Onko kukaan teistä koskaan menettänyt sydäntään
ihmiselle, joka tulee toisesta maankolkasta? En
puhu tässä todellakaan mistään pienestä
ihastuksesta tai pelkästään fyysisestä suhteesta,
vaan koko ihmismielen käsittävästä rakkaudesta
sellaisena, kuin sen ymmärrämme.
Miten olette kokeneet kumppanin mahdolliset
ongelmat pakolaisena, maahanmuuttajana jne. ja
miten ne ovat vaikuttaneet suhteeseenne? Miltä
tuntuu kuulla, kun ihminen, jonka kanssa on
syntynyt syvä molemminpuolinen rakkaussuhde, että
tämä kaipaa takaisin kotimaahansa ja on onneton
asuessaan täällä, koska ei saa töitä, vaikka
halua löytyisi tai että sukulaiset ja perhe
tarvitsee häntä kotimaassa...? Miltä tuntuu
kuulla, että muuttaminen toiseen maahan on
hyvinkin todennäköistä ennemmin tai myöhemmin ja
että itse et voi muuttaa, koska kumppanisi ei
halua lisätä kärsimystäsi tai itse et sitä
kestäisi...? Miten rakkaus kestää? Onko sen pakko
päättyä? Miten tällaiset uutiset vaikuttavat
suhteen tulevaisuuteen? Haluatteko edelleen
katsoa tulevaisuuteen ja taistella suhteen
puolesta päivä kerrallaan, kun ette tiedä,
päättyykö se parin vuoden päästä, vaikka
toisaalta voisi kestää ikuisesti, jos Luoja niin
tahtoo? Miten kestää epävarmuutta?
Ihmisten, jotka eivät ole kokeneet vastaavaa
tilannetta, on vaikea kuvitella, miten rankalta
tuntuu ihmisten etukäteen tapahtuva tuomio: tämä
suhde ei voi onnistua tai että tämä suhde vie
sinut tuhoon kun kumppanisi on tietystä maasta ja
edustaa tiettyä uskontoa... Luoja yksin tietää,
mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tosi rakkaus
kuitenkin perustuu molemminpuoliseen rakkauteen
ja kunnioitukseen sekä hellyyteen.
Miten eri uskonnot ovat vaikuttaneet
suhteeseenne? Oletko itse kenties kääntynyt
samaan uskoon kuin kumppanisi vai vastustatko
kaikin keinoin kaikkea, mikä kuuluu kumppanisi
uskoon? Missä menee kompromissien raja? Missä
määrin olette halunneet opiskella ja mukautua
kumppaninne uskomuksiin, sillä eihän näitä
asioita voi täysin sivuuttaa?
Rakkautta ei aina valita järkisyillä, vaan se
tulee lahjana meille - joskus yllättävältä
suunnalta. Ehkä rakkaus on raastavaa, mutta
kaikki tuska kasvattaa meistä vahvempia ja opimme
enemmän elämän todellisuudesta - myös
rakkaudesta, mikä ei todellakaan ole aina
helppoa. Miten ihminen jaksaa taistella
mahdottomalta tuntuvia esteitä vastaan, kun
tietää, että kahden kulttuurin yhdistyessä
molempien suvuilla on omat odotukset asiasta,
puolesta tai vastaan... ja valtaväestö odottaa
kieli pitkällä, jotta voi päästä nauramaan
epäonnistumiselle?
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia samasta
aiheesta. Itse olen kääntynyt islamiin.
Kiinnostus siihen tuli omien elämänpolkujeni
kautta jo ennen häntä. Toki se helpottaa
kumppanin ymmärtämistä, kun on samat arvot.
Mieheni on täällä pakolaisena ja haikailee
kotimaahansa vakavissaan. Tulevaisuus auki. Aika
näyttää mitä tapahtuu.
Miten muut ovat kokeneet kahden kulttuurin
välisen suhteen ja mahdottomilta tuntuvat
ongelmat, jotka johtuvat aivan muista syistä kuin
parin keskinäisistä suhteista? Miten ulkopuoliset
ongelmat vaikuttavat suhteeseen?
ihmiselle, joka tulee toisesta maankolkasta? En
puhu tässä todellakaan mistään pienestä
ihastuksesta tai pelkästään fyysisestä suhteesta,
vaan koko ihmismielen käsittävästä rakkaudesta
sellaisena, kuin sen ymmärrämme.
Miten olette kokeneet kumppanin mahdolliset
ongelmat pakolaisena, maahanmuuttajana jne. ja
miten ne ovat vaikuttaneet suhteeseenne? Miltä
tuntuu kuulla, kun ihminen, jonka kanssa on
syntynyt syvä molemminpuolinen rakkaussuhde, että
tämä kaipaa takaisin kotimaahansa ja on onneton
asuessaan täällä, koska ei saa töitä, vaikka
halua löytyisi tai että sukulaiset ja perhe
tarvitsee häntä kotimaassa...? Miltä tuntuu
kuulla, että muuttaminen toiseen maahan on
hyvinkin todennäköistä ennemmin tai myöhemmin ja
että itse et voi muuttaa, koska kumppanisi ei
halua lisätä kärsimystäsi tai itse et sitä
kestäisi...? Miten rakkaus kestää? Onko sen pakko
päättyä? Miten tällaiset uutiset vaikuttavat
suhteen tulevaisuuteen? Haluatteko edelleen
katsoa tulevaisuuteen ja taistella suhteen
puolesta päivä kerrallaan, kun ette tiedä,
päättyykö se parin vuoden päästä, vaikka
toisaalta voisi kestää ikuisesti, jos Luoja niin
tahtoo? Miten kestää epävarmuutta?
Ihmisten, jotka eivät ole kokeneet vastaavaa
tilannetta, on vaikea kuvitella, miten rankalta
tuntuu ihmisten etukäteen tapahtuva tuomio: tämä
suhde ei voi onnistua tai että tämä suhde vie
sinut tuhoon kun kumppanisi on tietystä maasta ja
edustaa tiettyä uskontoa... Luoja yksin tietää,
mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tosi rakkaus
kuitenkin perustuu molemminpuoliseen rakkauteen
ja kunnioitukseen sekä hellyyteen.
Miten eri uskonnot ovat vaikuttaneet
suhteeseenne? Oletko itse kenties kääntynyt
samaan uskoon kuin kumppanisi vai vastustatko
kaikin keinoin kaikkea, mikä kuuluu kumppanisi
uskoon? Missä menee kompromissien raja? Missä
määrin olette halunneet opiskella ja mukautua
kumppaninne uskomuksiin, sillä eihän näitä
asioita voi täysin sivuuttaa?
Rakkautta ei aina valita järkisyillä, vaan se
tulee lahjana meille - joskus yllättävältä
suunnalta. Ehkä rakkaus on raastavaa, mutta
kaikki tuska kasvattaa meistä vahvempia ja opimme
enemmän elämän todellisuudesta - myös
rakkaudesta, mikä ei todellakaan ole aina
helppoa. Miten ihminen jaksaa taistella
mahdottomalta tuntuvia esteitä vastaan, kun
tietää, että kahden kulttuurin yhdistyessä
molempien suvuilla on omat odotukset asiasta,
puolesta tai vastaan... ja valtaväestö odottaa
kieli pitkällä, jotta voi päästä nauramaan
epäonnistumiselle?
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia samasta
aiheesta. Itse olen kääntynyt islamiin.
Kiinnostus siihen tuli omien elämänpolkujeni
kautta jo ennen häntä. Toki se helpottaa
kumppanin ymmärtämistä, kun on samat arvot.
Mieheni on täällä pakolaisena ja haikailee
kotimaahansa vakavissaan. Tulevaisuus auki. Aika
näyttää mitä tapahtuu.
Miten muut ovat kokeneet kahden kulttuurin
välisen suhteen ja mahdottomilta tuntuvat
ongelmat, jotka johtuvat aivan muista syistä kuin
parin keskinäisistä suhteista? Miten ulkopuoliset
ongelmat vaikuttavat suhteeseen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Haluasin sanoa että on vaikkea.
En tidä miten selttäisi.mmmmm
Olen itse muuttanut Suomeen 11v.sitten
tästä ajasta 7v. olen ollut avoliitossa
Suomalaisen kanssa ja meillä on 7v. lapsi.
Meidän avolitto kariutui 3.v sitten.
Avolittomme pohja on ollut rakkaus mutta sähan
tiedät se kestää harvoin ikiusuuden.
Mulla on hyviä kokemusia eri kulttuurista
Avio/avoliitosta.
Miten eri uskonnot ovat vaikuttaneet
suhteeseenne?
Me ollaan oltu eri uskonto. Uskon itse Islamia ja
hän ei mihinkään.
Lapsen kasvatuksesta ollaan sovittu että
kasvatetaan Islamin usko mukaisesti.
Ja se toimii edelleen vaikka ollaan erossa n.3v
Meillä on yhteishuoltajuutta ja minä maksan elatu-
avut ja asuu äidin kanssa suurimman osa.
Haluasin sanoa sisko kun olet Islami uskoinen ja
uskon että olet ymmärtänyt islamia etkä kääntynyt.
On hyvä sanoa olen ymmärtänyt,
Miten ulkopuoliset
ongelmat vaikuttavat suhteeseen?
Ei sinun tarvitse ajattellä mitä muut sanovat
muista sinun sanojasi...
... Luoja yksin tietää,
mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tosi rakkaus
kuitenkin perustuu molemminpuoliseen rakkauteen
ja kunnioitukseen sekä hellyyteen.
taistele suhteenne
puolesta päivä kerrallaan, Vaikka ette tiedä,
päättyykö se parin vuoden päästä, taikka
toisaalta voisi kestää ikuisesti, jos Luoja niin
tahtoo
Miten kestää epävarmuutta?
RUKOUSTA JA RAKKAUTTA..
Ehkä en osannut vastat kaikki enkä osannut
kirjoittaa suomea kunnolla niin toivon sinulle
onnea ja menestystä.
Kirjoitan mun sähköposti jos haluat kirjoitellaan
Salam alaikum,
Niin se on, että jotenkin vaan täytyy jaksaa.
Yritän rukoilla voimia, jotta jaksaisin jatkaa
seuraavaan päivään. Ajattelen, että kaikki
kärsimys vahvistaa.
Kärsivällisyyttä tarvitaan paljon silloin kun
itse ei voi tehdä muuta kuin odottaa. Rukoilen
sitä, että rakkaani löytäisi edes työpaikan tai
opiskelupaikan, jotta hän voisi alkaa rakentamaan
tulevaisuutta edes itselleen, jos ei meille.
Surettaa katsoa, kuinka kaikki hänen
suunnitelmansa ovat epäonnistuneet tähän
mennessä. Nyt ei ole mitään. Kaikki tämä on
saanut hänet ajattelemaan, että hän haluaa heti
pois Suomesta, kun voi. Hän ei edes halua
ajatella lapsia tai muuta sellaista, kun ei
tiedä, milloin lähtee - jos lähtee lainkaan.
Parempi odottaa.
En tiedä, mitä sanoa. Tänään on tällainen päivä.
Ehkä huomenna taas hymyilemme ilman, että
kyyneleitä tarvitsisi peittää.
Olen islaminuskossa vielä nuori (alle vuoden
ikäinen) ja yksin tuntuu raskaalle. Todella
olisin iloinen, jos voisin puhua jonkun siskon
(tai veljen) kanssa joskus, niin ei olisi näissä
islam-keskusteluissa ja uskonvahvistuksessa
ainoastaan oman uskon ja Allahin varassa. Täällä
suurin osa siskoista ei puhu suomea lainkaan,
vain arabiaa, joten en tunne paljon ketään.
Voitko auttaa?
Wa aleikun assalaam w.w
Rakas sisko missä moskijassa käyt?
Tunnen monen suomalias siskoja jotka voivat
auttaa ja heillä on eri islamimaista tulleita
miehiä.
Se voi myös helpottaa sun olosi jos löydät
sellaisen sisko jolla on mies samasta maasta kun
sun mies.
ymmärtäisit hänet ja oppisit myös sinun miehen
kultturi.
Tiedät hyvin Suomessa on vaikkea olla
puhumattakaan työhön pääsy.
Opiskelun kannalta kieli on tärkeää.
Olen itse töissä jossa olen ollut 6.v
Rukoilen teidän molempien puolesta.
Nyt Täytyy ryhtyä töihin joten kirjoitan huomenna
Assalamu aleikum w.w
Salam,
En ole käynyt missään moskeijassa vielä. Täällä on
erikseen moskeija sunna- ja shiamuslimeille. En
ole halunnut tai voinut mennä kumpaankaan
moskeijaan. Yksin en halua mennä, koska tunnen,
etten opi siellä mitään uutta, jos en ymmärrä mitä
puhutaan arabiaksi. Paljon haluaisin kysyä eri
asioista asiantuntijoilta.
Minun mies on shiamuslimi, mutta en voi mennä
heidän moskeijaan, kun en osaa arabiaa tarpeeksi.
Osaan vain vähän. Siellä ei ole suomalaisia ja
naiset ei puhu suomea tai englantia. Ohjelmaa on
yleensä vain arabiaksi - harvoin englanniksi.
Sunnamoskeijalla olisi enemmän järjestettyä
toimintaa, mutta yleensä vain miehet käyvät siellä
- näin olen kuullut. Meillä on moskeijaan
mahdollista mennä vain kerran viikossa. Olen
töissä silloin kun muut ovat moskeijassa päivällä.
Muutenkin ohjelmat on järjestetty ajatellen, ettei
kukaan ole töissä tai olettaen, että jokainen voi
lähteä pois töistä kesken päivän pariksi tunniksi.
Itse en luokittele itseäni kumpaankaan ryhmään.
Pienen tietämykseni vuoksi en halua rajoittaa
itseäni johonkin ryhmään pelkän nimen perusteella,
mutta tällä hetkellä teen mm. rukousaikojen
suhteen shia-käsityksen mukaan. Töissä en
muutenkaan pysty rukoilemaan joten se jää kotiin.
En halua puhua näistä henkilökohtaisista
asioistani tällä palstalla. Olisiko parempaa tapaa
kommunikoida vähemmän julkisella keinolla tai
jollakin muulla palstalla, koska nämä asiat
taitavat mennä jo parisuhteen ulkopuolelle? <:-)
Aloitetaanko islamilainen keskustelu
uskonto-palstalla? Kutsu muitakin siskoja ja
veljiä mukaan keskustelemaan vaikka englanniksi.
Ehkä saamme hyvän keskustelun aikaan. Nyt siellä
saa vain väitellä kristittyjen kanssa.
Asun Pohjois-Savossa.
Ahlan.
Ymmärrän sinua nyt kun keerot että asut Pohjois-
Savossa,Siellähan muutenkin on vähän
ulkomaalaisia ja vähän moskeijaa.
Luulin että asut pk-seudun alueella mutta ei
sillä ole väliä miisä olet kun uskot mutta se
helpottaa.
Itse olen sunni muslimi, mutta ei minullakaan ole
väliä,
Mulla on ollut myös Irakista muuttanut
tyttöystävä sen jälkeen kun ensimmäinen avoliitto
kariutui,
Meillä meni hyvin mutta hänen isä ilmoitti että
hän menee naimisiin tätin pojan kanssa.
Hän yritti selittää isänsä huonolla tuloksella.
eli lopuksi kävi niin hänet naitettiin sellainen
mies jonka hän ei halunnut.Mutta ystävyys jatkuu
ja olen itse naimisissa.
Minun mielestä Helsingissä saat paljon ystäviä ja
siskoja/veljia ja yhteen kuuluvuutta, ymmärrän
ettet voi lähtee kun sinulla on töitä mutta
viikonloppuna kyllä voit.
Täällä on naisjärjestö opetellaan uskonnon
lisäksi arabian alkeet ja kulttuuria myös
iltaisin.
En minäkään halua keskustella tällä palastalla
henk. koht. juttuja mutta voidaan vaihtaa
ajatuksia E- mailnin kautta jos sulla on sellainen
Työpaikalla ei chatia toimi se on katkaistu niin
sanottu palomuurilla.
Mutta ehdota jotakin.
Assalamu aleikum
Arabian alkeet osaankin jo ihan hyvin ja osaan
lukea jonkin verran arabiaa, mutta en ymmärrä
kuin sen, mitä rukoukseen olen opetellut. Yritän
aina mahdollisuuksien mukaan opetella uuden
suuran tai dua'an ja muuta sellaista. Syksyllä
haluan jatkaa täällä arabian opiskelua tosissani
ja opetella puhumaan perusasioista arabiaksi.
Voit kirjoittaa minulle sähköpostia osoitteeseen
[email protected]. En yleensä käytä tuota
osoitetta, joten saat oikean osoitteen myöhemmin,
kunhan saan ensimmäisen viestin, insha'llah.
Yritän vastailla mahdollisimman pian, vaikka
olenkin jäämässä lomalle ensi kuussa. Tämä on
viimeinen työviikko. Vastaa tähän viestiin
jotain, niin tiedän lukea toisen sähköpostini.
olemme seurustelleet lähes kolme vuotta.
minä suomenruotsalainen,hän irakin kurdi.
hän on kyllä asunut suomessa lähes kymmenen
vuotta ja on suomen kansalainen.
perheeni,sukuni ja ystäväni olivat aivan
järkyttyneitä kuulessaan että seurustelen
ulkomaalaisen kanssa,mutta tavattuaan hänet
kaikkien mielipiteet muuttuivat.
kaupungilla saamme kyllä välillä
pitkiä,halveksivia katseita,joskus jopa ilkeitä
kommentteja,mutta aivan sama.
mä rakastan häntä ja hän mua.
tosin olen "joutunut" myös kohtaamaan hänen
kulttuurinsa,mikä oli minulle yllättävän vaikea.
nyt kuitenkin elämä hymyilee ja hänen sukunsa on
hyväksynyt minut yhtä hyvin kun mun hänet.
olen kyllä huomannut että osa suomalaisista pitää
minua ns. toisen luokan kansalaisena koska
seurustelen ulkomaalaisen kanssa.pitävät minua
jotekin halpana.
mutta kun kyseessä on tosirakkaus niin kyllä se
kestää!
onnelista jatkoa sulle!
jos haluat kirjotella osoitteeni on
[email protected]