Toisenlainen aloitus

Tylsää, yksinkertaisesti.

Tässä on nyt näyttöä niille jotka eilen tiesivät syyn, ihmettelettekö???

Minä en, hän on sama kultamuna kuin ennenkin.

Oi sä autuisa, oi sä reimuisa, juhla kaikkien juhlien, joulu on joulu, vaikka sen viettotavat jokaisella oman mielensä mukaiset.

Olen ns vanhan aikainen joulun viettäjä, vietinpä sitä nyt yksin tai perhepiirissä, juhlalta se tuntuu. Illalla sytytimme kerrostalon pihamaalle jouluisia soihtuja antamaa joulun valoa pimeyteen, vesisateiseen iltaan. Kynttilät paloivat miltei kaikissa ikkunoissa sähköiset, sisällä perinteiset kynttilät. Joulupukki ei vain kolkuttanut ovelle, taidan olla ollut tuhma kompuroimisineen!!!
Iltayöllä yö messussa, aamukahvin keitin jo klo 6 aikoihin, joulutorttua mutustelin kahvin kanssa.

Nyt on siis herätty joulupäivän aamuun. Aion aloittaa joululahjakirjan Me Keisarinna lukemisen. Tulee siinä hyvä kertaus sen ajan elämäntavoille useammanlaisien tapojen ja tottumusten tulvahtaessa kirjan sivuilta esille. Ollila jää nyt odottamaan, Esikoinen oli tuttua tekstityyliä Tervolta jonka luin jo aikaisemmin.

Tässä sitä istuskelen tietsikan äärellä kuten Paloheimon runossa Vanhat Varikset Pellon Aidalla, sataa....... Näin elämä muovaa tapoja ja ajatuksia.
Vuosi 2013 oli kohdallani omanlainen monien tapahtumien ei niin mukavina asioina, ohitse on harmit - pieniä ne olivat, minulle tosin merkitseviä. Toivon vuoden 2014 olevan hieman antoisampi ilman tuulta ja myrskyä elämän tiellä.

Vaikka vielä joulua vietetään, toivon kaikille mitä parhainta Uutta Vuotta kaikilla mausteilla, katsotaan mitä hyviä asioita vuosi 2014 tuo tullessaan kullekin palstalaiselle. Tätä vilpittömin mielen toivon.

Ei vielä kinkun palasta, joulutortun hitusta, glögisiivua, graavilohi-leipää.
Sen sijaan yltä kyllin ähkettä puhketta ylipainon takia, ylikylläisyyden tuntua.

On kai lähettävä viikoksi rankametsään isonveljen ranchille. Vien ne jouluherkut sinne kylmäkallessa, kylymällä autolla körötellen.

Unohdin koko aloituksen, nyt Espoon Konsertin jälkeen istahdin uteliaana?
Oli erittäin hyvä ja iloinen konsertti, näytti siellä yksi tuttu kasvokin istuvan.
Hattua nostan "fläsk" kun joulun jaksat joulun ilman herkkuja, wauu tsemppiä vaan, toivon että kilot karisee.
Tuo että menisit metsähommiin, annan pienen vinkin, kuuntele kroppaasi, ja ota paljon nesteitä mukaan, muistissani on eräs laihduttaja joka otti ison halon hakkuu-urakan ja oli kovilla juurin huolimattomuuden takia.

Kyllä se joulu on pian eletty, tuossa äsken muistelin edellisiä jouluja, on ollut niinkin että en ole pukeutunut koko joulupäivänä, nyt oli pukeuduttava kun kahvivieraita kutsuin.
Heidän ansiostaan saan Tellervo Koiviston kirjoittaman kirjan lainaan, kun heidän hyllystä se löytyy.
Jatketaan jouluisesta tunnelmasta, pian tämä on ohi.

Vanhan ketjun löysin.Täällä on melko mahdotonta saada hyvää keskustelua aikaan.
Muistan alkuajoilta kun sain Senoran kanssa kirjoitella ihan kahden kesken.
Ilo päättyi lyhyeen kun "kellohame" tuli mukaan houkuttelemaan chattiin kanssaan..
Muutaman puheenvuoron kirjoitimme kun paikalle änkesi Ruuneperi.
Oliko hällä silloin sefun merkki tai ei.
- Keskustelumme oli oitis bittiavaruudessa..
Tulin täähän häiriköimään kun huomasin, että "kukkahame" oli saanut jonkun tulistumaan kun tämä kirjoitti "fläskiä".

Voi hyväset , kun on eri sukupolvella erilaiset tottumukset ja tavat.
Vanha kättyrä syö pöydän kulmalta känttynsä, saman pöydän missä tietokonekin vie toisenpuolen siitä pöydästä.
Lätkäsee kinkunpalan leipänsä päälle, kahvimukin tietsikan viereen , ja istahtaa itse nauttimaan siihen rakkaan koneensa viereen.
Haukkaa leivästänsä--- ja sormet näppiksille.

Mutta tytär 35v nuorempi, koristelee ison pöydän liinalla ja kukkasilla, laatikot , kastikkeet, salaatit, sillit, sun muut herkut juhlalliseen kattaukseen,
tarjoilukin oikein järkevästi ajateltu.

Kyllä ne vuodet vaan kuluttaa ihmistä, joulukaan ei ole sama joulu kun oli 50-60 v takaperin.


Mutta hajupoika se pysyy samana

Hyvää toivotusta joulun jälkeiselle ajalle.

siellä riita ja ummehtunut ilma.

missä haju siellä viina

Muistutuksena totean, että Hajupoika on syntynyt nimestä Häjypoika. 'Haju' on aina väittänyt itseään pohjalaiseksi. näin kääntyi ä yyksi ja hajusta tuli häjy.

Karjalastahan tämä Pilmari nimimerkkiäkin käyttävä Pentti Ilmari on lähtöisin. Nimensäkin vahingossa julkaisi sheriffi BilmaN in aikaan. Soon krannista sanovat Pentin tuntevat pohojalaaset tuttavani.

Mikäli minä muistan oikein eilisen ja tämän päivän välissä oli kaksi yötä ;-)).
Anivarhain ennen kukon laulua heräsin ja keittelin kahvit ne pönäkät, lueskelin lehdistä vanhoja juttuja ja menin lepuuttamaan silmiä, yli kaksi tuntia tuli lepuutettua umpiunessa.
Sade ainakin on lakannut, mutta pimeys tallella.

Viikon verran ennusteet kertovat tämän lauhan sään jatkuvan, miten kovat pakkaset sitten ovatkaan vuorossa, kun eletään niin tiedetään, tuskin koko talvi kuitenkaan on näin vesisateista, lunta on jo ikävä.

Saa ihan yrittää pysytellä talvessa, kun on niin leuto sää:)
Nurmi on ihan vihreää, postilaatikolla käväisin ja minusta tuoksui kuin kevättalvella.
Ehkä tuo lähellä oleva metsikkö tuoksuu, nyt kun liikenne on hiljaista.

Tapaninpäivä,-- tiedossa ei vierailijoita, jossakin vaiheessa viikonloppuna kylläkin.
Saan olla jouten, antaa vain ajatusten liitää, ja hakeutua mieluisiin kohteisiin--- runon maailmaan uppouduin aamuhetkinä lueskelemaan.

Terveisiä saunasta!
Oli niin hiljaista, ja sitten kekkasin saunan, voi että oli makoisaa istuskella löylyssä jopa niinkin että oli pakko levätä ennen suihkua.
Enpä ole koskaan aikaisemmin saunonut Tapaninpäivänä, sitä tässä jo mietin ettei kai se ole päivästä kiinni vaan halusta.
Kävin terassilla ja ohutta tihkua sataa vielä täällä, pimeyttäkin riittämiin.

Vielä meidän lapsuudessa ajat olivat toiset, kiireettömät ihmiset auttoivat toinen toisiaan.
Tuo naapurin saunan lämmitys olisi ihan hyvä perinne maaseudulla, taajamissa nykyisin pidetään puutkin lukkojen takana, muuten ne viedään tällaista kuulin joku aika sitten.
Kerrostalon grillipuut hävisivät vähän kerrallaan kunnes joku aamu oli tyhjä pinon paikka muistuttamassa puista.

Talkoot on nykyisin hinnoiteltava, jotain siihen suuntaan ymmärsin lukeneeni hiljattain, ja tavara'pankit' joissa voi hakea tarvitsemaansa ja viedä jotain sijalle, on nekin lopetettava.
Tämä maailman meno kutistaa ihmisten kanssakäymistä.

Tuosta Nuutista joka joulun vie, oliko se päivä myös kehruiden keruuaika, muistelin Myrskyluodon Maija elokuvassa se oli mainittu, voin muistaa väärinkin.

Yhden sortin lopetus.

Joulupyhät urheiluopistossa koettelee ikärin kuntoa.
3 1/2 vuorokautta riittää tyhjentämään ukon turhasta ja tapeellisestakin energiasta.

Kaksi treeniä päivittäin, kevyempi ja rankempi erilihasryhmille palauttava ylittävät palautumiskykyni pahasti.

Järkevä, riittävä syöminen eikä 8 - 9:n tunnin unetkaan riitä korvaamaan menetettyä.

Nyt voi puhtaalla omallatunnolla huilia ainakin pari päivää.

Sinulla on hyvää tuurintynkää kun tuollaiseen huoltoon olet hakeutunut ja vielä päässyt, tekisi hyvää itsekullekin.

Nyt alan tarkkailemaan ja kyselemään itseni puolesta päästä vastaavaan
kuntolomailuun.
Kerran olin Rauhaniemessä siellä oli liikunta pääasiallisena ajanviettoja ja iltaisin tanssittiin jos kunto riitti.
Parasta antia oli kuitenkin Kuopion torielämän seuraaminen ja etenkin keskustelut paikallisten kanssa.

Tuumasta toimeen, otin netin kautta selvää, tässä lähelläkin on kuntokeskus jossa viikon jaksoja tai miten haluaa lyhempiäkin on.
Joku päivä taidan mennä aivan itse paikan päälle katsomaan ja juttelemaan miten pääsee ja milloin.
Minulla on kaksi vakavaa syytä anoa ohjattua liikuntaa.
Sen minä teen että käymään meen.

On juhlittu viimeiset päivät, vaan aamu tuntuu samanlaiselta kuin eilenkin.
Hiljaista palstarintamalla ja siksi tulinkin sormijarjoituksiin tähän jo tuttuun ketjuun, tavallista kauemmin kesti ennenkuin pääsin sängystä, voimiahan se juhliminen vie ;-)).
Aamupäivä on jo pitkällä pian on valoisaa, kalenterista katsoin että tänään on jo 7 min päivä pidentynyt laskelmien mukaan, ei sitä huomaa, aamu ainakin kuin suljetussa säkissä.

Jos into tästä lisääntyy onhan mentävä penkomaan alennusmyyntejä, ainakin kauniin yöpaidan aion hankkia, värillisen mutta hillityn.
Eikä olisi paha juttu vaikka ulkoilutakkikin olisi samassa kassakuitissa.
Vedenpitävä vähintään ja lämpimällä vuorilla.
Hyvä tähän on kirjoitella ajatuksia, tulevat päivät näyttää riittääkö intoa mennä tuonne ruuhkiin, vaikka ei nekään niin valtavia enää ole kuin männävuosina.

Ulkona piipahdin tekemässä saman havainnon minkä olen huomannut jatkuneen jo pitkään, tihkusadetta ja pientä tuulenvirettä lisänä lämpöasteita yli 4, näillä mennään säätiedotuksen mukaan viikko ainakin vielä.

Joulunjälkeistä elämän iloa kanssaihmisille!

Rauhallista luettavaa, tulin hyvälle tuulelle, ensimmäisistä miinuksista ihmettelin.

Sitten jo lopulla ihan suretti, miksi joku voi hyviin kirjoituksiin laittaa miinuksen, lie noita miinustajiakin paljon, hävetkää jos kirjoitus ei teiltä suju, jättäkää nuo ikävät merkit tekemättä.

Mielenterveys kai horjuu ja pahasti

OLisitko vapaaehtoinen toimenpiteisiin jos valtio niin haluaa?

Päivä onkin ollut rauhallinen.

Pitihä tänne nyt tietty jonkun tulla mahtailemaan, viihdy!

Yritin noita ketjuja vilkuilla eipä mielenkiintoni riitä niihin.

Olen pääsiäisen aikaan yrittänyt käydä kasvitieteellisessä puutarhassa Kaisaniemessä, silloin siellä on pieniä kanan untuvikkoja ja tietysti kasvit, aina ne voivat hyvin ja niitä on ihan riittämiin.
Kuuma ja kostea ilma ajaa jokaisesta ovesta ulos hengittämään hetkeksi 'luonnollisempaa' ilmaa sitten taas jaksaa seurata sisällä paremmin, tämä vuodenaika vaatii kuitenkin lämpimät vaatteet.
Kaisaniemi on tullut tutummaksi kuin Eläintarhassa olevat kasvihuoneet, nuoruudessani kun asuin Kruununhaassa.

Pojan tytär tuli jo hakemaan olemme menossa Aulangolle, sai hiljattain ajokortin ja nyt lomalla viihtyy maantiellä ;-))

Luin tuon runon, ja tuli mieleeni kun meidän koulussa silloin tällöin kävi esiintyjiä.
Jyrinkoski Yrjö lausui runoja muunmuassa tämän, vaikka olimme vielä aivan lapsia saimme iloa siitä lausunta iltapäivästä pitkäksi aikaa.
Toinen runo joka kosketti varmasti kaikkia, oli Kailaksen Pallokentällä, lausuja oli mestari ja sai meidät näkemään tuon pallokentän.
Koskettava, eikö?

Pallokentällä
Kirjoittanut Uuno Kailas

Näin: pallokentän laitaan
eräs rampa poikanen
oli seisahtunut alle
sen suuren lehmuksen.
Hän seisoi nurmikolla,
nojas kainalosauvoihin;
pelin tiimellystä katsoi
hän silmin kuumeisin.
Yli aurinkoisen hiekan,
johon lehmus varjon loi,
moni riemukas huuto kiiri,
moni kirkas nauru soi.
Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen.
Eräs seisoi hievahtamatta,
eräs raajarikkoinen.
Vaan hänkään totisesti
ei muistanut sauvojaan.
Oli haltioitunut hehku
hänen kalpeilla kasvoillaan.
Ilost’, innosta värähtelevän
hänen sieraintensa näin
joka kerta, kun maila pallon
löi puiden latvoja päin.
Rajaviivan takaa milloin
joku rohkeni juosta pois,
oli niinkuin lehmuksen alta
eräs myöskin juossut ois –
kuin jättänyt ramman ruumiin
olis sielu poikasen
ja syöksynyt kilpasille
kera toisten, riemuiten.
Hän askelen astui – mutta
kuin unesta havahtain
näki itsensä... Oikea jalka
oli kuihtunut tynkä vain.
Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen,
mut lehmuksen alla seisoi
eräs raajarikkoinen,
joka, ruumis tärisevänä,
iho harmaana kääntyi pois
kuin ruskean nutun alla
sydän pakahtunut ois.
Yhä riemukas huuto kiiri,
yhä kirkas nauru soi
yli aurinkoisen hiekan,
– johon lehmus varjon loi.

Tummuvat illan varjot.

Yö saapuu ylle maiseman
se laskee utuverhon
ja sulkee syleilyynsä
kuin peiton alle kätkee
eletyn päivän taas.

Sen syliin nukahtaa
saan minä lailla luonnon
kun katson maisemaa
se varjon toiseen liittää
päivästä menneestä
tänäänkin saan kiittää.

Aamun koitto on kun onkin erilainen kuin monena menneenä aamuna. Ikkunalasissa ei ole vesipisaroita, vesiränni ei ropise ja valoa on enemmän. Metsärajan yläpuoli on seesteisempi, iso osa taivaan kupolia on pilvetön. Se ei ole enää umpinaisen harmaa vaan avautunut nousevan päivän valolle, jota jään odottelemaan ja nautin samalla jo toisen mukillisen Presidentin sekoitusta. Joululimppukin alkaa olla lopuillaan, hyvä niin.

Kiva kun olet tuonut linkit, voi muihinkin paikkoihin tutustua.
Löytyikin tuo Viikissä sijaitseva Gardenia, talo sisältää kokoustiloja, ja ravintolan.
Joensuussa ja Mustialassa olen kanssa käynyt viimeksi mainittu on puulajeihin erikoistunut.

Ovat kesällä ja talvella kuumia paikkoja kulkea, mutta mielenkiintoisia.

Mustilan arboretumissa kannattaa käydä alkukesästä, kun rhododenronit ovat kukassa, ja onhan se puulajivalikoima aina mykistyttävä, ihmeen monet puut Suomessa menestyvätkin. Toinen lempiarboretum ja paljon lähempänä on Karjalohjan Tammisto, varsinkin ruskan aikaan. Kevään vuokkoretkellä käydään usein Espoon Fiskarsin niemen tai Tammisaaren suojelluissa lehdoissa, myös kiurunkannukset kukkivat lauttoina, ja lintujen laulu on huumaavaa. Viime aikoina on moni kaupunki satsannut puistoihinsa, esimerkiksi Kotkan Sapokassa. Rosarioita tulee kierreltyä myös, viimeksi Hatanpään kartanon mailla Tampereella.

Nyt onkin niin väritöntä ja harmaata, että olisikin kiva pistäytyä talvipuutarhaan, kiitos muistutuksesta. Kaisaniemessä on vielä joulukoristelutkin.

Kävin Sääksissä pikkupojat olivat ongella, ei ollut tullut vielä kalaa, mutta intoa tuntui riittävän, jotain massaa ne pyöritteli koukkuun ja aina se sieltä hävisi.
Tässä on hyvä onkia kun ei tarvi varoa uimareita huutelivat laiturinnokalta.

Niin ne kesähommat jatkuu kunnes jää peittää tuon kirkasvetisen kauniin pienen järven.
Asuntovaunualueellakin kuului ääniä, nyt tarkenee viettää kesätanhuvilla uutta vuotta ja onhan siellä seuraa.

Kaupoissa ei ollut erikoisempaa ruuhkaa ja hyllytkin notkuivat taas ruuan paljoudesta, lehdistä luin että jouluaattona olivat kauppojen hyllyt ammottaneet tyhjyyttään, onko väki lisääntynyt vai nälkiintynyt, ihmettelen.

Kaivetaan....kaivetaan! ;-DDD

Huomasin jo että joku herne vielä meni jonkun henkitorveen, omia tuntemuksiani ja ajatusmaailmani raotin, herkkää peräti herkkää ja ikävää luonnetta monellakin.

Olen saanut seurata erään vanhainkodin arkea nuoruudessani.
Siellä oli muutama vanhus omasta halustaan 'talon hommissa', pyykkinarulla käytyä keskustelua nauroin itsekseni marjapensaiden takana.

"Nää ne on Siirin", nostaa isokokoisia housuja näyttääkseen keinussa istujille.
"Pie niit siel korkiil, ettei siun haju tartu, kuivuuvatkii paremmi"
"On sillä ainaki isot housut"
"Se on kyllä niin nuuka että joku sille on ne ostanu"
"Mää jo siitä pirttii" pienen pieni mummo tempasi vaatekappaleen ja kainalossaan vei sisälle!

Sama alkaa olla täällä, monikaan ei kirjoita sopuisaa tekstiä, mutta arvostelua jota kukaan ei kaipaa tulee tuutin täydeltä, näin .

Voi gauhia kamala, eikö myö osatakkaa poimii just kritiikist sen sanomata? Kyll'maar meill sit onki pal oppimist viel!
krhöm,

Meillä on musta maa, vaikka tulisi olla hanget korkeat nietokset.
Monivuotisen allakkamme mukaan tämä on jo 6:s vuosi peräkkäin ilman lunta jouluna, vain yhden kerran on maininta 15 cm lumesta, joka piti kolata pihapoluilta.

Niin muisti pettää, kun minulla on mielikuva, että vuodesta toiseen on kahlattu lumen saartamina ihan näännyksiin asti. Kai ne lumivallit ovat sitten nousseet vasta tammikuussa joka vuosi.

Siellä sentään jäätä, täällä lainehti molemmat lähijärvet eihän ole ollut pakkasiakaan.
Minkälaista säätä tulee lopputalveksi, pakkasta ja pyryä varmaan.

Hain tuota laulua youtuubesta, en löytänyt, kyllä se sinne varmaan joskus tulee, saan kuunnella.
Hän laulaa kirkkomusiikkiakin, kaunisääninen mies on.

Fiiuliin tuolla kertoi hänen viestinsä poistetun.

Täällä se kuitenkin on, tallella ainakin tämä.

Kuka lienetkin"etsivä, salapoliisi", mutta et ole oikein hyvä töissäsi.
Se oli nimittäin Susin aloittama ja vastasin hänen viestiinsä.
Mutta valiäkö tuo, olkoon viesti vaikka jonkun pepun siivoojana, ei se mikään ihmeellinen ollutkaan.
Enkä välitä jos viestejäni poistetaan, otin vain sen vertauskuvaksi että ei minun kannata vastailla.

Olen senverran huithapeli palstalla että harvemmin huomaan poistoja. Mutta etsin minäkin aamulla susin ketjua, johon olin kirjoittanut. Oliko koko ketju poistettu vaiko vaan viestini,en tiedä. Viestissä kehoitin susia jatkamaan kirjoittamisiaan, jotka ova niin kopioimattomia.

Tuo kopioimaton oli väärä sana, josta sain odotetusti huutia joltain.
Sitten korjasin sen uniikiksi ja sanoin ettei se vieläkään ollut se sana jota kaipasin.

Aika kummallista kuinka aivot tekevät nukkuessakin töitä. Aamulla kun silmäni aukaisin se sana oli edessäni ja se oli 'jäljittelemätön'. Pari päivää joutui ikioma aivojeni etsijärobotti käymään tiedostojani läpi, mutta löysi kun löysikin etsimänsä.
Kehuin siis susin kirjoituksia jäljitelemättömiksi.