Eron hakeminen

Olen päättänyt hakea eroa ja miksikö? Kun puhe ei auta, ei keskustelu ei mikään. Mies viihtyy sinkkuna. Muutimme vuosi sitten toiselle paikkakunnalle miehen työn vuoksi. Sattuipa naapuriksi poikamiesalkoholisti. Mieheni kun ei sylje lasiin, on elämä mennyt sellaiseksi, että tämän naapurin poikamiehen kans ryyppää ja salaa jopa käy baareissa. Ei auta, vaikka olen sanonut hakevani eroa. Tälläkin hetkellä istuu naapurissa muka naapurin tietokonetta korjaamassa (selityksiä löytyy aina ja valheita). Käväsin siellä, oluttahan siellä kiskottiin. Pyysin kotiin, ei kuulemma ko tekee tietokonehommat loppuun. Tässä nyt olen päättänyt, että maanantai kun koittaa, teen avioerohakemuksen. Aukeaakohan silmät sitten? Tuskinpa! Tiedän sen vain, että kun tajuaa jäävänsä yksin alkaa uhkailla itsemurhalla yms. Vaan enpä ota siihen kantaa, oma on valintansa. Mun ei ole pakko katella tällaista elämää. Pahemmaksi tekee vielä se, ettei mulla ole tällä uudella paikkakunnalla ketään ystävää, olen yksin koirien kans kotona ja mies pitää hauskaa. Ei kiitos, Rakastan itseäni enkä alistu tähän!!