Tämä on kirjoitus naisille. Kerron ongelmastani, ja toivon, että opitte hieman ymmärtämään tietyntyyppisiä miehiä.
Ajattelin ensin, että listaisin tähän naisten pelottavimmat ominaisuudet. Kaikkea sitoutumisesta, lapsista ja sensellaisesta. Mutta sitten huomasin, että oikeastaan pelkään vain yhtä juttua naisissa.
Seksuaalisuus. Mystinen, kauhistuttava naisen seksuaalisuus. Ajatuskin siitä saa minut jäykäksi... useammallakin tapaa, mutta lähinnä kauhusta.
Kuulun selkeästi sukupolveen, joka on elänyt aikuistumisen aikansa internetin suojeluksessa. 16-vuotiaana tilanne oli vielä toisin. Olin toki lukenut salaa siskoni cosmopolitania ja muita teinityttöjen ja nuorten naisten lehtiä, mutta ovathan ne aika pliisuja kuitenkin -tai ainakin olivat, silloin 90-luvun puolivälissä. Niistä opin, että seksi ei ole vain intohimoa, vaan myöskin tekniikkaa. Että on hyviä ja huonoja miehiä, joiden välillä on ero seksitaidoissa.
Ei se paljon 16-vuotiaan päätä pakottanut. Sehän oli selvää, ettei kukaan muukaan niistä jätkistä osannut mitään. Ja kun teinipojan viriliteetillä pienimmästäkin ärsykkeestä oli muna pystyssä jatkuvasti, oli aika vahva usko omiin kykyihinsä.
Sitten se aika vain kului. Ei tullut tyttöystävää. Eikä seksiäkään, vaikka enhän minä satunnaista seksiä edes toivonut. Joskus vähän treffailtiin, mutta se siitä. Joskus 20-vuotiaana sitten tajusin olevani sellainen "alemman tason mies". Huomasin, etteivät naiset minusta välittäneet, olin aika yhdentekevä, ymmärrettävistä syistä. Aina silloin tällöin kuitenkin hankkiuduin treffeille, tavalla tai toisella, koska se on kivaa ja aina on toivoa.
Samaan aikaan roikuin netissä. Luin tietysti myös seksipalstoja, sillä halusin korvata puuttuvan kokemukseni edes jotenkin. En silti tiedä paljoa seksistä, mutta kun lukee naisten valituksia osaamattomista miehistä ja ylistystä niitä harvoja osaavia kohtaan, alkaa pikkuhiljaa kertyä paineita. Kaikenlaisia juttuja kuulemma pitäisi tietää ja osata, eikä vähimmällä sijalla ole se, että pitäisi ymmärtää ja osata tulkita naista.
Nyt olen taas pikkuisen ihastunut. En ihastu jokaiseen vastaantulijaan, vaan pikemminkin harvoin. En tiedä naisen tuntemuksista, mutta kyllä hän tavata haluaa, useinkin, ja pitää yhteyttä. Minkäänlaista kosketusta ei ole ollut.
Eikä sitä kosketusta taida tullakaan. Olen valmiiksi luovuttanut. Ajatus seksistä kummittelee taustalla. Tiedän, etten osaa mitään ja tiedän, että olisin huono. Eikä sitä tunnetta helpota se, että olen jokseenkin pieni, siis "siltä" osin.
Ajattelen kai liiankin orgasmikeskeisesti. En haluaisi tuottaa pettymystä, mutta kaiken lukemani perusteella on aika epätodennäköistä, että kykenisin tuottamaan naiselle nautintoa, ainakaan orgasmiin saakka. Ajatus esimerkiksi suuseksistä ei sinänsä tunnu epämiellyttävältä, mutta jos nainen ei saisikaan orgasmia yrityksestä huolimatta, todennäköisesti masentuisin totaalisesti.
Siksipä en uskalla lähestyä. En uskalla edes ottaa kädestä kiinni, en sipaista poskea, en mitään. Jos hän tulee viereeni istumaan, nousen jollain tekosyyllä ylös. Tunnustan: Pelottaa aivan mielettömästi. Olisi kai pitänyt silloin 16-vuotiaana vongata. Silloin olisi ehkä ollut saumaa, mutta kun tiesin, että tapaamani tyttö asui toisella puolella Suomea, en halunnut pilata hänen ensimmäistä kokemustaan satunnaiseksi panoksi, vaan yritin olla ystävä. Ajattelin, että sellaiset asiat pitää kokea seurusteltaessa. Ja niin olen kai ajatellut siitä lähtien.
Pieleen meni. Sitä mukaa kun aika on kulunut, rima on aina vain noussut. Tässä iässä naiset eivät enää ole tietämättömiä neitsyitä. Minä taas tiedän naisista teoriassa niin paljon, että en uskalla ajatellakaan seksiä. Se käytäntö pelottaa, koska joka puolella on juttuja siitä, kuinka naiset eivät saa hyvää seksiä eivätkä orgasmia, ja kuinka miehen pitäisi tehdä vähän sitä sun tätä.
Ja huomenna olisi taas treffit. Onneksi tällä kertaa kaupungilla, nainen ei pääse lähentelemään millään. Olen peloissani ja nyt jo masentunut. Minun kohdallani suhde seksuaalisuuteen on varmasti kärjistyneen vääristynyt, mutta toisaalta tiedän, että monet miehet, erityisesti kokemattomat, ovat epävarmoja, koska mihin tahansa katsot, mies on aina seksissä suorittaja. Tiedän, että monet naiset eivät halua epävarmaa ja kokematonta miestä, ja en minä tietenkään arvostele, sillä olen itsekin aika toivoton tapaus. Mutta tavallaan toivoisin, että naiset yrittäisivät ymmärtää sitä epävarmuutta, sillä pohjimmiltaan siinä on kyse epäitsekkyydestä. Siitä, että haluaisi olla naiselle hyvä. Ainakin sille tietylle naiselle.
Toivottavasti edes joku nainen oppi tästä jotain.
Ajattelin ensin, että listaisin tähän naisten pelottavimmat ominaisuudet. Kaikkea sitoutumisesta, lapsista ja sensellaisesta. Mutta sitten huomasin, että oikeastaan pelkään vain yhtä juttua naisissa.
Seksuaalisuus. Mystinen, kauhistuttava naisen seksuaalisuus. Ajatuskin siitä saa minut jäykäksi... useammallakin tapaa, mutta lähinnä kauhusta.
Kuulun selkeästi sukupolveen, joka on elänyt aikuistumisen aikansa internetin suojeluksessa. 16-vuotiaana tilanne oli vielä toisin. Olin toki lukenut salaa siskoni cosmopolitania ja muita teinityttöjen ja nuorten naisten lehtiä, mutta ovathan ne aika pliisuja kuitenkin -tai ainakin olivat, silloin 90-luvun puolivälissä. Niistä opin, että seksi ei ole vain intohimoa, vaan myöskin tekniikkaa. Että on hyviä ja huonoja miehiä, joiden välillä on ero seksitaidoissa.
Ei se paljon 16-vuotiaan päätä pakottanut. Sehän oli selvää, ettei kukaan muukaan niistä jätkistä osannut mitään. Ja kun teinipojan viriliteetillä pienimmästäkin ärsykkeestä oli muna pystyssä jatkuvasti, oli aika vahva usko omiin kykyihinsä.
Sitten se aika vain kului. Ei tullut tyttöystävää. Eikä seksiäkään, vaikka enhän minä satunnaista seksiä edes toivonut. Joskus vähän treffailtiin, mutta se siitä. Joskus 20-vuotiaana sitten tajusin olevani sellainen "alemman tason mies". Huomasin, etteivät naiset minusta välittäneet, olin aika yhdentekevä, ymmärrettävistä syistä. Aina silloin tällöin kuitenkin hankkiuduin treffeille, tavalla tai toisella, koska se on kivaa ja aina on toivoa.
Samaan aikaan roikuin netissä. Luin tietysti myös seksipalstoja, sillä halusin korvata puuttuvan kokemukseni edes jotenkin. En silti tiedä paljoa seksistä, mutta kun lukee naisten valituksia osaamattomista miehistä ja ylistystä niitä harvoja osaavia kohtaan, alkaa pikkuhiljaa kertyä paineita. Kaikenlaisia juttuja kuulemma pitäisi tietää ja osata, eikä vähimmällä sijalla ole se, että pitäisi ymmärtää ja osata tulkita naista.
Nyt olen taas pikkuisen ihastunut. En ihastu jokaiseen vastaantulijaan, vaan pikemminkin harvoin. En tiedä naisen tuntemuksista, mutta kyllä hän tavata haluaa, useinkin, ja pitää yhteyttä. Minkäänlaista kosketusta ei ole ollut.
Eikä sitä kosketusta taida tullakaan. Olen valmiiksi luovuttanut. Ajatus seksistä kummittelee taustalla. Tiedän, etten osaa mitään ja tiedän, että olisin huono. Eikä sitä tunnetta helpota se, että olen jokseenkin pieni, siis "siltä" osin.
Ajattelen kai liiankin orgasmikeskeisesti. En haluaisi tuottaa pettymystä, mutta kaiken lukemani perusteella on aika epätodennäköistä, että kykenisin tuottamaan naiselle nautintoa, ainakaan orgasmiin saakka. Ajatus esimerkiksi suuseksistä ei sinänsä tunnu epämiellyttävältä, mutta jos nainen ei saisikaan orgasmia yrityksestä huolimatta, todennäköisesti masentuisin totaalisesti.
Siksipä en uskalla lähestyä. En uskalla edes ottaa kädestä kiinni, en sipaista poskea, en mitään. Jos hän tulee viereeni istumaan, nousen jollain tekosyyllä ylös. Tunnustan: Pelottaa aivan mielettömästi. Olisi kai pitänyt silloin 16-vuotiaana vongata. Silloin olisi ehkä ollut saumaa, mutta kun tiesin, että tapaamani tyttö asui toisella puolella Suomea, en halunnut pilata hänen ensimmäistä kokemustaan satunnaiseksi panoksi, vaan yritin olla ystävä. Ajattelin, että sellaiset asiat pitää kokea seurusteltaessa. Ja niin olen kai ajatellut siitä lähtien.
Pieleen meni. Sitä mukaa kun aika on kulunut, rima on aina vain noussut. Tässä iässä naiset eivät enää ole tietämättömiä neitsyitä. Minä taas tiedän naisista teoriassa niin paljon, että en uskalla ajatellakaan seksiä. Se käytäntö pelottaa, koska joka puolella on juttuja siitä, kuinka naiset eivät saa hyvää seksiä eivätkä orgasmia, ja kuinka miehen pitäisi tehdä vähän sitä sun tätä.
Ja huomenna olisi taas treffit. Onneksi tällä kertaa kaupungilla, nainen ei pääse lähentelemään millään. Olen peloissani ja nyt jo masentunut. Minun kohdallani suhde seksuaalisuuteen on varmasti kärjistyneen vääristynyt, mutta toisaalta tiedän, että monet miehet, erityisesti kokemattomat, ovat epävarmoja, koska mihin tahansa katsot, mies on aina seksissä suorittaja. Tiedän, että monet naiset eivät halua epävarmaa ja kokematonta miestä, ja en minä tietenkään arvostele, sillä olen itsekin aika toivoton tapaus. Mutta tavallaan toivoisin, että naiset yrittäisivät ymmärtää sitä epävarmuutta, sillä pohjimmiltaan siinä on kyse epäitsekkyydestä. Siitä, että haluaisi olla naiselle hyvä. Ainakin sille tietylle naiselle.
Toivottavasti edes joku nainen oppi tästä jotain.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Ratkaisu sinulle on ehdottomasti vanhempi nainen; ihana, lämmin, ymmärtäväinen, älä nyt pelästy: kokenut, itsensä löytänyt aikuinen nainen. Olet rehellinen hänelle, niin hän vie sinut matkalle, jonka jälkeen et ole enää "vanha oma itsesi".
Vailla mitään suorittamisen paineita. Omaa tahtiasi...hän saa sinut rentoutumaan...unohtamaan kärpäset jotka ovat härkäsiä.
Näin on. PISTE
(Joku on näköjään rekisteröinyt nimimerkin "Arkajalka", joten piti vaihtaa.)
Mielenkiintoinen ajatus. Kieltämättä tuo kuulostaa jopa miellyttävältä vaihtoehdolta. Kuitenkin olen havainnut (no, lähinnä kuullut), että tuollaiset vanhemman naisen ja nuoremman miehen suhteet ovat enemmänkin poikien fantasioita kuin todellisuutta. En ole kuullut kenestäkään vanhemmasta naisesta, joka olisi kiinnostunut tuollaisesta, lukuunottamatta jonkinlaisia pikkujoulusähellyksiä.
Nuoret miehet sen sijaan ovat kovin kiinnostuneita asiasta. Deittipalstathan ovat pullollaan nuorten miesten toiveita vanhemman naisen opastuksesta.
Usko minua. Tuollainen on ollut ja on arkipäivää. Itse olin "jokin aika" sitten hieman päälle 20 ja eräs aivan mahtava nainen oli 58. Toinen ollut 52 jne...
Sanoisin, että 48-55 on ikähaarukka jota käyt sinnikkäästi, ahkerasti ja lepyttömästi "pyydystämään". Ole rehellinen heille, yllätyt!!!
Hyvä on, hyvä on. Uskotaan. Jos nykyiseltä seuralaiseltani tulee jossain vaiheessa pakit, kokeilen seuraavaksi äitini ikäisiä naisia. Totta kai tuollainen eroottinen tutkimusmatka on kiinnostava ajatus, ja vaikka olenkin mieltynyt omanikäisiini naisiin, on vanhemmissakin kiinnostavia piirteitä. Mutta nyt haluan keskittyä nykyiseen kiinnostukseeni.
että lukemasi "seksivalistus" on tehnyt tuollaista tuhoa kohdallasi. Yritä olla uskomatta sitä. Usko sen sijaan niitä neuvoja, joiden mukaan seksissä on kaksi samanarvoista osapuolta, joista molemmat ovat pääasiallisesti itse vastuussa omasta tyytyväisyydestään.
Sinun pitää löytää nainen, nuori tai vanha, joka ei odota sinulta mahdottomia. Jos tapaamasi nainen ei itse tätä ymmärrä, sinun pitää sanoa hänelle: et osaa lukea hänen ajatuksiaan etkä tiedä automaattisesti, mistä hän pitää. Jos viesti ei mene perille, harkitse naisen vaihtamista.
Voi olla totta, että monessa naisessa elää toive miehestä, joka osaa tyydyttää heidät ilman, että heidän tarvitsee itse tehdä mitään nautintonsa eteen. Tämä on kuitenkin fantasiaa, ja jos naiset eivät itse ymmärrä sitä fantasiaksi, sinun ei tarvitse kärsiä heidän tyhmyydestään.
"Yritä olla uskomatta sitä. Usko sen sijaan niitä neuvoja, joiden mukaan seksissä on kaksi samanarvoista osapuolta, joista molemmat ovat pääasiallisesti itse vastuussa omasta tyytyväisyydestään."
Tällaiset neuvot ovat nykyään aika harvinaisia. Toki yritän uskotella itselleni, että näin on. Tuo ajatus olisi ehkä helpompi saada taotuksi kaaliinsa, jos kyse olisi satunnaisesta seksistä. Mutta jos kyse onkin ihmisestä, johon on jo kiintynyt? Tästä on tullut todellinen peikko. Toisaalta en haluaisi satunnaista seksiä, koska kammoksun koko asiaa ja haluaisin kokea asian jonkun luotettavan ja hyvin tuntemani henkilön kanssa. Toisaalta se sitten nostaa suorituspaineita, koska silloin asialla on paljon enemmän merkitystä.
Ihmisen suhtautumista seksuaalisuuteen ei tosiaan välttämättä tiedä vielä siinä vaiheessa kun häneen kiintyy. Mutta jospa ongelma onkin vain omassa ajattelussasi? Mitä syytä sinulla on uskoa, että tunteittesi kohde tulee vaatimaan
sinulta sellaisia suorituksia kuin nykymedia väittää miehiltä vaadittavan? Ja vaikka hän vaatisikin, ehkä asia voida selvittää keskustelemalla? Tällaisista asioistahan pitää kai joka tapauksessa voida puhua, jos on hyvästä parisuhteesta kysymys.
Ainakin itselleni on ollut valtava positiivinen juttu ylipäätään päästä lähelle miestä, josta olen pitänyt. Siinä tilanteessa ei ole tullut mieleenkään, että toisen pitäisi suorittaa minulle orgasmi tai mitään muutakaan. Jos jotain olen halunnut, niin sitä, että miehellä itsellään olisi hyvä olla kanssani ja että hän pitäisi minusta.
Sitä paitsi suorituspaineet ovat ihan turhia senkin vuoksi, että niistä ei ole mitään hyötyä. Et nimittäin kuitenkaan pysty tyydyttämään naista, ellei hän itse ole siihen valmis ja ennen kuin hän on tehnyt oman osuutensa nautinnon esteiden poistamiseksi. Uskon siihen, että hyvä seksi on yhteisen etsimisen, opettelun ja hapuilunkin tulosta.
Ymmärrän kyllä, ja kieltämättä tämä purkaus tänne on hieman selventänyt ajatuksiani. Loppujen lopuksi en kuitenkaan edes tiedä, onko kyseinen tyttönen minusta niin kiinnostunut, mutta jotenkin tämä pohdinta tuntui ajankohtaiselta.
"Mitä syytä sinulla on uskoa, että tunteittesi kohde tulee vaatimaan sinulta sellaisia suorituksia kuin nykymedia väittää miehiltä vaadittavan?"
Ei oikeastaan mitään syytä. En toki tiedä, miten hän asian kokee. Tiedän kuitenkin, ettei hän ole kovin kokenut. Sillä tavalla hänellä voi varmasti olla vaikka minkälaisia odotuksia. Suuria tai olemattoman pieniä. Toivottavasti hän ei ole lukenut cosmoa.
osaa jättää cosmon jutut omaan arvoonsa...
Ymmärrän, että luettuasi internetissä annettua liioiteltua kuvaa naisen seksuaalisuudesta paineet alkavat kasaantua. Kuinka on sitten todellisuus? Itse olen aikuinen nainen. Kolmas pitkä suhde menossa, väliin on mahtunut jos jonkinlaista säätöä. Ja voin sanoa rehellisesti, että aivan jokainen mies on pitänyt "opettaa" pitämään hyvänä juuri minua, kokemuksesta riippumatta. Useimmat ovat myös muutaman ensimmäisen kerran aikana lauenneet nopeasti vaikka seksikokemusta olisi paljonkin. Mitä tästä siis opimme? Vaikka ikää on ja miehillä yleensä vielä enemmän, en ole tavannut kertaakaan miestä joka olisi ollut täydellinen rakastaja juuri minulle heti ensimmäisellä kerralla. Olen siis opettanut "juttuja" melkein kädestä pitäen. Toisaalta, tuskin minäkään olen ollut mieletön kokemus miehille ensimmäisellä kerralla. Siksi siis kyselen mielelläni mistä juuri tämä kyseinen mies pitää. Mistä hän haluaa minun koskettavan, minne suutelevan. Kuinka kauan hän kestää hyväilyä ennen yhdyntää ja mistä asennosta hän pitää eniten tai kestää pisimpään. Mikäli homma loppuu kesken, odotan sitten toista kertaa. Olen saanut niin harvoin orgasmin ensimmäisellä kerralla kumppanin kanssa, etten oikeastaan ole edes vuosikausiin sitä odottanut. Odotan vain, että kumppani tahtoo oppia miellyttämään juuri minua. Harjoittelu on kivaa ja seksi paranee ajan mittaan. :=)
Tuo on tietysti ihanne. Että harjoittelu olisi kivaa. Mutta toisaalta aika monet naiset ovat niitä en-halua-enää-opettaa-ketään-pitää-jo-tuossa-iässä-osata -tyyppejä. Sellaisia mielipiteitäkin on paljon, siis täysin vastakkaisia sinun kokemukseesi verrattuna. Voisi tietysti ajatella, että sellaisista ihmisistä ei kannata välittää, mutta ei se niin vain mene. Aika harvoin törmää naiseen, jonka kanssa aitoa, molemminpuolista kiinnostusta löytyy. (Ehkäpä nyt vasta ensimmäisen kerran?) Siitä kai niitä paineita myös kertyy. Jos kaikki muu tuntuu hyvältä, ei haluaisi pilata asiaa seksiinkään.
Mutta halusi opettaa tai ei, niin useimmiten kuitenkin joutuu. Olisin hämmästynyt, jos ukkoni olisi paneskellut naista, jolla olisi tismalleen samanlaiset tarpeet kuin minulla. Ihan vinkkinä: esimerkiksi rinnat, klitoris, häpyhuulet ja vaginan sisäseinä kiihottavat naisia hyvin eri tavalla. Itse olen aika "pillukeskeinen" eli siis en kaipaa tuntien pusuttelua ennen kuin käydään asiaan enkä muutakaan hyväilyä. Monet muut naiset taas tahtovat ensin suukottelua, sitten hellää koskettelua ja niin edelleen. Hyvän rakastajan ja huonon rakastajan erottaa yhdestä asiasta. Kielenkäytöstä. Enkä puhu nyt kielen käytöstä vaan kyvystä kysyä toisen tarpeista ja kommunikoida omistaan. Huono rakastaja ei kysy, hyvä kysyy. "Tykkäätsä kun mä kosken tähän?" ei tee kenestäkään huonoa rakastajaa, vaan antaa mahdollisuuden ohjata hienovaraisesti sinne, missä tuntuu hyvältä. Pitäväthän miehetkin eri asioista. Joku tykkää näykkimisestä, joku taas vähän hellemmästä. Joku tykkää naida takaapäin, joku taas siitä, että nainen on päällä. Joku pitää suuseksistä, joku ei. Ja niin edelleen.
Mielenkiintoista, että korostat tuota puhumisen merkitystä. Monet naiset (siis netissä lähinnä) valittavat, kuinka ärsyttävää on se, että mies kyselee. Mutta kieltämättä se taitaa olla ainoa mahdollisuus. Kyllä kai naisesta itsestäänkin luulisi näkevän jotain mieltymyksiä. Tärkeintä taitaa olla, että jos asia tulee ajankohtaiseksi, pitää sopia rehellisyydestä. Hyvin pelottava ajatus olisi se, että nainen teeskentelisi.
syynä voi olla, että nainen ei kokemattomuuttaan tiedä itsekään, mistä pitää ja mistä ei. Miehen kysymykset ahdistavat, koska vastauksia ei ole ja koska nainen haluaisi vastaamisen sijasta keskittyä kuulostelemaan tuntemuksiaan. Minun kohdallani on ollut näin.
Jos sinulle sattuu tällainen nainen, ehkä voit kertoa hänelle pelkääväsi, että teet jotakin, mikä on hänestä vastenmielistä, ja kehottaa häntä kertomaan itse, jos teen jotakin "väärin".
Riippuu nyt vähän, mistä puhuu. Kesken jyystämisen puhuminen kieltämättä saattaa kyllä ärsyttää minuakin. Sitä ennen ja sen jälkeen puhuminen on kyllä ok, eli siis esileikki ja jälkihalailu eivät edes mielestäni saisi olla "hiljaisia hetkiä". Jos kyseessä on pelkkää seksiä, voidaan keskustella seksistä tai jostain pinnallisesta, mutta jos kyseessä on jotain muuta, voidaan leperrellä - tai puhua toooosi rivoja, minun bravuuri. :=)
Naisesta itsestään saattaa kyllä varmasti nähdä mieltymyksiä. Itse ohjailen kumppania myös ääntelyllä: kun ääntelen, se tuntuu paremmalta ja kun en, se ei tunnu niin kivalta. Hienovarainen tapa, näes.
Yleisesti ottaen voisi sanoa, että mitä kokeneempi nainen on, sitä todennäköisemmin hän osaa myös itse ottaa vastuuta nautinnostaan. Orgasmi on toki hinkkauksen aiheuttama reaktio, mutta kuinka hinkkaus tulee suorittaa riippuu sekä miehestä että naisesta ja fiksu nainen ottaakin ohjat omiin käsiin jossain vaiheessa. Edelleen, sukupuolisesti kokenut nainen tietää, mitä odottaa ensimmäisiltä kerroilta uuden kumppanin kanssa eikä hän siis odota teknisesti täydellistä suoritusta omalta kannaltaan. Se ei tarkoita sitä, etteikö seksi voisi olla upeaa. Tottakai se voi. Siitä vaan yleensä tulee ajan kanssa vielä upeampaa.
Mitä rehellisyyteen tulee... Tietysti rehellisyys on tärkeää, varsinkin jos kyseessä on parisuhde. Teeskentely on yleisempää yhden yön jutuissa ja humalassa, jos vain tahtoo että mies tulisi nopeasti ja pääsisi nukkumaan. Tällöin homma on yleensä kauheaa sähläystä, vaikka sitä haluaakin. Parisuhteessa teeskentelyyn ei ole tarvetta, koska haluaa maksimoida oman nautintonsa mihin ei teeskentelyllä pääse. Mietihän, jos nainen teeskentelee saavansa orgasmin jossakin asennossa joka ei tunnu miltään, hän tekee itselleen karhunpalveluksen. Jos hän sen sijaan ohjaa miehen sopivaan asentoon ja pyytää häntä liikkumaan nopeampaa tai hitaampaa tai miten nyt tahtoo, niin hän tulee samalla nauttineeksi. Tässä lienee jotain logiikkaa? :=)
"Yleisesti ottaen voisi sanoa, että mitä kokeneempi nainen on, sitä todennäköisemmin hän osaa myös itse ottaa vastuuta nautinnostaan."
Todennäköisesti näin. Mutta toisaalta myös sanotaan, että mitä kokeneempi, sitä enemmän osaa vaatia. Sen takiahan miehet kuulemma haluavat naisia, joilla on ollut se tasan kolme seksikumppania. Ettei olisi vertailukohtia.
Itse en kuitenkaan haluaisi kumppania, joka olisi minun kanssani vain, koska ei tiedä paremmasta. Toisaalta olisin imarreltu, jos hän katsoisi löytäneensä niin hyvän, ettei kannata muita kokeilla. Loppujen lopuksi toisen osapuolen aiemmat kokemukset eivät minulle kuulu, joten aivan sama onko niitä paljon vai vähän. Jokainen tehköön itse valintansa.
"Parisuhteessa teeskentelyyn ei ole tarvetta, koska haluaa maksimoida oman nautintonsa mihin ei teeskentelyllä pääse. "
No niinhän sitä voisi ajatella. Kuitenkin jopa kolme neljästä naisesta on tilastojen mukaan teeskennellyt orgasmin. Väestöliiton mukaan miehistäkin neljännes. Samassa Väestöliiton jutussa muuten kerrottiin, että miesten on vaikeampi kertoa kumppanilleen seksuaalisista toiveistaan. Syyksi arvioitiin pelko seksin saantimahdollisuuksien heikkenemisestä...
Jos me vain kaikki osaisimmekin kertoa toiveemme ja voisimme olla varmoja siitä, ettemme loukkaa ketään, niin mikäs siinä. Ei se ihan niin yksinkertaista vain taida olla. Toisaalta, minähän en asiasta mitään tiedä.
"Todennäköisesti näin. Mutta toisaalta myös sanotaan, että mitä kokeneempi, sitä enemmän osaa vaatia. Sen takiahan miehet kuulemma haluavat naisia, joilla on ollut se tasan kolme seksikumppania. Ettei olisi vertailukohtia."
Ja pöh! Itse uskoisin, että pahimpia ovat juuri nämä kolmen miehen kanssa naineet, jotka luulevat, että se on aina samanlaista ilotulitusta. Nainen, jolla on ollut rima matalammalla tietää, millaista räpellystä seksi voi olla aikuisen kokeneenkin miehen kanssa ja siksi hän osaa olla hieman realistisempi asiassa. Tietysti hän osaa myös vaatia, mutta hän tietää kyllä, että nautintoon pääsee tehokkaammin aivan muin keinoin kun vaihtamalla kumppania yhden mahdollisesti ei-niin-hyvän yrityksen jälkeen.
"Itse en kuitenkaan haluaisi kumppania, joka olisi minun kanssani vain, koska ei tiedä paremmasta."
Kukaan ei halua, ja tässä näenkin ainoan sukupuolisesti kokemattoman henkilön ongelman. Kokemattomuus pitäisi pystyä perustelemaan niin, että se ei johdu suinkaan siitä ettei tilaisuuksia olisi (ollut) vaan esimerkiksi korkeasta vaatimustasosta tai moraalista. Kukaan ei tahdo olla "jämän" kanssa.
"Toisaalta olisin imarreltu, jos hän katsoisi löytäneensä niin hyvän, ettei kannata muita kokeilla."
Eivätköhän useimmat ihmiset kokemuksesta riippumatta tule joskus tuohon vaiheeseen? Jopa baariruusut ja pelimiehet. Joskus se sitoutumisen ja vakiintumisen halu vain iskee useimpiin.
"No niinhän sitä voisi ajatella. Kuitenkin jopa kolme neljästä naisesta on tilastojen mukaan teeskennellyt orgasmin. Väestöliiton mukaan miehistäkin neljännes."
Missä tilanteessa? :=) Väsyneenä työpäivän jälkeen vai yhden illan suhteessa tai muuten tuhoon tuomitussa suhteessa kun ei tahdo loukata toista? Oikeasti oikeasti veikkaisin, että suuri vähemmistö teeskentelee jatkuvasti orgasmia parisuhteessa. Poikkeuksena ehkä henkilöt, jotka eivät kykene orgasmia saamaan, mutta tämähän ei silloin johdu partnerista.
"Samassa Väestöliiton jutussa muuten kerrottiin, että miesten on vaikeampi kertoa kumppanilleen seksuaalisista toiveistaan. Syyksi arvioitiin pelko seksin saantimahdollisuuksien heikkenemisestä..."
Yhtenä syynä tähän voi olla myös naisten käsittämätön itsekkyys sängyssä. Mitä olen asiasta jutellut, niin yllättävän moni nainen "on" omasta mielestään "hyvä sängyssä" vaikka kumppanin mielestä asia ei näin ole (pitäisikö huolestua, että tiedän tuttavapariskunnistani tällaisia asioita? :=)). Naiset luulevat, että miehelle riittää, että makaa kun lahna, ei tee aloitteita, ei päästä ääniä ja käsittelee mulkkua päin... enpä taida sanoa. Oikeasti, onhan sillä miesten mielestä väliä, mutta kun "kaikki" naisethan ovat "hyviä" sängyssä, niin asiasta ei voida keskustella järkevästi.
"Jos me vain kaikki osaisimmekin kertoa toiveemme ja voisimme olla varmoja siitä, ettemme loukkaa ketään, niin mikäs siinä. Ei se ihan niin yksinkertaista vain taida olla. Toisaalta, minähän en asiasta mitään tiedä."
Hienotunteisuus on avain asiaan.
Tämä mielenkiintoinen keskustelu alkaa kääntyä sikäli absurdiksi, että minä jutustelen selvästikin kokeneen naisen kanssa asioista, joista en mitään tiedä. Tosin esität sen verran suoria mielipiteitä, että joku asiantuntevampikin saattaisi niihin ehkä tarttuakin.
"Itse uskoisin, että pahimpia ovat juuri nämä kolmen miehen kanssa naineet, jotka luulevat, että se on aina samanlaista ilotulitusta."
Ymmärrän kantasi, mutta kyse lienee muustakin kuin kumppanien lukumäärästä. Ainakin suhteiden pituudesta ja siitä, miten ne ovat onnistuneet. Mutta arveletko siis, että nämä "en ala enää ketään opettamaan" -naiset ovat nimenomaan melko kokemattomia itse?
"Kokemattomuus pitäisi pystyä perustelemaan niin, että se ei johdu suinkaan siitä ettei tilaisuuksia olisi (ollut) vaan esimerkiksi korkeasta vaatimustasosta tai moraalista."
Todellakin. Mitä enemmän ikää tulee, sitä epäuskottavampia ovat väitteet "ensirakkaudesta". Ainahan voi kaikenlaista selittää, mutta toisaalta itselläkin on parempi mieli, jos sanoo asiat suoraan.
""Toisaalta olisin imarreltu, jos hän katsoisi löytäneensä niin hyvän, ettei kannata muita kokeilla."
Eivätköhän useimmat ihmiset kokemuksesta riippumatta tule joskus tuohon vaiheeseen?"
Mutta ajattelepa tilannetta, jossa olisit toiselle ensimmäinen. Tai edes ensimmäinen vakavampi suhde. Eikö olisi imartelevaa, jos hän ei haluaisikaan tietää muista?
"Naiset luulevat, että miehelle riittää, että makaa kun lahna, ei tee aloitteita, ei päästä ääniä ja käsittelee mulkkua päin... enpä taida sanoa."
Aika kovia sanoja. En ota niihin kantaa sen kummemmin, mutta voin kuvitella naisten ongelman. Jos se mies muutenkin saa orgasminsa liiankin helpolla, saattaa tietysti tulla kaikenlaisia illuusioita. Kuitenkin näin masturbaation pohjaltakin voin sanoa, että orgasmeilla on aika suuria eroja. Ja toisaalta uskallan itsekin odottaa muutakin kuin orgasmia, sitten joskus. Ainakin sitä, että saisi tuntea itsensä halutuksi.
"Ymmärrän kantasi, mutta kyse lienee muustakin kuin kumppanien lukumäärästä. Ainakin suhteiden pituudesta ja siitä, miten ne ovat onnistuneet. Mutta arveletko siis, että nämä "en ala enää ketään opettamaan" -naiset ovat nimenomaan melko kokemattomia itse?"
Lukumäärällisesti varmasti. Yleensähän nämä kolmen miehen naiset ovat juuri niitä, jotka odottavat suhteen olevan pitkällä ja kehittynyt ennen kuin alkavat petipuuhiin. Toisin sanoen suhde lienee vakavalla pohjalla ja kestänytkin pidempään. Tämä saattaa tuottaa seksille paineita niin, että sen "on pakko" olla hyvää. Got it? :=) Ainakin näin siis omassa tuttavapiirissäni on. Lukumäärällisesti kokematonhan ei tarkoita sitä, että olisi kokematon. En pitäisi kokemattomana ihmistä, joka on ollut viisi vuotta seksuaalisesti aktiivisessa suhteessa mutta jolla on ollut vain yksi kumppani. Toisaalta hänen odotuksensa seksin suhteen ja ajatuksensa seksistä saattavat olla "rajoittuneita" - tai ainakin melko yksipuolisia. Eihän hän tiedä seksistä kuin yhden kumppanin kanssa mikä tarkoittaa sitä, että hän on todennäköisesti tottunut tasan tietynlaiseen seksiin ja oppinut pitämään siitä. Sitten hän saattaa vaatia samanlaista seksuaalikäyttäytymistä muilta, koska ei tiedä muunlaisesta.
"Todellakin. Mitä enemmän ikää tulee, sitä epäuskottavampia ovat väitteet "ensirakkaudesta". Ainahan voi kaikenlaista selittää, mutta toisaalta itselläkin on parempi mieli, jos sanoo asiat suoraan."
Mikä sitten on suoraan ja mikä ei? Eihän sinunkaan ongelmasi varmastikaan ole se, ettet olisi kenellekään kelvannut. Ei ole vain ollut molemminpuoleista nk. "kolahtamista". On ihan mahdollista, ettei parikymppisenä ole vielä tavannut ketään jonka kanssa olisi ollut molemminpuoleista syvällistä kiinnostusta. Itse ainakin arvostan sitä, ettei lähde käyttämään ketään hyväksi esimerkiksi panemalla naista, joka on ihastunut ja johon itse ei ole, silkan kokeilunhalun takia.
"Mutta ajattelepa tilannetta, jossa olisit toiselle ensimmäinen. Tai edes ensimmäinen vakavampi suhde. Eikö olisi imartelevaa, jos hän ei haluaisikaan tietää muista?"
En ole koskaan kummemmin pohtinut asiaa. Luulen, etten ehkä pystyisi täysin luottamaan tuollaiseen ihmiseen sillä olen melko kyyninen ihmissuhteiden kanssa. Uskoisin, että kokeilunhalu vie kuitenkin mennessään... Tämä lienee yksi syy kokemattomien heikolle kysynnälle parisuhdemarkkinoilla. Monet naiset eivät kestä ajatusta siitä, että mies saattaakin löytää paremman - ja tällainen ajattelumalli yhdistetään usein nimenomaan kokemattomaan mieheen. Aivan kuin muutama varvi muuttaisi yhtäkkiä ihmisen luonteen päinvastaiseksi. Hassua...
"Aika kovia sanoja. En ota niihin kantaa sen kummemmin, mutta voin kuvitella naisten ongelman. Jos se mies muutenkin saa orgasminsa liiankin helpolla, saattaa tietysti tulla kaikenlaisia illuusioita."
Kuten eräs hyvä ystäväni totesi minulle, mieskin voi tulla ja sitten "tulla". Eli siis siemensyöksyhän ei ole sama asia kuin orgasmi. Jostain syystä monet naiset kuitenkin ajattelevat näin eivätkä koskaan opi tyydyttämään rakastaan.
"Kuitenkin näin masturbaation pohjaltakin voin sanoa, että orgasmeilla on aika suuria eroja. Ja toisaalta uskallan itsekin odottaa muutakin kuin orgasmia, sitten joskus. Ainakin sitä, että saisi tuntea itsensä halutuksi."
Seksihän on parhaimmillaan äärimmäistä läheisyyttä, rakkauden puhdas ilmentymä. Orgasmi kuitenkin kestää vain hetken kun rakastelu esileikkeineen ja jälkihellittelyineen voi kestää paaaaaljon pidempään. :=) Minä ainakin odotan seksiltä ensisijaisesti jotain muuta kuin orgasmia - vaikka sekin on todella tärkeä asia - odotan nautintoa.
"Toisin sanoen suhde lienee vakavalla pohjalla ja kestänytkin pidempään. Tämä saattaa tuottaa seksille paineita niin, että sen "on pakko" olla hyvää. Got it?"
Tottahan toki, ymmärrän.
"Eli siis siemensyöksyhän ei ole sama asia kuin orgasmi."
Aivan. Miehillä voi olla puutteita naisen anatomian tuntemuksessa, mutta niin naisillakin. Tämä olisi yksi asia, joka olisi hyvä tietää.
Eipä minulla ole thän juuri enää mitään lisättävää. Käy aika mahdottomaksi kommentoida mitenkään järkevästi enempää, ilman hulppeita hypoteeseja.
Hyviä kommentteja joka tapauksessa. Pelot eivät toki ole poistuneet, mutta kaiketi tästä jäi käteen jotain, jolla hallita asiaa.
Harva mies on oikeasti noin kiinnostunut myös naisen mielihyvästä noin nuorella iällä, joten sinänsä on ihailtavaa, että olet jaksanut paneutua asiaan.
Nyt kuitenkin liika teoretisointi uhkaa estää koko käytännön, ja on sääli, että olet saanut asioista aivan väärän kuvan. Vaikka elämmekin internetin ja cosmopolitanien aikakautta, eivät ihmisen perustarpeeet ole hävinneet mihinkään. Ja yleisesti ottaen uskaltaisin väittää yhden suurimman niistä olevan tarve tulla rakastetuksi ja rakastaa.
Jos on rakkautta, niin on myös ymmärrystä, ei silloin koko homma kaadu siihen, jos suoritus ei nyt aivan täydellinen olekaan. Ja jos on rakkautta, on myös kärsivällisyyttä. (Onhan itselläsikin ollut sen verran rakkautta lähimmäistäsi kohtaan, että et ole ajatellut vain oman tarpeesi tyydyttämistä:). Ja jos on rakkautta, on myös halua tehdä toiselle hyvin. (Sitäkin sinulla jo on:).
En tarkoita tällä nyt sitä, että sinun on pakko saada se tyttö heti rakastumaan itseesi, vaan, että on olemassa myös kaltaisiasi tyttöjä/naisia, jotka välittävät sen verran toisista ihmisistä, että haluavat kohdella näitä hyvin. Nämä tytöt/naiset eivät vain yleensä ole niitä, jotka valittavat netissä ja cosmopolitanissa.
Yksi olennainen taito, mitä koulussa ei selvästikään opeteta, on nykyisen informaatio tulvan seulominen. Internetin käyttöön liittyy olennaisena osana se,että täytyy osata kyseenalaistaa löytämänsä "tiedon" paikkansapitävyys. Sama pätee kyllä muuhunkin viestintään. Cosmopolitan EI TODELLAKAAN ole luotettava tietolähde.
Ymmärrän, että on vaikeaa tietää mikä pitää paikkansa ja mikä ei, varsinkin jos ei ole käytännön kokemusta. Sama ilmiö pätee kyllä elämässä ihan kaikkeen, ja siihen on ainakin yksi lääke. Ota asioista itse selvää;)
Ihmissuhteita ei voi opetella kirjasta tai internetistä, niitä on vaan koettava ja harjoiteltava. Se on hauskaa ja palkitsevaa ja ainut tapa oikeasti kasvaa ihmisenä. (Vaikutat muutenkin ihmiseltä,joka haluaa kehittää itseään).
Elämää ei kannata pelätä, siihen mahtuu niin hyviä kuin huonojakin asioita, mutta elettävä vaan on, ja tultava toimeen niillä eväillä mitä on saanut. Jos lähtee itseänsä ja elämäänsä vertailemaan muihin, niin se on aivan loputon suo. Aina löytyy joku, jolla on näennäisesti asiat paremmin.
Vielä siitä käytännöstä...Edellinen kirjoittaja valaisi hyvin asiaa, ihan sama miten paljon tai vähän on kokemusta,aina joutuu kuitenkin uuden ihmisen kanssa opettelemaan kaiken alusta. Oli kyseessä mies tai nainen. Jostakin on vaan aloitettava, keskityt nyt ekaksi siihen, että tutustut siihen tyttöön. Etenet pienin askelin ja olet rehellinen. Jos sinua jännittää/pelottaa, niin kyllä sen voi sanoa. Ole rohkea. Takaiskut kuuluvat elämään, jokainen joskus deittaillut/seurustellut ihminen tietää, että pakkeja tulee. Niitä ei pidä ottaa liian henkilökohtaisesti, kaikkia ei tässä elämässä voi miellyttää ja riittää kun löytää yhden jota miellyttää.
Epäonnistuminen kuuluu myös olennaisena osana elämään, ei saa lannistua. ELäisimme edelleen luolissa, jos emme olisi rohkeasti vaan yrittäneet aina uudestaan.
Kannattaa lukea elämänkertoja, niistä huomaa, miten uskomattomista tilanteista ihminen voi selvitä. Ne antavat rohkeutta ja näkökulmaa omaankin elämään. (Ja on jotain mistä jutella niillä treffeillä). Ala myös harrastaa urheilua, se tuo itseluottamusta ja tunnet kehosi paremmin.(Auttaa sängyssä myös:)
Luota itseesi, olet selvästikin fiksu ja hyvä ihminen! Joku saa sinusta vielä hyvän miehen!
Juu, pitäisihän lähdekritiikkiä olla. Ja yllättävää kyllä, yleensä olenkin, pikemminkin syytetään siitä, että en usko mitään. Mutta tässä asiassa kaikki on toisin. Koen toistuvia kauhun hetkiä törmätessäni tarinoihin naisen seksuaalisuuden kompleksisuudesta ja siitä, miten niiden avain on miehessä. Ne jäävät vaivaamaan takaraivoon. Ehkä vika ei olekaan sitten lehdissä ja netissä, vaan omien korvien välissä. Pieni epävarmuus itsestä heijastuu siihen kaikkein intiimeimpään asiaan. Siihen kaikkein heikoiten tunnettuun. Ihminen on vaikutuksille altis sitä enemmän, mitä tietämättömämpi/kokemattomampi hän on.
Enkä siis jaksa enää uskoa, etteikö cosmo-jutuissakin olisi jotain perää. Jos minä, mediakriittisen (jopa tiedeuskovaksi haukutun) maailmankatsomuksen airut alan uskoa niitä juttuja, niin varmasti osa naisistakin.
Hieman rypistelen otsaani ajatuksellesi, jonka mukaan pitäisi vain "ottaa itse selvää". Ei se niin vain oikein toimi. Olen taipuvainen näkemään nykyisen seuralaiseni aika ainutlaatuisena. Vuosikausiin ensimmäinen, jonka kohdalla tykästyminen saattaisi olla molemminpuoleista. Toisaalta, jos jatkan välttelevällä linjalla, hän varmasti menee menojaan. Joten siinä mielessä olet oikeassa. Jos hän vielä lähentelee, pitää kai ottaa asia puheeksi -tai sitten pistää silmät kiinni ja käydä kimppuun.
Joo, ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Ongelma onkin juuri siinä, että nykyinen hömppä mitä syötetään joka tuutista, aivopesee ihmiset. Nuoret tytöt lukevat SinäMinää, Reginaa ja cosmopolitania ja omaksuvat käsitykset sieltä ja pojat taas kuluttavat varmaankin lähinnä pornoa. Joten ei ole ihme, jos käsitykset ovat hieman hataria ja kaukana todellisuudesta.
Kyllä sitä "aivopesua" tapahtuu ihan tiedeyhteisössäkin. Jos joku tutkija on onnistunut vakuuttamaan jossain vaiheessa muut "huipulla olevat" tutkijat jostakin teoriasta, niin aika kauan menee ennenkuin virheellisistä käsityksistä päästään eroon. Vaikka olisi todisteitakin. Historia ja tiedemaailma ovat täynnä näitä esimerkkejä.
Mutta, älä huoli, kyllä niitä "vastarannan kiiskejä" aina löytyy. Niitä jotka ajattelevat valtavirrasta poiketen,tehtäväsi on vain löytää nämä henkilöt. Toivottavasti tämä kyseinen tyttö kuuluu niihin, todennäköisesti kuuluukin. Yleensähän ihmiset kuitenkin vetävät puoleensa samanhenkisiä ihmisiä.
On hieman vaikea sanoa miten peloista pääsee eroon. Tähän osioon varmaankin tarvittaisiin ammattilaisen mielipiteitä. Omakohtaisesti voin sanoa, että olen vaan pakottanut itseni tilanteeseen jota olen pelännyt. Sitten vaan olen keskittynyt vakuuttelemaan itselleni, että ei ole mitään hätää ja hyvinhän tämä menee. Sitä on vaikea selittää, mutta kuvaisin sitä ehkä sanalla keskittyminen. Ja jos aivopesu toimii yhteen suuntaan, toimii se toiseenkin. On mahdollista "aivopestä" itsensä uskomaan myös päinvastaista.
Ja kyllä minä olen edelleenkin sitä mieltä,että nyt ei auta juosta karkuun, kadut sitä lopun elämääsi ja pelkosi pahenevat vain jos et kohtaa niitä. Kirjoita vaikka sille tytölle kirje, jos on vaikea sanoa suoraan, että jännittää. Jos hän on ihastunut sinuun, niin on vaan mielissään kun rehellisesti kerrot miten asiat ovat.
Unohda hyvä mies ne kaikenmaailman porno/seksi jutut joita olet lukenut/nähnyt ihan missä tahansa.Niistä on todellisuus vähintäänkin yhtä kaukana kuin kuu maasta!
Näinä päivinä seksi on älyttömän yliarvostettua ja parhaimmillaankin se vastaa suklaalevyn syömisen tuottamaa mielihyvää.
Enkä tätä yliarvostusta ihmettele, kun sitä työnnetään joka paikkaan.Katsotpa mitä tahansa viestintää milloin tahansa niin ihan joka mahdolliseen ja mahdottomaankin paikkaan on ängetty se poulialaston kaunus misstypykkä. Todellisuus on aivan jotain muuta. Meitä on täällä kaiken kokoista, näköstä, väristä,ikäistä...
Tuskin monikaan nainen hakee vierelleen täydellistä rakastajaa, vaan elämänkumppania jonka kanssa opetella ne yhteiset jutut, niin arjen, juhlan, kuin sen seksinkin saralla.
Että sellaista...
-Kesseli-
"Tuskin monikaan nainen hakee vierelleen täydellistä rakastajaa"
Niin, en toki itsekään hae. Mutta millonkas pelot olisivat rationaalisia olleet?
Tavallaan kyllä toivon, että seksi ei olisi yliarvostettua. En toki itsekään halua pettyä, mutta jotenkin kyllä arvaan, ettei minulle ainakaan orgasmivaikeuksia tule...
Arkajalka, olet ihana mies! Ja niin väärässä siinä etteivät naiset haluaisi kokematonta miestä. Me etsimme juuri sinun kaltaisiasi ajattelemaan kykeneviä miehiä.
Tsemppiä huomisille treffeillesi!
Kiitos tuosta. Sanotaan nyt imagon turmeltumisen uhallakin, että ei ollut tarkoitus esittää mitään pyhimystä. Pyhimyksiä tuskin on olemassakaan. Haluan naida nykyistä kiinnostuksen kohdettani. Nussia, panna, köyriä... mikä sana sitten sopiikaan. Se on puhdasta himoa, joka syntyy, kun toinen ihminen miellyttää sekä fyysisesti että henkisesti. Tiedän kuitenkin olevani aidosti kiintynyt, ihastunutkin, juuri siitä että haluan _erityisesti_ olla hänelle hyvä. Joku muu voi kokea toisin, mutta tämä "ajattelu", eli tarve miellyttää toista ja tuottaa kaikkinaista nautintoa, syntyy lähinnä kiintymyksestä. Kun elämässä ei ole ketään sellaista, sitä fantasioi vaikka millaisista asioista, mutta sitten kun vähän ihastuu, alkaa miettiä kaikkea pehmyttä ja herkkää. Kun yleensä miettii, mikä itseä kiinnostaa, yhtäkkiä kaikki onkin toisinpäin. Kun tietää, että itseä kiinnostaa juuri hän, sellaisenaan kuin hän on, alkaa väkisinkin miettiä vain sitä, mikä häntä kiinnostaisi ja miellyttäisi.
vain parani.
En nyt haluaisi vaikuttaa törkeältä, mutta mielestäni sinulla tässä on enemmän opittavaa. Monesta naisesta nimittäin mies, joka on epätoivoisen pelokas ei herätä juurikaan mielenkiintoa ainakaan seksuaalista. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin esim. treffikumppanina mies joka ei uskalla edes kolmansilla treffeillä suudella.
Sinun kannattaisikin yrittää jollain konsteilla kehittää itsetuntoasi ja pyrkiä pois noista ennakkoasenteistasi ja estoistasi jotta et naisen kohdatessasi olisi niin epävarma itsestäsi.
ymmärtävät miehen epävarmuutta, koska ovat epävarmoja itsekin. Miksi vaatia toiselta sellaista, mitä ei ole itselläkään?
Sitä paitsi epävarmuus voi olla joskus jopa suloista.
Täysin samaa mieltä sinun kanssasi vanhapiika. Sitä paitsi, miksi miesten pitäisi olla aina aloitteen tekijöitä? Jos minä haluan suudella kolmansilla treffeillä, teen sen, jos tilanne on sopiva ja mies vaikuttaa siltä, että hänkin haluaisi muttei uskalla tehdä aloitetta.
että miesten pitäisi olla varmoja ja rohkeita heidänkin puolestaan. Ja sehän on aivan väärin.
Rohkeammat tehkööt aloitteet oli sitten kyseessä nainen tai mies ja vähemmän rohkeat olkoot tyytyväisiä itseensä, onhan sekin jo saavutus että on uskaltanut lähteä treffeille.
Itse en ole mikään hirvittävän epävarma, enkä myöskään pelkää tehdä aloitetta, mutta minua ärsyttää, jos mies on selvästi aivan puissa jos menen lähelle. En muutenkaan voi yhtyä tuohon näkemykseen siitä, että epävarmuus voisi olla myös suloista. Tai onhan se tietysti suloista tietyissä tilanteissa, mutta kun kyse on seksuaalisesta kanssakäymisestä, niin silloin se on kyllä kaikkea muuta kuin hellyyttävää tai suloista.
Luulisin että tämä pätee kyllä moneen ei niin itsevarmaankiin naiseen. Mitä ujompi nainen on, niin luulisi että sitä enemmän hän haluaa että edes mies tietää mitä tehdään.
"En nyt haluaisi vaikuttaa törkeältä, mutta mielestäni sinulla tässä on enemmän opittavaa."
Ei tuossa mitään törkeää ole, sillä olen asiasta samaa mieltä.
"Monesta naisesta nimittäin mies, joka on epätoivoisen pelokas ei herätä juurikaan mielenkiintoa ainakaan seksuaalista."
Tällaisen käsityksen saa lehtiä lukemalla ja internetistäkin. Sen todenperäisyyttä en itse osaisi arvioida.
"Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin esim. treffikumppanina mies joka ei uskalla edes kolmansilla treffeillä suudella."
Heh. Kolmannet treffit oli ja meni viikkoja sitten, ja toistaiseksi olen pitänyt sellaisen metrin pakoetäisyyden koko ajan.
Sen verran yhteiskuntakritiikkiä tähän, että naisten asenteissa on usein ristiriitaa. Monet sanovat kuin sinä; mies, joka ei aktiivisesti etene, on epäkiinnostava. Toisaalta sanotaan, että ettei mies saisi vaatia seksiä ennen kuin nainen on valmis. Korostetaan voimakkaasti naisen tarvetta olla henkisesti valmis fyysiseen kontaktiin.
Oletko samaa mieltä? Jos olet, huomaatko ristiriidan? Miehen oletetaan AINA olevan valmis ja haluavan fyysistä kontaktia. Miksi mies ei saisi ottaa aikaa valmistautuen fyysiseen puoleen? Miksi se on muka niin ärsyttävää?
Tuo kokemus on lopultakin perua asetelmasta, jossa aina-halukas mies saalistaa ja nainen on manipuloitava objekti. En ymmärrä, miksi asian pitäisi olla näin. Toki jotkut naiset ovat siihen yksinkertaisesti mieltyneitä, mutta monet mieliteot ovat kuitenkin pohjimmiltaan asenteellisia.
Minun varmasti pitäisi pyrkiä pois estoistani, mutta uskallan kyllä sanoa, että naisillakin olisi usein pohdittavaa asenteissaan.
"Mitä ujompi nainen on, niin luulisi että sitä enemmän hän haluaa että edes mies tietää mitä tehdään."
Tämä on mielenkiintoista. Jotkut miehet vastaavasti himoitsevat kainoja neitsyitä. Tai sitten vaikka sellaista dominaa. Kun itselleni on aika yhdentekevää, onko nainen kokenut ja aloitteellinen vai toisinpäin, en oikein ymmärrä asiaa. Jos kyse olisi yhden illan jutusta, silloin toki. Mutta että parisuhteen kannalta?
Parisuhteen kannalta seksuaalinen kokemus on sinänsä melko yhdentekevää. Vaikka seksi on tärkeää, parisuhteessa suuntaudutaan kuitenkin niin pitkälle tulevaisuuteen että seksin tietää paranevan ajan myötä. :=) Parisuhde on fyysistä läheisyyttä, hellyyttä, henkistä läheisyyttä, rakkautta ja halua herätä toisen vierestä aamulla tappelemaan siitä, kumman vuoro on keittää puuro ja kahvit. :=)
on sinänsä hyvä asia. Ja on ymmärrettävää, jos epävarma nainen toivoo miehen olevan varma. Asian ydin on kuitenkin siinä, että varmuus ei ole mikään vaatimus, joka miehen tulisi täyttää. Yhtä hyvin sitä voitaisiin vaatia naiselta. Ja on naisia, jotka sietävät miehen epävarmuutta, eikä tee edes tiukkaa.
Mun pointti oli siinä, että vaikka/koska olen itse itsevarma niin haluan myös mieheni sitä olevan. On todella rasittavaa jos joutuu lähinnä kädestä pitäen ohjaamaan miestä, että nyt voit tehdä tätä ja nyt tätä.
Eli mielestäni mieheltä voidaan vaatia tietynlaista itsevarmuutta aivan kuten naisiltakin. Ja nykypäivänä vaaditaankin. Uskoisin, että tuo epävarma, ujo neitsytmyytti alkaa olla jo melko aikansa elänyt, ja valtaosa nuoremman sukupolven miehistä/pojista toivoo ja haluaa myös naiselta melkoista aktiivisuutta ja varmuutta itsestään ja seksuaalisuudestaan.
"Eli mielestäni mieheltä voidaan vaatia tietynlaista itsevarmuutta aivan kuten naisiltakin."
Voidaan toki, sen kuin vaadit.
"Uskoisin, että tuo epävarma, ujo neitsytmyytti alkaa olla jo melko aikansa elänyt, ja valtaosa nuoremman sukupolven miehistä/pojista toivoo ja haluaa myös naiselta melkoista aktiivisuutta ja varmuutta itsestään ja seksuaalisuudestaan."
Toivoo? Haluaa? Kaikenlaistahan sitä voi toivoa. Mutta hitto vieköön, jos suunnittelee hankkiutuvansa parisuhteeseen, niin ei voisi kovin paljoa vähempää kiinnostaa, onko naisella seksihommiin rutiinia vai ei. Positiivisena asiana sen toki voi nähdä, mutta merkittävänä? Tuskin.
Tässä iässä ei kyllä oikein enää jaksa uskoa, että törmäisi ihmiseen, jossa kaikki olisi prikulleen niin kuin huimimmassa fantasioissa. Eivät ne fantasiat silti pahoja ole, mutta niiden muuttaminen vaatimuksiksi on aika naiivia.
"Ja nykypäivänä vaaditaankin."
Tätä juuri pelkään, mutta muista: Siitä miten asiat ovat, ei voi päätellä, miten niiden pitäisi olla. Ihmisen kaikki käyttäytymismallit eivät parane ajan mukana.
"Toivoo? Haluaa? Kaikenlaistahan sitä voi toivoa. Mutta hitto vieköön, jos suunnittelee hankkiutuvansa parisuhteeseen, niin ei voisi kovin paljoa vähempää kiinnostaa, onko naisella seksihommiin rutiinia vai ei. Positiivisena asiana sen toki voi nähdä, mutta merkittävänä? Tuskin."
Tuo nyt ilmeisesti riippuu sitten siitä, kuinka merkittäväksi kokee hyvän seksin parisuhteen kannalta. Itselläni on suhde kaatunut siihen, että mies oli niin kokematon seksiasioissa. Jonkin aikaa sitä jaksoi ohjata neuvoa ja kertoa mitä tehdä ja kuinka koskettaa ja että seksi on muutakin kuin siinä lähetyssaarnaaja-asennossa rynkytystä, mutta vähitellen kyllästyminen vei voiton ja muuten hyvä suhde kariutui siihen.
Ehkä sitä nuorempana olisi jaksanut kauemminkin tuota epävarmaa räpellystä, mutta näin kolmenkympin tienoilla ei oikein jaksa enää käydä miestä opettamaan ja ohjaamaan vaan mielummin etsii itsevarmemman ja hommat hallitsevan miehen.
Juu juu, saat toki ajatella noin. Ja kuten olen korostanut, moni muukin nainen tuntuu ajattelevan, että kokemattoman miehen kanssa seurustelu on ylivoimaisen hankalaa. Sen kuin vain, se on teidän valintanne. Pitää yrittää pysyä kaukana kaltaisistasi, ihan molempien osapuolten parhaaksi.
Ärsyynnyin kuitenkin siitä, että yleistit saman miehiin. En ole ikinä kuullut vastaavaa väitettä.
Anteeksi yleistys, varmasti löytyy niin naisia kuin miehiä, joille tuo seikka ei ole niin merkittävä. Itse tiedän kaveripiiristäni useampiakin miehiä, jotka jättävät suosiolla kaikki epävarmat hissukat rauhaan.
Onneksi meitä kuitenkin on täällä moneksi, joten jokaisella on mahdollisuus löytää juuri itselleen sopivaa seuraa.
Tätä nyt ei varmaan kukaan enää lue, mutta vastaanpa kuitenkin.
Itsevarmuus ei ole pakollista. Se kehittyy ihmiselle aikanaan elämänkokemuksen myötä, jos on kehittyäkseen. Monet meistä ovat kuitenkin epävarmoja, ja sellaisia saamme ollakin.
Kumppaninsa jokainen saa toki valita millä kriteereillä haluaa. Omana kokemuksenani voin sanoa, että nuoremman sukupolven miesseuraa on riittänyt, vaikka olen ollut epävarma itsestäni.
Tjoo, tuttu tilanne sekä itseni että kavereiden kohdalla. Erityisesti miehet jakautuu kahteen ryhmään jo siinä ylä-asteen loppupuolella. Niihin, joille parisuhteet ja seksi on normaalia ja niihin, joille nainen on yhtä outo otus kun joskus 5-vuotiaana.
Aina on tosiaan kyse loppujen lopuksi vaan siitä, ettei ole koskaan harrastanut seksiä. Sinä toisaalta olet kuitenkin esim. käynyt treffeillä, itse en ole ollut missään tekemisissä naisten kanssa. Tunnen kuitenkin oloni naisten seurassa (töissä/koulussa/salilla jne.) aika itsevarmaksi, koska oletan aina, että tilanne pysyy ns. formaalina. En tiedä miten reagoisin, jos joku nainen tulisi juttelemaan "niitä näitä". Kokisin tilanteen luultavasti erittäin uhkaavana ja ahdistavana.
Ahdistun jollain tasolla jo pelkästä ajatuksesta, että joku nainen ihastuisi minuun. Käsittääkseni en esim. ulkoisesti ole mitenkään epämiellyttävä, joten on hyvinkin mahdollista, että jotkut tapaamani naiset on olleetkin ihastuneita. En koskaan itse viestitä mitään "merkkejä" ympäristöön, varon katsomaista naisia silmiin yms., joten olen erittäin vaikeasti lähestyttävä. Tämä on varmaan joku alitajuinen puolustusreaktio sille, että on selvästikin jotain ongelmia noissa ihmissuhteisiin liittyvissä asioissa. Muutenkin olen huomannut, että kehitän aina jonkin järkiperustaisen syyn, miksi en missään tapauksessa voi juuri nyt tutusta naisiin. Omasta ulkonäöstä löytyy noita syitä helpostikin ja jos yhdestä pääsee eroon, niin toinen tulee kyllä heti tilalle.
Muistan kun kuulin ensimmäistä kertaa, että joku tyttö on ihastunut minuun. Olin silloin n. 12v. En uskaltanut tehdä _mitään_ vaan ikäänkuin suljin tytön pois elämästäni. Nyt aikuisena olen tajunnut, että olen tosiaan ollut aina samanlainen. En jostain syystä pysty näkemään itseäni esim. koskettamassa naista, parisuhteesta puhumattakaan. Tilanne on kuitenkin jollain tasolla parantunut teinivuosista, joten ei sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Haluaisitko naisen lähelle? Jos et edes halua, eihän sinun tarvitse heitä lähestyä.
Kyllähän loppujen lopuksi kaikilla ihmisillä on tarve kokea toisen ihmisen läheisyyttä. Todella pitkään yritin uskotella itselleni, että olisin jotenkin kaiken tuon parisuhdetouhun yläpuolella. Olen kuitenkin joutunut sittemmin myöntämään, että kyllä mulla ne samat tunteet on mitä muillakin. En ehkä ole hirveän tunteellinen tai tunne tarvitsevani jatkuvasti läheisyyttä, mutta en kiellä, etteikö varmasti olisi mukavaa ihan vaan esim. pidellä naista sylissä.
tilanne on hiukan monimutkaisempi. Joudut valitsemaan...
Älä turhaan stressaa. Voin kertoa omista ja tyttökavereiden kokemuksista (näistä jutellaan). Kyllä se eka pano uuden kanssa on aina vähän sähellystä. Erittäin harvinaista on, jos mies tekee mitään erityistä edistääkseen naisen orgasmia. Ei sitä edes odota. Se tulee yleensä sitten myöhemmin (kun jo uskalletaan aiheesta vähän jutella tai ohjata toista).
Käyt kiinni vaan ja teet mikä luonnostaan tulee.
Turha pelätä. Miehelle seksi on todella helppoa vaikkei olisi sitä kertaakaan naisen kanssa harrastanu.
Vähän suutelette ja paijaletta. Sitten vaatteet pois ja työnnät kovan munan naisen kosteeseen pimppiin. Ei voi mennä ohi reijästä. Sitten vaan ees taas ees taas perusasennossa.
Eikä sitä orgasmia kukaan nainen odota ekalla kerralla. Naisen orgasmi vaatii lähes aina naiselta täydellisen rentoutumisen ja sen saavuttaa vasta kun seksikertoja saman miehen kanssa on useampia.
Ja kyllä naisesta aika helposti huomaa mistä tykkää. Myöhemmin esileikin aikana vähän nuole nännejä, paijaile, pyörittele sormella klitorista tai nuole sitä.
Jokatapauksessa eka kerta uuden kanssa on sähläystä vaikka ois kuin kokenu. Ja eri ihmiset nauttii kuitenkin eri asioista, asennoista jne.
Olisi mielenkiintoista kuulla, oliko tämän kommentin esittäjä nainen vai mies?
"Vähän suutelette ja paijaletta. Sitten vaatteet pois ja työnnät kovan munan naisen kosteeseen pimppiin. Ei voi mennä ohi reijästä. Sitten vaan ees taas ees taas perusasennossa."
Että yksinkertainen on kaunista? Se voi olla ihan hyvä idea. Mutta ei se nyt ihan näin helppoa taida olla. Kymmeniä pakkausta avattaessa rikottuja ehkäisyvälineitä, pari rintaliivien hakasta avattaessa katkennutta kylkiluuta. Ja mikäli Salaman Juhannustansseja on uskominen, kyllä se voi mennä ohi reiästä. Ja vanhalla herralla vielä. (Sarjassamme unohtumattomat seksikohtaukset suomalaisessa kirjallisuudessa.)
seksiä:) Oma aviomieheni ei ollut harrastanut seksiä kenenkään kanssa ennen minua. Tämän hän kertoi vasta muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, olin jo ihmetellyt, miksei hän ollut yrittänytkään lähestyä. Pidin myös todella paljon hänen tyylistään, hän ei vongannut.
Olin häneen rakstunut, ymmärsin asian ja olin tavallaan ylpeäkin saadessani olla hänen ensimmäisensä. Mies osoittautui yllätykseksseni luonnonlahjakkuudeksi. Viidellä ensimmäisellä kerralla en saanut(jännitti minuakin), sen jälkeen aina.
...Joten älä hyppää suoraan seksiin, tutustu ja rakastu ensin:)
"Joten älä hyppää suoraan seksiin, tutustu ja rakastu ensin"
Varmasti hyvä ohje joillekin ihmisille. Mutta toiset taas sanovat päinvastaista. En oikein jaksa uskoa, että olisi olemassa mitään universaalia totuutt, ainoata oikeaa tapaa edetä. En toki tiedä, mutta eri ihmisten kommentit poikkeavat toisistaan kovasti.
Kovin rohkea johtopäätös ei kuitenkaan liene se, että kokeneemmalle nopeampi eteneminen on helpompaa.
Kaksi osapuolta tarkoittaa tietysti kahta eri ajatusta asiasta. Vaikka en tiedä, kuinka kiinnostunut seuralaiseni minusta on, olen kuitenkin huomannut hänen olevan minua selvästi luontevampi tämän seksuaalisuusasian suhteen. Puheissa ja teoissa, siis läheisyys ei häntä ainakaan vaivaa. Siinä mielessä asia on ongelma, että kun pelkään koko ajatustakin niin riivatusti, ei välttämättä koskaan tule hetkeä, jolloin tuntisin ajan kypsäksi. Ja sillä aikaa toinen osapuoli voi kyllästyä, jos hän sattuu edustamaan tuota nopeammin etenevien koulukuntaa.
Tämän keskustelun osalta olen tulossa siihen johtopäätökseen, että en yritä voittaa kammojani hyppäämällä tytön kaulaan, vaan kysyn häneltä suoraan, mitä hän minusta toivoo.
Pitää kai kiittää kommenteista.