Vai aiotko mennä samaa mutkaista rataa kuin tänäkin vuonna. Aiotteko yrittää iskeä naisia/miehiä?
Mitä uutta toivot elämääsi ensi vuonna?
kyselijä.
58362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
En osaa oikein toivoa mitään, samoilla mennään mitä tänäkin vuonna. Naisia yritän iskeä korkeintaan satunnaisilla baarireissuilla jos olen riittävän kännissä, muuten saavat olla ihan rauhassa.
Olen päättänyt luopua sinkkuudestani, mikäli sopiva miesehdokas sattuu kohdalle.
Lupaan tehdä itse aloitteen.
Aion lähteä ensi kesänä pariksi viikoksi Tukholmaan lomalle tsekkaamaan miestarjontaa. Tavoitteena olisi löytää salskea ruotsalainen, tai ainakin pohjoista rotua oleva mies.
Tukholmassa asuu vain homoja ja rikollisia somaleita.
Olen kuullut, että siellä asuu myös heteroita.
Ei vaan. Ruotsalauset miehet on aivan ihania.
Ongelma lienee siinä ettei suominaiset oli kovin korkeassa kurssissa ruotsissa(kaan), you know ;-)
Niin, naisissa on eroja. Myös suominaisissa.
Minä pidän pohjoismaalaisista miehistä, erityisesti ruotsalaisista.
Toisaalta minusta pitävät miltei kaikki miehet, aasialaisista amerikkalaisiin :)
Mistähän se sitten johtuu :)
Ulkonäöstäni.
Siitähän se ensimmäisenä johtuu. Sitten kun jutustellaan, niin useimmat pitävät persoonastani. Eivät ehkä kaikki, mutta niinhän se elämässä menee.
Ja kuitenkin olet jotenkin kummasti sinkkuna. Eiköhän se Turkki ole sulle otollisinta metsästysmaata.
Olen ollut jo muutaman vuoden sinkkuna ihan omasta halustani.
Mielestäni uuteen parisuhteeseen on turha hätiköidä. Minulla vei aika kauan toipua edellisestä suhteestani.
Turkissa en ole koskaan käynyt, mutta eipä minulla olisi mitään parin viikon all-inclusive lomaa vastaan turkkilaisessa tasokkaassa hotellissa.
Stereotyyppiseen turkkilaiseen mieheen en pysty tuntemaan vetoa edes ajatusleikin tasolla. Siis sellaiseen lomakohde-pelimieheen.
Joten en oikein ymmärrä, miksi suosittelet minulle "metsästysmaaksi" Turkkia.
Vaikutat ihan fiksulta, onnea vaan siihen svenssonin etsintään.
Mullekin kelpaisi ruotsalainen vaalea viikinki *huoh* tai norjalainen pitkä ja komea valkoihoinen mies :)
Asun Munkkiniemes, 15 % suomenruozalaisii väestöstä. Ovat ihan tavallisiin ihmisii, eivätkä mitään homosexuaaleja ainakin valtaosa Muncan suomenruozalaisista.
Monenko nussima olet? Ja edustavatko nussijasi kaikkia miesrotuja aasialaisista amerikkalaisiin?
Toivon, että ensi vuosi jää historiaan vuotena, jolloin viimeinkin löysin neitsytmorsiameni.
Montako vuotta oot jo sitä neitsytmorsianta odottanut? Pitääkö sen tulla sua kotoo hakemaan?
Olisihan tuo bonari. Miksei naisille kelpaa kunnon mies?
Kunnon mies = kotoa hakemaan tulevaa neitsytnaista odottava miesprinsessa? Taitaa vain saduissa olla semmoisia naisia.
Milloin se näin päin kääntyi, että mies haluaa olla se prinsessa?
Toivon tulojeni 2,5 kertaistumista 85000e paikkeille, siis nettovuositulojen. Toivon lopullista abiding nondual awareness "kokemusta", nojoo tiedetään tiedetäään että se on abiding aina. Mutta silti, miksi en voi jokainen hetki "nähdä" tätä. Jaaaaaa omistusasunnon hankkiminen Tallinnasta, rakastajattaren vaihtumista virolaiseen kissaan, uuden kielen opiskelua... Eli aika perusjuttuja toivon, enkä ainoastaan toivo. Tiedän, että saavutan kaiken. Sillä minä hallitsen elämäni tuhannet tyyppikuviot.
Iskeä, en ole koskaan iskenyt ketään. Naiset ilmestyvät elämääni. HAha.
No mites tuollaisen ytm-elämän oot ittelles rakentanut. Valaise meitä valaistumattomia vähäsen.
Katotaan ny mitä ens vuodesta tulee.
t-) Toivoisin vihdoin saavani aikaiseksi kielikurssille paikan.
Toivoisin parempaa itseluottamusta ja että saan graduni valmiiksi alkuvuodesta.
Tänä loppuvuonna aion sortua perinteisempiin uuden vuoden lupauksiin.
Ensimmäisessä vaiheessa aion laihduttaa vähintään 10 kiloa. Lisäksi alkuvuodesta oli se rupattelutaidonkurssi, josta syksyllä oli palstalla puhetta. Siitä ei ole kuulunut kyllä mitään, mutta ilmoittauduin joka tapauksessa. Lisäksi vähennän palstailua. Jos edes kaksi näistä tavoitteista ylittyy (joista toinen laihdutustavoite), laitan kesänkorvalla taas treffi-ilmoituksen ja vastaan johonkin.
Kaiken tämän keskellä otan taas toimenpiteitä muun elämän hankkimiseksi ja vetelehtimisen vähentämiseksi. Vähennän konsolipelaamista (paitsi sitten kun Dark Souls II ilmestyy, niin sallin väliaikaisesti jyrkän takapakin siinä), käyn taas enemmän elokuvissa ja muissa riennoissa. Luen enemmän, ja vaikka tietyt DVD/TV-sarja -uusinnat odottavatkin, katselen muuten vain aiemmin näkemättömiä sarjoja ja elokuvia. Kuitenkin asetan ulkona katsotut elokuvat ja teatterin etusijalle.
Työelämään liittyvät asiat on jo hoidettu, joten siltä osin ei tarvitse pohtia mitään ylimääräisiä toimenpiteitä. Toisaalta lueskelin vanhoja palstaviestejä tässä eräänä joutilaana iltana, sen perusteella kai pitäisi hankkia alennus, mutta taidan nyt silti tyytyä siihen, mitä on.
Tavoitteet ovat yksinkertaisia, mutta vanhastaan tiedän, miten helposti sekin vähän jää saavuttamatta. Toivottavasti en ole raportoimassa viikottain niistä täällä.
Ei paha. Ensi vuotesi näyttää lupaavalta mutta en ymmärrä sitä miksi palstaamista pitäisi vähentää?
Kesänkorvalla treffi-ilmoitus..painoa pudottaa..tuo kuulostaa niin tutulta ja vuosia toistuvalta traditiolta. Täällä olen yhä minäkin. On paino tai riennot mitä hyvänsä. Vähän tai paljon.
Palsta on sekä aikasyöppö että mielialaa imevä vampyyri. Vähentämällä sitä uskon aivan aidosti, että elämänlaatu paranee, kun ei tarvitse täällä ahdistua ja pahoittaa mieltään ja taistella provoja ja jotain yksittäistä seinähullua vastaan.
Minä uskon kyllä, että painonpudotuksella voisi olla merkittäväkin vaikutus treffailumenestykseeni. Johan viime vuonna pari varsin hyvätasoista lähtivät ensitreffeille - hoikempana ja pääni muulla kuin jyystäjäkarjuilla ja älyttömillä provoilla täyttäneenä onnistumistodennäköisyydet voisivat olla jopa toivoa antavia.
En tiedä. Jokapaikassa tuntuu olevan umpikuja vastassa joten odotukset eivät ole oikein korkealla missään. Pienet piirit ja vaihtoehdot. Mielensä voi pahoittaa monessa paikassa mutta kyllä täällä tosiaan provoja riittää. Vieläkin ihmettelen miten muutama tuttava on täältä puolison löytäneet?
Ehdottomasti sama juttu itselläni mitä tulee tähän palstaan. Olen huomannut että näiden juttujen kelaaminen mitä palstalle kirjoitetaan saa minut entistä masentuneemmaksi ja ahdistuneeksi. Mutta oma vika, ei kukaan minua pakota klikkaamaan auki tätä palstaa.
En tiedä mikä ihmeen juttu nyt tänä syksynä kolahti päälle kun näitä juttuja aloin taas pohtimaan. Aiemmin minulla oli pitkä kausi että en ajatellut ollenkaan mitään naisettomuutta yms ja tätä palstaa ei kiinnostanut klikata auki ollenkaan. Silloin kun en kelaa näitä juttuja niin jopa elämä suurimmaksi osaksi tuntuu jopa melkein siedettävältä.
Tässä kun nyt saattaa olla elinaikaakin vielä yli 30v jäljellä niin olisihan se ihan mukava että se aika menisi muuten kuin miettiessä katkerana asioita joita ei ole saanut. Tosin, en usko, että elän yli seitsemänkymppiseksi asti. Ihmiset jotka ovat tavalla tai toisella elämäänsä pettyneitä ja amsentuneita myöhemmin sairastuvat helpommin vakaviin sairauksiin. Luontoäiti on tuossa mielessä sittenkin armollinen.
En toivo muuta kuin että pääsis pois. Tää ihmiskunta on jo niin nähty. Tylsä paikka.
Lupaan käydä ensi vuonna enemmän baareissa ja ryypätä enemmän ja yrittää saada naisen sänkyyni.
työntää kaluni vihdoinkin naisen pilluun
toivon , että tutustuisin mukavaan mieheen jonka kanssa voisi viettää aikaa ja hullutella ja hän hyväksyisi minut sellaisena kuin olen. Olen transsukupuolinen nainen.
En tiedä onko minulla mitään sellaista asiaa jota kirjaimellisesti kannattaisi toivoa. Tuntuu että kaikki on kiinni omista tekemisistäni ja kohtalon tai sattuman osuus on kovin pieni. Voin olla väärässä mutta siltä se tuntuu. Terveyttä pitää tietysti toivoa niin itselle kuin läheisille.
Kumppanin löytymistä olen joskus toivonut, mutta enää en osaa ajatella sitä sellaisena asiana jossa toiveilla olisi merkitystä. Kyse on masentavan paljon todennäköisyyksistä ja viitseliäisyydestä kiinni. Jos teen fiksuja aloitteita paljon, todennäköisyys voi olla ihan hyväkin. Jos en tee mitään, toivon vain, niin mahdollisuudet ovat olemattoman pienet. Masentavan epäromanttista mutta minkäs sille voi.
Nyt pitää laittaa kovat tavoitteet, 2014 laitetaan loppuelämäksi uusi vaihe päälle:
- kirjoitan pari novellia valmiiksi (kirjaa ei sentään vielä kannata lupailla itselleen; inhoan kirjoittamista vaikka rakastan sitä)
- kuntoilen 3-4 krt/viikko, kroppa rantakuntoon (tai ainakin että on hyvä olo itsellä vaikkei kroppa ikinä hyvältä näyttäisikään)
- ... no ehkä ei kannata enempää lupailla, tuossa oli jo aika kova - paitsi: kokeilen jälleen ehkä 1 kk S24-treffejä!
Joo, tuossa olisi setti kasassa...
Oletko kirjailija? Minulla on vähän samanlaisia salaisia haaveita, siis että saisin kirjoitettua (ainakin) pöytälaatikkoon novelleja ja romaanin. Aina kuitenkin kun yritän tehdä jotain, tulee joku onneton yhden sivun ATM-novellin alku (joka jää aina siihen) tai itsetyydytykseen kelpaava niin ikään yhden sivun seksifantasia. Oikean tarinan kirjoittaminen tuntuu vähän samalta kuin laihduttaminen - periaatteessa minkään ei pitäisi estää, eikä silti tunnu tuloksia tulevan.
Itse tuumasin jo vuosia sitten että koska Supernaiivi on jo kirjoitettu, on ihan turhaa edes yrittää.
Tätä samaa. Ensi vuosi on jälleen parempi kuin nykyinen.
Jos vaikka aluksi lakkaisi toivomasta ja alkaisi vaan toimimaan enemmän.
Ois tosiaan ihan jees joku ihana tyttö katkaisis tämän mun pakkikierteen...
Taisin tosiaan tehdä 6tytölle aloitteen kuluneena vuonna ja hävisin tämän vuoden tilastoin 6-0.
Toivon enemmän itsevarmuutta tulevalle vuodelle, että uskaltautuisin kahville edes yhden treffipalstalaisen kanssa :P Kun ei mua täältä kotoa tuu kukaan hakemaan ilmeisesti. Pitäis tajuta se, että vaikka treffikaveri juoksiski karkuun mut nähdessään tai heittäis pakit muuten, niin mitä sitten!!? Ei sen nyt mikään maailmanloppu ole...
Lottovoittoa.
Toivon ettei mitään uutta tulisi, että asiat olisivat aina näin, mutta eihän se mene niin.
Toivon että saan tissiä ja tus.sua
Ensi vuoteen kuuluu:
Paljon enemmän matkustelua.
Kahden kielen opiskelua kurssilla, ja pari muuta omatoimisesti.
Uusi työpaikka.
Olen yli kolmekymppinen ikisinkkumies ja oon tässä joulunpyhinä miettinyt, että olenkohan vielä ensi joulunakin yksin.
Realistina olen tajunnut, että hyvin suurella todennäköisyydellä olen sinkku vielä vuodenkin päästä.
Mutta ainahan sitä toivoo, että jos vaikka tulevana vuonna rakkaus tulisi vastaan...
Mulla juolahti sama ajatus jouluruokaa sulatellessa päähän. Ja yhtä surkeana totesin, että suurella todennäköisyydellä olen ensi jouluna ihan samassa tilanteessa, ehkä pari ryppyä rikkaampana. Ainakin ajattelin parantaa mahdollisuuksiani, jatkan yhä aktiivisemmin pari kuukautta sitten aloittamaani jumppa/sali -harjoittelua, mutta tuplaan käyntien määrän 6krt/viikko. Helpompi hyväksyä yksinolo ja hymyillä säteilevästi pariskuntien keskellä kun omaa kadehdittavan rungon.
Yritän tehdä myös asennemuutosta, lupasin kokeilla myös hypnoosia jollen omin avuin siihen kykene. Aion opetella nauttimaan sataprosenttisesti ja rehellisesti yksinolosta, niin en hukkaa vuodesta yhtään aikaa sellaisten asioiden surkutteluun joille en voi mitään. Yritän nauttia elämästä enemmän harrastamalla kaikkea kivaa. Tiedä sitten ovatko nämä enemmän toiveita kuin lupauksia, mutta aina voi yrittää.
Jos sinä ikisinkku olet niin kyllä sinä vuodenkin päästä olet yksin tai sitten et ole ikisinkku. Itsekin olen ikisinkku ja tiedän että olen vuoden, 5v, 10v jne päästä yksin.
Viime vuosina on tullut niin paljon tehtyä virheitä ja mokailtua että toivon etten enää toimi niin vaan oppisin aikuisemmaksi.
Tissin ja tus.sun lisäksi meen myös etelään kesällä ja sitten teen muodonmuutoksen. Palkkaan jonkun stylistin muokkaamaan mun ulkonäköä jotta olisin kiinnostavampi naisten silmissä. Jos en sittenkään saa pil.lua niin muutan kanadaan.
Maisteriksi valmistuminen olkoon ainoa toive ja tavoite ensi vuodeksi. Tiedän ettei siitä tule seuraamaan muuta kuin ikiopiskelijan statukseni muuttuminen ikityöttömyydeksi, mutta olisipahan edes jokin asia elämässä loppuun saatettu ja voisin keskittyä täysipainoisesti syrjäytymiseen.
Mitään muuta ei ole realistista toivoa. Voisin toki toivoa musiikillisen "urani" edistymistä, mutta ilman rahaa en voi hankkia parempia välineitä tai rauhallisempia työskentelytiloja ja -oloja, joten ainakaan teknistä tasonnousua ei tule tapahtumaan. (En tarkoita musiikillisella urakehityksellä mitään taloudellista – musiikkiprojektini ja elämäni kun ovat hyötyä tavoittelemattomia – vaan lähinnä vihamiesten määrän lisäämistä.) Toki toivon että tulevan vuoden aikana syntyisi edes jokunen kohtuullisen hyvin kirjoitettu kappale, josta joku pahoittaisi mielensä.
Yleisesti ottaen on päivänselvää, ettei mikään tule muuttumaan, ellen sitten sairastu vakavasti tai jotakin vastaavaa. Asioiden pysyminen kutakuinkin ennallaan on paras mahdollinen skenaario, jota voin toivoa.
Sinähän asut kotona ja rahoitat elämäsi opintotuella sekä pimeillä keikkatöillä, eikö niin? Etkö opiskeluista irti pääsevänä voisi ilmoittautua työttömäksi tai suoraan vaikka sossupummiksi, jolloin tulosi oikeastaan vain kasvaisivat? Voisit samalla myös muuttaa johonkin halpaan vuokraluukkuun.
Rakkauden kesä 2014.
Rakkauden joulu 2014...aion ensi jouluna iskeä Joulupukin.
En toivo vaan toimin. Vuonna 2014 aion pysyä täysin sinkkuna. Ensimmäinen vuosineljännes olkoon tipaton. Iso projekti on saatava päätökseen ja sen jälkeen ihanaa lomailua jossain teknologian tavoittamattomissa.
dragon age3 ja southpark stick of truth pelejä ainakin
Tavoitteeni vuodelle 2014:
* Pudotan painoa vähintään 15 kg
* Kun olen pudottanut painoani vähintään tuon 15 kg, laitan nettiin treffi-ilmoituksen
* Olen aktiivisempi ja aion olla enemmän ihmisten ilmoilla. Otan tavoitteeksi käydä joka toinen viikko jossakin esim. elokuvissa, taidenäyttelyssä
* Uudistan vuosikausia ollutta samaa hiusmalliani. Värjäytän hiukset
* Pidän kiinni siitä, että harrastan liikuntaa joka toinen päivä
* Lisään kasvisten syöntiä ja vähennän karkin syömistä
* Otan enemmän yhteyttä kavereihini enkä aina kieltäydy kaveritapaamisista
Tämän kaiken aion rahoittaa karkinsyönnin lopettamisesta säästyvillä rahoilla. Lopetan myös pari lehtitilausta ja pistän vaatehankinnat kokonaan jäihin, kunnes olen selkeästi laihtunut. Näillä säästyneillä rahoilla voi sitten ostaa leffalippuja yms.
Kun itsetuntoa on saanut kohotettua, niin katsotaan, että riittäisikö rohkeus aloittaa opintoja työn ohessa.
Lupaan käydä paljon salilla ja välttää naisille puhumista livenä.