Sanotaan ettei tytön ja pojan välillä voi olla ystävyyttä, ehkä ei mut näin mun kävi..
pari vuotta sitten tapasin yhden tutun muijan jota en ollut vähään aikaan nähnyt. Seurustelu suhteeni oli juuri hajonnut ja olin hiukan allapäin. Tutustuin tähän muijaan ja aloimme käydä kahvilla, pidettiin hauskaa ja ystävystyttiin tai ainakin luulin niin.. Tiesin tämän tapailevan yhtä tyyppiä joka pahoinpiteli tätä ja pettikin.. "Ystäväni" tuli itkien kertomaan näistä huolistaan ja koetin lohduttaa. Koitin ite pitää pahaa-oloa sisälläni enkä kertonut huolista edes "ystävälleni" koska koin että hänelläkään ei kaikki ollut parhainpäin aina.. Sitten yhtenä päivänä se alkoi.. hän kertoi olevansa raskaana.. sanoi ettei se vaikuttaisi ystävyyteemme.. tämän jälkeen hän käytti minua hyväkseen.. kun hän ei ollut töissä missään eikä hänen luuseri miehensäkään pystynyt elättää perhettä, kinusi hän minulta rahaa kaikkeen.. elämiseen&lapsenhoitoon ja milloin mihinkin.. välillä kului päiviä ettei hänestä kuulunut ja sitten hänen tarvitsi päästä johonkin tai saada rahaa niin eikös se ystävä tullut mieleen. Itse yritin vaivoin elää työstä saamalla pienellä palkalla, opiskelin mutten nostanut opintotukea enkä lainaa.. tiukkaa siis oli.. ystäväni tiesi tämän.. alussa maksoi osan lainaamistaan rahoista takasin sitten taas ei.. velkaa hän on edelleen 500e minulle. Nyt hän alkoi valittaa että olen vienyt liikaa hänen ja hänen perheensä aikaa vaikka olen nähnytkin hänet vain kun hänellä on siihen aikaa ja on halunnut jutella tai käydä jossain.. Hän on myös alkanut levittelemään minusta perättömiä juttuja ja välttelee soittojani. näin siis nykyään.. ennen oltiin kuin paita ja peppu nyt en ehkä välitä kuullakkaan hänestä. Ehkä olin tyhmä kun annoin sen jatkua, tarvitsin vaan ystävää ja hän joskus olikin sitä minulle. Nyt on varmaan parempi vaan unohtaa vaikka tunnenkin vihaa ja sääliä häntä kohtaan..
pari vuotta sitten tapasin yhden tutun muijan jota en ollut vähään aikaan nähnyt. Seurustelu suhteeni oli juuri hajonnut ja olin hiukan allapäin. Tutustuin tähän muijaan ja aloimme käydä kahvilla, pidettiin hauskaa ja ystävystyttiin tai ainakin luulin niin.. Tiesin tämän tapailevan yhtä tyyppiä joka pahoinpiteli tätä ja pettikin.. "Ystäväni" tuli itkien kertomaan näistä huolistaan ja koetin lohduttaa. Koitin ite pitää pahaa-oloa sisälläni enkä kertonut huolista edes "ystävälleni" koska koin että hänelläkään ei kaikki ollut parhainpäin aina.. Sitten yhtenä päivänä se alkoi.. hän kertoi olevansa raskaana.. sanoi ettei se vaikuttaisi ystävyyteemme.. tämän jälkeen hän käytti minua hyväkseen.. kun hän ei ollut töissä missään eikä hänen luuseri miehensäkään pystynyt elättää perhettä, kinusi hän minulta rahaa kaikkeen.. elämiseen&lapsenhoitoon ja milloin mihinkin.. välillä kului päiviä ettei hänestä kuulunut ja sitten hänen tarvitsi päästä johonkin tai saada rahaa niin eikös se ystävä tullut mieleen. Itse yritin vaivoin elää työstä saamalla pienellä palkalla, opiskelin mutten nostanut opintotukea enkä lainaa.. tiukkaa siis oli.. ystäväni tiesi tämän.. alussa maksoi osan lainaamistaan rahoista takasin sitten taas ei.. velkaa hän on edelleen 500e minulle. Nyt hän alkoi valittaa että olen vienyt liikaa hänen ja hänen perheensä aikaa vaikka olen nähnytkin hänet vain kun hänellä on siihen aikaa ja on halunnut jutella tai käydä jossain.. Hän on myös alkanut levittelemään minusta perättömiä juttuja ja välttelee soittojani. näin siis nykyään.. ennen oltiin kuin paita ja peppu nyt en ehkä välitä kuullakkaan hänestä. Ehkä olin tyhmä kun annoin sen jatkua, tarvitsin vaan ystävää ja hän joskus olikin sitä minulle. Nyt on varmaan parempi vaan unohtaa vaikka tunnenkin vihaa ja sääliä häntä kohtaan..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Seuraava vaihe on katkeroituminen, ja tämän tunteen kohdistaminen koko naissukupuolta vastaan. Yleistäviä tilityksiä naisten huonoista puolista voit hyvin kirjoittaa esimerkiksi Naisen logiikka -palstalle.
Nojoo. Luin juuri tänään sosiaalipsykologian kokeeseen kertauksen yhteydessä tutkimuksesta, jossa selvitettiin, mitkä ominaisuudet ovat ihmisille ystävyydesse tärkeimpiä kulttuuritaustasta riippumatta. Eräs näistä kymmenestä oli, että maksaa velkansa takaisin.
Harmillinen tuo juttusi kyllä. Pitkäaikaisia ystäviä on aina ikävä menettää. Muista, että kaikki naiset ovat sikoja!
Niin älä anna katkeruudelle tai vihalle valtaa, surullinen tottahan toki olet siitä että menetit hyvän ystävän,mutta ajattele asiaa niin että hänkin toivottavasti tajuaa myöhemmin virheensä, ja menettäneensä hyvän ystävän. Mutta niin se on että kyllä itseäänkin pitää suojella ja joskus ainoa vaihtoehto on sanoutua täysin irti tuollaisista ihmisistä,joilta ei saa vastineeksi mitään muuta kuin pahaa mieltä. Voimia sinulle!
Ei ongelma ole pelkästään naisten... Mieheni ex-ystävä teki hyvin saman tyyppisen tempun. Käytti miestäni hyväkseen vetoamalla ystävyyteen ja mieheni luottamukseen "ystäväänsä" kohtaan. Lainasi rahaa milloin mihinkin syyhyn vedoten, vaikka oli itse vakituisessa palkkatyössä ja mieheni noihin aikoihin opiskelija/työtön. Minä elätin miestäni ja yritin jarrutella hänen intoaan lainata tälle ystävälleen rahaa... Mieheni satunnaisten, mutta hyväpalkkaisten keikkatöiden tulot valuivat ystävän maksamattomiin vuokriin, dokaamiseen, hese-aterioihin ym. Elämää nähneenä tiesin kyllä, että hän ei tule ikinä näkemään rahojaan, sen verran holtitonta lainaaminen oli... Asuimme siis tuolloin vielä erillään eli minulla ei ollut paljonkaan mahdollisuutta puuttua asiaan. Mieheni aina vakuutteli, että "kyllä se maksaa kaiken takaisin". PArhaimmillaan velkaa oli yli tuhat euroa.
Nyt jo tekisi mieleni sanoa: "mitä minä sanoin..."
Saimme osan rahoista takaisin käytännönjärjestelyjen kautta (miehen ja "ystävän" entisen asunnon vuokratakuut siirtyivät meidän nimiimme), mutta edelleen puhdasta rahavelkaa on noin 300 euroa. Lisäksi yhteisasumisen jäljiltä paljastui, että tältä "ystävältä" ja ex-kämppikseltä on kahden kuun vuokrat maksamatta sekä yli 100 euron sähkölasku (joka hänen piti maksaa, kun mieheni oli maksanut aiemmat). Ja vuokra- sekä sähkösopimus olivat mieheni nimissä, kun tämä ystävä jollain verukkeella onnistui siihen suostuttelemaan (hänen mielestään se oli vaivattominta, että kaikki on yhden nimissä, kun hänellä ei sitäpaitsi ollut luottotietojakaan enää...). Eli nyt saatavia olisi kaiken kaikkiaan tuollaiset 900 - 1000 euroa.
Hassuinta on juuri se, että ennen tämä "ystävä" jaksoi vaahdota minullekin siitä, kuinka hyvä ja lojaali kaveri hän on ja kuinka minä olen hankala, kun yritän vahingoittaa heidän ystävyyttään epäilemällä häntä hyväksikäytöstä ja kyseenalaistamalla tätä heidän YYA-sopimustaan... Velkasumman kasvaessa hän on katkaissut kaikki välinsä mieheeni eli ei vastaa puheluihin, tekstiviesteihin, soittopyyntöihin... Ei ota yhteyttä, ei suostu tapaamaan jne. Todella lojaali ystävä!
Eli se siitä ystävästä. Osaa ne miehetkin olla sikoja!