VINKKEJÄ JA APUA RATSASTUKSEEN

1. Tuo on todella hevoskohtainen juttu ja siihen on vaikea antaa neuvoja kun ei näe miten hevonen liikkuu tai miten itse ratsastat. Pitäisi tietää mistä syystä hevonen on vaikea saada peräänantoon... Usein hevosen alkavat rentoutua jos niillä tekee kaarevia uria, pusähdyksiä ja nopeudenvaihteluita ja käyttää johtavaa ohjasotetta sisäohjalla aina kun on kaarevalla uralla (sisäohja sivulle ja alas, mutta käsi ei saa nojata reiteen). Samoin kuolaimen liikuttelu suussa auttaa yleensä. Ei siis mitään sahaamista, vaan ihan kevyellä sormivoimalla liikuttelee kuolainta. Hevosen pää ei saa alkaa heilua puolelta toiselle. Samoin jos hevosella on liian kova kuolain, sitä voi olla vaikea saada rentoutumaan. Syitä voi olla miljoona ja yksi.

2. Jos kantapäät nousevat, se on usein merkki siitä, että pohkeet eivät pysy paikallaan. Siinä tapauksessa laita hanskat pohkeidesi alle, suunnileen nilkkaluusi yläpuolelle. Sido ne yhteen narulla niin että ne eivät putoa maahan asti, mutta jätä se tarpeeksi pitkäksi, että se ei kannattele hanskoja. Jos pohkeet pysyvät paikallaan mutta varpaat painuvat alas, sido hanskoihin naru ja ripusta ne varpaisiisi kuin naulakkoon. Jos kantapääsi nousee, hanska putoaa. Kannattaa siinäkin laittaa naru kulkemaan satulan yli löysänä, niin ettei sinun tarvitse aina laskeutua maahan poimimaan tippuneita hanskoja.

Näillä keinoilla minä aikoinani opin, samoin on oppinut jokainen jota itse olen opettanut samalla tavalla. Yleensä viikko tai pari on riittänyt (päivittäisessä/lähes päivittäisessä ratsastuksessa).

3. Kuulostaa siltä, että hevosella on liian kovat kuolaimet - tai kovakätisiä ratsastajia. Pehmeämpi kuolain voisi auttaa, mutta jos hevonen ei ole omasi, voi olla vaikea vaihtaa. Mutta voitko kokeilla mitä tapahtuu, jos laitat toiset ohjat kiinni turpahihnaan ja käytät vain niitä ohjia? Sinulla olisi siis kahdet ohjat, toiset kuolaimissa siltä varalta että heppa yrittäisi lähteä käsistä, ja toiset turpahihnassa varsinaista ratsastusta varten.

Voit myös kokeilla miten se reagoi, jos myötäät ohjilla aina kun se jännittyy. Kun se rentoutuu, silitä sitä kaulalta (kehu rentoutumisesta), ja kokeile ottaa uudestaan kevyttä tuntumaa. En tiedä auttaako, jos hevosella on useita ratsastajia, mutta eipä kokeilusta haittaakaan ole. Mutta älä jää vetämään ohjista kun se jännittyy, vaan anna sille tilaa ja kokeile uudestaan. Saattaa olla niitä hevosia joita on ratsastettava hipaisemalla, joten käytä hyvin kevyitä otteita vaikka ottaisitkin tuntumaa. Ja kaarevat urat ja johtavat ohjasotteet voivat auttaa tässäkin. Voi vain kokeilla.

Ainakin tuohon kolmoseen voisin sanoa, että voi olla, ettei hevonen luota ratsastajan käteen. Tällöin yritä hankkia luottamusta ihan maasta käsin ensin. Vietät sen kanssa aikaa ja teet hoitotoimenpiteitä. Muista, että hevosen paras palkinto on jättää se rauhaan!
Ratsailla voit vain köpötella aluksi. Ratsastat pitkin ohjin ravia ja käyntiä tai voit vaikka käydä maastossa. Älä ota asennetta "nyt mä pistän sen hosen toimimaan!" vaan rauhassa hyvä tulee. Hevoselle voisi testata pehmeämpää kuolainta sekä kumiohjia! Kumiohjat joustavat enemmän kuin normaalit ohjat. Tässä pikku vinkkejä, toivottavasti auttoi!

Jos hevonen pelkää suutaan, mitkään hoitotoimenpiteet maasta käsin eivät sitä tilannetta muuta. Vaikka hevonen olisi kuinka luottavainen hoidon aikana, se ei välttämättä ole yhtään sen rauhallisempi ratsastaessa, jos se pelkää että suuhun sattuu. Siinä tilanteessa luottamus on ansaittava selästä käsin, eli ratsastamalla niin että hevonen rentoutuu. Miten se sitten onnistuu, niin sitä lähtisin kokeilemaan edellisten mainitsemilla keinoilla. Mutta sekin voi olla aika vaikeaa jos kyseessä on ratsastuskoulun hevonen jolla on tusina muutakin ratsastajaa.

1. Peräänantohan lähtee takaosasta. Ei siitä ole mitään hyötyä että hevosen pään saa alas, jos se samalla joko kipittää alta pois tai kulkee laahustellen.
Jännittyneelläkin hevosella pitäisi muistaa ne pohkeet, ei vain ratsastaa kädellä.

Usein jännittyneellä ja alta kipittävällä hevosella kannattaa tehdä kaarevia uria. Niillä tulee muistaa pitää pohkeet kiinni ja ratsastaa hevosta eteen. Käden tulisi olla vakaa, jännittyneellä hevosella harvoin auttaa kuolaimen heiluttelu, kun tarkoitus olisi saada hevonen nimenomaan tukeutumaan siihen kuolaimeen.

Kaarevilla urilla on tärkeää pitää ulko-ohja vakaana ja sisäohjalla voi kevyesti johtaa sisälle päin ja näin taivuttaa hevosta voimakkaastikin. Pohkeet hoitaa varsinaisen kääntämisen ja huolehtii että hevonen liikkuu koko ajan eteen.
Ohjia ei kuulu missään tilanteessa heittää löysäksi, myödätä pitää mutta se tehdään niin että oohja on koko ajan tuntumalla, ainoastaan tuntuma hieman kevenee.

Tärkeää on, että itse on rento ja rauhallinen.



2. Tähäm lampinajadi antoi hyvät neuvot.


3. Itse en missään nimessä myötäisi, kun hevonen jännittyy. Tarkoitus olisi saada hevonen tukeutumaan kuolaimeen, ei opettaa sitä keinoihin (jännittymiseen) jolla tuntumasta pääsee eroon.

Mieluummin pidä koko ajan kevyt, tasainen tuntuma. Myödätessä älä heitä ohjaa pois, vaan myötää vain niin että tuntuma vähän kevenee. Ratsasta pääosin istunnalla ja pohkeella.

Tietysti ensin tulee tarkistaa hevosen suu ja kuolain. Mahdollisimman pehmeä kuolain on paras vaihtoehto. Usein erittäin herkillä hevosilla kiinteä kuolainrengas voi olla parempi ja vakaampi, kokeile oliivirengasta. Myös baucher toimii monilla herkillä.

Ennen kuin hevosta voi alkaa ratsastamaan peräänantoon, se on saatava rentoutumaan, ja ensimmäinen merkki siitä on se, että hevonen laskee päätään alemmas. Se siis on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan kun aletaan hakea peräänantoa. Sen jälkeen hevosta voi alkaa työstää kunnolla.

Olen utelias. Miten määrittelet kuolaimen liikuttelun? Sanoit ettei siitä ole hyötyä jos hevonen on jännittynyt, mutta kuitenkin suosittelet kaarevia uria, joissa kuolain on liikkeessä joka tapauksessa. Miten se siis eroaa siitä, että samanlaista liikuttelua jatkaa suorallakin uralla? Moni hevonen alkaa keskittyä kuolaintyöskentelyyn paremmin hienoisella liikuttelulla, kuin sillä, että vain jää "vetämään" ohjasta johonkin suuntaan. Itse olen päässyt hyviin tuloksiin liikuttelemalla kuolainta, koska siinä hevonen alkaa kuunnella ohjaa ja ottaa siitä tukea.

Olen utelias tietämään myös, miten käsität myötäämisen. Sanot ensin ettei pidä myödätä, mutta pari lausetta myöhemmin kuitenkin suosittelet sitä.
...hiukan ristiriitaista..?

Kun puhuin myötäämisestä, en tarkoittanut, että ohjat heitettäisiin kokonaan pois, vaan juuri sitä mitä sinäkin sanoit, eli että kevennetään tuntumaa niin että hevonen saa vähän tilaa rentoutua. Jännittyminen kuolaintuntumalla on hevosen tapa kertoa että sitä pelottaa, ja myötääminen ohjilla, vaikka kevyestikin, on ihmisen vastaus hevoselle, ettei ole mitään syytä pelätä. Ei se opeta hevosta jännittymään, vaan luottamaan ratsastajaan ja sitä(kin) kautta rentoutumaan. Toistaiseksi en ole törmännyt päinvastaisiin vaikutuksiin, mutta kaipa sekin on mahdollista.

Tarkennanpa samalla toistakin itse sanomaani juttua... Sitä, kun mainitsin hevosen silittämisestä kiitokseksi. Minulla on siihen kaksi tapaa. Joko siirrän ohjat yhteen käteen niin että ne pysyvät tuntumalla ja silitän hevosta vapaaksi jääneellä kädellä, tai sitten myötään ohjalla sen verran että voin silittää hevosta satulan edestä, pikemminkin koskettamalla sitä kuin varsinaisesti silittämällä. Ohjat eivät kummassakaan tapauksessa pääse löystymään, mutta joko toinen ohja myötää, tai molemmat pysyvät tuntumalla. Riippuu hevosesta kumpaa tapaa milloinkin käytän. Ja ainahan voi kehua sanallisestikin.

1. Todennäköisesti vika on sinussa itsessäsi. Vaikea sanoa kun ei näe, mutta turha sitä on koittaa väkisin ainakaan muotoon kiskoa.

2.Onko sinulla liian pitkät jalustimet? Katso vaikka joka kirjaimen kohdalla että kantapäät ovat alhaalla. Koita keskittyä esimerkiksi käynnissä vain kantapäihin kyllä se siitä.

3. Kokeile pitää todella kevyt tuntuma (jos tuntumaa ollenkaan) ratsasta pitkin ohjin jonkin aikaa ja kokeile pikkuhiljaa kiristää ihan muutama milli.

Kun ratsastat muista pitää jalka rentona niin kantapää menee automaattisesti alas :))

En osa ite keventä