Mulla on tilanne tämä: Tutustuin lapseni tarhakaverin äitiin (olen siis yksinhuoltaja ja tämä äiti on eronnut 4-vuotta sitten) Meistä tuli lapsien kautta "kavereita" Tutustuin tämän äidin kautta hänen ex- mieheensä, joka on tämän naisen lapsen isä.. Ihastuin tähän mieheen samantien.. Ensin ajattelin sen olevan ohimenevää.. Kunnes alettiin tapaamaan lasten kautta enemmänkin. Ihastus vaan syveni ja syveni. Kielsin itseltäni tunteet, koska oltiin paljon puhuttu tämän äidin kanssa elämän kurjistakin puolista ja voi sanoo, että oltiin kavereita jopa. Tällä äidillä on erittäin vakavia mielenterveysongelmia ja on tälläkin hetkellä mielisairaalassa. Tämän äidin ex hakee lapsensa yksinhuoltajuutta, koska äiti on pahasti alkoholisoitunu ja yrittänyt itsemurhaa 5-kertaa pienen ajan sisällä. Olen tukenut tätä miestä ja ihastustani kovasti. Ollaan myös lasten avustuksella tavattu muutamia kertoja ja viestitelty. Ja ilmassa on ollut molemminpuolista "kiinnostumista" Tiedän, että tilanne on kimurantti, mutta tunteilleni en voi mitään! Mitä minun pitäisi tehdä? Unohtaa mies? Kertoa tunteistani? Vai?? Olenko täys kusipää, jos menen ihastumaan kaverini exään (erosta edelleen 4- vuotta) Oon ihan avuton.. Olen miljoonasti koittanu jättää tunteeni sivuun, mutta aina kun itse pääsee ns. ylitte, niin mies pistää viestiä ja taas olen ku sulaa vahaa :/ Mää pidän tämän miehen lapsesta, ku omastani ja tämä mies pitää minun lapsestani paljon! Lisäksi lapsemme ovat parhaita kavereita keskenään.. Auttakaa, mitä mää teen?
Mitä mä teen??
Lasikenkä
1158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mun mielestä jos erosta on neljä vuotta, on se jo niin ohi, että ei tarvitse ajatella enää. Jos ihminen ei osaa antaa anteeksi, roikkuu jne. niin silloinhan tietenkin se on oma valinta, muttei sitä muiden kuulu ajatella. Ei ihmisiä voi omistaa ikuisesti millään EX-merkinnällä, vaan kun ero on selvä, toipumisaika (eli yhteenpaluun toiveet yms.) on menneet, niin he ovat vapaita. He ovat vapaita seurustelemaan sen kanssa, kenen kanssa haluavat.
Tuon naisen mielenterveysongelmat eivät sinulle eikä tähän asiaan sinänsä muuten kuulu. Eivät ne oikeuta sen kummemmin eikä sen kautta tule mitään suurempaa ymmärrystä ja onnea. Hän on sairas ja hänen miehensä sitten jaksoi ja sitten he erosivat. Todennäköisesti mies on jonkun asteisesti läheisriippuvainen, joko syy tai seuraus.
Mutta muuten, turha sitä kautta on oikeutusta hakea. Jos et pysty rehellisesti hyväksymään tunteitasi ja menemään eteenpäin, niin anna olla: tuommoisella alennat vain sen toisen ja itsesi.
Eli jos rakastaut, rakastu rehellisesti, älä verukkeilla. Jos alat seurustella, ala avoimesti, älä ala laskemaan muita tasolle, missä sinä muka olet suurempi ymmärtäjä tms. Jos alatte tuon miehen kanssa olemaan yhdessä, älä ala vetämään siihen syitä, selityksiä tai empatiaa toisen naisen sairauksista: ne ovat hänen asiansa ja kuuluvat heidän liittoonsa.
Äiti on takuulla masentunut, alkoholistit yleensä ovat ja sitä rataa. Mutta se on hänen itsesääliään. Anna hänen elää tai kuolla ihan itse: et sinä häntä sääli, suojele, hallitse, ymmärrä etkä muutakaan. Joo, elämässä on varjopuolensa ja hän on valinnut alkoholismin, itsesäälin ja sairauden.
On enää ehkä vaikea valita muuta, mutta se hänen on tehtävä. Mutta se ei kuulu sinulle. Jos hän valitsee tapaa itsensä, niin se on hänen oikeutensa. Hänen elämänsä on juuri sitä, millaiseksi hän on sen luonut. Mikäli hän itse kieltäytyy auttamasta itseään eikä lääkäritkään siihen pysty, niin se on sitten voi, voi.
Enkä sano tätä ilman empatiaa, vaan nimenomaan niin, että myös hänen valintojaan pitää kunnioittaa - niin järjettömiä kuin ne ovatkin.
Ole aikuinen ja anna muidenkin olla.
Mies osaa itse valita kehen ihastuu, kuten sinäkin. Olette aikuisia, eronneita eli vapaita ja voitten hyvin seurustella. Lakatkaa säälimästä muita, tuskin itsekään haluaisitte olla säälin kohteita.
Puhu ystävällesi rehellisesti asiasta. Ehkä parempi kun hän on lääkärissä, että hän saa heti apua, eikä yksin. Hänen tunteiden käsittelynsä on ilmeisen alkeellisella tasolla, joten olisi hyvä, jos hänellä olisi tukea varmaan...
Puhu miehen kanssa ja kysy haluaako hän edes suhdetta ja millaisen suhteen: ethän sinä todellisuudessa tiedä sitäkään!
Lopeta lapsellinen avuttomuus, kun ei tuossa ole edes kolmiodraamaa, erot ovat olleet ja menneet. Mies on vapaa ja se siitä.
Tuossa nyt ei ole mitään elämää kummempaa eikä tuhkimosatuja, vaan ihan tavallista elämää, missä kaksi aikuista ihastuu, kun toisensa tuntee.
Tee mitäs tykkäät siis.