Mauton, mutta rakas 80-luku

Ylen uutisissa kerrottiin juuri, että ylivoimaisen enemmistön, eli noin kolmasosan mielestä 80-luku oli Suomen parasta aikaa. Talous kasvoi, työttömyys oli olematonta ja sosiaalietuudet paranivat.

Toisaalta tutkija muistutti, että se oli mauttomuuden ja kerskakulutuksen vuosikymmen. Hänen mukaansa kuluttaminen oli ja on edelleen suomalaisille tärkeää.

Mitä mieltä sinä olet? Oliko 80-luku Suomen kulta-aikaa vai kenties joku muu vuosikymmen? Ja ennen kaikkea: Miksi?

http://yle.fi/uutiset/kysely_suomalaiset_kaipaavat_takaisin_1980-luvulle/7003811

91

333

    Vastaukset

    • en muista tuota aikaa, olen ollut sen verran pieni.

    • Markka-aika oli kulta-aikaa.

      • Noin 40% markka-ajasta (1860-2002) elettiin osana Venäjän keisarikuntaa ja sen jälkeen 50% Neuvostoliiton vasallina. Aika lyhyt tuo markan kulta-aika...


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        Noin 40% markka-ajasta (1860-2002) elettiin osana Venäjän keisarikuntaa ja sen jälkeen 50% Neuvostoliiton vasallina. Aika lyhyt tuo markan kulta-aika...

        Äläpäs viisastele poju!


      • vanaha patu kirjoitti:

        Äläpäs viisastele poju!

        En viisastele vaan kertaan muistamattomalle historian faktoja.


    • Joo. 80-luvulla olin kersa (5-15 v) ja silloin tapahtui kaikki Tärkeä. Kouluun meno, ensi-ihastus, Hevimusiikki. Se, mitä maailmassa ympärillä tapahtui, ei kiinnostanut paskaakaan, eli loistavan kepeää aikaa.

      • Tuolta minustakin tuntuu. Omituista tutkimuksessa oli mielestäni se, että jopa 90-luvulla syntyneiden keskuudessa 80-luku oli suosituin vuosikymmen.


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        Tuolta minustakin tuntuu. Omituista tutkimuksessa oli mielestäni se, että jopa 90-luvulla syntyneiden keskuudessa 80-luku oli suosituin vuosikymmen.

        No kyl munkin mielestä se 60-luku oli parasta aikaa koska Beatles. Ja Henkka.


      • PlatosMorbidDust kirjoitti:

        No kyl munkin mielestä se 60-luku oli parasta aikaa koska Beatles. Ja Henkka.

        Joo, Beatles ja Henrix lopettivat luokkasodan. ;-)


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        Joo, Beatles ja Henrix lopettivat luokkasodan. ;-)

        Niinpä! Heh, pääsivät menestyksen myötä piireihin... You know, on the top of the hill...

        Mut Fuck This! Musa heiltä ja unohtamatta Rollareita, The Whota ja monia muita oli ja on edelleen Loistavaa. Ja se on se, millä on merkitystä.


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        Joo, Beatles ja Henrix lopettivat luokkasodan. ;-)

        Beatlet yritti sitä Apple-firmallaan kuulusin tuloksin, Henkka taas pysyi peltonekruna ja kaikki rahat meni managerin taskuun.


      • PlatosMorbidDust kirjoitti:

        Beatlet yritti sitä Apple-firmallaan kuulusin tuloksin, Henkka taas pysyi peltonekruna ja kaikki rahat meni managerin taskuun.

        Ja sit joku mulkku möi sille paskaa shittiä...

        Mutjoo... Ei Jimiä kiinnostanut mammona. Se oli vaan niin musan viemää...

        https://www.youtube.com/watch?v=j082opb4AZo


      • Genio.Mente kirjoitti:

        Ja sit joku mulkku möi sille paskaa shittiä...

        Mutjoo... Ei Jimiä kiinnostanut mammona. Se oli vaan niin musan viemää...

        https://www.youtube.com/watch?v=j082opb4AZo

        Itepä sitä veti ja joku silläkin tienasi silloin ja "sisko" nykyään. Elämä on.

        https://www.youtube.com/watch?v=njG7p6CSbCU

        "Keep you doped with religion and sex and TV
        And you think you're so clever and class less and free
        But you're still fucking peasants as far as I can see"

        Onhan tossa Sanomaa.


      • PlatosMorbidDust kirjoitti:

        Itepä sitä veti ja joku silläkin tienasi silloin ja "sisko" nykyään. Elämä on.

        https://www.youtube.com/watch?v=njG7p6CSbCU

        "Keep you doped with religion and sex and TV
        And you think you're so clever and class less and free
        But you're still fucking peasants as far as I can see"

        Onhan tossa Sanomaa.

        Onhan siinä. Sanomaa siis...

        John Lennonista voi olla mitä mieltä tahansa, mutta itse pidän sitä edelleen Beatlesin sieluna. Jannu otti oikeastikin kantaa asioihin eikä niitä kannanottoja mitenkaan tyhmiksi voi sanoa...

        "When it gets down to having to use violence, then you are playing the system's game. The establishment will irritate you: pulling beard, flick your face to make you fight. Because once they got you violent, then they know how to handle you. The only things they don't know is how to handle non-violence and humor"


      • Genio.Mente kirjoitti:

        Onhan siinä. Sanomaa siis...

        John Lennonista voi olla mitä mieltä tahansa, mutta itse pidän sitä edelleen Beatlesin sieluna. Jannu otti oikeastikin kantaa asioihin eikä niitä kannanottoja mitenkaan tyhmiksi voi sanoa...

        "When it gets down to having to use violence, then you are playing the system's game. The establishment will irritate you: pulling beard, flick your face to make you fight. Because once they got you violent, then they know how to handle you. The only things they don't know is how to handle non-violence and humor"

        Voihan se olla Beatlesin sielu, mutta Henkka on 60-luvun sielu.

        http://www.youtube.com/watch?v=3iJ856xEbNg

        Olishan tossakin lainauksessa jotain funtsittavaa ns. kiakkovieraille, mutta toisaalta; nykyään "huumoria" on joka ikinen nettipalsta täynnä ja väkivallatonta vastarintaa se, että istuu kotona koneen ääressä...Uusi toimintamalli kehitteille siis.


      • PlatosMorbidDust kirjoitti:

        Voihan se olla Beatlesin sielu, mutta Henkka on 60-luvun sielu.

        http://www.youtube.com/watch?v=3iJ856xEbNg

        Olishan tossakin lainauksessa jotain funtsittavaa ns. kiakkovieraille, mutta toisaalta; nykyään "huumoria" on joka ikinen nettipalsta täynnä ja väkivallatonta vastarintaa se, että istuu kotona koneen ääressä...Uusi toimintamalli kehitteille siis.

        Yks hyvä frendi sanoi Henkasta aika hyvin:

        "Hänen suurin juttunsa oli se, että hän näytti kaikille sen et sähkökitara ja akustinen ovat kaksi täysin eri soitinta"

        Enpä lähtisi väittää vastaan...

        Mut kyllä mulle itselleni 60-luvulta suurin juttu taitaa silti olla Rollarit...

        http://www.youtube.com/watch?v=R3rnxQBizoU


      • Genio.Mente kirjoitti:

        Yks hyvä frendi sanoi Henkasta aika hyvin:

        "Hänen suurin juttunsa oli se, että hän näytti kaikille sen et sähkökitara ja akustinen ovat kaksi täysin eri soitinta"

        Enpä lähtisi väittää vastaan...

        Mut kyllä mulle itselleni 60-luvulta suurin juttu taitaa silti olla Rollarit...

        http://www.youtube.com/watch?v=R3rnxQBizoU

        Mä itse en mitään pelkkää kitaraa siinä kuule, vaan sen Musiikin Sielun- se osas vaan ilmaista sen paremmin kuin muut, eli menee siinä jo Milesin ja Tranen ja vastaavien kastiin.

        Itseäni kiehtoo ehkä eniten 60-luvussa -tai siis sen läntisessä nuorisokulttuurissa- kaiken pidekkeetömyys: jos joku tuntuu hyvältä, niin anna mennä.

        http://www.youtube.com/watch?v=bTuBoaGxUWo


      • PlatosMorbidDust kirjoitti:

        Mä itse en mitään pelkkää kitaraa siinä kuule, vaan sen Musiikin Sielun- se osas vaan ilmaista sen paremmin kuin muut, eli menee siinä jo Milesin ja Tranen ja vastaavien kastiin.

        Itseäni kiehtoo ehkä eniten 60-luvussa -tai siis sen läntisessä nuorisokulttuurissa- kaiken pidekkeetömyys: jos joku tuntuu hyvältä, niin anna mennä.

        http://www.youtube.com/watch?v=bTuBoaGxUWo

        Mut Henkka oli musiikillisesti kuitenkin pohjimmiltaan blues-ukko. Kyllä se tarvitsi sen ajan teknologian ja sähkökitaran tarjoamat mahdollisuudet toteuttaakseen visionsa. Jos en ihan väärin muista yhdestä lukemastani Henkan elämänkerrasta, hän halusi saada kitaran kuulostamaan joltain puhaltimelta. Kyllä hän niitä soundeja mielestäni pääasiassa haki, ne taidot oli jo aika itsestäänselvä juttu... Oli jo osoittanut sen ajan kitara"jumalille" mistä kana pissii... Eikös se Electric Ladyland studiokin ollut sen ajan kehittyneimpiä...?

        Mutta kun aloitus on kuitenkin 80-luvusta, niin kyllä itselleni aika helvetin isot vaikutukset löytyy musiikillisesti juuri siitä vuosikymmenestä. Ne ilmaisutyylit, aiheet jne... Minkäköhän tähän nyt laittaisi...? Yksi ikisuosikki The Cure ja Forest. Aivan mielettömän hieno biisi ja vielä hienompi liveveto vuodelta 93' tai jotain...Ok, 92'...

        http://www.youtube.com/watch?v=hnVldyHRcjU


      • Genio.Mente kirjoitti:

        Mut Henkka oli musiikillisesti kuitenkin pohjimmiltaan blues-ukko. Kyllä se tarvitsi sen ajan teknologian ja sähkökitaran tarjoamat mahdollisuudet toteuttaakseen visionsa. Jos en ihan väärin muista yhdestä lukemastani Henkan elämänkerrasta, hän halusi saada kitaran kuulostamaan joltain puhaltimelta. Kyllä hän niitä soundeja mielestäni pääasiassa haki, ne taidot oli jo aika itsestäänselvä juttu... Oli jo osoittanut sen ajan kitara"jumalille" mistä kana pissii... Eikös se Electric Ladyland studiokin ollut sen ajan kehittyneimpiä...?

        Mutta kun aloitus on kuitenkin 80-luvusta, niin kyllä itselleni aika helvetin isot vaikutukset löytyy musiikillisesti juuri siitä vuosikymmenestä. Ne ilmaisutyylit, aiheet jne... Minkäköhän tähän nyt laittaisi...? Yksi ikisuosikki The Cure ja Forest. Aivan mielettömän hieno biisi ja vielä hienompi liveveto vuodelta 93' tai jotain...Ok, 92'...

        http://www.youtube.com/watch?v=hnVldyHRcjU

        Tietty se tarvi ne saadakseen Visionsa esiin. Mies oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Mutta kelaa, että Band of Gypsysin keikallakin sillä oli max. 5 (viisi) pedaalia käytössä.

        https://www.youtube.com/watch?v=GUgU8-1m8bU

        ..cool..niin cool..Toi oli se keikka, kun sen manageri käski sen soittaa rennosti ja unohtaa sen vitun heilumisen ja Henkkahan soitti ku enkeli. Tollasia keikkoja kun olis ollut enemmän- Musiikki pääosassa.

        Niin, kaikki muuhan on tullut vain perässä. Pistäpä vaikka Axis levylautaselle seuraavaksi ja Kuuntele sitä_ valovuosia edellä kaiken maailman Vureja yms rahastusbändejä.


      • PlatosMorbidDust kirjoitti:

        Tietty se tarvi ne saadakseen Visionsa esiin. Mies oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Mutta kelaa, että Band of Gypsysin keikallakin sillä oli max. 5 (viisi) pedaalia käytössä.

        https://www.youtube.com/watch?v=GUgU8-1m8bU

        ..cool..niin cool..Toi oli se keikka, kun sen manageri käski sen soittaa rennosti ja unohtaa sen vitun heilumisen ja Henkkahan soitti ku enkeli. Tollasia keikkoja kun olis ollut enemmän- Musiikki pääosassa.

        Niin, kaikki muuhan on tullut vain perässä. Pistäpä vaikka Axis levylautaselle seuraavaksi ja Kuuntele sitä_ valovuosia edellä kaiken maailman Vureja yms rahastusbändejä.

        Olihan Henkka aikaansa edellä. En minä sitä lähde kiistämään...

        Minulle tuli vaan Henkka kuvioihin mukaan paljon myöhemmin eikä mulla ole sellaista Yhtä ja Ainutta Oikeaa... Minusta The Cure vaan oli ja on edelleen yksi 70-80 luvun hienoimpia bändejä. Ne oli muuten parhaimmillaan joskus 90-luvun alussa.

        Täs vähän aikaa sitten muistu mieleen eräs toinenkin 80-lukuun liittyvä bändi. Onko tuttu?

        http://www.youtube.com/watch?v=xnSOs47YS3E


    • Olinpa silloin hölmö, kun ihannoin juppielämää velaksi elellen
      ja nyt kokoomuslaisetkin joutuvat jotain veroa maksamaan
      minäkin kolme €vuodessa ääääääh
      joudun vaivaistaloon köyhänä, kuin kirkon rotta

      • Syö silakkaa!


      • Näyttää tuo typeryys ja persaukisuus kulkevan jotenkin käsi kädessä.


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        Näyttää tuo typeryys ja persaukisuus kulkevan jotenkin käsi kädessä.

        --jatkoa: Kun minunkin suvussa ne ovat perinnöllisiä ominaisuuksia.
        Otaksun, että luonto on tarkoittanukin niin, juuri siksi minunkin suku sammuu minuun-tuhkamunaiseen


    • Olen Yo mallia -86. Siitä voikin jo päätellä mihin aikaan mun nuoruus osui :)

      Yhteiskunnalisesti en osaa määritellä 80-luvun merkitystä, henkilökohtaisesti se tietenkin oli valtava.

    • 80-luvulla kuoli viattomuus.

      • Siis mikä?


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        Siis mikä?

        Neuvostoliitto.


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        Siis mikä?

        Mä katson asiaa vähän niinku viihdeteollisuuden kautta. 80- luvulla oli vielä sitä kauneutta, viattomuutta ja romantiikkaa aika monessakin paikassa, mutta se sai myös silloin kuoliniskun. Jos minulta kysytään niin juppikulttuuri on ehkä se suurin "syyllinen" siihen. Juppikulttuurin ruokkima ja markkinoima hedonismi.

        En mä oikeastaan kaipaa sitä 80-lukua, vaikka sillä on hyvin suuri vaikutus siihen mikä olen nyt. Enkä 80-luvun Suomesta osaa sanoa mitään, koska en silloin tiennyt Suomesta telkkarin tarjoamaa informaatiota enempää. Mutta menneet on menneitä ja se on hyvä niin.


      • PlatosMorbidDust kirjoitti:

        Neuvostoliitto.

        Onneksi Neuvostoliitto kaatui! Tuttavani Guido, joka on virolainen, kertoi että hän joutui viettämään 3 vuotta neuvostoarmeijassa, noin tuhat kilomeriä kotoansa.

        Se oli joku paikka syvällä jossain helvetin uruktanissa, 3 pitkää vuotta jätkät teki.. arvaa mitä.. kanto kiviä rautatien pohjaksi.

        3 Guidon kaveria hakattiin hengiltä vaan sen takia että ne oli virolaisia. Saatanan vinosilmät hyökkäs kimppuun vaan koska silmien vinous ei miellyttäny.

        Neuvostoliiton aikana virolaiset yleensä lähettiin jonnekin kauas kotimaastaan ja niitä pahoinpideltiin rajusti, moni menetti henkensä siellä.

        Neuvostoarmeija kuittasi asian eikä siitä sopinut enää puhua.

        Näin minulle kertoi Guido, onnekseen kaksimetrinen jätti ettei sen päälle uskaltaneet kaukaasialaiset kiinalaiset mennä. Tänä päivänä Guido elää vaimonsa ja lapsiensa kanssa Virossa ja hyvin voivat, edelleen mun feissikamu. Tarina on ihan helvetin tosi.


      • miesvm_1967 kirjoitti:

        Onneksi Neuvostoliitto kaatui! Tuttavani Guido, joka on virolainen, kertoi että hän joutui viettämään 3 vuotta neuvostoarmeijassa, noin tuhat kilomeriä kotoansa.

        Se oli joku paikka syvällä jossain helvetin uruktanissa, 3 pitkää vuotta jätkät teki.. arvaa mitä.. kanto kiviä rautatien pohjaksi.

        3 Guidon kaveria hakattiin hengiltä vaan sen takia että ne oli virolaisia. Saatanan vinosilmät hyökkäs kimppuun vaan koska silmien vinous ei miellyttäny.

        Neuvostoliiton aikana virolaiset yleensä lähettiin jonnekin kauas kotimaastaan ja niitä pahoinpideltiin rajusti, moni menetti henkensä siellä.

        Neuvostoarmeija kuittasi asian eikä siitä sopinut enää puhua.

        Näin minulle kertoi Guido, onnekseen kaksimetrinen jätti ettei sen päälle uskaltaneet kaukaasialaiset kiinalaiset mennä. Tänä päivänä Guido elää vaimonsa ja lapsiensa kanssa Virossa ja hyvin voivat, edelleen mun feissikamu. Tarina on ihan helvetin tosi.

        Tollasta se juuri oli. Itsenäisyyspyrkimyksiä pidettiin kurissa mm. lähettämällä ei-venäläiset jonnekin kauas palvelemaan. Samalla Neukkulassa rehottava kansallisuuksien eriarvoisuus vahvistui. Simputus sääntö ja asepalveluskuolleisuus korkea.


      • miesvm_1967 kirjoitti:

        Onneksi Neuvostoliitto kaatui! Tuttavani Guido, joka on virolainen, kertoi että hän joutui viettämään 3 vuotta neuvostoarmeijassa, noin tuhat kilomeriä kotoansa.

        Se oli joku paikka syvällä jossain helvetin uruktanissa, 3 pitkää vuotta jätkät teki.. arvaa mitä.. kanto kiviä rautatien pohjaksi.

        3 Guidon kaveria hakattiin hengiltä vaan sen takia että ne oli virolaisia. Saatanan vinosilmät hyökkäs kimppuun vaan koska silmien vinous ei miellyttäny.

        Neuvostoliiton aikana virolaiset yleensä lähettiin jonnekin kauas kotimaastaan ja niitä pahoinpideltiin rajusti, moni menetti henkensä siellä.

        Neuvostoarmeija kuittasi asian eikä siitä sopinut enää puhua.

        Näin minulle kertoi Guido, onnekseen kaksimetrinen jätti ettei sen päälle uskaltaneet kaukaasialaiset kiinalaiset mennä. Tänä päivänä Guido elää vaimonsa ja lapsiensa kanssa Virossa ja hyvin voivat, edelleen mun feissikamu. Tarina on ihan helvetin tosi.

        Totanoin...

        Neukkulassa palveltiin 3 vuotta merivoimissa, muualla 2 vuotta.


      • Genio.Mente kirjoitti:

        Totanoin...

        Neukkulassa palveltiin 3 vuotta merivoimissa, muualla 2 vuotta.

        Eli jos kaveris Guido on kanniskellut stemuja rautatien pohjaksi, hän on palvellut stroibatissa eli rakennuspataljoonassa ja 2 vuotta.

        Mulla on aika moni kamu sieltäpäin käynyt neukkulan intin eikä traumoja siitä jäänyt kuin yhdelle, joka ehti vielä käydä viimeisten joukossa kääntymässä Afganistanissa näkemään sen skeidan.


      • Genio.Mente kirjoitti:

        Mä katson asiaa vähän niinku viihdeteollisuuden kautta. 80- luvulla oli vielä sitä kauneutta, viattomuutta ja romantiikkaa aika monessakin paikassa, mutta se sai myös silloin kuoliniskun. Jos minulta kysytään niin juppikulttuuri on ehkä se suurin "syyllinen" siihen. Juppikulttuurin ruokkima ja markkinoima hedonismi.

        En mä oikeastaan kaipaa sitä 80-lukua, vaikka sillä on hyvin suuri vaikutus siihen mikä olen nyt. Enkä 80-luvun Suomesta osaa sanoa mitään, koska en silloin tiennyt Suomesta telkkarin tarjoamaa informaatiota enempää. Mutta menneet on menneitä ja se on hyvä niin.

        Oi niitä aikoja...

        https://www.youtube.com/watch?v=8JLrdNwmER8


    • Miinuksina 80-luvulla oli vielä selvästi tuntuvat luokkaerot, auktoriteettien tai heitä miellettävien turhanaikainen pokkurointi ja yleisesti hyväksytty alisteisemmassa asemassa olevien hyötykäyttö.

      Plussina palveluiden saatavuus lähialueilta, alhainen työttömyys ja osittain myös musiikki. Tuossa vaiheessa kaikenikäiset myös liikkuivat enemmän ulkona ja oli muitakin kuin tietokoneajan tuomia harrastuksia.

      Mitä parannusta hieman tuosta ajasta tähän päivään, on ihmisten tietoisuuden kasvaminen. Ihmiset olivat aika yksinkertaisia pienissä piireissään ja kuvitelmissaan.

      • Minä aina jaksan ihmetellä ihmisten kaipausta menneisyyteen. Luokkaerot olivat suuremmat jai absoluuttinen köyhyys yleisempää. Terveydenhuolto kehittymätöntä, naisten asema heikompi, sekä demokratia oli alisteista kirkolle, ammattiyhdistysliikkeille ja Neuvostoliitolle.

        Lähipalvelut olivat monelle tiettömien taipaleiden takana olevaa myötätuntoa, kun kunnanlääkäri ei voinyt muuta kuin todeta vaivan. Parannuskeinoa kun ei ollut. Verotoimistoon tai vaikkapa rakennusvirastoon piti mennä autolla ja parhaassa tapauksessakin kävellen, nyt se onnistuu kotisohvalta netin välityksellä.

        Sitten erottiin vähemmän kun se ei taloudellisesti ja yhteisön painostuksen alla ollut mahdollista. Autot tappoivat ja saastuttivat. Homous oli sentään laillista, vaikka edelleen luokiteltu sairaus. Kyllä menneisyys oli hienoa aikaa! ;-)


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        Minä aina jaksan ihmetellä ihmisten kaipausta menneisyyteen. Luokkaerot olivat suuremmat jai absoluuttinen köyhyys yleisempää. Terveydenhuolto kehittymätöntä, naisten asema heikompi, sekä demokratia oli alisteista kirkolle, ammattiyhdistysliikkeille ja Neuvostoliitolle.

        Lähipalvelut olivat monelle tiettömien taipaleiden takana olevaa myötätuntoa, kun kunnanlääkäri ei voinyt muuta kuin todeta vaivan. Parannuskeinoa kun ei ollut. Verotoimistoon tai vaikkapa rakennusvirastoon piti mennä autolla ja parhaassa tapauksessakin kävellen, nyt se onnistuu kotisohvalta netin välityksellä.

        Sitten erottiin vähemmän kun se ei taloudellisesti ja yhteisön painostuksen alla ollut mahdollista. Autot tappoivat ja saastuttivat. Homous oli sentään laillista, vaikka edelleen luokiteltu sairaus. Kyllä menneisyys oli hienoa aikaa! ;-)

        Idyllisointia :)

        Mutta ketkä tekevät tätä mielestäsi ja miksi?


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        Minä aina jaksan ihmetellä ihmisten kaipausta menneisyyteen. Luokkaerot olivat suuremmat jai absoluuttinen köyhyys yleisempää. Terveydenhuolto kehittymätöntä, naisten asema heikompi, sekä demokratia oli alisteista kirkolle, ammattiyhdistysliikkeille ja Neuvostoliitolle.

        Lähipalvelut olivat monelle tiettömien taipaleiden takana olevaa myötätuntoa, kun kunnanlääkäri ei voinyt muuta kuin todeta vaivan. Parannuskeinoa kun ei ollut. Verotoimistoon tai vaikkapa rakennusvirastoon piti mennä autolla ja parhaassa tapauksessakin kävellen, nyt se onnistuu kotisohvalta netin välityksellä.

        Sitten erottiin vähemmän kun se ei taloudellisesti ja yhteisön painostuksen alla ollut mahdollista. Autot tappoivat ja saastuttivat. Homous oli sentään laillista, vaikka edelleen luokiteltu sairaus. Kyllä menneisyys oli hienoa aikaa! ;-)

        Unohdinkin Työnantajaliiton, jonka jäsenfirma sitoutui neuvottelemaan
        ammattiyhdistysten kanssa ennen, kuin tehtaan patruuna vie tehtaansa Kiinaa
        ja luottamusmies työsuojeluvaltuutettu sai kenkätilin...jos sitäkään enää
        kun ottaa hatkat veroparatiisisaarille niin, ettei Palkkaturva pysty laskemaan
        paljonko jäi työläisille maksamatta

        Minäkin suunnitelen sellaista oharia persaukisille yksikönpäällikön ominaisuudessani
        ja lähde nukkeni kanssa Tahille makoilemaan oharirahoilla


      • elisakettu kirjoitti:

        Idyllisointia :)

        Mutta ketkä tekevät tätä mielestäsi ja miksi?

        Minusta idyllisointi, historiallinen tietämättömyys tai tietoinen vääristely ei ole hyväksi kellekään. Se lisää aivan turhaan ihmisten henkistä pahoinvointia.

        Ja kenenkä toimesta? Kullatulla 80-luvulla sanottiin, että valtaapitävien ja etuoikeuksista nauttineiden. Nyt asiat ovat jostain käsittämättömästä syystä kääntyneet päälaelleen ja menneisyyttä haikailee etenkin huono-osaiset, onpa ne sitten eläkeläisiä, köyhiä, sairaita tai muuten vähäosaisia.

        Niin, ne eläkeläiset. Väittävät, että niitä ennen kunnioitettiin enemmän pelkästään sen vuoksi, että olivat onnistuneet elämään vanhaksi. Nykyisin kuulemma pitäisi olla muitakin saavutuksia... ;-)


      • Ratikkakuski(kok) kirjoitti:

        Unohdinkin Työnantajaliiton, jonka jäsenfirma sitoutui neuvottelemaan
        ammattiyhdistysten kanssa ennen, kuin tehtaan patruuna vie tehtaansa Kiinaa
        ja luottamusmies työsuojeluvaltuutettu sai kenkätilin...jos sitäkään enää
        kun ottaa hatkat veroparatiisisaarille niin, ettei Palkkaturva pysty laskemaan
        paljonko jäi työläisille maksamatta

        Minäkin suunnitelen sellaista oharia persaukisille yksikönpäällikön ominaisuudessani
        ja lähde nukkeni kanssa Tahille makoilemaan oharirahoilla

        No et ainakaan minun jollani kyydissä. ;-)


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        Minusta idyllisointi, historiallinen tietämättömyys tai tietoinen vääristely ei ole hyväksi kellekään. Se lisää aivan turhaan ihmisten henkistä pahoinvointia.

        Ja kenenkä toimesta? Kullatulla 80-luvulla sanottiin, että valtaapitävien ja etuoikeuksista nauttineiden. Nyt asiat ovat jostain käsittämättömästä syystä kääntyneet päälaelleen ja menneisyyttä haikailee etenkin huono-osaiset, onpa ne sitten eläkeläisiä, köyhiä, sairaita tai muuten vähäosaisia.

        Niin, ne eläkeläiset. Väittävät, että niitä ennen kunnioitettiin enemmän pelkästään sen vuoksi, että olivat onnistuneet elämään vanhaksi. Nykyisin kuulemma pitäisi olla muitakin saavutuksia... ;-)

        Just tuo viimeinen pointti. Ihmiset, jotka ratsasti sillä ominaisuudella tuolloin tietyllä aikakaudella, mitä yleisesti tai hiljaa itsekseen arvostettiin. Ja kun se ei tänä päivänä ole mitään erikoista - vaan ihan tavallista tai muuten vain tyyliin "entäs sitten" niin väärinymmärretty ei osaa muuta kuin parkua menneiden perään. Se ei ehkei ole pelkästään vähempiaosaisten mutta painokkaammin ihmisten, jotka kulkevat sitä omaa mustavalkoista tietään. Sivuilleen näkemättä.


    • 80-luvun jälkipuoliskolla varsinkin maailma alkoi aueta itselleni. Moni asia tapahtui sillon ensimmäisen kerran. Mauttomuus on suhteellista, pelle hermanni-vaatteet ja kapea nahkasolmio oli sillon hienot. Ja kasaridisko tietenkin on kulttuurin ylin aste :>

      Muutenkin muistan sen eräänlaisena viattomuuden aikana. 70-luku oli korppuuntunutta Kekkosen aikaa, itse siitä puolesta ei iän takia jäänyt mielikuvia, mutta kun kirjallisuutta ajasta on lukenut niin muuhun johtopäätökseen ei voi tulla. 90-luku oli ja meni, ei oikein mitään erityistä jäänyt mieleen. Paitsi

      http://www.youtube.com/watch?v=xhrBDcQq2DM

      • Kapea nahkasolmio? :D

        Ihan hyvä, ettei kaikkea 80-luvusta muista... ;)


    • Jotain erikoisuuksia 80-luvusta muistuu mieleen. Räikeä pukeutuminen, isot olkaktoppaukset, pörröpää hiusmuoti, musiikki ja discopallot.
      En tiedä oliko 80-luku kulta-aikaa, mutta ainakin se oli itselle uusien asioiden kokeilemista ja rajojen rikkomista.

      • Kuten moni tuossa on jo todennutkin, minäkin kasvoin aikuiseksi 80-luvulla ja silloin kaiken tunsi jotenkin voimakkaammin. Identiteetti muodostui murrosiässä. Edelleen, lähes kolme vuosikymmentä myöhemmin, kuuntelen samaa musiikkia, kannatan samaa jääkiekkojoukkuetta, tunnen kotiseuturakkautta silloiseen asuinpaikkaani jne. Löytyi se sydämen pakahduttava ensimmäinen tyttöystävä, muototui nykyinen kaveripiiri jne...

        Vaan se kaikki taitaa johtua enemmän syntymävuodestani kuin 80-luvun yleisestä hohdokkuudesta.


      • .

        "Kävin juuri rassaamassa 80-luvun amiga- ja atari -tietokoneita eli compuuttereita"

        .


      • Terästäydyin 80-luku kirjoitti:

        .

        "Kävin juuri rassaamassa 80-luvun amiga- ja atari -tietokoneita eli compuuttereita"

        .

        Pysy vaan erossa yhteiskunnallisista asioista.


      • Hyvä! kirjoitti:

        Pysy vaan erossa yhteiskunnallisista asioista.

        .

        kun larry the leisure suit pläjähtää 44 tuumaiselta ruudulta scartin välityksellä atari st:stä

        har!

        .


      • Tuollastahan ei joskus 80-luvun alkupuolella neukkulassa ihan kuka tahansa saanutkaan. Piti olla autonostolupa ja sellaisia... Neukkulassa olisit ollut kurgo ja porvari...


      • Genio.Mente kirjoitti:

        Tuollastahan ei joskus 80-luvun alkupuolella neukkulassa ihan kuka tahansa saanutkaan. Piti olla autonostolupa ja sellaisia... Neukkulassa olisit ollut kurgo ja porvari...

        Ja silti moista aikaa ja yhteiskuntamallia ihaillaan. En vain kerta kaikkiaan ymmärrä, vaikken ymmärrä toistakaan ääripäätä.


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        Ja silti moista aikaa ja yhteiskuntamallia ihaillaan. En vain kerta kaikkiaan ymmärrä, vaikken ymmärrä toistakaan ääripäätä.

        .

        Sitä ei käy kiistäminen että 70-luvun alussa lada oli yksi parhaita autoja

        Tietenkin ajan kuluessa muut meni ohi

        .


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        Ja silti moista aikaa ja yhteiskuntamallia ihaillaan. En vain kerta kaikkiaan ymmärrä, vaikken ymmärrä toistakaan ääripäätä.

        Tiedätkö, ratikka... Silloin siellä oli paljon paskaa, mutta ei kaikki ollut niin paskaa ettei jotain hyvääkin. Minua henkilökohtaisesti, vaikka en niitä pahimpia neukkulan pysähtyneisyyden aikoja nähnytkään, vitutti se sensuuri mitä tuli kulttuuriin ja viihteeseen. Jotkut aiheesta täysin ymmärtämättömät mulkut pääti puolestamme mikä on soveliasta meille ja mikä ei. Ja minulla se nälkä oli siihen aikaan kaikkeen sellaiseen aivan valtava. Onneksi se hieno klassikkokirjallisuus ei ollut kiellettyä, sitä ei varmaan neukkulan hallinto nähnyt uhkana ja näki kenties mahdollisuutena käyttää omaksi hyödyksi propagandassaan. Mutta yhtä ihmettelen edellen... Ihmettelen, että miten Anatoli Rybakovin nuorten seikkalutarinoiden trilogia läpäisi sensuurin. Se kuvaili siinä todella hienosti nuorten seikkailutarinassa neukkulan tilaa. Ei kai ne sensuroijat niin fiksuja olleetkaan. Rybakov on muuten sama kirjalija, joka kirjoitti Arbatin Lapset. Mikä sitten ei taas päässyt sensuurin läpi kaikille luettavaksi...

        Mutta mikä siellä taas oli ihan ok oli se, ettei tavallisen pullliaisen tarvinnut olla huolissaan arjen jokapäiväisistä asioista. Jokaiselle löyty kämppä, duunia, nälkään ei tarvinnut kuolla ja liksapäivänä sai päänkin täyteen... Sellaisia pieniä elämän perusasioita, mitkä on myös suomalaisille tärkeitä, mutta joiden varmuus vähenee päivä päivältä...


      • Genio.Mente kirjoitti:

        Tiedätkö, ratikka... Silloin siellä oli paljon paskaa, mutta ei kaikki ollut niin paskaa ettei jotain hyvääkin. Minua henkilökohtaisesti, vaikka en niitä pahimpia neukkulan pysähtyneisyyden aikoja nähnytkään, vitutti se sensuuri mitä tuli kulttuuriin ja viihteeseen. Jotkut aiheesta täysin ymmärtämättömät mulkut pääti puolestamme mikä on soveliasta meille ja mikä ei. Ja minulla se nälkä oli siihen aikaan kaikkeen sellaiseen aivan valtava. Onneksi se hieno klassikkokirjallisuus ei ollut kiellettyä, sitä ei varmaan neukkulan hallinto nähnyt uhkana ja näki kenties mahdollisuutena käyttää omaksi hyödyksi propagandassaan. Mutta yhtä ihmettelen edellen... Ihmettelen, että miten Anatoli Rybakovin nuorten seikkalutarinoiden trilogia läpäisi sensuurin. Se kuvaili siinä todella hienosti nuorten seikkailutarinassa neukkulan tilaa. Ei kai ne sensuroijat niin fiksuja olleetkaan. Rybakov on muuten sama kirjalija, joka kirjoitti Arbatin Lapset. Mikä sitten ei taas päässyt sensuurin läpi kaikille luettavaksi...

        Mutta mikä siellä taas oli ihan ok oli se, ettei tavallisen pullliaisen tarvinnut olla huolissaan arjen jokapäiväisistä asioista. Jokaiselle löyty kämppä, duunia, nälkään ei tarvinnut kuolla ja liksapäivänä sai päänkin täyteen... Sellaisia pieniä elämän perusasioita, mitkä on myös suomalaisille tärkeitä, mutta joiden varmuus vähenee päivä päivältä...

        Mutsilla ja sen silloisella miesystävällä oli tartolainen tuttavaperhe. Ei niiden elämä meidän elämästä päällisin puolin paljoakaan poikennut. Eikä poikennut itsenäistymisen jälkeenkään. Tosin perheen isä menetti virkansa itsenäistymisen jälkeen, mutta meni sitten töihin yksityiseen lakitoimistoon. Niillä oli saman tien uusi Mitsubishi Carisma ja molemmat lapset ostivat itselleen asunnot Suonenjoella parina kesänä kerätyillä mansikkarahoilla. Minusta se oli ihan uskomatonta ja itsekin olivat varmoja, että kohta talous romahtaa, mutta eihän tuo vielä 15 vuoteen romahtanut.

        Kyllä minä jotenkin ymmärrän, että joku on taloudelliselta näkemykseltään kommunisti. Mutta Intian yksi osavaltio on tietääkseni ainoa väkimäärältään suurempi alue, jossa kommunistit ovat nousseet valtaan vapailla vaaleilla. Muuten ne on aina edustaneet diktatuuria ja sensuria. Ja minun on vaikeaa ymmärtää, miksi yksikään ihminen sellaista kannattaa. Paitsi tietysti siitä hyötyvä valtaeliitti.


    • 1940 luku oli parasta, minua ei vielä ollut ja tulevat edesvastuuttomat vanhempani eivät kohdanneet toisiaan silloin.

      -80 luvulla pukeuduttiin miten pukeuduttiin, eikä siinä mitään vikaa ollut

      • Mitä muutoksia näet tai oletat olevan kasvatuksessa minkäkin aikakauden välillä?


      • Media ei muuten pyri totuuteen, median tarkoitus on tehdä näyttäviä lööppejä.

        Sinänsä myös -70 luvulla pääsi lähes työhön kuin työhön, kun kävi kysymässä.


      • 95-vuotias mummoni aina muistelee, että ensin lasten isä oli sodassa ja kun tuli kotiin, niin ajoi hänet lapsineen hankeen. Muuten varmaan mukavaa aikaa. Monilla oli kivoja hevosia kotipiirissä, jota nykyään pidetään vain rikkaiden penskojen harrastuksena ainakin täällä Helnsingissä. ;-)


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        95-vuotias mummoni aina muistelee, että ensin lasten isä oli sodassa ja kun tuli kotiin, niin ajoi hänet lapsineen hankeen. Muuten varmaan mukavaa aikaa. Monilla oli kivoja hevosia kotipiirissä, jota nykyään pidetään vain rikkaiden penskojen harrastuksena ainakin täällä Helnsingissä. ;-)

        sodasta paluu aina posiitivinen asia ole

        http://www.youtube.com/watch?v=AXgnNr0WCDA


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        95-vuotias mummoni aina muistelee, että ensin lasten isä oli sodassa ja kun tuli kotiin, niin ajoi hänet lapsineen hankeen. Muuten varmaan mukavaa aikaa. Monilla oli kivoja hevosia kotipiirissä, jota nykyään pidetään vain rikkaiden penskojen harrastuksena ainakin täällä Helnsingissä. ;-)

        Mummoni muisteli, miten aamusin ensin vei lehmät lypsyn jälkeen pellolle, sitten kävi kaivolla kantamassa vedet taloon ja sitten käveli 25 asteen pakkasessa 5 kilometriä kouluun pelkkä kropsun kanttu eväänä ja koulun jälkeen lehmät pellolta, vettä kaivosta jne...Ja tottahan se oli. Aika typerältä tuntui valittaa jostain pikku asiasta sitten, mutta kun velliperseenä kasvanut, niin ei yhtään ymmärtänyt. Erilaiset ajat ja olot kasvattavat erilaisia ihmisiä.


      • PlatosMorbidDust kirjoitti:

        Mummoni muisteli, miten aamusin ensin vei lehmät lypsyn jälkeen pellolle, sitten kävi kaivolla kantamassa vedet taloon ja sitten käveli 25 asteen pakkasessa 5 kilometriä kouluun pelkkä kropsun kanttu eväänä ja koulun jälkeen lehmät pellolta, vettä kaivosta jne...Ja tottahan se oli. Aika typerältä tuntui valittaa jostain pikku asiasta sitten, mutta kun velliperseenä kasvanut, niin ei yhtään ymmärtänyt. Erilaiset ajat ja olot kasvattavat erilaisia ihmisiä.

        on suomalaisenkin olla...märissä verhoissa kolomenkymmenen asteen pakkasessa..."


      • PlatosMorbidDust kirjoitti:

        Mummoni muisteli, miten aamusin ensin vei lehmät lypsyn jälkeen pellolle, sitten kävi kaivolla kantamassa vedet taloon ja sitten käveli 25 asteen pakkasessa 5 kilometriä kouluun pelkkä kropsun kanttu eväänä ja koulun jälkeen lehmät pellolta, vettä kaivosta jne...Ja tottahan se oli. Aika typerältä tuntui valittaa jostain pikku asiasta sitten, mutta kun velliperseenä kasvanut, niin ei yhtään ymmärtänyt. Erilaiset ajat ja olot kasvattavat erilaisia ihmisiä.

        Jos on 25 astetta pakkasta, mitä ne lehmät tekee pellolla. Navetassahan niitten sillon pitäis olla. Ei lehmä siedä noin kylmää säätä ulkoilmassa.


      • Mansikki! kirjoitti:

        Jos on 25 astetta pakkasta, mitä ne lehmät tekee pellolla. Navetassahan niitten sillon pitäis olla. Ei lehmä siedä noin kylmää säätä ulkoilmassa.

        No kuule silloin lehmätkin kesti talvea eikä vaatinut konetta rapsuttamaan itseään!

        (oli siinä kyllä jotain muutakin outoa, joka pani pientä itseäni mietityttämään)


      • Mansikki! kirjoitti:

        Jos on 25 astetta pakkasta, mitä ne lehmät tekee pellolla. Navetassahan niitten sillon pitäis olla. Ei lehmä siedä noin kylmää säätä ulkoilmassa.

        .

        "Karvatonta ayshire-lehmää ei oltu silloin vielä edes keksitty!!!11!!1!"

        har!

        .


      • elisakettu kirjoitti:

        Mitä muutoksia näet tai oletat olevan kasvatuksessa minkäkin aikakauden välillä?

        Minun ontuohon vaikea sanoa mitään. Varsinkin kun asuin kylässä, missä oli neljä lasta ja minä. Minunkin kohdalla se huono puoli, olin kylän sillä hetkellä nuorin ja "riippakivi". Mihinkään ei otettu juurikaan mukaan ja kaksi isosiskoani yritti muutaman kerran saada minut hengiltä (se sisarkateusjuttu).
        Joten kehityskulkuni oli mitä oli, eli heikohko. Periaatteessa noin 25 vuotiaana aloin muuttamaan ajattelutapaani ja siitä suuri kiitos käymistäni luovan kirjoittamisen kursseistani.

        Koska voin katsoa kehitystöä vain omasta näkökulmasta. Suurin muutos taisi tulla 1980-luvulla, kun lasten ruumiillinen kuritus tuli lailla kielletyksi.
        Silloin 1960 luvulla, opettaja saattoi vielä kuskata kurittoman oppilaan niskakarvoista nurkkaan häpeämään, tänä päivänä tapahtuma olisi lööpeissä ja youtubessa.
        Vaikka lähtökohtana olisi ollut, että niskakarvoista nurkkaan viety olisi lyönyt samaa luokkaa käynyttä tyttöä, kuten ky. tapauksessa oli käynyt.


      • runontaja kirjoitti:

        Minun ontuohon vaikea sanoa mitään. Varsinkin kun asuin kylässä, missä oli neljä lasta ja minä. Minunkin kohdalla se huono puoli, olin kylän sillä hetkellä nuorin ja "riippakivi". Mihinkään ei otettu juurikaan mukaan ja kaksi isosiskoani yritti muutaman kerran saada minut hengiltä (se sisarkateusjuttu).
        Joten kehityskulkuni oli mitä oli, eli heikohko. Periaatteessa noin 25 vuotiaana aloin muuttamaan ajattelutapaani ja siitä suuri kiitos käymistäni luovan kirjoittamisen kursseistani.

        Koska voin katsoa kehitystöä vain omasta näkökulmasta. Suurin muutos taisi tulla 1980-luvulla, kun lasten ruumiillinen kuritus tuli lailla kielletyksi.
        Silloin 1960 luvulla, opettaja saattoi vielä kuskata kurittoman oppilaan niskakarvoista nurkkaan häpeämään, tänä päivänä tapahtuma olisi lööpeissä ja youtubessa.
        Vaikka lähtökohtana olisi ollut, että niskakarvoista nurkkaan viety olisi lyönyt samaa luokkaa käynyttä tyttöä, kuten ky. tapauksessa oli käynyt.

        Melkoiset sisaret sinulla :(

        80-luvulla oli murroksellinen siinä mielessä, että enemmän alettiin kiinnittämään huomiota kasvavan kurittamiseen. Joissain paikoissa asenteet muuttui kai aika hitaasti. Vielä tuolla kymmenellä muistan itsekin saaneeni opettajalta karttakepistä tai viivottimesta sormilla ja julkinen nöyryyttäminen oli tavallista. Kotikurista ei myöskään kannattanut hirveästi mainita kodin ulkopuolella: auktoriteettikunnioitus oli vielä niin suurta, ettei keskenkasvuisen kannattanut paljon suutaan avata tai sitä ei haluttu uskoa.

        Asiasta toiseen, kirjoittamisesiko lähtökohtana oli tuo nuorena aikuisena aloitettu?


      • elisakettu kirjoitti:

        Melkoiset sisaret sinulla :(

        80-luvulla oli murroksellinen siinä mielessä, että enemmän alettiin kiinnittämään huomiota kasvavan kurittamiseen. Joissain paikoissa asenteet muuttui kai aika hitaasti. Vielä tuolla kymmenellä muistan itsekin saaneeni opettajalta karttakepistä tai viivottimesta sormilla ja julkinen nöyryyttäminen oli tavallista. Kotikurista ei myöskään kannattanut hirveästi mainita kodin ulkopuolella: auktoriteettikunnioitus oli vielä niin suurta, ettei keskenkasvuisen kannattanut paljon suutaan avata tai sitä ei haluttu uskoa.

        Asiasta toiseen, kirjoittamisesiko lähtökohtana oli tuo nuorena aikuisena aloitettu?

        Kyllä minun piti kirjoittaa kirja jo 15-vuotiaana. Hieman venähti, noin 300 sivuinen raakile oli valmis noin 30 v. myöhemmin ja aihekkin vaihtui.

        Arja Puikkosen kursseilla aloin käymään joskus 1980 luvun puolivälissä tai loppupuolella. Paperit näköjään kadonneet siltä ajalta, joten ei voi tarkentaa.
        Hän lopetti syystä tai toisesta. Kunnes aloitti uudelleen 1990 loppupuolella uudelleen ja lopetti kun voitti Junior-Finlandian 2003, koska seuraava kirja piti saada mahdollisimman pian ulos.

        Ajan myötä kurssinvetäjät vaihtuneet. Nykyään taitaa olla viides vetäjä Arjan jälkeen, tosin nyt k-opisto mainosti kurssia väärällä informaatiolla, ei ole luovaa kirjoittamista, miten luovalla kirjoittamisella tarkoitetaan. Jotain itsensä tutkistelua.


      • runontaja kirjoitti:

        Kyllä minun piti kirjoittaa kirja jo 15-vuotiaana. Hieman venähti, noin 300 sivuinen raakile oli valmis noin 30 v. myöhemmin ja aihekkin vaihtui.

        Arja Puikkosen kursseilla aloin käymään joskus 1980 luvun puolivälissä tai loppupuolella. Paperit näköjään kadonneet siltä ajalta, joten ei voi tarkentaa.
        Hän lopetti syystä tai toisesta. Kunnes aloitti uudelleen 1990 loppupuolella uudelleen ja lopetti kun voitti Junior-Finlandian 2003, koska seuraava kirja piti saada mahdollisimman pian ulos.

        Ajan myötä kurssinvetäjät vaihtuneet. Nykyään taitaa olla viides vetäjä Arjan jälkeen, tosin nyt k-opisto mainosti kurssia väärällä informaatiolla, ei ole luovaa kirjoittamista, miten luovalla kirjoittamisella tarkoitetaan. Jotain itsensä tutkistelua.

        Olet sitten ehtinyt tuottaa tekstiä paljon. Kirjoititko kirjan loppuun?

        Eikös itsen tutkiskelun kautta luovuus löydy joskus parhaiten? Tunnevisualisointi esim?


      • elisakettu kirjoitti:

        Olet sitten ehtinyt tuottaa tekstiä paljon. Kirjoititko kirjan loppuun?

        Eikös itsen tutkiskelun kautta luovuus löydy joskus parhaiten? Tunnevisualisointi esim?

        Ja paljon enemmän on tullut heitettyä roskiin, sitä tekstiä siis. Kirjan puolelta pitäisi enemmän opiskella kielioppia, jotta aina tulisi oikea sanajärjestys. Sinänsä satsaan enemmän runopuolelle, missä sanajärjestyksellä ei ole niin suurta merkitystä, ellei ala riimittelemään. Vaikka hieman tummasävyisiä onkin.

        Kirjan kirjoittamisessa on säännöllinen kirjoitusaika parhain tapa. Esim. Leena Lehtolainen aloittaa kirjoittamisen aamu yhdeksältä (jos oikein muistan), lukee kaksi viimeistä liuskaa ja jatkaa kirjoittamista iltapäivään. Taisi siinä yksi tauko hänellä olla.

        Unohdin tuossa kertoa, että kävin myös Oriveden Opistolla opiskelemassa runoutta. Monesti jätän lisäämättä, kyseessä olleen viikonloppukurssin :D.

        Tunnevisualointi toimii parhaiten runoudessa, koska lyhyeen pitää saada paljon. Silloin kun joku kohta saa itselleen tunneliikutuksen, sen tulee tuntemaan moni lukija/kuulija.

        Lainataan yhdestä blogista Heli Laaksosta

        "HERTTONIEMI
        sanno täti jostan kaukka
        ja kuulosta niim pal fiinilt
        ruatiks sanota kans
        HERTONÄS
        mut mun kielelän
        ei san kukka mittä.

        Mää aja asema ohitte vaa
        kote kerra munst piret
        hualtakka.

        Miltä kuulostaa? Aikuinen ihminen, joka ei poistu metrosta oikealla pysäkillä, koska kuulutus ei tule hänen kotikylänsä murteella. Ja koska kaupunki ei pidä hänestä huolta."

        Kolumni tuo taitaa sittenkin olla
        http://www.image.fi/artikkelit/syytettyna-heli-laaksonen


      • runontaja kirjoitti:

        Ja paljon enemmän on tullut heitettyä roskiin, sitä tekstiä siis. Kirjan puolelta pitäisi enemmän opiskella kielioppia, jotta aina tulisi oikea sanajärjestys. Sinänsä satsaan enemmän runopuolelle, missä sanajärjestyksellä ei ole niin suurta merkitystä, ellei ala riimittelemään. Vaikka hieman tummasävyisiä onkin.

        Kirjan kirjoittamisessa on säännöllinen kirjoitusaika parhain tapa. Esim. Leena Lehtolainen aloittaa kirjoittamisen aamu yhdeksältä (jos oikein muistan), lukee kaksi viimeistä liuskaa ja jatkaa kirjoittamista iltapäivään. Taisi siinä yksi tauko hänellä olla.

        Unohdin tuossa kertoa, että kävin myös Oriveden Opistolla opiskelemassa runoutta. Monesti jätän lisäämättä, kyseessä olleen viikonloppukurssin :D.

        Tunnevisualointi toimii parhaiten runoudessa, koska lyhyeen pitää saada paljon. Silloin kun joku kohta saa itselleen tunneliikutuksen, sen tulee tuntemaan moni lukija/kuulija.

        Lainataan yhdestä blogista Heli Laaksosta

        "HERTTONIEMI
        sanno täti jostan kaukka
        ja kuulosta niim pal fiinilt
        ruatiks sanota kans
        HERTONÄS
        mut mun kielelän
        ei san kukka mittä.

        Mää aja asema ohitte vaa
        kote kerra munst piret
        hualtakka.

        Miltä kuulostaa? Aikuinen ihminen, joka ei poistu metrosta oikealla pysäkillä, koska kuulutus ei tule hänen kotikylänsä murteella. Ja koska kaupunki ei pidä hänestä huolta."

        Kolumni tuo taitaa sittenkin olla
        http://www.image.fi/artikkelit/syytettyna-heli-laaksonen

        Kiitos Runontaja.

        Mielestäni runouteen uppoutuminen - siis kokemuspuolella - edellyttää jotain niin syvää keskittymistä tiettyyn fiilikseen, ennenkuin se aukenee. Minulla se harvoin aukenee, olen ehkä liian pinnallinen syventyäkseni tai puhumattakaan kyetäkseni edes yrittämään kirjoittamaan sellasia. Se on tietyllä tavalla älykköjen laji. Tunnevisualisointi toimii myös lyhyissä tarinoissa. Murteellisissa kirjoituksissa on tietysti kielen rikkaus, mutta vaatii paljon kokemattomalta, joka ei tunnista murretta omakseen.

        Hyvä kooste Helistä. Tosin kiinnitin enempi huomiota kolumnin kirjoittajan tekstiin, joka oli rikkaasti kuvitettu. Hyvä kirjoittaja siinäkin.

        Kiinnostustani lukea tai kirjoittaa m-logiikkaan on viehtymys hyvistä kirjoittajista ja teksteistä. Tulkoon se nyt sanottua ettei tarvitse sen enempää spekuloida noita motiivejani. Katson, että aina voi yrittää oppia jotain toiselta, vaikkei kirjoittamisella pyrkisikään minnekään sen edemmäs.

        Pakko suorastaan kysyä; miten paljon pystyt visualisoimaan palstakirjoitusten perusteella ihmisen kokonaisuutta?


      • elisakettu kirjoitti:

        Kiitos Runontaja.

        Mielestäni runouteen uppoutuminen - siis kokemuspuolella - edellyttää jotain niin syvää keskittymistä tiettyyn fiilikseen, ennenkuin se aukenee. Minulla se harvoin aukenee, olen ehkä liian pinnallinen syventyäkseni tai puhumattakaan kyetäkseni edes yrittämään kirjoittamaan sellasia. Se on tietyllä tavalla älykköjen laji. Tunnevisualisointi toimii myös lyhyissä tarinoissa. Murteellisissa kirjoituksissa on tietysti kielen rikkaus, mutta vaatii paljon kokemattomalta, joka ei tunnista murretta omakseen.

        Hyvä kooste Helistä. Tosin kiinnitin enempi huomiota kolumnin kirjoittajan tekstiin, joka oli rikkaasti kuvitettu. Hyvä kirjoittaja siinäkin.

        Kiinnostustani lukea tai kirjoittaa m-logiikkaan on viehtymys hyvistä kirjoittajista ja teksteistä. Tulkoon se nyt sanottua ettei tarvitse sen enempää spekuloida noita motiivejani. Katson, että aina voi yrittää oppia jotain toiselta, vaikkei kirjoittamisella pyrkisikään minnekään sen edemmäs.

        Pakko suorastaan kysyä; miten paljon pystyt visualisoimaan palstakirjoitusten perusteella ihmisen kokonaisuutta?

        Koska ihmiset ovat erilaisia, en ole mitenkään visualisoimaan palstalaisia. Niissä osuu harvoin oikeaan. Otetaan vaikka nettihäirikkö, hän voi olla paikkakunnan pidetyin tai syrjityin henkilö.

        Sinänsä jotkut kirjoitukset saa aikaan oivalluksia, joita käytän surutta.

        "Älä lainaa, vaan varasta" Jari Tervo totesi tekstin lainaamisesta :)

        Aina itsekkään en ymmärrä tekstejäni, esim. Rotan elämää

        Roistomaisen hitaasti
        käännyin akselillani
        enkä totellut yksilöllisyyskieltoa
        Sinänsä merkissä siinä
        ei ollut mitään sen erikoisempaa
        - tylsää oli rotankin elämä

        Toistetuissa yötapahtumissa
        tongittujen kaatopaikojen hajuihin
        pursui taskuista vanhoja valheita.
        Loppupäätelmä;
        ei uutta uutissivuille
        Käytettyjä ainoasta ystävästäni
        kujan viidennestä lyhdystä
        siinä sensaationälkäiselle kansalle
        leipää ja sirkushuveja


      • runontaja kirjoitti:

        Koska ihmiset ovat erilaisia, en ole mitenkään visualisoimaan palstalaisia. Niissä osuu harvoin oikeaan. Otetaan vaikka nettihäirikkö, hän voi olla paikkakunnan pidetyin tai syrjityin henkilö.

        Sinänsä jotkut kirjoitukset saa aikaan oivalluksia, joita käytän surutta.

        "Älä lainaa, vaan varasta" Jari Tervo totesi tekstin lainaamisesta :)

        Aina itsekkään en ymmärrä tekstejäni, esim. Rotan elämää

        Roistomaisen hitaasti
        käännyin akselillani
        enkä totellut yksilöllisyyskieltoa
        Sinänsä merkissä siinä
        ei ollut mitään sen erikoisempaa
        - tylsää oli rotankin elämä

        Toistetuissa yötapahtumissa
        tongittujen kaatopaikojen hajuihin
        pursui taskuista vanhoja valheita.
        Loppupäätelmä;
        ei uutta uutissivuille
        Käytettyjä ainoasta ystävästäni
        kujan viidennestä lyhdystä
        siinä sensaationälkäiselle kansalle
        leipää ja sirkushuveja

        Sen verran vielä, yhteen aikaan aktivoiduin sen verran, että osasin noin 95 % ennakoida mitä Salatut Elämät sarjassa tulee tapahtumaan. Meni aika tylsäksi seurattavaksi.


      • runontaja kirjoitti:

        Koska ihmiset ovat erilaisia, en ole mitenkään visualisoimaan palstalaisia. Niissä osuu harvoin oikeaan. Otetaan vaikka nettihäirikkö, hän voi olla paikkakunnan pidetyin tai syrjityin henkilö.

        Sinänsä jotkut kirjoitukset saa aikaan oivalluksia, joita käytän surutta.

        "Älä lainaa, vaan varasta" Jari Tervo totesi tekstin lainaamisesta :)

        Aina itsekkään en ymmärrä tekstejäni, esim. Rotan elämää

        Roistomaisen hitaasti
        käännyin akselillani
        enkä totellut yksilöllisyyskieltoa
        Sinänsä merkissä siinä
        ei ollut mitään sen erikoisempaa
        - tylsää oli rotankin elämä

        Toistetuissa yötapahtumissa
        tongittujen kaatopaikojen hajuihin
        pursui taskuista vanhoja valheita.
        Loppupäätelmä;
        ei uutta uutissivuille
        Käytettyjä ainoasta ystävästäni
        kujan viidennestä lyhdystä
        siinä sensaationälkäiselle kansalle
        leipää ja sirkushuveja

        Sinä et kirjoituksillasi ainakaan aliarvioi lukijaa ja siinä on ennalta-aavistamattomia vivahteita. Teksti jättää tilaa visusaalisille mielikuville. Toisen lukeman jälkeen tummasävyisyys katoaa ja kolmannen jälkeen mieleen jää kysymys mikä arvoitus piilee sisällä.

        Aloituksen aiheesta vielä...
        80-luvulta ei jostain syystä mieleeni tule mitään mieleenpainunutta tekstiä ja miten muistelen lehdistön kirjoittaneen, niin teksti oli tappavan yksitoikkoista. Kolumnistit taisivat olla vielä aika tiukan seulan alla. Pienoisnovellit oli etukäteen ajateltua hömppää. 80-luvun kirjallinen tuotanto? Tosin uskon, että sen aikaisilla kirjoittamisesta kiinnostuneilla saattoi olla vielä mahdollisuus saada tekstiään kuuluville, vaikka lahjat eivät olisi kovin suuret olleet. Kriittisempi ote tuohon saattoi tulla 90-luvulla. Erona nykypäivään tietysti nyt on mahdollisuus kenen tahansa saada kirjoittamansa ns julkisuuteen, mutta yksilöistä ollaan entistä vähemmän kiinnostuneita.

        TV-viihteestä sanoisin että helppoon elämään voi olla helppo takertua. Ehkä se antaa tilaa hetken rentoutumiselle, mutta pidemmän jälkeen olo jää tavattoman tyhjäksi, josta seuraa lähinnä kiukustunutta ahdistusta. 80-luvulta en muista myöskään jääneen mitään suurta tuon viihteen puolelta. Tarkemmin mietittynä jääkö historiaan tämän päivänkään viihteestä mitään merkittävää jälkipolville?


      • elisakettu kirjoitti:

        Sinä et kirjoituksillasi ainakaan aliarvioi lukijaa ja siinä on ennalta-aavistamattomia vivahteita. Teksti jättää tilaa visusaalisille mielikuville. Toisen lukeman jälkeen tummasävyisyys katoaa ja kolmannen jälkeen mieleen jää kysymys mikä arvoitus piilee sisällä.

        Aloituksen aiheesta vielä...
        80-luvulta ei jostain syystä mieleeni tule mitään mieleenpainunutta tekstiä ja miten muistelen lehdistön kirjoittaneen, niin teksti oli tappavan yksitoikkoista. Kolumnistit taisivat olla vielä aika tiukan seulan alla. Pienoisnovellit oli etukäteen ajateltua hömppää. 80-luvun kirjallinen tuotanto? Tosin uskon, että sen aikaisilla kirjoittamisesta kiinnostuneilla saattoi olla vielä mahdollisuus saada tekstiään kuuluville, vaikka lahjat eivät olisi kovin suuret olleet. Kriittisempi ote tuohon saattoi tulla 90-luvulla. Erona nykypäivään tietysti nyt on mahdollisuus kenen tahansa saada kirjoittamansa ns julkisuuteen, mutta yksilöistä ollaan entistä vähemmän kiinnostuneita.

        TV-viihteestä sanoisin että helppoon elämään voi olla helppo takertua. Ehkä se antaa tilaa hetken rentoutumiselle, mutta pidemmän jälkeen olo jää tavattoman tyhjäksi, josta seuraa lähinnä kiukustunutta ahdistusta. 80-luvulta en muista myöskään jääneen mitään suurta tuon viihteen puolelta. Tarkemmin mietittynä jääkö historiaan tämän päivänkään viihteestä mitään merkittävää jälkipolville?

        -80 luvun kirjoituksista muistan Seppo Ahdin alias Bisquidin kolumnit sekä Jammu Siltavuon tekoset -89.

        TV:ssä pyöri Ihmemies ja paljon muita sarjoja
        http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:1980-luvun_televisiosarjat

        Musiikissa taas oli riemuaikaa kuten (vaikka -70 luvun vielä parempaa Heep, Deep, Status Qua, Zeppelin jne), Pelle Miljoona, Eput, hevi. Yksi mikä tulee aina mieleen on David Bowien Let's dance
        http://www.youtube.com/watch?v=N4d7Wp9kKjA

        Tuo taas on viimesyksyistä satoani

        Pelasta joku
        joku, joka ei halua
        pelastua

        Tunne ihollasi hänen kipunsa
        huuda hänen huutonsa
        reagoi
        kuten reagoit hetkellä, jolloin
        et halua pelastajaa

        erikoiset ihmiset puhuvat
        erikoisella kielellä
        mitä et ymmärrä
        et halua ymmärtää


      • runontaja kirjoitti:

        -80 luvun kirjoituksista muistan Seppo Ahdin alias Bisquidin kolumnit sekä Jammu Siltavuon tekoset -89.

        TV:ssä pyöri Ihmemies ja paljon muita sarjoja
        http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:1980-luvun_televisiosarjat

        Musiikissa taas oli riemuaikaa kuten (vaikka -70 luvun vielä parempaa Heep, Deep, Status Qua, Zeppelin jne), Pelle Miljoona, Eput, hevi. Yksi mikä tulee aina mieleen on David Bowien Let's dance
        http://www.youtube.com/watch?v=N4d7Wp9kKjA

        Tuo taas on viimesyksyistä satoani

        Pelasta joku
        joku, joka ei halua
        pelastua

        Tunne ihollasi hänen kipunsa
        huuda hänen huutonsa
        reagoi
        kuten reagoit hetkellä, jolloin
        et halua pelastajaa

        erikoiset ihmiset puhuvat
        erikoisella kielellä
        mitä et ymmärrä
        et halua ymmärtää

        Masokistinen :)

        Mutta tuossa oli tunnetta. Tykkäsin sanoituksesta.

        Ai niin, huomasin katsoneeni sittenkin telkkaria 80-luvulla, olin jo unohtanut. Jotkut noista jutuista toistettuina antaa tänä päivänä ihan eri ulottuuvuuden kuin silloin. Kuten kirjakin, jonka luet uudestaan.


    • 80-luku oli musta aika tylyä ja pinnallista aikaa. Mutta rakasta toki, omalla tavallaan. Itselle se merkitsi ensin muuttoa maalle kaupungista, sitten yläasteelle siirtymistä, sitten lukiota, ylioppilaaksi pääsyä, lähtemistä kotoa opiskelemaan. Eli aikuistumista asteittain.

      Mutta muistan, että vanhemmat oli enimmäkseen työelämän pyörteissä ja itse paljon itsekseen kotona. Koulussa oli kaksi ryhmää:snobit ja hevarit, joista en kuulunut kumpaankaan, mutta symppasin enemmän hevareita.
      Musiikkia aloin myös kuunnella 80-luvun alussa ihan eri lailla. Suomirokkia ja poppia Dingosta ja Hanoi Rockisista Sielun veljiin, punkista Kauko Röyhkään. Ulkomaisista Duran Duranin ja Madonnan kautta johonkin The Cureen ja The Smithsiin jne.

      Mutta kyllä mulle 90-luku oli enemmän sitä haikeudella muistettavaa "kultaista nuoruutta" :) ei ehkä musiikillisesti, mutta muuten. Vaatteet oli toki silloinkin nykysilmään kamalia:)

      • Meiän piti mennä Lohjalla Hanoin konserttiin, taiso olla -81 tai 2. Eivät saaneet pyytämäänsä virtamäärää ja peruivat keikan


      • runontaja kirjoitti:

        Meiän piti mennä Lohjalla Hanoin konserttiin, taiso olla -81 tai 2. Eivät saaneet pyytämäänsä virtamäärää ja peruivat keikan

        Mulle on jäänyt Hanoin keikoista päälimmäisenä mieleen -83 tai -84 kesällä, kun oltiin Littoisten lavalla katsomassa jo ulkomailla kovaksi nimeksi tullutta Hanoi Rocksia. Oli hyvä keikka, mutta olivat kyllä aivan aineissa koko bändi. Mukana oli myös myöh. edesmennyt rumpali Razzle, joka Miken lisäksi vaikutti sympaattisemmalta ja kiltimmältä koko porukasta. Ja selväpäisimmältä :)


      • yksinkertainen.blondi kirjoitti:

        Mulle on jäänyt Hanoin keikoista päälimmäisenä mieleen -83 tai -84 kesällä, kun oltiin Littoisten lavalla katsomassa jo ulkomailla kovaksi nimeksi tullutta Hanoi Rocksia. Oli hyvä keikka, mutta olivat kyllä aivan aineissa koko bändi. Mukana oli myös myöh. edesmennyt rumpali Razzle, joka Miken lisäksi vaikutti sympaattisemmalta ja kiltimmältä koko porukasta. Ja selväpäisimmältä :)

        Minä synnyin -83!!!


      • olet vanha! kirjoitti:

        Minä synnyin -83!!!

        Olet juniori!


    • En 80-luvulla juurikaan pohtinut yhteiskunnallisia asioita... Keskityin enemmän jääpallojen järsimiseen villavanttuista ja metsänkeijuna esiintymiseen.

      Muistan kuitenkin 80-luvun hyvänä aikana, vaikka se johtuneekin hyvin pitkälti iästä. Ei muksuna kuulukaan murehtia maailman menoa. 90-luvulla alkoi jo jotain ymmärtämään ja maailma avautui uudella tavalla. Lama vaikutti yleiseen tunnelmaan, itse aloin hankkimaan paljon tietoa ajankohtaisista asioista, eläinten oikeuksista jne. Murehdin maailmaa aika paljonkin.

      Eikä se murehtiminen ole 2000-luvullakaan loppunut, joten näillä löyhillä perusteilla äänestäisin myös itse 80-luvun parhaimmaksi. Toivon kuitenkin, että paras olisi vielä edessäpäin...

    • 70-luku oli mun mielestä aika kultaista aikaa olohuoneen matolla auringonpaisteessa, kun töllöstä tuli Kristiina Halkolaa ja muuta sen sellaista.

      (reps)

    • Oli parasta aikaa, koska olin vielä lapsi ja naivi maailman suhteen. Vähempi tieto tekee elämästä helpompaa tietyllä tavalla. Toki asioita on jossa ei päde.

      • .

        Kualematon kekkonen kuali

        Siitä ei ole vielä tänä päivänäkään selvitty

        har!

        .


    • -80 luku oli todellakin kerskakulutksen huumaa mikä ei tietenkään olwe positiivista.
      Mutta silloin oli vielä perusturvallisuutta jota yhteiskuntakin pystyi paljon paremmin tarjoamaan.

      Elettiin aidossa Sosiaalidemokratiassa.

    • mäkihypyssä tuli mitalleja tosin kuin nyt.musiikki oli vielä musiikkia eikä mitään räppiä,nykänen tais melkein olla räppäri kun räppäsi v-tyylistä 90luvun alkupuoliskolla.

    • 80-luvun velkoja maksetaan vieläkin.

      Että, haistakoon

    • 80-luku oli ilmeisesti jonkinlainen 60-luvun reoccurrence; ajatellaanpa vaikka sitä valtavaa muutosta mikä tapahtui pk-seudulla, siirryimme jonkinlaisesta brezhneviläisestä pysähtyneisyyden ajasta kertaheitolla uuteen maailmaan ja kaikki todellakin tuntui olevan mahdollista!

      Siitä eteenpäin on menty tasaista alamäkeä.

      Ei pidä harhautua kuvittelemaan, että asiaan liittyisi yksilötason ikääntymistä. Eräs konkreettinen suru käsittelee tämän päivän nuorisoa, ja sitä tosiseikkaa, että heillä ei ole vähäisintäkään aavistusta siitä, minkä ovat tosiasiassa menettäneet. Facebook on laiha lohtu, tai mikälie Twitter: parikymppisellä on ehkä siinä mielessä asiat hyvin, että hän tosiaan ei tiedä vanhasta maailmasta mitään.

      Ehkä hän jopa ajattelee: "näinhän tämä maailma menee, näin asiat tehdään".

    • Tietysti olisi kivaa, jos siinä olisi myös kerrottu vastaajien ikäjakautuma.

      Tuohon toiseen kappaleeseen, 1990 laman juuret ovat 1980 luvun loppupuolella. Silloinen valtiovarainministeri Erkki Liikanan (nykyään istuu suomen pankin johdossa) heitti hanskat tiskiin, kun huomasi ettei onnistu.

      1980 luvun loppupuolella ja ihan 1990 luvun alussa sai kuka tahansa vakuutuksetonta luottoa noin 50 000 markkaa ja moni käytti sitä hyväkseen.
      Lisäksi pankit tyrkyttivät yrittäjille lainaa, vaikka yrittäjät eivät sitä olisi tarvinneet.

      1990 luvulla sitten laukesi se, mitä tiedettiin olevan edessä. Konkursseja ja ylivelkaantumista.
      Mikä olikaan opetus? Jos välttämättä et tarvitse lainaa, älä ota vaikka tyrkytettäisiin.

      1980 oli muuten Moskovan olympialaiset, joten 1970-luvun lopussa oli suuri tilauskanta suomesta moskovaan. Monia yrityksiä varoitettiin, ettei kulta-aika koske kuin ennen kisoja ja kisojen jälkeen tilauskannat romahtavat.
      Moni yrittäjä ei uskonut ja ajautui konkurssiin 1980 luvulla.

      Se toki on totta, että 1980 luvulla palkkataso nousi hyvin lähes joka alalla. 1970-luvulla oli paljon työpaikkoja, joilla pärjäsi juuri ja juuri. Ei toivoakaan ostaa tavallisen perustyöntekijän palkalla uutta autoa kuin tiukalla säästämisellä.

      Itse muistan ensimmäisen palkkani 1970 luvun alkupuolella olleen 440 mk/kk, joista satanen meni matkakuluihin. Toinen vuokraan, kolmas ruokaan ja lopuilla ei paljoakaan saanut.
      Sinänsä vuoden kuluttua vaihdoin työpaikkaa ja palkka nousi noin 800 markkaan ja seuraava työpaikanvaihdos nostatti noin 1600 markkaan. Ja kun muutti kotoa vuokra-asuntoon, oli vuokra noin 550 markkaa.

      • .

        Vaikka hitlerismistä päästiin hyvissä ajoin eroon jouduttin TELOITUS-CCCP:n olemassaoloa sietämään käsittämättömän kauan

        .


    • Onhan ne ikimuistoisia tunteita, kun walkman kulki vyötäröllä mukana pyöräillessä ja kaverilta äänitettu C-kasetti suolsi suhinan seasta Hurriganesta korvaläppiin, mikäli patterit ei ollu lopussa :)

      Ei tuollaisia tuntemuksia tahdo tänä päivänä enää löytyä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Vaarallinen neuvo kansalle

      Hätkähdyttävä tieto marjastajille: Jopa yli puolet yksityisteiden rajoitusmerkeistä laittomia – Asiantuntija: "Itse tehtyjä ei tarvitse noudattaa" Ra
      Maailman menoa
      324
      6248
    2. Martinan kunnioitus muita kohtaan?

      Astuu kirkkoon rinnat paljaana . Just ja just peittää nännit. Hirveä myötähäpeä- kuka oikeesti kehtaa muutakuin Martina? Liian lyhyt hame! Ollaan k
      Kotimaiset julkkisjuorut
      371
      3539
    3. Vihreiltä selvä viesti,jos emme saa ilmastotavotteita

      läpi lähdemme tästä hallituksesta. Ja tämä tule tapahtumaan aivan varmasti koska meillä ei ole varaa toteuttaa vihreiden toivomuslista. Nyt pitäisi al
      Perussuomalaiset
      152
      3041
    4. Onko taas Stefulla ja Sofialle tilanne päällä?

      Eilen niin iloisesti kilisteltiin laseja ja tänään ei kumpaakaan näy instassa..
      Kotimaiset julkkisjuorut
      35
      1481