arvoton luuseri, epäonninen vai tyhmä? Suinpäinkö taas olen suhteeseen lähtenyt. Kaikki pitäis olla hyvin, uusioperheen jäsenet kaikki terveitä, uusi ihana koti rakennettuna, ei mitään suuria talousvaikeuksia ja töitäkin on. Mutta talossa asuu kaksi aikuista jotka ei ymmärrä toisiaan eikä pääse omasta näkökannastaan irti mitenkään. Kiukkua, huutoa, toisen loukkausta, oman edunajoa, on elämä.
Kertokaa mitä tarvitaan hyvää suhteeseen? Mä en siitä taida tietää mitään. Jo toinen avioliitto menossa hyvää vauhtia ja lujaa karille. Se tekee surulliseksi, kun ei tiedä eikö se toinen ollutkaan sitä mitä luuli vai mihin hävis se ihminen joka oli tärkeä tuki eikä vaan riitakaveri. Miten itse on muuttunut ja saanut tilanteen aikaan. Hirveä ikävä ja epätoivo vaivaa. :-(
Kertokaa mitä tarvitaan hyvää suhteeseen? Mä en siitä taida tietää mitään. Jo toinen avioliitto menossa hyvää vauhtia ja lujaa karille. Se tekee surulliseksi, kun ei tiedä eikö se toinen ollutkaan sitä mitä luuli vai mihin hävis se ihminen joka oli tärkeä tuki eikä vaan riitakaveri. Miten itse on muuttunut ja saanut tilanteen aikaan. Hirveä ikävä ja epätoivo vaivaa. :-(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Satuin lukemaan viestisi. Minulla ei ole kokemusta hyvistä suhteista, joten en osaa kertoa muuta kuin arveluja. Toivottavasti saat vastauksia tännekin. Mutta sinun pitäisi hakea apua myös muualta, ystäviltä, läheisiltä, ammattiauttajilta. Ei kannata jäädä yksin tai vain puolison kanssa pohtimaan tilannetta, jos se on vaikea.
Teillä tuntuu olevan elämän perusteet kunnossa ja siten teillä on varmasti voimavaroja pohtia parisuhteen ongelmia, jos tahdotte.
En tosiaan ole itse mikään hyvä parisuhdeihminen. Tiedostan ongelmakseni esimerkiksi sen, että vuorovaikutustilanteissa olen aika itsepintainen ja ajan omaa näkemystäni läpi. Minussa on myös besserwisserin vikaa. Tällaiset ominaisuudet ovat tuhoisia parisuhteessa. Itse olen koettanut kehittää vuorovaikutustani joustavammaksi ja kuuntelevammaksi. Nyt olenkin jo edistynyt ja monesti kun huomaan olleeni itsepintainen ja saneleva, pyydän "uusintaa" ja annan tilaa ja arvoa toiselle, hänen sanomisilleen. Olen aina iloinen, kun huomaan, että pystyn toimimaan aivan mukavasti. Ja tavathan juurtuvat pikkuhiljaa, Uskon, että toisen kuuntelemisesta tulee minulle uusi hieno tapa.
Onnea sinulle ja perheellesi! Löydätte varmasti tien onneen.