Katselin tässä aamulla televisio-ohjelmia. Vanhempien luona ei oikein muuta tekemistä ole, ja kuitenkin äiti touhottaessaan herättää muutkin. Suomalaiset perinteet kristillisine piirteineenkään ei minua ole koskaan erityisemmin haitannut, päinvastoin, on ihan mukavaa, kun perinteet luovat jonkinlaista tuttuuden tuntua, jossa tuoksuu lapsuus ja viattomuus - ajat, jolloin kuvittelin viettäväni isona joulua oman vaimon ja lasten kanssa.
Sitten on näitä amerikkalaisia erityispiirteitä, joihin suhtaudun epäillen, ja jotka eivät onneksi Suomeen olekaan tietääkseni pesiytynyt. Yhdessä aamun kakarainohjelmassa - nimi jäi minulta väliin - resuinen, savesta tai muovailuvahasta vanhempi mies piteli päänsä yläpuolella mistelinoksaa, ja suipisti huuliaan kiihkeään suudelmaan. Hienostunut neiti käveli miehen ohi silmät kiinni, leuka pystyssä. Reessä matkanneet lapset - tarinan ilmeiset päähahmot - heittivät poloista miestä lumipallolla, ja nauroivat räkäisesti päälle. Ilmeisesti YLEnkin linja on, että elämästä syrjäytyneille, yksinäistä joulua täyttymättömässä rakkaudenkaipuussa eläville miehille saa nauraa, ja jopa heitellä kaikenlaisilla esineillä pilkan vahvikkeeksi.
Ajattelin, että olen iloinen, ettei tätä mistelinoksa perinnettä ole tuotu Suomeen. Kuvittelen itseni joulujuhliin. Kaikki sujuu normaalisti, kunnes huomaamattani eksyn mistelinoksan alle. Yhtäkkiä ympärille laskeutuu kiusallinen hiljaisuus, ympärilleni muodostuu tyhjä kehä, naiset katsovat muualle. Ihmettelen ilmiötä, otan pari askelta, tilanne palautuu normaaliksi. Pari minuuttia myöhemmin huomaan jääkiekkoa harrastavan, raamikkaan miehen samassa kohdassa, naiset sirkuttavat hänen ympärillään iloisesti, ja sitten huomaan mistä on kyse. Lähden kotiin, korkkaan lahjaviskini etukäteen ja odotan mykkänä yön laskeutumista.
Mutta onneksi suomalainen joulukulttuuri on vielä vapaa sosiaalisista valtataisteluista. Näillä sanoilla toivotan itsekin muille palstalaisille hyvää joulua, ja uutta vuotta.
Sitten on näitä amerikkalaisia erityispiirteitä, joihin suhtaudun epäillen, ja jotka eivät onneksi Suomeen olekaan tietääkseni pesiytynyt. Yhdessä aamun kakarainohjelmassa - nimi jäi minulta väliin - resuinen, savesta tai muovailuvahasta vanhempi mies piteli päänsä yläpuolella mistelinoksaa, ja suipisti huuliaan kiihkeään suudelmaan. Hienostunut neiti käveli miehen ohi silmät kiinni, leuka pystyssä. Reessä matkanneet lapset - tarinan ilmeiset päähahmot - heittivät poloista miestä lumipallolla, ja nauroivat räkäisesti päälle. Ilmeisesti YLEnkin linja on, että elämästä syrjäytyneille, yksinäistä joulua täyttymättömässä rakkaudenkaipuussa eläville miehille saa nauraa, ja jopa heitellä kaikenlaisilla esineillä pilkan vahvikkeeksi.
Ajattelin, että olen iloinen, ettei tätä mistelinoksa perinnettä ole tuotu Suomeen. Kuvittelen itseni joulujuhliin. Kaikki sujuu normaalisti, kunnes huomaamattani eksyn mistelinoksan alle. Yhtäkkiä ympärille laskeutuu kiusallinen hiljaisuus, ympärilleni muodostuu tyhjä kehä, naiset katsovat muualle. Ihmettelen ilmiötä, otan pari askelta, tilanne palautuu normaaliksi. Pari minuuttia myöhemmin huomaan jääkiekkoa harrastavan, raamikkaan miehen samassa kohdassa, naiset sirkuttavat hänen ympärillään iloisesti, ja sitten huomaan mistä on kyse. Lähden kotiin, korkkaan lahjaviskini etukäteen ja odotan mykkänä yön laskeutumista.
Mutta onneksi suomalainen joulukulttuuri on vielä vapaa sosiaalisista valtataisteluista. Näillä sanoilla toivotan itsekin muille palstalaisille hyvää joulua, ja uutta vuotta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hyvää joulua vaan.
Tämä oli ihan hyvä kirjoitus. Palaillaan uuden vuoden aaton aikoihin.
Ehkä sosiaalista valtataistelua ei käydä pariutuvien kesken vaan isovanhempien, appien ja anoppien sekä vanhempien ja lasten kesken. Eli kenen luona vietetään joulu ja miten se vietetään.
Joutkut pitäytyvät liikaa perinteissä, joka näkyy myös siinä, mitkä ruuat tai aineet kuuluvat jouluun. Esim. valkosipuli ei kuuluu jonkun mielestä jouluruokiin, mutta jospa se kuuluukin jossain muussa maassa ruuan valmistukseen.
Perinteet parhaimmillaan yhdistävät ihmisiä ja luovat tunnetta jatkuvuudesta. Ja varmasti paljon muutakin. Pahimmillaan niistä voi tulla pakonomainen kaava, joka ei mukaudu muutoksiin ja erottaa ihmisiä. Kokeilen mielelläni uusia juttuja vanhojen perinteiden ohella, joskus niistä tulee uusia perinteitä ja joskus ne jäävät kertakokeiluiksi.
Tänä vuonna katsoin aamupäivällä Lumiukko-elokuvan kun femnerd sen aiemmin kertoi olevan oma perinteensä :) Se piti katsoa, koska oli täysin uusi tuttavuus minulle! Aika näyttää tuleeko siitä perinnettä vai ei.
Mutta pidemmittä lätinöittä: hyvää joulua kaikille palstalaisille!
Minäkin kokeilin uutta perinnettä laittamalla neilikoita kinkun kuorrutukseen, saa nyt nähdä jääkö perinteeksi, hyvännäköinen ainakin kinkusta tuli ja ne pari verkkoon tarttunutta siivua jotka jo maistoin oli ainakin mainion makuisia.
Voi että :-) Lämmittää mieltä, että katsoit minun suosittelemani ohjelman :-) :-) Olen katsonut sen lähes joka joulu jostain 80-luvun puolivälistä lähtien, ohjelma on vuodelta -82.
Hyvää ja Rauhallista Joulua! :-)
Oletko olevinasi jotenkin äkkisyvä?
Olisi resupekan kannattanut muikistella jollekin kassialmalle eikä missille. Tasoajattelu on voimissaan joulunakin. ;-)
Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa. Itsehän miehet haluaa näitä tasoja nähdä joka asiassa.
Ai on suomalainen joulu vapaa sosiaalisista valtataisteluista? Salli mun nauraa. Tekopyhempää kansaa saa etsiä.
Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta sinulle! :-)