Olin edellisessä työpaikassani korkeimmin koulutettu (maisteri) ja nuorin työntekijä. Muut työntekijät olivat lähinnä keski-ikäisiä kansakoulupohjaisia naisia. Kaikki kansakoulunaiset eivät tietysti ole työpaikkakiusaajia, mutta ko. työpaikassa he kävivät joukolla kimppuuni. Olivat tosi kateellisia. Vähän väliä jouduin juoksemaan vessaan itkemään kammottavan ilmapiirin vuoksi. Ajatella, että kun ei ole muuta valittamista meillä Suomessa, niin käymme kynsin hampain kiinni työtovereihimme. Mikä meitä riivaa?!
Ulos savustettu
Väsynyt
61067
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tässä kuulemme joukkohengen voiman. Sillä tavoin saadaan työtoveri vaikka hengiltä.-Apua !
Hei,
Muistakaa katsoa eteenpäin, jos teette työtänne ja pidätte vielä siitä mikään ei voi estää voittamasta. Voi olla jonakin päivänä teille tulee mahdollisuus nöyryttää kiusaajaanne. Silloin voitte toimia sydämenne mukaan tai katsoa halveksuen alaspäin. Halveksunta ja ylimielisyys on hyvä ase kiusaajia kohtaan. Näytät miten hyvä olet ja miten sulla on mielipiteitä ja asennetta. Itsevarma.
Haluan korostaa, että kostaminen ei ratkaise mitään. Se vain osoittaa, että kiusattu vajoaa kiusaajien tasolle. Elämä on näyttänyt, että joka tapauksessa jokainen saa ansionsa mukaan jossain vaiheessa.
Itse yritän pysytellä aikuisena tilanteessa kuin tilanteessa, mutta vaikeaahan se välillä on.
Saanko kysya, mika ala oli kyseessa?
Niin.
mutta pyri eteenpäin. Ilmeisesti olit liian pätevä tähän kiusaajaporukkapaikkaan - maisteri vs. kansakoulu. Aseta itsellesi korkeammat tavoitteet ja näytä niille kakkapäille!
Sulla oli terveydenhoitobisnes. No, koko, hela terveydenhoitoala on yhtä kiusaamista. Itse olin aikoinani sairaala-apulaisena eräässä Hgin kaupungin sairaalassa, ja minusta kun ei pidetty, niin joku keksi väittää minun sanoneen rumasti jollekin potilaalle ja sillä perusteella pääsivät eroon. Kysyttäessä kenelle ja mitä olin sanonut, ei tullut minkäänlaista vastausta. Työtodistuspyyntöönkin vastattiin "Mihin sinä sitä enää tarvitset?" Hieman outo ilmaisu tuo enää. No, työtodistuksen sain, kun otin yhteyttä ammattiliittooni ja sieltä oli oltu yhteydessä asioista ko. paikan luottamusmieheen.
Ja paljon, paljon muuta on tullut tässä matkan varrella huomioitua naisista terveydenhuoltopuolella. Ovatkohan samanlaisia kaikilla muillakin aloilla? On nimittäin menossa alan vaihto - tosin, ehkä päädyn kortistoon, vaikka kouluttautuisinkin uuteen ammattiin, ikää nimittäin on ja aikaa on tuhraantunut näissä käärmeenpesissä jo liian kauan. Heheheee. Mikäs tässä olisikaan, jos ei jossain vaiheessa putoaisi työmarkkinatuelle - sillä kun ei pärjää. Niinpä, en todellakaan paljon tunne syyllisyyttä ns. loisimisesta ansiosidonnaisella, itsepähän olette tähän työntäneet. Siis oudointa näissä kiusaamisasioissa on se, että kiusaajat yleensä ovat juuri noita yli viisikymppisiä - mikähän niitä vaivaa? Sekö, että ovat huomanneet oman elämänsä valuneen hukkaan ja nyt pitää kostaa muille? Sekö, että ovat itse saaneet jostain pankkimaailmasta aikoinaan fudut ja joutuneet siirtymään siitä helvetin hyvästä pankista johonkin pienipalkkaiseen terveydenhoitotyöhön, eikä oikein enää ole motivaatiota tai halua panostaa siihen työhön, ja jos joku toinen on hieman motivoituneempi, ehkäpä osaavampikin, niin hänelle pitää sitten kostaa?