Muodikas avioero
Lasten erottaminen vanhemmistaan tuntuu tässä
yhteiskunnassa olevan hyväksyttävää ja jopa
suotavaa toimintaa. Avioliittojen tuhoamisesta on
tullut muodikasta ja liian helppoa. Yhteiskunta,
joka valvoo meitä muutenkin voisi ottaa vastuun
siitä, että lapsiperheitä ei rikota liian kevein
perustein. Kertomalla olevansa eronnut saa
enemmän sympatiaa, kuin perinteisiä perhe arvoja
noudattamalla. Usein vedotaan siihen, että
lapsien on parempi elää vain toisen kanssa, jos
kotona riidellään. Lapsi tarvitsee kaikesta
huolimatta yhtä paljon Isää ja Äitiä, vaikka
huonompiakin. Ongelmia on varmasti jokaisessa
perheessä, mutta ne kuuluu normaalina osana perhe-
elämään ja lapsetkin kyllä ymmärtävät sen.
Itsekkäästi ajattelevat vanhemmat eivät enää osaa
keskustella omista ongelmistaan ja periksi
antaminen erilaisissa asioissa on tullut
vaikeammaksi. Aviopuolison pettäminenkin koetaan
nykyään hyväksyttäväksi ja muodikkaaksi asiaksi.
Tällaisia asioita ihannoimalla ei voi luoda
turvallista kasvuympäristöä lapsille. Anteeksi
antamalla ja keskustelemalla avoimesti asioista
ja ongelmista pidettäisiin monta perhettä koossa.
Usein myös kuulee sanottavan, että ihminen ei voi
muuttua. Siinä lauseessa tulee hyvin ilmi meidän
itsekkäät ajatuksemme. Ihminen voi takuulla
muuttaa asennettaan ja tekeekin sitä jatkuvasti
edetessään suhteessa. Muutoksen suunta vaan on
valittava oikein. Nykyinen yhä vapaampaan
suuntaan tapahtuva muutos ihmissuhteissa nakertaa
koko yhteiskunnan moraalia ja vastuuta. Rakkaus
toisiaan kohtaan kuihtuu vuosien saatossa
varmasti jokaisessa perheessä, mutta pelkästään
sen puuttuminen ei saa olla syynä lasten
erottamiseen vanhemmistaan. Suunnitellessa lapsia
perheeseen olisi mietittävä tarkkaan onko
perheellä edellytyksiä olla ja elää yhdessä
vähintäänkin siihen asti, kunnes lapset ovat
täysi-ikäisiä. Se on meidän vanhempien tärkein
velvollisuus. Täydellisen elämän tavoittelusta on
tullut pakkomielle. Menestyminen työelämässä ja
taloudellisen hyvinvoinnin saavuttaminen on
syrjäyttänyt menestymisen ihmis-suhteissa.
Tavallinen arki-elämä puuduttaa varmasti jokaista
perhettä joskus, mutta ero on harvemmin ratkaisu
siihen. Arjen tuomia ongelmia ei voi väistellä
minkäänlaisessa suhteessa.
Viikonloppuisä vm.-62
Lasten erottaminen vanhemmistaan tuntuu tässä
yhteiskunnassa olevan hyväksyttävää ja jopa
suotavaa toimintaa. Avioliittojen tuhoamisesta on
tullut muodikasta ja liian helppoa. Yhteiskunta,
joka valvoo meitä muutenkin voisi ottaa vastuun
siitä, että lapsiperheitä ei rikota liian kevein
perustein. Kertomalla olevansa eronnut saa
enemmän sympatiaa, kuin perinteisiä perhe arvoja
noudattamalla. Usein vedotaan siihen, että
lapsien on parempi elää vain toisen kanssa, jos
kotona riidellään. Lapsi tarvitsee kaikesta
huolimatta yhtä paljon Isää ja Äitiä, vaikka
huonompiakin. Ongelmia on varmasti jokaisessa
perheessä, mutta ne kuuluu normaalina osana perhe-
elämään ja lapsetkin kyllä ymmärtävät sen.
Itsekkäästi ajattelevat vanhemmat eivät enää osaa
keskustella omista ongelmistaan ja periksi
antaminen erilaisissa asioissa on tullut
vaikeammaksi. Aviopuolison pettäminenkin koetaan
nykyään hyväksyttäväksi ja muodikkaaksi asiaksi.
Tällaisia asioita ihannoimalla ei voi luoda
turvallista kasvuympäristöä lapsille. Anteeksi
antamalla ja keskustelemalla avoimesti asioista
ja ongelmista pidettäisiin monta perhettä koossa.
Usein myös kuulee sanottavan, että ihminen ei voi
muuttua. Siinä lauseessa tulee hyvin ilmi meidän
itsekkäät ajatuksemme. Ihminen voi takuulla
muuttaa asennettaan ja tekeekin sitä jatkuvasti
edetessään suhteessa. Muutoksen suunta vaan on
valittava oikein. Nykyinen yhä vapaampaan
suuntaan tapahtuva muutos ihmissuhteissa nakertaa
koko yhteiskunnan moraalia ja vastuuta. Rakkaus
toisiaan kohtaan kuihtuu vuosien saatossa
varmasti jokaisessa perheessä, mutta pelkästään
sen puuttuminen ei saa olla syynä lasten
erottamiseen vanhemmistaan. Suunnitellessa lapsia
perheeseen olisi mietittävä tarkkaan onko
perheellä edellytyksiä olla ja elää yhdessä
vähintäänkin siihen asti, kunnes lapset ovat
täysi-ikäisiä. Se on meidän vanhempien tärkein
velvollisuus. Täydellisen elämän tavoittelusta on
tullut pakkomielle. Menestyminen työelämässä ja
taloudellisen hyvinvoinnin saavuttaminen on
syrjäyttänyt menestymisen ihmis-suhteissa.
Tavallinen arki-elämä puuduttaa varmasti jokaista
perhettä joskus, mutta ero on harvemmin ratkaisu
siihen. Arjen tuomia ongelmia ei voi väistellä
minkäänlaisessa suhteessa.
Viikonloppuisä vm.-62
Vastaukset 4
Vanhimmat
todella fiksua puhetta tässä yhteiskunnassa,
jossa se todellinen, se mitä ihminen sisimmässään
tuntee on haudattu loputtoman rahn, kauneuden,
seksin ja muun tavoittelun alle. ihmisiä ohjataan
tavoittelemaan ulkoista hyvää, sisäisesti siitä
ei tule kenellekään kuin hetkeksi hyvä olo.
enemmän ihmisiä voisi opettaa siitä syvästä ja
kestävästä onnesta, jonka oikeita elämänarvoja
noudattamalla saavuttaa
Vaikutat hyvältä tyypiltä. Haluaisitko
keskustella aiheesta milaamalla
odotan postiasi [email protected]
mutta väkivaltaisessa perheessä ei kenenkään
pitäisi joutua asumaan.
ei henkisessä sen enempää kuin fyysisessä
väkivallassa.
jessus miten paljon tekstiä.