Olen "seurustellut" ns. poikaystäväni kanssa
kohta kaksi vuotta. Kunnolla seurusteltiin noin
1,5 vuotta, jonka jälkeen jatkuvat riidat
johtivat eroon. Sen jälkeen olemme käytännössä
olleet yhdessä, mutta otamme tällä kertaa paljon
rennommin. Suhde ei ole enää päällisin puolin
niin vakava. Olemme molemmat kaksikymppisiä
nuoria ja kaveripiiri koostuu pääasiassa samoista
porukoista. Myönnän kyllä, että nyt meillä menee
paljon paremmin, emme enää riitele niin usein,
vaan keskitymme nauttimaan toistemme seurasta.
Voin kyllä sanoa, että mä todella rakastan tätä
miestä, hän on suuri ensirakkauteni. Koskaan en
ole parempaa miestä tavannut ja pelkään, että en
koskaan tule tapaamaankaan.. Ongelmana vain on,
että minä haluaisin kunnolla vakiintua tämän
miehen kanssa (en nyt tarkoita mitään kihloja) ja
seurustella vakavasti, mutta hän ei halua. Hän
ei halua vastuuta elämäänsä, vaan hän haluaa
nauttia nuoruudestaan. Ymmärrän sen kyllä, koska
hän on todella kiireinen. Hänen aikansa menee
pääasissa harrastuksiin, opiskeluun ja
kavereihin. Minun on vaikea tyytyä siihen mitä
saan, koska tahdon paljon enemmän. Moni varmasti
nyt ajattelee, että jätä se ja etsi parempi,
mutta perempaa ei voi löytyä ja todella rakastan
tätä miestä..
Jos on jotain hyviä vinkkejä, niin antaa tulla
vaan!! :))
kohta kaksi vuotta. Kunnolla seurusteltiin noin
1,5 vuotta, jonka jälkeen jatkuvat riidat
johtivat eroon. Sen jälkeen olemme käytännössä
olleet yhdessä, mutta otamme tällä kertaa paljon
rennommin. Suhde ei ole enää päällisin puolin
niin vakava. Olemme molemmat kaksikymppisiä
nuoria ja kaveripiiri koostuu pääasiassa samoista
porukoista. Myönnän kyllä, että nyt meillä menee
paljon paremmin, emme enää riitele niin usein,
vaan keskitymme nauttimaan toistemme seurasta.
Voin kyllä sanoa, että mä todella rakastan tätä
miestä, hän on suuri ensirakkauteni. Koskaan en
ole parempaa miestä tavannut ja pelkään, että en
koskaan tule tapaamaankaan.. Ongelmana vain on,
että minä haluaisin kunnolla vakiintua tämän
miehen kanssa (en nyt tarkoita mitään kihloja) ja
seurustella vakavasti, mutta hän ei halua. Hän
ei halua vastuuta elämäänsä, vaan hän haluaa
nauttia nuoruudestaan. Ymmärrän sen kyllä, koska
hän on todella kiireinen. Hänen aikansa menee
pääasissa harrastuksiin, opiskeluun ja
kavereihin. Minun on vaikea tyytyä siihen mitä
saan, koska tahdon paljon enemmän. Moni varmasti
nyt ajattelee, että jätä se ja etsi parempi,
mutta perempaa ei voi löytyä ja todella rakastan
tätä miestä..
Jos on jotain hyviä vinkkejä, niin antaa tulla
vaan!! :))
Vastaukset 6
Vanhimmat
täytyy tyytyä siihen mitä on tai sitten teet
selväksi ukolle että nykyinen tilanne ei enää
riitä sinulle...joko, tai.
Kai mun on vaan pakko tyytyä siihen mitä on.. Jos
en tyytyisi ja esittäisin jonkun uhkavaatimuksen
(kuten nm. mies ehdotti), tiedän kyllä mitä
tulisi tapahtumaan.. Suhde loppuisi siihen.. Hän
pitäisi puheen siitä, kuinka voisimme olla
maailman parhaita ystäviä ja että mikään ei
muuttuisi (seksiä ja vastuuta lukuunottamatta)
meidän välillä. Mutta minä en pystyisi siihen..
Kaipaan läheisyyttä niin paljon, että varmasti
hajoaisin..
...tuntuu nyt siltä että teidän odotukset tältä
suhteelta menee pahasti ristiin. En osaa mitään
hyvää neuvoa mennä antamaan mutta kuulostaa vähän
siltä että miehen suunnitelmissa ja unelmissa ei
ole kestävää parisuhdetta - ainakaan sinun
kanssasi. Mies ei välttämättä koe sinua tarpeeksi
haluttavana ja pitää vaan lähellä kunnes joku
parempi tulee vastaan. Saattaa myös olla ettei hän
oikein uskalla/ei ole kanttia suhdetta lopettaa.
Itse ainakin sanoisin että opiskelu, harrastukset,
työ eivät ole ratkaisevia seurustelusuhteesta
päätettäessä. Totta kai voi seurustella ja
opiskella ja harrastaa samaanaikaan. Vielä jos on
yhteiset kaveriporukat niin en näe pahemmin
ongelmia. Itseltäni tuo ainakin onnistuu.
Toivottavasti en masentanut. Olen tietenkin myös
varmasti väärässä. Itse tekisin tuossa vaiheessa
jonkunlaatuisen uhkavaatimuksen. Saisin ainakin
heti tietää missä mennään...
Kiitos vastauksestasi! Jos olisin herkempi ja
heikompi, niin viestisi olisi kyllä todella
masentanut..:) mutta tiedän kyllä sen verran,
missä mennään, ei hätää..
Hän ei halua vakiintua, mutta ei hän kyllä mitään
toista naistakaan odota. Hän on useasti sanonut,
että olen ainoa nainen, kenen kanssa hän haluaisi
olla. Tiedän onnekkaana, että hän ei halua muita
naisia elämäänsä (ainoastaan kaveripohjalla).
Meillä on niin syvä suhde (olimme pitkään myös
parhaita ystäviä, ennen seurustelua), että on
niin vaikea kuvitella kenenkään toisen kanssa
samanlaista, se on lähes mahdotonta.. Hänkin
tietää sen. Voi apua, miksi kaiken pitää olla
niin vaikeaa..
menee nyt noin hyvin, niin uskon, että kannattaa
jatkaa. Voi tosin kestää vielä jonkin aikaa,
ennen kuin hän on valmis suhteen
vakiinnuttamiselle: ehkä hän katsoo, ettei voi
luopua kavereistaan/harrastuksistaan eikä sinusta
ja on tehnyt tällaisen kompromissin. Jos hän
ajattelee, että suhteen vakiinnuttaminen
tarkoittaisi myös ajan vähentymistä sekä
kavereiden että harrastusten osalta? Kun hänen
kaverinsa vakiintuvat (hope so!), niin kyllä
hänkin ennen pitkää haluaa viettää aikaa sinun
kanssasi enemmän ja enemmän, mutta nyt hänellä on
tämä elämänvaihe. Pidä hänestä kiinni ja nauti
yhteisistä hetkistä ja muista, että ketään ei voi
omistaa. Tässä oli mun kommentit.
..paljon kannustavasta vastauksesta!! :))
Pitää nyt yrittää vaan hillitä itsensä ja
lopettaa täydellisyyden tavoittelu.. Eiköhän
kaikki palaset loksahda paikoilleen (ainakin
jollain tavalla..) :)