Mistähän sitä aloittaisi..
No, olen huomannut että välit siskooni ovat alkaneet viilentyä.. Olimme nuorempana parhaat ystävät ja vielä tässä joitain vuosia sittenkin, mutta sitten alkoi sattumaan ja tapahtumaan..
No ensinnäkin minä menetin mieheni, en saanut juuri mitään apua siskoltani enkä tämän mieheltä, vaikka ovat (tai ainakin olivat) tärkeitä ihmisiä minulle..
No, nyt kun minä olen kerta selvinnyt tästä menetyksestäni (muiden mielestä siis ainakin) niin nyt voi sitten taas keskittyä siskoon. Hän on-offaili nykyisen miehensä kanssa joskus vuosia sitten ja ovat olleet nyt kuitenkin yhdessä 7-8 vuotta. Sisko sitten päätti että haluaa naimisiin, vaikka tämän mies ei olisi halunnut. No ensin menivät maistraatissa naimisiin ja sitten vielä kappelissa..(!) No sitten hupsista, jäi pilleri ottamatta ja oli epäilyjä raskaudesta.. No, ei ollut vaikuttanut pillerin unohdus.. Noh, vähän ajan päästä sitten unohtui hupsista vaan taas toinen pilleri, no, nyt sitten taisi tärpätä.. Sisko siis hankkiutui raskaaksi tahallaan (siskon mies aina sanonut että ei halua naimisiin eikä lapsia, ikää ~30v)
En osannut onnitella siskoa, koska tiedän mitä tämän mies ajattelee, minusta on väärin hankkiutua raskaaksi ja pakottaa toinen naimisiin omien halujen takia. Perheemmekään ei ole onnitellut heitä, koska ajattelevat joistain asioista samalla tavoin minun kanssani..
Siskoni on ennenkin sekoillut kaikkea ja tuhlannut minun ja miehensä rahoja (silloinkin kun tämä oli exä vähän aikaa) ja tehnyt kaikkea mistä ei ole ikinä pyytänyt anteeksi enkä sitten ole itsekään ottanut asioita puheeksi (joistakin jutuista kuusikin vuotta ja edelleen ne painaa mieltä)
En tiedä.. Jotenkin välit ovat vaan viilentyneet kun ensin kaikki oli yhtä hää-puhetta, nyt kaikki on pelkkää vauvaa ja yrittää koko ajan nykyiselle miehelleni ja minulle vitsailla lapsen hankkimisesta, että saa lainaan sitä ja tätä sitten kun/jos tulee tarvetta.. En ole tuntenut nykyistä miestäni kuin 1,5v niin en todellakaan jaksaisi kuunnella tuollaisia juttuja, ja kun 'harteilla' on vielä kuollut mieskin ennen nykyistä ja itse olen siinä vaiheessa että lähinnä yritän luoda työuraa itselleni.
Sääliksi käy siskon miestä, joka on ihan tossun alla ja tekee/ostaa kaiken mitä siskon tekee mieli.. Sisko ei ole ikinä ollut töissäkään ja nyt on hyvä sitten pian olla vain kotona lapsen kanssa kun mies raataa töissä ja hankkii sen ruuan pöytään. Mies ei saisi lähteä työmatkoille kun on lapsi tulossa ja on eläimiä.. Mitään ei saisi tehdä kodin ulkopuolella. Miten ihmeessä joku jaksaa tuollaista elämää ja manipuloivaa ihmistä!! Ja juuri tämä kun kyseessä on siskoni, jota en tunne enää yhtään..
Tuntuu pahalta ajatella että onneksi muuttivat juuri kauemmas ettei siellä tarvi sitten vierailla koko ajan, kun aikaisemmin asuivat melkein naapurissa.. Olen myös eronnut kirkosta niin en voinut ryhtyä kummiksi, tästä myös olen salaa hyvilläni.. En olisi voinut ryhtyä sellaiseen tämän takia miten asioista ajattelen..
Kaipaan vain sitä vanhaa siskoa jonka kanssa oli joskus vielä juteltavaakin ja joka kuunteli minunkin asioitani eikä ollut vielä noin täynnä omia juttujaa... Huoh :(
No, olen huomannut että välit siskooni ovat alkaneet viilentyä.. Olimme nuorempana parhaat ystävät ja vielä tässä joitain vuosia sittenkin, mutta sitten alkoi sattumaan ja tapahtumaan..
No ensinnäkin minä menetin mieheni, en saanut juuri mitään apua siskoltani enkä tämän mieheltä, vaikka ovat (tai ainakin olivat) tärkeitä ihmisiä minulle..
No, nyt kun minä olen kerta selvinnyt tästä menetyksestäni (muiden mielestä siis ainakin) niin nyt voi sitten taas keskittyä siskoon. Hän on-offaili nykyisen miehensä kanssa joskus vuosia sitten ja ovat olleet nyt kuitenkin yhdessä 7-8 vuotta. Sisko sitten päätti että haluaa naimisiin, vaikka tämän mies ei olisi halunnut. No ensin menivät maistraatissa naimisiin ja sitten vielä kappelissa..(!) No sitten hupsista, jäi pilleri ottamatta ja oli epäilyjä raskaudesta.. No, ei ollut vaikuttanut pillerin unohdus.. Noh, vähän ajan päästä sitten unohtui hupsista vaan taas toinen pilleri, no, nyt sitten taisi tärpätä.. Sisko siis hankkiutui raskaaksi tahallaan (siskon mies aina sanonut että ei halua naimisiin eikä lapsia, ikää ~30v)
En osannut onnitella siskoa, koska tiedän mitä tämän mies ajattelee, minusta on väärin hankkiutua raskaaksi ja pakottaa toinen naimisiin omien halujen takia. Perheemmekään ei ole onnitellut heitä, koska ajattelevat joistain asioista samalla tavoin minun kanssani..
Siskoni on ennenkin sekoillut kaikkea ja tuhlannut minun ja miehensä rahoja (silloinkin kun tämä oli exä vähän aikaa) ja tehnyt kaikkea mistä ei ole ikinä pyytänyt anteeksi enkä sitten ole itsekään ottanut asioita puheeksi (joistakin jutuista kuusikin vuotta ja edelleen ne painaa mieltä)
En tiedä.. Jotenkin välit ovat vaan viilentyneet kun ensin kaikki oli yhtä hää-puhetta, nyt kaikki on pelkkää vauvaa ja yrittää koko ajan nykyiselle miehelleni ja minulle vitsailla lapsen hankkimisesta, että saa lainaan sitä ja tätä sitten kun/jos tulee tarvetta.. En ole tuntenut nykyistä miestäni kuin 1,5v niin en todellakaan jaksaisi kuunnella tuollaisia juttuja, ja kun 'harteilla' on vielä kuollut mieskin ennen nykyistä ja itse olen siinä vaiheessa että lähinnä yritän luoda työuraa itselleni.
Sääliksi käy siskon miestä, joka on ihan tossun alla ja tekee/ostaa kaiken mitä siskon tekee mieli.. Sisko ei ole ikinä ollut töissäkään ja nyt on hyvä sitten pian olla vain kotona lapsen kanssa kun mies raataa töissä ja hankkii sen ruuan pöytään. Mies ei saisi lähteä työmatkoille kun on lapsi tulossa ja on eläimiä.. Mitään ei saisi tehdä kodin ulkopuolella. Miten ihmeessä joku jaksaa tuollaista elämää ja manipuloivaa ihmistä!! Ja juuri tämä kun kyseessä on siskoni, jota en tunne enää yhtään..
Tuntuu pahalta ajatella että onneksi muuttivat juuri kauemmas ettei siellä tarvi sitten vierailla koko ajan, kun aikaisemmin asuivat melkein naapurissa.. Olen myös eronnut kirkosta niin en voinut ryhtyä kummiksi, tästä myös olen salaa hyvilläni.. En olisi voinut ryhtyä sellaiseen tämän takia miten asioista ajattelen..
Kaipaan vain sitä vanhaa siskoa jonka kanssa oli joskus vielä juteltavaakin ja joka kuunteli minunkin asioitani eikä ollut vielä noin täynnä omia juttujaa... Huoh :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
anna siskon elää ihan omaa elämäänsä ja elä sinäkin, ei ole tarkoituskaan et siskot on toisilleen tärkeimpiä ja muu saa jäädä...
Näin se vaan menee. Kun elämäntilanteet ei olekaan enää samat, tuo yhteys saattaa katketa.
Itse tunnistan sen olevan ainakin omalta osaltani myös kateutta. En siis halua siskoni elämää, mutta hän tuntuu tekevän aina vaan niitä oikeita valintoja, ja minä vääriä, vaikka lähtötilanteet olleet samat.
Hän löysi helposti varakkaan, ahkeran miehensä, minä köyhän velkaisen laiskan vasta vuosikymmenen jällkeen. Hän opiskeli aina työn saannin kannalta oikeaa alaa, minä väärää. Hän sai kaksi tervettä lasta, minulla ei ole varaa tehdä yhtäkään. Hän saa työpaikan kuin tarjottimella ja etenee urallaan heikolla työmoraalillaan kun taas itse joudun jatkuvasti työttömäksi, vaikka uhraan kaiken aikani ja ajatukset vaan työlle. Hän elää kuin satumaailmaa, minä kärvistelen toimeentuloni kanssa elämän siinä vaiheessa kun kaikki pitäisi olla jo tasaisempaa.
Kyllähän sekin närää kun toinen opiskelee ja loisii kesät miehensä rahoilla kun muut joutuvat tekemään töitä kesät talvet, tai valittaa rahapulaansa 300 tonnin talossaan seuraavaa kylpylämatkaa odotelleen, kun itselläni edelleen 15 vuoden jälkeen on vaikeuksia maksaa pelkästään vuokra.
Ymmärräys toisen ongelmia kohtaan hiipuu, kun itse taistelee pelkästä olemassa olostaan ja toinen kitisee omasta vinkkelistä katsoen turhasta.
Näin ne siskokset ajatuvat erilleen....
Huoh.. Niinkai se menee..
Tunnistan itsestänikin sen kateuden että sisko tuntuu saavan kaiken niin helpolla.. Toisten rahoilla on helppo elää.. Miestä on näköjään helppo huijata ties mihin. Sisko kun on tehnyt juuri niitä vääriä valintoja elämässään.. Ei koulutusta, ei työtä, luottotiedot menneet ja on edelleen veloissa.. Mutta rikas mies tulee ja pelastaa kaiken. Itse en ole koskaan elänyt toisten rahoilla vaikka yhdessä olen miehen kanssa asunutkin, omat rahat on omat rahat..
Ei vain jaksaisi itse olla enää se kuuntelija, johon otetaan silloin yhteyttä kun siskolla on jotain 'hätää' Välillä jo pelkään että eihän tule viestiä tai puhelin soi, kun ei jaksa esittää kiinnostunutta. Itse tosiaan sinnittelen edelleen vähäisillä säästöilläni kun koko talous romahti kun mies kuoli, ei mtn väliä vaikka seurustelen taas kun asutaan omillamme.. Enkä ole toisten hyväksikäyttäjä, kuten eräät. Ehkä tässä itselläni päätä nostaa moraalinen puoli, että en vain saa päähäni miten joku voi käyttäytyä noin..?!
Sen verran siskostani välitän, että pelkään että tämän mies pian katkeroituu liikaa ja heittää siskoni pihalle.. Koska jotain pieniä katkeruuden piirteitä on ilmassa ollut. tämän raskauden takia. Ja pelkään hieman myös lapsen puolesta.. Jos lapsi ei ole haluttu molempien osalta niin mites siinä sitten pian käy.. Tiedä tuota.
vai välitäs siskosta ja olet samalla kateellinen, jätä sisko rauhaan jo..
Niin, tiedän tunteen -sitä itsekin kaipaa, entistä takaisin, kesäisiä leikkejä mummolan takapihalla kun olimme vielä me kaksi. Mutta tästä illuusiosta on jo aikaa ja elämät erilaiset vie koko ajan eri suuntiin.
Olemme siskoni kanssa aivan eri yhteiskuntaluokkaa. Hän ei ymmärrä kun sanon, ettei minulla ole varaa, kun itse käyttää tätä samaa hokemaa vailla mitään pohjaa. Eli saattaa ruikuttaa rahattomuuttaan, vaikka itse on pyytänyt minut syömään ja drinksuille -sama valitus joka kerta. Itse olen säästänyt tätä iltaa varten ruokarahoistani jo kolme viikkoa ja joudun kuuntelemaan tuota, vaikka samalla tiedän että miehensä rahoittaa hänen kaikki päänsä pistokset. Huvittavinta on se, että tämän "köyhän" illan jälkeen sisko lähtee kuitenkin viihteelle toiseen kaupunkiin tai dayspahan kun tuntui siltä.
Hänellä on tosi rankkaa. Käy töissä osa-aikaisesti ja osan työajastaan käyttää kuulemma shoppailuun?!! Lapset hoidossa kokoaikaisesti, mies joka tekee kaiken ja jää lasten kanssa kotiin, kun äitee lähtee reissuillensa. Silti hänellä on niiiiin rankkaa... Edes näin sisarena en voi ymmärtää omasta lasken jonka pennin ja olen yksin-vinkkelistä mokomaa valitusta.
Pahiten välejämme nykyään hiertää juuri se, ettemme ymmärrä toisiamme ja sitä miksi olemme tällaisia kun nyt olemme. Siskoni pitää minua reppanana, minä häntä omahyväisenä ja itsekkäänä.
Ei siskojen pidä olla ystävii?! Ei veljetää oo