on sielussaan pettämisestä ja en siitä siksi yhtään muistuttele. Osaatko auttaa, omallani on monia naisia ja suhteita, sellaista seikkailua, uutuuden viehätystä? En ymmärrä muuta haavaa kuin sen, että on satuttanut puolisoaan ja siitä kärsii tunnontuskia, sitäkö parantelet? Vai hänen vaikeaa lapsuuttaan?
Kuten joku jo aiemmin totesikin, on helppo huudella, kun ei ole itsellä kokemusta.
Luulin itse tietäväni, mitä elämäni tuo tullessaan, elämän mieheni ja lasteni kanssa. Kunnes tapasin tämän miehen. Hän sai minut ymmärtämään, etten olut onnellinen, etten voisi koskaan olla sitä lasteni isän kanssa. Olen pahoillani, että loukkasin häntä, mutta kerroin hänelle kaiken rehellisesti, ja tänään, jouluaattona, lasten isä tulee viettämään joulua minun ja yhteisten lastemme kanssa. Se kertokoon teille jotain todellisesta elämästä. Siitä, miten asiat voi hoitaa hyvin vaikka eroaakin. Rehellisyys on kuitenkin se avainsana.
Tiedän, ettei juuri kukaan usko, mitä kirjoitan, koska niin Salkkareilta e kuulostaakin. Minä tiedän kuitenkin totuuden, ja läheiseni, ja se riittää. Jos joku ei siihen usko, se ei ole minulta pois, mutta halusin kertoa elämästäni teille, jotta joku ehkä saisi siitä itselleen jotain.
Elämä ei aina mene niin kuin sen ajattelee menevän. Tulee eteen valintoja yllätyksiä ja suunnitelmien muutoksia. Minä luulin saaneeni kaiken, mitä olin toivonut, mutta elämä näytti toisin. Rakastuin toiseen mieheen, vaikka olin naimisissa. Emmin aikani, koska en halunnut satuttaa ketään. Vaikka itse erosin ja kerroin rehellisesti miehelleni, mistä oli kysymys, tajuan silti satuttaneeni naista, jota en edes tunne. Vaikka tiedän, että se on ensikädessä hänen aviomiehensä valinta, olen ollut osallinen siihen. Olisin voinut lyödä liinat kiinni, mutta en tehnyt niin. Rakastin miestä niin, ja hän tarvitsi minua.
Nyt hän on laittanut eron vireille ja vaimonsa saa tiedon siitä muutaman päivän päästä. En ole syy heidän eroonsa, vaan seuraus heidän parisuhteensa selvittämättömistä ongelmista. Halusitte myöntää sitä tai ette, kukaan ei jatka suhdettaan toiseen osapuoleen, jos on onnellinen omassa liitossaan. Meidän suhteemme on kestänyt vuosia ja nyt se rikkoo vuosikymmeniä kestäneen liiton. Mutta kahden ihmisen väliin ei pääse kukaan, jos siinä ei ole tilaa.
Odota jonain pääivänä olen miehesi uusi salarakas.
Se mikä pettämällä alkaa myös pettämällä loppuu..
Näin se menee ikävä kyllä.
Juu ja varmaan teidän kanssa yhteistä Joulua tulee viettämään ex-miehesi uusi vaimo ja ensi Jouluna tulevan miehesi ex-vaimo. Lopeta Iitu länkyttäminen.
Toivottavasti löydät elämääsi sisältöä, niin pääset ehkä irti tuosta kaikesta katkeruudesta.
Mitä ihmeellistä siinä muka on, että vanhemmat viettävät yhteistä joulua lasten kanssa eron jälkeenkin?? Näin meillä ainakin tehdään.
Miksi kukaan ehdoin tahdoin haluaa ja pyrkii salarakkaaksi??
"Nyt hän on laittanut eron vireille ja vaimonsa saa tiedon siitä muutaman päivän päästä." -kirjoitti ap toiveikkaana, jouluaattona, 24.12
Minä- me - mun rakkaus - mun elämä. Kun minä ensin pohdin niin minä pistä eron selän takanasi vireille ja minä ilmoItan että tällaisen yllätyslahjan jouluusi saat, vaimo. Salarakkaani ja minä, meidän rakkautemme, meidän tulevaisuutemme on tärkeää, et sinä.
Toivotan kaikille salarakkaille, petetyille miehille ja vaimoille, kaikesta julmuudesta jota ehkä kohtaatte, siitä huolimatta hyvää joulua ja voimaa. Rehellisyys on sielun ruokaa, jouluna ja aina, se kantaa, ja myös lähimmäisenrakkaus, myös meille tuntemattomia ihmisiä, petettyujä vaimoja ja petettyjä miehiäkin kohtaan.
Kylmä lahja vaimolle, tuli kesällä tai jouluna. Mutta rehellisyys kantaa, se että rehellisesti eroaa pettäjästä ja selkäänpuukottajasta. Kertoo asiat rehellisesti niinkuin ne on ja katsoo omaa naamaansa peilistä, minä en valehdellut, en pettänyt, en ollut katala. Vaikkei halua sädekehää päähänsä niin se vaan kantaa eteenpäin se rehellisyys. Ja suurin osa kanssaihmisistä antaa yllättäen myötätuntonsa petetylle vaikka se Pettäjä oli siihen asti mitä suosituin ihminen.
Tämän itsekokeneena haluan kertoa, ja toivon parempaa tulevaa vuotta kaikille petetyille ja pettäjille sekä voimia repäistä itsensä irti jos sydän niin sanoo.
Luettuani ketjun lävitse, en voi olla kirjoittamatta omaa kokemustani, koska niin monen tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää, miksi eropäätöksen tekemiseen ja erityisesti päätöksestä konkreettiseen toimintaan menee niin pitkään. Siis joillain, ei kaikilla. Mutta, kuten joku jo olikin kirjoittanut, jotkut ihmiset tekevät yleisesti ottaen päätöksiä harkitummin ja varovaisemmin kuin jotkut toiset. Jos vielä tyypillistä, että on ylipäätään vaikeaa päästää irti ja muutokset ahdistavat, se hidastaa usein prosessia entisestään.
Mutta jos kuvaan omaa tilannettani, jossa meidän suhteen alusta miehen eron vireille laittamiseen meni melkein kolme vuotta, saatte ainakin kuvan siitä, miten monia erilaisia tekijöitä pitäisi kyetä ottamaan huomioon eron myötä. Ensin kuluu ylipäänsä se aika, kun mietit mikä parisuhteessasi on pielessä, voiko sille tehdä jotain, yrität tehdä jotain, pohdit miksi rakastuit toiseen, haluatko elää hänen kanssaan... jne. Samalla pohdit, mitkä kaikki asiat elämässäsi muuttuisivat eron myötä, miten ne muuttuisivat, miten ne vaikuttaisivat sinuun, lapsiin tulevaan ex-puolisoon, sukulaisiin, miten työt, lasten hoitopaikat... Näitähän riittää. Kun lopulta olet saanut punnittua kaikki ne asiat, jotka pitävät sinua kiinni liitossasi, mitkä vetävät puoleensa uudessa suhteessa ja miten asiat eron jälkeen voisivat olla, haluat ehkä hieman miettiä myös sitä, miten uudessa tilanteessa järjestää kaikki asiat,, niin että homma pelittää. Kaikki eivät välttämättä pohdi tätä ennen eroa, vaan hyppäävät tuntemattomaan ja alkavat sitten tehdä järjestelyjä, mutta on myös heitä, jotka haluavat ensin miettiä sitäkin puolta. Kuten minun mieheni.
Meidän tilanteessamme minulla on exälläni on lapsiimme vuoroviikko-huoltajuus. Asumme eri paikkakunnilla, noin kahden tunnin ajomatkan päässä toisistamme. Työmme ovat samalla paikkakunnalla (miehen paikkakunnalla), mutta miehen olisi mahdollisuus työskennellä osittain myös minun paikkakunnallani (ja minun etänä). Minun lapseni ovat kaikki vasta ala-asteella, miehen lapset teinejä ja osa omilleen muuton kynnyksellä. Mies halusi miettiä käytännönjärjestelyt auki ennen erosta puhumista kotona, koska hän halusi pystyä vastaamaan kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin, jotka ehkä eteen tulisivat ja samalla kokea itse turvallisuutta muutoksen keskellä. Joku sanoo sen olevan itsekkyyttä, minusta se on hänelle ominainen tapa toimia.
Piti miettiä, haluammeko asua yhdessä? Jos, niin minun paikkakuntani olisi melko lailla se, koska meillä on täällä vuoroviikko-huoltajuus. Päädyimme myös siihen, että miehellä on oltava asunto omalla paikkakunnallaan, erityisesti lastensa vuoksi, mutta myös työn vuoksi se on hyvä asia. Näin pystymme myös minun lastensa ollessa isällään asumaan siellä päässä ja työskentelemään siellä, ja kun lapset ovat minulla, asumme pääosin minun paikkakunnallani. Miehen piti myös keskustella työnantajan kanssa varmistaakseen mahdollisuuden työskennellä myös toisella konttorilla. Kaiken tämän lisäksi oli lukuisia pikkuasioita ja sitten se isoin, täysin avoinna oleva asia, joka voisi myös muuttaa kaikki hänen alkujaan ajattelemansa asiat, miten hänen lapsensa eron jälkeen haluavat asua?! Heidän elämänsä on siellä, he eivät ole muuttamassa minnekään. Mutta haluaisivatko he asua äitinsä kanssa vai isänsä kanssa vai tasaisesti molempien? Mies ei voinut tietää tätä, ja se vaivasi häntä. Sanoin, että se ei selviä ennen kuin asiat lähtevät rullaamaan eteenpäin.
Kaikki tämä vei todella kauan aikaa, herätti monenlaisia tunteita niin miehessä kuin minussakin ja vei prosessia välillä eteenpäin, välillä taas pysäytti kaiken. Lopulta mies oli kuitenkin valmis kertomaan kotona eropäätöksestään.
Tästä ei ole vielä kovin kauaa aikaa, ja mekin vasta opettelemme elämään uudessa tilanteessa. Mutta voitte varmasti ymmärtää, miten paljon erilaisia asioita ihmisten elämään liittyy ja miten moni asia eron myötä muuttuu. Niiden asioiden läpikäyminen ottaa aikaa.
Tarkennan vielä, että siis minä ja eksäni emme asu eri paikkakunnilla vaan ihan lähekkäin, mutta minä ja nykyinen mieheni asuimme siis eri paikkakunnilla.
Pitkälti kuin omalta näppikseltäni. Vaikka miten yritin selittää omaa tilannettani silloin, juuri kukaan ei tuntunut ymmärtävän. Sanoivat vaan, että ei se mies mitään eroa tai minua rakasta, kun ei ole vielä eronnut. Jälkeenpäin tajusin, että sellaista on lähes mahdotonta ymmärtää, jos ei ole itse elänyt vastaavaa.
Nyt mä vasta sen huokasin! Lukekaa huolella tämä pallokala on sama persoona kuin rakas.
Sama tarina vuodesta toiseen! Miten tämä iituksi nimitetty jaksaa?
Näkyy jaksavan ja saavan sielulleen tyydytystä näistä tusinatarinoista.
Huokasin=huomasin
Haloo, elätkö pullossa?? Oletko yhtään selvillä siitä, miten paljon uskottomuutta on? Oletko yhtään tietoinen siitä, että samankaltaisessa tilanteessa elää satoja ja satoja naisia ja miehiä? Ennen kuin purat paranoiaasi täällä, ja etsit yhteneväisyyksiä eri kirjoittajien ja kirjoitusten välillä, jolla muuten myönnät myös sen, että hengailet itse palstalla vuodesta toiseen, yritä edes kerran ymmärtää muitakin kuin itseäsi.
"tusinatarinoista"? Uniikki ja ainutlaatuinenhan se tuntuu olevan, kun sinä ja "hovisi" kerta toisensa jälkeen niihin tartutte =)
Minusta te kuitenkin teette eniten hallaa itsellenne.
Sanopa muuta, merkillinen hinku dissata toisten kertomuksia eräillä.
Kaiken uhalla sanon minäkin jotain, vaikka kohta olenkin aloittaja "rakas" tai vähintäänkin "pallokala!" pienin muunnoksin.
Oman eroni kynnyksellä rakastuin työkaveriini, ukkomieheen. Oma eroni oli pian selvä, en odottanut hänen tekevän mitään ratkaisuja, koska sanoi, että kotona on kaikki suht ok kuitenkin ja hän haluaa olla läsnä lapsilleen 24/7. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin miettiä asioita - juuri noita "pallokalan" kertomia, joten en ala niitä selvittämään sen enempää. Puntariin piti kuitenkin laittaa aivan kaikki asiat ja tärkeimpinä lapsia koskevat.
Viiden vuoden salasuhteen jälkeen mies erosi. Koska emme ole halunneet sekoittaa lasten - yhteensä viisi, iältään 9-17 - kuvioita, asumme toistaiseksi erillämme. Lapset ovat tutustuneet toisiinsa pikkuhiljaa ilman mitään kertarysäyksiä, Jouluna olimme vihdoin koko porukalla yhdessä pari päivää miehen exän ollessa matkoilla ja mukavasti meni.
Joo joo joo...Jossen ole "rakas" tai "pallokala!", niin joka tapauksessa eihän meistä tietenkään voi tulla onnellisia yhdessä, mies pettää, minä petän, lapsista on hyvää vauhtia tulossa kaistapäisiä....
Onko niin hirvittävän vaikeaa hyväksyä sitä, että jotkut voivat oikeasti saada viallisista palapelin palasista aikaan ehjän kuvan?
Ihan hienoa, ettei mies eronnut suin päin. Mutta väärin mun mielestä, että mies mietti omalta kohdaltaan käytännön ym. järjestelyt ennenkuin kertoi vaimolleen mitään aikeistaan ja haluistaan. Hänkö vain nyt sitten vaimolle kertoo, että näin mä päätin ja näin me tehdään? Oletko miettinyt, miltä vaimosta tuntuu, kun mies ensin paljastuu pettäjäksi, sitten paljastaa suunnitelmansa ja sitten vielä kaupan päälle se, että ryntää suoraan avioliitosta uuden naisen helmoihin asumaan? Raakaa.
Toivon todella, ettei mies tuo entisen avioliittonsa tapojaan mukanaan teidän liittoonne. Eli ei ole itsekäs ja ei petä sua. Koska sä tunnut sellaiselta ihmiseltä, ettet kestä, jos sua petetään vaikka itsekin olet pettäjä.
Ensinnäkin, en ole pettäjä, olen sen ennenkin tässä ketjussa tuonut esiin. Mutta miehen kanssa ollaan kyllä keskusteltu tämä aihepiiri läpi, että uskottomuuden suhteen on nollatoleranssi. Kun on kerran elänyt sellaisessa, ei todellakaan halua ikinä enää millään tavoin olla/joutua osalliseksi sellaiseen.
Toisekseen, mies ei ole muuttamassa suoraan minun "helmoihini" asumaan, ainakaan kokonaan. Eikä ero tullut vaimolle yllätyksenä, tai siis aihepiiri ei tullut yllätyksenä. He ovat siitä useaan otteeseen keskustelleet. Tiedossa on siis ollut, että mies harkitsee eroa vakavasti, ja että isolla todennäköisyydellä se on edessä. Minusta on täysin luonnollista, että eroa harkitseva miettii myös erilaisia vaihtoehtoja elämänsä järjestämiseen eron jälkeen.
Kysehän on oikeasti ainakin kahdesta asiasta; siitä että ihmiset kasvavat ja oppivat virheistään sekä siitä, että eri ihmiset saavat sinusta esiin erilaisia piirteitä ja toimit eri ihmisten kanssa eri tavoin.
Suhde uuteen ihmiseen on erilainen, koska hän on uusi ihminen. Hän on ainakin joillain tavoin erilainen kuin entinen puolisosi. Ja kun molemmat ovat oppineet elämässään ja aiemmassa suhteessaan, mitä haluavat ja mitä eivät halua, he ovat taas valmiimpia rakentamaan toimivan parisuhteen ja ymmärtävät, mitä toimivan suhteen eteen pitää olla valmis tekemään.
Entä kun pettäjä on jäänyt puolisonsa luo selvittäen kaiken mitä on tehnyt ja sanoo; "kun sen kerran on elänyt ja tehnyt mitä on tehnyt eikä halua sitä enää toiste tehdä".
Kunnioitettaisiin sitäkin tapausta täällä eikä vaan kakkossuhteen alkamista.
Alku se on vanhan suhteenkin uusi alku.
En usko, että kovinkaan moni kolmantena osapuolena oleva jää avioliittoa häiritsemään, jos mies sanoo haluavansa lopettaa rinnakkaissuhteen ja tosissaan yrittää vaimonsa kanssa saada liiton ongelmat korjattua.
Hyvin kirjoitat - mutta aivan varmasti kommenttisi on tulipunainen vaate taas muutamalle palstan "härälle"... Kun eihän asiat voi olla noin...
Enpä usko minäkään, että toinen nainen jäisi suhteeseen epätoivoisena roikkumaan JOS se mies tälle kertoisi, että aikoo jäädä puolisonsa luokse ja eikä aio enää suhdetta toiseen naiseen jatkaa. Mutta kun se ei vaan mene niin: mies pitää visusti suunsa kiinni kakkoselle ja jatkaa suhdetta muina miehinä, viis siitä mitä tuli vaimolle luvattua. Mies vaan salaa suhteensa entistä paremmin.
Juu, kokemusta löytyy. Muutama kuukausi sen jälkeen, kun jäimme miehen vaimolle kiinni suhteestamme, mies soitti mulle vaimo viereltään, että tämä oli nyt tässä, hän on päättänyt jäädä avioliittoonsa. Oli todella kylmä ja vakuuttava. Pisti kuitenkin vielä samana iltana viestin ettei ollut tosissaan vaan haluaa jatkaa.
Että näin ne miehet rinnakkaissuhteen lopettavat...
Juu, hyvin kirjoitat. Toivottavasti mies nyt, viimeiset 3v kanssasi pettäneenä on kasvanut ja oppinut tästä kokemuksesta, eikä enää koskaan petä, kun tietää että haluaa sinut ja on nyt valmis tekemään toimivan suhteen kanssasi.
Kokemusta löytyy myös toisin päin;
kakkonen yritti viesteillään sekoittaa pariskunnan uudelleen löydetyn rakkauden, jäi siihen uskoon että mies haluaa kakkosen elämäänsä uudelleen.
No, vuodet on osoittaneet ettei olekaan niin, mies on edelleen 5 vuoden jälkeenkin vaimon vierellä.
On vaimon vierellä, mutta treffailee silti säännöllisesti ja intensiivisesti toista naista, jonka kertoo vaimolle jättäneensä.
Tulihan se sieltä, kakkonenhan se on joka siellä visertää ja yrittää lietsoa jutun juurta.
Mitäs lietsomista tuo nyt on? Mulle kävi samoin, ukkomies lopetti vaimon kuullen suhteen minuun ja seuraavana päivänä tuli viestiä, että milloin tavataan...
Sinäkin teet sen, et voinut olla kehumatta.
Ei kakkosilla ole ajatusta siitä että voisikin olla niin että mies tunnustettuaan ja asiat selvitettyään on todella vain vaimon vierellä.
No ei se halua olla vain vaimon vierellä, jos kerran itse ottaa yhteyttä toiseen ja haluaa tavata ja jatkaa!
Ei ottanut vaan kakkonen luulotautisena -varmaankin täältä lukien teidän muiden kakkosten juttuja- ei uskonut että se on loppu.
Joten ei tarvitse sinua ymmärtää.
Ei ottanutkaan, eikä pyytänyt. Ymmärsin varmasti väärin, kun mies soitti mulle tunti sen puhelun jälkeen, jossa vaimonsa vierestä mulle suhteen lopettamispuhelun soitti, että hän ei missään nimessä halua lopettaa, mutta piti vaan vaimo saada vakuuttuneeksi. Tavataanko taas huomenna sun luona?
No se oli sun virhe jos vastasit kun ne ehti siinä tunnissa rakstella ainakin kerran...
Niinpä niin! Näitä kakkosia ymmärrän vieläkin vähemmän, jotka ilkeävät tulla tänne kehumaan sen ukon kieroutta. Eikö siinä omassa päässä kellot soi, että olenko nyt oikeassa paikassa oikeaan aikaan?
Missä häpeä?
En muuten usko näiden kakkosten onnellisuuskertomuuksiinkaan, sillä missä se ihana ja useita vuosia jo kytätty mies on silloin, kun kakkonen kehuu heidän onneaan?. Että uskottomuuspalsta on hänelle tärkeämpi asia kuin mies!:)
Vanha sanonta on hyvä! " Kell onni on, hän onnen kätkeköön!"
"en ole pettäjä"
Et ole, mutta olet uskottoman "rikoskumppani". Mahdollistat miehen pettämisen, juuri sinun kanssa.
" ihmiset kasvavat ja oppivat virheistään "
Sinun varattu mies vain ei vielä ole kasvanut eikä oppinut virheistään. Tuskin edes tajuaa tehneensä virheen alkaessaan kakkossuhteen parisuhteensa rinnalla. Sylin avoimin otat miehen vastaan, odotat, odotat ja odotat. Näin miehen ei tarvitse ajatella eikä käsitellä eroaan.
Tunnissa ei vielä rakastella - korkeintaan pannaan!
Miten vaimo reagoi eroon?
Mites luulisit? Miten nyt kuka tahansa sellainen reagoisi, joka ainakin jollain tasolla vielä haluaisi liittoaan jatkaa. Ei hyvin. Kyllä se oli tiedossa.
Jos Ira on vienyt eropaperit viime viikon
Perjantaina käräjäoikeuteen, ei ne vielä ole saatettu tiedoksi vaimolle. Joulu ja postin kulku... Kertoiko mies siis, että oli käynyt vaimolta salaa viemässä eropaperit sisään ja vaimon pitää siis odottaa, että paperi tulee postissa allekirjoitettavaksi. Sikamaista ja pelkurimaista toimintaa, mutta ehkä sitä voi pettäjältä odottaakin...
Mistä lie tuo Ira sana tuohon tuli, sen pitäisi olla sana mies. Tosin, onko oikea mies pettäjä ja selän takana eropaperit vievä. Epäilen...
Mitä sikamaista siinä on, että hakee yksin eroa? Lakihan on sellaiseksi tehty - ja tuolla tavoin toimii moni sellainenkin, joka ei ole pettänyt.
Mikä siitä tekee pelkurimaista? Kun on päättänyt erota, pitäisikö vielä alkaa lässyttämään, että tässä olis nyt tämmönen paperi, laitathan nimesi alle niin saan asian näyttämään paremmalta, kun yhdessä eroa tehdään. Ai niin, erota piti tietysti ennen pettämistä, joo... Mutta eikös sille petetylle pidä antaa "elämä takaisin" ja siitähän tuossa on kysymys.
Mies oli vienyt eropaperit perjantaina ja kertonut siitä vaimolleen eilen. He ovat erosta aina välillä puhuneet ja vaimo on sanonut, että jos mies eron haluaa, niin jättää sitten paperit vetämään.
Eikä ole minun asiani puida niitä asioita täällä, joten se siitä puheenaiheesta.
Ai niin. käräjäoikeus saa siitä heti tiedon. Diarioimattomattkin tapaukset ovat siinä säköpostissa yms tänänään viimeisttään tiedät totuuden. Olen töissä ruoholahden pisteessä jos taas väität muuta puhut paskaa.
Minusta on ylenskin outoa koko puhe rakkaudesta. Toinen mies- siis lasten isä siirtyy sängystä toiseen muka jättäen ne tunteet sinne toiseen kotiin - tai sänkyyn - tai lasen lukse. Valitettavasti se ei kestä kuin hetken, koska kukaan terve ihminen ei voi sen syyllisyyden kanssa elää, muutehan se rakkaan huoripukki olis heti muuttanut pois. Voi voi kun ne vahat eivät tuota tee vaan he heikoimmat, ja surua syntyy.
Eikö olisi ollut mieheltä reilumpaa tarjota vaimolleen mahdollisuutta allekirjoittaa erohakemus? Näin vaimolle myös olisi selvinnyt heti, että erohakemus jätetään.
Tiedättekö, että te, jotka täällä provosoitte ja syyllistätte, te, jotka heitätte epäilyksen siemenen joka ikiseen kirjoitukseen, mm. tässäkin ketjussa, olette tekopyhiä kaksinaismoralisteja. heitätte kyllä kepeästi lokaa niskaan ja kyseenalaistatte kaiken, pyrkien lietsomaan ympärillenne pahaa mieltä, mutta sitten kun joku perustelee kantanne ja kyseenalaistuksenne toisin, ette enää uskallakaan vastata mitään, ja myöntää olleenne väärässä, tai että asiaan voi todella olla useampi "oikea" vastaus tai näkökulma.
Juuri näin se menee.
Pitäisi erota ennen kuin pettää... Mutta kun erota ei voi ilman kunnon syytä, kaikkihan on selvitettävissä ja sovittavissa puolisoiden kesken. Ei se, ettei enää rakasta puolisoaan ole mikään kunnon syy erota. Ei rakkaus voi loppua, "susta nyt v vain tuntuu siltä" ja jos toinen kuitenkin rakastaa, kaikki on vielä hyvin ja "rakkautta riittää". Yhdessä voi pysyä ilman suuria tunteitakin eikä seksin ja läheisyyden puuttuminen parisuhteesta ole sekään mikään kunnon syy erota.
Kakkonen on "pelkkä patja", jossei mies eroa heti.
Kakkonen on "kodinrikkoja", jos mies eroaa heti.
Mies rakastaa vaimoaan eikä kakkonen merkitse mitään, jossei eroa heti.
Mies on lasten heitteillejättäjä, jos eroaa heti.
Suurin osa näistä hurskastelijoista, "hyvistä ihmisistä" pelkää pohjimmiltaan elämää ja muutoksia, ja siksi jyräävät mielipiteineen toisin valinneet alleen. Ja jollei jyrääminen onnistu, sitten väitetään viimeisenä oljen kortena, että yksi ja sama ihminen suoltaa täällä tarinoitaan...
Tähän litaniaan voisi myös ihan aiheesta lisätä sellaisen, että keitä petetyt vaimot, tai petetyksi tulemista pelkäävät vaimot, ovat syyttämään kakkosia naiveiksi ja sinisilmäisiksi luottaessaan uskottomaan mieheen, kun itsekin luottavat siihen samaan mieheen, joka vielä pettää nimenomaan sitä vaimoa itseään?!?
Niinpä, mieshän pettää vaimoaan, ei sitä toista naista.
Muistaakseni olen vannonut mieheni kanssa vihkivalat, jossa lupasimme toisillemme uskollisuutta. Ei siis mielestäni vaimo ole typerä ja sinisilmäinen luottaessaan. Eihän naimisiin mennä, jos toista ei rakasta ja luota häneen. Itse luotin mieheeni 110% aina siihen asti, kunnes tajusin, että hänellä oli suhde. Luottamus meni. Eikä sellaista luottamusta varmasti voi enää saada kenenkään kanssa. Poissa on luottamus, poissa on usko siihen, että joku voisi olla uskollinen. Olen siitä todella surullinen.
Juuri kuten itsekin sanoit, luotit kunnes tajusit, että hänellä on suhde, eli siihen asti, kunnes tiesit hänen pettävän sinua. Siinä kohtaa luottamuksesi häneen loppui.
Samoin on varmasti monen kakkosen laita, luottavat koska mies ei petä heitä vaan vaimoaan. Mutta jos mies lupaisi kakkoselle jättää vaimonsa ja jäisikin sitten kiinni taas uudesta naisesta, varmasti loppuisi kakkosenkin luottamus mieheen.
Jossitteluilmapiirin luomista kun puhutaan kakkosen luottamisesta mieheen.
Totta himskatissa jokaisen pitää luottaa kumppaniinsa, jos suhteessa ollaan.
Totta tietysti, että luottamus-kirjoittajan kertoman esimerkin mukainen tapaus murentaisi luottamuksen, mutta voisihan tälläinen mies tehdä sen myös ykköselleenkin jolle olisi luvannut parantaa tapansa.
Mielestäni, petetyn asema ei määritä sitä, miten hän kokee luottamuksen ja sen horjumisen.
Oli sitten ykkönen tai kakkonen tunteet on kummallakin.
Aina on olemassa niitä häikäilemättömiä tyyppejä, joille mikään ei ikinä riitä.
Mutta salasuhteistakin syntyy loppuelämän suhteita.
Olen tapaillut naimisissa olevaa miestä puolisentoista vuotta ja pari kuukautta sitten mies laittoi eron vireille. Vaimo ei tiedä meistä eikä olisi halunnut erota. Meillä on molemmilla lapsia ja katsoimme kaikkien kannalta parhaaksi vaihtoehdoksi pitää meidän suhteemme "eron ulkopuolella". Mies perusteli eron syyt niillä oikeilla syillä, mitkä siis parisuhteessa eivät toimineet ja johtivat siihen, että me tapasimme ja tutustuimme. Mies vuokrasi itselleen väliaikaisesti asunnon, jotta pystyy olemaan lähellä lapsiaan, mutta viettää toki ison osan ajasta minun ja lasteni kodissa, josta rakennamme meidän kotiamme.
Pointtini on, että oletteko ajatelleet pitää suhteenne alun salassa vai tuoda avoimesti esiin? Me ajattelimme silloin, että vaikeuttaisimme suotta lasten suhdetta isäänsä ja minuun, mutta myös kaikkien läheisten ihmisten suhdetta meihin, jos olisimme myöntäneet tapailleemme pitkään ennen eroa. Jonkin ajan kuluttua voimme alkaa tavata julkisesti.
Et kai sä oikeasti usko, että tuo teidän suunnitelma menee kellekään läpi? Ei ihmiset ole tyhmiä. Jonkin ajan kuluttua alatte tapailla toisianne julkisesti. Mikä on se jokin aika? Ettehän te tuolla toiminnalla ikinä pääse valehtelusta eroon, jos ette uskalla olla rehellisiä.
Mun mieheni esitteli uuden puolisonsa lapsille kaksi viikkoa eron jälkeen. Naisen, jota ei pitänyt edes olla olemassa. Mua loukkasi suuresti se, että mä oikeasti uskoin, että pelkästään meidän suhteen huonous ja toisillemme sopimattomuus oli eron syynä ja taustalla oli koko ajan toinen nainen. Miksi ei edes eron hetkellä voi olla rehellinen?
Heikot ihmiset hakeutuu vieraisiin vaikeuksien tullessa. Mikään tilanne avioliitossa ei oikeuta pettämään toista. Jos on paha olla, niin se on puhumalla ja toimimalla selvitettävä. Ei käymällä vieraissa.
Mä en arvosta sunkaan uutta miestäsi yhtään. Pettävä valehtelija, yök.
Kun "vahinko" on jo tapahtunut, moni miettii, miten pystyä jatkamaan elämää niin, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän ylimääräistä pahaa mieltä ympärillä oleville. Mutta on sanomattakin selvää, ettei tällaisessa tilanteessa päästä kaikkia miellyttävään ratkaisuun.
Itse kannatan rehellisyyttä, mutta toisaalta on varmasti helpompaa lapsillekin, kun esitellään isän uusi nainen vasta muutama kuukausi eron jälkeen verrattuna siihen, että lapset saavat tietää, että isä on tapaillut toista jo avioliiton aikana. Jälkimmäinen vaikeuttaa, ainakin jossain määrin ja jollain aikataululla, niin isän ja lasten kuin isän uuden puolison ja lasten välistä suhdetta. Myös sukulaisille se saattaa olla aikamoinen "pommi". Ja tärkeimpänä, lapsille itselleen. Joten ymmärrän kyllä, jos jotkut valitsevat sen, että ovat muka tavanneet toisensa vasta eron jälkeen.
Mä en henkilökohtaisesti pystyisi elämään valheessa. Ei musta olisi valehtelemaan kellekään, että tavattiin vasta kun ero oli selvä ja pitämään muita siinä uskossa.
Miten sitten itse toimisitte vastaavanlaisessa tilanteessa?? Jos oikeasti mietitte tilannetta niin, että haluatte saada toimivan parisuhteen ja otatte huomioon siihen liittyvät ihmiset. Todellako kertoisitte, että suhdetta on jatkunut jo jonkin aikaa? Eikö lapsille (10-15v.) olisi parempi, että isä asettuisi ensin asumaan itsekseen ja osoittaisi lapsilleen olevan läsnä heidän elämässään niin paljon kuin tarvitsevat? Jos oikeasti ajattelette isän ja lasten suhdetta, niin kertoisitteko isänä heille totuuden???
TOI ON NIIN RUMAA. luutellteko te, että lapset ovat niin tyhmiä etteivät taujua? oma puolisoni on nyt n viisiymppinen, mutta hän vihaa edelleen äitiään joka valehteli hänen isälleen vehdatesaan toisen ukon kanssa. Kun aikanaa tapasin mieheni n 30 vuotta sitten sovimme, että jos tarvetta jättää/pettää/lähteä sivusuhteeseen tulee niin - sitä enne ilmotamme toisillemme avioerosta. Ts nämä asiat ovat vaittavissa paskapäät!!!
Merru pysy kuule ihan yksin vieläkin - haha haahaa haa susta puhuu rivariyhtiö.......ehkä taas jatkat ukkomiesten terapiaa joulun jälkeen kun arki koittaa. Sullakun toi naamakin on ollut aina niin ruma niin sen vuoksi varmaan kostat niille eukoille jotka saivat lapsia (jäit yksin). Kolishesan ruma ruusu ja entinen teddy tyttyö=syytön merry joka sotkee kaiken!
Mä en näe muuta vaihtoehtoa kuin tuoda asiat rehellisesti ja avoimesti esiin. Tiedostan itsekin sen, että asioiden julki tuominen ei ole helppoa ja jotkin asiat varmasti lutviutuisivat helpommin ja nopeammin, jos asiat voisi esittää niin, ettei meidän suhteemme ole alkanut heidän liittonsa aikana. En kuitenkaan halua enää lisää valheita tai kertomatta jättämisiä. Sitä paitsi uskon, että hänen lapsensa ainakin tajuavat, mistä on kyse. Ja vaimolle on helpompi hahmottaa kokonaiskuva, kun saa epäilyksilleen vahvistuksen.
En odota muiden hyväksyvän tai ymmärtävän kaikkia tekemiämme valintoja ja ratkaisuja, ja valitettavasti mies joutuu sitä tällä hetkellä ottamaan aika kovalla kädellä vastaan. Jossain vaiheessa asiat kuitenkin tasaantuvat ja ainakin osa pystyy ymmärtämään. Ja tässä asiassa luotan nimenomaan rehellisyyteen, sillä valheessa eläminen vain rikkoo koko ajan lisää.
Juuri siksi olemme valinneet sen tien, että mies ei erotessa kertonut meidän suhteestamme ja annamme tilanteen tasaantua muutaman kuukauden ajan. En halua miehen lasten alkavan vihata häntä. En halua tulla heidän väliinsä. Sitten voimme vähitellen alkaa tapailla, kuin olisimme tavanneet vasta sen muutaman kuukautta heidän eronsa jälkeen. Tällöin emme samalla tavalla satuttaisi ketään.
Valitsemalla näin, mehän nimen omaan valitsemme kantaa itse salaisuutemme, jotta emme suotta aiheuttaisi enää enempää surua.
EI noita juttuja kukaan tule myöhemmin ymmärtämään. Päinvastoin. Omalla kohdallani ajan kanssa halveksunta pettämistä ja pettäviä ihmisiä kohtaan on syventynyt. Aikaisemmin ajattelin siitä romanttisemmin.
En missään nimessä halua ystäväkseni ihmistä, jonka suhde on alkanut salasuhteesta. Teihin kumpaankaan ei voi luottaa. Teissä kummassakaan ei ole hyvää tahtoa muita ihmisiä kohtaan, eikä edes heitäkään, jotka olisivat tarvinneet teidän välittämistänne elämässään eniten. Hyi hitto!
Katsantokantasi on valtavan rajoittunut. Jos hyvä ystäväsi ajautuisi rinnakkaissuhteeseen, katkaisisitko välit häneen? En ymmärrä, miten voit ajatella niin putkinäköisesti.
Sanot, että ei ole hyvää tahtoa muita ihmisiä kohtaan, jos on elänyt rinnakkaissuhteessa. Onko sinussa sitten, jos tuomitset ihmisen sellaisen perusteella.
Kuten monesti tässäkin ketjussa on todettu, rinnakkaissuhteessa eläneet ovat "tavallisia" ihmisiä siinä missä muutkin, ja usein hyvinkin empatiakykyisiä ja muita ajattelevia.
Missä se empatiakyky näkyy? Ja myöskin tavallisuus? Toisten parisuhteissa siipeilevät ovat kaukana niistä!
Ja kyllä, olen katkaissut välini henkilöön, joka henkeen ja vereen haluaa roikkua pettäjän parisuhteessa uskoen hänen kaikkiin valheisinsa. Hän myös alistuu pettäjän huonoon kohteluun, eikä halua nähdä totuutta. Salasuhde on kestänyt jo lähes 8vuotta!
Olen kuullut, että hän ei ole enää onnellinen, joten päätös suhteelle taitaa olla lähellä.
"valheessa eläminen vain rikkoo koko ajan lisää"
No niinpä rikkoo. Muista vain, että se rikkoo nimenomaan sinulla ja vielä enemmän nimenomaan miehellä. Ja kaikki mikä on rikottu, pitää ITSE korjata, selvittää, kasata ym. Ei siinä auta tai riitä se, että muut ymmärtävät. On hitonmoinen homma yrittää itse hyväksyä ja ymmärtää omat väärät valintansa. Aloittaa vanha salasuhde uudelta, rehelliseltä pohjalta. Se harvoin onnistuu, etenkin jos suhde on kestänyt kauan. Usein salasuhteiden dynamiikka pohjautuu omaan kriisiin ja traumoihin enemmän kuin rakkauteen. Rakkaudella kuitenkin voi selitellä yhtä sun toista parhain päin, sokeana totuudelle.
Sinut on saanut jatkamaan suhdetta varattuun oma sisäinen tarve. Et uskalla päästää miehestä irti, koska luulet miehen olevan ainoa mies sinulle, ainoa jonka pystyt saamaan. Mietipä mikä sinussa on se juttu miksi roikut miehessä ja ajattelet rakastavasi miestä. Jossain kirjoitettiin, että sinun pitäisi arvostaa itseäsi ja kohottaa itsetuntoasi. Se osui todella nappiin.
"Sinut on saanut jatkamaan suhdetta varattuun oma sisäinen tarve. Et uskalla päästää miehestä irti, koska luulet miehen olevan ainoa mies sinulle, ainoa jonka pystyt saamaan. Mietipä mikä sinussa on se juttu miksi roikut miehessä ja ajattelet rakastavasi miestä."
Eikös ihmissuhteita aina ylläpidä yhtenä tekijänä omat tarpeet ja kokemus siitä, että ne täyttyvät siinä suhteessa?! Mutta muutoin olet kyllä väärillä jäljillä pohdinnassasi. Kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi uskonut voivani saada jotain toista miestä. Moni toinenhan olisi ollut huomattavasti "helpompi" saada, tämä mieshän oli naimisissa toisen kanssa. Muutama mies on minua tässä matkan varrella lähestynytkin, mutta ei ole käynyt mielessäkään aloittaa mitään kenenkään toisen kanssa, koska rakastan tätä miestä. En roikkunut hänessä, enkä luule rakastavani, vaan rakastan - ihan sellaisena kuin hän on.
"Jossain kirjoitettiin, että sinun pitäisi arvostaa itseäsi ja kohottaa itsetuntoasi. Se osui todella nappiin."
Aika paljon ja rohkeasti sanottu ihmisestä, jota et laisinkaan tunne. Itsetuntoni on kuitenkin vahva. Matkan varrella on ollut ja tiedän, että tulee vielä lukuisia tilanteita, joissa sitä vaaditaan, joissa minun pitää pystyä seisomaan tekojeni ja valintojeni takana. Ehkä jotenkin perustelemaan niitä, mutta ennen kaikkea ottamaan vastuu niistä ulospäin, ja myös seisomaan miehen rinnalla ja tukemaan häntä, kun lokaa, syyllistämistä ja tuomitsemista tulee niskaan. Tästä on jo kokemusta, ja jos minulla ei olisi niin vahva itsetunto, en pystyisi tässä lainkaan olemaan. Jos itsetuntoni olisi heikko, olisin jäänyt avioliittooni.
Itseni arvostaminen on ollut välillä melko matalalla, siinä olet oikeassa. Kun on peilannut tekemiään valintoja ja itseään suhteessa siihen, mihin uskon ja mitä pidän oikeana. Omista rajoista täytyy kuitenkin olla rohkeutta pitää kiinni. Sitä kautta löysin myös itseni arvostamisen uudelleen.
Ajattelen itse petetyksi tulleena kanssasi samalla tavalla siitä, että heikolla itsetunnolla varustettu nainen ei rohkenisi lähteä siihen realiteettiin, joka iskee vastaan, kun aloitetaan rakentamaan yhteistä elämää sen jälkeen, kun uskoton mies on eronnut.
Minun ex-mieheni kakkosella ainakin meni "kakit" pöksyyn siinä kohtaa, kun olisi pitänyt miehen sukulaisten edessä pitää omia ja heidän suhteensa puolia, menneisyys mukaan lukien. Vahvempi nainen varmasti jaksaa seistä miehen rinnalla.
Mies saattaa erottuaan löytää naisen, joka ei ole sekaantunut varattuun.Ainakin itse arvostaisin sellaista naista enkä muunlaista ottaisikaan loppumetreillä vakavasti.
"Eikös ihmissuhteita aina ylläpidä yhtenä tekijänä omat tarpeet ja kokemus siitä, että ne täyttyvät siinä suhteessa?! "
Kyllä, mutta ei suhteessa kuin suhteessa. Rinnakkaissuhteessa on hyvin usein kysymys omista lapsuuden ajan traumoista ja täyttymättömistä tarpeista. Aikuisena pitäisi olla aikuinen omissa ihmissuhteissaan, eikä toistaa lapsuuden käyttäytymismalleja. Lapsen tarpeet pitää saada tyydytetyksi heti tai kohta. Aikuinen voi odottaa. Aikuisen pitäisi myös pystyä myös miettimään toimintansa seurauksia, haittoja. Koska sillä mitä valitsee on joskus hyvin kauaskantoiset ikävät seuraukset. Mieti miksi sinä et voinut odottaa, varattu mies ei voinut odottaa, vaan toteutitte lapsenomaista toimintamallia "Heti mulle kaikki tänne nyt".
Eivätkös juuri kerro odottaneen - kolme vuotta.
"TOI ON NIIN RUMAA."
Siis mikä on rumaa? Sekö, että isä kertoisi lapsilleen totuuden? Se että asettuisi ensin asumaan itsekseen ja olisi lapsilleen läsnä?
Odottaneet? Eiväthän he juuri odottaneet, vaan olivat rinnakkaissuhteessa kolme vuotta. Rakkaus odottaa. Ihmiset eivät, koska pelkäävät rakkauden sammuvan odottaessa miehen eroa.
Aloittajan yletön rehellisyydestä höpöttäminen on vain täysin empatiakyvyttömän henkilön omaa harhaa. Rehellisyyden irvikuva!
Älä taas aloita. Vaikka itse et kykenisi muuttamaan näkökantaasi, oppimaan elämästä ja ymmärtämään sitä, että sinun näkemyksesi ei ole ainoa oikea, älä arvostele ja nimittele täällä ihmisiä, joita et edes tunne! Jos sinulla ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, pidä näkemyksesi omana tietonasi.
Sun mielipiteesi tuollaisenaan ei kiinnosta ketään avarakatseista ja fiksua ihmistä.
Niin, avarakatseinenhan hyväksyy kaiken pettämisen ja valehtelun. Sanotko sittenkin kun itse olet pettämisen kohteena, ei se haittaa jatka vaan kataluuttasi, minä olen niin avarakatseinen ja fiksu että hyväksyn tämän. Yleensä ymmärrys loppuu kun pilkka osuu omaan nilkkaan. Ja pettävät miehet pitää vaimojaan pilkkanaan, sekö mielestäsi pitäisi hyväksyä?
En kirjoittanut hyväksymisestä vaan ymmärtämisestä. En hyväksy pettämistä, en hyväksy tunteilla pelaamista, mutta pystyn ymmärtämään, että syystä tai toisesta joku niin tekee. Pystyn myös ymmärtämään, että kaikki pettävät eivät ole "huonoja ihmisiä", ja sen, että ihmiset voivat myös oppia elämästä ja tekemistään virheistä.
Olin tietämättäni kakkonen ja tulin siinä suhteessa petetyksi. Minua syytettiin epärehellisyydestä, mutta kun en tiennyt. Miehellä oli työsuhdeasunto minun paikkakunnallani, ja uskotteli olevansa sinkku. Puoli vuotta pystyi peliään pitämään ennen kuin jäi minulle kiinni. En kuuna päivänä lähtisi millään muotoa sellaiseen kolmiodraamaan mukaan, niin hirveältä se paljastuttuaan tuntui.
Mulla vaan tuppaa palamaan käpy siinä kohtaa, kun ihmiset suoltavat tuntemattomille ihmisille totuuksina omia, mustavalkoisia mielipiteitään. Tai ylipäänsä tilanteissa, joissa ihmiset laitetaan johonkin karsinaan ja väitetään silmät kiinni, ettei kukaan voi muuttua.
Tämä taitaa mennä jo aiheesta ohi, mutta palataan pointtiin sitä kautta, että itse ainakin uskon, että sekä pettäjä että kakkonen, kuten myös petetyksi tullut, voi kasvaa tilanteesta yli ja löytää elämäänsä rehellisen onnen.
Rehellinen onni? Aika saastasen sopan olet saanut aikaan. Tälläkin hetkellä näytät odottavan, että mies valitsee sinut...
No en tasan tarkkaan odota. Jäi pettämisestä ja valehtelusta minulle kiinni, joten se juna meni jo!
Olipa outoa, että mies ehti jopa puoli vuotta leikkiä sinkkua, etkä edes epäillyt?
Varmasti merkkejä oli, mutta et ollut niitä näkevinäsi sillä tunteet sokaisivat sinut.
Minua ei pystyisi kukaan viilaamaan linssiin, sillä kyseenalaistan aina määrätyt seikat!
jepjep...=)
Just ja vaimot ihan samanlaisia tolloja, kun eivät muka näe eli eivät ole näkevinään minkäänlaisia merkkejä miehensä rinnakkaissuhteesta tai huoraamisesta!!! Hah, hah!
Ps. Täällä esiintyy niin ilkeitä kommentteja, ettei ihmisen suusta uskoisi sellaisia tulevan. Oma "pläjäykseni" yllä johtuu no. ihmisten/naisten ilkeydestä toisiaan ja entisiä miehiään kohtaan.
Pettäjillä ja kakkosilla tuppaa tuo ymmärrys rehellisyyteen olemaan eri luokkaa kuin petetyillä ja hänen läheisillään!
Myös moraalin omaava ulkopuolinen tuomitsee yleensä petoksen ja epärehellisyyden. Onneksi niin.
"moraalin omaava ulkopuolinen" - ei nää ole aina moraalikysymyksiä, ja välillä kyse on todellakin myös ymmärryksestä, kuten joku tässä kirjoitti.
Oma ystäväpiirini ainakin otti miesystäväni todella hyvin vastaan vaikka suhteemme alkoikin hänen ollessaan vielä naimisissa. Miehen eron käynnistäminen kesti reilun puoli vuotta ja sinä aikana ystäväni sanoivat vain, että ei kai siinä mitään, jos toista ei kiinnosta enää panostaa liittoonsa ja minullakin on jo lapset hankittuna, niin mihinkäs meillä on kiire, aikuisilla ihmisillä. Totesivat myös, että kunhan mies ei vaan satuta minua, niin muulla ei ole väliä.
Toki oli niitä epäilijäitäkin, että mahtaako tuo nyt erota, mutta kukaan ei meidän suhdettamme tuominnut, koska näkivät meistä, että meidän oli hyvä olla yhdessä ja mieskin oli tosissaan.
Kyynelvirtaa... voiko enää turhempaa ketjua olla?
Moni on kanssasi eri mieltä.
Siis tää koko ketjuhan on vaan jonku epätoivoisen haahkan runoelmatarina, jolla yrittää kerjätä epätoivoiselle "saan varmaan tuon toisen akan äijän itselleni, niin voin sitten heivata sen mäkeen, kun ei se enää vapaana mua kiinnostakaan" -oikeutusta, sääliä ja sympiatiaa. Toisaalta tällä palstalla suunnilleen puolet ketjuista on sitä samaa paskaa hieman eri paketeissa...
Ja juuri siksi just tän haahkan ketjuista tulee niin pitkiä, kun joka toinen kirjoitus on hänen oma vastauksensa itselleen...:D
Ai että kun sä olet sitten fiksu, ja varmasti ylpeä itsestäsi, kun noin kauniisti kanssaihmisistäsi puhut.
Tiedättekö, että hyvä suhde ja aito tunne kahden ihmisen välillä kantaa läpi niinkin absurdin vaiheen kuin rakastelun loppumisen rinnakkaissuhteessa!
Mulla tuli jossain kohtaa henkinen kiintiö täyteen sitä realismia, etten ole ainoa jonka kanssa miehellä on seksiä. En vaan pystynyt enää ajattelemaankaan sitä, että rakastelisin hänen kanssaan. Sanoin sen hänelle suoraan ja mies ymmärsi asian. Teimme paljon kaikkea muuta ja hellyyttä oli paljon. Näin jatkui muutama kuukausi, kunnes mies erosi.
Kaikki miehet eivät todellakaan ole toisen kanssa seksin vuoksi. Osa rakastuu ihan oikeasti.
Joo ja mun exäni lopetti "rakastelun" kaikkien kanssa kun ei voi kolmea naista käydä läpi viikossa.
Ei pannu kakkosta eikä kolmosta ja valitti mulle ettei seksi maita.
Kenenkään kanssa ei tullu mittää lopullisesti.
Kyllä kakkoset ja kolmoset on naivia, minä vaan olen miehen ainoa, hehheh.
Erohan siitä tuli kuitenkin, missähän lie koko p**ka.
Tekeekö ihmisestä naiivin se, että luottaa toiseen? Sehän on suhteen lähtökohta, luottamus. Veikkaampa, ettei miehesi ole muistanut kakkoselle ja kolmoselleen edes kertoa sun olemassaolosta.
Joten ei kannata sunkaan ilkkua yhtään. Kuuluit samaan kastiin. Nyt kai ymmärrät, että sun miehesi tuossa kuviossa oli se pahin?
"Tekeekö ihmisestä naiivin se, että luottaa toiseen?"
Aviopuolisoilla(!) on oikeus ja oikeastaan velvollisuuskin luottaa toiseen. Samasta syytä sitä luottamusta ei saa pettää eikä käyttää väärin. Tämä on kaiken ydin!
"Veikkaampa, ettei miehesi ole muistanut kakkoselle ja kolmoselleen edes kertoa sun olemassaolosta."
Höpö höpö. Tuossa puhutaan yhdestä tuhannesosasta, jos siitäkään. Ei kai niin typeriä kakkosia ei ole olemassakaan kuin muutama hölmö, että ei sen vertaa tunne miestä, että onko hän naimisissa tai ei!
Tasan tiesi koska olivat samassa paikassa töissä.
Molemmat luulivat oleensa ainoat "kakkoset, silloin ykköset omasta mielestään.
Me asuttiin yhdessä lasten vuoksi puoli vuotta ennen eroa.
Meillä ei ollut kuin ruoka- siivous- pyykki-suhde.
Paljastui myös kolmaskin sivuraide jolle minä tiedotin asia tilan.
Hän pöyristyi ja lopetti yhteydenpidon mieheen, häntä en naiviksi sanoisi.
Ei se ole kiinni suhteen nimellisestä tilasta, onko avio- tai avoliitto tai vain seurustelusuhde, että luottaako vai ei. Mikään parisuhde ei toimi ilman luottamusta.
"hyvä suhde ja aito tunne kahden ihmisen välillä kantaa läpi niinkin absurdin vaiheen kuin rakastelun loppumisen rinnakkaissuhteessa!"
Entä hyvä suhde ja aito tunne kahden ihmisen välillä parisuhteessa, säilyvätkö ne, kun rinnakkaissuhteesta tulee parisuhde? Kestääkö rakkaus parisuhteessakin rakastelun loppumisen?
"Teimme paljon kaikkea muuta ja hellyyttä oli paljon."
Tottahan toki rinnakkaissuhteessa on aikaa tehdä kaikkea muuta ja osoittaa hellyttää. Mutta kun pitäisi ottaa vastuu arjen tuomista käytännöistä ja ajankäytön ongelmista, niin puhti saattaa loppua heti alkuunsa. Ei vain jaksa eikä ole aikaa tehdä mitään muuta kuin huolehtia arjesta. Ja näin päästään usein siihen mistä on juuri erottu. "Kasvetaan erilleen" "Meillä ei ole muuta yhteistä kuin osoite" jne.
Ihan siksi kirjoitin, hieman provokatiivisesti, kun niin moni haluaa uskoa ja väittää, että rinnakkaissuhde on vain seksiä varten, että toinen nainen ei merkitse miehelle muuta kuin "kassien" tyhjennystä.
Jos näin olisi, mies olisi toki lopettanut meidän suhteemme, kun en seksiä hänen kanssaan halunnut kuukausiin. Lopulta hän kuitenkin erosi vaimostaan, ei minusta.
Hassua, miten samanlaisia ajatuksia muutkin päässään pyörittelee ja tuntevat samanlaisia tunteita. Alussa tunsin ihan hirveää syyllisyyttä miehen vaimoa kohtaan aina kun rakastelimme, tai edes olimme yhdessä. Mies rauhoitteli minua ja sanoi, että se on hänen valintansa, hänen liittonsa on lopussa.
Sitten aloin jotenkin tottua siihen, että olemme usein yhdessä, toisen lähellä on hyvä olla, ja että se todellakin on miehen valinta; hän tapailee ketä hän haluaa ja hän halusi minut.
Nyt kun aikaa on kulunut, mies puhuu koko ajan vakavammin avioerosta ja minä olen todella syvästi sitoutunut häneen, minun on vaikeaa olla hänen lähellään, erityisesti rakastella hänen kanssaan. Kaipaan syliä, rakasteluakin, mutta eniten ihan vain läheisyyttä ja hellyyttä. En saa kuitenkaan mielestäni sitä, että hän rakastelee myös vaimonsa kanssa. Ihan varmasti, ainakin joskus. Se musertaa sydämeni, ahdistaa ja joskus saa jopa voimaan pahoin. Että hän koskettaa myös toista. Kaipaan hänen kosketustaan ja pelkään, etten koskaan enää saa tuntea sitä, koska en taida kyetä enää rakastelemaan hänen kanssaan, niin kauan kuin hän on naimisissa.
Olen kertonut tämän miehelle, ja hän tuntuu ymmärtävän. Ihan hirveää... en suosittele kenellekään.
Tuossa otat erityisesti kantaa seksin merkityksestä miehelle. Mutta entä naiselle? Mitä seksi merkitsee nimenomaan naiselle? Teit selväksi, ettei se sinulle merkitse kovinkaan paljon. Tai sen verran, että voit sen avulla vaikka patistaa salarakastajasi päättämään liittonsa. Liitossa voisit varmaan "pihdata", ellei mies valitsi jotain, mitä tahansa, kuten sinä haluat. Päätä voisi alkaa särkeä, tai sanoisit suoraan, ettei huvita kun jokin asia on mielestäsi rempsallaan.
Mielestäni rakastelun loppuminen suhteessa tarkoittaa aina sitä, että jotain oleellista on todella pielessä. Seksissä pätee myös "laki": "vain antaessaan voi saada".
Tottakai kotona rakastellaan.
"Mikään parisuhde ei toimi ilman luottamusta."
Paljon riippuu siitä mitä pitää luottamuksena ja mitä epäluottamuksena.
"vain antaessaan voi saada".
Juuri näin. Seksin merkityksestä naiselle on hyvin paljon kiinni. Antautuessaan, ja nauttiessaan seksistä, sekä myös läheisyydestä, yhteenkuuluvuudesta ym. miehen kanssa, nainen voi nauttia kokonaisvaltaisesti miehestä ja saada itselleen oikeasti tyydyttävän ihmissuhteen/parisuhteen. Tämä ei ole mahdollista, jos mies on varattu. Ei voi olla kuin puoliksi lähellä, kuulua puoliksi yhteen, jos mies on vielä naimisissa tahollaan. Jos muuta kuvittelee, valehtelee itselleen.
Olet oikeassa, ja juuri tuon vuoksi varmaankin niin moni rinnakkaissuhteessa elävä kipuileekin - ainakin se kolmas osapuoli, mutta todennäköisesti myös se pariskunta, jonka toinen osapuoli pettää. Tällaisessa yhtälössä suhteen kolmas osapuoli saa vain osan miehestä; mies voi olla hänen elämässään, mutta hän ei ole miehen elämässä (jos siis toinen osapuoli oletetaan tässä olevan nainen). Sitten taas siinä liitossa, jossa toinen pettää, harvoin pettäjä pystyy olemaan samalla tavoin täysin läsnä ja antautumaan parisuhteelleen ja puolisolleen, kuin tilanteessa, jossa ei ole mukana kolmatta osapuolta. Näin ollen kaikki jäävät paitsi, eikä kellään ole niin tyydyttävää ihmissuhdetta kuin voisi olla.
Sinä liität mielestäni hieman turhan tiukasti seksin ja siitä nauttimisen tyydyttävään parisuhteeseen. Minusta tyydyttävään parisuhteeseen vaaditaan paljon muutakin kuin vain antautuvaa ja nautinnollista seksuaalielämää. Ja toisaalta, kaikki eivät kai tarvitse sitä puolta, mutta voivat silti kokea parisuhteensa täysin tyydyttäväksi ja onnelliseksi.
Minusta henkinen yhteys ja tunneside tuo syvyyttä seksiin ja suhteeseen. Eli, kun parin välillä on tunneside ja hyvä henkinen yhteys, myös rinnakkaissuhde voi olla syvällinen ja nautinnollinen.
"Antautuessaan, ja nauttiessaan seksistä, sekä myös läheisyydestä, yhteenkuuluvuudesta ym. miehen kanssa, nainen voi nauttia kokonaisvaltaisesti miehestä ja saada itselleen oikeasti tyydyttävän ihmissuhteen/parisuhteen."
Kirjoitin näin vain ap:n näkökulmasta, hänen kirjoitustensa mukaan. Pääsanomani oli tuo
" Ei voi olla kuin puoliksi lähellä, kuulua puoliksi yhteen, jos mies on vielä naimisissa tahollaan."
Suhde varatun kanssa, rinnakkaissuhde ei siis koskaan ole kokonaisvaltainen suhde, jossa pystyy olemaan täysin mukana. Huomata täytyy, ettei rinnakkaissuhteessa voi olla täysin oma itsensä. Etenkään sellainen millainen on kotioloissa, herätessä, aamukahvilla, eri rutiineissa. Millainen on, kun haluaa rauhaa ja yksinoloa. Millainen on, kun oikein suututtaa ja vihastuttaa. Miten ratkoo ongelmiaan, miten parisuhteen ongelmia, vai myöntääkö niitä edes. Moni meistä ajattelee käyttäytyvänsä eri ihmisten kanssa samalla tavalla, mutta sekään ei pidä paikkaansa. Hyvin tärkeä merkitys on sillä, kenet tapaamme, missä ja milloin, kuinka usein. Mikä on aikataulu. Jokaisella on eri roolit eri suhteissa. Rinnakkaissuhteessa roolit jäävät pitkälti sivurooleiksi tai vastapareiksi. Kakkosen rooli on hyvin usein "hoitaja" ja varatun "hoidettava". Näin se menee, etenkin jos kakkonen on nainen ja varattu mies.
Rinnakkaissuhde on aina epärealistinen. Ihan niin kauan, kunnes varattu ymmärtää erota. Tosin kakkonen voi ehtiä ensin... Tai jopa niin, että varattu (yleensä nainen) eroaa molemmista.
Hyvin usein on nähty, että varatun pitkästä liitosta ero tuo ainoastaan lisää kipunointia rinnakkaissuhteeseen. Loppu viimein rinnakkaissuhdekin päättyy.
Kun osapuolet ovat tarkastelleet jälkikäteen suhdettaan, siitä ei ole löytynytkään enää muuta kuin pelkkiä ongelmia alusta loppuun. Hyvin usein kuulee "miten ihmeessä kuvittelin rakastavani" ja "en ymmärrä miten xxx VOI yhtäkkiä muuttua sellaiseksi". Kyse on pelkästään siitä, että on vain tahtonut, on ollut tarve rakastaa, jotakuta. Toinen osui tielle ja se oli siinä "kohtalo". Toinen harvoin parissakaan vuodessa kovin paljon muuttuu, mutta erottuaan usein kyllä tulee esille kaikki rinnakkaissuhteen aikakaudella piiloon jääneet ominaisuudet.
Yleensä ihmiset todellakin toimivat eri ihmisten kanssa eri tavoin. Siihen juuri osaltaan perustuukin se, että vaikka yksi parisuhde tulee tiensä päähän, toisen kanssa homma voi toimia ihan eri tavalla, koska hän on eri ihminen ja tuo sinustakin esiin erilaisia puolia ja toimintatapoja.
Mitä tulee rinnakkaissuhteessa elämiseen, niin joo, se ei ole kokonaisvaltainen, mutta siinä voi olla oma itsensä, ainakin suhteen jatkuessa vuosia. Me olemme heränneet yhdessä lukuisia kertoja, olleet yhdessä arkea, lomaa ja viikonloppuja, matkustaneet ja tehneet yhdessä töitä. Arjen rutiinit on nähty, joskaan ei tietenkään viikkoja yhtä menoa, mutta kuitenkin. Ongelmia on selvitetty yhdessä ja erikseen, ja kumpikin on todellakin nähnyt, minkälainen toinen on silloin kuin ahdistuu, kiukustuu ja turhautuu, tai kun toinen haluaa vetäytyä omiin oloihinsa.
Nyt on edessä uusi vaihe, jossa toisen oppii ilman muuta tuntemaan entistä kokonaisvaltaisemmin, mutta en missään nimessä koe sitä rasitteena, vaan äärettömänä helpotuksena, kun voi oikeasti jakaa avoimesti arjen.
Entä sinun pienet lapsesi ja keski-ikäinen mies? Siinä on suhteenne seuraava kompastuskivi.
On ihan eri asia elää arkea silloin tällöin pienten lasten ehdolla kuin ottaa heistä vastuuta ja osallistua kasvattamiseen. Varsinkin, kun miehen omat lapset ovat jo teinejä tai jopa vanhempia.
Anteeksi vain, mutta suhteenne tuntuu epärealistiselta haaveilulta!
"olleet yhdessä arkea"
Joopa joo. Että olette oikein petannet sängyt ja laittaneet ruokaa?
Entäpä se ihan todellinen arki, jossa lapsi sairastuu tai talon katto vuotaa tai työt loppuu tai kun vaan tulee väsymys sen arjen keskelle... lista olisi pitkä, josa kuvaamme sen, mitä ARKI oikeasti on.
"Nyt on edessä uusi vaihe, jossa toisen oppii ilman muuta tuntemaan entistä kokonaisvaltaisemmin, mutta en missään nimessä koe sitä rasitteena, vaan äärettömänä helpotuksena, kun voi oikeasti jakaa avoimesti arjen. "
Niinhän se menee ja sitten ollaan samassa tilanteessa kuin nyt: toinen kyllästyy tai luovuttaa tai on vaan itsekäs ja hakee sen helpotuksen siihen oikeaan arkeen leikkimällä leikkiarkea jonkun toisen kanssa - eli pettää.
Onneksi aika moni on kuitenkin kyllin fiksu oppimaan aiemmista kokemuksistaan. Tietää, mitä haluaa ja mitä ei halua. Etsii "oikeanlaisen" kumppanin, ja tekee oikeasti töitä suhteen eteen. Ja erityisesti oppii sen, että ei lähde pettämään.
Nim.merk.rakas kyselee tuolla toisessa ketjussa, kuinka toiset uusperheet järjestävät lasten hoidon viikko-viikko systeemillä, jolloin lapset asuvat ja elävät omassa kodissaan ja vanhemmat siellä vuorottelevat.
Hänen suurin huolensa oli, että kuinka oman uuden kanssa voi sen viikon nukkua samassa sängyssä, missä exä nukkuu välillä oman uuden kanssa.
Siis on onhan se pelottavaa jättää se pettäjäkaveri sinne yhteiseen kotiin yksin aina joka toinen viikko!!?
Luottamus ei ole kovin suuri!
Tässäkin tapauksessa huoli lapsista jää uuden miehen jalkoihin!
Lievästi huvittuneena on pakko todeta, että en ole mihinkään viikko-viikko -systeemiin (jossa lapset jäisivät pysyvästi vanhaan kotiin jne.) kommentoinut. Joku toinen samalla nimimerkillä kyllä. Minulla ei aiheeseen ole kommentoitavaa, koska sellainen vaihtoehto ei ole meidän elämässämme missään mielessä relevantti.
Anteeksi, asiahan ei mulle yhtään kuulu, mutta miksi ihmeessä uusi mies pitäisi jättää jonnekin yksinään asumaan?? Että asutaan me tässä meidän kodissa joka toinen viikko ja sitten joka toinen viikko äiti asuu lasten kanssa ja mies yksin, vai? Kuka sellaista haluaa?? Ok, jos haluaa vain aikuisen parisuhteen ilman lapsia, mutta en usko, että tällaisia olisi kovinkaan paljon, jotka niin haluaisivat elämänsä järjestää.
ap, tulevan miehesi lapsi taitaa kirjoittaa menneestä joulustaan täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11959610
Miten on suunitelma yhteenmuutosta edennyt ap:llä?.. Joko asutte yhdessä?
No eivät todellakaan asu, eivätkä koskaan tule asumaankaan.
Ai, sä olet heidän ystävänsä/sukulaisensa, kun niin hyvin tiedät?!
Mitään hyvää ei suotaisi kenellekään, ei ainakaan naiselle, joka on lähtenyt suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa. Miehen, joka oli tyytymätön avioliittoonsa, mutta joka ei kuitenkaan ollut heti valmis luopumaan kaikesta siitä, mitä hän oli elämässään rakentanut. Miehen, joka halusi pitää tämän naisen elämässään, vaikka nainen sanoi useampaan kertaan, että haluatko omaa aikaa miettiä asioita. Mies ei halunnut. Hän sanoi tietävänsä liittonsa olevan lopussa, ettei mikään tärkeä asia siinä enää muuttuisi, että kaikki oli jo tehty. Nainen rakastaa miestä ehdoitta, ja hyväksyy sen, että mies ei pysty irrottautumaan nopeasti. Että mies miettii vuosia, miten omat lapset eron ottavat, miten ero vaikuttaa läheisiin, miten hän voisi erosta huolimatta olla hyvä ja rakastava isä lapsilleen. Niin, että lapset oikeasti uskoisivat ja tuntisivat sen. Siitä huolimatta, että mies rakastui toiseen naiseen ja erosi heidän äidistään.
Jos mies olisi jo eronnut, kun hän tapaa tämän naisen, heidän tarinaansa pidettäisiin hyvänä ja oikeutettuna, mutta koska hän oli vielä naimisissa, nainen ja mies ovatkin loisia, jotka eivät kykene ajattelemaan muuta kuin omaa napaansa, eivätkä ainakaan kykene ottamaan huomioon muita ihmisiä. Ja näin ollen heille ei voi koskaan toivoa elämässään mitään hyvää.
Elämä rinnakkaissuhteessa ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista, mutta se on ollut oma valintani. Koska rakastan tuota miestä, koska luotan häneen, koska tiedän hänen rakastavan minua ja olevan sitoutunut minuun ja suhteeseemme. Totta kai olin aluksi epäileväinen, koska en vielä tuntenut häntä, mutta matkan myötä luottamukseni häneen on kasvanut, samoin kuin rakkaus on syventynyt. En kadu hetkeäkään sitä, että en jättänyt häntä yksin, kun hän tarvitsi minua. Vaikka en aina voinut olla läsnä, hän tiesi, etten mene minnekään. Kyllä, otin monen mielestä varmasti ison riskin, että hän ei lopulta eroakaan ja "elämäni menisi hukkaan". Jos hän ei olisi eronnut, en olisi kokenut ajan menneen hukkaan, sillä hänen kanssaan olen oppinut niin valtavan paljon elämästä, rakkaudesta, ihmissuhteista ja kasvanut ihmisenä mielettömästi. Se olisi tehnyt kipeää, olisin taatusti ollut aivan rikki pitkän aikaa, mutta tiedän, että ne tunteet, joita elin rinnakkaissuhteen aikana, tekivät paljon kipeämpää.
En odota tai oleta elämän olevan mutkatonta tästä eteenpäinkään, sillä hänen eronsa on nyt tuore, kaikki järjestelyt aluillaan ja monet kurat niskaan tulossa. Kaikesta on kuitenkin helpompi selvitä, kun on rinnalla ihminen, johon voi luottaa ja tukeutua, jonka kanssa asiat ja tunteet voi jakaa.
Kauniistihan sä kirjoitat rumasta asiasta. Mä olen itse miettinyt monesti, miten voi luottaa ihmiseen, jonka tietää pystyvän pettämään puolisoaan? Itsetunto sulla täytyy olla erittäin hyvä jos uskot, ettei hän sulle tekisi joku päivä samaa. Tosin eipähän se yllätyksenä tulisi vai?
Harkinta-aika on vasta alkamassa, mutta se ei ole vielä lopullinen ero! On nähty niitäkin tapauksia, että lopullista eroa ei koskaan haeta eli vielä ei kannata iloita täysillä. Nyt vasta alkaa siellä parisuhteessa selvitysten aika ja yleensä se on rankinta koko sopassa.
Mies joutuu paljaana kohtaamaan paitsi monta vuotta petetyn vaimonsa, niin lapsensa sekä muut omaisensa. Harvoin sieltä taustalta tulee kiitosta tälläisestä petoksesta ja valehtelusta!
Kyllä pettäjä joutuu ihan aidosti peilin eteen tekosistaan! Enää ei olekaan leikki kysymyksessä vaan ihan totinen tosi...
Tuollaiselle vuosia itseään ilmaiseksi jakaneelle lumpulle en todellakaan toivo elämässä mitään hyvää. Toivon, että saat juuri sitä itsekin, mitä olet muille tuottanut. Ole hyvä.
Tuosta kaikesta kirjoittelustasi huolimatta, suhteenne voi olla molemmille tai toiselle ns. exit-suhde. Mutta ei se mitään. Parempi yksinkin kuin huonossa suhteessa. Ainoa ihminen, johon todella voi luottaa on oma itsensä. Kaikista muista voi erotakin, mutta itsestään ei :). Siksi on tärkeää olla sinut itsensä kanssa, miettiä ja kyseenalaistaakin valintojaan. Se mikä sinusta tänään tuntuu fiksulta ja kovin järkevältä, voi yllättää sinut huomenna ikävästi. Voit esim manata itseäsi, miten saatoit luottaa tuohon mieheen. Vasta kun miehen ero on täysin selvä, voit kunnolla alkaa tutustua ja selvittää mikä mies on "miehiään", voiko häneen todella luottaa, vai onko se omaa toiveajatteluasi. Esim. sen tähden, että piilevästi pelkäät tulevasi jätetyksi/yksin. Meille naisille kun suotu mieheen takertumisen lahja... paljon parempi kuin vastaavasti miehille naisiin. Miehet etsivät naisesta enemmän omaa etuaan. Kuten esim. kotipalveluja. Naiset haluavat auttaa miestä, selvitä ja kärsiä tämän rinnalla.
Vähän mukaan realismia. Outo juttu, että mies pari päivää ennen lasten tärkeää joulua väittää vieneensä vihdoin eropaperit. 3v salasuhteilee, sitten ykskas olisi kova kiire ennen joulua tehdä päätös? Moni pettäjä on kusett*nut kakkosta, joka ei näytä enää sietävän odottelua ja hermostuu,niin, että väittää hakeneensa eroa. Taas saa. Mutta kun eron piaina tulee uusi selitys, miksi ero, taas kerran , venyy.
Uskottomuuspalstalla kirjoittavat ja itseään ylentävät kakkoset eivät nähtävästi tule koskaan sitä ymmärtämään, että petetyiltä ja heidän läheisiltään täällä ei myötätuntoa ja arvostusta saa!
Vain toiset kakkoset heitä jaksavat pönkittää ja kehua! Tosiasiassa kukaan meistä lukijoista ei tiedä kuinka paljon tarinoissa on todellisuuspohjaa ja kuinka paljon TOIVEUNTA!
Ulkopuoliset kyseenalaistavat eniten satuja, sillä täältä etäältä näkee paremmin! Täältä näkyy elämän realismi.
"Mitään hyvää ei suotaisi kenellekään, ei ainakaan naiselle, joka on lähtenyt suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa."
Ei, eikä pidäkään, sillä sellainen on yksinkertaisesti väärin.
"Jos mies olisi jo eronnut, kun hän tapaa tämän naisen, heidän tarinaansa pidettäisiin hyvänä ja oikeutettuna,"
Juuri niin ja niin pitäää ollakin. Eronneet ihmiset saavat toki aloittaa uden parisuhteen niin halutessaan.
"...eivätkä ainakaan kykene ottamaan huomioon muita ihmisiä."
Täsmälleen tästä on kysymys.
Miksi siis, jos miehen liitto ei ollut kunnossa eikä korjattavissa, ette odottaneet siihen saakka, kunnes mies on eronnut? Tämä on koko asian ydin!
Halveksin sinua ja kaltaisiasi.
Toivottavasti putkinäköisyytesi ja kyynisyytesi ei joskus kolahda omaan nilkkaan.
Heko heko
Mitä putkinäköistä tuossa oli!?
Todella selkeä ja hyvä kirjoitus. Pelkkä asiaa joka rivi.
Mies, miehen, mies, miehen, mies, mies.... Entä sinä?
"Elämä rinnakkaissuhteessa ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista"
Ei ole, mutta ei ole normaalissa parisuhteessakaan. Tangoon tarvitaan kaksi, ja sinä vain kerjäät vaikeuksia itsellesi ryhtymällä varatun kanssa suhteeseen. MIES voisi kadota, jos sanoisit "haluan odottaa, kunnes erosi on selvä". Sitä riskiä et uskalla ottaa, koska itsetuntosi on huono.
"Nainen rakastaa miestä ehdoitta, ja hyväksyy sen, että mies ei pysty irrottautumaan nopeasti. "
Jos nainen rakastaisi miestä, mies naista, niin mies eroaisi jonkun ajan kuluessa. Suhteen voisi aloittaa sen jälkeen rakastamaansa ihmiseen, kun mies on saanut itsensä kootuksi eron jäljiltä. Näin se olisi oikeasti helpointa ja yksinkertaisinta, reiluinta. Mutta nainen valitsee vehtaamisen varatun kanssa, jopa vuosia, koska pelkää menettävänsä miehen. Nainen pelkää menetystä niin paljon, että valehtelee itselleenkin rakastavansa miestä ehdoitta. Nainen ei todellisuudessa rakasta edes itseään.
" mies miettii vuosia,
miten omat lapset eron ottavat,
miten ero vaikuttaa läheisiin,
miten hän voisi erosta huolimatta olla hyvä ja rakastava isä lapsilleen.
Niin, että lapset oikeasti uskoisivat ja tuntisivat sen.
Siitä huolimatta, että mies rakastui toiseen naiseen ja erosi heidän äidistään."
Vaikka mies miettisi kymmenenvuotta noita asioita, hän ei tiedä niihin vastauksia ennen kuin TODELLA on eronnut. Ja jos lapset ovat rakastaneet isäänsä, ja oikeasti tunteneet isänsä rakkauden tähänkin asti, niin takuulla rakastavat eronkin jälkeen. Ihan höpöhöpö jahkailua tuommoinen. Tietysti siihen kyllä kykenee mies, joka on muutenkin aina ollut epävarma lastensa rakkaudesta ja keskittänyt oman rakkautensa johonkin muualle kuin lapsiin, lasten äitiin. Mikäli nyt on edes rakastanut ketään.
Tämä kuulostaa aivan minun tulevan ex-mieheni salarakkaan aloitukselta ja puheilta. Meidän eromme ei ole vielä käräjäoikeuden vahvistama, varmaan vahvistus tulee ihan lähipäivinä. Tuo salarakas ei tajua, että mieheni on kääntänyt koko maailmansa ylösalaisin, ja suurinpiirtein kaikki mitä hän on suustaan suoltanut sille naiselle on ollut vääristelyä ja valhetta. Sellaisen miehen minä jätin. Siis minä jätin, koska miehelläni ei ollut munaa tehdä sitä päätöstä vaikka olikin yli 3 vuoden ajan pitänyt yllä sitä salasuhdetta.
Moni nainen haukkaa/on haukannut kakkaa uskoessaan pettäjämiehen satuja ja tarinoita. Pahinta asiassa on, että hän on hyvin pikaisesti eronnut omasta parisuhteestaan ja jäänyt odottamaan miehen ratkaisua. Ratkaisua, jota todella saa odottaa vuosia ja usein sitä ei tule ollenkaan.
Nainen on elämänsä raunioilla silloin ja tästä eniten kärsivät perheen lapset. Moni katuu jälkeenpäin, kun on varatun kusettamaksi joutunut. Eihän se oma parisuhde ollutkaan niin huono, mutta nyt on myöhäistä sitä katua.
Yh-naisen elämä ei suinkaan ole ruusuilla tanssimista! Nyt joutuu todellakin vastaamaan yksin kaikista asioista ja jos pieniä lapsia on useampi, niin todella vaikeaa on sen uuden miehen löytyminen.
Uuden varatun saa taas helpommin ainakin hetkeksi!
Kun varattuun rakastunut varattu rikkoo perheensä, käy niin, että pettäjän (hänen joka ei haluaisi salasuhteesta huolimatta erota) omatunto kolkuttaa pahasti. Syntyy 3v ja pidempiä roikkumisia, pettäjä ei kehtaa/uskalla jättää hlöä, joka rikkoi oman perheensä hänen vuokseen.
Yksi mikä on varmaa, on se että näille palstoilla ei tulisi kenenkään syyttömän olla. Paska haisee ja balalaikka soi, mutta saastarakkautta ihannoivat ja hekumoivat kakkosloiset pitävät huolen, että tänne joutuu ihan tavallisten perheiden ihmisiä. Sen jälkeen tietty osa kakkosista kadottaa terveen järkensä ja kuvittelee että se elämä oli jotenkin tavallista huonompaa kuin muilla ja että heillä on oikeus tulla tähän suhteeseen kolmanneksi pyöräksi ja varastaa itselleen toisen ihmisen elämä.
Joskus luin jotain Iitun aloittamaa ketjua, mutta tätä en jaksa lukea alkua pidemmälle.Lumppumaisuus tuntuu olevan luissa ja ytimissä.Vaikka tarina on scheissia, olisi se sitä muutenkin ajan kanssa totenakin.Kaksi epärehellistä ihmistä yhdessä kusettamassa toinen toistaan.
näitä näkee
Kerro mulle miten joku toinen voi varastaa sun elämän? Etkö osaa pitää kiinni omasta elämästä?
Miten te jaksatte jankuttaa samaa asiaa, tämä kertoo teidän tosi huonosta itsetunnosta, jos joku toinen voi varastaa teidän elämän. Jokainen on oman elämänsä herra, eikö näin?
Eikö se ole sinun miehesi joka päästää jonkun muun teidän liittoonne?
Ja tässäpä taas osoitus kuinka rikoskumppani kaataa oman syylisyytensä toisen syyksi. Älä mene kenenkään parisuhteen väliin. Kunnioita muita parisuhteita ja perheitä. Käytä järkeä.
En mene väliin en, mies on tehnyt siihen tilaa minua varten. Hän HALUAA minut siihen, ei mihinkään väliin ja parisuhteeseen hänen kanssaan. Mieti sitä, että se on oikeasti sen miehen ihan oma VALINTA.
Hyvä ystävä, tässä pari neuvoa: Anna miehen asua puoli vuotta yksin, äläkä pidä häneen sinä aikana yhteyttä. Sen verran olen nähnyt miten sonta lentää ja kaikki hommat kusee, kun "ollaan vaan rakastuneita eikä kunnioiteta aviosuhdetta. Lapset ja suku inhoaa ja äitimuorit sylkee kakkosen nimen kuulessaan, eivätkä koskaan salli perheenrikkojan astua luokeen.
Sinä olet todellakin mennyt väliin. Katso peiliin ja sano se itsellesi niin että se tulee selväksi. Ihastukset menee ohi ellei niitä vaali ja kasvata. Kohteet vaihtuu eikä likaisista hommista jää ikävää makua, eikä todellakaan muita ihmisiä rikkoneita tekoja.
Olet lapsellinen tai perin typerä, jollet ymmärrä omaa osuuttasi. Oikeuttaako muka joku tilan tekeminen uskottomuuden? Jos sinulle vilkutetaan jostakin ohi menevästä junasta, niin hyppäätkö alle?
"Hän HALUAA minut siihen, ei mihinkään väliin ja parisuhteeseen hänen kanssaan. " "se on oikeasti sen miehen ihan oma VALINTA"
Joo joo. Mies kyllä voi haluta ja valita mitä vaan, mutta minä en haluaisi parisuhteeseen varatun miehen kanssa. Minkä ihmeen takia haluaisin ja valitsin varatun miehen? Mies kyllä voisi erota säädyllisen ajan kuluessa ja sitten voisi katsoa suhdetta pidemmälle, jos siltä tuntuu.
"Anna miehen asua puoli vuotta yksin"
Juuri näin. Yleensäkin ihmiset tuppaavat "rakastamaan" ja heittäytymään tunteen vietäväksi uuteen parisuhteeseen lennosta vain siksi, että pelkäävät olla yksin. Naisilla miellyttämisen halu on myös se joka vie enemmän kuin järki suo :). Ikävä sanoa, mutta lennosta uuteen vaihtaminen sujuu paljon jouhevammin, kun kakkonen on mies ja varattu nainen. Varattu nainen eroaa sukkelaan. Miehellä ei ole kiirettä muuttaa yhteen, koska hän asuu jo yksin omien rutiiniensa kanssa. Nainen haluaa eronsa jälkeen olla itsekseen, katsella ja tutkailla, ennen kuin muuttaa miehen kanssa yhteen. Mikäli nyt muuttaa ollenkaan. Ihan tutkittu tosiasia, että parisuhteeseen ovat tyytyväisempiä ne, jotka asuvat erillään.
"Hän HALUAA minut siihen, ..."
Älä silti mene siihen .. odota, että hän eroaa.
Mikä tässä on sinulle vaikea ymmärtää?
Taas kerran tässä asiassa sivuutetaan järjestelmällisesti itse pointti - se, että mies haluaa ja valitsee tuoda sen toisen naisen avioliittoonsa, hänen ja vaimonsa väliin.
Tässä pointissa on toissijaista, tulisiko toisen naisen mennä silti mukaan suhteeseen, vaan yritys on saada petetyksi tulleet ja ulkopuoliset näkemään, että syy ei ole vain siinä, että se toinen nainen suhteilee varatun kanssa vaan aktiivisemmin siinä, että mies tekee tietoisen valinnan tehdä tilaa ulkopuoliselle henkilölle.
Ei tämä ole ainoa laatuaan, vaikka useampi haluaakin sen niin nähdä. Jo maailman sivu on menty naimisiin, kasvettu erilleen, jääty tottumuksesta avioliittoon "lillumaan", tavattu uusi ihminen, rakastuttu - jotkut sitten eroavat, jotkut jäävät jatkamaan lillumista, ja jotkut jopa kokevat "herätyksen" ja saavat liittoonsa uutta kipinää. Mutta kuten kaikista ei kovasta motivaatiosta ja paljosta treenaamisesta huolimatta tule NHL-tähtiä, eivät kaikki liitotkaan kestä koko elämää.
Jos uskoo suhteeseen, rakkauteen ja yhteiseen tulevaisuuteen, en minä ainakaan antaisi periksi. Se nyt pätee kaiken suhteen, mitä elämässäni teen. Mutta toisaalta, jos en usko siihen 110%, en viitsi edes vaivautua.
Oma suhteeni varattuun mieheen jatkuin yli viisi vuotta, ennen kuin mies erosi. Jossain vaiheessa meinasi oma usko loppua, ja jouduin väkisinkin ottamaan henkistä etäisyyttä siihen suhteeseen. Mitä enemmän otin etäisyyttä, mitä enemmän vetäydyin kuoreeni, sitä intensiivisemmin mies tuli lähelleni ja teki kaikkensa vakuuttaakseen olevansa tosissaan kanssani ja eroamassa oikeasti, mutta se vaan ottaa aikaa.
En edes sano, että olisin voinut valita ja toimia toisinkin, koska en olisi. Uskoin meihin täysillä ja halusin sitä. Mies halusi yhtä paljon ja vei asiat omalla tavallaan.
Jos uskotte ja haluatte, luottakaa ja pitäkää kiinni.
Kiinni pitämällä ei todellista rakkautta löydä. Eli oli viestisi ristiriitainen, kun kiinni pitää pitää ja heittäytyä kuoreensa. Vähän niinkuin, että ei halua pahaa toiselle, mutta haluaa kuitenkin. Vai onko kyse kaksijakoisesta persoonallisuudesta?
Tarkoitin, että kun on löytänyt todellisen rakkauden, johon uskoo, niin pitää siitä uskosta ja luottamuksesta kiinni.
Kukaan ei ole kertonut, mikä saa luottamaan pettävään mieheen? Tällä palstalla julistetaan, että vaimon pitää jättää pettäjä, koska ei voi luottaa häneen. Miten sitten kakkonen voi luottaa, ettei itse joudu petetyksi? Puuttuuko heiltä itsesuojeluvaisto vai ihanko tosissaan miehestä tulee oikean naisen käsissä uskollinen tuosta vaan?
Hyvä kysymys, missä itsesuojeluvaisto. Nämä pettäjät pohtivat 3-5v "kumman kaa" mutta odottava kakkonen uskoo, että kun eropäätös vihdoin on tehty, mies olisi vihdoin ymmärtänyt löytäneensä oikean rakkauden vuosien mietinnän jälkeen ja olisi kakkoselleen nyt uskollinen, vaikka ei koskaan ollut vaimolleen.
No mites sitten sumppu pannaan jos niin juuri käykin. On uskollinen uudelle vaimolleen mutta ei exälleen? Se pistää miettimään...
Ja tuosta "odottavasta" kakkosesta on paljon kirjoitettu...useimmiten se on se odottava mies...odottaa mitä kakkonen tai miehen jo ykkönen tekee
Turhaa mietintää ja pohdintaa, se että jos on pettämällä suhde alkanut, niin pettäähän se aina.
Voihan näin käydäkin, mutta voi olla että ei.
Saahan sitä sitten ajatella kaikenlaista mutkaa, jos sille tielle lähdetään.
Eihän siitä kiltistä aviokumppanistakaan olisi kukaan voinut kuvitella, että onkin pitänyt muutaman vuoden salasuhdetta.
Uuden on kuitenkin ja pitäisikin olla varmempi suhtautua luottavaisesti kumppaniinsa.
Jos ei toiseen luota tuossa vaiheessa, ainakin jo suhteen vakiinnuttua, niin on parempi pysyä sitten sinkkuna.
Se on totta, että "vanhan" petetyn on luultavasti paljon vaikeampi luottaa aviokumppaniinsa.
Onhan silloin pettäminen tapahtunut tosiasia, eikä silloin voi enää jossitella.
Useimmiten se EI ole se odottava mies: 10 prosenttia pettäjistä eroaa uuden rakkauden takia ja niistäkin varmaan 80 prosenttia on naisia.
Vaimo ei ole tiennyt avioon mennessään, että mies tulee pettämään häntä. Luottanut häneen aidosti, ilman epäilyksiä. Kakkonen puolestaan tietää, mihin mies halutessaan pystyy. Luottaa silti. Mun mielestä ei voi verrata vaimon ja kakkosen luottamusta mitenkään toisiinsa.
Vieläkään ei kukaan ole vastannut, mistä kakkonen voi olla varma, että mieheen voi luottaa, kun tietää miten mies pystyy vaimoaan huijaanmaan? Onko luottamuksen tasoja erilaisia? Vaimo on luottanut täysin, kakkonen luottaa vain osin vai miten se menee?
En väitä, että pettämisellä alkanut päättyy pettämiseen. Turha sitä on pohtia.
Uusi osaa varautua siihen mahdolliseen pettämiseen, mutta exällehän se usein tulee yllätyksenä! Siinä jo selvä ero...
Myös pettäjälle on tullut ikää lisää ja sen tuomat ongelmat. Erektio-ongelmat määrätyssä iässä rauhoittavat kovasti "suurta rakastajaa", mutta sitähän nuorempi uusio ei osaa ottaa huomioon.
Tiedän kyllä muutaman pettämällä alkaneen liiton ja niin vain ne ovat päättyneetkin, tosin toinen kesti jopa 18v. ja sitten maa repesi.
Ihmettelen näiden ns. kakkosten varmuutta näissä asioissa sekä myös heidän näsäviisautta. Kuuluuko se määrättyyn ikäluokkaan vai onko se juuri yhteinen tekijä luonteissa, jotka voivat huijata muita ihmisiä?
Se on sitä kaikkivoipaisuuden tunnetta, joilla juopotkin kuulemma saadaan raittiiksi.
"Erektio-ongelmat määrätyssä iässä rauhoittavat kovasti "suurta rakastajaa", mutta sitähän nuorempi uusio ei osaa ottaa huomioon. "
Nimenomaan. Vaikkakin niin, ettei uusio kykene enää rakastamaan, kun mies ei rakastele hänen kanssaan. Kuten tuossa edellä kirjoitettiin, suurin tyydytys seksistä (=rakastelusta) saadaan miehen nautinnon kautta. Kun mies ei nauti, koska erektio reistaa, niin naisen rakkaus myös alkaa heiketä. Tilanne on toinen, jos nainen nauttisi seksistä. Silloin hänen rakkaus mieheen voisi säilyä erektio-ongelmien kanssakin, kun mies voisi tyydyttää naisensa muulla tavoin.
Vanha mies ja lompakko.Rinnalla nuori rakastaja.Silloin homma on täydellinen ja nuoren naisen kiinnostus saattaa herätä.
Sinun mielestäsi siis rakkaus on uskon asia? No jaa, voihan sen niinkin ajatella, ellei halua nähdä toista realistisesti. Sellaisena kuin hän oikeasti on. Rinnakkaissuhteessa vaan kun on sellainen ongelma, ettei voi nähdä toista realistisesti. Tai voi, jos vilpittömästi hyväksyy kumppaninsa vakisuhteen olemassaolon, sen realiteetit, oman rinnakkaissuhteen ohessa. Eli käänteisesti vähän niin kuin miehen vaimo hyväksyisi miehen rinnakkaissuhteen, ja siitä huolimatta ei haluaisi erota. Hän vain pitäisi kiinni uskosta ja luottamuksestaan, että mies jää hänen luokseen, mies on hänen todellinen rakkaus.
Minusta on vähän ankeaa, ettei naiset osaa päättää, vaan vehtaavat varatun kanssa vuosia ja oo-dotttt-aavvvaat................ kenties sellaista mitä ei ole olemassa (he vain ovat uskoneet siihen). Tai pysyvät liitoissaan, vaikka miehellä on rinnakkaissuhde. Tästä poikkeuksena tietysti ne vaimot, jotka eivät tiedä miehensä kauan jatkuneesta suhteesta. Nuo vaimot eivät ole saaneet tilaisuutta valita (uudelleen).
Ihan tosissaan monet naiset kuvittelevat "parantavansa" miehen uskolliseksi rakkaudellaan.
Miksi puhutte rinnakkaissuhteesta? Se on jokaisen kolmen tiedossa ja hyväksymä. Te elätte salasuhdetta, koska vaimo ei tiedä, eikä hyväksyisi, jos tietäisi, oletan. Vaimolle valehdellaan, oletan, siksi elätte salasuhteessa, ette elä rinnakkaissuhteessa. Jos sanoja käyttää ja ajattelee väärin, ei ehkä näe oman elämän rumaa totuutta kuten se oikeasti on.
Rinnakkaissuhde voi olla joko kaikkien kolmen osapuolen tiedossa (ei kuitenkaan välttämättä hyväksymä), tai ellei ole, niin silloin rinnakkaissuhde on salainen, salasuhde, mutta rinnakkaissuhde kuitenkin.
Missä ap:n itsekunnioitus ja -arvostus? Omat rajat? Pelkästään pyrkii miellyttämään miestä "rakkautensa" voimalla. Ap ajattelee koko elämänsä miehen kautta, eikä kykene järkiratkaisuihin.
Jos ap oikeasti rakastaisi miestä ja mies ap:tä, he odottaisivat kunnes mies on eronnut. Rakkaus odottaa. Samalla myös voisi todeta varmimmin todeta, onko kyse rakkaudesta vai jostain muusta.
..onko vähemmän syyllinen olo, kun muut saavat epämääräisen termin vuoksi arvata itse, mikä totuus on?
"Jos ap oikeasti rakastaisi miestä ja mies ap:tä, he odottaisivat kunnes mies on eronnut. Rakkaus odottaa. Samalla myös voisi todeta varmimmin todeta, onko kyse rakkaudesta vai jostain muusta. "
Juuiri näin!
"Ihan tosissaan monet naiset kuvittelevat "parantavansa" miehen uskolliseksi rakkaudellaan. "
Hyvä niin, sillä se toimii. Minä olin uskoton vuosia, koska parisuhteessa ei ollut rakkautta ja läheisyyttä, sanalla sanottuna mitään sisältöä Hain ja sain sitä muualta. En kokenut, että minua haluttiin tai tarvittiin. En tuntenut olevani rakastettu.Vain hyväksikäytetty.
Sitten tapasin nykyisen vaimoni, joka rakastaa minua ja haluaa minua. En voisi (eikä ole tarvettakaan) iki maailmassa pettää hänen luottamustaan tai loukata häntä. En ole koko 18 vuoden liittomme aikana edes ajatellut pettäväni häntä. Minulla ei ole mitään syytä tehdä niin.
Kuvailemasi kolmen tiedossa oleva suhde on enemmänkin avoin suhde, rinnakkaissuhteeksi kutsutaan sellaista, jota pidetään "alkuperäisen" suhteen rinnalla. Usein nämä eivät ole sen toisen puolison tiedossa.
Avoin suhde on kyllä sellainen suhde, josta ollaan alun perinkin sovittu. Siis parin toisella tai molemmilla osapuolilla on suhteen alusta asti saanut olla toisia suhteita.
Mitä "Epämääräinen" tarkoitit tuolla vääntämisellä termeistä? Rinnakkaissuhde kun on aina rinnakkaissuhde riippumatta kuka siitä tietää.
"muut saavat epämääräisen termin vuoksi arvata itse, mikä totuus on?"
Ei epämääräisen termin vuoksi, vaan aina voi vain arvata mikä on totuus, jos sitäkään. Ei muiden parisuhteista eikä rinnakkaissuhteista, ei ystävyyssuhteista ja muistakaan tiedä kukaan totuutta. Hyvässä tapauksessa omasta suhteestaan/liitostaan tietää puolet totuudesta.
Ja ihmisten rinnakkais ja avoimet tai mitkään suhteet ei oikeesti kuulu mitään muille. Jokanen elää omalla tyylillään, juoruämmät vaan huolehtii enemmän kun tarpeeksi toisten asioista.
Antakaa ihmisten elää omaa elämäänsä ja eläkää te omaanne!
Ei lisättävää!
"Ja ihmisten rinnakkais ja avoimet tai mitkään suhteet ei oikeesti kuulu mitään muille"
Niin? - ja mikä oli viestisi? Sekö, ettei tällä keskustelupalstalla saa keskustella? Mistä sinun mielestäsi sitten _saa_ keskustella?
Jutelkaa omista asioistanne älkää toisten kun ne ei teille kuulu.
Aha?
Siis sinä kerrot, että sinä petät ja se ei ole sinusta mitenkään väärin, mutta sitä ei saa muut kommentoida?
Tämä ei ole mikään facebook, vaan KESKUSTELUpalsta. Tiedätkö mitä sana keskustelu tarkoittaa?
Entäpä, jos joku oikein kysyy jotain - saako edes siihen vastata? Siis sinun mielestäsi.
Minunkin mielestä kumma ohje. Minun ioliittoon sotkeutunut kakkonen kehotti minua päästämään toinen vapaaksi. Miksi ihmeessä kakkosten ei tarvi ajatella samalla tavalla.
JOs rakastat niin päästät irti. Anna mennä ja anna ajan kulua. Jos on tarkoitettu että menette yhteen niin se tulee tapahtumaan ilman likaista peliä.
Vielä, että mies meni lopulta kakkosen kanssa ja on tänäpäivänä "onnellisesti" naimisissa tämän kanssa. Jospa se kuudes kerta , neljäs avioliitto on viimeinkin se oikea.
Mies itse halusi aina tulla takasin ja jatkaa liittoamme josta tuli on/off juttu. Luulen nyt vuosien päästä, että he eivät olleet vielä valmiita siihen suhteeseen ja siksi ei mies osannuat tai halunnut tehdä ratkaisua vaan piti i useampia naisia kolmen vuoden ajan
Muuta selitystä en teoilleen löydä. Kakkosen sekaantuminen minun elämään yrittäessään saada minut tekemään tuon ratkaisun ei myöskään helpottanut miehen ratkaisun tekemistä. Päinvastoin, se sai miehen vihastumaan ja tarrautumaan lujemmin meidän suhteeseen. Mikä sinänsä oli virhe, sillä sillätavalla esti mies minun eteenpäin pääsemsitä..
Ilkeät puheet ja teot ei kuitenkaan loppupeleissä vaikuta mitään. En tiedä enkä enää välitäkään, että minkälaista manipulointia sinnekäsin tapahtui.
Sillä jos heidän suhde on ihan oikeaa ja täydellistä rakkautta niin siellä ei kummankaan ilkeät puheet minun manipulointi ja toistensa parjaamiset merkanneet mitään.
Rakkaus kestää kaiken ja kaiken se anteeksiantaa, niinhän se lukee raamatussakin.
Sitä vain haluan sanoa, että älkää hyvät kakkoset sekaantuko miehen elämään liikaa. Antakaa hälle rauha tehdä päätöksensä itse ja mahdollisesti puolisonsa kanssa niin, että kummallekaan ei jää tunnetta, että asiat jäi käsittelemättä.
Älkääkä missään tapauksessa parjatko miehen puolisoa koska sillä ajatte miehen lujemmin tuhoontuomittuun avioliittoonsa.
Pikkuisen silmäiltyäni ketjua, voin vain todeta sen taas uudestaan. Aina toistuu se, ettei kovinkaan moni nainen arvosta seksiä, vaan sanovat rakastavansa. Rakkaus on pääasia, muuten seksiä ei tipu. Kun rakastuu varattuun, niin siitä seuraa automaattisesti seksiä, vaikkei edes seksistä pitäisi (?!!!!!). Ei siinä mitään. Kannattaisi silti vähän miettiä miten esim. ap:n varatun miehen ja hänen vaimonsa suhde on alkanut. Todennäköisesti vaimo ei ainakaan ole pihdannut aina, silloin kun oli rakastunut (lapsiakin on...). Eikä muutamaan vuoteen sen jälkeenkään. Vasta kun rakkaus mieheen on kuollut, on seksi vähentynyt tai loppunut kokonaan. Vaimo on huolehtinut lapsista ja heidän tarpeista, mies on jäänyt vähemmälle. Kuka jaksaakaan aina huolehtia ja hoivata ilman vastarakkautta tai panostusta parisuhteeseen?
Mies taas rakastuu aina milloin tahansa, tai vähintään sanoo niin, ja tekee kaikkensa sen todistaakseen, jos kokee sen välttämättömäksi saadakseen seksiä, huolenpitoa, paapomista ja ymmärrystä. Yleensä itkua tuhertavat tunteelliset varatut miehet ovat tosi itsekeskeisiä nössöjä.
Rakastavat naiset. Ou nou.
Miettikääpäs huviksenne tämä koko juttu tasa-arvonäkökulmasta.
Äärimmäisen rakastunut mies varattuun naiseen kolme vuotta. Itse eronnut jo ex-liitostaan. Lastensa lähihuoltaja. Mies on jopa antautunut seksin vietäväksi, koska nauttii rakastelusta vain ja pelkästään nähdessään naisen nautinnon. Seksi kun ei miestä muuten kiinnosta, vain rakkaus tekee siitä täydellistä. Ainoa todellinen ongelma vain on naisen siviilisääty. Mies kyllä ymmärtää, ettei nainen voi noin vain erota. Nainen ei voi jättää lapsiaan. Mitä lapset ajattelisivat hänestä? Entä aviomies? Sukulaiset? Kaiken kolmen vuoden jahkaamisen jälkeen nainen antaa miehelle ikimuistoisen joululahjan "Sain joululahjan naiselta tänään ennakkoon. Hämmentynyt olo. Eropaperi päivätty perjantaina käräjäoikeudessa." Tuleeko miehen unelmasta tosi? Eroaako vaimo? Hänellä on varmasti vaikeuksia, kun kertoo erosta aviomiehelleen. Mutta kakkosmies tukee, tarjoaa olkapäätään, henkistä tukea, lämpöä ja läheisyyttä. Naisen ollessa perheensä luona, mies kirjoittelee suomi24:sen uskottomuuspalstalle näkemyksiään ja kokemuksiaan. Todistaa, että rakkaus voittaa aivan kaiken.
Ihan oikeasti. Kukaan vakavasti otettava mies ei jaksaisi tuollaista kolmea vuotta. En minäkään, vaikka olen nainen.
Ihan kuin rakkaus vapauttaisi kaikesta vastuusta ja järjenkäytöstä, oli mies tai nainen.
"Tätä kohti on kuljettu pitkään, jo yli kolme vuotta"
Kuitenkin kaikki alkaa vasta,kun mies on oikeasti eronnut.
"Tätä kohti on kuljettu pitkään, jo yli kolme vuotta"
Kuitenkin kaikki alkaa vasta,kun mies on oikeasti eronnut.
Kukaan ei ole niin onneton elämässään kuin kakkonen joka odottaa pettäjää vuosikausia! Harvoin kukaan sitä myöntää, mutta aika moni on sen nähnyt.( joku kyllä myöntää joskus vuosien päästä)
Lomat, juhlapyhät, perhejuhlat, viikonloput ynnä kaikki muut ajat, jolloin pettäjä ei pääse irti.
Olet oikeassa. Ja ainakin minä sen myöskin myönsin, niin ystävilleni kuin tälle miehellekin.
Mutta ei se helppoa ole sille pettäjällekään, eikä hänen perheelleen. Tekee hallaa jatkuvasti myös avioliitolleen. Salailu, valehteleminen ja muu syövät suhdetta. Puhumattomuus tapaa läheisyyden; ainakin henkisen ja melko varmasti lopulta myös fyysisen. Kun ajatukset ovat toisen luona, ei voi olla kokonaan läsnä kotonaan ja siinä liitossa.
Eilen oli Hesarissa hyvä artikkeli siitä, miten uskottomuuden jälkeen voi ja pystyy valitsemaan uskollisuuden, kun on nähnyt, miten vahvat seuraukset uskottomuudella on ja miten raskasta ja satuttavaa niin on elää.
On niin helppoa heittää ulkoa päin kommentteja, että pettäjä on itsekäs ja ottaa vain rusinat pullasta, tai että kakkonen on loinen, joka vie toisen miehen, tai että vaimo on sinisilmäinen, kun ei näe miehensä pettävän häntä. Tosiasiassa kukin heistä on ainakin onnettomampi kuin olisi ilman tuota tilannetta, jossa liittoon on tuotu kolmas osapuoli.
Jokainen etsii itseään, ja kuten siinä artikkelissakin sanottiin, rakastuminen on yksi tapa etsiä itseään. Jotkut etsivät kauemmin ja kiertoteitä, jotkut eivät uskalla katsoa kovin pitkälle vaan jäävät ensimmäiseen turvasatamaan ja jotkut löytävät itsensä helpommin ja nopeammin.
Omalla kohdallani voin sanoa vain, että kun olen kokenut uskottomuuden, en koskaan enää sille tielle lähtisi. Nyt tiedän, mistä valita, ja valitsen olla uskollinen miehelle, jota rakastan.
Joka vain ei ole sinun miehesi (tuskin tulee koskaan olemaankaan), eikä myöskään uskollinen - sille vihitylle vaimolleen.
Mies on eronnut jo muutamia kuukausia sitten, joten voit syödä rusinasi!
Joululahjanhan sä vasta sait...
Täh??
EI JUMALAUTA! TÄMÄN KETJUN ALOITTAJA TEKI SEN TAAS, sai siis ketjulleen satoja kommentointeja (joista tietenkin puolet omia) ja ai että siellä taas jonku narsistiämmän itsetunto huutaa hoosiannaa :D :D :D
(se ei tarvi olla iso vika, jos se on päässä)
"(se ei tarvi olla iso vika, jos se on päässä)"
Sinähän sen tiedät... jos pystyt sen tiedostamaan ;)
Saatko virtuaaliorgasmeja?!
Huomiohuoralle kelpaa ihan mikä tahansa julkisuus ja huomio, myös vittuilu ja jälleen narsistiämmän itsetuntu huutaa hoosiannaa ;D
Että olette lapsellisia! Eikö teillä todellakaan ole mitään muuta elämää ja tekemistä kuin pohtia täällä täysin ala-arvoiseen tyyliin, kuka kirjoittajista on saattanut kirjoittaa johonkin toiseen ketjuun jollain toisella nimimerkillä?!
Tämä on keskustelupalsta. Jos ette pysty keskustelemaan asiallisesti, voisitteko pitää ajatuksenne ystävällisesti ihan vaan oman päänne sisällä, kiitos.
Huomiohuoraa tuntuu ahistavan, eikö enää tunnukaan orgastiselta? ;D
"Yhteiseen elämään. Yhteiseen kotiin. Yhteiseen tulevaisuuteen."
Älkää olko hulluja ja muuttako heti yhteen.
Jokainen tekee tavallaan, mutta ei se helppoa ole ainakaan sen vastaeronneen lapsille, jos isä muuttaa suoraan uuden rakkaan luo, uskoisin.
Me järkättiin omat asiamme niin, että molemmilla oli aluksi omat kodit, ja mies asui pääasiallisesti mun ja lasteni kanssa, mutta oli omassa kodissaan niin paljon kuin hänen lapsensa (melkein täysi-ikäisiä) hänen kanssaan halusivat siellä olla.
Kuulostaa hyvältä järjestelyltä. Tärkeetä kuiteskin huomioida lapset, unohtamatta sitä uutta parisuhdetta. Uusperheen arki on ainakin alkuun paljon yhteensovittamista arjessa, mutta hyvänä puolena on, että aikuisilla on usein enemmän keskinäistä aikaa kuin ydinperheessä. Koska lasten koti on aikuisten parisuhde, uusperheessä tälle on ainakin olemassa hyvät edellytykset.
"Uusperheen arki on ainakin alkuun paljon yhteensovittamista arjessa, mutta hyvänä puolena on, että aikuisilla on usein enemmän keskinäistä aikaa kuin ydinperheessä. "
Miten uusperheessä aikuisten välinen aika lisääntyy?
En mitenkään ole uusperheitä vastaan, vaan päinvastoin :). Silti uusperheissä on käytettävissä vain 24h/vrk kuten sinkuilla ja normiperheissäkin. Hyvin usein uusperheissä aikuisten välinen aika vähenee entisestään, mutta laatu kuitenkin paranee, tai ehkä...
Meillä ainakin on järjestetty niin, kun molemmilla on omiin lapsiinsa "vuoroviikko -huoltajuus", että lapset ovat yhtä aikaa meillä ja yhtä aikaa eksillämme. Näin ollen meillä on joka toinen viikko aikuisten aikaa.
Ja vaikka ei olisikaan viikko-viikko, niin uusperheissä usein kuitenkin lapset ovat myös sillä etävanhemmallaan joitain päiviä, jolloin aikuisilla on enemmän keskinäistä aikaa kuin perheessä, jossa lasten vanhemmat eivät ole eronneet.
Toki arjessa kiirusta on ehkä vähän enemmän, kun lapsia on monta ja kuskataan heitä harrastuksiin ja sompaillaan eri kuvioiden välillä, mutta se laatu arjessa meidän suhteessa on kyllä paljon parempaa kuin oli aikana ennen tätä perhettä.
"uusperheissä usein kuitenkin lapset ovat myös sillä etävanhemmallaan joitain päiviä"
Todella harvoin tai ei ollenkaan. Tai jos ihan lapsena ovatkin, niin nuorena ei enää.
Meillä vuoroviikkosysteemi on kyllä toimivasti käytössä ja lapset ovat iältään 6-16-vuotiaita.
Täällä näytetään käyneen "mielenkiintoista" keskustelua poissa ollessani...
Aihe arvatenkin herätti mielenkiintoa, myös hyvin provokatiivista sellaista huomaan, mutta en kyllä ajatellut etukäteen sen olevan näin epäasiallista. En kirjoittanut itseäni varten vaan ajatuksia herättäväksi ja ehkä vertaistueksi edes yhdelle. Näkemäni perusteella minun on kuitenkin hyvin vaikeaa uskoa, että keskustelun ollessa tämän tyylistä, kukaan voisi oikeasti saada täältä tukea itselleen tai omaan elämäntilanteeseensa.
Minun vierailuni palstalla jäi ainakin lyhyeen.
Voisitkin pitää pitkän tauon. Saisit noihin satuihisi uutta väriä.
Silti sitä ukea tasaisin välein täältä haet, kun mies ei eroa sitten millään. Ja kun mieluisia vastauksia ei ala tulemaan, moitit kaikkia ja yrität esittää sivistynyttä...
Vertaistueksi halusit myös vuosi sitten:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11211761#comment-59621013
Tuliko mies onnelliseksi vaimonsa kanssa, kun alkoi hoitaa sitä rikkoomaansa parisuhdetta? Palasiko onni ja ymmärsikö vaimo? Yhäkö iitu odottaa, että toisten liitto kariutuu? Saiko vaimo joululahjaksi eropaperit vai ihan jotain muuta? Joko iitu sisustaa uutta asuntoa ja valitsee mieleisiään verhoja miehen kanssa? Vai huomasiko iitu jo, että narsisti taitaa olla tämäkin mies ellei ole joku muu mielenvikainen?
En hyväksy pettämistä sillä sitä ei oikeuta mikään.
Rakas/iitu tai mikä lie nimimerkki; toivoisin, että sinulla itselä on niinpaljon järkeä päässä, että jätät tuon jahkailevan miehen. Anna hänelle rauha yrittää parantaa liitonsa vaimonsa kanssa.
Älä tuki itseäsi. Anna tuolle parille rauha.Lääkitse omaa sydäntäsi, keskity oman elämääsi. En kuitenkaan voi sanoa, että elät kuvitelmissa sillä oman kokemukseni perusteella voin todeta, että teillä saattaa kaikesta huolimatta olla mahdollisuus, mutta sinun pitää rauhoittua.
.
Olemme jokainen ihmisiä isolla I:llä. Olemme vieläpä samanarvoisia. Jokaisella on sielu/sydän joka tuntee ja kokee asioita vaikka toisinaan tuntuu, että kakkosilla ei sielua ole mutta luulen, että heitä loukkaa pahat puheet ja nuo ilkeät kommentit aivan yhtäpaljon kuin meitä petettyjä/jätettyjäkin kun joudumme samanlaisten ilkeiden ja halventavien kommenttien kohteeksi..
"vertaistueksi"
Mitä tarkoitat vertaistuella? Ehkä kolme vuotta jatkuneeseen rinnakkaissuhteeseen tarvitaan enemmän terapiaa kuin vertaistukea. Terapiaa sekä sinulle, miehelle/vaimolle/lapsille. Mietipä tätä.
Vertaistuella tarkoitin sitä, että ajattelin ehkä jonkun vastaavassa tilanteessa elävän saavan omasta kokemuksestani tukea ja uskoa itselleen. Että kaikesta huolimatta, epäilijöistä ja negatiivisista kommenteista huolimatta, asiat voivat kääntyä myös niin, että mies eroaa. Että mies oikeasti rakastaa vaikka ei eroakaan siinä silmänräpäyksessä, kun uusi nainen tulee hänen elämäänsä.
"Että kaikesta huolimatta, epäilijöistä ja negatiivisista kommenteista huolimatta, asiat voivat kääntyä myös niin, että mies eroaa."
Hyvin harvoin noin hhuonosti käy. Yleensä käy hyvin, eli että mies huomaa kuinka tärkeä perhe ja vaimonsa hänelle on. Joskus käy niin, että vaimo saa tietää ja silloin hyvin usein seurauksena on ero, mutta tavallisesti myös suhde kakkoseen kateaa. Eihän mies sellaista naista halua elämäänsä, joka hyväksyy pettämisen ja on valmis olemaan kakkonen.
"Että mies oikeasti rakastaa vaikka ei eroakaan siinä silmänräpäyksessä, kun uusi nainen tulee hänen elämäänsä. "
Jos mies rakastaa, niin hän todellakin eroaa silmänräpäyksessä.Mies ei jahkaile; hän joko eroaa tai sitten yrittää pitää kakkospanoa siinä avioliiton sivussa.
Vertaistuki ja uskottomuus, aika huono yhdistelmä! Pettäjien ja kakkosten kannustamista salasuhteisin! Jo on aikoihin eletty, että yhteiskunnan mätämunia aletaan suosimaan ja pönkittämään.
Surullista, että ketjun aloittaja ei näe asiassa mitään ristiriitaa! Tosin hän ei selvästikään elä tässä maailmassa.
"asiat voivat kääntyä myös niin, että mies eroaa."
Mutta millä hinnalla? Ns. tilanne päällä kolme vuotta sinulla, miehellä, erityisesti vaimolla ja lapsilla. Terapiaa todella tarvitaan enemmän kuin vertaistukea, kuten tuossa edelläkin sanottiin. Eikä terapian tarve eroon edes lopu.
"Että mies oikeasti rakastaa vaikka ei eroakaan siinä silmänräpäyksessä"
Niin - tai miehen vaimo on kyllästynyt ja mies pelkää yksinjäämistä. Mies kaipaa hoitoa ja tukea.
Uusi keskustelu ja hiukan edellistä sivuuttaen sitten hetken päästä taas!:)
Huomiohuora tarvii näitä liibalaabatarinaketjujaan tunteakseen olevansa maailman napa... ;D
Rinnakkaissuhde on aina yhtä työstämistä. Siinä menettää hyvinkin paljon enemmän kuin saa. Harvoin sitä ymmärtää, ellei päätä lopettaa suhdetta, tai edes kunnon taukoa. Miehelle erorauha. Olisi muutenkin mielenkiintoista nähdä, osaako mies olla yksin. Epäilen.
Kuka tätä aloittajaa ottaa enää vakavasti, sillä niin monella nimimerkillä hän on ainakin parin vuoden ajan ( itse sen ajan lukenut saittia) kertonut samaa tarinaa?
On Kukkaismerta, sirkulaaria, Rehellistä Iitua yms. monta muuta, joita en edes muista.
Se on huomioitavaa, että aina kun hän saa arvostelua toiminnastaan niin hän iskee hihnat kiinni. Silloin yhtäkkiä salasuhde saakin onnellisen lopun miehen erottua ja uuden elämän auettua.
Voi tätäkin surullista tapausta, jonka elämä on rikkoontunut salasuhteen vuoksi! Tai sitten kaikki on fiktiota ja joku saa tyydytystä saadessaan lukijat taas "kuohuksiin".
Miten vaikeaa on ymmärtää selvää suomen kieltä? Olen sanonut, että en ole tänne aiemmin kirjoittanut, ei ole mitään muuta kuin tämä. Minulle sinällään on aivan sama uskotko sinä, tai kukaan muu sitä, kuten jo sanoin, en tänne sen vuoksi kirjoittanut, en itseni vuoksi. Olen oman elämäni vaikean polun kulkenut, sen jäsentänyt ja hyväksynyt osaksi kokonaisuutta. Tiedän monelle olevan vaikeaa hyväksyä sitä, että minun ja mieheni suhde meni näin; että hän erosi ja halusi jatkaa elämää yhdessä mun kanssa. Petetyksi tultua on aivan varmasti helpompi lukea toisenlaisia tarinoita. Jotkut menevät kuitenkin myös toisin. Miksi niistä ei saisi kirjoittaa tänne?
Jos olisinkin tiennyt etukäteen, mikä täällä on "kupletin juoni", en olisi tätä ketjua tänne kirjoittanut, mutta en tiennyt. Olisi varmasti pitänyt lukea edes muutamia ketjuja etukäteen, mutta en osannut odottaa tämmöistä, lähtökohtaisesti kun toimin itse toisin.
Jos kyse ei ole ymmärryksen puutteesta, kuten uskoisin, kyse on luottamuksen puutteesta ja oman itsensä rikkonaisuudesta siinä määrin, että tällä palstalla hengailu ei tuo riittävästi apua näille ihmisille. Jos toisi, ette roikkuisi täällä niin pitkään. Siksi kirjoitinkin, että on turha jakaa täällä omia kokemuksiaan sen toivossa, että edes joku voisi saada niistä jotain, koska suurin osa ketjuista on täynnä lynkkausta, mollausta, syyllistämistä ja asioiden kääntämistä täysin päälaelleen verrattuna siihen, miten aloittaja on kirjoittanut. Ennen kaikkea positiivisuus ja usko parempaan huomiseen puuttuu. Negatiivisuus syö ihmistä paljon enemmän ja tarttuu paljon tehokkaammin kuin positiivisuus, ja valitettavasti suurin osa näihin ketjuihin kirjoittavista tuntuu olevan juuttunut nimenomaan negatiivisuuteen.
Paras tapa olla onnellinen, on välttää sellaisten seuraa, jotka levittävät ympärilleen negatiivisuutta. Olen minä itsekin aikani yrittänyt tällaisiin ihmisiin valaa positiivisuutta ja saada silmät aukeamaan sille, että asiat voivat kaikesta huolimatta kääntyä positiiviseksi, ja yleensä kääntyvätkin. Se on kuitenkin jokaisen oma valinta. Joku ehkä haluaakin pysyä negatiivisena, koska silloin on aina syytä ja aihetta valittaa ja kaataa paha olonsa muiden niskaan. Minä olen kuitenkin valinnut mennä eteenpäin.
Et arvaakaan kuinka helppoa sinun tekstisi tunnistaminen on. Samat fraasit, sama rakenne ja samat virheet toistuvat kirjoituksissasi. Jos menemme vielä pidemmälle, niin viestiesi epäjohdonmukaisuus pajastaa mm. sen, että mies (jos sellaista onkaan) ei suinkaan ole eronnut. Laittakaapa tämän kirjoittajan tekstit aikajärjestykseen, niin välilä mies on eronnut ja sitten taas ei olekaan.
Sitä samaa sanallista pahan olon purkua, kun mies jättänytkään ja ottanutkaan. Yrittää selitellen itselleen etsiä vikaa itsessään tai jopa nostaa omaa heikkoa itsetuntoaan, kun ei kaikesta yrityksestä huolimatta ollutkaan miehelle se unelmien nainen, vaan riitelyksi meni, vaikka vain vasta kaksoiselämää elettiin.
Hyvin kuvaa sitä, millaiseksi asian vatkaajaksi tulee, kun odottaa ja odottaa ja uskoo ja uskoo, että itse pääsisi lynkkaamaan vaimon. Olisi se miehen unelma, paras kaikista ja selän takaa tullut voittaja. Olisi se uusi ja erilainen, jolla ei ikinä olisi miehen kanssa mitään ongelmia.
Anteeks, että takerrun yksityiskohtiin, mutta kuinka moni "kakkonen" muka väittää, ettei miehen kanssa / parisuhteessa muka koskaan tulis ongelmia?
Aika moni sitä yrittää ainakin painottaa! Mies ei petä eikä suhteeseen tule ongelmia, kun he niin kovin rakastavat ja ovat entisestä oppineet!
Kakkoset eivät elä todellisuudessa!
Juuri näin, hyvin tiivistit. Erittäin tuttu selitys ainakin minulle ja sitä vielä tehostetaan sillä, kuinka väärä ja täysin sopimaton puoliso siinä vierellä on jo monia vuosia ollut. Hehkutetaan sitä, ettei kakkosen kanssa tarvitse riidellä, kun kaikki on niin auvoa. Tiedä sitten, mistä se riitelykin siihen putkahti, kun ei koskaan oikeastaan riidelty oltukaan, ilmeisesti kakkosen tapoja parisuhdekriiseissä riidellä ja huutaa pilli punaisena, jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja ymmärsin, että vielä niin, ettei saa edes huutamiselta suunvuoroa.
Ainakin olet hyvin yksinkertainen ihminen, kun et monen huomautuksenkaan jälkeen tajua, että toisen aviomies ei ole sinun mies. Ja todellakaan, pettäjät eivät ansaitse mitään tukea keneltäkään. Ovat yhteiskunnan mätäpaiseita.
Tätä olen juuri ihmetellyt miksi tämä ihminen jatkaa ja jatkaa tätä tarinaansa??
Niin tunnistettava ja eri nimimerkeillä varmaan jopa kommentoi omia ketjujaan ettei tämä jatkotarina lopu koskaan.
Kirjoittaisit novelleja sinulla on aloittaja ihan selvästi taipumuksia jutunkertojaksi.
Joo ja näi pitkissä ja pitkästyttävissä samaa jauhavissa ketjuissa ei ole järkee jos teet novelleita älä noin tylsiä
Täytyy onnitella ap:tä upeasta mies valinnasta ! Saat kateelliseksi kaikki naiset. Aivan mahtavan miehen otat itsellesi.
Onnea valitsemallasi tiellä =))
Missä se kateus näkyy eniten? Siinä, kun niin aidosti rakastaa!:))
Ps. Liian pitkä ketju!
Vähän epäilen tota rakkauden aitoutta.
Olisko vaimo jo kyllästynyt häntäheikkiin......ja mies tarvii nyt uuden kodin.
Pettäjä miestä tuskin kukaan kadehtii :))
Kyllähän Iitu kupletin juonen tuntee.Pakkomielteinen hinku kirjoittaa.Luulee tosiaan, että joku vaimo pahoittaa mielensä kirjoituksistasi.Säälittäviä nuo paikallaanjunnaavat pakerruksesi.Melkein kuin korppua vääntäisi kuivaksi.