Mitä ajattelet kun olet jäänyt osattomaksi sellaisesta rakkaudesta, läheisyydestä, hellyydestä, välittämisestä ja seksistä jota voit kokea vain vastakkaisen sukupuolen kanssa?
Olet huomannut että naisia on paljon, osa heistä on varattuja, osa vapaita, MUTTA ehkä juuri sinä ja ainakin minä olemme molemmat jääneet osattomiksi alussa kuvailemistani asioista - Minussa tämä herättää vihaa, häpeää ja katkeruutta. Miksi minä en saanut kokea mitään positiivista naisten kanssa?
Tunnen myös kateutta niitä miehiä kohtaan joilla on parisuhde, seurustelusuhde tai panosuhde.
Olet huomannut että naisia on paljon, osa heistä on varattuja, osa vapaita, MUTTA ehkä juuri sinä ja ainakin minä olemme molemmat jääneet osattomiksi alussa kuvailemistani asioista - Minussa tämä herättää vihaa, häpeää ja katkeruutta. Miksi minä en saanut kokea mitään positiivista naisten kanssa?
Tunnen myös kateutta niitä miehiä kohtaan joilla on parisuhde, seurustelusuhde tai panosuhde.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Jaa-a ehkä masentaa vähän, mutta en kyllä osaa vihata ketään, tai olla kateellinenkaan. Varmaan kärvistelen vielä aikani ja jossai vaiheessa haen thaikusta jonkun naisen lopulta.
Joskus vapaa-aikana saattaa alkaa masentaa ja katkeroittaa, mutta kyllä se siitä. Kuitenkin tiedän, että naisen iskeminen ja saaminen parisuhdemarkkinoilla on nykypäivänä sen verran kovan työn takana ettei sitä kannata edes yrittää. Ainakaan minun tapauksessani. Yksin on lopulta helpompaa.
Luen kirjoja, koitan opiskella aina jotain uutta kirjoista, pelaan pelejä, käyn kuntosalilla, soittelen kitaraa ja olen vaan. Töissä käyn vielä ja kun jään työttömäksi, niin silloin osa päivästä kuluu työn etsimiseen myös.
Useimmiten olo on rauhallinen ja hyvä. Kun on kämpillä omassa rauhassa. Ei tarvitse stressata mistään. Mutta ei se aina helppoa ole olla yksin. Mutta minkäs teet. Liian vaikeaa tuo parisuhteen löytäminen ja liian suuren työn takana. Ei kiitos siis.
Kyllä sitä kieltämättä välillä katkeruuskin hiipii mieleen mutta toisaalta sitä on vuosien mittaan niin urautunut tähän yksin elämiseen että ei sitä oikein osaisi enää muunlaista elämää edes kuvitella.
En minä kenellekään kateellinen osaa olla, mutta itsellä on kyllä syvällä kaipuu naisen läheisyydelle ja se masentaa. Ei sitä kannata jäädä kuitenkaan murehtimaan. Kannattaa yrittää lähestyä aina oman tasoisia naisia, mutta ei kannata odottaa liikoja ja innostua liikaa.
Tapasin yhden naisen joka oli samanlainen kuin minä, meillä oli paljon yhteistä ja juteltavaa. Sitten kun kerroin että en ole seurustellut koskaan, niin sitten hän vain tylysti sanoi, että meille ei voisi koskaan tulla suhdetta. Hänellä suhteita oli ollut paljon ja ollut naimisissakin. Sanoi, että en voi tietää millaista on olla parisuhteessa. Just...en kyllä ihan ollu samaa mieltä. Mutta hyvissä väleissä sitten lopetin siihen. Jos naisella on tuo asenne, niin ei ole minun tyyppinen alkujaankaan.
Tunnen lähinnä kaipuuta toisen ihmisen läheisyydestä. Sitä tietoisuutta että tiedän jonkun odottavan minua kotiin ja toisinpäin että on joku jota odottaa. Myöskin se tunne kun voi olla toisen lähellä avoimesti oma itsensä tietäen että hän ei tuomitse, leimaa ja arvostele, sitä kaipaan myös paljon. 5vuotta ollut nyt sinkkuna ja kieltämättä välillä sitä tuntee olonsa yksinäiseksi kun katsoo vaikka lähipiiriä jossa ensivuodelle syntyy kolmelle pariskunnalle perheen lisäystä mutta onneksi on kavereita ympärillä ja tekemistä riittää muuten niin ei nuo tunteet pääse niin valloilleen. Mutta uusi vuosi ja uudet kujeet joten eihän sitä tiedä mitä tapahtuu ihmissuhde rintamalla tulevana vuotena.
Minulle on muodostunut sellainen ajatusmaailma että parisuhteet ja niistä vatvominen on jotain mikä koskettaa muita ihmisiä mutta ei minua. Aina kun esim töissä työkaverit puhuvat naisistansa niin ymmärrän että se on aihepiiri mihin minulla ei omakohtaisesti tule koskaan olemaan mitään sanottavaa.
Oma ajatusmaailmani on samanlainen. Muiden ihmisten parisuhteet ovat minulle maailman luonnollisin asia, mutta omalle kohdalleni ajateltuna juttu muuttuukin täysin utopistiseksi fantasiaksi: sellaista ei vain tapahdu, ei voi tapahtua minulle. Parisuhteen kanssa mielestäni aivan yhtä todennäköistä on joutumiseni avaruusolentojen abduktoimaksi, enkä edes usko ufoihin. Tai tietenkin uskon etteivät havainnoijat aina tunnista kaikkia näkemiään lentäviä esineitä (unidentified flying object), mutta tarkoitan "ufoilla" nyt ekstraterrestiaalisia aluksia, joissa harmaat molopäät suunnittelevat antureiden asentamisia ihmisten takapuoliin. Eli yhteenvetona: vaikka taivaalla olisikin nähty ufo per se, toistaiseksi on näkemättä anturoitu ufoperse. Mutta nyt hourintalääkkeet huiviin ja takaisin asiaan:
Sama tunne pätee kohdallani myös yhdistelmään minä työelämä. Näen ihmisten ympärilläni työllistyvän, etenevän urallaan, vaihtavan työpaikkaa, menestyvän. Täysin tavallisia asioita – kaikille muille! Mutta sitten jos yritän ajatella, että minäkin voisin olla kuin nuo toiset, voisin joskus päästä itsenäisessä elämässä edes alkuun... Täysin mahdoton kuvitelma: enhän ole ansainnut mitään sellaista.
Oikeastaan kuvitelma kelpaamisesta – sekä parisuhteen että työn kohdalla – on ollut minulle täysin mahdoton niin kauan kuin muistan. Olin aina kiltti ja tunnollinen, tein mitä käskettiin, vaikka koko ajan tiesin, ettei tekemisilläni ole minun kohdallani mitään merkitystä. Olipa kyse sitten naisista tai elämästä yleisesti.
Itselläni on asiat siinä mielessä hyvin että töitä sentään on riittänyt mutta ei tulisi mieleenikään alkaa pitkäaikaistyöttömille saarnaamaan että jokainen varmasti saa työtä jos haluaa vertauksena sille kuinka naisettomille miehille sanotaan että jokaiselle varmasti löytyy nainen.
Ilmeisesti kuitenkin ihmiset joille työ ja/tai parisuhde ovat itsestäänselvyyksiä eivät osaa asettautua sellaisten asemaan joille noin ei ole.
Kyllä kaipaan itsekin naista jakamaan elämän kanssani mutta toisaalta varmaan pitkään sinkkuna vasten tahtoaan olleet miehet ja myös naiset usein odottavat liikaa parisuhteelta.
Eiköhän ne varatut ole yhtä lailla osattomia rakkauden, läheisyyden, hellyyden, välittämisen ja seksin suhteen.
Nämä asiat ovat monille ihan itsestäänselvyyksiä, heillä on naisia ja heillä on parisuhteita.
Mutta itselleni myöskin nämä naisasiat ovat hyvin, hyvin kaukainen juttu. Ei edes osaa ajatella ikinä mitään naisasioita, ei seurustelua, ei seksiä, jne. Kai se on niin, että kun naiset eivät kiinnostukkaan, niin sitä sitten jotenkin automaattisesti alkaa ajatella niin kaukaisena asiana.
Tavallaan naisiahan on työpaikalla paljon, ravintoloissa paljon, urheilutapahtumissa paljon, jne, mutta itselleni nuo ovat hyvin kaukaisia asioita.
Monella miehellä saattaa olla naispuolisia kavereitakin, mutta itselläni ei ole ollut yhtäkään. Monet ovat ihmetelleet, että eikö minulla tosiaankaan ole yhtään naispuolista kaveria, joka lähtisi kavaljeeriksi johonkin. Kerran lähdin kaupoille joululahjaostoksille, kun hyvä kaverini halusi lähteä kanssa seuraksi naisystävänsä kanssa. Ehdotti sitten, että minäkin voisin ottaa jonkun naisen seuraksi, olis paljon luonnollisempaa.
Mutta kun nimenomaan ei ole ketään, ketä pyytäisi. Ei ensimmäistäkään. Toisilla miehillä niitä riittäisi kymmeniä, ellei satoja. Tiedän, etteivät tasan käy onnenlahjat tässäkään.
Sanotaan, että naiset ovat yksilöitä ja he viehättyvät hyvinkin erilaisista miehistä. Toinen tykkää sporttisesta, toinen rentuista, toinen kitaraa soittavista vapaamatkustajista, toinen akateemisista älyköistä, toinen kotona viihtyvästä, toinen matkustelevasta, jne.
No itse käyn salilla 3 kertaa viikossa, pelaan ja valmennan jalkapalloa, soitan sekä akustista että sähkökitaraa, opiskelen ja luen paljon, viihdyn kotona paljon sekä matkustelisinkin paljon enemmän paikasta toiseen, jos vain rahaa olisi enemmän.
Mutta sitten tilanne on kuitenkin se, ettei yksikään nainen kiinnostu. En ihmettele sitä yhtään, koska ulkonäöllisiltä ominaisuuksilta olen kaikkea muuta kuin mikään naisia viehättävä.
Eli ei perusteena käy tuo, että naiset tykkäävät kuka minkälaisesta miehestä. Jos kerran tuo pitäisi paikkaansa, niin meikäläisen ympärillähän pyörisi naisia kuin häkää. Mutta ei yksikään kiinnostu. Enkä tosiaankaan ihmettele sitä yhtään.
Joku tuossa saattaa kertoa, että se on oma vikani, kun en kuuleman mukaan halua ketään. No tämähän on juurikin se syy-seuraussuhde. Kun yksikään nainen ei kiinnostu ja haluaisi viehättää valtaosaa naisista, niin kun tätä ei tapahdu, niin ei kiinnosta enää yksikään.
Ja vaikka ei kiinnostaisikaan valtaosaa naisista, niin luulisi, että edes joku yksittäinen nainen olisi kiinnostunut, mutta ei.
Vaikka soittaa kitaraa, vaikka toimii opettajana, ohjaajana ja valmentajana, vaikka pelaa futista, vaikka käy salilla, vaikka lukee paljon ja opiskelee, vaikka pukeutuu tyylikkäästi, jne.
Toiset miehet vain jäävät paitsioon. Ei siihen paljoa tarvita, että kukaan ei ole kiinnostunut. Ihan pelkkä perusmies voi jäädä täysin paitsioon naisasioissa, eikä ikinä kerry kokemusta, vaikka kuinka yrittäisi. Voi tosin olla ihan huonoa tuuriakin, ei vain löydä sitä yksittäistä kiinnostunutta naista, joka asuu vaikka Nevadassa. Kukaan ihminen ei elämänsä aikana tapaa kaikkia maailman ihmisiä, joten aivan hyvin voi olla mahdollista, ettei sitä yksittäistä naista ikinä tapaa.
"Sanoi, että en voi tietää millaista on olla parisuhteessa. Just...en kyllä ihan ollu samaa mieltä. Mutta hyvissä väleissä sitten lopetin siihen. Jos naisella on tuo asenne, niin ei ole minun tyyppinen alkujaankaan."
Näinpä. Mutta tässäkin esimerkki oli vain yksittäinen nainen. Mutta kun tuota katselee laajemmassa kuvassa, niin tuohan on ihan yleinen ajatus naisten keskuudessa. Et ole todellakaan ensimmäinen, joka tuollaiseen naiseen törmää.
Monesti aina myös kerrotaan kaikenlaisia syitä, että tuo oli vain yksittäinen nainen ja tuo yksi oli sitä mieltä ja tuo kolmas taas oli tuollainen. Mutta joillekkin miehille on ihan sama, minkälaisen naisen tai kenet naisen he tapaavat, aina on joku syy, miksi nainen ei huoli.
Joko on liian lyhyt, liian ruma, liian kiltti, liian ankea, liian köyhä, liian tyylitön, liian väritön, liikaa muille kelpaamaton, liian kokematon, jne. Kyllä siinä äkkiä mitä erilaisimpien naisten kohdalla pääsee kuulemaan mitä erilaisempia syitä. Mitä erilaisempia naisia kohtaa, sitä suuremman määrän eli selityksiä kuulee. Mies on ihan mukava, mutta ei minun tyyppiäni. Tämähän se on aina, ihan kiva ja mukava mies, mutta ei vain ole minun tyyppiäni. Ulkonäkö ei stemmaa, luonteenpiirteet eivät kohtaa, huumorintaju ei ole samanlaista, maailmankuva on liian erilainen, mies on liian samanlainen kuin nainen, jne.
Joissakin miehissä on aina jotain vikaa kaikkien naisten mielestä. Eli ei vain kelpaa. Jotkut naiset viehättyvät tatuoinneista, mutta joku tatuoitu mies saakin olla yksin koko elämänsä. Aina on jotain perustavanlaatuista vikaa niidenkin naisten mielestä.
Tietyt naiset arvostavat liikunnallista elämäntapaa ja matkustelua, mutta sitten tällainen mies saattaa olla täysin turn-off niillekkin naisille. Jotain perustavanlaatuista vikaa on hänessäkin.
Itse tiedän varsin hyvin, miksi naiset eivät kiinnostuneita ole, mutta sitten taas monet miehet sitä ihmettelevät, kun ei flaksi käy. Kun kuuleman mukaan itsessä on juuri niitä naisten arvostamia piirteitä.
Hei, et HUUTANUT tällä kertaa yhtään! (taputtaa käsiään)
Joo, seuraavan kerran kun jotkut ämmät muka ihmettelee miksei mulla ole tyttöystävää, sanon kyllä että "siitä syystä kun ette itsekään mua huolisi", menis varmaan hiljaiseks.
Tyylitöntä. Sanot vain että mennään huomenna elokuviin ja sen jälkeen vaikka johonkin mukavaan paikkaan nauttimaan myöhäisillan tunnelmasta. Menevät ne siitäkin ihan hiljaisiksi.
"Eiköhän ne varatut ole yhtä lailla osattomia rakkauden, läheisyyden, hellyyden, välittämisen ja seksin suhteen."
Juurikin näin. Monesti aina luullaan, että parisuhde mahdollistaa seksin saannin, lämmön ja läheisyyden, mutta läheskään aina näin ei ole. Monesti sitä kipinää siihen yhteiseloon ei ole ikinä ollutkaan ja suhde toimii kaveripohjalta.
Ja valitettava tosiasia on vain se, että niin kuin eräs tutkimus (eikä tässä mitään tutkimuksiakaan tarvita, ihan pelkät empiiriset kokemukset riittävät), niin pahat pjat, jotka viehättävät naisia seksuaalisesti, pääsevät juurikin sinne petipuuhiin, mutta kiltit miehet pääsevät parisuhteeseen. Tässä voi joku tietenkin kysyä, että eikö siinä parisuhteessa sitten ole sitä seksiä? No ei todellakaan välttämättä.
Kun se kiltti mies ei viehätä naista, niin miten sitä seksiäkään voi tehdä mieli? Ja kun kiltti mies hyväksyy tämän, niin homma on valmis. Tai sitten joku Pertti Perusmies saa naisen suhteeseen, mutta naista ei niin viehätäkkään seksuaalisesti. Silloin suhde on sellaista kivaa ja mukavaa yhteiseloa, vailla mitään erikoisuuksia.
Tiedän yhdenkin pariskunnan, jossa nainen on lopulta aika härskikin, mutta mies toivoton ressukka, joka tykkää kissavideoista. Onko näillä nyt sitten sitä aktiivista seksielämää? No ei ole, kun mies on aivan toivoton tossukka.
Monesti näkee juuri tätä, että nainen vie miestä kuin litran mittaa joka asiassa. Mies alentuu ihan mihin vain pitääkseen naisen. Seksiä ei kuitenkaan juurikaan ole, kun nainen ei kiihoitu miehestä seksuaalisessa mielessä.
Seksi rakkaan ex-puolison kanssa loppui, kun minua ei viety kuin litran mittaa. Ilmeni vallan yllättäen että omaan tahdon ja pidän linjani kun katson sen tarpeelliseksi. Kyllä nainen teki kaikki mahdolliset pirun temput. Huutaminen, valehtelu, mökötys, mykkäkoulu, seksin lopettaminen, unen häiritseminen, irtaimiston tuhoaminen ja hävittäminen, mustasukkaisuuden herättäminen, erilaiset hauskat uhkailut, väkivallan käyttöyritys, väärillä rikosilmoituksilla uhkailu ja sitä rataa. Lopulta kyllästyin ja poistin naisen elämästäni. Ja sitten sitä kitistään, että miksi minä hänet jätin, enkö rakasta häntä? Ei saatana.
Että ei sillä parisuhteella kyllä mitään tee. Silkkaa paskaa.
Äläs nyt, kyllä parisuhde on mukava silloin tällöin, niinkuin nousuhumala. Pitää vaan osata lopettaa ajoissa.
On näitä kokemuksia/kokemattomuutta naisillakin... Kun on jossain vaiheessa tipahtanut ihmissuhde-junasta pois niin on todella vaikea päästä siihen hommaan enää mukaan. Kokeneet ystävätkin vierastaa sua kun sun vähä ihmissuhdetietämys perustuu tv-sarjoihin ja koostuu kuluneista latteuksista. Kierre pahenee vaan vuosien myötä. Toisilla on vuosien kokemukset pitkistä ja lyhyistä parisuhteista, ja kokemukset vaan kertyy samalla kun itse olet kolmekymppisenäkin seiskaluokkalaisten tasolla käytännön parisuhdeasioissa.
Käytännössä pitäisi siis kerätä itsevarmuutta, jotta uskaltaa lähestyä miehiä. Miten siihen pystyy, kun ei saa keneltäkään positiivista palautetta? Ei voi edes nähdä vaikka joku hymyilisi kun itseluottamus on niin nollassa että kääntää aina katseensa alas vastakkaisen sukupuolen läheisyydessä. Siinä sitä on miehillekin haastetta...
Yksinäisyys ja siihen yhdistetty kokemattomuus murskaavat itseluottamuksen niin että tarvitaan ihme että siitä kuopasta pääsee ylös. Ehkä sitä tämäkin nainen ostaa vielä jonain päivänä pienen mummonmökin jostain syrjästä ja elää siellä katteineen vanhanapiikana.
Ihan kuin mun kirjoittama :)
Mukava ettei ole ihan yksin :) vaikka tietysti sinullekin onnen soisin.
Kyllä se vähän vitutti kun hevonen kaivoon putosi. Mutta onneksi naapurin navetta paloi.
Hah! Eihän sun tartte kun jättää yhteystietosi tähän ,niin sulla on huomenna meili täynnä kaveria valmiina panoon.
Ei ole mitään ihmissuhde junia, joista jäädään. Ihminen joka kykenee normaaliin kommunikointiin, niin kykenee myös parisuhteeseen.. Ei sitä tarvitse harjoitella.
Ei muuta kun teet niinkuin sanoin ja mies hoitaa kaiken sun puolestas..Sen tiedän, että miehelle tämä ei ihan näin yksinkertaista olekkaan, johtuen passiivisista ämmistä.
Muahhahhaa...
Taidat tosiaankin elää siinä harhaluulossa että kuka tahansa nainen saa (tai haluaa?) panon ihan milloin tahansa. Ei se ihan niin mene.
Ja tosiaan kommunikointiin pystyväinen ihminen pystyy myös parisuhteeseen, muuta en väitäkään, mutta helppoa ei tutustuminen, deittailu ja parisuhteen aloittaminen kokemattomalle ole, mietipä vaikka omaa ekaa parisuhdettasi? Ja sitä ennen oli tietysti kaikenlaista sählinkiä naisten kanssa, jonka avulla opit (toivottavasti) jotain naisista ja itsestäsi, minkä vuoksi sitten pystyit parisuhteeseen?
Ja että "mies hoitaa kaiken sun puolestas"??? Enpä voi sitä aloitteen tekoa kuvata "kaiken tekemiseksi". Kyllä niissä harvoissa parisuhteissa joita olen sivusta seurannut kummatkin ovat olleet ihan yhtä aktiivisia, jotta homma on alkanut pelaamaan.
Minä olen ikisinkku, joskaan en kokematon..
Mutta edelleen sanon, että sun ei tartte ku hypätä virtaan kuvainnollisesti ja virta vie.
Ainut asia joka sun tarttee voittaa on tuo sun ujoutesi.
Mies ei ole mikään demoni ja typerys, niin kuin monet naiset on...Tarkoitan tällä sitä, että sun seurustelemattomuutesi tuskin on yhdellekkään miehelle miinus.. Mitä kukaan mies hyötyisi siitä, jos olisit panettanu itsees jollakin nollalla. Ei niin vitun mitään. Mies ajattelee näin.. Naisen ajattelutapa onkin näissä asioissa sitten jotain ihan muuta, niinkuin pojat siitä onkin ahkerasti kirjoitelleet...
Sää voit panna meilis tähän ja takuulla yhteydenottoja ja mahdollisuuksia tulee!
Mies jos panee tähän meilin, niin voit olla saatanan varma, että se on aamulla yhtä tyhjä kun oli ennestäänkin..Tämä on se mailma, jossa me tyttökulta eletään.
On se niin että nuo iänikuiset "opetukset" vieläkin ovat vallassa. Että naisen tulee olla kokematon ja sievä ja hiljaa, ja miehen pitää olla kokenut ja "miehekäs" muutenkin. Sinulla on päässäsi nuo aivan samat vanhat typerät käsitykset.
Olen pahoillani puolestasi. On tosiaan mysteeri, miksi jotkut eivät kumppania löydä. Mistään yksittäisestä piirteestä ei voi olla kyse - on seurustelevia ujoja, seurustelevia köyhiä, rumia ja lihavia. Jokaisen tilanne on erilainen.
On vaikea sanoa, mikä minut on saanut kiinnostumaan seurustelukumppaneistani. On paljon komeita, hauskoja, sosiaalisia miehiä, jotka eivät ole tuntuneet yhtään kiinnostavilta. Lopulta kuitenkin jonkun kanssa kolahtaa persoonat niin hyvin, että romanttiset tunteet heräävät. Ehkä se on sitä, kun huomaa toisen ajatuksenjuoksun olevan hyvin samankaltaista kuin itsellä.
Varmasti ajan kanssa sitä omaksuu "osattoman" roolin. Roolin omaksuttuaan ihminen alkaa toteuttaa sitä, mikä on tuhoisaa. En halua syyllistää - kyseessä vain on psykologinen ilmiö, jonka tiedostaminen voisi auttaa eteenpäin. Omien negatiivisten ajatusmallien muuttaminen on pitkä ja vaativa prosessi, mutta mahdollinen.
Onnea tulevaan vuoteen kaikille!
Se on vähän niin, että kun kukaan ei ole täydellinen, jokaisessa on jotain puutteita tai ärsyttäviä piirteitä, mutta suurimmalla osalla ihmisistä on sitten niiden puutteiden vastapainona jotain positiivista mikä nollaa ne puutteet ja huonot puolet. paitsi sitten on olemassa ihmisiä, joilla on roppakaupalla noita huonoja puolia, kun taviksilla on ehkä yksi tai kaksi, eikä sitten todellakaan mitään hyviä puolia.
Esimerkiksi se yksi kaveri joka vinkui että ei saa naista koska on niin lyhyt. Jokainen paitsi ilmeisesti hän itse huomasi, että tuskin se lyhyys se este on vaan hänen äärimmäisen rasittava negatiivisuus yhdistettynä kaikkitietäväiseen luonteeseen.
Se vituttaa niin vitunvitunvitun vitusti! Perkeleen mällivittuhuorat. Saatanan visvamunat nussijamiehet! Vitun kaverisosiaalit! Vittu että taas vituttaa, kyrpelöi oikein kyrvänjuurta myöten.
No eipä ihmekään ettet ole seuraa saanut.
Elämätön elämä on jokaisen ihmisen pahin painajainen...ei se, että tekee virheitä, katuu ja harmittelee tekemisiään, mutta tekemättä mitään, antaa ajan vaan kulua, odottaa tapahtuvaksi jotain, kun ei uskalla elää, siinä on ihmisen lopullinen tappio, bropleema.
Elämä pitää uskaltaa elää, pitää heittäytyä mukaan kaikkeen mikä tuntuu hyvältä tai mitä haluaisi tehdä. Pitää antaa itselleen mahdollisuus kaikkeen..eikä epäröidä ja jättää tilaisuuksia käyttämättä.
Jokaiselle löytyy joku..jos vaan haluaa hänet ja ei välitä toisen pikku tai isoistakaan virheistä. Minusta suurin osa valittajista on kriittisiä valkkajia, joille ei kelpaa kuin vain tietyntyyppinen tai tietynlainen ihminen..vähän avarakatseisuutta, niin kyllä se omakin rakas sieltä varmasti löytyy.