Aihealue liittyy läheisesti seurusteluunkin. Samanhenkiset ihmiset pariutuvat keskenään. Mihin sosiaaliluokkaan katsot itse kuuluvasi?
Olen lukenut kyseisen "luokkaretkeä" käsittelevät kirjan, ja se kyllä herättää paljon ajatuksia, millaisessa jamassa Suomikin tällä hetkellä on. Eriarvoisuus vain kasvaa ja kasvaa.
http://www.talouselama.fi/kirjat/porvari pukeutuu beigeen/a2052990
Olen lukenut kyseisen "luokkaretkeä" käsittelevät kirjan, ja se kyllä herättää paljon ajatuksia, millaisessa jamassa Suomikin tällä hetkellä on. Eriarvoisuus vain kasvaa ja kasvaa.
http://www.talouselama.fi/kirjat/porvari pukeutuu beigeen/a2052990
Vastaukset 34
Vanhimmat
kuulun ätmi-luokkaan
Huvittavaa, minulla on kyllä beigen värinen puku... mutta noin muuten ajatus sosiaaliluokasta kuulostaa vähän hassulta. Miellän kuuluvani, tai ainakin haluavani kuulua, keskiluokkaan, mutta keskiluokka itsessään on valtava luokka, jota voisi melkein kutsua "kansaksi", jos olisi taipumusta perussuomalaiseen tyyliin, jossa oma eturyhmän suuruutta liioitellaan sumeilematta.
Toisaalta en ole riittävän hyvännäköinen ja fiksu tällaiseen ryhmään, koska vaikea kuvitella keskiluokkaisen naisen kiinnostuvan minusta. Pitäisi kuulua reilusti proletariaattiin, tosin silloinkin vaadittaisiin jonkin verran ulkonäköä silti ja renttumaista huihai ja hälläväliä -asennetta elämään, johon en taas pysty.
Noin muuten voisit kyllä kertoa, millaisessa jamassa Suomi on. Oletan, että pahassa. Tuloerot kuulemma hyvin maltilliset muuhun maailmaan verrattuna, ja silti kuulemma liian isot. Miten tuo eriarvoisuus ilmenee? En tiedä, olenko jotenkin sokea vai itsekeskeinen, vai mitä, mutta jotenkin tuo sanahelinä kuulostaa aina eräänlaiselta rusinapulla-kommunismilta, jossa haluttaisiin sosialisoida menestyneempien tulot ja omaisuus itselle.
Laupias taivas..kuulostat aivan Ratikalta.
Suomen köyhällä on se ero muiden maiden köyhiin, että niillä muilla on sentään mahdollisuudet ponnistella eteenpäin vaikkakin kuinka huonoista olosuhteista. Suomen köyhältä on kaikki tiet tulevaisuuteen blokattu.
En minäkään mistään rikkaista lähtökohdista ole lähtöisin. Vaikealta kyllä tuntuu uskoa, että Suomessa köyhän olisi ainakaan nuorena mikään mahdottomuus tehdä elämällään jotain. Eri juttu kenties, jos vanhempana havahtuu maksuhäiriöisenä, rikosrekisterillä varustettuna pikavippivankeudesta, eikä oikein enää ehdi kouluttautua saatikka hankkimaan työpaikkaa (joka kieltämättä ei ole itsestäänselvyys), mutta enpä oikein usko, että Suomi olisi siltäkään osin mitenkään maailman paskimpia paikkoja. Vai onko sinulla heittää jotain esimerkkiä, miten paljon helpompaa rutiköyhällä muka jossain muualla on? Varmasti joka tapauksessa muuallakin aikuinen ihminen joutuu itse ottamaan vastuun elämästään, kun taas Suomessa ehkä on helpompi tuudittautua siihen että sossu pitää huolen.
(Pidän kyllä Ratikkakuskista, minusta hän on yleensä vaikuttanut järkevältä henkilöltä).
Vaude, eka fiksuhko viesti, jonka sinulta luen... Lordi onkin elänyt koko elämänsä liian tavallisesti tajutakseen näitä asioita. Ilmeisesti myös näennäisesti "niukkoina" opiskeluaikoinaankin hän kuitenkin oli selvällä polulla eteenpäin. Kun ei ole elämässä tullut yhtään mutkaa tai töyssyä vastaan niin maailmankuvaan jää tuollainen sokean pisteen mahdollistama naiivi lumo?
Ja kyllä se on niin että ätmi kuuluu alimpaan pohjasakkaan. En keksi oikein mitään tai ketään, joka sijoittuisi vielä minuakin alemmas. Ellei sitten joku monivammaisena syntynyt ihminen. Tai koko elämänsä hyvin köyhästi elänyt ja nykyisin jo sairas vanhus. Eli ei hyvin mene.
naisena sentään pystyt edes pariutumaan ylöspäin. Miehenä ainut tie ylöspäin on kuolema, jos olet uskossa.
On minulle alempitasoisuus tullut vastaan kristallinkirkkaana töyssynä... mutta voit olla oikeassa - kun kirjoitin alkuperäisessä vastauksessa etten tiedä olenko sokea vai itsekeskeinen, en yrittänyt olla lainkaan sarkastinen, vaan voi tosiaan olla, etten näe selkeästi mitään rakenteita, mikä pakottaisi erityisesti suomalaisia pysymään köyhinä ja jollaisia ei muissa maissa olisi.
Tämä on tietysti eri asia, jos syrjäytyy esimerkiksi masennuksen vuoksi. Tällöin on ihan selvää, että lähtökohdat vetävät ihmistä syvemmälle, eikä välttämättä ole ihan oikeasti lainkaan mahdollisuuksia päästä kuiville siitä tilanteesta. Vaikea silti nähdä että sekin olisi jokin puhtaasti yhteiskunnan tai "Kataisen ja Urpilaisen" aikaansaannos.
Muutenkin ehkä haluaisin tässä korostaa, että olen tässä puolustuskannalla myös sen vuoksi, että tuntuu jotenkin halvalta ja populistiselta vain heitellä epämääräisiä heittoja "Suomen jamasta" ja eriarvoisuudesta. Näkemyksien avaaminen auttaisi.
Kuvitellaanpa, että minä olisin köyhä, siis toimeentulotuen varassa esimerkiksi. Tarvitsisin vaikkapa jouluksi vähän lisätuloja. Onnistuuko niiden hankkiminen nopeasti ja laillisin keinoin? Ei.
Vielä 60-luvulla oli vapaampaa pienyritteliäisyyttä. Kansaneläkkeen varassa elävät karjalaismummot leipoivat karjalanpiirakoita ja kun juna tuli asemalle, sanotaan vaikka Parikkalaan ja seisahtui siinä tietyn ajan, mummot nousivat junaan ja kaupittelivat kuumia piirakoitaan nälkäisille matkustajille ;)
Nyt on Suomi jaettu alueisiin vähän samaan kuin rikollisjärjestöt jakavat alueet keskenään. Junissa myyntiin ja anniskeluun on Avecralla yksinoikeus, ja vaikka se tekisi sen kuinka paskasti, kilpailu ei ole sallittua. Sama se on kaikkialla muuallakin. Torikauppaankin pitää olla lupa, kirpputorit toimivat tietyissä pisteissä ja suosittujen kirppareiden pöytävuokriin köyhällä tuskin on varaa, no eipä ole mitään myytävääkään.
Köyhällä pitäisi olla pieni pesämuna voidakseen ottaa työtä vastaan. Jos pääomaa ei ole, töihin meno on hyvin vaikeaa, koska tuet katkaistaan ennen kuin palkka tulee.
Pienituloinen työssäkäyvä voi Suomessa vielä joten kuten ponnistella eteenpäin, mutta köyhä on motissa.
Kyllä yhteiskunnallakin olisi paljon petrattavaa. Ei tarvitse edes mainita esimerkiksi mielenterveyteen liittyviä juttuja, kun ihan fakta on se, ettei töitäkään riitä kaikille.
Ylipäätänsä eriarvoistuminen on sitä mikä ihmisiä ahdistaa eniten. Se kuilu mikä syntyy kun huomaa että toisilla menee niin paljon paremmin kuin itsellä, eikä asialle mahda mitään. Tutkimuksetkin kun osoittavat että ihmiset ovat suhteellisesti onnellisimpia siellä missä kaikkien tulotaso on aikalailla samalla tasolla. (Eli kärjistettynä slummissa ollaan onnellisempia kuin ghetossa jonka vieressä on ns. aidattu puutarha.)
Noh, samapa tuo, en jaksa innostua aiheesta nyt enempää.
Minäkin kyllä elin toimeentulotuen varassa mennessäni töihin. Luulen vuokranantajankin olevan varsin ymmärtäväinen pienen lykkäyksen suhteen. Toisekseen minulta katkesi tuet vasta ensimmäisen työssäolokuukauden jälkeen... perivät kyllä asumistukea myöhemmin takaisin, mikä oli kyllä naurettavaa, koska ensimmäinen palkkapäivä oli kuukauden viimeinen päivä. Senkin olisi voinut maksaa takaisin pienissä erissä, joten ei pitäisi olla ongelma.
Tietysti kuvaamasi tilanne voi olla vähän hankala, jos lisätulontarve on akuutti. Googlasin kuitenkin, mitä torimyynnistä sanotaan, ja ainakin tämän perusteella Helsingissä ainakin vaikuttaisi tilapäinen myyntityö olla ihan luvallista ilman mitään ilmoitusta? http://www.hel.fi/hki/ymk/fi/Elintarvikkeet/Ulkomyynti
"Elintarvikelaki (23/2006) on muuttunut 1.9.2011 lähtien.
Yksityishenkilöiden ja järjestöjen ei enää tarvitse tiedottaa vähäriskisestä tilapäisestä toiminnasta etukäteen. Vähäriskistä toimintaa on esimerkiksi elintarvikemyynti koulujen myyjäisissä, seurakunnan kahvitilaisuus tai urheiluseuran makkaranpaisto paikallisottelussa. "
Minne menisit itse myymään leipomuksiasi? Toreilla saa myydä vain maksullisella toriluvalla.
Pointti ei ollut nyt kuitenkaan siinä, että pitäisi nimenomaan leipomuksia myydä, vaan siinä, että sekä työnteko että yrittäminen on säännellympää kuin milloinkaan aikaisemmin. Kynnys on korkea molempiin suuntiin. Jopa talkootyöstä pitää nykyään tehdä verottajalle ilmoitus. Kun kerroit tuosta työhönmenostasi, niin otitko vastaan tilapäis- tai osa-aikatyötä, vai saitko vakituisen kokoaikaisen työpaikan?
Kiskisu vaikuttaa näiden viestien perusteella aika hemaisevalta.
Kukaan ei ostaisi minun leipomuksiani. Jos kuitenkin yrittäisin, laittaisin kuvat ja myynti-ilmoituksen Facebookiin puolituttaville - siihen kai kynnys olisi matalin.
Olet varmasti ihan oikeassa tuon säännellyyden suhteen, mutta en ihan vieläkään näe, että yhteiskunta pakottaisi kaikki köyhät köyhiksi, vaan paljon riippuu yksilön valinnoistakin. Jos elää tieten tahtoen tukien varassa vapaaherran elämää, ja sitten joulun alla alkaa ahdistaa kun tarvitsisikin vähän enemmän, niin kyllä siinä vähän peiliäkin joutaa katsoa.
Yksilötasolla tilanne tietysti voi olla ihan aidosti kurja - valinnat on jouduttu tekemään puutteellisella informaatiolla tai joku tai jokin on pakottanut tilanteen päälle (esim. työttömyys yhdistettynä koulutuksella alaan, joka on menettänyt relevanssinssa; tai sitten vaikka se kliininen masennus tai jokin vastaava lamaannuttava sairaus), niin kieltämättä ei se sääntely helpota. En kyllä kannata sitäkään, että junalla matkatessani joutuisi selittelemään kymmennille eri piirakanmyyjille että ei kiitos tällä kertaa.
Sain määräaikaisen mutta kokoaikaisen työsuhteen. Se vaati sen, että vaivauduin elämään köyhänä opintotuen ja -lainan varassa parhaat nuoruusvuoteni tietäen, ettei se työpaikka silti lainkaan varma ole (varsinkin kun jätin ATM-uraan totuttauneena opettajanpätevyyden väliin). Olisin tietysti voinut jättäytyä toimeentulotuenkin varaan, eipä tarvisi nytkään herätä ennen kukonlaulua arkiaamuisin, vaan voisi puolen päivän aikoihin oikoa koipiaan ja kirjautua palstoille marisemaan, kun yhteiskunta on ihan paska.
Tuossa olet aivan oikeassa että ei absoluuttinen köyhyys niinkään merkitse onnetonta elämää kuin mitä suhteellinen köyhyys. Tämä näin varsinkin poissulkien jotkut jo täysin avuttomat jotka ovat yhteiskunna huollon varassa ja saavat sieltä mitä sitten saavat tai eivät saa sen mukaan missä yhteiskunnassa elävät.
Jos esim. tulosi jää liikaa alle sen mitä suuren keskiluokan tulotaso(siis luokan jonka käsissä keskeinen tavarantuotanto ja laskujen kirjoituskin) niin vaikeaksi se elämä menee, kun silloin kaikki näyttää maksavan aivan liikaa siihen nähden mitä itsellä on varoja maksaa. Määräähän suuren keskiluokan tulotaso sen tavaravalikoimankin ja sen hintatason mitä tavraa kaupoissa ja muuten ylipäätänsä myytävänä on. Ja keskiluokan elämäntavat ovat myös niitä jotka ovat kulloinkin vallitsevassa kulttuurissa hyväksyttyjä, ja niistä poikkevat elämäntavat taasen ovat aina enemmän tai vähemmän, tavalla tai toisella, kieroon katsottuja.
"Reilu mahdollisuuksien tasa-arvo kaikille" on sanahelinää. Näennäisesti yhdenvertaisista mahdollisuuksista hyötyvät vuodesta ja sukupolvesta toiseen lapset, joiden vanhempien sosioekonominen asema on korkea.
Tyrkyttävien piirakanmyyjien pelkosi on turha. Kuulemani mukaan tuolloin 60-luvulla mummoin piirakat riistettiin käsistä, eikä kaikille halukkaille riittänytkään. Sellaista markkinataloutta minäkin kannatan. Mutta vaikka unionin myötä piti seurata tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus, viranomainen keksii aina jotain pientä kiusaa, ettei autokanta vaan pääsisi liian nopeasti uusiutumaan tai lonkerikollien roudaaminen satamasta sujuisi turhan jouhevasti. Pikku näpertelyä pienille sieluille.
Se on toki sanottava, että jos vaikka rautatieasemalla olisi vaihtoehtona halvempi Avecra, ja vähän kalliimpi piirakanmyyjän kotitekoinen ja ehkä jopa vielä uunituore luomus, valitsisin mieluummin piirakanmyyjän (paitsi jos tilanne on se, ettei ole käteistä mukana, kuten usein ei ole).
Vaikkei ehkä ihan kaikissa asioissa ollakaan samoilla linjoilla niin näissä kommenteissasi kiskisu on näkemystä jota kyllä komppaan. Juurikin tämä yksinkertaisten asioiden hankalaksi tekeminen kaikin mahdollisin tavoin on nyky-yhteiskunnan syöpä joka estää meiltä vapaassa kilpailussa pärjäämisen.
Demari huomaa että naapurilla on komea mersu ja hänellä on vain Stalin 1200 Kombi XLS. Tämä harmittaa demaria. Demari tekee kaikkensa että tilanne muuttuu sosiaalisesti oikeudenmukaiseksi. Onnistuttuaan demari tuntee itsensä onnelliseksi, onhan naapurillakin nyt Stalin 1200.
Sosiaaliluokka ei perustu rahaan vaan myös kulttuuriseen pääomaan, kuten makuun. Eli jos tyylitaju on junttia, on juntti, vaikka olisi kuinka paljon rahaa.
Ai että demarit sellaisia. Eipä nyt oikein osu tuo juttusi mihinkään muuta kuin mitä voisi olettaa joltain vanhojen menneiden aikojen jäärältä, joka jo tuolloinkin ihan pihalla oli siitä missä todellisuudessa mentiin. Oliko tuo muuten tarkoitettu vastaukseksi tuohon aiempaan kommenttiin ? Ei se siis ole suinkaan mikään kateuksista johtuva asia jos elämänsä monin tavoin hankalaksi ja kulttuuriin sopeutumattomaksi kokee silloin kun tuloiltaan tai muutenkin jää liiaksi alle suuren kerskiluokan tason, siis liiaksi alle sen keskiluokkaisen tason jonka mukaan kaikki hinnat ja asiat asettuvat sovinnaiseksi katsottuja käyttäytymistapoja myöden. Tässähän ei siis ökyrikkaana elelevistä mitään ongelmia vertojuttuina jajtellen koetakkaan, ei koeta siksi kun näillä taas on ihan omat elämäntapansa ja eivät ne vähemmistönä määrää siitä valtakulttuurista johon pakosta pitää yrittää ainakin johonkin mittaan sen köyhimmänkin sopeutua. Tietty ökyrikkaana elävilläkin on omia sopeutumisongelmiaan vallitsevaan keskiluokkaiseen elämänmenoon ja kulttuuriin nähden, mutta näitä ei nyt sentään tavata ainakaan halveksia ja suoranaisesti potkia pihalle monista paikoista siksi kun poikkeavat tavanomaisista elämän tavoista rikkaiden suuntaan, rahamies on kuitenkin aina tervetullut mihin tahansa niitä rahojaan käyttämään vaikka ei hänestä muuten pidettäisikään.
Niin, etkös ole kuullut kun rakkaan ja kunnioitetun hallituksemme jäsenet ja poliitikot puhuvat? He väittävät haluavansa vähentää tuloeroja, koska suhteellinen köyhyys on väärin. Ja suunta tuntuu olevan se, rikkaita pitää rokottaa.
Tietenkään todella rikkaita ei pysty rokottamaan. Heillä on resurssit suojata omaisuutensa. Ainoastaan keskiluokkaa voi kurittaa nykyään melko huoletta kunhan julkinen sektori pysyy pystyssä. Tuetun kansanosan tulot ovat puolestaan nousseet.
Ja kuka helvetti halveksuu työtätekeviä kansalaisia köyhiä tai ei. Tai omaa syyttään työttömiä? En minä ainakaan.
Ja pyrkisin purkamaan osan säätelystä ja helpottamaan itsensä elättämistä. Vaikkapa siten, että jos jollain duunilla tienaat euron, niin siitä jää sinulle plussaa vaikka tukesi laskee. Siis tienattu euro kannattaisi aina. Mutta ei, mikähän taho tätä jumii? RKP?
Mitä helvetin keskiluokkaista sinulta jää kokematta? En minä ole käynyt vuosiin millään lomalla missään tai ostanut autoa tai huonekaluja tai käynyt jossain helvetin hot-joogassa joka maksaa. Tämänkö pitäisi erottaa minut muista ihmisistä lopullisesti?
Ja se edellinen paska absoluuttisesta köyhyydestä on älyvapaa. Tottahan toki nälkää kärsivä on onnellisempi, kuin naapurinsa mersun näkevä demari. Tai ainakin sitä demaria pitää ymmärtää.
No minä en ole niinkään omasta elämästäni tuossa kuin mitä yleensä ihmisten ja varsinkin nuorempien kohdalla siksikin kun vanhemmiten sitä sentään on vähän helpompi elellä vähän valtakulttuurista pokkeavastikkin.
Kommentissani tuon absolluuttisen tason heti alkuun sanoinkin tulevan merkittävämmäksi silloin jos on kyseessä esim. joku aivan heikko ja sairas vanhus joka ei itse enää edes omia asioitaan hoitamaan pysty ja on täysin tulonsiirtojen ja sen avun varassa mitä yhteiskunta tarjoamaan pystyy, ja joka on myös jo sellaisessa kunnossa että ei kuitenkaan edes pystyisi paljon esim. sosiaalisiinkaan juttuihin enää osallistumaan huonon kuntonsa vuoksi. Tällaisen henkilön kohdalla se absoluuttinen taso alkaa enemmän määrittää elämän mukavuutta.
Mutta kun ajatellaan itse asioitaan hoitamaan pystyviä ja töihinkin kykeneviä, niin silloin se on on tämä suhteellinen köyhyys jolla on suuri merkitys, ja nimenoman suhteessa siihen suureen keskiluokkaan jonka käsissä on keskeinen tavarantuotanto ja laskujen kirjoituskin ja joidenka mukaan kaikki tavaroiden tarjonta ja hinnat asettuvat niinkuin sopivaksi katsotut käyttäytymistavatkin.
En myöskään ottanut kantaa siihen että tulisiko meillä tai missään muuallakaan välittää siitä jos pienempi vähemmistö putoaa liiaksi keskiluokan tulojen ale,
kunhan totesin että tällainen kyllä ainakin paljon hankaloittaa elämää.
Se voisi olla parempi jos tulopuoli hajoaa kansan keskustan osalta paljon, että silloin myös syntyisi kunnolla alempi ja ylempi keskiluokka vähän omine kulttuureineen ja tapoineen, ja että silloin myös näitä luokkia palvelevat infratkin kehittyisivät sopivasti eriytyneinä. Nythän kaiketi tällaista kehitystä pyritään nimenomaan torjumaan, perustellaan sitä sillä miten kansan näin jakautuminen on huono asia ja jopa uhkatekijäkin. No kenen kannalta ja miltä kannalta se on huono tai hyvä asia.
Vaikka tietyt tahot mieluusti väittävätkin, ettei luokkajakoa enää olisi, kyllä tämä käsitteellinen jako edelleen on perusteltu. Perinteisen luokka-ajattelun ongelma kuitenkin on, etteivät ihmiset enää kuulu pelkästään yhteen luokkaan, mikä ennen mahdollisti selkeän luokkakokemuksen ja -identiteetin. Sen sijaan monen elämässä on piirteitä useammasta luokasta, ainakin jos luokan käsitettä laajennetaan – ranskalaisen sosiologin Pierre Bourdieun kolmijakoa noudattaen – yksin taloudellisesta pääomasta myös kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman kentille. Ainakin omalla kohdallani huomaan ongelman olevan siinä, ettei minulle ole olemassa luontevaa vertaisryhmää.
Taloudellisesti olen alinta mahdollista luokkaa, en tuota tai tienaa mitään. Kuitenkaan en henkisesti samastu tähän luokkaan kokonaisvaltaisesti, sillä koen itselläni olevan tätä viiteryhmää enemmän kulttuurista pääomaa. Perinteisesti ryhmä "kulttuurista mutta ei taloudellista pääomaa" taas on ollut synonyymi "boheemille", mutta siihen ryhmään taas en sovi lainkaan, sillä luonteeni, pukeutumiseni, käyttäytymiseni ym. – eli "sosiaalinen pääomani" – on hyvin anti-boheemia, tietyssä mielessä insinöörimäistä autisminörttiyttä.
Tällainen yhdistelmä lienee täysin mahdoton pariutumista ajatellen, eikä sille liioin ole paikkaa muussakaan yhteiskunnassa.
Lainaan hieman mukaillen markkina-arvoteoriavastustajista koottua olkinukkea:
hei ihmisii voi tolleen jakaa sosiaali luokkiin, kaikki me ollaan vaan ihmisii eikä mitää porvareit tai työläisii.
Alimpaan. En aio pariutua enkä hankkia lapsia, en tahdo että köyhyys periytyy vaan loppuu minuun.
Olen tästä joskus kertonutkin, että minun on tosi vaikea kuulua yhteiskuntaluokkiin tai viiteryhmiin, sillä minussa on niin paljon piirteitä eri ryhmistä. Olen aina tehnyt asiat yksilönä, en ryhmän jäsenenä. Työläiset tai opiskelijat eivät koe yhteenkuuluvuutta kanssani, sillä työskentelen yrittäjänä. Myöskään mitkään juppityyliset tai muuten vain menestyneet ihmiset eivät näe minua heidän kaltaisena, sillä yritykseni ei ole erityisen mediaseksikäs eikä minua kiinnosta selittää työ- tai raha-asioitani tutuille tai tuntemattomille ihmisille.
Olen myös tosi tarkka raha-asioista ja vältän turhaa tuhlausta, joten tietämättömät ihmiset saattavat luulla minua köyhäksi vaikka kyse ei ole siitä. Tästä muistui mieleen hauska tapaus viime kesältä. Olin skootterini kanssa huviajelulla ja tapani mukaisesti kurkkasin tien varressa oleviin roskiksiin. Eräässä roskiksessa oli tyhjiä pantillisia tölkkejä useita kymmeniä joten minä aloin lastaamaan niitä skootterini tavaratilaan. Samaan aikaan eräs tuttu, melko varakas keski-ikäinen mies, tuli viereiseen paperiroskikseen tuomaan vanhoja sanomalehtiä ja varmasti ihmetteli kun minä selitin ihan innostuneena kuinka olen löytänyt rahanarvoisia tölkkejä. Hän myös kysyi hieman hämmentyneenä että miksi ajan skootterilla, johon vastasin että tämä on vain tällaisia huviajeluita varten. En tiedä luuliko hän että olen rahapulassa, vai tietääkö hän sen että kyse on vain hieman erikoisesta harrastuksesta ja että minullakin on kymmeniä tonneja rahaa säästötilillä.
Pakkaa sekoittaa vielä se, että olen tietyissä moraalisissa kysymyksissä hyvinkin jyrkkä ja tiukkapipoinen mutta toisaalta olen myös eronnut kirkosta ja aseistakieltäytyjä.
Minä en henkilökohtaisesti valitse tuttujani sosiaaliluokan perusteella, mutta varsinkin naiset tuntuvat olevan todella tarkkoja siitä että mihin ryhmään tai kehykseen mies kuuluu. Ihmiset ovat ihan hämmentyneitä kun tutustuvat minun kaltaiseen sekasikiöön joka tekee asiat niinkuin itse haluaa, ei sen perusteella miten ympäristö painostaa.
"Olin skootterini kanssa huviajelulla"
Tarkan markan mies, ja ajelee skootterilla kalliilla bensoilla ihan vain huvin vuoksi? Tsk tsk tsk. Polkupyörällä pitäisi ajaa, pysyisi kuntokin tallella!
No ei skootterin kustannukset ole kovinkaan suuret eikä minulla ole paljoakaan harrastuksia, joten sen kanssa on mukava ajella kesäiltaisin. Kyllä toki tyhmempikin tajuaa että ei niiden tölkkien kerääminen voittoa tuota, mutta luo se omanlaista jännitystä että saako ilmaiset bensarahat vai ei.
Ja ajan myös pyörällä, mutta se on treeniä eikä niinkään tuollainen mukava harrastus.
Noo, piikittelin vain. Kaikenkattava pakkomielteinen nuukuus on toki eri asia kuin nuukuus, johon kai kuitenkin mahtuu joitain itselle suotuja iloja. Se on kuitenkin bensaskootteri? Internetin kuuluisampiin suomalaisiin penninvenyttäjiin lukeutuva MarkoRepairshan ajelee sähkömopolla, joka käsittääkseni ei ole ihan kamalan paljon kalliimpikaan, ja alkusatsauksen jälkeen maksanee itsensä takaisin. (Legendan mukaan Marko hankki oman moponsa sitä paitsi pullonpalautusrahoilla).
"Noo, piikittelin vain. Kaikenkattava pakkomielteinen nuukuus on toki eri asia kuin nuukuus, johon kai kuitenkin mahtuu joitain itselle suotuja iloja. Se on kuitenkin bensaskootteri?"
Juu bensakoneella se on. Kiinalainen nelihtahtiskootteri.
Kyllä minunkin elämässä on joitain iloja mutta olen silti hyvin hintatietoinen ja tarkka. Miksi maksaisin merkkivaatteesta 200e kun käytännöllisiä ja silti siistejä vaatteita saa 20 eurolla. Tai miksi tilaisin uuden Mersun 50 tonnilla, kun parilla tonnilla saa sellaisen jonka ratissa viihdyn. Voi olla että jossain vaiheessa rakennan oman omakotitalon, mutta en tiedä tarvitseeko siihenkään ryhtyä. Nykyinen talo säilynee kunnossa minun elinajan eikä äitinikään elä ikuisesti.
Toki sitten kun rahaa on oikeasti paljon eli satoja tuhansia, voin hemmotella itseäni ilman että se horjuttaa taloutta, mutta mielestäni tässä iässä ei kannata elää kädestä suuhun jos on mahdollisuus säästää. Ironista on se että moni huomattavasti vähävaraisempi on onnellisempi ja menestyy naisasioissa paremmin kuin minä.
Loppupeleissähän ihminen kuuluu aina siihen sosiaaliluokkaan johon on syntynyt.
Sitähän mä olen täällä aina toitottanutkin. ATM=ATM=ATM.
no sit oisin varmaan ikuisesti ktm, koska on muutama kerran ollut suhde, vaikka nykyään olenkin työtön ja en varmaan enää koskaan saa ketään?
Totta. YT-mieheksi sinusta ei enää ehkä ole, mutta ATM ainakaan et ollut ikinä.