Miten sen teen?

Mulla on ehkä vähän kummallinen ongelma, mutta en
tässä muutakaan keksinyt joten kysyn täältä onko
joku kokenut saman? Olen ollut nykyiseni kanssa
reilut kaksi vuotta ja nyt, kaiken jälkeen, ei
mikään enää suju hyvin. Koko ajan tapellaan jne.
jne. Seksiäkään ei enää ole. Mutta siihen mun
ongelmaan; en pysty jättämään sitä. Mua pelottaa
tai jotain. En haluaisi kuvitella sitä jonkun
muun kanssa. En yksinkertaisesti tajua että miksi
en vain lopeta tätä suhdetta. Mä kärsin itse
liikaa jo. Ehkä vain toivon että huomenna kaikki
on taas hyvin jokaisen riidan jälkeen. Ehkä
kaikki on hyvin mutta ei mulla. Mua vituttaa
vaikka riita olisi sovittu. Mulle jää kylmä tunne
ja tunne ettei tää juttu riitä mulle. En saa sitä
mitä haluan tai mitä jokainen ihminen ansaitsisi.
Onks tää nyt rakkautta? En luota ja kaikki on
päin vittua. Miten päästä tästä yli? Tuntuu että
mieheni ei edes ymmärrä miltä musta tuntuu eikä
tee mitään sen eteen että mulla olisi hyvä olla.
Miksi se ei kuuntele mua ja kunnioita mun
toiveita ja haluja?
Miten siis saisin itseäni niskasta kiinni ja
tekisin tästä lopun. Olen yrittänyt sitä monta
kertaa mutta aina vaan ollaan yhteen palattu,
mutta tää ei yksinkertaisesti toimi.
2520
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

parisuhdeterapiaa. Jos ei sekään auta, niin
saatpahan vahvistuksen sille, että suhteessa ei
kannata enää pysyä.

Äänestä

Moi! Olet vielä aika nuori ilmeisestikin. Eikö
niin. No jokatapauksessa tässä maailmassa
riittää ihmisiä ja joka tapauksessa ennemmin
tai myöhemmin löydät uuden rakkauden.

Mä täytän tänään 34v. ja tällä hetkellä
onnellisesti naimisissa 3 lapsen faijana.

Mä aikanani etsin ja etsin. Olin yhden ja toisen
kanssa. Kävin naisia läpi järjestelmällisesti
useita kymmeniä n. viidentoistavuoden ajan.
Useimmat ns. "vakavia'"suhteita. En vain ollut
tyytyväinen keneenkään tai osa ei sitten tullut
toimeen minun kanssani, kunnes sitten
eräänä päivänä kolahti. Tapasin nykyisen
vaimoni ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Aikaa on jo mennyt monta vuotta, emmekä ole
vieläkään riidelleet yhtäkään kertaa.
Keskustelleet toki monistakin "närää"
aiheuttavista ongelmista. Olemme yhdessä
todenneet että riitely, väkivalta( henkinen ja
fyysinen ) ovat toisen ihmisen
huomioonottamattomuutta ja se
ei ole hyvä juttu. Niin ei hommat toimi.

Ihmisuhde on aina vakava asia, jossa järki
ei monasti toimi. Ihminen on sellainen
omituinen eläin, joka toimii enemmän tunteen
kuin älyn johdattelemana ja siksi on niin
oikukas. Kun ihminen ryhtyy suhteeseen olisi
tämän selvitettävä itselleen omat asiansa.
Eli PYRKIÄ TUNTEMAAN ITSENSÄ. Jos et
tunne omaa itseäsi, et pysty tyydyttävään
parisuhteeseen, koska et osaa silloin
huomioida toista osapuolta, joka on homman
A ja O.

Toinen on täydellinen vapaus.
Vapaus on sitä ettei kumpikaan ole
mustasukkainen toisesta. Vapauden saa ja
voi antaa. Huom! KUKAAN EI VOI OMISTAA
KETÄÄN. Tämä on vapauden avain. mutta se
ei tarkoita sitä, että tilaisuuden tullen
rynnätään vieraan petiin. Ei tietenkään.
Ajattelepa kuinka vaikeaa onkaan olla VAPAA,
kun siihen liitty kaikki parisuhteen
sidonnaisuus.

Tähän voisi antaa vinkiksi sen, että
IHMISELLÄ ON VAPAA TAHTO !

Äänestä

Kommentoi aloitusta


neuvoton kirjoitti:

Mulla on ehkä vähän kummallinen ongelma, mutta en
tässä muutakaan keksinyt joten kysyn täältä onko
joku kokenut saman? Olen ollut nykyiseni kanssa
reilut kaksi vuotta ja nyt, kaiken jälkeen, ei
mikään enää suju hyvin. Koko ajan tapellaan jne.
jne. Seksiäkään ei enää ole. Mutta siihen mun
ongelmaan; en pysty jättämään sitä. Mua pelottaa
tai jotain. En haluaisi kuvitella sitä jonkun
muun kanssa. En yksinkertaisesti tajua että miksi
en vain lopeta tätä suhdetta. Mä kärsin itse
liikaa jo. Ehkä vain toivon että huomenna kaikki
on taas hyvin jokaisen riidan jälkeen. Ehkä
kaikki on hyvin mutta ei mulla. Mua vituttaa
vaikka riita olisi sovittu. Mulle jää kylmä tunne
ja tunne ettei tää juttu riitä mulle. En saa sitä
mitä haluan tai mitä jokainen ihminen ansaitsisi.
Onks tää nyt rakkautta? En luota ja kaikki on
päin vittua. Miten päästä tästä yli? Tuntuu että
mieheni ei edes ymmärrä miltä musta tuntuu eikä
tee mitään sen eteen että mulla olisi hyvä olla.
Miksi se ei kuuntele mua ja kunnioita mun
toiveita ja haluja?
Miten siis saisin itseäni niskasta kiinni ja
tekisin tästä lopun. Olen yrittänyt sitä monta
kertaa mutta aina vaan ollaan yhteen palattu,
mutta tää ei yksinkertaisesti toimi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu