Olisin kirjoittanut otsikoksi "Kysymys palstan kurpille", kun eihän täällä juurikaan nuoria naisia ole, mutta ajattelin sitten, että turha provosoida. Kyllähän täällä saa kirjoitella ikään katsomatta. Osallistuminen olisi toki suotavaa, muutenkin kuin satunnaisesti ätmejä haukkumalla.
Se kysymys.
Millaisia kehitysprosesseja teillä on ollut miesmaussa?
Tunnistatteko itsessänne tämän ilmiön, että jännittävät miehet ovat kiinnostaneet nuorena, ja sitten myöhemmin on miesmaku muuttunut?
Ymmärrättekö palstan miehiä siinä kuinka tuo ilmiö ärsyttää?
Se kysymys.
Millaisia kehitysprosesseja teillä on ollut miesmaussa?
Tunnistatteko itsessänne tämän ilmiön, että jännittävät miehet ovat kiinnostaneet nuorena, ja sitten myöhemmin on miesmaku muuttunut?
Ymmärrättekö palstan miehiä siinä kuinka tuo ilmiö ärsyttää?
Vastaukset 88
Vanhimmat
Olen vanha kankea kurppa 37v ja en vastaa kun loukkasit minua.
Nämä kokemukset on kalliisti ja kantapään kautta hankittu, ei niitä kaikille kikkelinkantajille jaeta.
Olipas nokkela provosoin-enpäs-provosoikaan -aloitus. Tai eipäs ollutkaan.
Millaisia kehitysprosesseja teillä on ollut miesmaussa?
Tottakai miesmaku muuttuu iän karttuessa kun itsekin muuttuu. Itse olin aiemmin kova menijä ja matkustelija, nykyään kerran vuodessa riittää. Hain nuorempana miehestä myös matkakumppania mutta nyt mielummin sitä arkikaveria jakamaan kaikki tavalliset asiat. Tietty mukava olisi edelleen matkustella miehen kanssa, muttei haittaa vaikka mies jäisi kotiinkin. Vuosia sitten olin myös innokas festari/konsertti/teatterikävijä mutta nykyisin riittää tapahtuma per kuukausi. Toivoisin edelleen samoja intressejä mieheltäni.
Tunnistatteko itsessänne tämän ilmiön, että jännittävät miehet ovat kiinnostaneet nuorena, ja sitten myöhemmin on miesmaku muuttunut?
En koe että olisin koskaan ollut kiinnostunut miehestä, jota tällä palstalla tituleerataan jännittäväksi, mutta joka todellisuudessa on arvaamaton, väkivaltainen, epäluotettava, uskoton sekä epälojaali.
Minusta jännittävyys on jotakin muuta kuin noita edellä mainitsemiani. En koe että olisin ollut koskaan kiinnostunut jännittävästäkään kumppanista. Kiinnostava, idearikas, peruspositiivinen, keskustelutaitoinen ja eläväinen riittää.
Ymmärrättekö palstan miehiä siinä kuinka tuo ilmiö ärsyttää?
Toki. Mutta edelleenkään en ymmärrä miksette voi kiinnostua tavallisista naisista, vaan tavoittelette niitä suosituimpia tyttöjä/naisia.
Mielestäni ei niin jännittävä mies haaskaa aikaansa jahtaamalla niitä jännittäviä naisia.
Olenko kurppa? :D
Anteeksi osanottoni :D
On välillä vaikea ymmärtää ärsyyntymistä ilmiöstä, joka ei oikeastaan edes ole mikään ilmiö. Jos pieni joukko nuorista naisista on kiinnostunut jostain "jännämiehistä", ei siitä varsinaista ilmiötä saa millään.
Itsehän te asiaa paisuttelette päässänne eeppisiin mittoihin.
Ja se johtuu siitä, että huomaatte naisiksi vain jollain tavalla pissis-sutturatyyliset tytöt, jotka eivät rekisteröi kaltaisianne hippiäisiä.
Onneksi asia yleensä korjaantuu iän myötä.
Järkevämpää olisikin miettiä, miten voisitte itse kehittää käsitystänne naiseudesta.
Palstan miesten käsitys naiseudesta on alkujaan lienee ollut puhdas ja neitseellinen kedonkukka, elämä on sitten osoittanut sen käsityksen vääräksi ja tässä vaiheessa tarvittaisiin konkreettisesti se kedonkukka osoittamaan alkuperäinen käsitys kuitenkin oikeaksi, ei se enää psyykkaamalla onnistu mitenkään vaikka kuinka tahtoisi.
99% naisista on kiinnostunut jännämiehistä ja se on todistettu tieteellisestikin, että naiset viehättyvät erityisesti narsisteista ja psykopaateista. Se on geneettisesti koodattu jokaisen naisen dna:han. Anteeksi havaintomme, että 99% enemmistö heteroseksuaaleista naisista on pilannut 1% vähemmistön maineen, ja sekin kelvollinen 1% on a-seksuaaleja.
Asia ei varsinaisesti korjaannu iän myötä, vaan todellisuudessa vasta lasten ja avioeron myötä, jolloin nainen on jo antanut kehonsa ja elämänsä elävän ihmispaskan jälkeläisten vaalimiselle.
Käsitystämme naiseudesta ei tarvitse kehittää, sillä olemme tarkkailijoita, jotka kertovat vain karun totuuden. Naiset ovat armottoman laumasieluisia tunneajattelijoita, ja heiltä puuttuu tyystin vapauden vaatima oma sisäinen arvomaailma.
"On välillä vaikea ymmärtää ärsyyntymistä ilmiöstä"
Valitettavasti täydellinen syrjäytyminen parisuhteista pelkäksi passiiviseksi hylkiötarkkailijaksi aiheuttaa inhimillistä ärsyyntymistä myös parhaimmissakin miehissä.
Voin antaa sen verran myönnytystä, että vika on lopulta ihmislajissa, koska naiset edustavat kuitenkin lopulta puolta ihmiskuntaa. Hyvänä esimerkkinä sokea ja fanaattinen julkkispalvonta, mikä kuvaa hyvin alfojen asemaa ihmislaumassa. Ihmiskunta on siten täydellisesti epäonnistunut laji, joka ansaitsee kuolla sukupuuttoon globaalissa ydintuhossa.
Toi vuodatus ei kuulosta passiiviselta tarkkailulta, vaan pettyneeltä lapselta.
Miksi kenenkään pitäisi olla pelkkä passiivinen tarkkailija? Miksi lapsellisuudet sallitaan kyllä jännäpaskoille, mutta toisille ei sallita pienintäkään lapsellisuutta edes silloin kun se on oikeutettua. Minä olen tasan niin lapsellinen kuin haluan, koska niin muutkin ovat.
Koko elämäni olen ollut ylitunnollinen vastuunkantaja, kun muut olivat lapsellisia. En saanut palkintoa. Mutta sen sijaan jouduin helvettiin, ja tulin sieltä yksin omin avuin myös takaisin. Minä olen ansainnut oikeuteni olla lapsellinen.
Katkeruuden sylkeminen helpottaa lyhyen aikaa, mutta se ei tuo naisia sun luo, joten siihen ei kannata jäädä kiinni. Parempi on olla lapsellinen sellaisilla hauskoilla tavoilla, jotka saa muut ihmiset viihtymään sun seurassa.
Muista myös kun tunnemyrskyltäsi pääset, että vaikka jokainen saa olla niin lapsellinen kuin haluaa, mutta se ei velvoita ketään vanhemmaksi.
Ja minä haluan olla katkera ja saan nauttia siitä! Olen oikeastaan jumaloin katkeruutta!!!! Se on ihana tunne! Pysyn katkerana niin kauan kuin haluan! Eikä minun tarvitse rakastaa tyhmiä kukkahattutätejä! Kaikkia keinotekoisia naamoja!!!
kukkasetä siinä taas kerjää huomionhippusia.
Sedällä on mul&ku!!! Tyhmä olet ja inhottava lisäksi!!
Kiitos samoin.
Tämä on aika yleinen ajatusvirhe. Että tytön ja naisen pitäisi olla jotenkin parempi, kaiken "pahan" yläpuolella. Mutta kun tytöt ja naiset on ihmisiä ihan niin kuin pojat ja miehetkin. Niin siten sinun tyyliselle miehelle tulee suuri mielipaha, jonka kuvittelet olevan jotenkin oikeutettu. Mutta kaikki on tapahtunut vain omassa päässäsi.
Ongelmasi on illuusio, fantasia. Ketään ei kannata nostaa korokkeelle, sieltä tulee kuitenkin tipahtamaan.
Ei ole naisten vika vaan ihan oma vikasi, et pitänyt naisia ihmisinä, erehtyväisinä, normaaleina.
Miksi naisten pitäisi pystyä johonkin, mihin miehet eivät pysty? Ei kukaan voi olla toisen puolesta esim.siveä ja kunniakas, jokaisen tulee pyrkiä parhaalla tavalla olemaan itse kaikkia hyveitä.
Vastaan teille molemmille että sekö on muka huijatun vika jos on tullut huijatuksi, eikö huijarilla muka ole mitään vastuuta?
Olet itse huijannut itseäsi, ei kukaan muu. Ymmärrätkö?
Niin paljon mä tunnen
sinut syliini suljen
on kaikki mitä sanoa voin
olen vain suuuuun
niin kuin tuhannet kerrat
kanssas ollut oon yksin
näin kun haaveissani kuljen
silmät tyhmyydeltä suljen
Minusta olisi omituista, jos ihminen (niin nainen kuin mieskään) ei kehittyisi lainkaan sen jälkeen, kun tulee puberteetti-ikään. Ja kun ihminen kehittyy niin myös hänen makunsa kehittyy. Kuinka moni lapsi valitsee pizzaan mieluummin oliiveja tai sinihomejuustoa kuin jauhelihaa tai ananasta? Aika harva. Ihan samalla tavalla muuttuvat/kehittyvät myös muut mieltymykset.
Ensimmäinen poikaystäväni ei ollut mikään jännämies vaan ihan tavallinen maalaispoika, minua kaksi vuotta vanhempi. Olin hänelle ensimmäinen kuten hänkin minulle. Seuraava pitempi suhde alkoi, kun olin jo muuttanut kaupunkiin; taas pari vuotta minua vanhempi täysin tavallinen ammattikoulun käynyt mies. Valitettavasti häneltä puuttui kaikki mielenkiinto päästä elämässä eteenpäin eikä työtkään oikein maistuneet, joten homma kaatui reilun vuoden jälkeen. Sitä seuraava olikin jo ex-puolisoni ja lapseni isä; ammattikoulun käynyt hänkin, tavallinen duunari. Asui itse asiassa vielä kotonaan silloin, kun aloimme seurustella. Avioeron jälkeen olinkin jo kolmissakymmenissä eli palstapoikien mielestä kurppa, ja tietysti käytetty ja ties mitä, joten sen jälkeisellä miesmaulla ei liene merkitystä
30 - iässä olen huomannut katselevani selvästi rumempia ja vähemmän maskuliinisia miehiä, joten ehkä sitten katselen laskevaa tasoani vastaavai. ;)
Nuorin mies, joka tuli minua viime vuonna pokaamaan oli tosin 17v ja vanhimmat ovat 40 -setämiehiä, jotka eivät sentään kiinnosta.
Eniten katselen ikäisiäni ei-niin-maskuliinisia miehiä. Kiltteys on hyvä piirre, mutta täytyy mies iskettävissä olla eli ei ihan vätys eikä seksuaalipelkoinen.
Nuorempanakin katselin ikäisiäni miehiä, mutta tosiaan nappasin sen luokan komeimman ja maskuliinisimma alfauroksen, joka tosin ei ollut pettävä sika vaan ihan liikunnallinen ja hyväkäytöksinen ja täydellisen lihaksikas kunnon poika.
Nykyään mies saa olla myös ruipelo tai läski, rumakin. Ulkonäköä enemmän merkitsee ominaistuoksu. Niin sitä vaan on, että kun tulee yli 30 täyteen alkaa tykkäämään sellaisista kilteistä "hyvälle isälle" tuoksuvista miehistä. Viehättävyyteen vaikuttaa paljon myös miten naista kohtelee, äijämäisestä öhötyksestä (johon myös tän palstan poikien huorittelu ja muu älämölöprovosointi kuuluu) en tykännyt nuorempana enkä tykkää nytkään.
Toisin sanoen, käytöstavat pitää olla hallussa, muunlaisia en kelpuuta edes sänkyyni. Sen suhteen ei ole miesmaku muuttunut.
Mitä siihen valitukseen tulee, että naiset jotka tykkäsivät nuorena machommista pitävät 3-kymppisinä kiltimmistä... Eiks oo parempi ,että tykkäävät 30 -iässä edes siitä miestyypistä jota itse sattuu edustamaan kuin että ei tykkäis ikinä?
Mua ätämijutuissa ihmetyttää se, miten tärkeää toiset miehet on näille at-miehille. Kun jostain naisesta puhutaan, mietitään heti sen eksiä eikä sitä itsen ja naisen yhteensopivuutta tai sitä miten sen naisen sais itselleen. Siinä on musta fokus vähän väärässä paikassa. Et sä niiden eksien kanssa yhteen mene, vaan sen naisen. (Jos on lapsia, niin sit ptiää kohteliaisuusväleissä olla, mut silti suhde naiseen tärkeämpi kuin eksään.)
Oh-hoh! Onpas sinusta ilkeä tullut. Tai sinusta taitaakin paljastua rumia puolia, olen pettynyt :-(
En ole kurppa, en koskaan. Vastaukseni on tässä:
Kehitysprosessit: ei oikeastaan ole ollut. Mukava, rehellinen ja ystävällinen. Nuorena sitä on tietysti pinnallinen ja se karisee iän myötä. Kun en ole koskaan seurustellut en varmasti ole oikea nainen tähän vastaamaan. Ovatko kaikki ihastukseni olleet komeita/hyvännäköisiä? Omasta mielestäni mukavannäköisiä, ehkei sellaisia yleisesti komeita vaan omanlaisia.
Jännittävät miehet? En ole tavannut jännittäviä miehiä, en opiskellessa, en töissä. Baarimaailmassa niitä olisi ehkä ollut mutta kun en siellä usein ollut niin en tähänkään osaa vastata. Tuskin olisin tuntenut olevani tarpeeksi jännä jännälle vaan tylsä tavis, joka ei kiinnosta jännää miestä.
Ilmiön ärsytys? En ymmärrä sitä. Kaikki, siis ihan kaikkiko naiset olisivat tällaisia? Ja eikö muka miehiäkin kiinnosta nuo salaperäiset, kauniit ja arvoitukselliset naiset?
Kai minä olen ilkeä ollut aikaisemminkin täällä. :(
Tuo kurpittelu nyt johtuu lähinnä siitä, että jos olisin jättänyt kurppaosuuden pois tuosta alusta, niin vastauksia olisi tullut ehkä kolme, ja ainakin yhdessä niistä olisi lukenut, ettei kyselyyni voi vastata, kun vastauksia halutaan vain nuorilta ja kauniilta naisilta.
Tämän olen sanonut parille muullekin kurpitteluun liittyen, muistaakseni ainakin stellarialle. Et ole kurppa. :) Kurppauteen ainakin minun käyttämänä terminä liittyy olennaisena osana juuri se, että nuorempana on hyljeksitty nössömpiä miehiä minkä kerkeää ja syljetty myrkkyä niiden päälle, ja nyt vanhempana, viehätysvoimat menettäneenä naisena sitten toivotaankin ymmärrystä ja sympatiaa niiltä samoilta miehiltä, joiden elämää tehtiin kurjaksi nuorempana. Tässä ketjussa lähinnä varmaan tuo nimimerkki "Kaunis Kurppa" on ainoa, joka myöntää tällaisen prosessin omassa elämässään, tosin hänkin kaunistelee ja selvästi puolustelee asioita.
No joo, olet tainnut olla muutaman kerran ilkeä tai ehkä enempi katkera mutta olen saanut toisenlaisen kuvauksen kurpasta, ilkeämmän, ja siksi tuo kurppa tuntui pahalta ja oudolta sinun suuhun.
On nyt pakko puuttua tuohon, kun minusta nyt puhuttiiin. En katso, että sillä, että olen valinnut poikaystäväkseni sen mielestäni viehättävimmän ihmisen, olisin vastuussa kenenkään muun hyvinvoinnista. En ole velvollinen tekemään jotain satunnaisia ihailijoita onnelliseksi pitämällä heistä. En ole velvollinen haluamaan ketään.
Mielestäni siitä, että miesmakuni on laajentunut vähemmän ulkonäkökeskeiseen suuntaan on niille nuorina vähemmän suosituille miehille vain ja ainoastaan hyötyä. Nyt maailmassa on ainakin yksi nainen enemmän, joka pitää heitä viehättävinä.
Surullista tietysti, jos ne naiset, joista itse pitää (eli nuoret teinit) eivät pidä, mutta mitä väliä "kurppien" (pidän tätä nyt ikä- enkä haukkumiskysymyksenä) mielipiteillä sitten on. Vai sekö ahdistaa, että kurpat ovat voineet laajentaa miesmakuaan "tasoaan" vastaavaksi, ja harmittaa kun itsellä ei maku vastaavasti kehity vaan haluttaisiin edelleen teinityttöjä, jotka eivät halua itseä? Ymmärrettävää...
Ennen kuin kirjoittelet pidempiä määriä hölöpölöä, kannattaa huomioida, että ensinnäkään en kaipaa teiniä enkä neitsyttä, ja vielä lisäksi se, että olen ollut muutamassakin suhteessa. En vain pidä asenteestasi. Siinä se.
Monet miehet ei pidä naisista, jotka tietää arvonsa ja rajansa. Monet miehet odottaa naisista äitiä, joka aina ymmärtää ja silittää päätä, jottta mies itse voi kiukutella kuin pikkupoika. Varsinkin monet lapsettomat miehet.
Nuorena tykkäsin vain pitkähiuksisista heavy metal -miehistä. Nyt pidän myös kaljuista heavy metall -miehistä. Miten hurjaa miesmaun kehitystä 30 vuodessa! :D
Ilmiön ärsytys taitaa johtua siitä, että palstan miehillä on ongelmia oman seksuaalisuutensa kanssa tai siis kun eivät ole sitä päässet toteuttamaan. Siitä sitten kehittyy heille mielikuva, että muiden ihmisten harrastama seksi on likaista ja että nainen voi mennä piloille seksistä.
Ehkä se on vain palstalaisten omaa pelkoa, että he ovat menneet poikuudestaan piloille.
Jos ei ole harrastanut seksiä, ei voi ymmärtää mistä siinä on kyse. Ehkä sen takia osa palstan miehistä luulee, että seksissä on kyse puhtaudesta, kauneudesta, hyvyydestä, kiltteydestä ja oikeudenmukaisuudesta.
Hah :D
Voi olla, että jo nuorempana nämä miehet ovat olleet seksikielteisiä ja paenneet sitä kuvittelemaansa "kunnon poika" imagoon, ja toivoneet että sen kautta tulee joku nainen (yhtä kunnollinen tyttöystävä), joka vapauttaa heidät seksiin liittyvästä ahdistuksestaan.
Ja toivovat edelleen.
Ja yhä vähemmän maailmassa näkyy sellaisia naisia, jotka voisivat tämän tehtävän toteuttaa.
Surullista, kun joutuu luopumaan prinsessasadustaan. Sitä surua käsitellään haukkumalla naisia. Kaikki eivät pääse siitä vaiheesta koskaan todellisten ihmisten (ja oman pelkonsa) kohtaamiseen asti.
Tässä täydellinen analyysi monien miesten käytöksestä tällä palstalla.
- Ensimmäinen poikaystävä vajaan vuoden 15-16 -vuotiaana. Hän oli 17-vuotias, pelaava nörtti, melko hauska ja kiltti. Ulkonäöltään jo sillä iällä kaljuuntuva, vähän pullukka, todella epäurheilullinen. Meillä oli hauskaa ja turvallista, olimme toistemme ensimmäiset (toki vasta täytettyäni 16).
- Parin kuukauden suhde ulkoisilta avuiltaan itse asiassa melko samanlaisen pojan kanssa 18-vuotiaana. Aivan käsittämättömän hauska, stand-up -koomikon tyylinen kaveri. Kiltti kuin mikä, mutta myös kovin masentunut, enkä millään pystynyt auttamaan häntä hänen ongelmiensa kanssa.
- 3 vuoden suhde upeaan, älykkääseen, kilttiin nallekarhumieheen. Sivistynyt keskustelija ja välittävä kumppani. Ylipainoinen, ei varsin muutenkaan ulkonäöllä juhlittu, ei todella mikään pleijeri tai jännäpoika, kuten eivät edellisetkään.
- Tästä pitkästä suhteesta erottuani minulla oli muutaman kuukauden tapailusuhde hauskan, syvällisen, musikaalisen sekä urheilullisella vartalolla varustetun miehen kanssa. Enemmän ehkä sellainen cool tyyppi kuin aiemmat poikaystävät, mutta arvoiltaan todella maanläheinen - ja naisten suhteen hyvinkin pidättyväinen - turhat säädöt eivät kiinnostaneet silloin eivätkä myöhemmin.
- Nykyinen poikaystäväni (2,5v) on älykäs, nokkela, luotettava ja rehellinen. Ulkoisesti hän on pitkä ja komea, ja oikeasti kunnolla lihaksikas ja urheilullinen. Hän on kunnianhimoinen ja näin nuoreksi hyvinkin menestynyt.
Kuten huomata saattaa, minulla teorian mukainen käyrä on oikeastaan täysin päinvastainen. Nuorempana seurustelin sellaisten kilttien, vähän ujojenkin miesten kanssa, joita ei ollut ulkoisilla avuilla pilattu. Enkä minä niitä vaadikaan - sisin oli ja on edelleen tärkein.
Nykyisessä ja sitä edeltävässä suhteessa on kuitenkin tullut tämä "ulkoinen puoli" enemmän pakettiin mukaan. Kaksi viimeistä ovat myös vähiten ns. tossukoita koko kaartista - se on ehkä se asia, jolla tavoin tietty epävarmuus aiemmissa kumppaneissani näkyi.
Kukaan poikaystävistäni ei:
- Ole tatuoitu
- Polta tupakkaa
- Ole vähimmässäkään määrin väkivaltainen tai muuten alentava
Menestys on usein ihan yhtä jännittävää kuin jännäpoikailukin.
Olet siis 5 käyttämä? Vai onko näiden "poikaystävien" lisäksi ollut vielä jotain välinussijoita?
Aletaanpa kysyä tästä eteenpäin: "Monenko naisen huolima olet?" miehltä. Maksullisia ei lasketa.
Paitsi että tuo on huono ja irrelevantti kysymys, vastaus siihen löytyy suoraan nimimerkeistä, joten, ööh...
Joten se miten miehet haukkuu naisia kertoo vaan siitä mistä ne on itse epävarmoja.
Jos joku haukkuu Hitleriä, niin mistä hän silloin on epävarma?
Haukkuvalla ihmisellä on aina paha olo, jota ei osaa käsitellä rakentavasti.
Se, mitä haukkuu on asia joka jollain tavalla pelottaa itseä.
Nainen joka pitää kilteistä miehistä saa eniten miinuksia...
Mistä se kertoo?
Joten jos totean, että Hitler oli paska jätkä, haukun häntä siksi koska jollain tapaa pelkään Aatua?
Niin on. Totesinkin tuossa melko suoraan, että käyrä on kohdallani päinvastainen - ensin "ei-jänniä poikia" josta siirtymä tietynlaisiin "jännäpoikiin". Miten sillitroolin teoria selittää minun tapaukseni?
Listasin aiempien poikaystävieni "negatiivisemmat" ulkoiset ominaisuudet niiden yleisten arvotusten perusteella: on tosiasia, että heidät ensimmäistä kertaa näkeville nämä miehet olisivat luultavasti näyttäneet esim. melko epäurheilullisilta. Ei se silti heistä huonompia tehnyt.
Aatua ja sen kaltaisia on syytäkin pelätä, naisia taas ei tartte pelätä. Mutta teillä taitaa mennä toisinpäin, että te diggaatte aatua ja pelkäätte naisia. Kuka muuten heitti Hitler-kortin peliin?
Hitlerin tilalla voisi olla vaikka Stalin. Tai kuka vaan.
En ymmärrä miksi naisten lutkamaisen käytöksen kritisointi olisi merkki jonkinlaisesta "epävarmuudesta". Samoin ei tarvitse olla edes juutalainen inhotakseen Hitleriä.
Tässä on at-miehen logiikka huipussaan: hitler = stalin = nainen, joka on harrastanut seksiä.
Jepjep, yhtä vaarallisisa ovat.
Miksiköhän sinulla ei ole naista?
Ja tässä on myös naisten sisälukutaito huipussaan... :/
Luin ketjua, jossa kyseltiin ikää, sukupuolta ja ekaakertaa, niin siitä tuli hyvin ilmi se, että ei täällä ole naiset yhtään sen vanhempia kuin miehetkään. (vaikka juttujen tasosta voisi niin luullakin).
Ja mitä tulee tähän "jännä-ilmiöön", niin pidän sitä ihan samanlaisena palstamiesten mielikuvituksen tuotteena kuin tätä kurppailmiötäkin. Täällä kun yksi mies alkaa hokea jotakin asiaa, tai sanaa, niin kohta koko muu paviaanilauma tekee samaa perässä ja siinä se on koko ilmiö, tällä palstalla.
Naiset ovat elämänkokemuksessa 15 vuotta edellä. Monet miehistä (ne äänekkäimmät haukkujat) ovat jämähtäneet ihmissuhteellisesti teini-ikään. Haukkuminen on toivottavasti osa kasvuprosessia joka johtaa vastuun omasta elämästä ottamiseen toisten haukkumisen sijaan.
Ja henkisesti kasvaminen, rankkaahan se aina on.
Jo yksittäinen paviaani kykenee toteamaan empiirisesti sen että nuoret naaraat lähtevät aina alfan matkaan, ja että lisääntymiskyvyttömät naaraat eivät kiinnosta ketään.
Tämän palstan miehet ovat henkisesti jälkeenjääneitä.
Monet ainakin.
Ja se johtaa huonoon kierteeseen, koska jos on ihan pihalla, ei saa naista js pysyykin pihalla kaikista seksi- ja ihmissuhdekuvioista.
Tulen nyt tähän väliin kertomaan nuoruusmuistoja.
Muistan, kun yläasteikäisenä 25 vuotta tuntui tosi vanhalta iältä, ja 30 vuotta ihan ikälopulta, miltei sellaiselta että silloinhan elämä on jo miltei eletty. On myöhemmin naurattanut.
Herää kysymys: kuinka nuorten ihmisten kanssa täällä oikein keskusteleekaan?
Biologian tunneilta muistan sen, että vaikka apinalaumoissa on alfoja, niin naaraat kyllä parittelevat (toki salaa alfalta) muidenkin yksilöiden kanssa.
On se jännää.
Minäkin ajattelin yläasteella tuohon tapaan.
Ja nyt kun olen kolmekymppiseksi vanhentunut, niin ajattelen vain vahvemmin samoin! Eikä naurata yhtään. Kun ei teininä ja parikymppisenä päässyt yhtään (seksi)elämään mukaan, niin ei tämä aikuisuuskaan ole mistään kotoisin.
PS: Kukaan ei halua paritella ätmin kanssa. Koko nimitys tulee siitä faktasta. ATM=ATM=ATM.
Pari elävää esimerkkiä että naisilla ON taipumus biologiseen että STATUKSELLISEEN voittoon kun he valitsevat miestään. Sisin toki on tärkein kun se tulee oikeassa paketissa. Lienee turha mainita että laadukkaalle miehelle ei joka nainen ole riemuvoitto vaikka miten korkeat kriteerit naisilla miehistään olisi.
Tuo aiempi mainittu näiden a-miesten seksikielteisyys-teesi hipoo hulluuden rajoja. A-mies jos kuka on tyypillisesti pornon kyllästämä, löytäynyt jo ala-asteella nuhruiset villet ja kallet, tai nuoremmat a-miehet netin kautta pornon mikä onkin vaivatonta nykyään. Luuleeko joku nainen että sellaisen porno-ikisinkkuus elämän joku mies itse valitsee tarkoituksella itselleen? Eikö olisi ollut mahtavaa seurustella mopopoikana ikäisensä sexyn epävarman teinitytön kanssa? Monen miehen itsekunnioitus ei anna periksi sitä että ensimmäinen tyttöystävä onkin maksettu pano kun moni muu ikäisensä mies höylää minkä ennättää niitä hoteimpia muijia.
Olen vuosia korostanut palstalla että a/k-miehillä ei juuri ole enää varaa romanttisiin höpinöihin, unelmiin, joita nuoruudessaan näkivät y-miesten toteuttavan iskennöissä. Se aika on mennyt.
Nuoruus loppuu siihen metamorfoosiin kun tajuaa mies omat reaalititeettinsa elämän suhteen. Kuten Thin Lizzy hyvin lauloi, "fight or fall". On helppoa jumittua johinkin utopiaan joka muodostaa oman mukavuusalueen muttei auta pätkääkään kohtaamaan elämää. On helppoa idolisoida nuoruus jopa jumittaa elämään sitä vaikka se onkin ollut jo kauan harhaa.
Kyllä aikuisuus on sitä että tekee omia valintoja muista riippumatta tai pelkäämättä mitä muut mahdollisesti ajattelevat.
Porno ja seksi on 2 hyvin eri asiaa.
Porno vie sekä halua että kykyä seksiin.
"On helppoa jumittua johinkin utopiaan joka muodostaa oman mukavuusalueen muttei auta pätkääkään kohtaamaan elämää. On helppoa idolisoida nuoruus jopa jumittaa elämään sitä vaikka se onkin ollut jo kauan harhaa. "
Peris ja Darkkis hoi!
Ikuisen neitsyen puhetta.
Mutta mies voi olla seksuaalisesti kokematon ja sellaiseksi jääkin, jos vielä 30 -iässä haaveilee teiniprinsessoista.
Mies ei ole aikuinen mies ennen kuin on pannut aikuisena samanikäistä tai vanhempaa naista.
Kukaan ei voi sitä aikuiseksi kasvamisen prosessia pakottaa. Tosin ehkä et saa sitä itse aikaan vaikka tahtoisitkin. Voit olla ikuinen pikkupoika lopun ikääsi.
Mitä! Etkö sä olekaan peppuneitsyt? Stanan lutka.
Surullista, että et tule koskaan saamana haluamaasi seksiä.
Apua, mikä kysymys :) Kyllä makuni on muuttunut ja paljonkin. Kun on asunut kahden epävakaan "coolin" miehen kanssa, niin todellakin kaipaa miestä, joka osaa kantaa vastuunsa. Tällä hetkellä (lähemmäs 40v) etsin kohteliasta miestä, joka osaisi keskustella myös vakavista aiheista ja ei ihan pienistä hätkähdä. Sellaista, joka olisi aidosti tasa-arvoinen kumppani. Olen valmis tukemaan miestä ja antamaan paljon ja toivon samaa myös takaisin.
"Pienistä" tarvitsee tässä varmaan lukea muodossa "massiivisesta määrästä exiäni".
Pienistä tarkoittaa sitä, että ei ruveta mököttämään pienistä erimielisyyksistä, vaan pystytään muodostamaan kompromissi tai hyväksymään, että asiasta ollaan eri mieltä. Se tarkoittaa myös sitä, että välillä toinen on surullinen, väsynyt, vihainen tms ja sitä ei paeta, vaan käsitellään asia yhdessä. Parisuhde ei pääty johonkin triviaaliin "mitä juustoa kaupasta" -kysymykseen. Kukin voi tietenkin vääntää tämänkin vastauksen sellaiseen muotoon kuin haluaa.
Kehitysprosessi? Piti oikein miettiä asiaa, koska tavallaan ymmärrän tuon maun kehittymisen - mutten sitten ihan täysin kuitenkaan. Koen kyllä itsekin kehittyneeni vuosien varrella, mutta koska oma peruspersoonani ei ole kuitenkaan muuttunut, niin perusmiesmakunikaan ei ole muuttunut mihinkään. Yhtä lyhyttä suhdeviritelmän tapaista lukuun ottamatta kaikki mieheni ovat olleet samantyyppisiä persoonaltaan - minun persoonaani sopivia.
Ainoa kehitysaskel, jonka tulevaisuudessa toivoisin näkeväni, on että löydän miehen joka on vähemmän kontrolloiva ja pystyy luottamaan minuun ja rakkauteeni ja sitä kautta sietämään mm. oman tilan tarvettani. Sikäli olen (toivottavasti) ottanut opikseni aiemmista suhteista.
Ymmärränkö miehiä joita naisten miesvalinnat ärsyttää? Suoraan sanottuna en, koska en ole kiinnostunut toisten valinnoista, ainoastaan omistani. En voi, enkä halua, vaikuttaa toisten elämään, mieluummin elän omaani.
Samasta syystä Maapallo saastuu. Kun ketään ei kiinnosta kuin se että itse pääsee haaskaamaan resursseja.
Mistä moinen vertauskuva? Vertaat ihmisiä haaskattaviin resursseihin?
Vaikkei asia sinulle kuulu, niin minä olen tehnyt hyviä valintoja omassa elämässäni, myös maapallon kannalta.
Jep, vertaan. On selvää että naisten lutkamaisuus on koko yhteiskunnan turmio. Onkin häkellyttävää etteivät naiset ota minkäänsortin vastuuta valinnoistaan. Kaikki vaan menevät tuolla samalla hedonistisella olankohautuksella eteenpäin: "Ei mua kiinnosta muiden asiat, teen itse niinkuin mulle parhaiten sopii."
No jos vertaat ihmisiä haaskattaviin resursseihin, niin sinähän silloin hedonismia kannatat?
Miten muuten naisten lutkamaisuus on johtanut yhteiskunnan turmioon? Ovatko naiset lutkailleet keskenään vai onko miehillä ollut mitään osuutta tähän lutkailuun? Miksi naisen panos tässä ”turmiossa” olisi suurempi kuin miehen?
Ja totta kai jokainen kantaa vastuun omista toimistaan, sehän on selvä. Minä kannan vastuun omistani, mutten kanna vastuuta naapurin Pekan tai Liisan toimista. Jos he ovat lutkailleet, se ei ole minun asiani, ainakaan niin kauan kuin lakia noudattavat.
Miehet joutuvat sentään yrittämään. Ei seksiä heru automaattisesti kuin YT-kastille.
Sen sijaan siinä ei ole mitään kunniaa tai vaivannäköä kun naiset levittävät haaransa (niille YT-miehille).
Valinta on siis käytännössä aina naisten. Huonot valinnat ovat tasan naisten omaa syytä. (Myös se on valinta olla antamatta koulutappajille. Ja joku aina kuolee.)
Nyt tuli niin pitkä harppaus päätelmissä, että minun on vaikea pysyä perässä.
Tarkoitatko tuolla viimeisellä, että teini-ikäisenä tytön tulisi pyrkiä tunnistamaan koululuokastaan se potentiaalinen kouluampuja ja antaa tuolle pojalle vain, jottei poika myöhemmin ampuisi? Miten tyttö potentiaalisen kouluampujan tunnistaa? Miksi tytön pitäisi ”arvokkaimpansa” antaa juuri ko. pojalle? Antaminenhan on lutkailua? Mitä jos poika ampuisikin silti? Jos ampumisen syynä olisikin mt-ongelmat tai koulukiusaaminen?
Kyllähän tässä yhteiskunnassa paljon pielessä on, mutta ”hiukan” yksinkertainen on teoriasi.
Niin, ja onko miesten lutkailu siis ok, koska he näkevät vaivaa lutkaillakseen? Yritys, iskeminen tekee lutkailusta kunniallista? Vaikka mies näkisikin vaivaa vain naisen kellistääkseen, ei edes parisuhteeseen saadakseen?
Entä jos nainen tekee aloitteen? Silloin valinta - ja vastuu - on miehen? (siis sinun logiikkaasi mukaillakseni)
Asiaa.
Kouluampujat ovat muuten esimerkkejä siitä, miten omaa osuutta ja vastuuta ei nähdä.
Oma paha olo nähdään muiden vikana. Narsistisen logiikan mukaan kostetaan muille, jopa täysin ulkopuolisille. Koska on vain _minä_minä_minä_minun paha olo_minun ongelmat_.
Näyttävätpä useimmiten tulevan vielä ihan varakkaista ns. hyvistä kodeista. Ehkäpä on liikaa korostettu oman pikku janipetterin erinomaisuutta ja tarpeiden tärkeyttä? Korostettu jopa sitä, että janipetterin tarpeet ja tunteet ovat arvokkaampia kuin muiden.
Nämä janipetterit eivät piittaa p.askaakaan muista koulukiusatuista tms. On olemassa vain oma erinomaisuus, ja raivo siitä kun muut eivät tee niin kuin janipetteri sanoo.
Naisten ja miesten psykologiassa on muuten myös se ero, että miehet näkevät ongelmat muiden syynä, naiset omanaan. Tämän takia esim. ongelmaiset teinipojat ovat helpommin niitä häiriökäyttäytyjiä, tytöt taas syömishäiriöisiä.
Riippuu ihan siitä katsotaanko kuinka pitkälle menneisyyteen. Teini-ikäisenä olin kiinnostunut vain pojista jotka olivat söpöjä, kivoja ja tykkäisivät minusta. Ihan ymmärrettävää koska teini-ikäisenä en ollut vielä kehittynyt, joten ihastumiseen ei paljoa vaadittu.... silloin iski enemmänkin sellainen poika joka minuun ihastuisi ja olisi samalla söpö.
Nykyään asiat on ihan toisin kohta kolmenkympin tienoilla. Vaatimuksia on ja paljon... ne kaikki ovat vain sisäisiä vaatimuksia arvomaailmaan liittyen esim. ei tupakointia, ei alkoholia, ei pornoa, on hassuttelija ja syvällinen jne. Ulkonäöllä, statuksella, rahalla, työnteolla ym. ei mitään merkitystä.
Tuota edellistä olen miehistä hakenut n. 20-vuotiaasta lähtien kun löysin lopulta itseni. Silloin osaa vähän vaatia muutakin kuin vain kemian toimivuutta ja jotain tiettyä ulkoista olemusta. Ihastun ja rakastun aikuisena naisena miehen sisimpään.
Oletko pystynyt rakastumaan miehiin vielä sen 20v jälkeen, vai oletko edelleen rakastunut niihin miehiin, joiden kanssa olit teini-ikäisenä?
Sillitrooli, kirjoitin ylemmäs kuvaukset kaikista entisistä poikaystävistäni. Miten se solahtaa teoriaasi naisten parinvalintapreferensseistä eri ikäkausina?
No, olet ollut jossain nörttipiireissä teini-ikäisenä, ja sitten lähdettyäsi opiskelemaan tai muuten siirryttyäsi baareilemaan enemmän tai jotain semmoista, olet sitten siirtynyt jännäpoikien pariin.
Mitä mieltä asiasta pitäisi olla?
Tällä palstalla on tapana tehdä todella rajuja ja yleensä melko mielikuvituksellisia yleistyksiä naisista ja yhteiskunnasta muuten. Päinvastaiseen tai muihin variaatioihin viittaavat havainnot ja tapaustodistukset sivuutetaan (ilmeisesti siksi, ettei haluta luopua siitä selitysmallista, jonka mukaan oma naisettomuus ei ole miehen oma vika).
Sinä et ole vaikuttanut järin trollilta, joskaan et näköjään kykenevältä kovin vahvaan objektiivisuuteen.
En ole ihastunut samoihin kuin teininä. Makuni aikuisena on ihan erilainen. Minun on muutenkin vaikea ihastua koska tarvitsen siihen sen syvällisen puolen ennen kuin annan itseni vapautua.
Missä kohtaa en kyennyt objektiivisuuteen?
Voisitko vähän kuvailla sitä millaisten miesten kanssa olit teininä, millaisten parikymppisenä, ja millaisten miesten kanssa olet ollut viime vuosina?
Seurusteluhistoriani käyrä ytm-atm -skaalalla on päinvastainen kuin teoriassasi. Huomauttaisin, että menetin neitsyyteni kaljuuntuvalle pullerolle neitsytmiehelle, ja vietin pahimmat biletysvuoteni (18-23) suhteessa epä-jännämiehiin.
Et ole vielä selittänyt kunnolla, miten oma yleistyksesi voi pitää kutinsa, kun konkreettisia todisteita on tähän mennessä löydetty lähinnä palstalaisten mustavalkoisista päiväunista.
Kirjoitinhan jo, että ilmeisesti vietit teini-ikäsi jossain nörttien tai muuten ei-jännäpoikien keskellä, ja valitsit niistä sitten mieleisesi.
Toisaalta et vielä tiedä miten tarinasi menee tulevaisuudessa. Väittäisin, että jos vaikkapa eroat nykyisestä miehestäsi tai hän sinusta, kun olet noin 35 vuoden paikkeilla, niin et tule saamaan enää jännämiestä muuta kuin panosuhteisiin. Oikeastaan riippuu vähän ulkonäöstäsi; jos et kuulu naisten haluttavimpaan osaan ulkonäöltäsi, niin tuo edellämainittu pudotus tulee jo kolmekymppisenä.
Jos tuo ero tulee tapahtumaan ( mitä en tietenkään sinulle toivo ), niin tulet mitä luultavimmin myöhemmin kohtelemaan vääryydellä niitä vähemmän jänniä miehiä, joiden kanssa suhteita yrität sitten.
Voi tietenkin olla - kaikenlaista saattaa tapahtua.
Väitän kuitenkin rakastaneeni ja kunnioittaneeni kaikkia poikaystäviäni, tiedostaen hyvin, etteivät he ehkä ole olleet suuren naisjoukon mielestä sitä haluttavinta miesmateriaalia. Tiedostan myös, mitkä osat esim. heidän ulkonäössään sotivat yleistä "ihannemiestä" vastaan. Muistan ajatelleeni esim. kolmen vuoden suhteeni kohdalla, miten helposti niinkin täydellinen ja rakastava mies kuin hän on varmasti mennyt monelta naiselta sivu suun ulkoisten seikkojen perusteella. Olin hänen ensimmäinen varsinainen tyttöystävänsä hänen ollessaan 24-vuotias.
Nuorena tyttönä ja naisena olen ollut hyvinkin idealistinen rakkauden suhteen. Olen halveksinut pinnallisia arvoja, ja kieltäytynyt tekemästä miesvalintojani niiden perusteella. Nyt kun asiaa ajattelen, niin teoriasi varmasti pitää vähintään joiltakin osin paikkansa - yleiseen miesihanteeseen sopimattomien miesten joukossa on nimittäin uinut vapaana sellaisia kultakimpaleita, että se ei voi olla muuta kuin osoitus kysynnän vähäisyydestä. Ehkä näistä kultaisista miehistä sitten tosiaan on suurempi kilpailu vasta vanhemmalla iällä.
En osaa sanoa, miksi pari omaa miesvalintaani on ollut erilaisia kuin aiemmat. Mielestäni olen tehnyt valinnat samoin perustein kuin ennenkin - luonne, äly, persoonien yhteensopivuus - mutta ulkonäkö ja "menestys" ovat tulleet pakettiin mukaan (nykyisen mieheni "menestyneisyydestä" en tosin tiennyt suhteen ensimmäisen puolen vuoden aikana mitään). Tämä ei tarkoita, ettenkö olisi ihan yhtä suurella voimalla edelleen torjunut niitä "menestyneitä" mutta mielestäni typeriä öyhöttäjämiehiä kuin ennenkin. Omalla kohdallani on ehkä käynyt pikemminkin niin, että tietyt miehet ovat aikuistuessaan ruvenneet arvostamaan enemmän tällaista vähän maanläheisempää naista, ja siksi lähestyneet minua. Olen ihan tavallisen näköinen, hoikka ja perusnätti, joten se auttanee asiaa.
Voi tietysti olla, että ikääntyessäni arvoni muuttuvat jotenkin radikaalisti kovemmiksi tässä asiassa, enkä enää arvostaisi teiniaikojeni kumppaneiden kaltaisia miehiä. Kaikkihan on mahdollista.
Ei minulla paljoa kokemusta ole.
Ensimmäinen seurustelusuhteeni oli 18-vuotiaana ja sitä ennen minulla oli ollut vain ihastuksia. En ollut edes suudellut. Ekan mieheni (tosin ajattelen sen ikäisiä kuin 18-vuotiaita vielä vähän poikina) tapasin yhteisestä harrastuksesta. Hän kiinnostui minusta ja minä ihastuin hänessä siihen että hän ihastui juuri minuun. Hän oli ihan tavallisen näköinen ja vähän ylipainoinen. Tykkäsimme toisistamme mutta opimme pari vuotta kestäneen suhteen aikana ettemme sovi yhteen. Hän tykkäsi käydä baareissa, aloitti polttamaan ja juomaan enemmän suhteemme aikana ja vaikutti ettei hän ollut kovin sitoutumiskykyinen kuitenkaan. Pettämisestä ei kuitenkaan ollut kyse. Samalla aloin tiedostamaan itse mitä halusin elämältä ja parisuhteelta. Se alun huuma mikä oli saanut miehen näyttämään sitoutumishaluiselta ja siltä että välittää minunkin mielipiteestä olikin poissa n. puoli vuotta seurustelun aloittamisesta. Kiitän tätä suhdetta siitä että opin mm. sen että arjen pitää sujua yhdessä ja toisen arvomaailmalla on se suurin merkitys. Vain se että kemiat pelaa ja kumpikaan ei petä ei minulle enää riittänyt. Hänelle riitti. Olimme siis liian erilaisia.
Sen jälkeen minulla on ollut lyhyitä tapailuja eri miesten kanssa ja yksi 3 kk suhde. Tapaillut olen miehiä eniten nettitreffien kautta, mutta melkein kaikki ovat paljastuneet huijareiksi. He lupaavat hienoja asioita mutta pettävätkin sitten lupauksensa. Rehellisyys on minulle tärkeää ja se on melkein kerrasta poikki ainakin tärkeimmissä asioissa. Nämä miehet ovat olleet ulkoisesti vähän kaikenlaisia.. eräällä halvaus kasvoissa eikä se minua haitannut. En etsinyt miestä kuvan perusteella vaan arvojen. Rakkaus sitten tekee siitä miehestä kauniin :) Näin toivon tapahtuvan myös omalla kohdallani joka onkin vähentänyt sopivia miehiä aika vähiin.. kaikilla rakkaus ei vaikuta samalla tavalla vaan omassa kumppanissaan näkee parantamisen varaa eikä häntä hyväksytä sellaisena kuin on.
3kk suhde oli vähän pinnallisemman näköiseen mieheen (hän siis laitteli itseään paljon) ja joka piti lupauksensa sen 3kk.. siihen suhde päättyi. sain selville että hän oli juonut baarissa niin paljon että oli hävittänyt kännykkänsä ja siksi en saanut häneen yhteyttä illan jälkeen. Hän siis vakuutteli urheilija taustansa takia ettei juo alkoholia paljoakaan. Minulle tuollainen käytös on jo liikaa. Lisäksi hän katsoi pornoa vaikka sanoi ettei katso. Minusta parisuhteessa seksuaalisuuden pitää olla yhdessä jaettavaa ja luottamuksen niin korkea että mieltymyksensä uskaltaa kertoa rakkaalleen ja jakaa sen.
Olen kai siis nirso tai jotain niiden syvällisempien asioiden kohdalla.
HAHAHAHAHAHAHAHAH :D tästä keskustelusta sai päivän naurut! Oi teitä atm, raukkoja, ette te ikinä tule saamaan täällä valittamalla ja haukkumalla nasia ketään. Katsokaa sinne omaan tasoonne ja tyytykää siihen, sillä muuta ette tule saamaan.
Millainen on atm:n tasoinen nainen? Jos myös sisäinen kauneus lasketaan, niin vaikea löytää yhtä katkeria ja vihaisia naisihmisiä?
oma rakas nyrkki-kyllikki.
En nuorena enkä nyt kurppanakaan ole ollut kiinnostunut jännämiehistä enkä komeista pojista. Minä olen aina tuntenut vetoa älykkäisiin miehiin. Sellaiset miehet yleensä osaavat myös hoitaa asiansa. Ulkonäkökin on ollut sivuseikka, kunhan ei pelota lapsia.
Varmasti jännä- ja pelimiehet ärsyttävätä palstan miehiä, aivan kuten palstan naisia ärsyttää teinineitsyeiden ihannointi.
Se on jännä jos naisia ärsyttää tuo ihannointi, koska tulevat samalla myöntäneeksi sen että heidät itse on jo korkattu ja he ovatkin muuttuneet eltaantuneiksi kurpiksi.