Mies päätti suhteen viikko sitten. Olen ihan rikki. Suhde kesti vuoden, jota ennen hän oli jonkin aikaa sitten eronnut pitkästä suhteesta. Lähdin varauksella suhteeseen, koska pelkäsin, ettei hän ole vielä käsitellyt edellistä loppuun. Hän kuitenkin vakuutti, että pystyy ja haluaa aloittaa kanssani suhteen. Aluksi kaikki oli aivan ihanaa, suunnittelimme tulevaa ja kaikki tuntui toimivan. Rakastuin tosissani, mitä tapahtuu todella harvoin. Hänkin sanoi olevansa rakastunut, ja osoitti sen myös. Loppusyksyn aikana hän alkoi vähitellen etääntyä, ja viikko sitten sanoi, ettei meistä voikaan tulla mitään. Olen kuulemma ihana, mutta hän on ollut hukassa itsensä kanssa.
Harmittaa, suututtaa, surettaa, sattuu. Olin tyhmä, miksen kuunnellut alussa epäilyjäni, vaan uskoin hänen sanoihinsa meistä ja yhteisestä tulevaisuudesta ja rakastuin.
Nyt hän oli kirjoittanut Facebookiin, että vuosi 2013 oli kokonaisuudessaan kamala, mutta sen aikana hän on kuitenkin löytänyt itsensä ja ensi vuodesta tulee siksi parempi. Ei kai laastarisuhdetta voisi enää osuvammin määritellä? Auttaa yli, ja sitten saa mennä.
Ei koskaan, koskaan enää.
Harmittaa, suututtaa, surettaa, sattuu. Olin tyhmä, miksen kuunnellut alussa epäilyjäni, vaan uskoin hänen sanoihinsa meistä ja yhteisestä tulevaisuudesta ja rakastuin.
Nyt hän oli kirjoittanut Facebookiin, että vuosi 2013 oli kokonaisuudessaan kamala, mutta sen aikana hän on kuitenkin löytänyt itsensä ja ensi vuodesta tulee siksi parempi. Ei kai laastarisuhdetta voisi enää osuvammin määritellä? Auttaa yli, ja sitten saa mennä.
Ei koskaan, koskaan enää.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Voi sua :(
Sama tilanne täällä. Voimia sisko.
Itse olen kohta eroamassa. Minulla on pitkä suhde kohta takanapäin. En edes tiedä voinko koskaan uskoa ihmiseen joka väittäisi rakastavansa minua vilpittömästi? Minua on latistettu vuosia ja olen ihmisraunio. Jos minulle jotain joskus tulisi vastaan, olisin varuillani ja katsoisin kokoajan niin asiat, että pääsisin karkuun. Mutta miten tälläinen ihminen edes ketään löytäis? Jos minä kerron pelkääväni että minut taas lanataan, niin tulisiko minun lähelleni edes kukaan? Oletkos ap miettinyt asiaa tältä kantilta?
Varmasti sattuu. Saman olen kokenut vuosia sitten. Aluksi oli vaikeaa, mutta loppujen lopuksi toivuin aika nopeasti. Puoli vuotta, enkä missään tapauksessa olisi enää huolinut häntä.
Tosi typerältä tai ilkeältä mies kuulostaa tuossa facebook-viestissä. Tottahan hän tietää, että luet sen. Eihän hänellä ole mitään empatiaa sinua kohtaan. Kertoo hänestä paljon.
Nykyään tuntuu jopa siltä, että aidon rakkauden löytäjä on suunnattoman onnekas. Itse haluan kuitenkin luottaa siihen, että vielä kohtaan miehen, joka haluaa jäädä vierelleni elämän tuuleen ja aurinkoon. Kyllä sinäkin vielä kohtaan hyvän miehen, vaikkei nyt siltä tuntuisikaan.
Täällä sama kohtalo... uusi vuosi ja uudet kujeet. Mä en jää surkuttelemaan. Tänäänkin tein kaikkea mieltä rauhoittavaa ja olin hyvällä tuulella. Tämäpä exää alkoi vituttamaan, kun huomasi etten ole kotona surun murtamana.
voimia, mä olen rämpiny tässä suossa neljä kuukautta... ikävintä on että just noin kävi itsellekkin - itsesuojelu vaisto huusi hidasta etenemistä - mies vakuutti että sitä ei tarvita, oli kuulemma vanha hoidettu pois alta, MUTTA puoli vuotta ja ....
mies tunnusti että olisi pitänyt kuunnella mua ja hidastaa...
mutta kyllä tämä tästä - aurinko paistaa... ainakin ensi kesänä 8)
mitä sitten siis tapahtui?
mä jäin suremaan, kiroamaan että tapasimme niin pian vanhan suhteen jälkeen.
ja opin etten missään nimessä sekaannu mieheen joka vastaa mun kysymyksen oletko varma että näin nopeesti on hyvä edetä että hän ei välttämättä osaa olla yksin..
takkiin tuli, poltin sormet ja nyt vaan kohti kevättä - yksin
Samassa mudassa rämmin. Ihan sama story. Mies oli mukamas niin rakastunut minuun ja vakuutteli, etten ole laastarisuhde, että on käsitellyt eronsa jne. Minä ihastuin ja rakastuin ja kun olin syvällä, mies sanoikin, ettei tiedä rakastaako minua ja että "vika on minussa, ei sinussa" ja kaikkea diipa daapaa. Minun maailmani romahti, koska olin tosissani siinä suhteessa.
Nyt tapahtumasta on kulunut vuosi ja olen edelleen rikki. Paljon miehiä olen tavannut, yhdenkään kanssa en halua jatkaa ensitapaamisen jlk pidemmälle. En pysty, koska olen edelleen rakastunut tuohon paskiaiseen.
Vaikeinta tässä on se, että olemme olleet yhteyksissä mukamas frendi pohjalla, mutta nyt katkaisen itseni irti. Mies vain pitää minua varalla.
On aika katsoa eteenpäin ja jaksaa uskoa, että jossain tuolla on mies minua varten. Uudelleen rakentaa luottamus ja koota palaset. Aikaa se vie. Minulla meni kokonainen vuosi ja olen edelleen surullinen. Mutta pakko jatkaa ja mennä eteenpäin. Ja varon juuri eronneita miehiä. En aio enää kenenkään pelinappulaksi.
Vika on minussa ei sinussa on pahinta mitä toiselle voi sanoa koska se ei ole koskaan totuus. Toinen on se perus, olisin halunnut enemmän tilaa itselleni, etenkään jos toinen ei itse ole juurikaan tehnyt mitään suhteen eteen vaan ollut vain suhteessa monta vuotta kuten itselle kävi.Tosin olin itse se jättäjä, kun vuosien saatossa kyllästyin mieheen. Nyt tämä on uudessa suhteessa ja voin sanoa että joutuu aika lailla matelemaan uuden edessä tietoisena vanhasta kokemuksesta, että mitään ei saa tekemättä mitään, eikä toinen tule onnelliseksi suhteessa esim. pelkällä frenditouchilla, vaan töitä on tehtävä joka, ellei joka toinen päivä suhteen eteen.
Onpa tänne tullut monta vastausta ja samoja kokemuksia - kiitos kaikille! Lohduttaa ettei ole yksin. Mulla menee jo vähän valoisammin ja alkujärkytys alkaa hellittää. Kevättä kohti. Oon pohtinut paljon tuota 'vika ei ole sinussa vaan minussa' -lausetta, ja senhän sain itsekin kuulla. Eipä ole erityisen ihana olo, kun on tosi pettynyt ja surullinen.
Joku kirjoitti ylempänä että juuri eronneet ovat rikki ja heidän on vaikeaa luottaa suhteeseen. Joo, tottakai. Ajattelin nimenomaan tuota, ja siksi yritinkin pitää etäisyyttä alussa ja edetä rauhassa. Mutta ei minusta tuoreen eron pahaa oloa saisi pistää kiertämään eteenpäin, satuttaa toista, ja päästä sitä kautta itse yli. Jos haluaa eronjälkeisen kevyen suhteen, siitä pitäisi mun mielestä olla rehellinen toiselle.
Mutta siinä olette oikeassa, että tästä oppi. En enää lähde suhteeseen miehen kanssa, josta vaistoan että edellinen suhde on vielä käsittelemättä.
Itse olen katkaissut välit mieheen nyt kokonaan. En jaksanut enää Facebookissakaan pahoittaa mieltäni lukemalla päivityksiä siitä, kuinka hän nyt alkaa lopulta eron jälkeen löytää itsensä ja elämä näyttää valoisammalta. Huoh. Ap
Minäkin olen joutunut laastariksi eksälleni. Tosin tuo suhde, jota jouduin laastaroimaan, oli päättynyt todella paskamaisesti jo pari vuotta aiemmin. Mies oli ilmeisesti ollut melko hukassa tämän ajan, eikä hänellä ollut ollut mitään kovin vakavaa kenenkään kanssa sen jälkeen. Sitten me tutustuimme, ja suhteemme syveni nopeasti. Rakastuin häneen, ja hänkin vaikutti todella rakastuneelta minuun. Sain ihania viestejä yötä päivää, ja olimme kokoajan yhdessä, olin onnellinen.
Puolisen vuotta myöhemmin hän alkoikin yhtäkkiä etääntyä minusta ja sulkeutua. Kun utelin syytä, matto vedettiin jalkojeni alta; hän oli tajunnut, ettei kuulemma ollutkaan rakastunut minuun, ja että olin kuulemma "tavallaan" ollut hänen laastarisuhteensa tähän pari vuotta aiemmin päättyneeseen suhteeseen. Olin kuulemma hänelle tärkeä, mutta hän ei voisi jatkaa kanssani. Romahdin täysin. Olin niin vihainen hänelle, ja olen vieläkin. Tuosta erosta on nyt puolisen vuotta ja olen vieläkin aivan romuna hänen takiaan. Tunnen olevani tyhmä, hyväuskoinen ja arvoton. Toivon, että tästä suosta pääsisi joskus vielä ylös, mutta tällä hetkellä tuntuu, että usko rakkauteen on mennyt.
Miksi ihmiset kohtelevat toisiaan näin?!
Ei se eronnut uuteen suhteeseen lähtevä tee tahallaan sitä, ettei ole valmis suhteeseen, vaan hän ei oikeasti tajua, ettei ole valmis vielä suhteeseen.
Valitettavaa se on, että siinä toisen selvitellessä oman pään kiemuroita kärsii myös se uusi kumppani.
Koska te arvon sisaret ymmärätte että mies hakee heti petiiseuraa kun ero tulee-ja voi olla näitä nyyhkytarinoita kertovilal monta ns laastaria kierroksessa. Minä kierrän kaukaa ko tyypit.
www.weddingdressesmore.com Fiestasta olen ite muutaman kerran tilannu, sekä tytölleni että itselleni, ihan suht edullisia on ja tosi kauniita, kauniimpia vielä luonnossa kuin kuvissa. Tässä niiden nettisivut: www.weddingdressesmore.com