Kun tulin tälle palstalle, olin elänyt suhteessa naimisissa olevaan mieheen lähes kaksi vuotta. Olin todella ahdistunut ja aloin olla sietokykyni, voimavarojeni ja jaksamiseni äärirajoilla. Halusin ja toivoin oikeaa parisuhdetta tämän miehen kanssa, jonka eroprosessikamppailua seurasin pitkään ja läheltä. Lopulta aika teki ilmeisesti tehtävänsä ja mies sai käsiteltyä asiat siihen pisteeseen että erosi.
Ero toi esiin luonnollisesti uusia raastavia tunteita, mutta eronneena mies pystyi ihan eri tavalla antamaan mun olla läsnä ja hänen tukenaan. Nyt vain muutamia viikkoja eron jälkeen mies sanoo olevansa yllättynyt siitä, miten helpottunut hän on saatuaan vihdoin sanottua haluavansa erota. Hän on kertonut minulle olleensa niin pelkojensa vanki, että se teki hänestä kyvyttömän toimia vaikka tiesi eron olevan väistämätön ja sitä mitä hän halusi.
Vaikeinta tilanteessa on tietenkin hänen lapsiinsa liittyvät asiat. Teinit tuomitsevat isänsä ja se raastaa sekä miestä että minua. Tätä ei meistä kukaan olisi halunnut pistää ketään läpi käymään, mutta kun se elämä ei aina mene niin kuin on suunnitellut. Tunnen edelleen osaltani syyllisyyttä siitä, että tulin miehen elämään "kesken kaiken", mutta mies lohduttaa minua sanomalla, että itse hän minut siihen halusi ja toi. Oli tyytymätön liittoonsa.
Elämä on opettanut paljon suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta, mutta ennen kaikkea rehellisyyden ja avoimuuden tärkeyden. Mies myöntää jälkeen päin, että hänen olisi pitänyt paljon nopeammin kertoa vaimolleen rakastuneensa toiseen ja heidän liittonsa olevan ohi. Hän sanoo antaneensa vaimolleen turhia toiveita vaikka niitä ei todellisuudessa ollut. Asioiden pitkittyminen vaikuttaa nyt totta kai hänen suhteeseensa omiin lapsiinsa. Päivä kerrallaan sen asian suhteen, vaatii todella paljon pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä mieheltä. Emme me helppoa tietä ole valinneet, mutta kun vihdoin kohtasimme sen ihmisen, jonka kanssa oli helppo ja hyvä olla, emme vain voineet päästää irti, emme halunneet päästää irti. En odota kenenkään ymmärtävän, mutta toivon, että useammilla ihmisillä olisi enemmän avarakatseisuutta elämän suhteen.
Onneksi muut asiat alkavat järjestyä. Asuntoasiat, työkuviot, omaisuuden jako - ja me tiedostamme sen, että tulevaisuudessa panostamme paljon myös toisiimme ja parisuhteeseen. Miehen saatua käytännön asiat eron suhteen järjestettyä, lähdimme vuoden vaihteen jälkeen kahdestaan lomalle. Otimme aikaa toisillemme ja irti ahdistuksesta. Loman aikana pystyimme puhumaan läpi kaiken sen, mitä matkan varrella on tapahtunut ja olemme enemmän kuin onnellisia siitä, että olemme nyt tässä yhdessä. Mies toisti minulle usein kuitenkin sitä, miten pahoillaan on siitä, että loukkasi mua niin pitkään pitkittämällä eroaan.
Kirjoittaminen ei ole kaikkien juttu, mutta minua se on auttanut tämän kaiken keskellä. Vaikka jokainen tapaus on omanlaisensa, silti ainakin miua olisi ahdistuksen hetkinä helpottanut kuulla myös niitä tarinoita, joissa mies on lopulta tehnyt ratkaisunsa ja eronnut, vaikka se onkin ottanut aikaa. Oli hetkiä jolloin kaikki toitottivat minulle miehen vain käyttävän minua hyväkseen ja tunsin olevani hyvin yksin. Silti säilytin uskoni meihin ja miehen aitoihin tunteisiin. Edelleen luotan siihen, että kun uskaltaa katsoa peiliin ja kohdata tunteensa, niin pystyy kyllä erottamaan, onko mies tosissaan.
Ero toi esiin luonnollisesti uusia raastavia tunteita, mutta eronneena mies pystyi ihan eri tavalla antamaan mun olla läsnä ja hänen tukenaan. Nyt vain muutamia viikkoja eron jälkeen mies sanoo olevansa yllättynyt siitä, miten helpottunut hän on saatuaan vihdoin sanottua haluavansa erota. Hän on kertonut minulle olleensa niin pelkojensa vanki, että se teki hänestä kyvyttömän toimia vaikka tiesi eron olevan väistämätön ja sitä mitä hän halusi.
Vaikeinta tilanteessa on tietenkin hänen lapsiinsa liittyvät asiat. Teinit tuomitsevat isänsä ja se raastaa sekä miestä että minua. Tätä ei meistä kukaan olisi halunnut pistää ketään läpi käymään, mutta kun se elämä ei aina mene niin kuin on suunnitellut. Tunnen edelleen osaltani syyllisyyttä siitä, että tulin miehen elämään "kesken kaiken", mutta mies lohduttaa minua sanomalla, että itse hän minut siihen halusi ja toi. Oli tyytymätön liittoonsa.
Elämä on opettanut paljon suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta, mutta ennen kaikkea rehellisyyden ja avoimuuden tärkeyden. Mies myöntää jälkeen päin, että hänen olisi pitänyt paljon nopeammin kertoa vaimolleen rakastuneensa toiseen ja heidän liittonsa olevan ohi. Hän sanoo antaneensa vaimolleen turhia toiveita vaikka niitä ei todellisuudessa ollut. Asioiden pitkittyminen vaikuttaa nyt totta kai hänen suhteeseensa omiin lapsiinsa. Päivä kerrallaan sen asian suhteen, vaatii todella paljon pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä mieheltä. Emme me helppoa tietä ole valinneet, mutta kun vihdoin kohtasimme sen ihmisen, jonka kanssa oli helppo ja hyvä olla, emme vain voineet päästää irti, emme halunneet päästää irti. En odota kenenkään ymmärtävän, mutta toivon, että useammilla ihmisillä olisi enemmän avarakatseisuutta elämän suhteen.
Onneksi muut asiat alkavat järjestyä. Asuntoasiat, työkuviot, omaisuuden jako - ja me tiedostamme sen, että tulevaisuudessa panostamme paljon myös toisiimme ja parisuhteeseen. Miehen saatua käytännön asiat eron suhteen järjestettyä, lähdimme vuoden vaihteen jälkeen kahdestaan lomalle. Otimme aikaa toisillemme ja irti ahdistuksesta. Loman aikana pystyimme puhumaan läpi kaiken sen, mitä matkan varrella on tapahtunut ja olemme enemmän kuin onnellisia siitä, että olemme nyt tässä yhdessä. Mies toisti minulle usein kuitenkin sitä, miten pahoillaan on siitä, että loukkasi mua niin pitkään pitkittämällä eroaan.
Kirjoittaminen ei ole kaikkien juttu, mutta minua se on auttanut tämän kaiken keskellä. Vaikka jokainen tapaus on omanlaisensa, silti ainakin miua olisi ahdistuksen hetkinä helpottanut kuulla myös niitä tarinoita, joissa mies on lopulta tehnyt ratkaisunsa ja eronnut, vaikka se onkin ottanut aikaa. Oli hetkiä jolloin kaikki toitottivat minulle miehen vain käyttävän minua hyväkseen ja tunsin olevani hyvin yksin. Silti säilytin uskoni meihin ja miehen aitoihin tunteisiin. Edelleen luotan siihen, että kun uskaltaa katsoa peiliin ja kohdata tunteensa, niin pystyy kyllä erottamaan, onko mies tosissaan.
Vastaukset 378
Vanhimmat
Voimia jatkoonkin, teini-ikäiset lapset ovat monesti hyvin ehdottomia ja on täysin ymmärrettävää, että ovat syvästi loukkaantuneita ja vihaisia. Heille täytyy antaa aikaa. Siksi olisi hyvä, että erot hoidettaisiin kuitenkin rehellisemmin eikä siten että lapsille selviää, että toisella vanhemmista on ollut jo pitkään joku toinen.
Sinulla ratkesi kolmiodraama näin. Olisi mielenkiintoista tietää, miten mies selviää jos ei saa peloiltaan tms erottua ja menettää tai luopuu siksi lopulta kakkosestaan, vaikka häntä rakastaakin. Miten mies selviää monivuotisesta pettämisestään ja rakkaan menettämisestä. Pitääkö arki miehen kasassa vai murtuuko mies lopulta yksinäisyyteen ja pahaan oloonsa.
Kun itsellä ei ole teini-ikäisiä lapsia, ei tietenkään tiedä minkälaista on olla teini-ikäisen vanhempi. Nyt kun olen hyvin läheltä nähnyt heidän reagointiaan tilanteessa, jossa selviää isällä olleen pitkään toinen nainen, ja lopulta vielä vanhempien ero, se on sydäntä särkevää kaikin tavoin. Ja vaikka oma tilanteeni lopulta ratkesi näin, en toivoisi enkä suosittelisi tällaista kenellekään. Tällä kokemuksella toimisin myös itse toisin, jos tilanne tulisi puhtaalta pöydältä eteen. Mutta ihminen oppii kokemastaan ja näkemästään, ja hyvä että näin on.
Me puhuttiin miehen kanssa myös siitä, mitä jos olisin sanonut, että nyt riittää, niin uskooko hän, että olisi voinut joskus vielä tulla onnelliseksi vaimonsa kanssa? Hän sanoi, ettei uskonut. Hän sanoi, että arkeen hän olisi paennut ja vetäytynyt todennäköisesti entistä enemmän itseensä. Siis että arki olisi pyörinyt, mutta tunne olisi ollut poissa elämästä. Meidän tilanteessammehan mies yritti kerran irrottaa minusta, mutta tajusi hetken aikaa erossa ollessamme, ettei halua elää ilman minua. Mutta en usko, että pystyy ennustamaan, miten kukin reagoi ajan kanssa, se riippuu niin siitä, miten herkkä mies on.
Miten pitkään tuo teidän erossa olo kesti, siis kun mies yritti irrottaa sinusta? Piditkö sinä yhteyttä ollenkaan?
Erossa oloa kesti reilun kuukauden, ehkä kuutisen viikkoa, jonka aikana en pitänyt mieheen yhteyttä.
Ai että ihan olisit olkapäänä toiselle kakkoselle? Naurettava ajatus. Sun kirjoitteluasi seurasin ja sä olet mestari manipuloimaan ihmiset puolellesi. Sähän selität vaikka mustan valkoiseksi tai kuun auringoksi. Joten varmasti saisit jonkun vähän reppanan kakkosen pään pyörälle omilla neuvoillasi ja vertaistuellasi.
Mä en edelleenkään ymmärrä, miten ihmeessä mies saa selvitettyä oman päänsä eron jälkeen, kun sä olet siinä rinnalla koko ajan vaatimassa ja puhumassa? Eikö hänen pitäisi käydä se läpi jonkun ulkopuolisen kanssa, jonkun jolla ei ole oma lehmä ojassa?
Mä en hlökohtaisesti ikinä menisi yhteen miehen kanssa, joka on pettänyt vuosia vaimoaan. Mieshän on epärehellinen ja osaa valehtelemisen taidon. Mä en haluaisi olla se, jota jatkossa kusetetaan. Sä tässä vaiheessa uskot ja toivot, että mies on tapansa muuttanut. Mutta usko pois, hän tuo pikkuhiljaa samat huonot puolensa ja toistaa samat virheensä uudessa liitossa ihan vaan sen takia, ettei ole eroaan itse ja yksin käsitellyt loppuun. Oletko valmis kestämään joskus tulevaisuudessa saman pas...kan mitä miehen vaimo ja lapset ovat joutuneet kestämään?
Mulla on suhde ukkomieheen. Seksiä ja mukavaa seuraa. En ikinä pystyisi häneen täysin luottamaan, joten en edes haaveksi yhteisestä tulevaisuudesta. Siksi mä ihmettelenkin, oletko rohkea vai puuttuuko sulta itsesuojeluvaisto kokonaan?
"Mä en edelleenkään ymmärrä, miten ihmeessä mies saa selvitettyä oman päänsä eron jälkeen, kun sä olet siinä rinnalla koko ajan vaatimassa ja puhumassa? Eikö hänen pitäisi käydä se läpi jonkun ulkopuolisen kanssa, jonkun jolla ei ole oma lehmä ojassa?"
Sinä näet asin noin, koska et tunne tilannettamme. Kun kaksi ihmistä haluaa olla yhdessä, ei voi sanoa että jommalla kummalla olisi oma lehmä ojassa. Haluat nähdä tilanteen niin, että olen rinnalla vaatimassa ja puhumassa, mutta kun se ei ole niin, ja se tuntuu olevan todella monen vaikea uskoa tai myöntää. Että ihan oikeasti se ukkomies voi rakastua johonkin toiseen ja haluta itse erota. Että se toinen nainen ei välttämättä aseta minkäänlaisia vaatimuksia tai ehtoja, kuten minäkään en ole tehnyt. On niin helppoa nähdä niin, että toinen nainen on pistänyt miehen valitsemaan ja mies tekee pakkoraossa valinnan, jonka moni vielä haluaa uskoa jossain vaiheessa niin, että mies huomaa sen osoittautuvan vääräksi. Ja toki on varmasti niin, että selkä seinää vasten pakotettaessa tulee tehtyä vääriä valintoja. Meidän tilanteessahan miehen ex-vaimo laittoi miehen valitsemaan ja mies teki ahdistuneena päätöksen jäädä kotiin, mikä hyvin äkkiä johti siihen, että hän tajusi tehneensä virheen, kun ei kuunnellut itseään vaan taipui muiden painostukseen. Ei toista ihmistä voi pakottaa tekemään päätöksiä. Voi korkeintaan tehdä itse päätöksen sen pohjalta, miten toinen toimii. Jokainen tekee omat valintansa itse.
Olet oikeassa siinä, että olen nähnyt miehen osaavan valehdella. Olen nähnyt ja kuullut niitä selityksiä, joita hän on kotiin päin kertonut. Ja en todellakaan halua olla se, jota seuraavaksi kusetetaan. Mutta mä uskon meihin ja häneen ja rehellisyyteen meidän suhteessa. Kun suhde on alkanut näin kuin se meillä on alkanut, kumpikin tietää miten tärkeää rehellisyys ja avoimuus ovat. Ja kun punnitsee vaihtoehdot ja elää läpi ratkaisut, osaa arvostaa asioita, joiden vuoksi on kasvanut ihmisenä.
Olet ehdottoman varma, ettei ihminen muutu ja pettäjä tuo "pahat tapansa" uuteenkin suhteeseen. Se on mahdollista, mutta minä uskon rehellisesti miehen muuttuneen, ja muuttuvan koko ajan. Olen nähnyt kasvun ja muutoksen hänessä, ja itsessänikin. Kysyt olenko rohkea vai puuttuuko minulta itsesuojeluvaisto? Ehkä olen rohkea, uskon siihen, että ihmiset voivat halutessaan muuttua ja että ihmisille tulee antaa "toinen mahdollisuus". Uskon myös siihen, ettei mitään tärkeää voi saavuttaa, jos sitä ei uskalla tavoitella ja jos ei uskalla luottaa. Mies ei ole päässyt helpolla joutuessaan rakentamaan luottamusta ja turvallisuutta välillemme hyvin alusta, mutta hän on tehnyt sen, nähnyt vaivaa asian eteen. Hän ei ole luvannut minulle asioita, joita ei ole pystynyt pitämään. Kyllä, luotan häneen niin täysin kuin toiseen ihmiseen voi luottaa.
Täällä monet sanovat että kun eroaa pitäisi ne asiat käydä läpi itsekseen..monesti kun se salasuhde alkaa on siinä liitossa ollut pielessä kaikki jo pitkän aikaa jo liiton loppu metreillä käydään sitä liittoa låpi.. kun se salainen suhde alkaa on se myös valinta uudesta alusta..monesti siinä menee se vuosi jopa kaksikin kunnes toinen eroaa..siinä suhteen alussa jo låpikäydään niitä asioita..näin se vaan on..ainakin minun mielestäni..
Onnea sinulle :)
Vain tyhmä ja itsekäs ihminen etsii uuden valmiiksi ja "muka" sitten alkaa miettimään eroa ihastuttuaan ensin.
Kun/jos parisuhde on vedellyt viimeisiään, niin eikö rehti ja rehellinen ihminen hoida sen ensin pois? Erotaan vasta, kun puoliso heittää ulos, mutta näille heitä kuolaaville kakkosille ei kello kilkahtele..
Kakkosista se kertoo jotain, että he niin helposti jäävät näiden valehtelijoiden koukkuun. Miksi?
Ovatko he ihmisinä ns. kakkosluokkaa, jotka eivät löydä seuraa vapaista johtuen ihmissuhdetaidoista tai muista sosiaalisista syistä? Onneton ja helppo nakki omassa yksinäisyydessään!
Se on nimittäin satavarmaa, että "kymppityyppi" on niin suosittu ja haluttu, että hänen ei koskaan tarvitse varattuihin epärehellisiin luusereihin turvautua.
Ja rakkaudesta älkää puhuko mitään, sillä kyllä ensin on ihastus ja silloin pitäisi osata käyttää järkeään, josko tarttuu huonoon syöttiin.
Tuo Iitun tuleva mies on oikein tyyppiesimerkki selkärangattomasta miehestä, joka ui syvällä viidenkympin kriisissään ja keksii siihen avuksi nuoremman naisen. Esimerkki miehestä, joka ei edes uskalla erota ilman että uusi on valmiiksi katsottuna. Kuka haluaa oikeasti tuollaisen nahjuksen aviomiehekseen? Joku hölmö, joka pakonomaisesti etsii itselleen miestä ja lapsilleen isän korviketta?
Iitu ei myönnä sitä, että mies on valehtelija. Iitu uskoo vakaasti, ettei hänelle valehdella. Iitu ei myönnä sitä, että harva vanha koira oppii uusia temppuja. Iitu vaan silittää miehen päätä, rohkeneeko edes suullisesti arvostella miehen tekemiä ratkaisuja. Helppo hänen on tänne kirjoittaa sanoneensa niin ja niin ja mitä miehen kanssa on puhuttu.
Mua jotenkin oksettaa tuollaiset miehet, jotka eivät uskalla ottaa vastuuta omasta elämästään ilman kenenkään muun tukea ja per...seelle potkimista. Itkevät surkeaa liittoaan jonkun vieraan naisen olkapäätä vasten kunnes nainen on täysin koukutettu. Mä olen varma, että miehen oma käytös on suurelta osaltaan ollut syynä hänen ja vaimon välien viilenemiseen. Mä voin kokemuksesta myös kertoa, että miehellä on melko suurella varmuudella ollut muitakin avioliiton ulkopuolisia suhteita vuosien varrella. Mies on valehtelija, joten ei varmasti kerro Iitulle niistä niinkuin ei vaimollekaan ole kertonut.
Voisi varmasti ajatella noin, tai sitten jotenkin ihan toisin. Tapausta tuntematta ketään ei voi kuitenkaan tyyppiesimerkiksi leimata.
Ihan selvä tyyppesimerkki
Sanoisinpa, että mies on aika selkärangaton kun jää kotiin, kun vaimo pistää valitsemaan! Ja toisaalle sitten vakuuttelee rakkauttaan. Ettei vain sama kuvio toistuisi myöhemmin uudestaan. Mies ei tunnita omia tunteitaan. Turha silloin on mistään rehellisyydestä puhua.
Pistikö vaimo eron vireille toisellakin kertaa?
"Pistikö vaimo eron vireille toisellakin kertaa? "
Ei vaan mies.
Taisit olla kuitenkin vain siskos kanssa matkoilla?
Samaa mieltä ja nyt kynä sauhuaa taas palstan täydeltä...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11209386
aika usein on niin, että ihminen ei muutu miksikään, tekee uudelleen ja uudelleen samat mokat.
Minulla on kyllä kokemuksia, että ihmiset muuttuvat, kun sitä itse haluavat, tai kun on pakko. Ketään ei voi muuttaa, mutta kun itse haluaa muutosta ja tekee sen eteen töitä, muutos on erittäin mahdollinen.
Mitä parisuhteisiin tulee, niin siinä on kyse paljolti myös suhteen osapuolista. Erilainen ihminen tuo sinusta esiin erilaisia puolia. Itse toimin tämän miehen kanssa nyt paljolti eri tavalla kuin eksäni kanssa, ja mies toimii minun kanssani eri tavalla kuin eksänsä kanssa.
Miksi ei sitten nopeasti eroa "epäsopivasta" puolisosta? Siihen on hirmuisesti syitä ja totuushan on se, että usein puoliso on kuitenkin joskus ollut sopiva. Se ei kuitenkaan tarkoita, että puolisot olisivat toisilleen sopivat loppu elämänsä.
Toivotaan nyt, ettei ne miehen parisuhdeongelmat johdu lapsuuden ja omien vanhempien aiheuttamista traumoista, mutta sen tiedät vasta, kun olet ollut miehen kanssa yhtä kauan kuin edellinen puoliso. Se ei vaan selviä onnela-elämää eläessä, vaan vasta sitten, kun suhteeseen tulee kriisi.
Se ei tee ihmisestä kyvytöntä tai huonoa, jos on traumoja lapsuudesta.
Voi Iitu sua, usko tai älä, tienne päättyy kyyneliiin......
Anteeksi vain..
Kun sä aloitit suhteen mieheen, niin ajattelitko heti, että tuon mä otan itselleni keinolla millä hyvänsä? Etkö yhtään epäillyt, että voit jäädä lehdelle soittelemaan? Siksikö olit niin sinnikäs, tuit häntä ja rohkaisit eroamaan?
Jos mies olisi ollut vapaa, mutta muutoin samanlainen mies, joka ei uskalla ottaa vastuuta omasta elämästään ilman että toinen sanoo, mitä tehdä, olisitko kiinnostunut hänestä? Sä ilmiselvästi haluat muokata miehestä mieleisesi. Uskaltaako hän olla oma itsensä sun seurassa lainkaan vai esittääkö hän roolia näytelmässä, johon olet hänet mukaan saanut?
Kun meidän suhde alkoi, kumpikaan meistä ei hakenut tai halunnut suhdetta. Mies oli se aktiivisempi, joka ensin alkoi puhua siitä, että hän haluaa yhteistä tulevaisuutta. Olin viehättynyt hänestä hänen itsensä vuoksi, en siksi että hän olisi naimisissa. Itse asiassa emme ole koskaan ymmärtäneet sitä, miksi jotkut saavat kiksejä nimen omaan siitä, että suhde on jotenkin kielletty tai salainen. Mies halusi kulkea avoimesti yhdessä, josta minun tulkintani oli, että halusi jäädä kiinni. Minulle hän sanoi, että kyllä se ennemmin tai myöhemmin kaikille kuitenkin selviää, kun hän eroaa. Minä en häntä ole "kannustanut eroamaan".
Minulla ei ole tarvetta muokata miestä mieleisekseni, sillä hän on kaikkea sitä mitä miehessä etsin ja haluan. Ei ketään voi muokata, takuat sen varmasti itsekin. Kyllä, vaikka mies olisi ollut vapaa, olisin silti rakastunut häneen, olettaen ttä kaikki muu olisi samoin kuin nykytilanteessa. Kyseenalaistat omana itsenä olemisen, mutta se on juuri suhteemme perusta, että ensimmäisen kerran elämässämme pystymme olemaan parisuhteessa oma itsemme.
Olitko itse parisuhteessa, kun aloitit suhteen tähän mieheen?
Onko sinulla omia lapsia, jos niin minkä ikäisiä?
Se että mies halusi kulkea kanssasi avoimesti yhdessä kertoo, että hän ei kunnioita yhtään läheisiään; vaimoaan, lapsiaan, sukulaisiaan. Ei yhtään välittänyt, miltä heistä tuntuu jos he saavat tietää isin tyttöystävästä!
Eikös juuri siitä viimeistään jokainen teistäkin parjaajista tajua, että se suhde avioparin välillä oli kuollut. Mies oli hyvin välinpitämätön vaimoaan kohtaan, joka kertoo siitä, että tunteet suhteessa olivat jo kuolleet. Tästä voitte samalla myös ymmärtää, että toinen nainen ei rikkonut sitä.
Silloin kun "suhde on kuollut" voi ihan hyvin erota, eikä esitellä uutta tyttöystävää ympäriinsä. Vastuuta ja selkärankaahan täällä perätään ja lapsista välittämistä.
Vai että rehellinen iitu. "Elämä on opettanut paljon suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta, mutta ennen kaikkea rehellisyyden ja avoimuuden tärkeyden. "
Aika käsittämätöntä tekstiä toiselta naiselta - puhua rehellisyydestä.
Saat kylmät väreet aikaan selkäpiissäni.
Kun huomaa itse tehneensä väärin, kun joutuu myöntämään itselleen toimineensa täysin omia arvojaan vastaan ja loukanneensa toiminnallaan monia ihmisiä, oppii todellakin sen, miten tärkeää on olla rehellinen ja avoin. Juuri siksi, koska olin se toinen nainen, osaan nyt asettua katsomaan tilannetta muiden näkökulmasta ja myöntää tehneeni todella anteeksi antamattomia tekoja. Opin virheistäni, olen pyytänyt anteeksi, enempää en voi kai tehdä. Minulle henkilökohtaisesti suurin rangaistus on joutua vain katsomaan sivusta, miten minunkin valintojeni takia joihinkin ihmisiin nyt sattuu, enkä voi tehdä asialle mitään.
Kun myöntää itselleen toimivansa omia arvoja vastaan, niin pitäisi myöntää, että myös mies toimi sinun arvojasi vastaan. Miten sellaista miestä voi arvostaa ja kunnioittaa? Vai eikö sillä ole mitään väliä, vaikka mies toimiikin arvojasi vastaan? Lisäksi hampaankolooni on jäänyt paljon töhnää siitä, että mies veti lapsesi mukaan leikkiinne. Tämä on mielestäni ihan anteeksiantamaton teko.
Sinun valintojen takia toisiin voi sattua, mutta eniten sinuun sattuisi, suurin rangaistuksesi olisi, että mies jättäisi sinut, tai olisi sinulle uskoton. Koskaan ei myöskään liian myöhäistä toimia itse ja jättää mies. Eli voit kyllä tehdä paljonkin asialle. Mutta et tee, koska olet riippuvainen miehestä.
Just tollanen ruikuttaminen mua just vituttaa ihan yli kaiken. Ei varmasti ole teillä tie ollut helppo, mutta kyllä toi asetelma koko erossa on se kaikkein HEL-POIN!
Itse olen avioero perheenlapsi, ja olen kyllä katsellut tollaset kuviot ihan alusta loppuun, ruikuttavat isä kuppasine akkoineen.
Tuosta on nyt v hyyyyyvin kauan aikaa.. ainakin opin siitä jotain todella arvokasta, IKINÄ MINUSTA EI OLISI TEKEMÄÄN TAI SATUTTAMAAN TUOLLA TAVALLA, EI KETÄÄN!!! minusta ei siis tule koskaan pettävää ihmistä, eikä huoraa kellekkään muulle. On vaan niin käsittämätöntä että aikukuiset ihmiset ovat niin sukupuolielintesä vietävissä.
Eroamista vastaan minulla ei mitään ole jos avioliitto/suhde ei suju, mutta tollanen touhu saa minut näkemään niin punasta!!! Ja kun SINÄ olet nyt niin kovin kärsinyt sen huoripukin kanssa, niin yhtään sympaattista sanaa et lapsista sanonut, tai edes tuonut ilmi sympaattista ajatusta. Sinä olet ihan samalla tavalla ollut polttamassa asioita roviolla, mutta sinun asemasi ON helppo, sinun ei niitä raunioita tarvitse rakentaa uudestaan. Ei varmaan ole tullut kertaakaan mieleen???
Toi teidän tilanne kuullostaa ihan samalta kun omassa lapsuuden perheessä... toinen tekee sikatemput, lähtee lemmenlomalle korjaamaan itseään, ja jättää petetyn korjaamaan raunioita. Ikävä kyllä, en tunne pätkääkään sympatiaa, päinvastoin, suoranaista kuvotusta.
Ja olen lähemmäs 40 vuotias, en ole koskaan pettänyt, vaikka minua petettiin nuoruuden typerissä suhteissa. Ja kyllä, olen ylpeä siitä että minulla on ainakin TUON asian suhteen selkärankaa, vaikka luoja nähköön, välillä sitä tarvittaisiin monessa muussakin asiassa.
Mielummin jätän, kun petän, tai mielummin tulen jätetyksi kun petetyksi.
Kiitos tästä! Tyhjentävä vastaus tälle paskanjauhajalle!
Juurihan kirjoitin, että on sydäntä särkevää nähdä lasten tuska ja paha olo tässä tilanteessa. Minun sympatiani ovat hyvinkin lasten puolella. En todellakaan olisi halunnut asioiden menevän tuolla tavoin ja tiedostan oman osuuteni siinä. Ehkä miulla ei ollut rohkeutta, eikä ainakaan sydäntä loukata miestä pakottamalla häntä jäämään asian kanssa yksin, kun hän nimenomaan ilmaisi tarvitsevansa minua ja haluavansa tukeani. Minä tein päätöksen olla hänen tukenaan ja siis olla suhteessa häneen, hän teki päätöksen pitkittää vaimolleen ja lapsilleen kertomista. En toimisi enää todellakaan samoin, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Mutta fakta on, että minun on paha olla lastensa vuoksi, tunnen todella huonoa omaatuntoa omasta osallisuudestani. Lisäksi sydäntäni särkee nähdä miehen kärsimys sekä lapsilleen aiheuttamasta tuskasta että siitä miten lasten suhtautuminen häneen satuttaa häntä.
Mitä raunioiden uudelleen rakentamiseen tulee, kyllä se koskettaa minuakin. Miehen lapset ovat tärkeintä miehelle ja he liittyvät minunkin elämääni, koska elän heidän isänsä kanssa. Vaikeaa on juuri se, että en voi tehdä asialle mitään vaikka haluaisin. Minun tilanteeni on aivan täysin erilainen kuin miehen ex-vaimon, tai miehen, koska he ovat lasten vanhemmat, mutta kyllä asia sekä koskettaa minua että saa minussa aikaan paljon erilaisia tunteita.
Samoin! Voi luoja noita kuvottavia tuntoja, joita lempiväiset jättävät jäljelle jääneiden niskaan.
Iitu aiheutit itse lasten tuskaa kun henkkoht kövit heille valehtelemassa. kerroit siitä edellisessä viestissäsi. Aika raaka nainen olet, lapsia kohtaan, et edes ymmärtänyt tuolloin kuinka heitä satutitm, vaikka sinulle kerrottiin, väitit silloin vain vastaan.
kuten nytkin - rehellinen ottaisi vastuun virheistään, eroamalla tuosta miehestä tekisit teineille hyvityksen väärästä teostasi. Mutta ei kuulun sun luonteeseen hyvittää muille.
Ei se hyvitä lapsille mitään, että jättäisin heidän isänsä, joka rakastaa minua ja valitsi elää minun kanssani. Petos lasten suuntaan on jo tehty. Se ei muutu miksikään vaikka tekisi mitä. En ole tuuliviiri. Seison valintojeni takana. Se, mikä tässä tilanteessa on parasta on pitää huoli siitä, että meidän liittomme on onnellinen, jotta lapset voivat joskus taas nähdä isänsä onnellisena. Sitä kun he eivät ole nähneet vuosiin.
Eikun toisinpäin: jos sinulla olisi ollut sydäntä, olisit odottanut, että mies ensin eroaa. Sama juttu miehestä. Mutta molemmat haluatte riippua ja roikkua. Se saa ihmisen tekemään sydäntäsärkeviä tekoja muille.
Sinun päätös olla miehen "tukena" pitkitti eroa, eikä opettanut miestä seisomaan omilla jaloillaan.
Et voi vaatia ja olettaa kaikkia toimimaan samalla tavoin. Ehkä se pitkitti eroa, että mies sai purkaa pahaa oloaan minulle, että hänellä oli joku joka ymmärsi häntä. Uskon itsekin, että mies olisi tehnyt eropäätöksen nopeammin, jos hänellä ei olisi ollut tukea vaan hän olisi jäänyt aivan yksin. Mutta minä en halunnut tehdä sellaista rakkaalleni. Minusta apua tarvitsevaa ei jätetä yksin. Ei ole heikkoutta vaan vahvuutta uskaltaa pyytää apua, kun sitä kokee tarvitsevansa.
Nainen, joka tukee pettäjää on jo pahasti hakoteillä omassa elämässään, sillä sehän on ala-arvoisen ihmisen raukkamainen teko!
Varmasti voisi Iitukin nukkua yönsä paremmin jos olisi jo silloin pari vuotta sitten siirtynyt sivuun ja jättänyt miehelle tilaa hoitaa sen " uskomattoman" huonon parisuhteensa loppuun kunniakkaasti.
Isäkin olisi kasvonsa ja arvostuksensa säilyttänyt lastensa silmissä!
Nyt en usko, että lapset koskaan antavat tekoa hänelle anteeksi, puhumattakaan että Iitun hyväksyisi elämäänsä.
Olen muutaman tapauksen nähnyt läheltä ja voin sanoa, että tässä on tuon ihanan uuden rakkauden loppuelämän draama.
Ja vielä uusi lapsi tuolle erittäin vastuuntunnotttomalle viiskymppiselle miehelle!
Johan variksetkin nauraa...
Se on kuule ihan sama kuinka kauniiseen pakettiin ton paskan kiedot, se haisee silti.
Ja kuule annan sellasen vinkin... tossa tilanteessa sun kannattas pitää lärvis ummessa ja lakata leikkimästä sympaattista kaiken ymmärtävää ihmistä. Se tekee koko asiasta suorastaan kuvottavan sairaan.
Hänellä oli vaimo. Hän ei ollut yksin
Mutta hän koki olevansa. Vielä pahempaa kuin tuntea itsensä yksinäiseksi, on tuntea itsensä yksinäiseksi parisuhteessa.
Mutta tekikö hän itse mitään asiansa eteen?
Korjasi tilannetta olemalla entistä enemmän poissa kotoa. Vaimo huolehti kodista ja lapsista...
Voi hyvä tavaton; sinä olet miehen tukena? Et halua miehen jäävän asian kanssa yksin? Mutta, kun yksin on sen miehen oma perhetragediansa selvitettävä. Et sinä saisi siinä olla sotkemassa, ei tule onnistumaan asioiden selvttely jos sinä hääräät siinä sympatioinesi.
Mutta ei missään vaiheessa sellaisia, että olisit reilusti lopettanut suhteen. Tai odottanut miehen avioeron olevan selvä. Oma alapää ensin, sitten ne lapset....
Niin. Todella raukkamaisesti isältä toimittu. Ero vaimolle ja lapsille, ja lemmmenlomalle kakkosen kanssa.
Ei niille lapsille enää kukaan voi mitään. Ne on nyt jätetty katselemaan äidin tuskaa. Näiden lasten olisi pitänyt ansaita parempaa aikuIsuutensa alkuun. Hajalla, mikä hajalla - nuorten mieli. Vanha kurppana ukko lähti vieraan ämmän mukaan, "heipä hei vaan perhe. Mua rakastetaan muualla enemmän.
Ei tässä kenekään alapäästä ole kysymys. Seksiä saa helpommallakin. Tuommoinen ajattelutapa on todella lapsellista, että aikuiset ihmiset juoksisivat kieli pitkällä seksin perässä vuosikausia vaarantaen kaiken mitä on. Kun aikuinen ihminen tekee tietoisen päätöksen suhteesta toiseen ihmiseen, on kyse paljon muusta kuin seksistä.
Ei seksin perässä, mutta oman riippuvuuden perään tuossa tapauksessanne on molemmat.
Kyse on tarvitsevuudesta, ei riippuvuudesta. Ja yksi toimivan parisuhteen voimavaroja on juuri tarvitsevuus. Se, että toinen antaa sinulle sekä sitä mitä haluat että sitä mitä tarvitset.
Mä luulen kuule että sä et jonka kannattas lapsellisuudesta huudella!!!
Iitu
Juuri tarvitsevuudesta syntyy riippuvuus!
Kun "tarpeesta olla tarvittu" on tullut erittäin voimakas, voimakkaampi kuin järki tai mikään, niin siksi et ole KYENNYT jättämään miestä. Rakastat tarvetta olla tarvittu, et miestä sellaisena, omana itsenään. Tämä riippuvuuteen johtanut tarpeesi myös estää sinua tutustumasta mieheen oikeasti. Oikea tutustuminen on näet riski tarpeellesi olla tarvittu.
Kirjoitustesi perusteella et myöskään voi vastustaa ongelmaisen miehen "pelastamista",haluat hoitaa, helliä ja suojella. Tämä on toinen tosiasia, jonka perusteella et ole vain riippuvainen, vaan pahasti riippuvainen miehestä. Suhteenne perustuu täysin näihin riippuvuuksiin: vastustamattomaan haluun pelastaa ja tarpeeseen olla tarvittu.
Kyse ei ole siitä, etten ole KYENNYT jättämään miestä. En ole halunnut jättää miestä. Haluan olla hänen kanssaan. Rakastan häntä juuri sellaisena kuin hän on, siksi koska hän on mitä on.
Ja eiköhän meillä kaikilla ole joitain ongelmia ja tarpeita, joihin jotkut ihmiset osaavat vastata ja toiset eivät. Minä haluan olla tämän miehen kanssa, joka antaa minulle sekä sitä mitä tarvitsen että sitä mitä haluan. Ja toisinpäin, minä hänelle.
Kyse on todellakin juuri siitä, ettet kyennyt jättämään miestä. Jos olisit kyennyt, olisit kyllä jättänyt. Ainakin siksi aikaa, kunnes miehen ero on selvä. Sitä riskiä et voinut ottaa tarpeidesi vuoksi. Myönnä pois vain, että teidän suhteenne olisi kuollut ja kuopattu jo parisen vuotta sitten, jos olisit jättänyt miehen. Molempien tarve olla tarvittu ylläpitää suhdettanne, suhteenne on rakentunut sen varaan. Mies ei olisi ikinä saanut itsenäisesti erottua ja kyennyt sen jälkeen aloittamaan puhtaalta pöydältä suhdetta kanssasi.
Ei, en olisi jättänyt, koska en ole koskaan halunnut jättää häntä, olemme koko ajan halunneet olla yhdessä. Tässä on kyse aivan samasta asiasta kuin missä tahansa parisuhteessa, eli halusta olla ihmisen kanssa, jonka kanssa on hyvä olla.
Voiko salasuhteessa 100% voida hyvin? Mielestäni ei. Mies joutuu valehtelemaan ja näyttelemään perheelleen. Kakkonen joutuu taipumaan miehen aikatauluihin ja kuuntelemaan, niinkuin Iitukin, miehen tilitykset ja tuskat.Mielestäni sellaiseen kykenee lähinnä narsistiset persoonat. Siis nauttimaan salasuhtessa olosta täysin rinnoin.Koska kaikki on vain narsisti varten. Narsisti tykkä pelata pelejä ja varmaan tullainen huomio, jota saa on kuin hunajaa.
Varatun kanssa seurustellessa ei tosiaankaan voi 100% voida hyvin. Sehän siitä tekeekin ristiriitaisen. Mutta kun toisen kanssa on hyvä olla, haluaa jatkaa seurustelua hänen kanssaan, ajatuksena kuitenkin se, että suhteesta tulee ajan myötä se ainoa seurustelusuhde myös varatulle.
Uskomatonta ja on vielä pokkaa kehua täällä, kuinka se nyt koskettaa teinien tuska. Voimia vaan teineille, itse aiheuttettu trauma, joka tulevaisuudessa aiheuttaa ties mitä. Miksei ymmärretä, että em. toiminta satuttaa kaikkein eniten? Ja miksei ymmärretä, että on sitten myöhemmin turha kitistä, jos teinit eivät halua olla missään tekemisissä pettäjä-isänsä kanssa, edes silloin kun isovanhemmuusaika koittaa. Se se vasta sitten pettäjä-isää satuttaa ja vasta sitten ymmärtää mitä tulikaan tehtyä.
Sinunko ajatusmaailmasi mukaan lapsia ei satuttaisi, jos isä kaikesta huolimatta jäisi kotiin? Lapset eläisivät kodissa, jossa äiti ja isä ovat vain yhdessä, mutta sydän ja tunteet ovat muualla. Lapset saavat vääristyneen mallin parisuhteesta ja heille annetaan kuva että pettää voi, kunhan ei erota, tai että pettäminen pitää aina antaa anteeksi ja jäädä lasten takia kuolleeseen liittoon.
Olisihan se kivaa, jos maailmassa ei olisi sotia, köyhyyttä, nälänhätää ja sairauksia, ja jos koskaan naimisiin mentyä ei tulisi avstaan sitä, joka sopii sinulle vielä paremmin, tai ei erkaannuttaisi puolisosta millään tasolla vaan elettäisiin onnellisina elämän loppuun asti. Mutta kokeneet tietävät, että elämä nyt on sellaista, että se heittää eteen yllätyksiä, tragedioita ja kaikenlaista jota et ole siihen itse valinnut. Kukaan meistä ei ole täydellinen, jokainen tekee virheitä. Rohkeimpia ovat he, jotka uskaltavat myöntää tehneensä virheen ja kasvavat sen myötä.
Kuule pöö sulle ja selityksillesi. Kuka sanoo, että liitosta olisi tullut kuollut, jos se munaton isä olisi vain hoitanut parisuhdettaan yhtään samalla lailla kun kanssasi, mutta eihän sillä edes ollut mahdollisuuksia kun pyörit herkeämättä taustalla. Siihen huonoon ja kuolleeseen liittoon tarvitaan kaksi. Sitä sanotaan yrittämiseksi, mutta tämä isä meni sieltä mistä aita oli matalin. Toivottavasti et manipuloinut ukkoa uskomaan, että liittonsa on kuollut. Rohkeimpia ovat tosiaan he, jotka uskaltavat myöntää virheensä ja korjaavat sen ja kasvavat siinä samalla itsekin rehellisen ihmisen mittaan.
Kliseistä mutta niin totta, että useimmiten liitto on kuollut jo siinä vaiheessa, kun valitaan aloittaa suhde toisen ihmisen kanssa. Niin nytkin. Kukaan onnellisessa avioliitossa elävä ei aloita suhdetta toiseen ihmiseen. Yritykset on siinä vaiheessa jo usein ritetty loppuun ja suhde toiseen on seuraus ongelmista.
Parisuhteeseen tarvitaan kaksi ja kun toinen tekee päätöksen, ettei enää halua yrittää, se on sitten siinä.
Jos liitto on kuollut, niin eikö silloin pitäisi erota eikä aloittaa uutta suhdetta?
Kyllä, mutta kuten jo edellä kirjoitin yhteen vastaukseen, ettei kaikkia voi pakottaa samaan muottiin. Tiedät varmasti itsekin ihmisiä, joiden yhdessä olemista muut eivät tajua, kun eivätnäe sitä kokonaisuutta vaan ainoastaan erillään saman katon alla elävät ihmiset. Tunnekuollutta liittoa pitää yllä monikin asia ja toiset irrottautuvat siitä hitaammin kuin toiset, jotkut pettävät itseään koko elämänsä.
Ihanteellista olisi erota ensin ja aloittaa vasta sitten uusi suhde, mutta jos "oikea" ihminen kävelee vastaan ollessasi vielä naimisissa, harva sanoo ei, kun kuitenkin tietää eroavansa.
Mies oli sekaisin. Liitto ei ole silloin kuollut, vaan raakaakin raaempi. Vaimo kärsii ja yrittää pitää huolta, mutta mies juoksenteli Iitun syliin kuuntelemaan "rehellistä puhetta ja nauttimaan sylin lämmöstä".
Toisin sanoen mies ei kestänyt paineita vaan pakeni ongelmiaan toisen naisen syliin. Sellaiset miehet kuvittelevat, että puhtaan pöydän voi aloittaa siten, ettei jälkeen jätettyjen kitumine ja kärsimys on heidän ongelmansa, kuten Iitukin neuvoo suuren rakkauden nimissä.
Mitenhän nyt yrität asian kääntää? En ole sanonut, että jätetyn kärsimys olisi jotenkin hänen oma ongelmansa tai että heidät pitäisii jättää "yksin kitumaan". Myöskään mies ei ole niin tehnyt.
Ja taas kerran sanon, että kun et tunne tiilannetta, etkä miestäni, et voi vetää siitä tuollaisia johtopäätöksiä. Et tiedä, minkälainen heidän liittonsa oli kun minä tulin kuvioihin. En itsekään voi tietää kaikkea, joten sinä et senkään vertaa. Lähimpänä on varmasti se, että kumpikaan heistä ei ollut enää aikoihin ennen kuin miehen kanssa tutustuimme pitänyt huolta liitostaan.
Olen kysynyt tätä sinulta iitu ennenkin, mutta et ole vastannut.
Onko sinua koskaan petetty?
Ihmiset ovat yhdessä syystä tai toisesta. Jatkavat tunnekuollutta liittoaan kulissina, kun mitään muuta ole. Tunnekuollutta liittoa pitää kasassa, sori nyt vaan,
taas riippuvuus. Mitä riippuvaisempi, sitä vaikeampaa on irrottatuminen.
Kehottaisin sinua lukemaan erilaisista persoonallisuushäiriöistä ja riippuvuuksista sekä niiden merkityksestä parisuhteessa.
Paras ratkasu petturuuden jälkeen jos menee eroon niin petetty ja petturi asuisvat jonkun aikaa ilman uutta. Varsinkin jos on lapsia. Antasvat aikaa heille eikä jyystäs koko aikaa
Ei ole. Ainakaan siinä mielessä jota sinä nyt varmaankin tarkoitat. Siis ex-mieheni ei ole pettänyt minua toisen naisen kanssa.
Kyllähän sen näkee kaikesta mitä täällä kirjoitat. Halusin vain, että myönnät sen itse.
Maailmasi ja mielipiteesi tulevat vielä muuttumaan ja paljon, kun tulet petetyksi. Ja voit olla aivan varma, että tulet.
Turha motkottaa, että täällä halutaan toisille vain pahaa. Kuten joku jo kirjoittikin, vain sinulle. Olet itsekäs, täysin empatiakyvytön lumppu, joka ei edes ymmärrä hävetä tekojaan.
Onneksi sinä olet todella fiksu ja huomaavainen. Senhän huomaa jo kirjoitustyylistäsi.
"Pakottaa samaan muottiin"?
Jos osaa päättää, toimia ja ajatella vähän pidemmälle, niin todellakin eroaa, kun suhde on kuollut. Edes muutaman kuukauden aikana. Sen jokainen myös jaksaa odottaa. Paitsi jos on läheisriippuva.
"Kukaan onnellisessa avioliitossa elävä ei aloita suhdetta toiseen ihmiseen. "
Kukaan onnellinen, itseään kunnioittava ihminen ei myöskään aloita suhdetta varatun kanssa, vaan odottaa.
Moni toinen nainen on tästä asiasta aivan varmasti toista mieltä. Kukaan muu kuin tämä nainen itse ei voi määritellä sitä, miten onnellinen hän on, miksi hän suhteeseen varatun kanssa ryhtyy ja mitä hän siitä saa. Useimmille varatun kanssa seurusteleville rinnakkaissuhde on merkitykseltään samanlainen kuin mikä tahansa seurustelusuhde.
Säästän huomaavaisuuteni ihmisille joita rakastan, kunnioitan ja arvostan.
Niin. Ja olen lukenut tutkimuksesta, (Osmo Kontula) että liittonsa onnelliseksi kokevatkin voivat aloittaa salasuhteen (16%) ja melko onnelliseksi kokevista jopa 30% oli ollut salasuhteessa? Mikä näitä ihmisiä riivaa?
Se on ihan totta, että on aivan turha "kitistä", jos lapset syyttävät isäänsä, jos he eivät halua olla tekemisissä isänsä kanssa pitkään aikaan tms. En ole muuta väittänytkään. Mutta sitä mun on hieman vaikeaa ymmärtää, miten moni tällä palstalla ei voi tietyissä asioissa ja tietyiltä tahoilta hyväksyä mitään. Ei voida hyväksyä sitä, että kakkosena oleva tai ykköistynyt oikeasti tuntisi tekemisistään huonoa omatuntoa, puhumattakaan siitä, että nainen voisi oikeasti tuntea pahaa oloa ja mieltä eroperheen lasten vuoksi. Tässäkin joku väänsi sen niin, että "kehuskelen sillä, että lasten tuska koskettaa minua"! Kun jokin ei sovi tällaisten ihmisten ajatusmaailmaan se väännetään sopimaan siihen väkisin, värittämällä asia toisin, omaan boksiin sopivaksi.
Harva satuttaa läheisiään tarkoituksella. Kun suhteeseen lähdimme, tiesimme että se tulee muuttamaan elämäämme. Silloin emme vielä tienneet millä tavoin ja miten paljon, emmekä voineet ennustaa, miten asiat menisivät. Jälkeen päin on aina helppo nähdä tilanne siten, että siinä olisi pitänyt tehdä toisenlaisia, fiksumpia, järjellisiä ratkaisuja, mutta elämä ei ole aina järkeistettävissä, ja toisinaan pitää thdä virheitä voidakseen oppia ja kasvaa ihmisenä. Olen huomannut, että tämäkään ei sovi monen ihmisen ajatusmaailmaan, että pettäjä tai vaikka toisena naisena ollut voisi muuttua. Heidän mielestään tällaisten ihmisten tulisi elää lopun elämäänsä onnettomina ja yksinäisinä, koska ovat joskus tehneet pahan teon. Mutta paha teko ei tee ihmisestä pahaa! Jos voi antaa itselleen anteeksi ja pyytää muilta anteeksi, on mennyt jo eteenpäin.
Että oikein itselleen anteeksi, kun mitään häpeää et missään vaiheessa tuntenut. Lorttolomalla ukkomiehen kanssa, kun perhe suree. Aina lämmin pesä ukkomiehelle, kun perhe taistelee olemassaolostaa. HYI HELVETTI! Olisit jättänyt miehen ja etsinyt vapaan. Paskan tempun teit perheelle. Kyllä mies unohtaa kakkoset, jos kakkonen ei olisi aina itseään tarjoamassa. Ja sitä olet sitä tehnyt niin vaan perusteellisesti. Painu vittuun, toteaisin hurskasteluusi.
Ja ihan totta Iitu. Vieläkin voit tehdä oikein. Joka aamu voit tehdä oikein. Jätä ukkomies. Kerro syyksi mikä tahansa, mutta toimi KERRANKIN OIKEIN!
Ikävää, että miehesi petos on jättänyt sinuun noin katkeroituneen mielen. Sinä olet juuri tyyppiesimerkki vaimosta, joka ei näe miehensä olevan se, joka valitsee pettää puolisoaan vaan haluaa uskoa, että toinen nainen suurin piirtein raiskasi miehen ja kahden vuoden ajan pakotti seksiin kanssaan vaikka mies rimpuili vastaan.
Miksi jättäisin? Mitä oikeaa siinä olisi? Hän on eronnut mies, ei ukkomies. Hän haluaa elää mun kanssa ja minä hänen. Oikea teko on nyt kantaa vastuu niistä valinnoista, joita olemme tehneet ja huolehtia siitä, ettei enää loukkaa toisia omalla toiminnallaan.
Onko mies oikeasti eronnut vai onko vielä eron harkinta-aika menossa? Meinaan vaan, että miehellä taitaa vielä olla aikaa muuttaa mielensä ja jatkaa avioliittoaan. Mutta vain jos vaimo niin haluaa. Toivottavasti ei kuitenkaan. Toivottavasti hän oppii ajan myötä nauttimaan siitä, että pääsi eroon miehestä, joka ei kunnioittanut eikä arvostanut häntä ihmisenä yhtään. Miehestä, joka ei edes eroa saanut yksin aikaan vaan piti olla uusi muija katsottuna ja ympäri puhuttuna, ettei vaan jää raukkaparka yksin eron jälkeen.
Jos sun lapset on vielä pieniä, niin mitenkähän teini-ikäisten lasten isä enää sopeutuu pikkulapsi elämään? Vanha mies ei ehkä jaksakaan enää vaan haluaa olla välillä ihan rauhassa. Teinien kanssa elämä on mun mielestä jotenkin helpompaa ja vapaampaa kuin pienien ipanoiden.
Menossa on harkinta-aika, mutta olet varmasti perillä siitä, että useimmille se on yhtä kuin lopullinen ero. Meidän tapauksessa harkinta-aikaa on ollut jo niin pitkään, että päätös on tehty. Mies haluaa erota, vaimo ei halua miestään takaisin. Piste siis sille aiheelle.
Mitä pieniin lapsiini tulee, mies on heistä todella innoissaan, ja kuten olen aiemmin kertonut, hän toivoisi vielä yhteistä lasta. Joten ei tarvetta spekuloida sitä asiaa sen enempää. Ihmiset ovat erilaisia.
Eikö se eropäätös tehty marraskuussa, kun isä lähti Itsenäisyyspäivänä tyttäriensä kanssa lohdutusmatkalle?
Milloin lie sitten on harkinta-aika alkanut ja sehän kestää sen puoli vuotta, joten Iitu-rassu elää vielä pitkään ukkomiehen heilana...
Älä nyt kirjoita itseäsi kokonaan pussiin unohtaen monia ketjujasi, joissa näitä asioita olet puinut
Meillä lukijoilla on pitkä muisti!
Ps. Kuka lapsiasi on hoitanut tänäkin iltana, kun olet netissä viettänyt koko illan?
Kyllä, eropäätös tehtiin tuolloin. Siitä alkoi "lainopillinen" harkinta-aika. Mutta miehen päätöstä edelsi pitkä harkinta-aika, jonka jälkeen hän teki eropäätöksen.
Ukkomiehen heilana - paperilla kyllä, mutta julkisesti ei enää. Eropätöksen jälkeen meillä ei ole ollut mitään tarvetta salata yhdessäoloamme enää heiltäkään, jotka eivät siitä ennen eropäätöstä tienneet.
Ps. lapsillani on myös isä.
Tottakai mies toivoo yhteistä lasta. Näin saisi sinut nalkkiin ja saisi enemmän valtaa.
Sinä tunnut näkevän parisuhteen valtapelinä. Minulle se ei ole sitä.
Sä ajattelet asioita pelkästään tunteella, et yhtään järjellä. Ajattelehan järjellä: teillä on huollettavana jo nyt neljä (?) lasta. Kyllä ne teinitkin huolenpitoa vielä tarvitsee ja kauan. Miten tuohon joukkoon vielä yksi vauva mahtuisi? Miten saisitte ajan riittämään heille kaikille? Ei jokaisen miehen kanssa tarvitse lasta tehdä. Voitte olla perhe tuolla kokoonpanolla, joka teillä jo on. Eikö vaan?
Mies on nyt keski-ikäinen ja kohta alkaa vanhuus kolkutella ovella. Miten luulet hänen jaksavan pikkulapsielämää seuraavat kymmenen vuotta? Ihmettelen kovasti, miten hän on niin innoissaan sinun lapsistasi kun omien lasten kanssa on asiat aivan levällään. Ei varmasti teinejä ilahduta yhtään, että oma isä vieraiden lasten kanssa käy matkalla yms. Varmasti tuntevat olonsa syrjityksi.
Teinit muistaa varmasti koko ikänsä kokemansa vääryydet. Sitä sä et vielä tiedä. He voivat olla hyvin julmia ja armottomia tuntiessaan itsensä väärinkohdelluiksi. Jos mies olisi fiksu, niin jättäisi sun lapset sun vastuulle ja keskittyisi täyspainoisesti saamaan asiat kuntoon omien lasten kanssa. Sitten vasta on kotileikin aika sun lasten kanssa.
Juuri näin. Mies on jättänyt omat lapsensa hunningolle ja satuttanut pahasti. Ihmettelen myös, miten voi olla innoissaan SINUN lapsistasi, kun ei ole omistakaan kyennyt huolehtimaan henkisellä tasolla. Jos mies todella välittäisi lapsistaan, ei olisi vahingoittanut heitä kanssasi. Siinä on melkoinen ristiriita.
En ymmärrä, mistä laatikosta tai boksista iitu tarkastelet omaa elämääsi. Syyttelet täällä toisia niistä bokseista ja laatikoista, mutta mikä taito itseltäsi puuttuu? Kovin empaattiselta ei kirjoituksesi täällä vaikuta, vaikka kuvitteletkin jotain vertaistukea antavasi jollekin kakkoselle. Tiedätkö, mitä oikea vertaistuki on? Se ei ole koskaan sitä, että toisten asioita levitellään julkisella foorumilla. Aitoon vertaistukeen kuuluu vaitiolovelvollisuus yhdistettynä vilpittömään auttamisenhaluun ja kokemusten jakamiseen ja siihen tarvitsee empatiakykyä, jota ei näillä minä,minä-ihmisillä oman navan tuijottajilla vaan ole. Ajattelet vain omaa hyvääsi ja sen eteen olet valmis hyväksikäyttämään muita, vertaistukea tämä ei ole.
Ihan oikeasti ette tiedä juurikaan siitä, miten mies toimii ja minkälainen isä hän on lapsilleen. Hän on hyvä, osallistuva ja läsnäoleva isä vaikka onkin tehnyt virheitä. On paljon pahempaakin. On heitä, jotka toisen löydettyään vain karkaavat uuden naisen mukaan ja jättävät kaiken taakseen. Mieheni ei toimi niin vaan antaa nyt tytöilleen aikaa ja rakkautta. Parhaansa hän tekee osoittaakseen, ettei se vähennä hänen rakkauttaan lapsiaan kohtaan vaikka rakkaus heidän äitiinsä loppui.
Lastensa kautta ei voi elää, mutta heidät pitää todellakin ottaa huomioon, ja kyllä jokainen vanhempi ajattelee yleensä lastensa parasta. Monta asiaa olisi voinut tehdä toisin, mutta lapset eivät myöskään voi päättää kaikesta mitä aikuiset tekevät. Jättämättä kertomatta meistä, miies näki voivansa suojella lapsiaan. Hän on koko ajan toiminut niin kuin parhaaksi siinä tilanteessa nähnyt. Ja jos joku teistä ei sitä halua ymmärtää, niin se on sitten hänen ongelmansa.
Mistä voi tietää, kuinka läsnäoleva isä on ollut, kun on perässäsi juossut? Ilmeisesti joku isä on sitten niin taitava, että vaikka on sekä henkisesti että fyysisesti poissa, niin on silti läsnä....
Ikävää, että sinä puolustelet pettämistä. Luoja pitkään huolta, että se koituu omaksi kohtaloksesi, kun et muutoin opi ymmärtämään asiaa.
Olisi erittäin hyödyllistä asua erillään harkinta-aikana ja pohtia oikeasti asioita. Nyt mies valitsi sen, mistä aita oli matalin. Erityisesti itse olet päästänyt hänet erittäin helpolla ja joudut katumaan sitä myöhemmin.
En edes usko, että liittonne tulee kestämään pitkään.
Todella innoissaan? Aika erikoista. Todella erikoista.
Niin olisi ja siksi asummekin erillään.
Ajattelitkohan nyt samaa kuin minä? Jostain luin varoituksen, että esim. jos jossain treffipalstalla mies etsii vain yh-äitiä, jolla on lapsia, niin taustalla voi olla miehen sairaalloinen kiinnostus pieniin lapsiin. Eli pedofilia. Toivottavasti ei kuitenkaan.
Ihmetellä täytyy, miten viittäkymmentä käyvä mies voi vielä jaksaa elämää perheessä, jossa on alle kouluikäisiä lapsia. Vai poteeko mies huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole omiin lapsiinsa jaksanut panostaa silloin, kun he olivat pieniä ja koettaa nyt jotenkin näyttää olevansa hyvä isä Iitun lasten avulla. Onko hänen avioliittonsa alkanut mennä huonolle tolalle jo siinä vaiheessa, kun omat lapset olivat pieniä eli jättikö hän vastuun lasten hoidosta ja kasvatuksesta vaimonsa vastuulle kokonaan ja eli omaa elämäänsä?
Tiedä häntä. Miehellä saattaa hymy hyytyä ja väsymys iskeä matkan varrella monesti vaikka olisi miten lapsirakas ihminen. Mutta itseppä on tiensä valinnut. Ei säälitä.
Siitähän ne vihaiset teinitkin leppyvät - uudesta rakkauden hedelmästä.
Mies ei kertakaikkiaan voi olla samanaikaisesti läsnäoleva ja poissaoleva. Jos mies käy vieraissa, hän ei voi olla läsnäoleva lapsilleen. Ei silloinkaan, kun on fyysisesti läsnä.
Älkää pettäkö itseänne.
Jännä juttu, vaikka juuri te olette niitä, jotka kerrotte, miten kieroutuneita pettäjät ovat, miten he voivat täysin sujuvasti lokeroida elämänsä olemalla rakastavia isiä ja puolisoita kotona ja hurmaavia rakastajia toisaalla!
Ihan varmasti pystyy olemaan läsnä lapsilleen. Vaimolleen tosin ei pysty. Eikä halua.
Ei kannata aloittaa taas tuota pedofiili-höpinää. Maailmassa on lukuisia keski-ikäisiä vauvojen ja pikkulasten isejä.
Mutta en ihmettele tätäkään yleistystä, sopii hyvin jatkumoon:
pettäjä = narsisti
kakkonen = läheisriippuvainen
lapsen haluava keski-ikäinen = pedofiili
Ihan varmasti ei pysty olemaan läsnä edes lapsilleen. Lähimaastosta seurannut tilannetta juuri vastaavasta tapauksesta eli mies pakeni kakkosen syliin ja kyllä siinä tilanteessa ei ollut läsnä kenellekään kodissaan, ei vaimolle eikä lapsille. Oma perhe sai vain huutoa ja henkistä pahaa. Mies vähät välitti omista lapsistaan ja haukkui heidät mitättömistä asioista.
Hyvin usein keski-iässä isäksi haluavat on sellaisia, joilla ei omia lapsia syystä tai toisesta vielä ole. Iitun miehellä on jo kaksi ja Iitulla kaksi lisää, eikö siinä ole jo perhettä tarpeeksi vanhenevalle miehelle.
"Todella innoissaan? Aika erikoista. Todella erikoista"
Erittäin erikoista.
Maailmassa on myös lukuisia keski-ikäisiä pedofiilejä. Ikävä kyllä suurin osa on yksinhuoltajaäitien uusia kumppaneita.
Sinä iitu et halua nähdä mitä peliä mies pelaa.
Juuri toisaalla kirjoitit "huono parisuhde vaikuttaa itseen sairastuttavasti ja myös siten, ettei hän ollut juuri koskaan kotona. "
Missä siis mies antoi aikaansa lapsilleen?
Just just. Että ette muka arvanneet miten voisi käydä. Kyllä terveellä maalaisjärjellä ajatellen voisi ajatella, että esim. lapset eivät ihan nikottelematta niele teidän uusia kuvioita. Niin ja Iitu, vaikka mies nyt tuntee suurta helpotusta, myöhemmin, sanotaan vaikka puolen vuoden päästä voi iskeä syyllisyyden tunnot miehelle, etenkin jos suhteet lapsiin ovat tulehtuneet. Näin uskottomuuden jälkeen uudelleen avioituvat joskus kertovat. Jonkilaisen "kuherruskuukauden" jälkeen iskee arki. Niin, ja eikös se ollut niin, että mies ei suostunut terapiaan, vaan sinä toimit enemmän ja vähemmän itse terapeuttina. Riittääköhän jatkossa rahkeet. Ihan vaan realiteetteja tässä ajattelen.
Niin ja kunhan uusi kumppani siinä ARJESSA tulee kunnolla tutuksi ja niitä varjopuoliakin ihmeesti alkaa toisessa huomaamaan, niin se entinen puoliso tuleekin arvoon arvaamattomaan. ON NÄHTY JA KOETTU!
Mutta kun tuontyyppiset miehet just tekee siitä sellaisen. Sinä jäät kotiin lapsen kanssa ja mies voi etsiä uutta Iitua
Ero tai väliaika voisi olla erittäin hyvä ratkaisu. Molempien pitäisi ottaa vastuu vain itsestään ja lapsistaan vaikkapa vuodeksi, kahdeksi. Sen jälkeen voisi aloittaa puhtaalta pöydältä. Miehen ex-liiton "pölykin" ehtisi tuossa ajassa laskeutua.
Mies kyllä kävi vaimonsa kanssa terapiassa melko pitkäänkin.
iitulle kerrottiin etukäteen, moneen kertaan, hänen vanhoissa ketjuissaan, miten voi käydä. Silloin kun iitu vasta salasuhteili. Mutta iitu ei ottanut varoituksista korviinsa, vaan dumppasi ne kaikki, hölmöinä ajatuksina. Kertoo iitun ajatusmaailmasta, ja samanlainen muiden ihmisten mielipiteiden dumppaus jatkuu tässäkin ketjussa.
"Vain minä olen oikeassa, ei kukaan muu, vaikka 100 olisi kanssani eri mieltä"
Olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta kukaan ei voi asettaa faktoiksi kenenkään muun ihmisen toimintaa, tunteita tai ajatuksia kuin omiaan. Se on totta, että vaikka kaikki muut olisivat sitä mieltä, että en oikeasti rakasta miestäni, minä itse tiedän rakastavani häntä. Mielipiteitään voi ja saa esittää, mutta ei pidä ladella totuuksina sellaista, mikä ei sitä ole.
Monet, useimmat kirjoittivat, että teette suurta vääryyttä molempien lapsille. Et uskonut sitä, vaan dumppasit mielipiteet silloin kylmästi.
Mutta ei YKSIN selvittänyt mitä hän tuntee ja haluaa. Katsos, yksilöterapiaa on olemassa. Hänhän taisi haluta sinut sinne terapiaan, vai vätitkö että vaimo, en jaksa muistaa.
Tuo oli niin epäuskottavaa Iitun aiemmissa kertomuksissa, ettei ole tosikaan. Millainen ihminen haluaa kakkosen mukaan parisuhdeterapiaan, jossa pitäisi selvittää pariskunnan välejä? Pelkurihan tuo mies on. Ei uskalla ottaa yksin vastuuta mistään. Vaimo toivottavasti osaa ajan kuluessa iloita uudesta elämästään. Pääsi taakasta eroon.
Pettäjäisät ovat kotioloissa lapsiaan kohtaan hirveän kiukkuisia ja ärtyneitä. Ehkä se omatunnon riekaleen kolkutus tekee sen. Ja kuten näistäkin toisen naisen kirjoituksista olemme saaneet lukea, uskottomat ihmiset sysäävät oman pahan olonsa muiden kontolle, eivätkä pysty sitä omaa tuntoaan kuuntelemaan.
"Millainen ihminen haluaa kakkosen mukaan parisuhdeterapiaan, jossa pitäisi selvittää pariskunnan välejä?"
Vaikea sanoa millainnen ihminen, koska en mieheni ex-vaimoa juurikaan tunne. Se oli tosiaan hänen ehdotuksensa.
Saanko korjata: hän ei ole sinun miehesi ennenkuin ero on virallinen.
Vaimo oli varmaan utelias, halusi katsoa millaisen naisen matkaan mies lähti, halusi tutkia asiat pohjia myöten tai halusi vain vi**uilla.
Eikös vaimo ollut tavannut iitun jo aiemmin?? Muistelisin näin...
Aivan. Jätti hommat hoitamatta. Tässäpä hieman neuvoja Väetöliitolta uskottomuus- ja erotilanteisiin. Voisi Iitukin jotain oppia. Erillään asuminen ei kai tarkoita että ette olisi yhteyksissä ja mies oikeasti miettisi asioita, ja ottaisi edes VÄHÄN vaimoaan huomioon.
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/uskottomuus/sinulle_uskoton/
Minun on pakko nyt kertoa suoraan, että sinä ja elämäsi kuvottaa minua. Kaikki sympatiani ovat jätetyn perheen puolella.
Voi sitä perhettä, joka sinun ja petturimiehen elämää jotuvat elämään. Minun sydän itkee heidän puolesta, vaikken tunne heitä. Kaksi vuotta sinä jaksoit taustalla elää kuin kasvain joka tappoi ja tukahdutti sen imien kaiken elinvoiman uhristaan.
En toivo teille hyvää. Toivon että saatte ansionne mukaan ja kaksinkertaisena tekojenne mukaan takaisin. Haluaisin auttaa vaimoa ja lapsia. Sylkisin teidän päälle. jos ohitseni kulkisitte.
Olen pahoillani sun puolesta, ettet näe oman laatikkosi ulkopuolelle, mutta en voi lähteä sitä spekuloimaan, koska en tunne sinua enkä tiedä, mistä traumasi johtuvat. Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, mutta se ei ole faktaa. Se on sinun mielipiteesi, sinun värittämäsi tarina.
Onko pahempi ihminen hän, joka rehelllisesti kertoo tunteiden olevan puolisoaan kohtaan kuolleet ja toisaalla, että haluaa eron, vai hän, joka jää liittoon ja kulisseihin antaen puolisolleen sen kuvan, että asiat ovat hyvin vaikka todellisuudessa hän olisi mieluummin ihan jossain muualla?!
On se. Mies ei lähde vieraiden naisien matkaan ja mies päättää toimia oikein.
Luuletko, että teinejä kiinnostaa teidän rakkauslässytys. Tuossa iässä heitä ei vähempää kiinnostaisi tietää teidän kutemiset.
JA SINÄ TAASEN olet metsästämässä täällä parhaita vastaväitteitä ympäristöllesi, mutta nyt tuli seinä vastaan.
Jos haluaa eron, eroaa eikä jää kulisseihin pähkäilemään.
Helppo se on sanoa. Kuitenkin tilastojen ja alan kirjallisuuden mukaan enemmistö pohtii eroaan pitkään, haluaa testata uuden rakkaussuhteen kestävyyttä ennen eroamistaan ja aika moni kyllä jää niihin kulisseihin vaikka myöntää rakastavansa toista.
Muistutan lukijoita, että iitu itse valehteli teineille.
Edellisessä ketjussaan rehellinen-iitu kertoi miehen kutsuneen häntä tapaamaan teinejä, jo salasuhteen aikana. Iitu meni, ja miehen kanssa yhdessä he valehtelivat teineille, että iitu olisi vain isän työkaveri.
Jo silloin iitulle kerrottiin, miten suuren vääryyden hän teinejä kohtaan teki. Ei iitu uskonut, iitusta oli vain ihan jees, että hän oli päässyt näkemään miehen lapset, ja koki, että oli mieheltä rakkaudenosoitus esitellä omat lapset salarakkaalleen.
Iitu on itse satuttanut ja aiheuttanut teineille kärsimyksiä, ainakin tuon tapaamisen vuoksi. Teinit muistavat ihan varmasti isän työkaveritädin, joten eiköhän heillekin selviä, että isän naisystävä on valehtelija. En ihmettelisi, jos teinit eivät ikinä haluaisi nähdä naista, joka kävi päin naamaa heille valehtelemassa.
Että tämmöinen iitu, ensin aiheuttaa ihan itse oman tulevan kumppaninsa teineille tuskaa ja sitten muka tuntee heitä kohtaan myötätuntoa. Tuskin iitu mitenkään osaa hyvittää teineille heille tekemäänsä pahaa. Vai osaatko ja mitä aiot tehdä, iitu?
Nyt vääristelet totuutta. En sanonut, että oli ihan jees päästä tapaamaan miehen lapsia tai että olisin kokenut olevan oikein valehdella miehen lapsille. Se oli niin suhteemme alussa, että kumpikaan meistä ei vielä tiennyt mihin kaikki johtaa. Mies halusi minun näkevän lapsensa, jotta voin oppia tuntemaan häntä paremmin ja siinä tilanteessa hän esitteli minut lapsilleen työkaverinaan.
Ja kyllä, he tietävät että olen se sama ihminen, jonka he silloin tapasivat. Sitä ei mikään muuta. Olemme miehen kanssa puhuneet tytöille ja pyytäneet anteeksi sitä. Se ei hyvitä tekoa, mutta muuta emme voi, koska tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Mitä aion tehdä? Aion olla miehen tukena ja olen tehnyt tytöille selväksi, että haluaisin kovasti tutustua heihin paremmin, mutta asiassa edetään täysin heidän ehdoillaan.
Anteeksi voi pyytää, mutta ei ehkä saa, sillä on tekoja, jotka ovat anteeksiantamattomia loukkauksia toisia ihmisiä kohtaan.
Kuten sinun ja miehen teot ovat. Kaikki ne kauheaudet, joista kerroit edellisessä ketjussa, ne olivat hirveitä.
On uusi lisäloukkaus mennä pyytämään ystävyyttä pahasti loukkaamaltaan ihmiseltä. Kun otit reippaasti esille että haluat tutustua teineihin, loukkasir heitä sitten vain lisää. Ei sinulla ole edelleenkään ymmärrystä toisten ihmisten tunteisiin, iitu. Se taitaa olla persoonasi piirre.
Pysy poissa teinien elämästä, vajaakykyinen narsisti.
Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta tytöt olivat kyllä hyvillään siitä, että puhuin/puhuimme heille avoimesti.
Näet kaiken vain omalta kannaltasi. Teinien kannalta on ihan sama, oliko suhteenne alussa, välissä vai lopussa, sillon kun valehtelit heille. Suhteen alku ei selitä pahaa tekoasi yhtään paremmaksi.
Tyhmyyttäsi toisten sielunmaailmasta osoittaa, että oletat kilttien teinityttöjen olevan hyvillään yhden palaverin perusteella, kun he eivät siinä kritisoi isäänsä ja hänen paikalle tuomaansa naista. Tuskaa, jonka palaverissa heille aiheutitte kärsitään vasta yksin sängyssä valvoen ja miettien. Toivottavasti kertovat kidutuspalaverista äidilleen, niin saavat tukea häneltä.
Että tytöt ovatkin hyvillään, ja kaikki pitkäaikainen paha, jota heille aiheutettu on kuitattu yhdessä palaverissa, jossa manipuloivat aikuiset pyytävät anteeksi ja suu vaahdossa selittävät avoimesti teineille omaa suhdettaan ja rakkauttaan...
Onko mies ihan häiriintynyt? Halusi esitellä sinut lapsilleen suhteenne ollessa aivan vaiheessa. Voi luoja.
Molemmat ovat jotenkin vinksahtaneita. Käsittääkseni mies majaili Iitun luona ja hän myös esitteli miehen lapsilleen hyvin varhaisessa vaiheessa. Normaalisti ukkomiehiä ei lasten eteen tuoda eivätkä he itsekään sitä halua. Samoin kuin vieraat naiset pidetään kaukana omista lapsista.
Ei tuo tietenkään tavatonta ole. Omassa lähipiirissä tapahtui niin, että vieras nainen esiteltiin lapsille kauan ennenkuin heidän äitinsä tiesi asiasta. Hänet jopa tuotiin suvun yhteiselle kesämökille. Omat lapseni olivat ihan pyörällä päästään, kun tulivat kotiin. Kertoivat, että siellä oli sedällään mukana vieras täti. Mä ensin ajattelin, että lapset höpisevät omiaan. Pakko oli uskoa, kun jonkun kuukauden päästä siinä perheessä tuli avioero.
Olen tavannut tämän uuden rouvan tasan yhden kerran. Hän kehuskeli kovasti, miten hyvän miehen hän sai. Haukkui entisen vaimon maan alle yms. Ei hävennyt yhtään sitä, että oli ollut se kakkonen. Toi tyynesti omat lapsensakin miehen kotiin asumaan. Miehen omien lasten olisi sitten heti pitänyt hyväksyä tilanne. Lapsi raukat. Mä harvaa ihmistä suorastaan inhoan, mutta tuo uusi rouva saa mun karvani pystyyn. Iitu kuulostaa juuri samanlaiselta omahyväiseltä muijalta.
Minulla on sama kokemus. Valitettavasti ex-vaimona. Kakkonen vei mieheni tyynesti kotiinsa, lasten läsnäollessa. Ihmettelin mieheni aivottomuutta asiassa. Meille tuli ero ja kakkonen esittelee tyytyväisenä "uutta" miestään tuttavilleni, ja esim. soitti ja haukkui minut puhelimessa.Täysin häpeämätön ihminen.
Kakkosen lapset ovat vaivautuneita, kun minuun törmäävät. Asun pienellä paikkakunnalla.
Olenko vanhanaikainen vai onko siinä jotain mätää, että viedään salainen rakastaja kotiin ja esitellään lapsille miesystävänä, työkaverina tai jonain?
Monille toisille naisille varattu mies ei ole salainen hänen puolelleen. Pari voi tavata hyvinkin avoimesti naisen ystäviä, perhettä yms. Olen lukenut, että monesti myös avioparin yhteiset ystävät tietävät salaparin suhteesta, mutta eivät kerro kuitenkaan vaimolle, kun eivät halua sekaantua.
No, petettynä vaimona voin kokemuksesta kertoa, että näin tapahtuu. Ystäväni tiesivät salasuhteesta, eivät hyväksyneet, mutta salasivat sen minulta silti. Olisi kannattanut sekaantua. Niin paljon aikaa hukattiin (sillä olisin eronnut) ja ystävyys ei voi koskaan olla enää entisensä. Sukulaisuusuhteet sekaisin. Ei voi mitään, mielestäni on aika sairas maailmankuva, jos nainen pitää normaalina elämänä pitää toisen aviomiestä omana seurustelukumppaninaan, avoimesti. Sama koskee myös miestä, tosin hän on tajunnut edes hävetä.
Todella moni tuntuu toivovan täällä muille pahaa. Todella moni myös haluaa sulloa ihmiset omiin muotteihinsa sopiviksi. Olen huomannut, että useimmiten ihmiset reagoivat hyvin ehdottomasti, koska pelkäävät saman tapahtuvan itselleen.
Tiedostan valintani, mutta ne ovat minun valintojani. Joissain olen kuunnellut enemmän miestä, joissain vähemmän, ja keskustellut asioista muidenkin kanssa. Maailmani ei suinkaan ole mustavalkoinen. Jos alkuun olinkin sinisilmäinen, se on karissut matkan varrella erittäin tehokkaasti.
Voisin nostaa esiin lukuisia aiheita, joita voisin pelätä ja jonka vuoksi voisin juosta karkuun, mutta se ei kuulu tapoihini. Voin tuntea syyllisyyttä monesta asiasta, mutta en siitä, että olen ollut miehen tukena, kun hän on minua tarvinnut. Enkä siitä, että meillä on hyvä parisuhde.
Onhan tässä kaikenlaisia ongenkoukkuja, kuten se miten kauan lasten ja miehen välien tasaantuminen kestää ja millaiseksi ne lopulta ajan kanssa muodostuvat. Ennalleen ne eivät koskaan enää palaa, se on varmaa. Minkälainen minun ja tyttöjen suhde tulee olemaan? Osa miehen sukulaisista ymmärtää miehen valinnan hyvin ja on hänen tukenaan, osa tietenkin näkee minut pahana ja syyllistää miestä. Ystäväpiiristä ei ole tullut pahoja kommentteja, paitsi luonnollisesti osalta heidän yhteisistä ystävistään, jotka valitsevat toki puolensa. Tulee eteen sukujuhlia ja erilaisia tapahtumia, joihin reagoidaan sitten tilanteen mukaan. Toki olisi varmasti aivan eri tilanne olla miehen rinnalla, jos hän olisi ensin eronnut ja vasta sitten olisimme tavanneet, mutta tämä meni nyt näin ja me teimme valintamme nämä faktat huomioon ottaen.
Mutta haasteita on jokaisessa ihmissuhteessa. Me olemme jo käyneet yhden kriisin paikan yhdessä läpi ja nähneet miten toinen reagoi sellaisessa tilanteessa.
Se että edes toivot suhdetta teineihin, joita itse loukkasit, on väärin. Tyttöjen parhaaksi neuvon, pysy poissa heidän elämästään. Älä ole heihin missään kontaktissa. Älä oma-aloitteisesti aloita keskustelua heidän kanssaan, jos he itse eivät tee sellaiseen aloitetta. Jokainen sanasi heille voi lisätä heidän kärsimyksiään.
Lisäksi ajatuksesi, että miehen suvussa olisi teitä tukevia ihmisiä lienee samaa omaa utopiaasi, jota koko ajan olet hokenut. Kukaan normaali ei tue teitä, kun selviää miten olette loukanneet, paitsi vaimoa, ennenkaikkea syyttömiä teinejä. Toivon ja luulenkin koko miehen suvun jo tietävän, että kävit vaiheella esittelemässä itsesi tytöille salasuhteen aikana. Kaikki tekosi tietävät sukulaiset ajattelevat samaa kuin kommentoijat ovat kertoneet sinulle tällä palstalla.
"Kaikki tekosi tietävät sukulaiset ajattelevat samaa kuin kommentoijat ovat kertoneet sinulle tällä palstalla." En tiennytkään, että sinä tunnet kaikki miehen sukulaiset! Aika hyvin päätelty pelkän kirjoittelun perusteella ja aikamoinen sattuma, eikö?!
Enköhän itse tiedä kuitenkin paremmin sen, miten meihin suhtaudutaan, kun sitä elämää elän. Sinä et tiedä elämästämme sen enempää kuin tänne kirjoitan, joten et voi mitenkään lähteä spekuloimaan, että kukaan ei meitä tue tai joku muu joka kirjoitti, ettei isä saa koskaan hyviä välejä tyttäriinsä.
Ei tässä ole kyse siitä, että olisimme pitäneet jonkin "palaverin" tyttöjen kanssa, ihan elettyä elämää se on, osana sitä.
Ensin kysyt itse
"Minkälainen minun ja tyttöjen suhde tulee olemaan?"
Mutta sitten vastaat itse, kun lukijoiden kirjoittamat vastaukset eivät kelpaakaan:
"Sinä et tiedä elämästämme sen enempää kuin tänne kirjoitan, joten et voi mitenkään lähteä spekuloimaan"
On turha kysyä, jos ulkopuolisten vastaukset eivät kelpaa.
En mä kritisoinut sitä vaan sitä, että "Kaikki tekosi tietävät sukulaiset ajattelevat samaa kuin kommentoijat ovat kertoneet sinulle tällä palstalla.". Sitä te ette voi tietää, koska ette elä meidän elämäämme, ettekä tunne noita ihmisiä. Sitähän en itsekään voi tietää minkälaiseksi minun ja tyttöjen suhde vielä muodostuu.
Anteeksi, mutta tässä nyt toivota kuin sinulle pahaa. Ja sen takia toivotaan, kun olet aiheuttanut niin paljon pahaa muille.
Niin, minä vain, ei kukaan muu... Tiedän ja tunnustan oman osallisuuteni tähän, mutta minun ja miehen suhde on kuitenkin seuraus, ei syy.
Tuo on yksi käytetyimmistä hokemista. Kyllä se syy on 50% sinussa. Olisit jopa voinut estää osuudellasi 100% paskan satamisen erään perheen niskaan. Raskas taakka kantaa, joten toivon että tuntisit sen sellaisena, mutta sinä olet kuin oletkin jo jättänyt sen taaksesi vajaassa kahdessa kuukaudessa.
Taakseni en ole sitä jättänyt, ja se on osa syytä, miksi kirjoitan täällä. Prosessoidakseni omia ajatuksiani, ja ehkä antaakseni ajattelemisen aihetta ja perspektiiviä joillekin muille.
Mutta sinä toitkin esiin pointin, että en ole 100% syyllinen, kuten itsekin tiedän. Vaiin sen 50%, jos syyllisyydellä tarkoitetaan minun ja mieheni suhdetta hänen ollessaan vielä naimisissa. Mutta heidän liittonsa tilaan en ole syyllinen enkä syy. Sen tila menee 50/50 heille kahdelle.
Tuntematta miehen sukulaisia, yleensä sukulaiset tukevat omiaan, eivät vieraita naisia. Jos sukulaisten pitää valita, tukeako aikuista vai lasta, yleensä suku on sukuun kuuluvien lasten tukena ja heidän puolellaan.
Rehellinen iitu, mä ymmärrän sua ja sun tilannetta. Asia on nyt yksinkertaisesti niin että turha kakkosta on syytellä yhtään mistään jos liitto ykkösen kanssa ei suju. Kyllä
suhde silloin kannattaa lopettaa, meillä on tasan yksi elämä! Itse olen avioeroperheestä enkä ole koskaan tuominnut vanhempiani heidän tekemistään ratkaisuista. Tärkeintä on että suhteet lapsiin säilyisivät. Ja tärkeintä on että vanhempani ovat onnellisia.Ja jos minua joku pettäisi, niin antaisin miehen mennä. Mitä järkeä olis roikkua jossain joka ei kanssani halua olla syystä tai toisesta.Hyvää jatkoa teille :)
Ystävättäreni jäi nuorena iitun jutun kaltaisen uskottomuustapauksen vuoksi kotiin äitinsä kanssa kahden. Tyttö joutui seuraamaan pari vuotta sivusta, kun oma äiti sairasti uskottomuuden aiheuttamaa psyykkistä traumaa, eikä hänen äitinsä koskaan toipunut lopullisesti siitä, että aviomies oli pitkän avioliiton aikana pitänyt kakkosnaista selän takana yli kaksi vuotta, sitten jätti vaimonsa tuon naisen vuoksi.
Ystävättäreni sympatiat olivat yksin äidin puolella, äidin ja isän kuolemaan asti. Isäänsä tytär ei halunnut tavata vuosiin. Ykköstyneen kakkosen hän tapasi ekan kerran 10v jälkeen tapahtuneesta. Isän uusi liitto kaatui noihin samoihin aikoihin. Nyt isä halusi jättää ykköstyneen, koska, selvisi myöhemmin, isällä oli taas jo uudet naiset kierroksessa. Samalla kun isä halusi jättää ykköstyneen, hän halusi luoda uudestaan isäsuhteen omaan tyttäreensä. Isä syytti tietenkin nyt ykköstynyttä siitä, että välit tyttäreen menivät.
Tästä eteenpäin isä ja tytär tapasivat säännöllisesti. Mutta suhde jäi kylmäksi, sillä tytär ei koskaan, ei edes isän kuolinvuoteella, antanut anteeksi isälle sitä miten hän aiheutti vuosien kärsimykset ystävättäreni tärkeimmälle ihmiselle, hänen äidilleen.
Teinit rakastavat äitiään, ja nyt enemmän kuin isää. Mutta iitu höyryää kuinka yksi palaverikeskustelu korjasi asioita ja kuinka teinit ovat nyt hyvillään. Teinit ja äiti elävät samassa kodissa, rakastavat toinen toisiaan ja tukevat toinen toisiaan. Kotona joutuu pakosta näkemään, päivittäin,alati, kuinka isä loukkasi sekä omaa äitiä että omaa sisarta, kaikkein rakkaimpia ihmisiä maapallolla. Mutta iitu yhä haaveilee, koska tulee aika, että isä ja hän itse saavar hyvät suhteet teineihin. Aika opettaa, iitu, että ei koskaan.
Teinit elävät nyt kriisin shokkivaihetta, eivätkä reagoi tilanteeseen avoimesti. Vuoden-kahden sisällä he ovat käsitelleet mielessään tapahtuneen ja uskaltavat näyttää ulos vihan ja raivon tunteensa. Silloin he joko täysin kieltäytyvät enää tapaamasta isäänsä tai jos tapaavat, häntä tai iitua, nämä tulevat kohtaamaan teinien vihan. Voi olla, että iitu tulee heiltä kuulemaan:"Saa***an h***a!". Toivottavasti huutavat, sillä se olisi teineille itselleen parasta.
Sillä jos nuori tukahduttaa vihan tunteet kriisissään, viha voi kääntyä itsetuhoisuudeksi. Esim. päihteiden käyttämiseksi, rikkinäisiksi miessuhteiksi tai opiskelunsa laiminlyömiseksi. Nuoruusiän kriisi voi pahimmillaan pilata ihmisen koko elämän, jos asiat ja tunteet jöövät käsittelemättä. Tästäkin Iiris on jo varoitettu ja pyydän yhä, että iitu etsisi tietoa nuorten kriisiin vanhempien eroon liittyen. Iitun tapaus ei ole mikään tavallinen ero vaan tilanne, joka voi syvästi vaurioittaa teinilapsen kehittymistä.
Voi tätä lynkkausklubia joka täällä kirjoittaa. Iitu jaksaa vastata asiallisesti ja se saa nämä tuomionenkelit sylkemään vain lisää tulta ja laavaa. Olen myös avioeroperheen lapsi, hyvät välit molempiin vanhempiin ja nyt kun itselläni on lapsia koen vain rikkautena kaikki mummot ja papat niin bioligiset kuin sukuun muuten tulleet. Apua on tarjolla ja rakkautta riittää.
Juu, mutta lynkkaushalu kumpuaakin siitä, että mies oli naimisissa Iitun aloittaessa suhteen hänen kanssaan. Eli todella väärin toimittu tulevaa eks-vaimoa kohtaan molemmilta. Se ihmisiä täällä suututtaa. Erosivatko sun vanhempasi sen vuoksi, että toisella oli jo uusi katsottuna ja hänen kanssaan oli salasuhteiltu kauan?
Suurin osa lapsista selviää erosta. Siihen vaikuttaa hyvin paljon se, miten vanhemmat eron hoitaa. Sulla on ollut fiksut vanhemmat. Iitun tuleva mies ei ole omia asioitaan järkevästi ainakaan tähän mennessä hoitanut. Kukaan ei varmasti haluaisi olla tuon petetyn vaimon tai lasten osassa ja heitä moni kirjoittajista ja Iitun tuomitsijoista ajattelee eniten.
Iitu elää nyt ihastumisen huumassa, eikä halua ottaa vastaan minkäänlaista negatiivista kommenttia. Häntä on kyllä aika mukava ärsyttää vastaväitteillä. Mutta mä ainakin teen sen siksi, että hänellä aivoissa tapahtuisi jotain ja hän alkaisi ajatella järjelläkin välillä.
Tiedät ja ymmärrät itsekin, että on eri asia erota jos suhde ei toimi kuin vasta sitten uskottomuudesta kärähdettyä.
Normaali ero käsitellään ja surraan pois, mutta katkeraa pettymystä lähimpään ihmiseen vaati useimmilla jo terapiaa.
Turhaan Iitua täällä puolustelet, sillä koko ketjun luettua ja seurattua huomaa melko nopeasti Iitun piikikkään asenteen jos vastaus tai "neuvo" ei hänelle sovi.
Sitä samaa oli nähtävissä niissä monissa Iitun ketjuissa ennen tätä. Ja niitä oli monta näinä parina vuotena.
Kaikissa on sama pohja: miehen menettämisen pelko, roikkuminen, miehen tukeminen petokseen vaimoaan ja perhettään kohtaan, nyt sitten kiitos ja ylistys ihanasta ja onnellisessa suhteesta.
Ihan sivullisena ja ulkopuolisena eli en koskaan petettynä näitä tarinoita luen, mutta mummona olen nähnyt lasten tuskaa tässä lähi- ja ystäväpiirissäni.
Kyllähän teksti on välillä niin utopistista, että melkein naurattaa lukiessa, mutta toisaalta sitten surettaa kuinka ihmiset sekoilevat ja pilaavat omat sekä läheistensä elämät.
"Iitu elää nyt ihastumisen huumassa"
Ihastumisen huuumasta ei ole kysymys. Se on aikaa sitten muuttunut rakkaudeksi ja rakastamiseksi, toisen hyväksymiseksi sellaisena kuin hän on. Reilun kahden vuoden aikana on tapahtunut niin paljon, että ihastus olisi kaikonnut jo kauan sitten.
Ja otan kyllä vastaan negatiivisiakin kommentteja tai kritiikkiäkin, silloin kun se on asiallista ja rakentavaa. Toki sitä harvoin saa keskustelupalstalta. Sitä varten minulla on "live-elämä". Mutta kuten hyvää ystävänikin taannoin sanoi, ystävien tehtävä ei ole tuomita.
Koskaan en ole kieltänyt sitä, ettemmekö olisi toimineet väärin. Olisimme voineet toimia paljon paremmin, tehdä fiksumpia valintoja. Mutta totuus on, että jatkuvasti olemme yrittäneet mahdollisimman paljon ottaa huomioon myös muita. Mies halusi todella pitkään nähdä, että voi ratkaista asian jotenkin niin, ettei vaimon ja lasten tarvitsisi tietää meistä, siis että suhteemme on jatkunut koko tämän ajan, juuri siksi, ettei hän olisi halunnut satuttaa heitä enää enempää. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista, mutta osoitti mielestäni sen, että vaikeassakin tilanteessa, virheitä tehtyäänkin, mies yritti kuitenkin ajatella muita ja toimia niissä olosuhteissa mahdollisimman hyvin, niin kuin hän siinä tilanteessa parhaaksi näki.
Se mitä en ota vastaan on se ajatusmalli, ettei virheistään voi oppia tai ettei ihminen muutu. Myöskin monen kirjoittajan lähtökohtaisesti negatiivinen suhtautuminen kaikkeen mitä sanon on kaukana rakentavasta. Totuus on se, ettei tehtyä saa tekemättömksi. Totuus on myös se, että ihmiset rakastuvat. Huolimatta siitä, että joskus vuosia tai vuosikymmeniä sitten on menty naimisiin, se suhde voi väljähtyä ja voi tulla vastaan ihminen, joka sopii sinulle paremmin koska itsekin on muuttunut matkan varrella. Me rakastuimme, löysimme toisistamme sen mitä olemme kaivanneet. Kun on pitkään elänyt työntäen itsensää sivuun, haluaa todellakin tarttua mahdollisuuteen olla oma itsensä. Meillä se tuli vastaan näin, ja oikeasti tuskallisenkin kamppailun jälkeen päätimme olla rohkeita ja pitää kiinni tästä. On vain tehtävä parhaansa, jotta asiat saataisiin näissä olosuhteissa parhain päin. Aikaa se tulee ottamaan, mutta emme me ole ensimmäisiä, emmekö viimeisiä tässä tilanteessa. Tiedän myös, että on olemassa paljon pahempaakin kuin rakastua naimisissa olevaan tai erota puolisostaan löydettyään onnen toisen kanssa.
Lynkkauksesta ei nettikirjoittelussa koskaan ole kyse, vain ajatuksista. Lynkkaus tapahtuu vasta oikeassa elämässä.
Oliko se harkinta-aika nyt oikeasti menossa vai vain omaa kuvitelmaasi, luettuani kolmannen kappaleen höpinät, miten on?
Ihan oikeasti menossa. Siitähän se virallinen alkaa kun eropaperit jättää.
Näin minä tein: en ole yhteydessä isääni. En vain halua. Etoo. Ei siis hän ihmisenä, vaan hänen käytöksensä ja niitä on taas mahdoton reaalielämässä erottaa.
Hyvä kirjoitus
Itse olen myös avioero perheen lapsi. Isä hyppäsi äidin parhaan kaverin kelkkaan.
Olen aivan eri linjoilla kun sinä. Erota toki saa, mutta petos on petos.
Iitun kaltaiset seli seli ämmät ja ukot oksettaa minua.
Minkäs sille mahtaa jos selkäranka on etolasta ostettu, kaikkea kivaa kumista ja muovista.
Taasko tämä patologisesta huomiohakuisuudesta kärsivä naisihminen häärää täällä?Eihän hänen satuja onneksi ole pakko lukea.
Ihmettelen, kuinka pienten lasten äidillä on aikaa tuollaiseen.Kannattaisi antaa lapsille huomiota nyt, kun he ovat pieniä.
Jos niitä lapsiakaan on olemassa. Tätä Iitun tarinaa en kertakaikkiaan vaan usko. Miksi ihmeessä hän nyt suhteensa ah-niin-onnellisessa uudessa alussa roikkuisi täällä jankuttamassa?
Jos on totta, niin kummallinen ihminen on! Aloitus jo yksistään kertoo hänen pohjattoman itsekkyytensä.
Luulen, että oikeesti se varattu mies lemppasi Iitun, kenties jo aikoja sitten, ja tämä nyt täällä kirjoittelee fantasioitaan todeksi. Jos elämässä olisi oikeasti noin isoja juttuja tekeillä, eiköhän ihminen keskittyisi siihen elämiseen, ei nettipalstalla rakkautensa reposteluun.
Minä ihmettelen ennen kaikkea sitä, miksi iitu vaivautuu jakamaan helmiä sioille?!
No tuskin vaivautuis, jos olis totta nää jutut.
Miksi vaivautuis jos ei olis??
Kirjoittaa haaveitaan jostain ukkomiehestä todeksi?
miksi ei onnistukkaan suhde oikeasti, jos se alkaa salaa ja kakkosena, luulis et suuri rakkaus joka piti aloittaa salaa ja viimein totta eikä salainen, onnistuu...
Kauhata lynkkausta täällä, ihan kuin Iitun tapaus olisi ainoa tai harvinainen. Varmaan kuitenkin on tosiasia, että miehet varsinkin eroavat huonosta suhteesta vasta kun heillä on uusi "katsottuna". Tiedän useita tällaisia, ehkä ovat tosin eronneet hieman nopeammin, mutta ei se aina niinkään mene. Valitettavasti elämä on tällaista, joku aina satuttaa itsensä, mutta fiksut ihmiset osaavat hoitaa tällaisetkin tilanteet.
Iitu, kysyisin sinulta kommenttia, neuvoa seuraavaan: Olen ollut kohta kolme vuotta ukkomiehen kakkonen. Suhde alkoi hyvin intensiivisesti ja tuntui hyvin pian siltä, ettemme voisi enää elää ilman toisiamme. Hänen avioliittonsa ei ollut toiminut enää pitkään aikaan. Ei kuitenkaan näe eroamista hyvänä lasten takia, ja varmasti taloudellisistakin syistä. Siksi hän lähti etsimään avioliiton ulkopuolista suhdetta itselleen, ajatteli ensin että se voisi olla ratkaisu hänelle. Ja mitä aviovaimo ei tiedä, se ei loukkaa... Niin, eli hän ei ole vieläkään eronnut, mutta tuntuu edelleen siltä, että olemme erottamattomat, hän rakastui minuun ja minä häneen.
En ole häntä painostanut, en edes ottanut katkoa. Olen kyllä pahaa oloa hänelle vuodattanut, ja hänelle tulee silloin hyvin paha olla. Olemme eroa molemmat yrittäneet, mutta epäonnistuneet jo muutamien päivien hiljaielon jälkeen. Näin eläminen on minulle ja hänelle hyvin raskasta. Hän elää valheessa perheensä keskellä ja ikävöimme toisiamme. Ja minä olen yksin kaikki viikonloput ja lomat. Olen nainen kypsässä iässä, joten jos on varma ettei hän eroa, minun olisi pakko riuhtaista itseni irti. En halua yksinäistä vanhuutta... Pitäisikö minun ottaa aikalisä ja katsoa mitä hän tekee?
Tiedän miten kuluttavaa on ikävöidä toista jatkuvasti ja odottaa seuraavaa kertaa kun tavataan. Eivät siitä mitkään puhelut ja viestit korvaa. Ja niin hassulta kuin se tuntuukin, muistan mitenpaljon pahemmalta tuntui nukkua yksin sen jälkeen, kun oltiin vetetty yhteinen yö. Onhan tilanne meillänytkin se, että mies on paljon omalla paikkakunnallaan, omassa kodissaan, mutta tilanne on aivan eri, kun olemme kuitenkin yhdessä. Nämä ovat vain olosuhteet tällä hetkellä, mutta eivät loputtomiin.
En voi sanoa sinulle, mitä sinun tulisi tehdä. Itse uskon siihen, että itsestään sen tietää. Itse uskoin silloin raastavimpina hetkinä, kun mietin pitäisikö vain riuhtaista itsensä irti, että kyllä se hetki tulee jos on tullakseen. Tiesin aina, ettei suhteemme päättyisi "helposti" tai itsestään. Mutta väkisin, vastoin tahtoani ja tunnettani, en koskaan halunnut eroon ryhtyää. Minä uskoin sisimmässäni koko ajan meihin ja siihen, että asiat vielä järjestyvät. Kukaan joka ei ole samanlaisessa tilanteessa elänyt, ei voisi kuvitellakaan miten monet tekijät kokonaisuuteen vaikuttavat. Nekin, jotka esimerkiksi minä jätän täällä kertomatta.
Ei voi koskaan satavarmaksi tietää miten asiat menevät. Mies rakastaa sinua aivan varmasti ja oon kanssasi tosissaan. Sinä tunnet ja koet hänen tunteensa ja järjellä jo pystyy sanomaan, ettei kukaan huvin ja urheilun vuoksi ole suhteessa vuodesta toiseen. Muttatiedän varsin hyvin, miten moni asia pitää ikään kuin liittoa kasassa, vaikka parisuhhde olisi loppu jo ajat sitten, vaikka tunteet olisivat täysillä ihan muualla.
Minä sanoin miehelle muutamaan kertaan, että sanoo minulle rehellisesti, jos eii aio erota, jos huomaa ettei vaan pysty siihen, niin sitten lopetan tämän, koska minä halusin parisuhteen, halusin elämääni jatkuvuutta ja tasavertaisen kumppanin. Mies pyysi minua ymmärtämään ja olemaan kärsivällinen ja kertooi hyvin avoimesti peloistaan ja epäröintinsä syistä. Siksi pelkäsin toisinaan paljonkin, ettei mies kaikesta huolimatta pysty eroamaan. Syys olivat niin vahvat ja pelot voimakkaita. Pelkäsin sitä, en siksi että olisin riippuvainen vaan siksi, että kun löytäää ihmisen jonka kanssa on hyvä olla ja voi oolla oma itsensä, jonka kanssa saa kokea aitoa rakkautta, sellaista ei haluaisi menettää. Sitä on vaikeaa kuvata sanoiksi, mutta saman kokeneet ymmärtävät, minkälaista sellaisessa tilanteessa on elää.
Kuuntele itseäsi ja ennen kaikkea muista nauttia niistä teidän yhteisistä hetkistä. Ei ole sattumaa, että olette yhdessä, siihen on syynsä. Niin kauan kun sinulla on uskoa teihin, jaksat kyllä. Kun usko loppuu, suhdekin loppuu.
Kiitos Iitu, ajattelen samoin kuin sinä. Minäkään en ole vielä halunnut väkisin lopettaa, se tuntuu niin väärältä ja pahalta. Mieskin välillä sanoo että tuntuu niin väärältä kun emme voi olla yhdessä. Hän on hyvin hyvin velvollisuudentuntoinen ja ennen kaikkea lapset ovat hänelle kaikki kaikessa. Eikä hän halua vaarantaa suhdettaan heihin.
Näin kirjoitettuna saa nopeasti sellaisen kuvan ettei hän tule ainakaan itse eroamaan eikä varsinkaan jos jatkan näin. Siksi olen ajatellut, että hänen pitäisi saada kokea vielä se kun katoan hänen elämästään. Miltä sitten alkaa tuntumaan, iskeekö paha olo oman liiton toimimattomuudesta taas pahemmin, miten paljon ikävöi minua. Tai kokeeko hän helpotuksen tunteen ja keskittyy siihen mitä hänellä on ja meidän suhde loppuu. Näinkö se selviää?
Sepä se, kun ei voi tietää. Meillä erossaoloajat ovat vain vahvistaneet meidän suhdettamme ja saivat miehen tajuamaan, että hänen on paha olla ilman minua ja paha olla sliitossaan. Viimeisin oli ehkä se ratkaisevin oivallus. Kun olin pidempään poissa, hän ei "päässyt karkuun", ei voinut puhua asioistaan kenenkään kanssa, hän huomasi, ettei ole mitään mieltä elää suhteessa, jossa on paha olla ja samalla vielä kaivata ihmistä, jonka kanssa voisi ja haluaisi olla. Vaikka se klisee onkin, myös hyvin totta, että "Ei se, jonka kanssa voit olla vaan se jota ilman et voi elää":
Toki, jos päätät ottaa etäisyyttä ja mies kokee sen helpotuksena ja keskittyy parisuhteeseensa, niin onhan sekin hyvä ratkaisu. Silloin ainakin tiedät, etkä jää odottamaan turhaan. Vastoin itseään toimiminen on kuitenkin todella vaikeaa. Siksi minä en halunnut repiä väkisin mitään rikki vaan annoin aikaa ja tilaa ja yritin parhaani mukaan keskittyä suhteemme hyviin asioihin silloin kun oli vaikeampaa. Siis kun tilanne ahdisti minua, kun kaipasin häntä todella. Ihan valtavasti tietenkin auttoi se, että suhteemme oln ollut siinä mielessä tasapainossa, että olemme olleet olosuhteisiin nähden toinen toistemme tukena. Kun olin epäuskoinen, mies vahvisti uskoamme meihin, ja päinvastoin. Niitäkin tilanteita ja aikoja on ollut, kun mies on pelännyt minun vässyvän ja lopettavan suhteen. Vaikka tilanne oli hänelle tosi vaikea, koska hän tiesi osittain myös satuttavansa minua, hän kertoi minulle avoimesti niistä asioista, mitkä pitivät häntä kiinni ja olivat "esteinä" erolle. Suurin osahan on loppujen lopuksi mielensisäistä pelkoa, kun tulevaa ei voi tietää ja ennustaa. Vasta kun käy sen keskustelun puolisonsa kanssa, alkaa tapahtua ja näkee, miten ne käytännönasiat alkavat järjestymään. Ja ennen kuin käy sen keskustelun puolisonsa kanssa, miettii toki tuhanteen kertaan, että on varma ratkaisustaan. Kyllä ne omat lapset meidänkin tilanteessa olivat miehelle se, joiden vuoksi eron lopullinen tekeminen kesti ja kesti.
Siis siskon kanssa matkoilla:)
Tuntuu ettei enää näe asioita kunnolla, liian pitkään on näin menty. Mieskin on jo niin ahdistunut tilanteesta, kokee että tekee niin väärin kaikkiin suuntiin. Ja toki oikeassa onkin, näin ei pitäisi toimia.
Huomaan epäileväni usein hänen tunteitaan minua kohtaan. Epävarmuus lyö läpi usein. Mutta se on varmasti tervettäkin ja hyvin ymmärrettävää tässä tilanteessa. Sitä ei vain tahdo jaksaa uskoa aina. Ja voisihan ollakin niin, että haluaa pitää tavallaan molemmat, minulta saa jotain ja vaimoltaa jotain. En silloin halua olla tässä enää mukana. Tässä kohtaa tuntisin vihaakin, itseäni ja erityisesti miestä kohtaan. Tunsitko sinä koskaan vihaa miestäsi kohtaan?
"Mieskin on jo niin ahdistunut tilanteesta, kokee että tekee niin väärin kaikkiin suuntiin. Ja toki oikeassa onkin, näin ei pitäisi toimia. "
- Herää kysymys: miksi mies ei sitten toimi niin kuin tietää oikeaksi?
Näillä pettäjänaisilla tuntuu todellisuudentaju kadonneen jo kauan sitten.
Eikö se ole aivan yksinkertaista:
varattujen kanssa ei pidä ryhtyä suhteisiin?
Ei väärä teko muutu oikeaksi, vaikka tästä asiasta kirjoittaisitte täällä. Todellisessa elämässä omasta vastuusta ei pääse selittelemällä tuskasta, surusta, epävarmuudesta tms.
Hirveän väärin olette valinneet toimia, te kakkoset. Teoillanne on pitkälle ulottuvat seuraukset, joita viattomat joutuvat kantamaan sillä aikaa, kun te analysoitte tuskaanne ja annatte toisillenne vertaistukea. Käsittämätöntä.
Ei varmaankaan ole aitoa vuoropuhelua.Palstatilaa haetaan keinoja kaihtamatta.
Just niin. Kun jutuille ei kerta kaikkiaan saa yhtään sympatiaa, niin vastataan itse.
Tätähän tämä mm.nimimerkeillä rehellisen-iitun, kukkaismeren, sirkulaarin, kevätaurinkokauniin, väsyneen' liirumlaarumi on ollut aina kahden kuukauden välein.
Mä veikkaan, että väliajat on jossain suljetulla ja sitten taas palaa takaisin lääkkeiden voimalla kirjoittamaan yötä päivää kuvittelemastaan yhteiselosta.
Tässä on hyvä esimerkki siitä, ettei pettäminen kannata. Se kolahtaa omaan nilkkaan ja joskus todella kovaa.
Tämä ketju kertoo aika paljon, samoin yllämainitut nimimerkit
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11094346
Allekirjoitan tuon. Ja kun tilanne on "päällä" pitkään, alkaa helpommin kyseenalaistaa olemassa olevia asioita. Meillä oli vaihe, jossa minun oli todella vaikeaa uskoa miehen sanomisia, vaikka hän oli kuinka rehellinen ja avoin minulle. Se oli hänelle tuskaista, mutta myös ainoa tapa rakentaa luottamus siinä vaiheessa.
Minä en koskaan epäillyt miehen tunteita, mutta sitä kylläkin usein, että pystyykö hän lopulta koskaan eroamaan. Avoimuudellaan hän tavallaan sekä paransi että pahensi tätä, kun kertoi peloistaan jne. Jossain vaiheessa mies sanoi minulle, että on todella ristiriitaista, kun parisuhde ei toimi ja kotona on paha olla, mutta muutoin haluaisi säilyttää hyvät asiat, kuten suhteet lapsiin, ystäväpiirin, kodin jne., joita ei olisi tarvetta muuttaa. Lopulta hän kuitenkin sanoi kohtaavansa jatkuvasti sen ajatuksen, että huono parisuhde vaikuttaa itseen sairastuttavasti ja myös siten, ettei hän ollut juuri koskaan kotona.
Vihaa en ole tuntenut miestä kohtaan, mutta turhautumista kyllä. toisinaan tunsin itseni loukatuksi ja jotenkin hyväksi käytetyksi. On ollut hetkiä, jolloin olen miettinyt voinko arvostaa miestä hänen tekojensa vuoksi, ja erityisesti nämä hetket ja tunteet vaativat silloin paljon itsetutkiskelua ja myös keskustelua miehen kanssa niistä tunteista. Tajusin ja tiesin kyllä koko ajan, että ei hän tahallaan minua loukkaa, mutta epävarma ja keskeneräinen tilanne vei noihin tunteisiin.
Varmasti mies yrittääkin toimia niin kuin kokee oikeaksi. Mutta kun on riittävän syvällä, niin pyllistää yhteen suuntaan kun kumartaa toiseen. Pettävä mies tietää, että on väärin pettää puolisoaan vaikka tunteet olisivatkin jo kuolleet. Hän haluaisi erota ja aloittaa suhteen toiseen naiseen, mutta hän ei haluaisi satuttaa vaimoaan, ja miettii, miten vaimo voisi ymmärtää eron oikeana ratkaisuna. Mies ei todellakaan haluaisi ottaa riskiä siitä, että suhteet omiin lapsiin vahingoittuvat ja kun hän tietää niin käyvän, ainakin jotain muuttuu, jos hän eroaa. Sukulaiset ja ystävätkin varmasti osaltaan kyseenalaistaisivat hänen valintansa erota. Saattaisivat vedota lapsiin, että heidän takiaan pitää vain pysyä yhdessä. Mutta miten voida jäädä liittoon, jossa tietää ettei tule enää onnelliseksi, eikä ole sitä enää aikoihin ollut?
Siinä vain joitain syitä siihen, miksi ei ole helppoa tehdä "oikein" vaikka tietää mikä se olisi. Usein on olemassa useita oikeita tekoja, jotka ovat sitten ristiriidassa keskenään.
Ei jumalauta!!! Vieläkö sä jaksat lässyttää ja ruikuttaa???
Koita nyt tajuta, vaikka kuinka ESITÄT olevasi ymmärtäväinen ihminen, niin mitään sinä et näköjään tajua. Sinä et teksteistäsi päätellen tajua kun vaan itseäsi ja omaa asemaansi.
Luuletko tosissas että olet tällä palstalla AINUT joka on kohdannut maata järisyttävän rakkauden??? Jos kerta oikesti olisit niin sydänjuuriasi myöten suruissasi lasten puolesta, niin kuule, voin kertoa ettet olisi täällä hehkuttamassa tota onneas, ja perustelemassa miten koko juttus on vaan niin oikea... olisit kuule oikeasti ihan hiljaa.
Ja mitä enemmän esität tota ymmärtävää akkaa, niin sen enemmän kaivat kyllä maata jalkojesi alla. Koska sinä et TODELLAKAAN voi tietää miltä näistä teineistä tuntuu, tai miltä tuntuu petetystä vaimosta... SINÄhän elät onnesi kukkuloilla. Mitä enemmän selität, sen urpommalta kuullostat, ja sen enemmän paljastat kuinka vähän olet kaikkien osapuolten kohdalla asiasta olet selvillä!!!! Etk oikeasti tajuat kuinka LÄPINÄKYVÄÄ toi sun valesympatias on?????
Omassa lapsuuen perheessä isäni lähti äidin parhaan kaverin matkaan, ja väitän että aika hyvin tiedän millaista tunneskaalaa sellaisessa tynkäperheessä läpi käydään, ja usko minua, siitä sinulla ei VARMASTI ole minkään sortin käsitystä siitä asiasta!!! Sinä ET ole paikalla, SINÄ et voi tietää niitä ajatuksia, etkä SINÄ olet sen uoripukkis kanssa niitä asioita korjaamassa, sen homman tekee aivan muut.
Olen jo tuolla aiemmin kommentoinut, että sille ei mitään mahda jos avioliitto/suhde ei toimi, sitten pitää erota. Mutta tollanen täysin turha toisten ihmisten satuttaminen on täysin turhaa. Mutta toisaalta kyllä se kertoo "isästäkin" tossa tilanteessa...
Kiedo vaikka kuinka kaunistellen tuo paska pakettiin, niin se haisee siitä huolimatta.
Lakkaa lässyttämästä ja vikisemästä, ole oikeasti HILJAA!!!! Se ET ole sinä ja huoripukkis joka tässä sympatiaa tarvitsee. Teillähän on jo toisenne.
Enkä minä ole tääältä mitään sympatiaa hakemassakaan.
Hyvin sanottu!
Täyttä fantasiaa noi sinun juttusi.
älä välitä jatka omaa elämääsi..näin se vaan että moni uusi suhde alkaa pettämisellä..jotkut niin pihalla siinä omassa pitkässä liitossaan etteivät tiedä mitä tekisivät ..kunnes kohtaavat sen oikean henkilön johon sitoutuvat ja rakastuvat myöhemmin..sattumaa kenties..ja kyllä ne lapset siitä tokenee kunnes aikaa kuluu..ellei siellä ole jotain sellaista että haukutaan toista vanhempaa..tiedä tuota...erot ihan tätä päivää..
Onko mahdotonta kohdata tosiasia, että joskus lapset eivät tokene koskaan? Kerroin yllä miten oman vanhemman suuri petos, pitkäaikainen salasuhde, sen mukanatullut vuosien valehtelu omassa perheessä, myös päin naamaaa valehtelu omille lapsille voi käynnistää lapsessa tai nuoressa psyykkisen trauman. Jotkut lapset eivät toivu tuosta mielen sairaudesta, järkytyksestä koskaan, he toistavat läpi loppuelämänsä omaa traumaansa itsetuhoisesti ja rikkovasti eläen. Ottakaa selvää nöistä lasten mielen sairauksista, kakkoset, sen sijaan että valehtelette itsellenne, että te ette satuta lapsia.
Iitun tapaus täyttää kaikki lapseen kohdistuneet pitkäaikaisen henkisen väkivallan piirteet, iitu on myös osallistunut itse valehteluun lapsille päin näköä. Nyt iitu selittelee, että lapset, jotka todennäköisesti ovat tällä hetkellä traumassaan sairaita, ovat vain hyvillään isän uudesta rakkaudesta. Iitu pahentaa hetkellä itse koko ajan lasten traumaa läsnäolollaan, selitellen että on normaalia elämää, että hän itse juttelee ja on lasten elämässä läsnä.
Tämä isä ja iitu ovat itsekkyydessään niin häikäilemättömiä, että eivät suostu edes ajattelemaan että toimisivat lapsia kohtaan väärin, sen sijaan he selittävät omaa köytöstään rakkaudeksi lapsia kohtaan. Juuri se ajaa lapset mielensairauteen yhä lisää:isä joka tekee pahaa, loukkaa omia lapsiaan syvästi ja samaan aikaan perustelee nuo teot lapsille sillä että hän rakastaaa heitä. Lapsi ei tiedä mihin uskoa ja hänen psyykkeensä hajoaa ristiriitaisten viestien vuoksi.
"on todella ristiriitaista, kun parisuhde ei toimi ja kotona on paha olla, mutta muutoin haluaisi säilyttää hyvät asiat, kuten suhteet lapsiin, ystäväpiirin, kodin jne., joita ei olisi tarvetta muuttaa"
Tuossa ei ole mitään ristiriitaista. Tai no ehkä tuo, että kotona on paha olla ja silti haluaisi säilyttää kodin. Kun parisuhde ei toimi ja kotona on paha olla, voi erota. Silti tai juuri sen vuoksi voi säilyttää suhteet lapsiin ja ystäväpiirin. Eron (tai minkä tahansa asian) pitkittyessä, se mutkistuu.
Niin, ja onko ne tunteet oikeasti kokonaan kuolleet? Miten voi näytellä huomaavaista puolisoa, jos on syvästi rakastunut toiseen. Se ihmetyttää. Luin uskottomuutta käsittelevästä kirjasta, että Osmo Kontulan tutkimuksen mukaan liittonsa onnellisiksi kokevillakin miehillä 16% on ollut salasuhde ja melko onnellisiksi kokevilla 30%. Miten se on selitettävissä. Biologialla? Nykyajan stressaavalla elämällä?
Iitu sellitti yös omille lapsilleen tilanteen niin, että kun pikkuiset kyseli, miksi äidin ystävän piti lähteä aina välillä pois, miksei hän jää heille asumaan, että mies lähti työmatkoille. Tosiasiassa mies lähti toisen perheensä luo. Eipä kovin rehellistä sinnekään suuntaan. Eikä ole väliä minkä ikäisiä lapset ovat, mielestäni lapsille ei vaan valehdella tuolla tavalla!
Eivät kai ne pitkässä rinnakkaissuhteessa elävät, toista naista rakastavat miehet enää niin huomaavaista puolisoa kotona esitä tai ole. Usein tämmöiset ajautuvat rinnakkaissuhteeseen juuri siitä syystä, että tunnepuoli on kotona väljähtynyt. Silloin ei ole vaikeaa olla pitkiä iltoja kotoa pois ja illalla vetäytyä omaan kuoreensa sohvalle. Todennäköisesti vaimokaan ei juuri kiinnitä asiaan huomiota, koska pitkään on jo eletty samalla tavoin.
En ole lapsilleni selittänyt miehen lähteneen työmatkoilleen, jos on meiltä kotoa lähtenyt, vaan ihan sanonut heille, että mies asuu muualla.
Minusta kun tuntuu, että iitu on aivopessyt kaikki.
"miksei äidin ystävä jää heille asumaan"...
Moniko sinun ystävistäsi asuu teillä?!
Huomio sanalle KAI!
Niin tavallinen ja tietävä lause kakkoselle, vaikka hän ei ole koskaan elänyt hetkeäkään pettäjän parisuhteessa.
Kaikki se, mikä siellä kotona oikeasti tapahtuu on vain yksipuolista tietoa!
Hyväuskoisia on liian helppo jymäyttää!
Niinhän Iitukin on "tiennyt" jo vuosia miehen parisuhteen huonon tilanteen, uskoen kaiken mikä hänelle syötetään.
No, sitten se tais olla tämä mies, jolta lipsahti että nyt pitää lähteä toiselle paikkakunnalle, kun siellä on työt. Käännäpä miten päin vain, et ole pystynyt olemaan niin avoin ja rehelinen, kuin yrität selittää. Taidat provoilla.
Niin, mistä tietää että suhde on väljähtänyt? Jos jutellaan kahdestaan syvällisistäkin asioista, kuin myös arkipäiväisistä asioista. Kuunnellaan puolin ja toisin. Köllötellään yhdessä sohvalla, saunotaan ja syödään kahdenkeskisiä illallisia, käydään yhdessä reissussa, rakastellaan. Jos vaimo sairastuu, mies soittelee töistä, miten kotona jaksetaan. Sitten yksi päivä mies ilmoittaa, että haluaa erota ja paljastuu toinen nainen. Näin meillä.
Niin, ja muistaakseni selitit, että halusit jo salasuhteen aikana "miehen luontevaksi osaksi lastesi elämää". Ja mies oli hyvin kiinnostunut pienistä lapsistasi. Jotenkin en voi pitää luontevana tuota tilannetta, koska miehellä oli jo perhe toisaalla, mutta tietenkin se piti pitää salassa, koska mies oli myös naimisissa. Näinkö nämä salasuhteet menee nykyään? Itsellä ei ole kokemusta.
"onko ne tunteet oikeasti kokonaan kuolleet"
Kummallista on puhua tunteiden syntymisestä tai kuolemisesta. Tunne ei ole elollinen oli, joka ihmisen tahdosta riippumatta ihmisessä syntyy, elää tai kuolee. Sitä paitsi: rakkaus ei ole tunnetta vaan tahtotila toista kohtaan, enemmän tekoja kuin tunnetta.
Mielihyvä on tunne, mutta se ei tarkoita vielä samaa kuin rakkaus.
Tunteet tulee ja menee. On kova vaatimus läheisille, että vain yhden tunteiden mukaan mentäisiin ja suunniteltaisiin elämää, otettaisiin huomioon. Aikuinen ei ajattele niin. Epäkypsä ihminen toimii niin.
Samaa mietin minäkin. Moni täällä palstalla selittää tai perustelee salasuhdetta sillä, että tunteet ovat kuolleet liitossa, tai että tottakai kyse on kyse kulissiavioliitosta kun mies tai nainen suhteilee avioliiton ulkopuolella.
Epäkypsyyttä ja tahdon puutetta voi olla, sen uskon. En usko että tunteet yht'äkkiä syttyy tai kuolee pitkässä liitossa.
Varmasti ainakin siitä, että alkaa olla välinpitämätön puolisoaan kohtaan. Kun puoliso on ahdistunut tai surullinen, hakien lohtua, ei halua olla lähellä. Ei halua kertoa omista tekemisistään eikä kuulla toisen tekemisistä. Ei vaan kiinnosta enää, ei tunnu missään.
Mielestäni kolme vuotta tuollaista menoa on liikaa. Mies ei uskalla erota. Tajuatko, että olemalla miehen kanssa hän ei aidosti pysty selvittäämään mitä hän elämältä haluaa? Ja ihmetyttää että hän tietoisesti etsi salasuhdetta helpottamaan avioelämän ankeutta. No, tietenkin se vähän aikaa toimi. Ei tarvinnut ottaa vastuuta elämästään, vaan sai pitää hauskaa. Vähän epäilisin miehen tunteiden syvyttä tuossa kolmiossa. Kannattaako hukata aikaansa/elämäänsä tuollaiseen. Salasuhteet taitavat, ainakin palstan sisällöstä päätellen, olla koukuttavia, tunteiden aitoudesta riippumatta. Ihmisiltä katoaa todellisuudentaju ja tunteet ovat sekaisin. Voiko siinä tehdä niin merkittäviä päätöksiä kuin avioero selkeästi ja ymmärtäen mitä se tuo tullessaan?
Sepä siinä, kun ei noita kuvailemiasi merkkejä välttämättä ole, jos toinen on hyvä näyttelemään, tai mitä lie.
Íitu ei paljon puhu omien lastensa tulevaisuudesta, ehkä koska ei uskalla kertoa pahimmista peloistaan, ei ehkä uskalla edes kohdata niitä. Mutta pahimmatkin niistä voivat käydä toteen.
Miten iitun omat lapset tulevat pärjäämään miehen suvun kanssa? Suvun, jossa tiedetään iitun omilla toimillaan satuttaneen teinejä, siis omia rakkaita sukulaislapsia? iitulla on toki vakiovastaus='höpö höpö, aikuiset ymmärtävät.'.
Mutta ei elämä niin mene. Aikuiset ovat vihaisia, kun omia sukulaislapsia on väärinkohdeltu. Aikuiset ovat epätäydellisiä ja voivat suunnata vihansa paiitsi iituun myös syyttömiin lapsiin. Aikuiset voivat kertoa iitun lapsille, millainen heidän äitinsä on, ja kuinka äiti oli osallinen petokseen yli kaksi vuott ja kuinka naisimissa oleva mies vieraili heidän kodissaan poikamiehenä tuona aikana. Jos iitu on fiksu ja suojeleva äiti, hän jpelkää ja karttaa jokaista miehen sukulaista, mahdollisena lastensa kiusaajana.
Juuri ne sukulaiset, jotka juuri nyt auliisti osoittavat iitulle hyvää tahtoaan, voivat olla heitä, jotka ovat tässä kaikkein pahimpia, salakavalan vihaisia ja piiiloaggressiivisia. Ja heidän vihansa ei lopu koskaan. Juuri silloin kun iitu alkaa luottaa heihin, he iskevät.
Esim. sukujuhlissa joku juopunut rsukulainen voisi haukkua iitua hänen omille lapsille kuinka pahasti vain , vaikka että "äitinne on h**a". Näitä on kuultu ennenki. Ikäväksi ihmiset, ja juhlissa juopuneet voivat olla lapsia kohtaan häikäilemättömiä.
Miten teinit tulevat suhtautumaan iitun lapsiin? Nyt voi näyttää että hyvin, mutta teinien viha voi purkautua, miten, milloin ja keihin, vain luoja sen tietää.
Luulen että ex-vaimo on niin fiksu (hän on käyttäytynyt fiksusti aiemmissa iitun kertomuksissa, kun niitä suodattaaa) että ei tule olemaan yhteydessä iitun lapsiin. Mutta emme voi häntäkään tuntea. Jos hän olisi epätäydellinen ja kostonhimoinen, kun hänen omia lapsiaaan on näin suuresti loukattu, voi iitun lapsia odottaa ikävyyksiä.
Tämmöiset vanhat suuret uskottomuustapaukset muistetaan aina, pitkävihaiset ihmiset eivät koskaan paina niitä villaisella eivätkä koskaan anna niitä anteeksi . Joten iitun lapset voi kohdata pahan todellisuuden vaikka vasta 10v kuluttua.
Säälin teinejä, mutta hetken mietiittyäni - säälin yhtä lailla iitun omia lapsia, heillä voi olla todella vaikeita asioita kohdattavaksi edessään tulevassa elämässään, kun heille tulee vähän lisää ikää.
Me kaikki ihmiset olemme epätäydellisiä.
Jokainen lapsiin liittyvä negatiivinen tapahtuma, kääntää sukulaisten katseen lasten isään ja perheenrikkoja Iituun. Heitä syytetään tulevaisuudessa jokaisesta lapsen epäonnistumisesta.
Suku rakastaa omiaan ja tuomitsee julmasti sivullisten aikaansaannokset!
Olen nyt vuoden läheltä seurannut sukuni draamaa ja teini-ikäisten lasten tuskaa, joten tiedän mistä puhun.
Me olemme lapsista huolissamme joka päivä ja tuomitsemme nämä itsekkäät salasuhteilijat.
Vai että lapset tokenee? Se on näitä kakkosten hokemista itselleen, jotta petoksessa eläminen ei tuntuisi pahalta...
Kunhan vain minä olen onnellinen ukkomiehen kainalossa, niin muista viis.
Halpamaista!
Jättäkää tuomitseminen. Kaikilla on parempi olla.
Juuri näin. Ja ajatelkaa edelleen lasten parasta, ei heille kaikkia aikuisten välisiä yksityiskohtia tule kertoa.
"Jättäkää tuomitseminen"
Ei nettikirjoituksissa tuomita kuin sanallisen anonyymisti. Todelliset tuomitsijat löytyvät oikeasta elämästä, tuttujen ihmisten joukosta.
"Ja ajatelkaa edelleen lasten parasta, ei heille kaikkia aikuisten välisiä yksityiskohtia tule kertoa. "
Yksikään kirjoittaja ei ole kertonut yhtäkään yksityiskohtaa lapsille. Me kirjoitamme iitulle ja muille lukijoille, koska ajattelemme lasten parasta. Se että on olemassa ihmisiä. jotka puhuvat lapsille enemmän kuin heille kuuluisia, on oikeassa elämässä tosiasia - kaikki kanssaihmiset eivät toimi täydellisesti lasten suhteen.
Iitun "rakkaus" miestä kohtaan on niin suuri, että hän pysyy valintojensa takana. Valintojen, jolla on katkaissut rakastamansa miehen ja tämän lasten välit kenties loppuelämäksi. Ja jatkaa yhä, samaa valintaa, vaikka nyt jo tietää mitä tuli aiheutettua.
Jos oikeasti rakastaisi, ei olisi koskaan mennyt miehen ja lasten väliin. Ja jos olisiki ollut tyhmä, ja kuitenkin rakastaisi, ymmärrätäessään tekonsa, poistuisi viimeistään nyt ja antaisi rakkaalleen vielä tärkeän mahdollisuuden -välien korjaamisen omiin lapsiin. Mutta ei - iitu ei väisty. Hänelle oma rakkaus on tärkeämpi kuin isän ja tyttärien välinen rakkaus ja ihmissuhde.
Kyllä mä uskon että iitu vielä oppii, ja hänelle kyllä paikka osoittaan. Tietty sitten iitu saapi alkaa leikkiä sitä uhria.
Kyllä mä uskon että paha saa palkkansa, ja kunnon opetuksen.
Iitu taitaa pelätä, että petturiäijä vaihtaa hänet uuteen. Sehän olisi ukon kannalta kätevää aloittaa ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Avioero ja sitten ihan uusi nainen. Ihan kuin ei olisi mitään väärää koskaan tehnytkään. Tälläisiahan sattuu ja eihän se ole petturille ongelma pettää Iitukin. Silloin olisi kyllä Iitun "rakkaus ja tuki" lue manipulointi mennyt ihan hukkaan.
Iitun vertaistuelle ei tainnut olla tarvitsijoita, joten hän joutui poistumaan areenalta häntä koipien välissä!
Muutamaa puolustajakakkosta lukuunottamatta, joille kyllä vastaajat taisivat pistää jauhot suuhun.
Ja mitähän vertaistukea petolliset tarvitsevat? Oikeampi osoite olisi se petetty puoliso, jota nämä umpikierot salasuhteilijat pitävät pilkkanaan.
Iitua käy vähän sääliksi. Aivan järkyttävää ajatella, että itse tarrautuisi tuollaisella volyymillä ja noin pitkäksi aikaa varattuun.
Niin varmasti onkin, ja näin se on varmasti lähes jokaisella naisella, joka päätyy toiseksi naiseksi. Harva siihen tilanteeseen hakeutuu, en minäkään. Mutta takertumisesta siinä ei ollut kyse. Viihdyimme alusta asti hyvin yhdessä, halusimme olla yhdessä, meidän oli alusta asti hyvä olla toistemme seurassa. Kuten missä tahansa seurustelusuhteessa, halusimme tutustua toisiimme paremmin ja paremmin, jonka seurauksena tunteet syvenivät. Emme halunneet lopettaa suhdettamme vaan viedä sitä pidemmälle. Missään vaiheessa suhteemme ei ollut meille kummallekaan "ohimenevää" vaan vahvaa halua olla yhdessä.
Tajuan myös sen, että koska suhde varattuun on moraalisesti tuomittavaa, ulkopuoliset eivät edes halua nähdä, että suhteen osapuolille siinä on kyse tunteisiin perustuvasta seurustelusuhteesta. Joka kaiken lisäksi ei perustu mihinkään ulkoa päin tuleviin tai muihinkaan velvoitteisiin tai odotuksiin, kuten asuntolaina, sukulaiset, omaisuus, lapset... vaan puhtaasti tunteisiin pohjautuvaan haluun olla yhdessä.
Niin, ne asuntolainat, sukulaiset, omaisuus, LAPSET ovatkin täysin ulkoistettuja juttuja sinulle. Eihän ne kuulu normaaliin parisuhteeseen mitenkään????? Kunhan vain teillä kahdella on hyvä olla ja tunteet pelissä.
Vaikka tunteet olisivat kuinka voimakkaat, järkeä saa ja pitää käyttää myös.
Eihän väkivaltaisenkaan anneta selittää, etten vain voinut vihan tunteilleni mitään. Ymmärrän kyllä, että uhrilleni tulee mustelmia ja haavoja, mutta minä en vain voi tunteilleni mitään. Tältä sinäkin iitu kuulostat näissä selityksissäsi ja puolusteluissasi.
Iitu hyvä, nuo sun ulkoa päin tulevat, sun mielestä velvoitteet ja odotukset kyllä kuuluvat normaaliin parisuhteeseen. Asuntolaina, sukulaiset, omaisuus, lapset. Mitä ne sun mielestä on? Ihan sivuseikkojako parisuhteissa?
Ajatteletko sä aina kaikki asiat pelkästään tunteella? Ihme, että noinkin pitkälle olet päässyt ilman järjen käyttöä. Tunteita saa ja pitää käyttää ja hienoa, jos niin uskaltaa tehdä. Mutta kun maailma ei pyöri tunteilla, tarvitaan järkeäkin.
Mautonta muuten sanoa ukkomiehen kanssa vehtaamista seurustelusuhteeksi. Ei se ole seurustelusuhde vaan salasuhde, kun toinen on varattu. Teillä alkaa seurustelusuhde vasta kun miehen avioero on selvä.
En ihmettele yhtään, että Iitulle on tullut ero lasten isästä. Eihän kukaan aikuinen mies jaksa naisen rinnalla, joka kulkee jalat kymmenen senttiä irti maasta, näkee kaiken ruusunpunaisten lasien läki, elää pelkästään tunteella. Puhuu ja puhuu toisen läkähdyksiin. Ei käy tulevaa miestä kateeksi.
Iitu Rehellinen kirjoitti: "Tajuan myös sen, että koska suhde varattuun on moraalisesti tuomittavaa, ulkopuoliset eivät edes halua nähdä, että suhteen osapuolille siinä on kyse tunteisiin perustuvasta seurustelusuhteesta. Joka kaiken lisäksi ei perustu mihinkään ulkoa päin tuleviin tai muihinkaan velvoitteisiin tai odotuksiin, kuten asuntolaina, sukulaiset, omaisuus, lapset... vaan puhtaasti tunteisiin pohjautuvaan haluun olla yhdessä."
- Tässä mahdollisesti kiteytyy uskottomuutta harrastavan ihmisen perusajattelusta jotakin oleellista. Uskoton puoliso, ja toinen nainen/mies pitävät omia tunteitaan ja tarpeitaan ensisijaisen tärkeinä suhteessa muiden tunteisiin ja tarpeisiin. Terve aikuinen ihminen asettaa esimerkiksi lapsen ja puolison tarpeet vähintään yhtä tärkeiksi kuin omansa. Uskoton ja kakkonen asettavat itsensä kaikkien muiden tarpeiden, tunteiden, käyttäytymissääntöjen, hyvien tapojen yms yläpuolelle. He pitävät itseään tärkeämpinä kuin muita ihmisiä ympärillään, koska heidän tunteensahan on niin ainutlaatuinen, vertaansa vailla.
Uskottomuus ja toisen avioliiton rikkominen osoittavat ennen kaikkea kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan.Kyvyttömyyttä tuntea syyllisyyttä ja häpeää. Silloinhan varmaan onkin ymmärrettävää, että ihminen tulkitsee muiden paheksunnan latteasti moraalisaarnana. Kun se myötätunto puuttuu.
Iituhan tietää nämä jutut avarakatseisena ihmisenä, että miehellä on varmasti se uusi rakas jossain vaiheessa taas. Ehkä sitten saa tietää kun suhde on jo muutaman vuoden jatkunut... Toivottavasti ymmärtää siirtyä sivuun sitten sen SUUREN rakkauden tieltä.
Eiköhän vaan liene kaikille parasta, ettet sinä asetu vertaistueksi enää kenellekään ihmiselle missään tilanteessa. Vai elätkö sä vain sille, että voit muka pyyteettömästi auttaa toisia ihmisiä? En haluaisi olla sun tulevan miehen housuissa. Sähän analysoit miehen ja teidän suhteenne aivan puhki. Oliskos sun aika mennä ja puhua mieltäsi vaivaavista asioista ulkopuoliselle terapeutille? Oletko miettinut sellaista vaihtoehtoa? Sulla kun tuntuu olevan oikeasti pallo aivan hukassa.
Olette miehen kanssa molemmat läheisriippuvaisia. Mistä sen tietää? Siitä, että ihminen ei normaalisti toimi arvojensa vastaisesti, osaa tehdä päätöksiä sekä ymmärtää niiden syyt ja mahdolliset seuraukset. Riippuvaiset ihmiset aiheuttavat itselleen ja läheisilleen vain ongelmia. "valitsevat" ohdakkeisen tien, koska heidän on siihen pakonomainen tarve. Hyvin usein he selittävät, että kysymyksessä on rakkaus. Omaa läheisriippuvuuttaan on ainakin yhtä vaikea tunnistaa ja myöntää kuin riippuvuutta alkoholista, huumeista jne. Hirveä tarve kuitenkin selitellä.
Jos rakastuu varattuun (ja toisinpäin), niin ainoa keino osoittaa rakkautta on odottamalla jonkin aikaa, että toinen eroaa. Ellei eroa, niin se on omaksi sekä varatun parhaaksi. Siinä ei menetä mitään. Paitsi ne ongelmat. Ja syyllisyyden, ahdistuksen, pelon jne.
Heippa, rehellinen iitu ja uusi miehesi! Nostan Sinulle hattua kun olet oivaltanutmiehesi ajatukset eli ymmärtänyt! Kokeneena tiedän kuinka hankala ja pelottavaakin on lopettaa kuollut suhde ja irrottautua. Parisuhteenne vaikuttaa hyvältä; olet ymmärtävä ja tunnut aidosti tekeväsi kaikkesi sen eteen; ei kumma että
mies todella näkee että tätä hän haluaa ´jne. Lasten hyväksyntä tulee ehkä joskus mutta yleensä ne eivät näe äidissä mitään vikaa eikä hän kerro, voi haukkua vaan
isää pettäjäksi ja itse on viaton pulmunen suhteen näivettymiseen. Onnea teille!!
Olet todella fiksu, olkaa tiimi ja käykää käsikkäin yhteiseen tulevaisuuteen!
Meillä on vain yksi elämä täällä! Ciao !
Parempi sunkin lukea ajatuksella ja miettiä millainen nainen Iitu on. Jaksaisitko itse koko ajan keskusteluja ja Iitun ajatusten myötäilemistä? Jossakin pitäisi olla kohtuus.
Ihmisillä on yksi elämä ja sikaillenko sen saa loistamaan? Lähimmät pettäen ja omaa surkeuden peittäen?
Mikään ei ole niin helppoa kuin toisten elämän särkeminen. Sulkiako siitä hattusi keräät ja hyvää mieltä?
Kerro onnitteleva mies, erositko sinäkin vasta kun uusi nainen oli jo rakastunut suhun? Miksi miehet ei uskalla ottaa elämäänsä omiin käsiin ja erota ilman ulkopuolista kimmoketta, jos liitossa on paha olla? Pelkääkö miehet niin paljon eron jälkeistä yksinäisyyttä? Vaikka eron surutyö olisi tehty jo liiton aikana, vuosien varrella, niin eikö se yksin eläminen olisi kuitenkin paikallaan?
Mun mielestä ihmiset, olivatpa kumpaa sukupuolta tahansa, jotka syöksyvät eron jälkeen heti uuteen suhteeseen (joka on jo ollut valmiiksi pedattu) ovat riippuvaisia muista ihmisistä. He eivät oikeasti osaa tai uskalla olla onnellisia yksin. He eivät uskalla kohdata omia tunteitaan ja elää elämää ilman, että joku on vierellä. Eikö se ole jonkinlaista riippuvuutta?
Lapset kyllä hyväksyy eron. Se on vaan aikuisista kiinni, miten se hoidetaan. Jos tulee jätetyksi toisen ihmisen takia, niin varmasti ottaa koville häntä, joka jää oikeasti yksin ja yleensä huolehtimaan lapsista yksin. Tuskin Iitun tapauksessa vaimon elämä mitenkään muuttuu, yksinhuoltajahan hän on ollut vuosi kausia miehen liehuessa maailmalla pelastamassa avioliittoaan. Ei fiksu äiti hauku isää lapsille. Jos näin käy, niin ero on huonosti hoidettu. Niinkö sulle kävi?
Parisuhteen näivettyminen ei ole asia, josta lapsia pitäisi informoida!
Onnitteleva mies, miksi haluaisit laittaa omien lastesi taakasi oman parisuhteesi näivettymisen? Ex-vaimollasi ei ole mitään syytä kertoa lapsillenne parisuhteenne näivettymiseen liittyneistä asioista. Päinvastoin, hän on viisas jos niistä vaikenee, sillä sellaiset puheet eivät eivät kuulu lapsille. On pelkästään itsekkään raakaa omia lapsia kohtaan kertoa heille tuollaista, sillä he syyllistävät jo muutenkin itse itsensä vanhempien erossa. Lapsille riittää se yleinen tieto, joka heillä muutenkin on, koska kerran ero tapahtui.
Myös iitu ja mies ovat käsittämättömiä, kun röyhkeästi vievät vanhempien välisen suhteen kuolemiseen liittyneistä asioita teinien tietoon omaa rakkauttaan hehkuttaeen! Hyi, miten itsekästä, lapsia satuttavaa tuollainen on.
Sen verran kommentoin, että ei kaikki vaimot näe itseään puhtaana pulmusena tuossa tilanteessa. Ja Iitunkin salaisen rakastajan vaimo, Iitun mukaan, lähti terapiaan miehensä kanssa, joten mielestäni useinkin vaimo yrittää pelastaa suhteen. Ei mikään pelastusyritys onnistu jos toinen vain valehtee ja pakenee ongelmia.Mutta, meitä on joka lähtöön.
Niin ja miksi lasten pitäisi nähdä vikaa äidissä, jos isä on pettänyt ja valehdellut?
Väärin, me emme vieneet vanhempien välisen suhteen näivettymistä lasten tietoon vaan miehen ex-vaimo. Kun mies ensimmäisen kerran kertoi minusta ja halustaan erota, vaimo kertoi välittömästi tytöille, että isällä on toinen ja isä haluaa erota, jonka jälkeen lapset tietenkin alkoivat luonnollisesti syyllistää isää. Tämä varmasti olikin vaimon tarkoitus, tunnekoukuttaa lapset ja sillä saada mies jäämään, minkä vuoksi mies lopulta teki "pakkoratkaisun" jäädä kotiin. Minkä hän sitten hyvin nopeasti huomasi vääräksi ratkaisuksi.
Ja ennen kuin kaikki innokkaat taas hyökkäävät kimppuuni, sanon, että en todellakaan syytä tai hauku miehen ex-vaimoa, mutta toki ihmettelen sitä, miksi hän katsoi asiakseen kertoa asian lapsilleen jokaista likaista yksityiskohtaa myöten (oli mm. näyttänyt miehen puhelimesta meidän tekstiviestit teineille jne.).
Miksi petetyn olisi pitänyt teitä valehtelijoita lapsilleen suojella?
Rehellinen on joka tilnteessa rehellinen ja päinvastoin.
Ja sinähän niitä likaisia viestejä tehtailit!!??
Taas syytät vaimoa tapahtuneesta..
Ps. Tiedän tapauksen jossa murrosikäinen lapsi luki isänsä puhelimesta kaikki erittäin härskit tekstiviestit ääneen lukitussa wc:ssä! Muu perhe kuunteli oven ulkopuolella.
Oliko tämäkin petetyn vaimon syytä?
En syyytä vaimoa, mutta minusta ne aikuisten parisuhteen yksityiskohdat eivät vain kuulu lapsille, eivät minkään ikäisille. Omille lapsilleen ei pidä mennä kertomaan, minnkälaisia viestejä isä on toiselle naiselle lähettänyt tms.
Meitä ei olisi tarvinnut suojella, meidän valintamme olivat meidän valintoja, mutta lapsia olisi pitänyt. heidän ei tarvitse tietää esimerkiksi isänsää seksuaalielämästä, se ei vain kuulu lapsille, ja aivan varmasti vaikuttaa heihin.
No, tuota..Miten sitten selität että kävit tapaamassa miehen lapsia tai että mies oli teillä lastan läsnäollessa ihan kuin aviomies kuunaan? Eikö siinä väkisin tule ilmi parisuhteen yksityiskohtia? Kyllä teinit ainakin tietää, että seksiä on harrastettu ja pitkään kun he muistavat tavanneensa sinut isänsä seurassa. Voi elämän kevät..!
Tuntuu, että on ihan sama mitä minä sanon, mutta sanon nyt kuitenkin. Kun mies esitteli minut tytöilleen heidän harrastuksensa yhteydessä, tilanne oli lasten suuntaan kuin kenen tahansa työkaverin esitteleminen. Vaimo valitsi näyttää lapsilleen isän seksielämän yms. paljastavat tekstiviestit. Ennen sitä tytöillä ei ollut mitään käsitystä siitä, että isällään on toinen, puhumattakaan niistä yksityiskohdista, jotka eivät todellakaan lapsille kuulu. Ja mitä tulee sukulaisten puolien pitämiseen, vaimo sai kyllä miehen sukulaisilta päälleen aikamoisen ryöpyn, kun kuulivat siitä.
Ja ei, en kiellä sitä, etteikö lapsilla olisi vielä oikeus kuulla, että isällä on toinen, mutta toisen tekstiviestien lukeminen ja niiden näyttäminen omille lapsille on minusta todella väärin. Tytöt eivät todellakaan olisi niitä halunneet nähdä.
Tiedän, että teillä on kova halu nähdä yksisilmäisesti vain minut ja mies syyllisinä, mutta kyllä tässä on miehen ex-vaimokin tehnyt valintoja, joita ei olisi pitänyt vaikka kuinka olimmekin häntä loukanneet.
Käsi sydämellä; moniko äiti oikeasti kokee, että hänen lapselleen on hyväksi lukea isänsä "seksiviestejä", ja moniko niitä vielä itse lapselleen näyttäisi?
Sinä silti jaksat suojella ja puolustaa sitä aivotonta älykääpiötä, joka tuhosi lastensa sielunelämän. Olet kylmä ihminen!
Älä viitsi! Mies on syyllinen uskottomuuteen ja minä osasyyllinen kun olin suhteessa hänen kanssaan, mutta sen lasten sielunelämän "tuhoamisen" teki kyllä lasten äiti. Toki tieto siitä, että isällä on toinen nainen on lapsille musertava, mutta kyllä isän tekstiviestien näyttäminen lapsille oli ehdottomasti se pahempi asia, jos ajatellaan sitä miltä lapsia tulisi suojella.
Minä tajusin avioliittoni väljähtyneen vasta tavattuani nykyisen vaimoni. Aina ei huomaa elävänsä elämää, joka ei tyydytä ennen kuin tapaa jonkun joka herättää sinut ajattelemaan. Siksi kai noin.
Mieheni petti minut raskaasti; suhteili pitkään toisen naisen kanssa ja lopulta ilmoitti muuttavansa naisen kanssa yhteen ja haluavansa eron. Hetken päästä selvisi että nainen oli raskaana. Eromme ei ollut edes vielä virallinen kun lapsi syntyi.
Olin todella vihainen ja pettynyt ja loukattu, mutta herranjestas, minkälainen äiti näyttää lapsilleen tuollaisia viestejä?! Ei tullut mieleenkään.
Se on vain sinun mielipiteesi, että viestien näyttäminen on paljon pahempaa, kuin huorintekeminen.
Minun mielipiteeni on, että isän ja sinun salainen seksisuhde on paljon paljon pahempaa.
Jännä miten petturit on aina kailottamassa sivistyneen ja järkevän käyttäytymisen perään, kun itse ovat kärähtäneet.
Me vähän rikomme "normisääntöjä", mutta et sinä saa niin tehdä.... aika tekopyhää.
Eihän mitään näytettäviä viestejä olisi, jos te ette olisi ensin käyttäytyneet sikamaisesti.
Niin, teinithän onkin niin tyhmiä, etteivät osaa laskea 1 1.
Sama nainen, jonka isä on esitellyt harrastuksen parissa työkaverina, ilmestyy parin vuoden päästä isän kakkoseksi. Niin, eihän ne teinit ilman äidin näyttämiä seksiviestejä tajuakaan, että isä on tainnut höyläillä tätä naikkosta jo vähän pidempään.
Eiköhän se huijaus ole loukannut lapsia paljon enemmän. Isähän on suorastaan halveksinut omia lapsiaan tuolla esittelyllä ja valeella. Ja sitten te muutaman vuoden päästä ihmettelette,miten teinit saisi hyväksymään suhteen. Tehän olette vedättäneet vaimon lisäksi miehen lapsia 6-0.
Missähän vaiheessa teidän sydäntä on alkanut oikein raastaa teinien tuska. Epäilempä ettei paljon sisintä viillä vieläkään. Jos viiltäis olisit poistunut takavasemmalle aikaa sitten.
Ihan sama, kun ette halua ymmärtää pointtia tästä.
Haluaisin vaan kuulla teidän suustanne, että kuinka moni teistä näyttäisi omille lapsilleen miehensä toiselle naiselle kirjoittamia eroottisia tekstiviestejä?!
Minä haluaisin tietää, kuinka moni aviopuoliso jättää salaiselle seksikumppanilleen lähettämät eroottiset tekstiviestit poistamatta?
Tai kuinka moni viestittelisi perheelliselle eroottisia tekstiviestejä?
Kyllä me sun pointti ymmärretään, mutta yritä sinä ymmärtää myös teidän tekojenne seuraukset, eikä vain vaimon.
Vaimo ei ehkä ole toiminut hyväksyttävästi, mutta häntä on helppo ymmärtää. Hän on juuri kokenut elämässään suuren järkytyksen, ehkä elämänsä suurimman. Hän on aivan shokissa. Rakkain ihminen on nöyryyttänyt ja häpäissyt koko perheen. Ei siinä tilanteessa toimi välttämättä järkevästi.
Millä te perustelette "mielenhäiriöiset" toimenne? Äläkä vain sano, että vastustamattomalla rakkaudella.
Ja muistutan sinua, että tapahtumilla on ajallisesti selvä järjestys. Sitä sinäkään et voi kieltää.
"Tiedän ja tunnustan oman osallisuuteni tähän, mutta minun ja miehen suhde on kuitenkin seuraus, ei syy. "
Näin kirjoitit itse. Eikä vaimonkin käytöksestä voi sanoa juuri samalla lailla, se on vain seurausta teidän suhteestanne?
Tiedän muutaman tapauksen, joissa se ihana isä itse on jättänyt puhelimensa teiniensä saataville. Perheessä on ollut silloin näkyvissä jotain epäilyttävää oman isän käytöksessä, joten tilaisuus on tehnyt varkaan.
Mutta, mutta...aikuinen mies, joka jättää kaikki seksiviestinsä puhelimeensa poistamatta on todella TYHMÄ.
Etkä sinäkään Iitu ole kovin fiksu niitä lähetellessäsi, sillä ainahan puhelin voi joutua jopa vahingossa vääriin käsiin.
"lasten sielunelämän "tuhoamisen" teki kyllä lasten äiti."
Kukaan ei voi yksin tuhota teini-ikäisten sielunelämää. Miltä lapsia tulisi suojella? Totuudelta? Onneksi omat lapsesi ovat niin pieniä, etteivät ymmärrä totuutta.
"kuinka moni teistä näyttäisi omille lapsilleen miehensä toiselle naiselle kirjoittamia eroottisia tekstiviestejä?! "
Oikea kysymys kuuluu: kuka kehtaisi lähettää eroottisia tekstiviestejä rakastajattarelleen ja olla niin hölmö, että jättää ne vielä puhelimeensa?
Iitu, sanoit jossain, ettei parisuhde ole mielestäsi peliä. Ok. Mutta mies pelaa ja pelleilee kanssasi, samoin ex-vaimonsa kanssa. Ja hykertelee. Ei ole tosissaan, vaikka esittää muuta.
"Mutta, mutta...aikuinen mies, joka jättää kaikki seksiviestinsä puhelimeensa poistamatta on todella TYHMÄ."
Juuri näin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Olette niin kovia tuomitsemaan iitua asiasta, josta teillä suurimmalla osalla ei tunnu olevan mitään kokemusta. Ja kun hän esittää teille kysymyksen, joka minusta on todella tärkeä, te ignooraatte sen, kiemurtelette kuin madot koukussa, ja pakenette vastuuta!
Eikö todella ole pokkaa kohdata monimuotoisuutta ja myöntää, että asialla on aina useammat kasvot?!
Oikea kysymys on juuri se joka on esitetty. Kysy itse omasi, mutta vastaa myös sinulle esitettyyn!
Iituahan tässä yritetään saada ymmärtämään vastuunsa, eikä ulkoistamaan itseään siitäkin.
Niitä useampia kasvojahan näillä vastakysymyksillä juuri tuodaan esiin!
KIitu salasuhteilee valehtelevan isän kanssa >2v ja valehtelee itsekin suoraan päin näköä teineille. Mutta kuitenkin vaimo, joka yhden kerran esittelee oikeaa totuutta, tekstiviestejä, teineille, on se, joka tuhoaa teinien sielunelämän.
Hyvä esimerkki, kuinka itsekkäät pettäjät ja kakkoset siirtävät vastuun omien pahojen tekojensa seurauksista pois itseltään muille ihmisille. Mieluiten syyllinen on vaimoa.
iitu, ruma ja likainen totuus satuttaa, mutta se ei tuhoa kenenkään sielua. Rakkaimman ihmisen valehtelu on se, joka tuhoaa teinin sielun.
Sanos muuta. Tulee mieleen, että a) mies oli oikeasti ensimmäistä kertaa pettämässä vaimoaan eikä tajunnut viestejä poistaa (mitä en kuitenkaan usko) tai b) halusi jäädä vaimolleen kiinni viestien avulla.
Iitu on korostanut moneen kertaan, ettei heidän suhteensa perustu seksiin. Miksi sitten nuo seksiviestit on lennelleet puolin ja toisin, jos kyse on heti alusta asti ollut rakkaudesta? Jos nyt asioita kaivellaan, niin olisiko mies kuitenkin etsinyt vain seksisuhdetta? Niinhän moni keski-iän kriisissään tekee. Millään en jaksa uskoa, että mies oli aivan ensimmäistä kertaa asialla. Jäi vain ensimmäisen kerran kiinni ja oli lopultakin pakotettu ottamaan vastuun omista teoistaan. Totuutta miehen aikaisemmista pettämisistä emme saa tietää. Mä luulen kuitenkin, että niitä on ollut ja vaimo on ollut niistä tietoinen.
Niinpä sinulla on paljon puolustettavaa. Etkö voisi yksinkertaisesti myöntää, että pitkään salasuhteilemalla te leikitte vaimon ja lasten mielenterveydellä. Katsos, kun ei voi tietää miten joku kestää petosta, toiset kestää toiset ei. Joskus petetty osapuoli joutuu hoitoon ja joskus lapset perheneuvolaan. Onko se sitten sitä ihanaa yhteiselämän auvoa.
Minunkaan mielestä tekstiviestien näytäminen lapsille ei ole oikein, mutta joskus harkintakyky pettää ihmisillä näissä asioissa. Sinä tietoisesti kuitenkin olit varatun kanssa, se ei tullut jostain varkain elämääsi sotkemaan, kuten vaimon elämään tuli uskottomuus-kriisi.
Heh! Aikoinani olin varattuna ollessa ihastunut toiseen ja soitin ihasukselleni. Heti poistin puhelutiedot muistista. Ihastus ei johtanut salasuhteeseen. Niin huono omatunto tuli, mutta pointti on se, että vaikka en hyväksy pettämistä enkä halua toimia noin enää koskaan, osasin silti toimia kierosti ja hävittää todisteet.
Itse tulin pahasti petetyksi myöhemmin. Puhelin ei paljastanut mitään.
Uteliaana kysyisin, olitko pitkään salasuhteessa nykyisen vaiosi kanssa? Jotenkin näyttää, että ne jotka kokee tuolaisen "herätyksen" eroavat nopeasti. Sitten on niitä jotka vuosia roikkuvat salasuhteessa, eivätkä saa aikaiseksi erota. He eivät ehkä tajua missä mennään.
Iituhan on moneen kertaan myöntänyt ymmärtävänsä ja tuntevansa vastuunsa ja osallisuutensa. Mutta te ette halua sitä nähdä, koska olette jo kauan sitten päättäneet, että mitä hän ikinä tekeekään, te näette hänet aina huo**na.
Niin ja kysymys myös kuuluu, että jos Iitu ymmärtää vastuunsa ja osallisuutensa ja on muka tuntenut myötätuntoa vaimoa ja perhettä kohtaan, niin miksi hän sitten jatkaa vaan petollista toimintaa? Iitu täällä selittää, että hän ymmärtää kaikki resliteetit jne. Ja mies on noin välinpitämätön, hölmö, mitä lie, että kulkee avoimesti salarakkaansa kanssa. Ymmärtääkö Iitu todella osallisuutensa ja millainen häntäheikki tuo mies on.
Ristiriitaista vähintäänkin.
Se, että ymmärtää vastuunsa, ei poista itse tekoa, eikä oikeuta sitä. Eikä se lisää ymmärrystä tai hyväksyntää häntä kohtaan.
Eronnut mies. Mitä petollista siinä vielä muka tehdään?!
Viittaan Iitun edelliseen ketjuun, joissa hän vakuutti ymmärtävänsä toisten tuskat ja jatkoi silti peliään ukkomiehenk anssa
Reilu puolitoista vuotta.meni suhteen aloittamisesta eropaperien viemiseen. Monet asiat pohdituttivat vaikka tiesinkin haluavani erota. Onneksi nykyinen vaimoni ymmärsi tilanteen, että ei sitä pistetä kaikkea pakettiin ihan tosta vaan.
Mielenkiintoinen ilmaisu että pistit kaiken pakettiin. Salassako järjestit asiasi? No, tuo pari vuotta taitaa olla aika yleinen juttu, jonka salasuhde kestää, sitten halutaan tilanteelle jokin ratkaisu.
Oot iitu todella hyvä esimerkki omille muksuilles!!!
Mutta älä missään tapauksessa opeta heille rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä, koska et siihen itsekkään pysty.
On naurettavaa että väität olevasi pahoillasi siitä että miehen teineihin sattuu... mutta odotahan omalle kohdallesi, kun joku särkee omien lastesi sydämmen samalla tavalla, voipi olla aikalailla eri ääni kellossa.
Sinua ei ole koskaan petetty, joten sinulla ei ole tuontaivaallisen aivastusta mitä kaikkea se pitää sisällään.
Itse annoin aikanaan anteeksi omien vanhempien eron, mutta en KOSKAAN isäni valehtelua.. Enkä tule koskaan antamaankaan, eikä minun edes tarvitse.
Pidä mielessä että niin voi käyä myös sille sun kultamussukallesi, mutta ei hätää... sullahan on varamuksut antaa, ja miehen rakastat samalla ehjäksi, viis kiukuttelevista teineistä.
Toivon todella että toi tollanen touhu kopsahtaa ja kunnolla molempien nilkkaan, vasta sitte te molemmat alatte ymmärtämään muutakin kun sukupuolielinten yhteen paukuttelemisesta.
Kyllä se asia vaan niin menee.. ensin erotaan, ja vasta sen jälkeen viritellään uusia suhteita.
Iitulla on väärä nimimerkki, rehellinen iitu ei vastaa kyseisen naisen toimintaa.
Itse olen antanut anteeksi isälleni hänen uskottomuutensa, mutta en silti koe velvollisuutta olla hänen kanssaan tekemisissä. En ole varma, kaipaako hän edes sitä.
Toivottavasti kaikille tämän ketjun lukijoille käy selväksi kuinka vakavasta asiasta on kyse, kun on kyse uskottomuudesta. Sen seurauksia ei voi selittää pois.
Lukijoilla on väärä käsitys, että ihmiset, jotka toimivat iitua vastaan oikeassa elämässä olisivat tuomitsijoita. Eivät he ole!
Vahvat ihmiset toimivat epäröimättä iitun ja isän tahtoa vastaan, oikeudenmukaisuuden, järkevyyden ja lasten edun ja parhaan niin vaatiessa. Eivät he kysele, onko heidän toimintansa iitun mielestä tuomitsemista tai ilkeyttä iitua itseään kohtaan.
Teinien edun mukaan toimivat fiksut sukulaiset toimivat mm. näin:
Jos teinit itkien ja surren kertovat, että eivät koskaan halua nähdä iitua ja tämän lapsia, ja heitä sattuu aina kun joutuvat näkevät iitun, fiksut sukulaiset tekevät kaikkensa että iitu poistuu, joko vapaaehtoisesti tai sitten pakotettuna, teinien elämästä. Itsekäs iitu kokisi tietenkin tämän itsensä tuomitsemisena, sillä hän ei ymmärrä että lapsien psyykeen suojelu on hänen omia tarpeitaan tärkeämpää.
Jos teinit itkien kertovat sukulaisilleen, että eivät halua nähdä valehtelevaa isäänsä, sillä he kärsivät aina suuresti tämän nähdessään, rakastavat sukulaiset auttavat lapsia niin, että heidän ei tarvitse kohdata julmasti omia lapsiaan kohdellutta valehtelevaa isää. Isä ajetaan joko vapaaehtoisesti tai pakotettuna lasten luota pois. Jos lasten äiti olisi poisajaja, silloin iitun ja isän mielestä, tietenkin, vaimo on ilkeä ja yksin syyllinen välien katkeamiseen teineihin. Tätä 'totuutta' he sitten julistavat suureen ääneen kaikille.
(samaa "vaimo on syyllinen" sanomaa julistaa myös yllä "onnitteleva mies". Mutta mies ei kerro, kuinka paljon ja kuinka kauan hän itse valehteli omille lapsilleen salasuhteillessaan ja kuinka paljon käytti aikaansa vieraissa naisissa, ei lasgtensa luona, eikä sitä kuinka paljon isän uskottomuus loukkasi lapsia, ihan ilman äidin vaikutusta)
VAHVAT, LAPSIA RAKASTAVAT SUKULAISET JA ÄITI TOIMIVAT NIIN KUIN TOIMIVAT, SIKSI ETTÄ SE ON LASTEN PARHAAKSI. Todennäköisesti, se tulee olemaan iitua ja isää vastaan suuntautuvaa toimintaa. Vaikutin vahvoilla sukulaisilla ei ole satuttaa salasuhteillutta paria, vaan auttaa kärsiviä lapsia. Tämä on oikea, hyvän ihmisen tapa toimia. Usein äidinrakkaus antaa heikollekin naiselle voimaa toimia lasten parhaaksi, isän tahdosta riippumatta.
Jokaisen, joka ei ole itse ollut koskaan toinen nainen, mutta joka kuitenkin haluaa ottaa kantaa siihen, minkälainen on toinen nainen tai minkälaisen he luulevat toisen naisen ja varatun miehen seurustelusuhteen olevan, kannattaisi lukea Arja Mäkisen kirja Vaiettu rakkaus. Siltikään ei voi koskaan tietää, minkälainen noiden kahden ihmisen välinen suhde todella on, mutta voisi antaa edes pikkuisen perspektiiviä.
Iitu kirjoittaa täyttä asiaa. Sekä toinen nainen että varattu mies kokevat suhteensa seurusteluna siinä missä muutkin seurustelevat parit. Se on heille seurustelua; tunteet ovat todellisia ja halu olla yhdessä kantaa suhdetta eteenpäin. Minä seurustelen varatun miehen kanssa, ja näin on tilanne myös meillä.
Kun eii ole kokemusta siitä, minkälaista on elää toisena naisena, ei pidä lähteä sitä tulkitsemaan eikä arvioimaan, puhumattakaan että laukoisi omia mielikuviaan totuuksina!
Samaa voisi sanoa avio/avosuhteestakin. Kukaan toinen ei voi tietää mitä se on, ei edes toinen nainen.
Eikö sinulla käy mielessäsi, että olisi parempi seurustella avoimesti, sitten kun mies on vapaa? Minusta se vaan tuntuu kertakaikkiaan itsekkäälle seurustella varatun kanssa, sori vaan.
Minusta tuntuu että miehillä on ongelmia tunne-elämän suhteen, jos he suistuvat pitkään salasuhteeseen. Olen lukenut itsekin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, jossa uskottomuuden eri osapuolet kertovat kokemuksistaan. Sieltä paistaa se, että mies ei kykene puhumaan tunteistaan, ei irrottautumaan elämänkumppanistaan, vaan jatkaa salasuhdetta (ei aina) ja sama toistuu uudessa suhteessa, jos lennossa vaihdetaan kumppania. Sellaista miestä en itselleni haluaisi.
Kun ihmisellä on järki, hän voi ohjailla tekemisiään. Ihastusta voi ruokkia, jolloin se muuttuu rakastumiseksi, tai sitä voi hillitä. Asiat ei "vain tapahdu". Monesti tuntuu että naiset uskovat kaikenvoittavaan rakauteen ja järki katoaa samantien. Mutta jos kerta toisensa jälkeen rakastuu varattuun, voi kysyä, onko itsetunto ihan kohdillaan. En tuomitse, pohdiskelen vain, sillä en usko että kolmiodraamassa yksikään voi ertyisen hyvin.
Mä olen ollut toinen nainen. Mutta en hetkeäkään kutsunut tai luullut meidän suhdetta seurustelusuhteeksi. Se oli vaan mukavaa seuraa ja hyvää seksiä ilman sitoumuksia. Mä miellän seurustelusuhteeksi ne suhteet, joissa molemmat ovat vapaita. Sulla on menossa salasuhde.
Ja vieläpä niin että 20 vuoden salasuhteen vuoksikaan ei mies irrottaudu vaimostaan. Sellaisiakin tapauksia löytyy. Mies ei myöskään perustele salarakkaalleen miksi ei eroa. Ihmettelen siksi todella tuota toisen naisen maailmaa.Keikkea löytyy tämän auringon alta.
Mikset ihmettele miehen ajatusmaailmaa??
Ero onkin siinä, että teillä ei ole tunnesuhdetta. Teille suhteenne on, kuten sanot, jo lähtökohtaisesti pelkkää seksiä. Silloin kun mukaan tulevat tunteet ja haluaa molemminpuolisesti syventää suhdetta, siinä on kaikki samat "lainalaisuudet" kuin missä tahansa seurustelusuhteessa.
"Minusta se vaan tuntuu kertakaikkiaan itsekkäälle seurustella varatun kanssa, sori vaan."
Toisaalta se on myös hyvin epäitsekästä. Toinen nainen luopuu mahdollisuudestaan viettää arkea, viikonloppuja ja lomia rakkaansa kanssa, hän järjestää usein menonsa sen mukaan, että voi tavata miestä (miehen ja tämän perheen kalenterin mukaan), hän luopuu paljosta rakkauden vuoksi, keskinäisen rakkaussuhteen. Ei se yksipuolista ole, vaan myös varattu mies rakastaa usein pitkäaikaista tooista naistaan. Se on heidän valintansa, rakastaa toisiaan tuolla tavoin. Se on itsekästä petetyn puolison näkökulmasta, tai ulkopuolisten tai sukulaisten, jotka ajattelevat lapsia, mutta noille suhteen osapuolille se on todella epäitsekästä. Ja harva on tietoisesti valmis jakamaan rakkkaansa toisen kanssa - toinen nainen tekee näin.
Jos varatulla tai 2. tulee tunteet kuvioon mukaan, täytyy erota. EHDOTTOMASTI. 2. suhteessa ei päde mitkään seurustelusuhteen lainalaisuudet., koska se ei ole ikinä serurustelusuhde. Se on "lainsuojaton" suhde kaikinpuolin, perustuu valheelle ja/tai unelmalle parisuhteesta.
Kyllä, erota pitää ehdottomasti, nimittäin siitä ensimmäisestä liitosta.
Toisen naisen ja varatun miehen suhde perustuu useimmiten nimenomaan rakkauteen. Heitä eivät pidä yhdessä mitkään muut asiat, kuten avioliitto, lapset, yhteiset sukulaiset, velka, tms. Heitä pitää yhdessä rakkaus, halu olla yhdessä, halu syventää suhdettaan - se on puhdas tunnesuhde. (paitsi niissä suhteissa, joissa alunperinkin sovitaan, että ei erota ja suhde on vain seksiä) Varatun miehen liitto vaimoonsa saattaa sen sijaan perustua täysin muihin asioihin tilanteessa, jossa hänellä on rakkaussuhde toiseen naiseen.
Ja tämä on se perustavanlaatuinen asia, jonka ulkopuoliset kieltäytyvät näkemästä. Jopa se petetty vaimo usein myöntää tilanteen olevan tuo, mutta ulkopuoliset haluavt pitää kiinni siitä, että kyse on vain itsekkäästä halusta panna kaikkea mikä liikkuu ja olla tahallaan ilkeitä kaikille.
Tottakai mietin! Mutta "vaiettu rakkaus" halusi tuoda toisen naisen näkökulman ja ilmeisesti halusi sanoa, että salattu rakkaus on ihanaa. Minä en vain ymmärrä mitä ihanaa voisi kakkosena elämisessä olla, kun voi elää helpomminkin ja rehellisemmin.
Tuo on myös kyllä aikamoinen yleistys. Ei pettäjämies automaattisesti elä kulissiavioliitossa, vaikka toinen nainenhan haluaa nähdä sen niin.Terapeutit pitävät mahdollisena että mies voi rakastaa kahta naista yhtä aikaa. Ehkä naisetkin. Erilaiset elämänkriisit voivat myös syöstä ihmisen salasuhteeseen, silloin ei kyllä varmaan selkeästi osaa sanoa ketä rakastaa ja mitä tahtoo. Myös aviovaimoon voi rakastua uudelleen. Kaikki on mahdollista.
Mitenkäs sä sitten selität ne suhteet, jossa varattu mies sanoo rakastavansa vaimoaan, kertonut jo heti suhteen alussa, ettei aio vaimostaan ikinä erota. Samaa kakkosta kuitenkin pitää vuodesta toiseen, puhuu hänelle asioistaan, vaikeistakin, jolle myös kakkonen pystyy puhumaan mistä tahansa. Sanoo kakkoselle, että olisi jättänyt hänet jo ehti alkuunsa, jos kyseessä olisi pelkkä seksi, joka kakkosessa kiehtoo. Sanoo, että rakastaa myös kakkostaan. Onko kyseessä puhdas tunne- vai seksisuhde?
Olisiko kuitenkin niin, että jotkut ihmiset pystyy rakastamaan monta ihmistä samaan aikaan? Jos se kakkosellekin sopii, eikä hän odota suhteelta mitään muuta, niin kuka käyttää hyväkseen ja ketä?
Niin, löytyyhän näitä. Ihmetyttää vaan miksi kakkonen ei odota mitään muuta. Väkisinkin kakkonen joutuu mukautumaan miehen aikatauluihin, ei voi olla juhlapyhiä ym. miehen kanssa. Ei voi ottaa miestä omiin perhejuhliinsa (luulisin ainakin!). Entä jos mies joutuu sairaalaan, tai jopa kuolee. Hänen osansa on olla näkymätön ja taustalla. Ei voi mitään. Tuntuu että kakkonen pettää itseään. Ja myöskn vaimo jos tietää tai aavistaa.
Se kakkonen voi olla elänyt pitkän parisuhteen, sen ilot ja surut. Nyt hän nauttii elämästään lasten ja ystävien kanssa.Ei oikeasti halua eikä tarvitse miestä elämään arkea rinnallaan. Perhejuhlat hoituu hyvin ilman miestä, samoin juhlapyhät. Hän ei mukauta omia menojaan miehen aikatauluun. Jos mies joutuu sairaalaan tai jopa kuolee, niin hän kyllä saa tiedon asiasta esim. miehen ystävän kautta. Miksi hänen pitäisi vaatia miestä eroamaan, jos on tyytyväinen elämäänsä? Mies ei ole hänelle välttämätön status. Hän saattaa jopa tapailla muitakin miehiä.
Eikö sun mielestä naisen elämä ole aitoa ja oikeaa ilman miestä koko ajan rinnallaan? Miksi pitäisi vaatia miestä eroamaan vaimostaan?
Tietääkö se vaimokin ja on samaa mieltä. Sitä käytetään nyt aika pahasti hyväksi.Tässäkin leikitään toisten tunteilla. Et voi tietää kuka teistä, jotka olette jollain tavalla varalla tai varkaissa, rakastuu tai muuttaa mieltään. Ehkä se kakkonen tai kolmonen haluaakin kuukauden päästä jotain vakavampaa ja alkaa häiriköidä teitä kaikkia muita. Kukaan teistä ei pysty kantamaan vastuuta kun henkinen elämä järkkyy. Näillä asioilla ei pidä oikeasti leikkiä eikä kiusata.
Elämä on muutenkin ihan tarpeeksi monimutkaista, se ilo pitää löytyä jostain muusta kuin toisen ihmisen elämän tahallisesta sotkemisesta.
Olen samaa mieltä. Vaimo ei tiedä, eikä halua elää yllä esitettyä elämää. Hän haluaa rehellisen, luotettavan miehen rinnalleen, jonka kanssa voi jakaa arjen, kun kerran naimisiin on menty ja uskollisuutta luvattu.
Kyllä naisen elämä on aitoa ja oikeaa myös kokonaan ilman miestä tai seurustelusuhteessa jossa ei jaeta kokonaan arkea. Mutta varatun kanssa oleminen vuodesta toiseen on mielestäni sen vaimon elämän varastamista, mitä parisuhteeseen tulee. Jos vaimo tietäisi, hän voisi erota ja löytää paremman miehen. Mutta sitähän pettäjämie juuri pelkääkin.
Todellakin toisten tunteilla ei leikitä. Eikä kakkosenkaan tuteet aina pysy samanlaisina. Hän tosiaan voi alkaa haluta myöhemmin enemmän. Näitä on nähty.
Onko sitten aitoa ja oikeaa naiskennella toisen puolison kanssa. Kuulostaa loiselta toisen perheen kyljessä.
sillä kakkonen on kuin ameeba ja lopulta hän alkaa häiritä miehen vaimoa. Haluaa rikkoa lopullisesti miehen ja vaimon suhteen, kun saalis jäi saamatta. Haluaa pilata vielä toiseenkin kertaa kaiken. Nauttiiko kakkonen tuskan kaksinkertaisesta aiheuttamisesta? On henkisesti kova kokemus ensin kokea pettäminen ja sitten vielä kakkosen häirintä.
Karkea yleistys. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun vaimo ei jätä pettävää miestään, ei ekan, tokan eikä kolmannenkaan suhteen jälkeen. Onpa niitäkin, jotka sanovat miehelleen, että jatka vaikka sitä toista suhdettakin, kunhan et eroa hänestä!
Miinustkaa nyt tosi elämää, iitun satuja kyllä jaksetaan lukea.
Ehkä sattui kierompi kakkonen kohdalle.
En ole kyllä yhtäkään tuollaista vaimoa tavannut. Yleistyksiä piisaa. Sen sijaan olen tavannut erittäin sinnikkään kakkosen. Ei millään uskonut että mies ei eroa. Kymmenen vuotta siinä meni. Ja oli yllä kuvatunlainsen häijy vaimolle, kun kaikki paljastui. Kaikenlaista löytyy.
Tämä iitun nykyisen miehen ex-vaimohan on juuri tuollainen. Jäivät kerran kiinni, ei mitään. Sitten mies sanoi haluavansa erota, vaimo vetosi lapsiin... Kunnes nyt lopulta mies erosi.
Mä olen tavannut ja tunnen useamman vaimon joka antaa kerta toisensa jälkeen pettämisen anteeksi miehelle, koska ei halua että mies jättää hänet. Muutama näistä vaimoista on jopa uhkaillut itsemurhalla jos mies jättää heidät.
Joten näitä kyllä riittää, silloin se on mun mielestä vaimon ihan oma valinta jos jää tuohon avioliittoon. Silloin on mielestäni aivan turha itkeä ja haukkua tuota toista naista.
Vaimojen syyttäminen roikkumisesta on alhaita, sillä kaksi ihmistä roikkuu toisissaan. Mieskin tekee osaltaan päätöksen jäädä liittoon. Itsemurhalla uhkailevan puolison voi jättää, kun ottaa selvää miten toimia oikein, ja tukee puolison asiassa esim. lääkärin avulla. Pettämisissäkin on eroja. Monet miehet pettäjät seksin vuoksi, ja itse haluavat jatkaa avioliitossa, vaikka pettävät ja käryävät kerta toisensa jälkeen.
Luulo, että avioliiton jatkuminen olisi vain vaimosta kiinni, on kakkosen itsepetos,jota pettäjä kenties tukee valhein.
Juuri näin. Miksi mies ei korjaa sitten tapojaan, tai lähde? Mieshän siinä roikkuu myös. Ja useinhan vaimo luulee, että salasuhde on katkaistu, kun mies osaa niin hyvin valehdella. Petettyä ei mielestäni ole asiallista syytellä. Ja on liittoja joissa annetaan esim. seksin takia käydä vieraissa. Itse en siihen suostuisi. Kaiken kaikiaan valehteleminen on aina väärin.
Usein myös on miehiä jotka uhkailee itsemurhalla tai vaimoa tappamisella, erouhan alla. Kaikkea löytyy.
Ja kakkosissa löytyy miellyttäviä, järkeviä ihmisiä, mutta myös narsistisia ihmisiä, jotka lyövät jo lyötyä
Katsos, kun meitä myös on paljon, jotka emme koskaan tai missään tilanteessa alentuisi toiseksi naiseksi ns, yhteiskunnan hylkiöksi!
"yhteiskunnan hylkiöiksi" - niin, juuri tuon vuoksi kannattaisi lukea se kirja, jotta ymmärtäisitte, mistä oikeasti on kyse, ettekä vain jakelisi omia mielipiteitänne ja uskomuksianne faktoina!
Mistä on oikein kyse? Vaimon selän takana tapahtuvasta toiminnasta, joka on väärin. Miksi ei pelata avoimin kortein ja kerrota alkuunsa tapahtuneesta. Etkö ymmärrä, että siinä on pahemman laatuista toisen ihmisen hyväksi käyttämistä. Vaimo on ymmällään miehensä käyttäytymisestä, tuhlaa elämäänsä. Sinä kakkosena poimit juuri niin koko jalkavaimojen ryhmä kaiken, joka puolustelee asiaa. Yksinkertaisesti toimitte väärin toista/toisia ihmisiä kohtaan. En ole petetty, olen mummi, pettäjä miehen äiti. Ja uskon, että ikinä en tule täysin hyväksymään tilannetta. Olen pettynyt poikaani ja joka ainoa kerta ensimäinen ajatus nähdessäni naisen, ajattelen portto. Onneksi ei lapsia ole tulossa ja toivon mukaan ei koskaan tulisikkaan.
Kirja salasuhteesta ei todellakaan kiinnosta. Salasuhteen sisältö on ulkopuolisille ihmisille täysin merkityksetön asia. Emme me sillä tiedolla mitään tee, sillä tuollainen tieto ei muuta petetyn eikä lasten elämäntilannetta.
Ja vielä lisään, että olin silloin todella huolissani lasten alakulosta, varsinkin pojan. Nyt he alkavat olla nuoria aikuisia ja kaikki on OK. Silloin mietin ja surin. Toimin niin, että käänsin voimavarani lasten hyväksi niin ajan kuin rahankin suhteen. Matkustelimme mm. ulkomailla. Äitinsä oli myös mukana, mutta ei aina.
Nyt tilanne on, että myös miniällä on miesystävä. Lähdemme nyt hiihtolomalla aurinkoon, lapset, minä, miniä ja uusi miesystävä yhdessä. He lähtivät puhtaalta pöydältä.
Juuri näin vaimo kokee asian. Häntä on hyväksikäytetty ja elämää on tuhlattu. Moni vaimo eroaisi jos saisi tietää, mutta mies on selkärangaton ihminen ja pelkää juuri sitä. En kutsuisi toisena naisena olemista seurusteluksi. Otetaan vaan rusinat pullasta tai eletään jossain haavemaailmassa.
Eri juttu jos aviopari on yhdessä sopinut että muita saa olla, mutta harvoin sekään toimii.
Kyllä vanhempien uskottomuus vaikuttaa ja jättää jäljet lapsiin, vaikka aikuisenakin tulisi esille. Jotkut iät tietysti herkempiä kuin toiset. Teini-iässä ainakin itselleni oli kauhea kokemus.
Kerran luin erästä kirjaa, joka oli aiheeltaan pitkän liiton salaisuus. Siinä kirjoittaja kertoi että heillä oli ollut myös avoimen suhteen aika ja heiloja oli saanut tuoda myös kotiin "ystävänä". Myöhemmin lapset kertoivat että kyllä he tajusivat mitä nämä "ystävät" olivat, asiasta ei ollut lapsille avoimesti kerrottu. Kyllä lapset tajuavat paljon asioita, joita me aikuiset luulemme heiltä peittelevän.
Kirjassa ei siis suositeltu avointa suhdetta. Kuitenkin mustasukkaisuus nosti päätään.
Ei rinnakkkaissuhteessa oteta rusinoita pullasta. NIin voivat tootisesti kuvitella vain sellaiset, joilla ei ole siitä kokemusta. Ellei kyse ole rinnakkaissuhteesta, jossa todellakin sovitaan, että se on vain seksiä.
Kirja ei sinänsä kerro suhteen sisällöstä vaan antaa näkökulmaa toisten naisten itsensä kertomana. On helppo haukkua toisia narsisteiksi, itsekkäiksi, empatiakyvyttömiksi tai varattujen kanssa seurustelevien suhdetta roskaksi, mutta kun perehdytään aiheeseen syvemmin ja ennen kaikkea keskustellaan asianosaisten kanssa, huomataan että he kokevat asian aivan toisin.
Eli jos sinua ei kiinnosta perehtyä aiheeseen sen todellisista lähteistä käsin, kannattaa olla huutelematta aiheesta täällä tai missään muuallakaan.
Rinnakkaissuhde on pelkkää kärsimystä. Ellei ole, siinä on jotain pielessä :D.
Oooo! huoriako tässä pitäisi ymmärtää. Heko héko .
Ei kukaan odota tuommoisen keskenkasvuisen ymmärtävänkään.
Paljon tuosta kirjasta on ollut buffia julkisuudessa. Luen sen ainakin harppomalla, kun saan käsiini. Tottakai rakastunut ihminen on rakastunut, olkoonpa sitten kohde vapaa tai varattu. Mutta varatun kanssa seurusteleminen ei ole hyväksyttävää. Eikä se, että tämä kakkosnainen mollaa vaimoa, puolustelee milloin milläkin perusteella, eri sanakääntein suhdetta. Nämä huo...t ja aviorikkojat saavat oikeasti niin paljon tuskaa ja pahaa aikaan tässä yhteiskunnassa, että siitä pitäisi saada kunnon rangaistus, muukin kuin maineen menetys.
Asun pikkuruisessa kirkonkylässä, jossa terveydenhuollon ammattilainen menetti arvostuksensa työnantajan, sukulaisten ja kaikkien ihmisten silmissä. Mitä mies. Pollistelee. Myös tämä aviorikkojan pitäisi tuntea tekonsa nahoissaan
Harva kakkosnainen oikeasti mollaa vaimoa, tai vaimo kakkosnaista. Usein vaimo syyttää aluksi kakkosta, jos haluaa vielä jatkaa miehensä kanssa, jolloin hän ei halua vihata miestään. Mutta loppupeleissä varmasti lähes jokainen petetty vaimo syyttää sitä omaa miestään, jos ei muuta niin mielessään. Ja kakkosnaiset taas, se että he kuvaavat live-elämässä tai tällä palstalla vaimojen tai ex-vaimojen toimintaa, kuten iitu on kertonut miehensä ex-vaimon näyttäneen lapsilleen tekstiviestit, ei ole vaimojen mollaamista vaan toiminnan kuvaamista.
Moni kertoo, miltä jonkun toiminta heistä tuntuu, mutta ainakaan minä en ole törmännyt vaimoja mollaaviin toisiin naisiin.
Hetkinen! Kuka tässä on huudellut narsistiksi, empatiakyvyttömäksi jne..Ihmisillä on omat mielipiteet ja arvot, jos ei hyväksy seurustelua varattujen kanssa, sekin pitää hyväksyä. Myös kirjassa "Syrjähypyn houkutus" (Kaisa Sranden) kerrotaan toisen naisen näkökulmaa. Ja vaikka on lukenut aiheesta, ei se silti saa omia arvojaan muuttumaan.
Minä olen törmännyt vaimoa mollaavaan kakkoseen. Hän myös haukkui hen.koht. vaimon. Kaikki se, vaikka loppupeleissä mies lähti tämän kakkosen matkaan. meitä on moneen menoon. Myös ilkeitä vaimoja on olemassa.
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288535106408.html
Hmm.. Kukaan ei ole kirjoittanut siitä, miten suuri rakkaus loppuu. Sellaitakin sattuu ihan kakkosillekin. Se vain kuivuu kasaan.
"Kukaan ei ole kirjoittanut siitä, miten suuri rakkaus loppuu"
Iitun kirjoituksissa en näe yhtään rakkautta. Pelkkiä ongelmia, ikäviä tuntoja, etenkin tarvitsevuutta, oman arvomaailman alasajoa, alakuloja, asioiden puimista, "vakavasti "keskustelemista jne. Kurjasti vielä molempien lasten sekoittamista tuohon ihme vyyhtiin ja peliin. Vaikuttaa todella riippuvuudelta. Tunne, joka iitulta ja mieheltä puuttuu, on häpeän tunne.
Uskalsin. En löytänyt yhtään ainoaa asiaa, jota emme jo tietäisi tällä palstalla. Tässä lyhennettynä tuo sama lehtijuttu.
Kakkonen menee ukkomieheksi tietämänsä tuntemattoman miehen kanssa sänkyyn suoraan ravintolasta. Salasuhdetta perustellaan mahtavalla seksillä. Kakkonen ajattelee olevansa umpirakastunut. Kakkonen toimii pettäjän terapeuttina, jopa ”monta tuntia päivittäin” puhelimessa. Pettäjä ei eroa.
Voi hyvää päivää! Kyllä näkee, ettei sinulla ole hajuakaan siitä, mitä on olla toinen nainen ja mistä hänen ja varatun suhteessa on kyse. Te näette sen likaisena vaikka se on ihan muuta.
Kirja ilmentää hieman sitä, mistä on kyse, ja miten ulkopuoliset eivät voi ja halua sitä ymmärtää. Mutta edes kirjaa lukemalla ei pääse siihen kiinni, koska a) ei uskalla ja b) ei pysty. Ei voi ymmärtää, miltä tuntuu kun oma lapsi kuolee, jos ei ole itse kokenut samaa. Ei voi ymmärtää, millaista on elää väkivaltaisen miehen kanssa, jos ei ole elänyt niin. Ja harva väittääkään tietävänsä. Mutta toisen naisen luonteesta ja motiiveista jne., kuten hänen ja ukkomiehen tunteista ja suhteen laadusta on kaikilla ulkopuolisilla kyllä vahva mielipide, jota julistetaan faktana. Kyse on kuitenkin omasta mielipiteestänne, jota peilaatte yleisen moraalikäsityksen ja omien pelkojen kautta.
Väitätkö, että vaimon ja koko perheen pettäminen ei ole likaista peliä. Se on juuri sitä ja sinä olet osaa sitä petosta.
Uskottomuudessa tai kakkoseksi ryhtymisessä ei kyllä ole kyse uskaltamisesta tai pystymisestä, haluamisesta kylläkin. Ja veikkaan ettei kovinkaan moni halua tai jos haluaakin, käyttää järkeään eikä siihen ryhdy.
Toisekseen oman lapsen kuolema EI KOSKAAN ole oma valinta! Toisena naisena tai miehenä oleminen aina on!
Kirjoitat, kuin kakkosena olo tai puolison pettäminen olisi joku rohkeuden uroteko. Minusta se on juuri raukkamaisinta ja häpeällisintä mitä voi rakkailleen tehdä ja vain todelliset pelkurit sortuvat siihen. Mutta tämähän on vain minun mielipiteeni, ei faktaa:D
"Uskottomuudessa tai kakkoseksi ryhtymisessä ei kyllä ole kyse uskaltamisesta tai pystymisestä"
- Ei, mutta asian ymmärtämisessä on. Siinä, että tällä palstalla mielipiteitään totuuksina laukovat voisivat oikeasti ymmärtää, miten toiset naiset ja heidän varattu seurustelukumppaninsa suhteensa kokevat ja mistä siinä on kyse. Se vaatii sekä uskaltamista että pystymistä. Ja myös sitä halua. Jos haluaa sulkea silmänsä ja pitää kiinni jäykistä mielipiteistään, niin siitä vaan, mutta ei se kauhean hedelmällistä ole, ainakaan jos silti on tarve kommentoida joka viestiä.
No ymmärrätkö sitten asiat myös vaimon näkökulmasta? Tiedätkö, miltä tuntuu kun petos paljastuu? Miltä tuntuu kun selän takana nämä kaksi kokee sitä suurta rakkauttaan, ja se selviää vaimolle ehkä vasta vuosien päästä?
Asioilla on todella monta puolta.
"varattu seurustelukumppaninsa ."
Varattu ei ole koskaan seurustelukumppani. Tämä on tiedossa etenkin sellaisilla miehillä, jotka ovat suhteessa varatun naisen kanssa. Ihmiset, jotka elävät omien arvojensa mukaan eli kunnioittavat ja arvostavat omaa sekä toisten parisuhdetta, yksinkertaisesti kieltäytyvät suhteesta varatun kanssa. Tämä puolestaan vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä. Siihen, että ryhdytään suhteeseen varatun kanssa, vaaditaan vain ajautumista ja totuuden unohtamista. Ihminen on heikko, joten tuo jälkimmäinen on siltä osin ymmärrettävää. Samantekevää onko rinnakkaissuhteessa kysymys seksistä, "rakkaudesta" tai molemmista. Rinnakkaissuhde on omien tarpeiden tyydyttämistä kaiken muun kustannuksella.
Tässäkin viestiketjussa iitulle on "lauottu totuuksia", jotka ovat totta ja kertovat juuri siitä, ettei iitu eikä mies halua nähdä totuutta omilta tarpeiltaan ja riippuvuuksiltaan.
Miltä tuntuu, kun vuosia on valehdeltu? Vuosia salasuhteiltu? Miltä tuntuu lapsista, kun isä ei ole ehtinyt oikein jutellakaan tai viedä harrastuksiin, kun aina on ollut joku muu? Miltä tuntuu, kun isä on aina ärtyisä ja haukkuu lapsiaan? Miltä vaimosta tuntuu, kun huomaa, ettei mies valheensa vuoksi pysty olemaan samassa huoneessa? Ja juuri nuo kaksi jossain muualla kokee sitä suurta rakkauttaan.
En ihmettele tämän yhteiskunnan mielenterveyssairauksia ja lasten kokemaa turvattomuutta, kun niitä ihan itse omille lähimmäisilleen aiheutetaan. Ja kun nuo ongelmat eivät kaikki edes tule pintaan välttämättä heti, vaan vasta vuosien päästä esim. niin, ettei oma lapsi pysty omissa suhteissaan luottamaan ja elää kertakäyttösuhteissa. Sato näiden ongelmien äärellä korjataan vasta myöhemmin.
Totta. Se häpeän tunne tulee vasta jälkikäteen, kun suuret tunteet Iitua kohtaan hellittää.
Tunteen huumassa voi tuntua olo voittajalta, jota kaikki kadehtivat, tai jota itse uskoo kaikkien kadehtivan.
Ei se ole niin. Ihmiset halveksivat selkärangattomuutta ja vastuun pakoilua. Eritoten perheensä pettämistä.
Saatan olla yksioikoinen, mutta tuntuu, että jotkut ihmiset tajuavat ilman muuta, että jos ryhtyy tai ajautuu toiseksi naiseksi, se loukkaa vaimoa ja tuo tälle tuskaa. Siksi kaikki eivät noin vain ryhdy kakkosiksi. Ja on sitten niitä, jotka näkevät vain sen rakkauden, joka on heitä varten. On vain minä, minä, minä. Vaimo ei tiedä, vaimo ei kiinnosta. "Kyse on vain miehesi ja sinun välisestä asiasta", siteeraan erästä kakkosta, jolta vaimo kyseli mitä oli oikein tapahtunut.
Valheesta siinä on kyse ja likaisesta valheesta, väännät tai käännät asian mitenpäin haluat.
Ihan kuin joku olisi ajettu nurkkaan ja puolustuskeinot alkavat loppua, sen verran tunnut jo kiihtyneeltä:D
Vai jäikö ukkomies vain tulematta tänäkin viikonloppuna ja siksi käyt kuumana? Ehkä hän on jo muuttanut mielipiteensä sinusta...
PS. Miksi omasta jäykästä mielipiteestään ei saisi pitää kiinni? En minä ainakaan tule tänne palstalle aivopestäväksi, että mahdollisesti joskus hyväksyisin uskottomien ja kakkosten tekoja. Ehkä joskus opin ymmärtämään, mutten koskaan kyllä hyväksy. Tosin sellaista, jolla ei ole edes yhtään nöyryyttä tai häpeän tunnetta teostaan, en varmasti tule ymmärtämään koskaan. Ja se on kai ihan sallittua, sehän on vain minun mielipiteeni ja jäykkä sellainen. Sorry, jos se ahdistaa sinua!
Mulla on semmoinen kokemus, että pettäjät ja toiset naiset/miehet elävät jossakin valheellisessa kuplatodellisuudessa, missä tavallisen maailman luonnolait eivät päde. Todellisessa maailmassa ihmissuhteet ja niissä tehdyt ratkaisut vaikuttavat huomattavasti laajempaan ihmisjoukkoon kuin kaksi ihmistä.
Pettäminen ja siinä mukana toimiminen edellyttävät aina valheessa elämistä ja jopa itse itselleenkin valehtelemista. Valehtelu, peittely, sepittely vaikuttavat koko ihmiseen, se vie voimia. Jotkut ihmiset joutuvat niin syvälle valhemaailmaansa, että se alkaa yhä vahvemmin vaikuttamaan koko heidän persoonaansa ja kaikkiin heidän ihmissuhteisiinsa. Usein he valehtelevat ja manipuloivat monissa muissakin asioissa.
Toiseksi naiseksi/mieheksi ryhtynyt tai uskoton puoliso ei välttämättä aina tajua sitä tuskaa, mitä hän aiheutta, koska hän ei pysty ymmärtämään, että hän elää tässä samassa maailmassa kuin muutkin kuolevaiset ja että hän ei pysty muovaamaan tämän maailman ihmissuhdelainalaisuuksia halauamansa laisiksi.
Minulla on sama kokemus. Todellisuudentaju heittää pettäjällä ja kakkosella. Kun käry kävi nämä suhtautuivat asioihin, että heidän asiat ei kuulu kenellekkään. No, nehän kuului jo! Esim. ystävät olivat kaikonneet kun eivät hyväksyneet heidän elämäntyyliään tai eivät halunneet ottaa kantaa. En tiedä kuvitteliko tuo salapari että kukaan ei tiedä. Sukulaiset eivät myöskään hyväksyneet, joten välit muuttuivat etäisemmiksi.
Kaikki oli valmiiksi mietitty eron varalle, mutta kaikki ei menny ihan niinkuin Strömsössä.
Ja tuo on totta että pettäjä kai valehtelee eniten itselleen. Että sitä mitä puoliso ei tiedä, se ei häntä vahingoita. Mutta kun monesti se vaikuttaa etäännyttävästi jokatapauksessa suhteeseen ja käry voi käydä milloin vain. Sitten ei kestetä puolison tuskaa, vaan paetaan.
Niin pitkään kun mies ei eroa, on toisena naisena oleminen myös mitä suurinta itsepetosta. Heillä on se ainoa ainutkertainen rakkaus(sellainenhan se miehelle oli myös silloin kun avioon meni), vaimo on siinä lehdellä soittelija, heidän teoillaan ei ole vaikutusta muiden elämään, koska kukaan ei tiedä(aina joku tietää). Kaikki muuttuu hyväksi, kunhan he saavat vain olla kaksin jne.
Mies pettää myös itseään samalla lailla.
Jokainen pettävä, valehteleva, totuutta peittelevä ja salasuhteessa elävä tietää jossakin sielunsa syvyydessä tekevänsä väärin, vaikka ei avoimesti tätä itselleenkään halua myöntää. Syyllisyys on liian raskas kannettavaksi, joten itselle ja muille halutaan selittää oma väärä toiminta oikeutetuksi:
- rakkaus kuoli, minulla ei vastuuta tähän, niin vain tapahtui
- rakastuminen yllätti, minulla ei tähänkään mitään osuutta
- puoliso ei ymmärrä, minulla ei tässäkään omaa syytä
- yms.
Väärästä toiminnasta seuraa aina häpeä jossakin vaiheessa. Näyttää siltä, että monet salasuhteita ylläpitävät yrittävät siirtää myös häpeänsä muiden kannettavaksi, koska ei pysty tai halua omaa osuuttaan tapahtumien kulkuun myöntää edes itselleen saati muille.
Myös petetyt saattavat yrittää siirtää omaa häpeäänsä muiden kannettavaksi, joten näistä pettämis-salasuhde -kuvioista tuleekin toisinaan massiivisia tragedioita, missä aikuiset kaikin voimin yrittävät pelastaa omat kasvonsa ja siirtää oman vastuunsa ja pettymyksen tunteensa muiden kannettavaksi.
Kaksoiselämä vaatii uskaltamista??? Ei kun se vaatii nimenomaan taitoa sulkea silmänsä tosiasioilta.
Mitä oikein yrität sanoa "vaiettu rakkaus"? Jos oikein ymmärsin, niin sitä, että salasuhde on kaunista, puhdasta ja ihanaa? Toiset ihmiset eivät vain ilkeyttään ja ymmärtämättömyyttään halua ajatella niin. Voi hyvää päivää.
Ihan älytöntä verrata salasuhdetta oman lapsen kuolemaan. Lapsen kuolema ei ole kenenkään valinta. Mutta sen sijaan elo väkivaltaisen miehen kanssa on. Väkivaltaisen miehen kanssa elämisessä on kysymys AINA riippuvuudesta, vieläpä hengenvaarallisesta sellaisesta. Tässä ei ole kyse minun omasta mielipiteestäni, vaan ihan tosiasiasta.
Kerrot iitu, että olet kysynyt tältä mieheltä rehellistä mielipidettä teidän suhteesta. Mies joka pystyy pettämään ja valehtelemaan omalle vaimolleen, pystyy tuskin antamaan rehellistä mielipidettä sinullekkaan.
Onko niin, että nykyaikana joiltakin aikuisina itseään pitäviltä ihmisiltä on kadonnut terve järki täysin, kun edes YRITTÄVÄT PUOLUSTELLA pettämistä, uskottomuutta, toisena naisena/miehenä olemista?!
Eikö sen pitäisi olla jokaiselle päivänselvä asia, että tuollainen "(epä)rehellisen-iitun" toiminta on todella väärin katsoi asiaa sitten mistä näkökulmasta hyvänsä.
Eihän siinä mielestäni ole sen enempää pohtimista.
Mitä ihmiselle on tapahtunut, jos hän ei tätä ymmärrä?
Joku trauma, sielun vamma, luonteen vinoon kasvaminen, vai mikä?
"Mitä ihmiselle on tapahtunut, jos hän ei tätä ymmärrä?"
Kysymys on riippuvuudesta, joka syntyy lukemattomista tyydyttämättömistä tarpeista. Ei voi olla läheisriippuvainen ilman toista ihmistä. Silloin "rakastutaan" keneen tahansa, jonka kanssa suhde on mahdollinen. Lähes samantekevää kuka osuu kohdalle ensimmäiseksi.
Olet pihalla kuin lintulauta. Kehen tahansa ei voi rakastua. Suhde ei voi myöskään syntyä ihan kenen tahansa kanssa. Kylä se vaatii oikeanlaisen, itselle sopivan kumppanin.
Ja riippuvuuksista en sinuna täällä heittelisi. Taidat olla itse täysin riippuvainen tästä palstasta!
Rakkaus on kemiaa, "pata kattilaa..." Onko varattu ihminen sopiva ja oikeanlainen kumppani?
"Silloin "rakastutaan" keneen tahansa, jonka kanssa suhde on mahdollinen."
Juuri noin. Alapuolella kirjoiteltiin "Kylä se vaatii oikeanlaisen, itselle sopivan kumppanin." Oikealainen kumppani on aina se, jonka kanssa suhde on mahdollinen. Tietysti. Jokainen voi itse miettiä onko varattu kumppani oikeanlainen, vaikka suhde olisi mahdollinen. Tai jos se on mahdollista, aloittaako sivusuhteen varattuna toiseen, joka on oikeanlainen.
Varattu voi olla ihmisenä, persoonana kaikin puolin juuri oikeanlainen kumppani.
Jos rakkaus on kemiaa, se myös on usein haihtuvaa. Keskimäärin puolessatoista vuodessa. Sen jälkeen pitää oppia rakastamaan oikeasti.
Tässä on täyttä asiaa tilanteesta, jossa puoliso rakastuu toiseen.
http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Salamarakkaus-iskee-ja-vie/1260/
"Varattu voi olla ihmisenä, persoonana kaikin puolin juuri oikeanlainen kumppani."
Tottakai voi, eikä pelkästään vain yhdelle, kahdelle, vaan ehkä kymmenille ;). Kuitenkin yhden kanssa kerrallaan voi olla parisuhteessa. Jos mielii parisuhteeseen varatun kanssa, niin kaikkien kannalta on parasta odottaa, kunnes puolison paikka vapautuu, eli varattu eroaa.
Monestikohan salasuhteissa on tosiaan kyse läheisriippuvuudesta? Ulkoisesti vahvankin tuntuinen ihminen voi olla läheisriippuvainen. Ei osata sanoa "ei", kun houkutuksia tulee. Ei pystytä irrottautumaan avioliitosta, vaikka petetään mennen tullen. Ja toinen nainen ei pysty irrottautumaan ukkomihestä, vaikka kuinka olisi raastavaa olla toinen nainen, kuten Iitukin on kuvaillut.
Kun rakastaa itse, kun se toinen rakastaa sinua, kun teillä on yhteinen tahtotila olla yhdessä loppuelämän, siten että lopulta se suhde on se ainoa suhde, niin kyllä sitä jaksaa.
Mutta eihä kakkonen ja ukkomies ole pelkästään kahdestaan yhdessä koko loppuelämän. Heitähän on kolme; vaimo ja mies ja toinen nainen. Miehellä on kyllä aika omituinen tahtotila jos haluaa säilyttää molemmat naiset elämässään syystä tai toisesta ja selittelee rakkutta ja tahtotilaa kakkoselle.
Kirjoitinkin, että kun yhteinen tahtotila on se, että jossain vaiheessa ei ole enää kuin yksi suhde, se, jota nyt kutsutaan "salasuhteeksi". Molemmat elävät sille, että mies jossain vaiheessa eroaa.
Tai niin kakkonen kuvittelee. Usein mies ei eroa, ei uskalla. Haavessa on hyvä elää.
"teillä on yhteinen tahtotila olla yhdessä loppuelämän"
Höpsistä. Jokaisella on oma tahtotila, joka voi muuttua milloin tahansa. Iitullakin heti, kun mies alkaa katsella muita iituja. Tietenkään se ei tapahdu nopeasti, vaan ajan saatossa. Viimeistään kuitenkin sitten, kun heillä on yhteinen lapsi.
Sitku elämä on myös itsensä pettämistä. Hyvin yleisesti ajatellaan, että suhde toimii sitten kun mies on eronnut. Se ei kuitenkaan näin mene.
riippivuuksia
Juuri noinhan se menee. Vain ihmiset, joilla on taipumusta läheisriippuvuuteen ryhtyvät suhteeseen ja jatkavat sitä, vaikka siinä ei olisi mitään järkeä. Koukuttavat tunteet ohjaavat ihmistä, vaikka ne tekisivät omasta ja toisten elämästä raastavaa.
Mitenkähän sitten suu pannaan, kun hupsaa, sattuukin teidän jonkun kohdalle, että menette ja rakastutte varattuun?! Vain todella harva suunnittelee ryhtyvänsä toiseksi naiseksi. Suurin osa toisista naisista on ollut aina sitä mieltä, ettei hän olisi koskaan siinä tilanteessa ja hupsaa...
Rakastuin varattuna varattuun, rikkaaseen esimieheeni. Käyttäydyin kuin työkaveri häntä kohtaan. Mies olisi varmaan aloittanut suhteen kanssani, vaistosin vastarakkautta, jos olisin antanut takaisin oikeaa silmää. Hänen hienovaraiset aloitteensa torppasin. Näin muutaman kerran hänen vaimoaan, vaimo ei ollut kummoinenkaan ihminen, lihava, joka mäkätti miehelleen jatkuvasti vieraiden, minunkin, läsnäollessa. Suhteen aloittaminen olisi ollut helppoa.Lähdin pois hänen lähettyviltään, heti kun tilanne töissä sen salli. Miten onnistuin?
Erittäin korkean moraalin omaava ihminen ei aloita salasuhteen osapuolena. Hän tietää, että hänellä ei ole tässä maailmassa sellaista oikeutta, että saisi loukata toisia ihmisiä edes näiden tietämättä. Ei-pettävä ihminen on vahva, sillä hän kykenee hallitsemaan tunteitaan ja kieltäytymään kiusauksista, sellaisista omista nautinnoista ja teoista, jotka loukkaavat muiden oikeuksia tai tunteita. Moraalinen vahva ihminen ei aloita salasuhdetta edes suuren rakkauden vuoksi. Rakkauskaan ei anna ihmiselle oikeutta loukata. Yleensä hän pakenee tilanteesta pois jo ennen kuin rakkaus ehtii alkamaan, heti ihastumisen tunnetta olisi näkyvissä. Uskallan sanoa, olen tällainen ihminen. Vaikka, työn vuoksi en edes päässyt karkuun. Elämä, olin 42v, oli jo kasvattanut minusta vahvan ja oikeuidentajuisen ihmisen.
Ihastuin varattuna ollessa toiseen. Pää oli pilvissä ja mietin jo vaikka mitä. Mutta en kuitenkaan antanut tunteilleni valtaa. tuntui että en voi tehd toiselle sellaista ja sen verran oli vielä järkeä päässä, että tajusin että jos alkaisin tapaamaan toista salaa, käryäisin heti pienellä paikkakunnalla.
Ihastus haihtui ja tajusin että hain vain huomiota ja mies ei olisi luultavasti ollut minulle sopiva. Ihastumiselle oli ikään kuin tilaus. Selvitin asiat mieheni kanssa ja meillä alkoi mennä hyvin.On itsestä kiinni ruokkiiko ihastusta, pohtiiko vakisuhten tilaa, ennekuin menee suin päin suhteesen toisen kanssa. on myös tiedostettava riskit. Voi jäädä kiinni ja voit menettää kaiken.
hupsaa...
Ilman muuta voi rakastua varattuun, ja varattu voi rakastua toiseen, varattuun tai sinkkuun. Tunteet ovat kuitenkin ihan eri asia kuin teot ja toiminta. Ihan eri svääreissä on myös parisuhde.
Minäkin antaisin mielelläni vertaistukea ykköstyneelle, mutta se on mahdotonta.
Lähes vuosi eron jälkeen mies on ykköstynyt kakkonen vierellään uudessa kodissaan puhelimessa asiallisen tunteeton. Mutta heti puhelun jälkeen kipittää ensi tilassa kotiini vonkaamaan. Käräyttäisin, mutta tuskin onnistuu. Ykköstynyt on uskoo että aviosuhteemme oli kuollut, ex-vaimo, minä, olin vittumainen ja hän sai hienon rakastuneen miehen ja vihdoinkin onnellisen parisuhteen. Vaikka menisin sänkyyn (tosin en mene) ja ottaisin salakuvan päivämäärällä, ykköstynyt ei varmaan uskoisi.
Monesti miehen jättänyt vaimo ei puhu kakkoselle. Kakkosesta uutta turvaa ja kotia hakeva mies voi selittää, että hän oli se joka halusi erota ja teki eron, rakkaudesta kakkoseen.
Saako kuvia ottaa salaa?
Saa. Julkisella paikalla (mikä on,määrittely vaikeaa mutta lakipäätöksiä on) ja omassa kodissaan saa kuvata, monilla on mm. videovavonta kotonaan. Salaa kotona otettujen kuvien julkistaminen on laitonta. Tämä yleisesti, lja yhyesti, yksityiskohtia riittää tässä asiassa.Kaikki ymmärtää, että ihmisten salakuvaaminen kotonaan ei ole eettistä, vaikka ei ole laitonta. Yksi esimerkki etiikan ja lain erosta, asia jota tällä palstalla ei aina ymmärretä.
Eikö kaiken tämän kurjuuden keskellä voisi oikeasti olla onnellinen toisten puolesta?
Mikään liitto ei säry, jos se on vahva ja onnellinen. Jos kumpikin puolisoista haluaa liiton kestävän, se kestää. Tässä mies rakastui toiseen ja halusi erota, joten ex-vaimonkin on parempi näin kuin miehen kanssa, joka ei häntä enää rakasta ja kunnioita.
Voi kun tuokin Iitun tarina olisi noin yksinkertainen. Tuntuu vaan pahalta, kun molempien lapsetkin sotkettiin mukaan pettämiskuvioihin. Ja hämmästyttää se että ei nähdä asioita laajemmin. Että jos asiat hoitaisi eroa suunnitellessa fiksusti, ei tulisi kuvatunlaisia sotkuja ja ehkä elinikäisiä haavoja toisten mieliin.
Mä haluan uskoa, että vaikka ihmiset tekee virheitä ja toimii joskus ulkopuolisten näkökulmasta katsoen ajattelemattomastikin, jokainen pyrkii kuitenkin toimimaan mahdollisimman hyvin ja oikein.
Parhaansa tekevät kirjoitti: "Mä haluan uskoa, että vaikka ihmiset tekee virheitä ja toimii joskus ulkopuolisten näkökulmasta katsoen ajattelemattomastikin, jokainen pyrkii kuitenkin toimimaan mahdollisimman hyvin ja oikein."
- Ei tämä maailma ihan noin ihanteellisesti valitettavasti toimi kuitenkaan.
Satuin katsomaan A-studio:Streamin. Siellä oli keskustelu, jossa oli Ashley Madisonin edustaja ja Väestöliiton edustaja. Väestöliiton edustaja ei nähnyt kaksoiselämän elämisessä mitään hyvää. He näkevät työssään niin paljon rikkinäisiä perheitä ja ihmisiä jotka tarvitsevat ammattiauttajaa. Edustaja (taisi olla tohtori) näki kaksoiselämän epäterveenä.
Toki jotkut avioliiton rikkoutuessa pääsevät nopeasti eteenpäin ja saavat ehkä paremman parisuhteen.
"ainakin miua olisi ahdistuksen hetkinä helpottanut kuulla myös niitä tarinoita, joissa mies on lopulta tehnyt ratkaisunsa ja eronnut, vaikka se onkin ottanut aikaa."
Harvemmin kukaan jaksaa odottaa vuositolkulla varatun eroa. Siinä odottamisessa kun menettää uskottavuutensa, samoin varatun uskottavuus kärsii. Molempien itsekunnioitus ja -arvostus myös kärsii. Eron kanssa on juuri samoin. Erotaan vuosikaupalla, koska liitto on vähintään toisen puolelta kuollut. Erosta puhutaan vakavasti, puhutaan ja puhutaan, mutta jumitetaan. Erosta ei tule mitään, ellei kumpikaan päätä hakea eroa.
Monenmoista tarinaa olen kuullut ja läheltäkin seurannut elämäni aikana. Jos rakastuu toiseen, niin yleensä ero silloin hoituu nopeasti. Se onkin eri juttu, mitä eron jälkeen on tapahtunut. Muutaman kohdalla tiedän, että uusi liitto on kestänyt vuosia ja toiminut hyvin. Etenkin silloin, kun eronneet ovat olleet vielä nuoria ja vain toisella on ollut yksi lapsi. Sekä nopeasti että hieman hitaammin eronneissa on kuitenkin enemmän niitä, jotka vasta yhteenmuutettuaan ja/tai avioliiton solmittuaan, ovat itsekin tajunneet olevan aiemmin täydellisesti rakkauden tms vahvan tunteen todellisuudelta sokaisemia. Silmät ovat avautuneet vasta sitten, kun asutaan yhdessä. Etenkin myös silloin, kun on jo yhteinen lapsi.
Tuttavani rakastui varattuna varattuun mieheen. Tuttavani erosi pitkästä liitostaan, samoin teki mies, vielä pidemmästä liitostaan. Miehen lapset olivat jo aikuisia. Naisen liitosta ei ollut lapsia. Uusi pari solmi liiton, tuttavani alkoi odottaa lasta. Lapsen syntymän jälkeen alkoivat tosi vaikeudet. Nainen olisi saanut käydä vain töissä. Pakolliset työmatkakin olivat miehensä mielestä kiellettyjä. Jonkin aikaa tuttavani jaksoi muistellen rakastumistaan. Sitten tuli stoppi. Hän erosi.
Tavallisin tarina on se, että varattu/varatut rakastuu, eroaa. Saavat lapsen tai pari. Siinä vaiheessa alkaa todellisuus. Eli mies häipyy harrastustensa pariin, kavereiden luo tai mitä ikinä keksiikään. Nainen on nalkissa kotona lasten kanssa. Eipä aikaakaan, kun mies löytää uuden naisen.
Etenkin monet varatut naiset ovat eronsa jälkeen eronneet myös toisesta miehestä. Vaikka ovat olleet hurjan rakastuneita tuohon toiseen. Tämä vaatii juuri sitä, että uskaltaa katsoa peiliin ja kohdata tunteensa rehellisesti. Hyvin moni vain uskottelee itselleen rakastavansa toista. Rakkaus on tekosyy olla kohtaamatta totuutta, tai edes näkemästä sitä.
""ainakin miua olisi ahdistuksen hetkinä helpottanut kuulla myös niitä tarinoita, joissa mies on lopulta tehnyt ratkaisunsa ja eronnut, vaikka se onkin ottanut aikaa."
irina*, voit olla 100% varma että mies joka pettää eikä lopeta, lopulta eroaa. On eri asia, onko jättäjä mies vai vaimo. On eri asia, johtaako ero kakkosen ykköstymiseen vai ei.'
Olet lapsellinen, jos odotat eroa luullen sen varmasti johtavan omaan onneesi.
Ei taida sittenkään olla aina 100% varma. Olen lukenut ihmisten omista kokemuksista ja on tullut ilmi etä mies voi olla vaikka 20-30 vuotta salasuhteessa,eikä eroa, vain kuolema heidät erottaa.
Ja sitaatti oli muuten Iitun kirjoittamaa.
Minä puolestaan haluaisin antaa vertaistukea niille lapsille ja nuorille, jotka joutuvat kärsimään tällaisista vanhempiensa avioliiton ulkopuolisista suhteista. Ei ole heidän vallassaan, mitä hölmöyksiä omat vanhemmat ja vanhempien toiset naiset tai toiset miehet tekevät omaksi ja muiden vahingoksi.
Ammattimaista vertaistukea myös jonkun verran löytyy lapsille ja nuorille.
Esimerkiksi eroneuvo-neuvokeskus, netistä voi etsiä lisää.
Rehellisestä Iitasta ei ole vertais- tai muuksi tueksi itselleenkään.
Niin, ei kaikenmaalman Iituista taida olla kakkosillekaan tueksi. Toisten naistenkin kannattaisi ehkä käydä oikealla terapeutilla. Irinan* kuvaamia juttuja on varmaan paljon.
"Emme me helppoa tietä ole valinneet, mutta kun vihdoin kohtasimme sen ihmisen, jonka kanssa oli helppo ja hyvä olla, emme vain voineet päästää irti, emme halunneet päästää irti. "
Ette halunneet päästää irti, koska ette osanneet. Tervejärkinen ihminen ei valitsisi ahdistavaa ja tuskaista tietä. Jo pelkästään siitä syystä, että siitä on kauaskantoisia seurauksia, eikä pelkästään teidän elämään. Kun jotain on pielessä, ajautuu helposti tuolle tielle. Ajautumista on tarvetta selitellä sekä itselleen, läheisilleen sekä kaikille muille. Jos todella olisit rehellinen ja rohkea, olisit katsonut peiliin, todennut, ettet ala suhteeseen varatun kanssa. Odotat, kunnes hän eroaa ("oikea rakkaus odottaa"). Suhteessa varatun kanssa on kysymys NIIN monesta muusta ihmisestä ja asiasta. Vaikka sinä näytät uskovan, että sinun rakkaus mieheen on maailmankaikkeuden tärkein asia, se ei ole. Eikä myöskään miehen rakkaus sinuun. Sen tiedän siitä, että kumpikaan ei jaksanut odottaa oikeaa hetkeä.
Näissä love story:eissa sun muissa sellaisissa, on sitä parempi mitä kärsivällisempi ihminen on ja mitä tarkempi toimintasuunnitelma sekä deadline. Yleensä vaan sekoillaan päämäärättömästi jotakin, josta on kaikille lähestulkoon ainoastaan haittaa.
Saanen olla eri mieltä. Ihmissuhteita ei aloiteta eikä perusteta minkään toimintasuunnitelmien tai deadlinejen mukaan. Käsittämätöntä ajattelua! Kärsivällisyyttä ja rakkauden kestävyyttä mittaa näissä nimenomaan se, että vaikka kaikki ei olekaan ruusuilla tanssimista, kuten "tavallisesti" uusissa ihmissuhteissa asiat menevät. Toiselle näytetään pitkään aikaa itsestään vain parhaat puolet. Elettäessä rinnnakkaissuhteesa, toinen näkee sinusta aika nopeastikin sen, miten reagoit paineen alla, ja kun asiat eivät etene ihan helposti.
Elettäessä suhteessa, jossa vähintään toinen osapuoli on varattu, on kyse hyvinkin pitkälti valinnasta olla siinä, ja kehittää sitä suhdetta. Ajautumisen kanssa siinä ei ole mitään tekemistä.
Romantisointia mielestäni: "Elettäessä rinnnakkaissuhteesa, toinen näkee sinusta aika nopeastikin sen, miten reagoit paineen alla, ja kun asiat eivät etene ihan helposti."
Minusta siinä kyllä pikemminkin näkee, miten vikkelästi osaa keksiä valheita puolisolleen. Miten hyvin keksii tapoja livahtaa salaa tapaamaan toista ja toisaalta selittelemään kakkoselle, miksi ei pääse tapaamaan. Se ei ole ihan tervettä elämää.
En ymmärrä miten noissa olosuhteissa voi kehittää suhdetta. Suhdetta pystyy kehittämään aidosti vasta sitten kun kumpikin on vapaa. Eiköhän nämä pettäjät, etenkin miehet ole välillä aika hukassa elämässään eli ajelehtivat. Tai jos on kyseessä kylmäverinen pettäjä, en kyllä haluaisi sellaista miehekseni.
Ei ole valinta. Samaa mieltä ed. kirjoittajan kanssa, että sivusuhteisiin ajaudutaan. Vain siksi, ettei haluta kohdata omia traumoja, tunnelukkoja, riippuvuuksia. Omilta todellisilta ikäviltä ongelmilta paetaan kaikenvoittavaan ja -voivaan "rakkaussuhteeseen".
Olen ties kuinka monesti nähnyt, miten ihmiset alkavat suhteen varattuun (ja varattu alkaa suhteen "lennosta"). Ovat niiiiiin rakastuneita, että. Käyvät taistelua. Selvittelevät ja selittelevät suhdettaan. Varattu eroaa. Muutetaan yhteen. Tiedätkö, että jokainen tällainen tuntemani ihminen, joko se ex-varattu tai se entinen kakkonen, on sanonut, että yhteiselämä alkaa todella vasta sitten, kun ollaan yhdessä päivittäin. Vasta silloin näkee millainen toinen oikeasti on ja huom: jopa vasta sitten alkaa realistinen tutustuminen. Ts. paineiden ja selvittelyjen jälkeen vasta alkaa paineet ja selvittelyt... Ihan äärirajoille.. Joskus niinkin, että ex- varattu on vihainen ja syyttää uutta kumppaniaan erostaan. Tai ex-kakkosen silmät avautuvat ja he ihmettelevät miksi oikeastaan rakastuivat "Tuollaiseen". Eivätkä keksi enää mitään syytä.
On niin paljon helpompaa selvitellä ulkoisia ongelmia. Paljon vaikeampi on elää jonkun kanssa ja selvitellä yhtä ainoaa keskinäistä ongelmaa.
"Suhdetta pystyy kehittämään aidosti vasta sitten kun kumpikin on vapaa. "
Se menee juuri näin!!!
Nyt sulla on kyllä mennyt ajatukset vähän nurin kurin. Salasuhteessa nimenomaan et näe sitä toista ihmistä arjessa. Miten voisit, kun suhde on salainen? Siinähän toinen näyttää sulle vain sen parhaan puolensa niinä lyhyinä hetkinä kun pystytte olemaan yhdessä. Arkielämässä se ihanaakin ihanin ihminen voi olla peto toiselle.
Selitä logiikkasi. Mun mielestä kahden vapaan suhteessa näkee aika pian toisen reaktiot, kun mitään ei tarvitse salata eikä peitellä keneltäkään. Missä haavemaailmassa sä elät vai etkö ole koskaan ollut minkäänlaisessa parisuhteessa? Etkö ole koskaan aloittanut suhdetta ns. puhtaalta pöydältä?
Moni palstan nuori kakkonen antaa vaikutelman, että ei olisi vielä ole elänyt pitkää parisuhdetta (karkeasti, yli 5v kestävää yhdessä asumista). Haaveet rakkauteen perustuvasta parisuhteesta perustuvat nuorella naisella naisille suunnattuun romanttiseen kirjallisuuteen ja mediaan, jotka syöttävät nälkäisille romantiikkaa tuutin täydeltä. Vaikuttaa, että kakkonen on asettanut haaveensa varatun miehen osaksi, hän on se sadun upea prinssi. Tämä on helppoa, kun ei vielä asu yhdessä, mies näyttää itsestään vain parhaat piirteet ja puhuu kauniin romanttisesti, etsien itsekin salasuhteesta jännitystä ja romantiikkaa normaaliin, vastuita sisältävään arkeensa.
Oma kokemukseni on, että jotkut varattujen miesten kanssa seurustelusuhteen aloittaneet naiset ovat jollakin traagisella tavalla menettäneet oman isänsä lapsuudessa tai nuoruudessa. Tämä perustuu omaan kokemukseeni, ei mihinkään viralliseen tutkimukseen, mutta on saanut minut pohtimaan, olisiko niin, että salasuhteen varatun miehen kanssa aloittava nainen hakee miehestä itselleen isää, jota paitsi on jäänyt?
"Halusin ja toivoin oikeaa parisuhdetta tämän miehen kanssa"
Miksi halusit ja toivoit? Pelkkä rakkaus ei tässä nyt riitä syyksi. Tarvitaan jotain konkreettisempaa ja sitä myöten vahvempaa pohjaa. Mikä juuri tuosta miehestä tekee sinulle sopivan kumppanin, mitä sellaisia ominaisuuksia hänellä on, tai luulet olevan? Miten arvelet hänen ex-vaimonsa kuvailevan miestään nyt eron jälkeen ja silloin joskus avioituessaan?
Ajattele, että kohtaisit miehen vasta nyt. Hän olisi eronnut, vastikään mutta vapaa. Hän ei puhuisi juurikaan erostaan, joskus sivuaisi ohimennen. Hänen lapsillaan ei olisi tarvetta tuomita isäänsä, teidän suhdetta. Eikä tietysti ex-vaimollakaan. Miehellä ei olisi tarvetta sinun olkapäälle, hän olisi selviytynyt itsenäisesti erostaan kaikessa rauhassa. Ei olisi taakkana valehteluita ja salaamisia ex-vaimolleen. Sinua ei olisi esitelty hänen lapsilleen "työkaverina". Olisit esitellyt miehen omille lapsillesi muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, kun olette tutustuneet hyvin toisiinne ja viettäneet aikaa vain kahdestaan. Lasten avulla ei olisi todisteltu mitään.
Minusta tuo mitä edellä kirjoitin kuullostaa varsin yksinkertaiselta, mutta teidän kohdallanne utopistiselta. Kaikkien kirjoitustesi jälkeen minun on ainakin hyvin vaikeaa kuvitella, että olisit rakastunut mieheen ollenkaan, ellei mies olisi ollut varattu. Mies puolestaan ei olisi rakastunut sinuun, ellei hänen liittonsa olisi ollut "kuollut". Jos hän olisi eronnut itsenäisesti, hän ei olisi tarvinnut sinua "pelastamaan".
Luin muutama vuosi sitten jostain mielenkiintoisen tutkimuksen. Siinä sanottiin, että vain toisinaan rakkaus yhdistää ihmisiä. Ihmisten ongelmat ja traumat sitäkin enemmän saavat ihmiset yhteen. He vain eivät tiedosta niitä. Siksi ajautuvat kriisisuhteisiin ja suhteissa kriisiin.
Et usko miten lohduttavaa on kuulla tarinasi, harvemmin tällaisia saa lukea.
Itselläni samantyylinen tilanne menossa, mies haluaisi erota vaimostaan, tiedän että hän rakastaa minua. Rakastamme toisiamme. Vaimoaan kohtaan tunteet olivat viilenneet jo kauan ennen minua. Ainoa joka pitää heitä yhdessä, on lapsi.
En tiedä pystyykö mies ikinä tekemään lopullista päätöstä, vaikka kuinka haluaisi. Tuskaisinta itsellä on miettiä, odottamisen ja suhteen lopettamisen välillä.
Entä jos odottaisin ja mies tekisikin jossain vaiheessa ratkaisun jota oikeasti haluaa vai lopettaa suhde, jolloin menettäisin rakastamani miehen....
en vain tiedä kauanko jaksan odottaa... henkisesti aika uuvuttavaa ja raskasta
Harvemmin sitä saa lukea, koska harvemmin sitä tapahtuu. Että ihan mies haluaisi erota vaimostaan, kun rakastaa sinua. No miksi ei sitten eroa?
"Ainoa joka pitää heitä yhdessä, on lapsi."
Meillä ei ollut lapsia eikä velkaa. Ihan samaa jahkaamista mies piti kakkosen/eron kanssa kuin mitä te kerrotte, käryyn asti. Minä olin todellinen jättäjä, kun tuo ei osannut jättää kakkosta eikä minuakaan edes käryn jälkeen. Eron jälkeenkin käy kotona itkemässä.
"varattujen miesten kanssa seurustelusuhteen aloittaneet naiset ovat jollakin traagisella tavalla menettäneet oman isänsä lapsuudessa tai nuoruudessa."
Tässä on viisautta. Lapsia kasvatetaan omalla esimerkillä, lapset ottavat mallin vanhemmiltaan. Pettäjien ja kakkosten lapsistaan tulee onnettomia aikuisia, uusia pettäjiä ja uusia kakkosia, jotka antavat hyväksikäyttää itseään parisuhteissa, ovat läheisriippuvaisia tai seksiriippuvaisia. Tutkimusten mukaan ihminen toistaa aikuisena lapsuuden ja nuoruuden traumojaan . Säälin iiitun lapsiparkojen ja miehen teinien tulevaisuutta.
Miten se iitulla nyt sujuu? Annoit aikoinaan vertaistukea kakkosille? Onko mies pysynyt uskollisena iitulle?
Kesähömppää lukemiseksi...
Oletko sinä se, joka tuossa toisessa ketjussa (Ykköstyneen elämää) Rehellistä Iitua kaipailee? SULLA taitaa olla Iitua ikävä ja petyit kun et löytänytkään tuosta toisesta ketjusta! Kärsitkö sinä kauheasti siitä, että jotkut löytää onnen? Saisitko paljonkin voimia siitä, että Iitulla ja kumppaneilla pyyhkii tosi huonosti? Nautitko sinä toisen tuskasta?
Eihän sille mitään voi, että ap aiheuttaa inhon, halveksunnan ja säälinkin tunteita.
Toivotan Iitulle menestystä tulevaisuuteen. Lapset selviää erosta hienosti, vain harva on niin huonoista materiaaleista tehty, että sekoo sukkiinsa. Jos vaimon kuuppa ei kestä, se kertoo vain hänen riippuvaisuudestaan. Tottakai mies miettii ennenkuin lähtee avioliitosta. Tyhmähän se olisi, jos ei niin tekisi. En tiedä miksi noin kohtuuttomasti ryöpytetään, ilmeisesti vain petettyjä osapuolia linjoilla. Suurin osa heistäkin ajattelee, että kumpa olisin aikoinaan pitänyt huolta suhteestani. Tsemiä sulle!
Kiinnostaisi tietää, miten kuvio nyt menee, kun kaikilla on kuuleman mukaan se yksi elämä vain, teineilläkin. Onko vaikuttanut teinien parinmuodostukseen vanhempien suhteilusta tulevat mallit?