Olen päättänyt hakea eroa ja miksikö? Kun puhe ei auta, ei keskustelu ei mikään. Mies viihtyy sinkkuna. Muutimme vuosi sitten toiselle paikkakunnalle miehen työn vuoksi. Sattuipa naapuriksi poikamiesalkoholisti. Mieheni kun ei sylje lasiin, on elämä mennyt sellaiseksi, että tämän naapurin poikamiehen kans ryyppää ja salaa jopa käy baareissa. Ei auta, vaikka olen sanonut hakevani eroa. Tälläkin hetkellä istuu naapurissa muka naapurin tietokonetta korjaamassa (selityksiä löytyy aina ja valheita). Käväsin siellä, oluttahan siellä kiskottiin. Pyysin kotiin, ei kuulemma ko tekee tietokonehommat loppuun. Tässä nyt olen päättänyt, että maanantai kun koittaa, teen avioerohakemuksen. Aukeaakohan silmät sitten? Tuskinpa! Tiedän sen vain, että kun tajuaa jäävänsä yksin alkaa uhkailla itsemurhalla yms. Vaan enpä ota siihen kantaa, oma on valintansa. Mun ei ole pakko katella tällaista elämää. Pahemmaksi tekee vielä se, ettei mulla ole tällä uudella paikkakunnalla ketään ystävää, olen yksin koirien kans kotona ja mies pitää hauskaa. Ei kiitos, Rakastan itseäni enkä alistu tähän!!
Eron hakeminen
En jaksa enää tätä
2305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sitten vain tavarat kasaan ja uutta elämää kohti. Tuntuu varmasti hyvälle se hetki kun suljet oven ja ajelet kohti uutta ja tuntematonta, haet kahvin mukaan lähimmältä huoltoasemalta :) Siitä se lähtee! Kokeilit mutta se ei riittänyt!
Muuta siihen kaupunkiin missä sulla on sukulaisia, läheisiä tai muu vastaava tukiverkosto. Sellainen on hyvä olla olemassa. Kun muutat kauaksi miehestä ei tule houkutusta helposti muuttaa takaisin.
Pakettiautoja saa sellaisia vuokralle, että vuokraa ne lähtökaupungista ja palauttaa sen päätekaupungin vuokrauspisteeseen.
Ja muista, et ole vastuussa ukosta, uhkailee sitten mitä tahansa!
Juopon kanssa ei ole elämää.
Tsemppiä uuteen elämään!
Ps. Tuo kahvilla käyminen toimii muuttoreissulla. Ihmeen vapauttava kokemus.