Moi!
En osaa oikein kirjoittaa tunteitani sanoiksi, mutta parhaani yritän, että jonkun kuvan saisitte.
Olemme seurustelleet reilu 1 1/2 vuotta. Ei lapsia, ei yhteistä kotia.
Suhteen alussa käytimme todella reilusti alkoa. Mies jäi kiinni ratista, jouduin käräyttämään, koska oli niin pahassa kaasussa. Tästä mies syyttää edelleen, vaikka kortti onkin jo taskussa jälleen.
Mies syytteli ja panetteli mua omille vanhemmilleen ja tietenkin äitinsä oli sitä mieltä etten ole sopivaa seuraa pojalleen, koska olin itsekkin alkoon menevä (mutten aja autoa kännissä!!). Siitä lähti sitten kunnon teatteri joka jatkuu edelleen. Aikaa meni ja välillä rittelin puhelinmitse äitinsä kanssa( en luojan kiitos, ole tavannut koko muijaa).
Mies on hieman yli30v ja ollut pitkään työttömänä. No sitten tuli paikka, johon kannustin häntä heti tekemään hakemuksen (ts. minä tein). Hän sai kun saikin vakituisen työpaikan. Olen 100 varma, että tuo saamaton vätys ei olisi muuta kuin antanut homman lipua ohi.
No nyt joutuu turvautumaan vielä vanhempiensa tukeen, ennen kuin alkaa rahat juoksemaan. Mutta ehtona on se, että mies ei saa pitää mitään yhteyttä minuun. Joudun olemaan hiljaa, vessaakaan saa vetäistä kun äijä juttelee äitinsä kanssa 3xpäivässä, varsinkin tämä Joulu oli yx helvetti. Kyttäävät ja kuuntelevat, etten vaan ole paikalla.
Kysyin suoraan mieheltä, että milloin tämä hys hys -leikki loppuu. Kuulemma silloin kun pääsee omilleen. Sitten tein virheen, lähetin vahingossa hänen isälleen Jouluviestin..no siitä kai pysty päättelemään, etttä yhdessä ollaan kun oli poikansa, minun ja koiran nimi..HIRVEE RIITA SYNTYI.
Oli isälleen sanonut, että kuhan varmaan kännissä lähetellyt..joten kieltää ja tavallaan haukkuu.
No nyt kun pahin on tyyntynyt, niin kysyin suoraan taas, että mitä mä hänelle merkitsen? Vastaus--et juuri mitään. Sun kanssa on kiva ottaa vinettua ja jotain muuta touhuta..
Kuitenkin välissä puhuu yhteenmuutosta, kihlajaisista yms.
Sitten kun taas tajuan, että höpö höpö puheita, olen sanonut että herra isä, että sä oot aikuinen mies, minä aikuinen nainen, kumpikin suht tervejärkisiä, niin jos minäkin olen voinut omille vanhemmille sanoa, että olen tämän miehen kanssa edelleen( eivät todellakaan pidä) niin kyllä sunkin pitäis pystyä siihen, vaikka onkin "tilapäis avustuksen varassa" . Ei uskalla, kuulemma rahantulo loppuu siihen.
Tekis mieli jumankauta kirjoittaa vanhemmilleen kirjeen että yhdessä ollaan, joko sais vetästä pöntön:),Torpedoida sen työt..jotain ihan älytöntä. Juu, en tee kuitenkaan.
Mitä tekisin? En oikein koskaan ole yksin tykännyt elää. Tarvitsen toista. Onko se väärin?
Mutta tämä salailu.. huh huh
Kertokaa jotain vinkkejä, älkää mua pliis ainakaan kovin pahasti haukkuko.
En osaa oikein kirjoittaa tunteitani sanoiksi, mutta parhaani yritän, että jonkun kuvan saisitte.
Olemme seurustelleet reilu 1 1/2 vuotta. Ei lapsia, ei yhteistä kotia.
Suhteen alussa käytimme todella reilusti alkoa. Mies jäi kiinni ratista, jouduin käräyttämään, koska oli niin pahassa kaasussa. Tästä mies syyttää edelleen, vaikka kortti onkin jo taskussa jälleen.
Mies syytteli ja panetteli mua omille vanhemmilleen ja tietenkin äitinsä oli sitä mieltä etten ole sopivaa seuraa pojalleen, koska olin itsekkin alkoon menevä (mutten aja autoa kännissä!!). Siitä lähti sitten kunnon teatteri joka jatkuu edelleen. Aikaa meni ja välillä rittelin puhelinmitse äitinsä kanssa( en luojan kiitos, ole tavannut koko muijaa).
Mies on hieman yli30v ja ollut pitkään työttömänä. No sitten tuli paikka, johon kannustin häntä heti tekemään hakemuksen (ts. minä tein). Hän sai kun saikin vakituisen työpaikan. Olen 100 varma, että tuo saamaton vätys ei olisi muuta kuin antanut homman lipua ohi.
No nyt joutuu turvautumaan vielä vanhempiensa tukeen, ennen kuin alkaa rahat juoksemaan. Mutta ehtona on se, että mies ei saa pitää mitään yhteyttä minuun. Joudun olemaan hiljaa, vessaakaan saa vetäistä kun äijä juttelee äitinsä kanssa 3xpäivässä, varsinkin tämä Joulu oli yx helvetti. Kyttäävät ja kuuntelevat, etten vaan ole paikalla.
Kysyin suoraan mieheltä, että milloin tämä hys hys -leikki loppuu. Kuulemma silloin kun pääsee omilleen. Sitten tein virheen, lähetin vahingossa hänen isälleen Jouluviestin..no siitä kai pysty päättelemään, etttä yhdessä ollaan kun oli poikansa, minun ja koiran nimi..HIRVEE RIITA SYNTYI.
Oli isälleen sanonut, että kuhan varmaan kännissä lähetellyt..joten kieltää ja tavallaan haukkuu.
No nyt kun pahin on tyyntynyt, niin kysyin suoraan taas, että mitä mä hänelle merkitsen? Vastaus--et juuri mitään. Sun kanssa on kiva ottaa vinettua ja jotain muuta touhuta..
Kuitenkin välissä puhuu yhteenmuutosta, kihlajaisista yms.
Sitten kun taas tajuan, että höpö höpö puheita, olen sanonut että herra isä, että sä oot aikuinen mies, minä aikuinen nainen, kumpikin suht tervejärkisiä, niin jos minäkin olen voinut omille vanhemmille sanoa, että olen tämän miehen kanssa edelleen( eivät todellakaan pidä) niin kyllä sunkin pitäis pystyä siihen, vaikka onkin "tilapäis avustuksen varassa" . Ei uskalla, kuulemma rahantulo loppuu siihen.
Tekis mieli jumankauta kirjoittaa vanhemmilleen kirjeen että yhdessä ollaan, joko sais vetästä pöntön:),Torpedoida sen työt..jotain ihan älytöntä. Juu, en tee kuitenkaan.
Mitä tekisin? En oikein koskaan ole yksin tykännyt elää. Tarvitsen toista. Onko se väärin?
Mutta tämä salailu.. huh huh
Kertokaa jotain vinkkejä, älkää mua pliis ainakaan kovin pahasti haukkuko.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuota. Kuulostaa aika sekopäiseltä touhulta. Kaikista paras varmaan olisi, jos miettisit että mitä tältä elämältä oikein haluat. Ja sitten rupeaisit tavoittelemaan sitä. Miehesi ei todellakaan osaa ottaa vastuuta omasta elämästään, vaan hänelle pitää kaikki tuoda valmiina nenän eteen. Hän on loinen, joka ottaa pienimmänkin hyödyn muista irti ettei itse tarvitsisi tehdä mitään. Jos hänellä ei ole halua muuttaa omaa suhtautumistaan elämään, niin sinä et voi sille mitään. Silloin sinun pitää miettiä että haluatko itse haaskata elämäsi tällaiseen sekoiluun.
Tuossa helposti vuoden vierivät huomaamatta, saatat huomata kymmenen vuoden päästä, että olet ihan samassa tilanteessa kuin nyt. Sitten on turha enään harmitella että menipä aika hukkaan, jotain muuta ehkä olisi voinut tehdä. Ei yksin olemista kannata pelätä. Päin vastoin, silloin voi luoda elämälleen sellaisen pohjan, että tykkää elämästään. Siihen on sitten hyvä ottaa joku vierelle.
Hyvin kirjoitettu 16161661652532542. Itse menin sanattomaksi tuosta tarinasta. Jotenkin niin sekoiluelämää, että vaikea ymmärtää. Taidan olla ihan eri planeetalta tai universumista.
Mee hoitoon.
Niin no selvästihän jotain vastuutonta sinussa on, kun hänen vanhempansa noin sinuun suhtautuvat. Ei hänen elämänsä ole parempaan suuntaan ainakaan lähtenyt sinut tavattuaan, sillä eiväthän muuten rakastavat vanhemmat yrittäisi sulkea sinua pois pojan elämästä. Ei savua ilman tulta!
Niimpä. Olisihan toki pojalle parempi olla työttömänä, kuin tyttöystävän järjstämässä vakityössä. Huonostihan tuolla kaverilla tämän naisen takia tosiaankin menee...
Niin, ja kovassa kännissäkin olisi sinun mielestäsi aivan oikein ajella. Ajatella: tyttöystävä menee estämään sellaisenkin huvin!
Me tiedämme tässä vain toisen puolen asiasta. Meinaatkos että aloittaja kertoo kaiken aivan rehellisesti?
No melkoinen justiina hän varmaan onkin. Äitinsä tossun alla elänyt poika lähes satavarmasti hakeutuu alistavan naisen kimppaan. Tietenkin myös päinvastoin: alistamishaluinen nainen etsii itselleen reppanan, jota voi määräillä.
Kirjoitin asiat niinkuin ne ovat. Onko nyt kukaan täydellinen parisuhteessa? Toki olen tehnyt virheitä, sehän on selvä. Lähinnä ketuttaa, toi, että mies juoruaa asiamme äidilleen..tietenkin ne negatiiviset, jossa hän hyvä, minä paha.
Ei ota vastuuta omasta elämästään. Jos asiat pissii, syy on aina minussa. Se olen minä, joka joutuu pyytämään anteeksi..olemattomiakin juttuja..taidan vaihtaa sen mun omaksi nimeksi" Anteeksi se ja se".
Omasta mielestäni olen kuitenkkin yrittänyt olla hyvä ja auttaa miestä etiäpäin. Ei tule kiitosta edes. Vaikka kissahan se kiitoksella elää. :)
Mutta aikainen poika kertoo jopa seksielämästämme, annan joko liikaa tai liian vähän ja kaikkea sellaista mitkä ovat MINUN henk.kot. asioita, joilla ei ole merkitystä tuolle mutsille eivätkä kosketa ah niin ihanaa poikaansa.
Nyt jätät tommoisen sian! Sä olet arvokas ihminen eikä sua pitäis kohdella noin! Näetkö sä hänen kanssaan onnellista tulevaisuutta? Missä hän ei haukkuis sua kaikesta ja olis avoimesti suhteessa sun kanssas? Ansaitset paremman miehen!