Arvon YH-äiskät,
Minkä ihmeen takia laitatte seuranhakuilmoituksen jos tiedätte, että deittailusta ei lastenne takia tule mitään?
Olen jo kohta vuoden etsinyt seuraa. Olen käynyt lukuisilla treffeillä yh-äitienkin kanssa ja niissä on lähes aina ollut sama kaava: Hirvittävä säätäminen sopivan ajankohdan löytämiseksi ja sitten kun ollaan oltu treffeillä niin joku Risto-Liisa 10 v. on koko ajan soitellut treffikumppanilleni.
Yhtä yyhoota tapailin peräti pari kuukautta. Siihen mahtui kolme viikonloppua jolloin naisen lapset olivat isällään. Niistä yksi vietettiin ihan kahdestaan, no toki Risto-Liisa oli puhelimitse aktiivinen tuonkin ajan. Toisena viikonloppuna naisella oli menoa kavereidensa kanssa ja kolmantena mentiin käymään kylpylässä - siis todellakin käymään - sillä parkkipaikalla selvisi, että Risto-Liisalla on ripuli eikä ex voi hoitaa häntä. Ei muuta kuin takaisin ja Risto-Liisa pytylle istumaan ja minä lähdin keksimään itselleni sijaistoimintoja.
Eli voisitteko odottaa niin kauan, että pirpananne ovat siinä iässä, että eivät ole teissä kiinni 24/7. Tai voisitteko jo ennen ensitreffejä ilmoittaa tosiseikat lastenne tarvitsemasta ajasta. Olen nimittäin kurkkua myöten täynnä näitä "elämääni sulostuttaa kaksi ihanaa prinsessaa, mutta kyllä aikani riittää myös Sinulle" -sloganeita.
Hakekaa vaikka kirjeenvaihtokaveri siihen asti kunnes pystytte olemaan kokonaisen illan treffeillä.
Minkä ihmeen takia laitatte seuranhakuilmoituksen jos tiedätte, että deittailusta ei lastenne takia tule mitään?
Olen jo kohta vuoden etsinyt seuraa. Olen käynyt lukuisilla treffeillä yh-äitienkin kanssa ja niissä on lähes aina ollut sama kaava: Hirvittävä säätäminen sopivan ajankohdan löytämiseksi ja sitten kun ollaan oltu treffeillä niin joku Risto-Liisa 10 v. on koko ajan soitellut treffikumppanilleni.
Yhtä yyhoota tapailin peräti pari kuukautta. Siihen mahtui kolme viikonloppua jolloin naisen lapset olivat isällään. Niistä yksi vietettiin ihan kahdestaan, no toki Risto-Liisa oli puhelimitse aktiivinen tuonkin ajan. Toisena viikonloppuna naisella oli menoa kavereidensa kanssa ja kolmantena mentiin käymään kylpylässä - siis todellakin käymään - sillä parkkipaikalla selvisi, että Risto-Liisalla on ripuli eikä ex voi hoitaa häntä. Ei muuta kuin takaisin ja Risto-Liisa pytylle istumaan ja minä lähdin keksimään itselleni sijaistoimintoja.
Eli voisitteko odottaa niin kauan, että pirpananne ovat siinä iässä, että eivät ole teissä kiinni 24/7. Tai voisitteko jo ennen ensitreffejä ilmoittaa tosiseikat lastenne tarvitsemasta ajasta. Olen nimittäin kurkkua myöten täynnä näitä "elämääni sulostuttaa kaksi ihanaa prinsessaa, mutta kyllä aikani riittää myös Sinulle" -sloganeita.
Hakekaa vaikka kirjeenvaihtokaveri siihen asti kunnes pystytte olemaan kokonaisen illan treffeillä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Etkö tosissaan osaa käyttää hakua?
Minä en ole kiinnostunut miehistä, joilla on lapsia, ja on tosi helppo sulkea heidät hakujen ulkopuolelle. Siellä on sellaiset ruudut, joista voit ruksia haluamasi ominaisuudet mukaan hakuun, opettele käyttämään niitä.
Kyse ei ole minun taidoistani vaan siitä, että miksi naiset laittavat ilmoituksen jos eivät pysty deittailemaan?
Tämä on nyt huono vertaus, mutta aivan yhtä hyvin minä voisin laittaa vaikkapa auton myynti-ilmoituksen vaikka tietäisin, että en voi myydä autoani koska tarvitsen sitä vielä. Mutta koska olen yksinäinen ja kaipaan vaihtelua niin teen sen :)
Silloin, kun olin yh (kun oli alaikäinen lapsi) niin en kyllä kysellyt keneltäkään lupaa seuranhakuun enkä kysyisi edelleenkään. Jos kerran profiilissani lukee, että on alaikäinen lapsi niin oletan, että mies tietää mihin päänsä pistää. Etsin siihen aikaan itsekin lähinnä yh-/yhteishuoltajamiehiä ja löysinkin (90-luvulla nettideittailu vielä toimi). Kun lapsia on kuvioissa niin deittailu on erilaista, se on todellakin sitä, että tapaillaan silloin kun (molempien) lapset ovat toisella vanhemmallaan, kunnes suhde on niin vakaalla pohjalla, että voidaan tapailla myös heidän aikanaan.
Anna yksinhuoltajien hakea, käytä itse niitä kriteerejä jotta eivät suotta tule mukaan hakuihisi Sellaisiakin miehiä on, joille sopii kahden aikuisen suhde jossa ei nyhjätä yhdessä joka päivä tai edes joka viikko/viikonloppu.
"Kyse ei ole minun taidoistani vaan siitä, että miksi naiset laittavat ilmoituksen jos eivät pysty deittailemaan? "
Niin, no toisaalta, se että sinä et kestä Risto-Liisan vaatimaa aikaa ei tarkoita sitä etteikö joku muu kestäisi. Ja se ei taas ole minulta tai sinulta pois.
Joten, ei muuta kuin ruksit yli kaikki yh-t etkä ole missään kontaktissa siihen suuntaan.Niin minä teen.
Minulla on itsellänikin lapsi ja hän vaatii aikaani ja saakin sitä. Meillä on myös exäni kanssa sovittu selvät rajat, että se hoitaa jonka luona lapsi on. Minun lapseni ei tarvitse tukeutua joka asiassa minuun silloin kun exäni häntä hoitaa ja sama toimii toisin päin.
Tuolla alootuksellani kritisoin lähinnä niitä naisia (ja miehiäkin) jotka aloittvat deittailun vaikka eivät ole varmoja kykenevätkö sen mukanaan tuomiin haasteisiin. Ei minulle ole ongelma se, että toisella on lapsia, mutta se on jos kaikki deittailuun liittyvä on koko ajan jotenkin epävarmaa.
Suurin osa yhteishuoltajuuksista toimii joka toinen viikonloppu -tapaamismallilla. Onko siis kohtuutonta vaatia deittikumppaniltaan, että se deittailu olisi siis mahdollista joka toinen viikonloppu. Ja jos ei sellaiseen pysty sitoutumaan niin ehkä olisi syytä ilmoittaa se ilmoituksessaan: "Minulla on lapsi joka menee kaiken edelle ja jos aikaa jää niin ehkä voisin tavata sinut, mutta varaudu silloinkin, että treffit saattavat keskeytyä." Kutsuttaisiinko sitä vaikka rehellisyydeksi?
Mihin ihmisten kommunikointikyky on kadonnut?
Silloin 90-luvulla oli vielä ihan normaalia, että kun alettiin kirjoitella (ja sittemmin jutella puhelimessa ja livenä) niin PUHUTTIIN siitä miten oma vanhemmuus toimii ja vaikuttaa elämään.
Miksi et kirjoittaisi omaan profiiliisi noita vaatimuksiasi? "Vaadin, että deittailu on mahdollista joka viikonloppu eikä se keskeydy lasten takia". Silloin et tuhlaa aikaasi siihen, että viestittelet muutaman meilin verran sellaisen ihmisen kanssa, joka ajattelee asiasta eri tavalla
Henkilökohtaisesti en pystyisi deittailemaan joka viikonloppu vaikka lapsiakaan ei ole, ja silti ihan ilman sinun lupaasi laitan profiilin nettiin jos jonakin päivänä vielä siltä tuntuu.
Tuossa puhuttiin joka TOISESTA viikonlopusta, ei joka viikonlopusta. :)
Niin siis tietysti saman kysymyksen voi esittää niille miehillekin joilla on ilmoitus deittipalstalla ja joukko hyviä syitä miksi tapailu ei onnistu.
Uskomatonta miten huono menestys purkautuu aina katkerana nillityksenä tällä palstalla.
Yhteishuoltajaisänä ja erään harrastukseni ollessa elämäntapa, olenkin kertonut että aikaa on rajatusti, mutta jos on jotain sen arvoista tarjolla, niin pyhitän mielelläni kaiken mitä yli jää tietylle ihmiselle.
Minulla on ollut menestystä nettideittailussa. Puolentoista vuoden sisään yksi yhteishuoltaja, sen jälkeen yks lyhyt irl-suhde yksinhuoltajan kanssa ja nykyään kesästä asti lapsettoman naisen kanssa. Kaikki ovat ymmärtäneet, että en voi tinkiä kahden pienen lapsen tarpeista ja että mielelläni otan extrapäivän tai kaksi lasteni kanssa mikäli äitinsä estynyt heistä huolehtimaan.
Kurjaa, jos traumasi kumpuavat siitä, että sinut on hylätty jo kapaloikäisenä, tai mikä pahempaa, olet hyvästä kodista etkä osaa arvostaa vanhempiasi.
Sinulle voisi esittää kysymyksen, että miksi tapailet naisia, jotka vetävät puoleensa idiootteja?
Mä olen eronnut nainen, lapset jo tosin aikuisia. Mutta samaa olen miettinyt vastaavassa tilanteessa olevia yh-äitejä kuunnellessani, että mistä himputista heillä riittää aikaa oikeasti seurustella, kun on ne lapset huollettavina? Lapset, jotka menee kaiken edelle. Vaikka lapsilla isäkin on, niin eivät edes luota isään sen vertaa, että uskoisivat hänen pärjäävän sen ripuloivan lapsen kanssa ilman heidän väliin syöksymistään. Ja sitten ihmetellään, kun ei uusi suhde onnistukaan. Haukutaan miehet epäkypsiksi ja ymmärtämättömiksi. Missä heidän todellisuuden tajunsa on? Luulevatko he, että mies kuin mies on heti valmis parisuhteeseen, jossa lapsi määrää kaiken? Suhteeseen, jossa ei edes ole aikaa tutustua toiseen kunnolla. Oppia tuntemaan toista.
Moni avioliittohan kaatuu siihen, että nainen unohtaa olevansa nainen, elää vain lapsilleen ja heitä varten. Siinä mies sitten aikansa miettii, että mikähän mun paikkani tässä perheessä onkaan. Ja sitten tulee ero mukamas puun takaa.
Joten älkää naiset luvatko, että teidän aikanne riittää myös miehelle, jos ette edes halua sitä aikaa järjestää. Äidin ei tarvitse olla äiti 24/7. Pitää olla välillä myös nainen, harrastaa seksiä ja nauttia miehen seurasta. Lapset ei mene rikki, vaikka heitä ei koko ajan hyysäisi. Ja oppikaa luottamaan siihen, että myös isä pärjää heidän kanssaan.
Mulla meni asiat eron jälkeen siinä mielessä hyvin, että lasten isä todella huolehti heistä omalla vuorollaan hyvin ja mulle jäi omaa aikaa. Ehkä mä en ole ihan perinteinen äiti, koska mun mielestä mies ja lapset on samalla viivalla tärkeysjärjestyksessä. Jokainen ansaitsee rakkautta ja huomiota samalla tavalla. Myös se uusi mies.
Lapsettomana naisena välillä ihmettelen että senkö takia niin harvoin päätyy treffeille kenenkään miehen kanssa, kun nämä miehet tapailevat mieluummin nimenomaan niitä yh-naisia.
Meistä lapsia haluamattomista naisista kun kuvitellaan vaikka mitä outoja. Yleisin harhaluulo on kai että ollaan työlle omistautuneita. Jos ei työ merkkaa mitään, niin sitten on tietenkin pakko olla vähän hei-hei ja esim. lemmikkieläimet ovatkin jotain vauvan korvikkeita (just joo...) Tai sitten oletetaan että on niin elämästä vieraantunut ja tunnekylmä ihminen ettei miessuhteestakaan tule mitään, jos ei ole lapsia joilla todistaa kuinka jumalattoman ihmisrakas sitä onkaan. Huomauttaisin että lasten ja aikuisten ihmisten kanssa on kyllä niin erilaista ettei ihmissuhdetaitojaan pysty todistamaan sillä että viihtyy joko lasten tai aikuisten kanssa.
Sitten on tietysti vielä sekin että jos on sattuu olemaan jotenkin liikunnallinen ihminen tai on niin sanotusti "pitänyt huolta itsestään", niin sehän nyt ei ollenkaan käy, koska mies pelkää että naisella on liian hyvä itsetunto. Naisella pitäisi aina olla joku hirvittävä murhe ja alemmuuskompleksi vähintäänkin kiloistaan, että mies saa sitten tulla lohduttamaan ja myhäillä itsekseen sisäänpäin että kun tuo nainen kuvittelee ovansa täyspaska, niin se tyytyy minuun eikä haikaile paremman perään, vaikka olenkin kaljuuntuva läskimaha.
Ja auta armias jos olet lapseton ja RAITIS. Se se vasta kamaluuksien kamaluus on. On niin kertakaikkisen elämästä vieraantunut kuin olla voi. Varsinkaan jos ei edes lue romanttisia kioskipask... siis kirjallisuutta.
Öö hetkinen. Toi aloittaja ei maininnu sanaakaan siitä että se nimenomaan olis mielellään yh:n kanssa ja mun käsittääkseni suurin osa miehistä ei nimenomaan ole kiinnostunu yh:ista eli mistä oot saanu päähäs tuollaista?
Sanoinko puhuvani aloittajasta? On sellainen vaikutelma että miehiä noin yleensä kiinnostaa enemmän yh:t. Tai voihan se tietty olla että yh-naisia on niin helvetisti että helvetisti miehet myös heidän kanssaan treffeille päätyvät...?
Jokatapauksessa meitä lapsettomiakin on, mutta oman ikäiset miehet eivät tunnu ottavan yhteyttä niin kirveelläkään. Kaikenlaiset papparaiset kyllä lähestyvät.
Vedäsinä tuhkanuna,äääliö pallispääsyli,etsä tätä deityiä määrää pikku muna
Mikäs oeukunimijä siellä aloittajana vikisee,kaikenlaisia vikisijöitä.mee äites helmoihin itkee
Aikavaras hyvä. Ei yh-äideille ole kysyntää suuren luulosi vuoksi. Ei kaikille treffailu ole noin vaikeaa mutta sen oikean löytäminen on todella pieni mahdollisuus.
Yh ei noin yleisesti ottaen kiinnosta jollei ole kiinnostusta jo suhteessa ollessa. Monilla olisi kysyntää jo silloin. Kiinnostuneet ovat sitten sellaisia jotka haluaisivat ko. elämää itselle.
Aloittaja näitä peräkamarin itkijöitä,niitä riittää
Jos oot 30 , niin joudut vaan elämään sen asian kanssa että monella naisella on jo lapsi, parikymppisien markkinoilla eri tilanne mutta sinne ei taida olla enää asiaa... olisit hankkinut sen naisen/perheen aikaisemmin, ongelma on sinun!
Kirjoituksesi perusteella on ihan selvää, että lapset ovat olleet vain tekosyy ettei sinun kanssasi tarvitse enää olla, niin epämiellyttävältä asennevammoinesi vaikutat.
Olen tavannut isejä, jotka pitävät lapsiaan joka toinen viikko. Ei toimi minun kohdallani. En odottele viikkoa saadakseni tavata kumppaniani.
Voin sanoa, että säätämistä on lapsettomien miesten kanssa. Harrastuksia piisaa joka päivälle, elämä on niin itsekkäistä lähtökohdista rakennettu, ettei siihen naista mahdu, vaikka niin kuvittelevat.
Lapsia ei pitäisi käyttää seurustelussa edes tekosyynä. Varmasti säätämistä on jokaisen sinkun ja yh:n elämässä mikäli siihen on tulossa uusi ihminen, mutta sellaisista pitäisi puhua rehellisesti ja avoimesti.
Ei toimi minunkaan kohdalla odottelu; olen 40 mies. En itse asiassa edes lähde tapailemaan naista jos minulla on pienikin aihe epäillä, että siitä saattaa muodostua ap:n kuvaama tilanne. Se voi olla itsekkyyttä, mutta en halua hassta puolta vuotta mihinkään minkä toimimisesta ei ole varmuutta.
Miksi edes sopia treffejä, yksinhuoltajien kanssa, kun kerran tietää mitä
hössötystä se on. Varsinkin alussa pitäis tutustua toisiinsa, mutta missä
välissä sekin tapahtuis.
Aloittajalta ihan hyvää vaikkakin kärjistävää pohdintaa. Lapsissa vaan tuo ennakoitavuus on vähän heikkoa. Voisihan sitä toki kirjoittaa ilmoitukseen että aikaa riittää sinulle jos lapsi ei sairastu tai lapsen isä/äiti ei ole töissä. Selvyydeksi voi toki mainita että voin päästä kanssasi treffeille jos kyseessä on korvatulehdus koska silloin voin pyytää mummin ja papan häntä hetkeksi katsomaan. Ripulin tai korkean kuumeen ollessa kyseessä en uskalla lasta heille jättää.
Kyllä minä olen aina lähtenyt siitä että jos lapsista on puhuttu ja iät tiedossa niin tulkinta jää vastaanottajalle.
Kyllähän muistakin asiosta tulee aina mietittyä miten aika riittää. Jos ilmoitusessa lukee "olen koiraihminen" ja kirjoitellessa tulee ilmi että on kuusi koiraa joista pari on pohjoismaiden ja Baltian muotovalioita niin kyllä minä tulkkaan tuon niin että yhteinen aika on pikkaisen kortilla.
Tähän kun lisätään vuorotyöläiset ja keikkatöitä tekevät niin siinähän se soppa onkin valmis.
Omasta puolestani voin kertoa että aikoinani kun hain nettitreffeistä seuraa niin etsin naisia joilla ei enää ole huollettavia lapsia, syystä että kun itselläni on ja lapset mua toisinaan tarvii paljonkin, niin pääsisin helpommalla kun ei tarveis toisenkin lapsista murehtia.
Parit treffit olivat juurikin tällaisten naisten kanssa joilla ei ollut lapsia ollenkaan tai lapset olivat jo lentäneet pesästä ja omillaan mutta valitettavasti näiden henkilöiden kanssa ei muut jutut menneet riittävästi yhteen.
Sitten sattumoisin törmäsin todella ihanaan naiseen jolla on vielä yksi huollettava lapsi..
Myönnän että erinäisistä syistä kyseinen lapsi on varsin haastava tapaus ja olen asian suhteen joutunut useaankiin kertaan vaivaamaan päätäni, jopa lähes masentumaan että onko tässä suhteessa mitään mieltä koska aikuisetkin ovat tässä tiukilla.
Päätin kuitenkin että haluan nuo ihmiset elämääni, lopetan kitisemisen ja autan heitä parhaani mukaan löytämään tasapainon elämässä. Työtä on vielä edessä, tiedän, mutta kestän koska olen Mies. Päätös tehty, näillä mennään ja jonakin päivänä Me olemme Me.
Poikaset voivat mun puolesta jatkaa yh-itkujaan jos eivät kykene vastuuta ottamaan ja kantamaan. Suhteesta kun voi silti saada paljon irti vaikkei kaikki aina niin helppoa olisikaan. Järjestelykysymyksiä, avoin mieli ja sydän täytyy olla ja valmis hyväksymään asioita. Eihän elämä koskaan mene juuri niin kuin itse haluaisi. Se täytyy vaan ymmärtää ja hyväksyä.
Tosiasia on että näillä deittipalstoilla on vain toisten parisuhteiden jämiä lapsineen päivineen ja eihän siitä mitään hyvää seuraa kun kaksi sellaista laiteaan yhteen.
Osa tuntuu olevan täysin kyvytöntä mihinkään deittailuun ja osa ehkä olisi, mutta ihmisinä ovat sen verrna hankalia, että se on sula mahdottomuus.
Ja sitten nämä ylijäämät kertovat jo neljättä vuotta profiileissaan elävänsä täysipainoista elämää ja että eivät välttämättä etsi mitään, mutta rivien välistä voi lukea, että kevyen epätoivon vimmalla etsitään jotakin joka panisi edes kerran :)
Huvittava ilmiö roikkua deittipalstoilla, jos ei välttämättä etsi mitään. Mitä he siellä sitten tekevät? En ikinä vastaisi miehelle, joka ilmoittaa profiilissaan, ettei etsi välttämättä mitään. Huvikseenko siellä roikutaan? Vai seksiseuran vuoksi? Jos seksiin etsii seuraa, niin mikä pelottaa ilmoittaa se suoraan?
Katsos kun ihminen on yksin niin jo se auttaa irtaantumaan omasta kurjuudesta kun käy "katselemassa" deittipalstalla. Ja saattaahan siellä saada joskus jonkun viestinkin ja flirtin. Eli ihmiset hakee huomiota roikkumalla deittipalstoilla. Paha juttu niissä on se, että jos joskus jonkun löytääkin niin huomaa kuitenkin jääneensä koukkuun deittipalstaan ja sinne palaa heti kun elävä ihminen ei olekaan sellaienn kuin on kuvitellut.
Joo on tullu huomattua. Varsinkin monen alle 30-vuotiaan naisen kohdalla siellä profiilissa lukee ettei välttämättä etsi mitään, mutta sit kun kolahtaa niin ei pane vastaan. Eli suomeks sanottuna ne etsii sitä täydellistä miestä mitä ne ei netistä tuu löytää.
Olen ihmetellyt samaa mitä aloittaja on kirjoittanut. Olen kylläkin nainen, joka yritti treffailla miesten kanssa iältään 40-55v. Juman kaut miten vaikeeta oli kun heillä näitä pienokaisia oli huollettavana. Hankalimpana tuntui olevan treffailu jos kotona tai yhteishuoltajuudessa oli teini-ikäisiä. Ne jos ketkä osaa pyörittää näitä rakkaita isiä ja isäthän pyörii.
Onneksi löysin miehen, jonka lapsi on jo aikuinen. Voimme rauhassa viettää viikonloppuna miten se meille sopii, eikä kakarat soita isukkia minkä tahansa syyn takia kotiin, vaikka kuinka olisi äidin viikonloppu. Nämä teini-ikäiset kun pörrää äidin ja isän kodin välillä.
Ei ikänä enään yh-isää tai yhteishuoltajuudessa olevaa isää !!
Täytyy sanoa, että tämäkin taas yllätti mut. Paras tapa onkin olla lukematta tätä palstaa tai muuten iskee epäluulo kaikkia ihmisiä kohtaan. Itselläni on paljon vapaa-aikaa, enkä tunnista itseäni aloittajan viestistä. Lapsella on isä, joka hoitaa vähintään puolet ajasta lasta ja varsinkin jos itselläni on menoa (vaikkakin vain treffit). Sitten on vielä isovanhemmat.
No, asiaan. En kyllä ymmärrä miksi aloittaja lähettelee viestejä yh-äideille jos siitä aiheutuu hänelle moisia harmeja. Vähän kuin löisi päätä seinään ja ihmettelis missä vika kun otsaan sattuu. Typeryys on yksi synti kai sekin.
Sitten ollaan me naiset, jotka eivät edes halua heti alkuun miestä, joka "roikkuu" takinliepeessä 24/7. Olen ollut tällainen JO ennen lasta, joten lapsen "viemällä ajalla" ei ole mitään merkitystä tässä. Ja kyllä tällaisillekin tyypeille kysyntää löytyy, kas kun on samanhenkisiä miehiäkin!!! Luulisi, että tästä isosta maailmasta löytyy jokaiselle joku, jonka kanssa mieltymykset ja arvot natsaavat? Ettei aloittajan tai muiden tarvitse lähteä sinne päänhakkuureissulle ;) Ikäisilläni ihmisillä on itse asiassa paljonkin suhteita, että ei muuteta koskaan yhteen vaan tapaillaan usein, mutta ei joka päivä. Nuorempana asia on toki eri, uskoisin.
Omituisinta tässä kaikessa on se, että ainakin he, jotka minulle kirjoittelevat, lapset ovat ok - tarkoitan siis läsnäoloa treffeillä (esim. kahvilan leikkipaikassa). Itse menisin myös mieluummin yksin treffeille ja yleensä ehdotankin, että sopisiko vaikka ylihuomenna kun olen yksin mutta valtaosa ehdottaa että voin ottaa lapsen mukaan niin päästään heti, heitä ei haittaa ollenkaan. Ja jos on "lapsellinen" mies niin ollaanpa yleensä sovittu kahvitapaaminen molempien lasten kera kahvilaan, jossa leikkipaikka. Hauskaa on ollut. Yleensäkin yritän ottaa ekatreffit kaveripohjalta, kivoja uusia tuttuja kaveripiiriin ja muistoja on jäänyt matkalta.
Itse en mielelläni tapailisikaan lapsetonta miestä, koska niin se vain menee, että se mitä ei ole kokenut, sitä maailmaa ei ymmärrä, oli kyse lapsista tai jostain muusta. Mutta en koskaan yleistä, sillä on miehiä, jotka palluttavat toisten lapsia kuin omaansa. Minkä itse asiassa ymmärrän paremmin kuin hyvin - itsekin kun olin lapseton niin muiden lapsia oli kivakin hoitaa satunnaisesti ja palluttaa kun tiesi että ne voi palauttaa vanhemmilleen ja lopulta viime vastuu lapsista on aina heillä ;) Eli voi ottaa parhaat puolet tilanteesta. En koskaan ollut lapsirakas...