kertokaapa kuinka kauan teidän mielestä
pitäisi seurustella että voi mennä kihloihin?
vai riippuuko se parista?
ja voiko nainen kysyä kihloihin miestä?
vai onko se miehen tehtävä?
pitäisi seurustella että voi mennä kihloihin?
vai riippuuko se parista?
ja voiko nainen kysyä kihloihin miestä?
vai onko se miehen tehtävä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei sille mitään rajaa voi asettaa että kauanko
pitäisi olla ensin yhdessä ennen kun voi mennä
kihloihin.
Kannattaa kuitenkin tutustua toiseen hyvin ennen
kun sormukset hankitaan.
Kyllä nainen voi ainakin mun mielestä kosia.
Omalla kohdallani ainakin kävi niin että minä
olin kosija.
menin mieheni kanssa kihloihin kun olimme
seurustelleet 6 päivää.tosin olin tuntenut
kyseisen herran jo monia vuosia sitä
ennen.ihmiset vähän ihmetteli,mutta toivotteli
sitten vaan onnea ja hyvää jatkoa!
...ei pyydetä kihloihin vaan naimisiin. Sitä en
osaa sanoa, kuinka kauan pitäisi seurustella
ennen kihloihin menoa, riippuu iästä. Mielestäni,
mitä vanhempi, sitä nopeammin voi mennä kihloihin.
Olettaen, että olet nuori ihminen, sanoisin, että
kannattaa seurustella ensin ainakin kuukausia,
miksei vuosiakin.
Nainenkin voi ihan hyvin kosia, jos uskoo miehen
suostuvan. Älä kuitenkaan painosta.
Me menimme kihloihin 4,5 vuoden seurustelun
jälkeen avomieheni kosiessa.
jos menee hyvin nuorena kihloihin, sen ei
tarvitse tarkoittaa vielä avioliittolupausta.
Itse haluaisin kihloihin vain jotta se olisi
merkkinä rakkaudestamme. Jos suhteemme kestää
kauan ja tulee aika kosia niin silloin toivon
mieheltä polvistumista kukkakimpun kera ja
silloin voi alkaa suunnitella häitä. Kun menee
hyvin nuorena kihloihin ei kuitenkaan luultavasti
mene vielä naimisiin moniin vuosiin joten
kosimisenkin voi suorittaa sitten myöhemmin
osoituksena rakkaudesta voi ostaa vaikkapa
samanlaiset korut.
Mutta mikäpä minä olen sitä sanomaan.
Toivoisin vaan, että kihlaus säilyttäisi sen
alkuperäisen merkityksensä lupauksena
avioliittoon, eikä muuttuisi nuorten suosimaksi
muoti-ilmiöksi.
Olen ollut kolme kertaa kihloissa. Joka kerta
tosissani, rakastaen ja ajatellen, että tämä on
se "viimeinen". Kuinkas ollakkaan. Nyt sormessani
ei sormusta ole.
Vaikka ns. varoja minulla ei ehkä olekaan toisia
neuvoa hidastelemaan, sanoisin silti, että ei
missään nimessä liian aikasin. Tässä on koko
elämä aikaa. Kihlaus on lupaus avioliitosta -
kuitenkin. Eikö ihanne olisi sittenkin, että mies
kosii (polvistuen ja kukkapuskan kera) :tuletko
vaimokseni. nainen vastaa: kyllä.... Tämän
jälkeen sormus pujotetan sormeen lupauksen
merkiksi.
Ja uskokaa tai älkää näitäkin miehiä on. Ja
paremminkin joka mies osaa polvistua ja pyytää
vaimokseen ja yllättävän monet niin tekevätkin
kun tarpeeksi kauan jaksaa odottaa.
Tokihan miehen painostamalla, perustelemalla tai
jatkuvalla pälätykselläkin sormuskaupoille saa
(kokemusta on), mutta tämän jälkeen vaivaa
ikuinen epävarmuus siitä, tahtoiko mies
kuitenkaan tosissaan vaikka sanoikin painostuksen
alla haluavansa. ehkäpä hän vain ajatteli, että
loppuupa se jatkuva pälinä. Ehkäpä nyt nainen
olisi vihdoinkin tyytyväinen. Ja me naisethan
tiedämme, että näin ei kuitenkaan tapahdu....
puhut. Meillä kävi juuri noin - "painostin" ja
sitten alkoi jatkuva epäily olisiko se ite
kihlannu. Aikansa meni kunnes sadannen kerran
viskasin sormuksen menemään - lopullisesti, eikä
uutta oo kuulunu...eli ei oikeesti halunnu vaan
suostu painostuksen alla. Joten olen suhteessa
jossa tiedän etten ikinä saa sormusta sormeeni
eli pikkutytön hää-unelmat on haudattu : (
Nyt latistuin kokonaan, koska haluun niin paljon
kihloihin, että sydäntä särkee. Ja olen tainnut
tuohon painostukseenkin turvautua. Täytyy vaan
ryytyä ja odottaa...
jos et huomannut, laitoin sulle eilen lisäviestin
tonne sun juttuus kihloihin menosta. Käsitin
vähän tilanteesi väärin (itse kun en välitä
erikoisemmin siitä, että mennään kihloihin huvin
vuoksi 15-vuotiaana viikon seurustelun jälkeen).
Itse en avioliittoon mitään säästellyt, mutta
toisaalta ymmärrän niidenkin perustelut, jotka
säästelevät. ja vaikkei ihan avioliittoonkaan
niin ainakin oikealle ihmiselle.
miettikää kihlausta. Eiköhän sekin kannata
säästää todellakin oikealle ihmiselle. Toisin
kuin seksi, kihlaus ei parane kerta toisensa
jälkeen!!!
Kuinka kauan olette seurustelleet ja minkä
ikäisiä olette? Itse olen kohta vasta 18 vuotias
ja olen seurustellut poikaystäväni kanssa jo 3
vuotta ja toivon salaa että hän pyytäisi minua
kihloihin kanssaan, mutta itse en halua kysyä
sillä mielestäni se on miehen tehtävä (olen
hieman vanhanaikainen tässä asiassa), mutta
tietenkin se on ihmisestä kiinni. Ja voithan
yrittää vihjata hienovaraisesti ja vaikka
virittää keskustelun asiasta, jolloin saat
selville hänenkin ajatuksiaan.
moi! mul on sama juttu, ollaan seurusteltu kyllä hieman
vähemmän (10kk) mutta salaa oon toivonut jo kauan,
että HÄN pyytäisi, ollaan puhuttu naimisiin menosta ja
kaikesta muistakin "yhdessä koko elämä" asiosta... mut
pitäisköhän itte vaan joku päivä "vahingossa" viedä se
sormus ostoksille??????? :)
Kihlauksen tulisi johtaa avioliittoon ja
avioliitossa usein tehdään lapsia.
Kerrotko lapsillesi ja lapsenlapsillesi kuinka
eräänä päivänä veit "iskän" väkisin sormus
kauppaan?
Ja todella noloa oli taas yks päivä kuunnella
radiossa kuinka joku nuori tyttö kosi
poikaystäväänsä (todenäköisesti ajatellen ettei
poika kehtaa radiossa kieltäytyä) ja sai pakit!!
Veikkaisin, että koko suhde kaatui siihen.
Jos mies rakastaa, hän osoittaa sen kyllä ja jos
ei, ei siitä väkisinkään tule muuta kuin itku
Onko Suomi ainoa maa maailmassa, jossa kumpikin
osapuoli kihlaa toisensa sormuksin?
Yleensä mun ymmärtääkseni mies kosii (vaikken ole
ollenkaan sitä vastaan että nainen sen tekee) ja
yleensä vain naisella on kihlasormus. Vasta
avioliittoa solmittaessa pari "vaihtaa" sormukset.
Joku sanoikin aiemmin että kihlaus ei tunnu
paremmalta mitä useammin sen tekee -
henkilökohtaista kokemusta ei ole mutta olen
kyllä samaa mieltä.
Kihlaushan on todellakin avioliittolupaus. Mä
olen tavannut paljon vastakihlautuneita ihmisiä,
jotka eivät "edes tiedä menevätkö koskaan
naimisiin". Musta koko "kihlaus" on silloin aika
mitätön. Ehkä koko suhde myös aika huteralla
pohjalla, kumpikaan ei oikeesti halua sitoutua.
Mun mielestä on aika törppöä edes kutsua sitä
kihlautumiseksi. Ainahan voi sormuksia ostella.
toisinpäin, kihlatessa sormus kummallekkin,
naimisiin mentäessä vai naiselle.
Ainahan sormuksia voi ostella! Rakkauttahan voi
osoittaa niin monella muullakin tavoin kuin
kihlautumalla.
Muistan kun jo vuosia sitten eräs ystäni osti
poikaystävänsä kanssa sellaisen halkaistavan
sydämen, jonka puoliskoja molemmat kantoivat
kaulassaan. Taisin olla silloin aika kade ja
ajttelin, että he todellakin rakastavat toisiaan.
Itse seurustelin kolme vuotta ennen kuin
kihloihin menin. Sormukset tuli molemmille. Ja
minä (mies) kosin, se oli minun ja morsiamenikin
mielestä se "oikea" tapa. Tiedä sitten.