Näin viime yönä sellaista unta, että viimeisin tyttöystäväni oli luonani ja olimme todella ihastuneita ja läheisiä. Itse asiassa uni oli varsin todentuntuinen ja tavallaan elin siinä unessa päivämäärän 15.4.2012 uudelleen. Hänellä oli unessa jopa sama pinkki huppari yllään, kuin oikeastikin tuona päivänä. Alla oleva kertomus on siis tositarina ja näkemäni uni oli varsin samankaltainen.
Eksäni oli siis tosielämässäkin meillä tuona päivänä ja olimme viellä tuolloin onnellisia. Ongelmista ja kemianpuutteesta ei ollut vielä tietoakaan, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna ongelmat taisivat alkaa osittain juuri tuolloin. Siitä lisää myöhemmin.
Tapasimme silloin kapungilla ja kävimme kaupassa ostamassa karkkia, sillä suunnitelmissamme oli katsoa leffaa meillä. Lähdimme siitä sitten meille päin ja kun olimme perillä, esittelin hänet äidilleni ja näytin myös hieman taloa ja paikkoja. Hän tuli äitini kanssa todella hyvin juttuun ja halusi olla mukana kun äitini teki pihahommia ulkona. Ulkona ollessa hän piti minua kädestä ja välillä suutelimme, mutta koin sen hieman kiusalliseksi äitini silmien alla.
Myöhemmin olimme sisällä, mutta emme viitsineet katsoa leffaa sittenkään. Telkkari oli taustalla auki ja muistaakseni sieltä tuli jotain taitoluistelua tms. Halailimme ja istuimme sylikkäin, kunnes yhtäkkiä hän sai jotenkin puhelimeni käsiinsä. Yritin parhaani mukaan saada sitä takaisin, sillä en halunnut että hän lukee viestejä joita olin kirjoitellut eksäni kanssa muutamaa kuukautta aiemmin. Kutitin häntä ja "kävin päälle" ja lopulta sain kännykkäni takaisin. Hän alkoi kutittamaan myös minua ja lopulta koko homma meni nauramiseksi ja leikkimieliseksi painiksi.
Jonkin ajan kuluttua hänelle soitettiin että kohta olisi kotiintuloaika. Hän asui jonkinlaisessa perhekodissa tms. laitoksessa ja joku hoitaja hakisi hänet keskustasta. Lupasin heittää hänet kaupungille ja niinpä lähdimme matkaan. Kun olimme matkalla, hän kysyi että miksi en suoraan ostanut BMW:tä jos minulla oli varaa tällaiseenkin autoon. Ajoin tuolloin siis maltillisesti tuunatulla Mitsubishin sporttimallilla. Vastasin että Bemareita on kaikilla enkä pidä niiden imagosta. Hän myös huomautti että moottoritiellä saa ajaa 120km/h kun minä ajoin satasta. Vastasin hänelle että niin saa, mutta ei ole pakko.
Näin jälkikäteen kaduttaa että ajoin tuttuun tyyliini rauhallisesti ja taloudellisesti. Päivä oli muuten ollut todella mukava, mutta hän koki sen varmasti nössöytenä kun ajoin alinopeutta jännäautoni kanssa. Näimme toki myöhemminkin, ja silloin ne ongelmat vasta alkoivat kunnolla kun hänelle selvisi koulukiusaamistaustani ja C-paperien hankinta.
Kuten olen ennenkin sanonut, ensivaikutelman antaminen ei ole minulle mikään ongelma, mutta suhteen kasassa pitäminen tuottaa vaikeuksia. Onnistun helposti antamaan kiinnostavan ensivaikutelman, mutta päivien ja viikkojen kuluessa tällaisista pienistä asioista alkaa käydä ilmi varovaisuuteni, herkkyyteni ja haavoittuvuuteni jotka eivät ole hyväksyttäviä piirteitä miehessä.
Eksäni oli siis tosielämässäkin meillä tuona päivänä ja olimme viellä tuolloin onnellisia. Ongelmista ja kemianpuutteesta ei ollut vielä tietoakaan, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna ongelmat taisivat alkaa osittain juuri tuolloin. Siitä lisää myöhemmin.
Tapasimme silloin kapungilla ja kävimme kaupassa ostamassa karkkia, sillä suunnitelmissamme oli katsoa leffaa meillä. Lähdimme siitä sitten meille päin ja kun olimme perillä, esittelin hänet äidilleni ja näytin myös hieman taloa ja paikkoja. Hän tuli äitini kanssa todella hyvin juttuun ja halusi olla mukana kun äitini teki pihahommia ulkona. Ulkona ollessa hän piti minua kädestä ja välillä suutelimme, mutta koin sen hieman kiusalliseksi äitini silmien alla.
Myöhemmin olimme sisällä, mutta emme viitsineet katsoa leffaa sittenkään. Telkkari oli taustalla auki ja muistaakseni sieltä tuli jotain taitoluistelua tms. Halailimme ja istuimme sylikkäin, kunnes yhtäkkiä hän sai jotenkin puhelimeni käsiinsä. Yritin parhaani mukaan saada sitä takaisin, sillä en halunnut että hän lukee viestejä joita olin kirjoitellut eksäni kanssa muutamaa kuukautta aiemmin. Kutitin häntä ja "kävin päälle" ja lopulta sain kännykkäni takaisin. Hän alkoi kutittamaan myös minua ja lopulta koko homma meni nauramiseksi ja leikkimieliseksi painiksi.
Jonkin ajan kuluttua hänelle soitettiin että kohta olisi kotiintuloaika. Hän asui jonkinlaisessa perhekodissa tms. laitoksessa ja joku hoitaja hakisi hänet keskustasta. Lupasin heittää hänet kaupungille ja niinpä lähdimme matkaan. Kun olimme matkalla, hän kysyi että miksi en suoraan ostanut BMW:tä jos minulla oli varaa tällaiseenkin autoon. Ajoin tuolloin siis maltillisesti tuunatulla Mitsubishin sporttimallilla. Vastasin että Bemareita on kaikilla enkä pidä niiden imagosta. Hän myös huomautti että moottoritiellä saa ajaa 120km/h kun minä ajoin satasta. Vastasin hänelle että niin saa, mutta ei ole pakko.
Näin jälkikäteen kaduttaa että ajoin tuttuun tyyliini rauhallisesti ja taloudellisesti. Päivä oli muuten ollut todella mukava, mutta hän koki sen varmasti nössöytenä kun ajoin alinopeutta jännäautoni kanssa. Näimme toki myöhemminkin, ja silloin ne ongelmat vasta alkoivat kunnolla kun hänelle selvisi koulukiusaamistaustani ja C-paperien hankinta.
Kuten olen ennenkin sanonut, ensivaikutelman antaminen ei ole minulle mikään ongelma, mutta suhteen kasassa pitäminen tuottaa vaikeuksia. Onnistun helposti antamaan kiinnostavan ensivaikutelman, mutta päivien ja viikkojen kuluessa tällaisista pienistä asioista alkaa käydä ilmi varovaisuuteni, herkkyyteni ja haavoittuvuuteni jotka eivät ole hyväksyttäviä piirteitä miehessä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sä et voi oikeuttaa jatkuvaa palstavattuilua menneisyydelläsi.
Me eletään tästä eteenpäin.
Sinä teet päätökset tänään ja huomenna.
Jos tahdot paremman tulevaisuuden, sun on itse pyrittävä siihen.
Yhdestäkään terapiasta ei ole sinulle apua, jos sä käyt täällä vahvistamassa
(eli nollaamassa terapiasi) jatkuvasti vihaasi päivästä ja tunnista toiseen. Sä itse junttammalla junttaat pascaa itseesi.
Tuo uni oli söpöä ja mikä sen kirjoittamisen tarkoitus on?
Selvität huonoa käytöstäsi täällä?
Sinussakin on jotain kaunista ja unelmoit kauniista?
Sitten kun maailma ei ole sellainen kun haluat sen olevan, tulet tänne huutelemaan jännisjyystäri- juttuja jotta kaikilla muillakin olisi paha mieli?
Maailma ei parane hakkamalla vaan...?
Mikä olisi rakentavampaa kuin pascapuheet?
Mikä on oikeasti tärkeää?
Anna nyt jo jumalauta niiden bemareiden olla.
**ttu mikä filosofi :D
Ihan mahtava! Lisää tällaista hyvää analyysiä kaikenlaiisen kettuilun sijaan.
Kyllä. Homma varmasti kaatui siihen kun et ajanut 120km/h moottoritiellä.
Tuskin se pelkästään siihen kaatui, mutta se oli ensimmäinen signaali siitä että en ole mikään jännä bemariapina tai muutenkaan ytm, vaan saita ja varovainen mammanpoika.
Myöhemmin hänelle selvisi myös se että olin koulukiusattu ja kävin psykoterapiassa saadakseni c-paperit. Nämä kaikki syyt yhdessä varmasti aiheuttivat sen että hän ei kyennyt enää näkemään minua poikaystävänä tai potentiaalisena seksikumppanina.
Rauhallinen ajaminen ei ongelma. Koulukiusaaminen ei ongelma jos olet yli siitä. C-paperitkaan ei ongelma paitsi jos olet ne tarkoituksellasi itsellesi lusmuillut. Saituus on rajatapaus. Mutsin luona asuminen on iso ongelma.
Unohda ne jännäilyt ja bemarit, sun ongelma on korvien välissä.
Aika monella jännä-ähkijällä on c-paperit hankittu armeijan välttämiseksi. Ongelma oli siinä, että sinä oikeasti tarvitsit/-tset sitä terapiaa muutenkin kuin vain armeijan välttämiseen.
Kaunis tarina.
Kotiintuloaika? Laitos tai perhekoti? Viritetty japsiritsa? Exän tekstareista mustikseksi?
C-mies?
:D
"Kotiintuloaika? Laitos tai perhekoti?"
-Hänellä oli perheessä ongelmia, jonka vuoksi hän asui lastenkodissa. Siellä on tietenkin tarkat kotiintuloajat tai laitokseentuloajat tai miksi niitä kutsutaan.
"Viritetty japsiritsa? "
-Se oli ihan nätti auto ja siisti ajettava, mutta siinä oli myös paljon vikoja kiusana. Nykyisin ajan tällaisella vanhan liiton miljoonamersulla eikä ole moista ritsaa enää ikävä.
"Exän tekstareista mustikseksi?"
-En tiedä miten hän olisi reagoinut niihin mutta en halunnut hänen lukevan niitä. Toisaalta se olisi voinut olla hyväkin juttu, sillä hän olisi saanut todisteita että olen seurustellut ennen enkä vaikuttaisi täysin kokemattomalta.
" C-mies?"
-Niin. Kävin terapiassa noihin aikoihin, ja myöhemmin sen terapiajakson perusteella psykiatri kirjoitti minulle vapautuksen. Tämä silloinen tyttöystäväni kysyi että millaista armeijassa oli, johon sanoin että en ole käynyt palvelusta vaan pyrin saamaan vapautuksen. Hän kyseli syytä, jolloin menin ihan vaivaantuneeksi ja selitin jotain ympäripyöreää mutta kerroin hetken kuluttua todellisen syyn.
Onko sulla edes käynyt mielessäsi, että se tyttö oli luultavasti enemmän sekaisin ja ns. vaikeampi tapaus kuin sinä?
Toisekseen, oletkohan edes sille terapeutillesi rehellinen? Kai ymmärrät, ettei terapiasta ole apua, ellet kerro ajatuksiasi ja ole avoin terapeutille? Jotenkin musta tuntuu, että nuo jutut käytetyistä naisista, huorittelut, lutkittelut ym. jää sulta kertomatta kun siellä nojatuolissa istuskelet...
"varovaisuuteni, herkkyyteni ja haavoittuvuuteni" ovat ihan ok piirteitä miehessä, ylmielinen lapsellinen vittuilu sen sijaan ei. Siksi herkän ihmisen kannattaa kehittää muita tapoja suojella itseään.
Olitko jo terapiassa ollessasi yhtä agnstinen kuin nyt? Pääsikö terapeutti näkemään vallanhaluisen koulukiusaajapuolesi? Käsittelittekö sitä mitenkään? Jos ette, oletko harkinnut uutta terapiaa?
" Olitko jo terapiassa ollessasi yhtä agnstinen kuin nyt? Pääsikö terapeutti näkemään vallanhaluisen koulukiusaajapuolesi? Käsittelittekö sitä mitenkään? Jos ette, oletko harkinnut uutta terapiaa? "
En tiedä olinko siellä kuinka oma itseni, mutta keskustelimme lähinnä siitä kuinka minua kiusattiin koulussa, kuinka tunnen oloni yksinäiseksi ja että vaikuttaako asioihin se että olen kasvanut ilman isää. Mainitsin ohimennen myös näistä naisongelmista, mutta en kehdannut suoraan kertoa siitä että minulla on henkinen lukko käytettyjä limavittuja kohtaan.
Noniin, terapiaan vaan.
Se ei ole ongelma, että et pidä titeynlaisista naisista seksuaalisessa mielessä, kun ei kukaan pidä kaikista sen halutun sukupuolen omistajista. Mutta se, että sun on pakko joka tilaisuuden tullen pakkomielteisesti huoritella naisia, se on todellinen ongelma. Ongelma, jonka taustalla olevat asiat heijastuvat tosi pahasti kaikkeen sun naiselämään.
Musta tossa näkyy selvästi mistä on kyse: haluaisit itse olla seksikkäämpi ja seksuaalisempi, mutta et osaa ja jonkun sisäisen eston takia pysty. Sitten kun näet seksuaalisia naisia, menet johonkin isoon tunnetilaan, jota alat purkaa huoritteluun.
Ne siveät teinitytöt, joita elämääsi kaipaat, eivät ymmärrä purkaustesi dynamiikkaa, vaan karkoitat heidät angstillasi. Hoida siis pääsi kuntoon, jos meinaat ikinä elämääsi kaipaamaasi romantiikkaa saada.
Oliko äitisi kovinkin seksuaalikielteinien kun jouduit ilman isää kasvamaan?
Sinulla on varmaan vielä lapsuudestasi paljon sellaisia asenteita, joita sinun pitää tutkia kriittisesti ja joihin muodostaa oma kantasi.
Onnea henkiseen murrosikään.
Turhaan tuota c-mies asiaa häpeilet, ei sillä ole juuri mitään merkitystä. Muutenkin koko armeeja oli aika turhaa paskaa, jos saisin uudestaan valita menisin varmaan sivariin. Enkä usko, että naisillekkaan on tommoisella mitään merkitystä ellet ala itse ruikuttamaan asiasta ja luo siitä jotain negatiivista kuvaa.