Olen kohdannut entisiin verraten täysin
poikkeuksellisen miehen, en olisi uskonut että
tällaista miestä löytyykään ! Hän halailee vaikka
kuinka kauan, kohtelee kunnioittavasti, on
palvelualtis ja hellä. Ei lainkaan väkivaltaa ,
ei edes sanallisesti, hän osaa myös itkeä. Hän
hellittää rahapussinnyörejään helposti eikä vahdi
mustasukkaisesti.
Mutta entisissä suhteissani kouliinnuin tunteiden
peittelyyn ja kovuuteen, lyönteihin ja hellyyttä
oli harvoin, niin nyt on vaikeaa tottua tähän.
Pelkään että kaikki onkin vain näytelmää, pelkoni
perustuu entisiin elämänkokemuksiini, ei siihen
että mies näyttäisi teeskentelevän.
Onko tämä tunteilu mieheltä LIIKAA, hylkäänkö
hänet ja etsin tutunoloisen , tunteitaan
ilmaisemattoman jöröjukan, niin elämäni menisi
entiseen malliin ?
Onko muilla kokemuksia ?
Tämä kirjoitus EI ole provokaatio, eikä keksitty,
tämä on todellinen tilanne itselläni.
poikkeuksellisen miehen, en olisi uskonut että
tällaista miestä löytyykään ! Hän halailee vaikka
kuinka kauan, kohtelee kunnioittavasti, on
palvelualtis ja hellä. Ei lainkaan väkivaltaa ,
ei edes sanallisesti, hän osaa myös itkeä. Hän
hellittää rahapussinnyörejään helposti eikä vahdi
mustasukkaisesti.
Mutta entisissä suhteissani kouliinnuin tunteiden
peittelyyn ja kovuuteen, lyönteihin ja hellyyttä
oli harvoin, niin nyt on vaikeaa tottua tähän.
Pelkään että kaikki onkin vain näytelmää, pelkoni
perustuu entisiin elämänkokemuksiini, ei siihen
että mies näyttäisi teeskentelevän.
Onko tämä tunteilu mieheltä LIIKAA, hylkäänkö
hänet ja etsin tutunoloisen , tunteitaan
ilmaisemattoman jöröjukan, niin elämäni menisi
entiseen malliin ?
Onko muilla kokemuksia ?
Tämä kirjoitus EI ole provokaatio, eikä keksitty,
tämä on todellinen tilanne itselläni.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ei kuulosta lainkaan suomalaiselta mieheltä?
..todellakaan
..se olen varmasti sitten! Rouva ainakin on mulle
asian julkituonnut kahden kesken ja
ystäväpiirissä tämän asian.
Meinaan jatkaa edelleen samaan malliin, on se mun
vaimo sen verran kiva.
Miksi vanhasta luopuminen on sitten vaikeaa?
joka halii, itkee ja pusuttelee, on melko
varmasti transvestiitti. Puhun yli 20 vuoden
kokemuksesta.
Jos hän on normaali hetero karju ja samalla noin
ihmeellinen, niin pidä ihmeessä kiinni! Sinä olet
saanut lottovoiton !!
Hän on ihan suomalainen ! Samasta maakunnastakin
kuin itse olen. Ehkä entisissä suhteissa totuin
ja pakotin itseni tottumaan tunteettomuuteen,
vaikka kaipasinkin tunteiden osoituksia. Omia
tunteitanikin täytyi salata, kun sain
kommentteja: "Ei me olla teini-ikäisiä, vain
nuoriso halailee" tai "Älä koske minuun" tai "Ei
siitä rakkaudesta tarvitse puhua, itsestään
selväähän se on eikä sitä mainita".
Tottumus on toinen luonto, nyt joudun kohtaamaan
menneisyyteni ja myönnän, että juuri tätä
kaipasin. En ole entistä suhdetta lopettanut
uuden vuoksi, se päättyi muista syistä.
Jaa, etti sitte itelles vaan se jöröjukka jos
kaipaat keskustelua tyyliin:
N: rakastat sä mua?
M: No joo joo, tarviiko sitä aina tolkuttaa?!
Niin, hauskaahan tuo on, eikö?
Miksei mies sais halata, eiks se kuulu siihen
rakkauteen ja eiks muka naiset tykkää siitä?
Pitääkö mun sitten muuttaa tapoja ja ruveta
jöröjukaksi? Ei kai sitten muu auta...
PS. Ja jos joku keksi kirjoittaa tai on jo
kirjoittanut jotain tyyliin: "ne on jotain
äitinpoikia jotka ei uskalla eitä sano..."
niin multa ainakin tulee nyrkkiä jos mun
rakkaille ja ystäville mennään valittamaan...
Ei nyt kuitenkaan ihan pinemmästä asiasta...
Mutta turpaankin osaan antaa jos tarve tulee.
(Naista en rupea lyömään, 1 periaatteistani...
Enkä ketään pienempää, koska ne saa taltutettua
muutenkin ilman väkivaltaa...)
että alkuun olet "ihmeissäsi". Exäni raahasi
minua hiuksista ravintolasta ulos ja nöyryytti
muillakin tavoilla. Suhde loppui hänen
pettämiseensä.
Nykyinen mieheni rakastaa, hellii ja tuo
aamiaisen sänkyyn. Itkeekin jos tuntuu pahalta.
Kyllä totut hyvään mieheen ajan kanssa.
Paskapäitä on niin paljon, että unohtaa välillä
millainen on hyvä tunteellinen mies.
Kiitos ymmärtämyksestä ! Tässä on vielä sekin,
että olen haaveillut miehestä joka olisi
teoreettinen pohdiskelija. Tämä ei ole, vaan
niinsanottu käytännön mies. Ei edellinenkään
suhde ollut.
Mutta kun olen kohdannut älyllisiä, teoreettisia
miehiä, niin he eivät kuitenkaan ole herättäneet
kiinnostusta. Tiedostan, että ajattelen
virheellisesti. Etsin miestä, jolla olisi KAIKKI
haluamani hyvät ominaisuudet, totuus on
kuitenkin, että kenelläkään ei ole kaikkea.
Kyllä tämä tunteilu häkellyttää, omatkin tunteet
ja kyky ilmaista niitä kosketuksen kielellä herää
100 v unihorroksesta...
Musta tuntu pahalta lukee tätä viestiä ja
joidenkin siihen vastanneiden ihmisten
kommentteja. Oon itse just samanlainen kun tää
sun mies. Suukottelen, halailen ja näytän
tunteeni usein sille ihmiselle josta välitän
paljon. Oon romanttinen ja haluan vain olla tän
ihmisen lähellä ja pitää häntä hyvänä. Oon
aidosti tollanen ja tää ihminen pelästy sitä
koska ei ollut tottunut sellaseen. Hän oli
tottunut siihen että mies ei jutellut
tunteistaan, oli itsekäs ja ei antanut hellyyttä
ja läheisyyttä. Mä olin toinen ääripää. Sitte tää
ihminen jätti mut koska tunsi olonsa niin
vaivautuneeksi kaikesta huomiosta.
Kerro miehellesi miltä susta tuntuu ja jos hän
todella rakastaa sinua niin hän kyllä ymmärtää ja
löydätte yhdessä ratkaisun tähän asiaan.
Koen, että vaikeaksi tilanteen tekee Tämä: joudun
kohtaamaan oman itseni, omat tunteeni, omat
tunteeni ilmaisun kyvyn. Joudun kohtaamaan
menneisyyteni, jossa tämä on ollut vähäistä.
Ehkä sinun ystävättäresi ei paennutkaan SINUA,
vaan tilitystä oman itsensä kanssa !
Arvostan tunteellisuutta, ole sinäkin juuri
sellainen . Kirjoituin tälle palstalle
kertoakseni avoimesti hämmentyneisyydestäni ja
ristiriitaisista tunteistani ja ajatuksistani.
Olinhan opetellut roolin kovemman miehen
rinnalla, nyt en teekään näillä roolitaidoillani
mitään, vaan on astuttava askeleita, joita en
osaa. Suhteemme ei edes ole varma, alkuhapuilua.
mistä puhut. Anteeksi jos jotenkin loukkasin sua,
se ei todellakaan ollut tarkoitukseni. Sanotaan
usein että ensin täytyy oppia arvostamaan ja
hyväksymään itsensä ennenkuin on valmis antamaan
oman rakkautensa toiselle ihmiselle. Musta
jotenkin tuntuu siltä että sä et arvosta itseäsi
tarpeeksi etkä usko että ansaitset miehen joka
pitää sua hyvänä ja rakastaa sua. Kannattaa
jutella asiasta miehesi ja ystäviesi kanssa ja
oppia arvostamaan omaa itseäsi ja
persoonallisuuttasi.
Tuntuu, että osuit oikeaan. Olenhan saanut niin
paljon negatiivista palautetta , jäähän siitä
jäljet itsetuntoon. Olen kyllä ymmärtänyt että
negatiivisen palautteen antaja toimii siksi niin,
kun on itsekin jäänyt myönteistä hyväksyntää
vaille. Siksi olen ymmärtänyt ja rakastanut
silti. Nyt en sitten tarvitsisikaan tätä taitoa,
en tarvitsisi luonteenlujuutta kovettua kuulemaan
ilkeitä sanoja, lyöntejä ei tarvitsisikaan
väistellä eikä rauhoitella tulistuvaa luonnetta.
Tilanteen outous hämmentää, olen tottunut
luovimaan, soutamaan myrskyisää vastatuulta, nyt
olisikin tyyntä ja auvoisaa, lämmintä kesätuulta
hiljaa.
En ymmärrä mitä se mies minussa näkee,
epäluuloisena odotan ja oletan että hän kohta
katoaa, kun näkee mikä minäkin olen,
epätäydellinen ihminen.
kuulostaa enemmän kuin tutulta. Mulle kävi just
noin mun tyttökaverin kanssa. Hänellä oli houno
itseluottamus ja hän sanoi että ansaitsen jonkun
paremman. Mä koitin tsempata häntä ja kertoa että
sä oot hyvä ja rakastettava ihminen.
Muutos parempaan itseluottamukseen ei tuu
hetkessä. Se vaatii paljon aikaa ja pikkuhiljaa
sen huomaa kun luottaa enemmän itseensä.
Mulle on joskus nuorempana sanottu että "ei susta
koskaan mitään tuu ja oot tyhmä ja ruma jne" ja
tottakai sitä alkoi jossain vaiheessa miettimään
että pitääkö toi todellakin paikkaansa kun sitä
koko ajan toitotetaan. Mutta en välittänyt noista
sanoista koska itse tunnen itseni paremmin kuin
kukaan muu ja tiedän mikä on totuus.
Kerroit että sun aikasemmat suhteet ei oo ollu
hyviä ja sua ei oo pidetty hyvänä. Se on varmasti
yks suuri syy miksi sä et luota itseesi. Suuret
elämänmuutokset pelottaa aina ja se on ihan
luonnollista. Et varmasti koskaan unohda sun
aikasempia suhteita ja ei sun tarttekkaan niitä
unohtaa. Yritä ottaa oppia niistä ja muistaa
kaikki positiiviset asiat niistä. Ajattele
positiivisesti elämästä ja hymyile paljon.
Pikkuhiljaa huomaat varmasti muutoksen parempaan.
Tsemppiä!!!
Jos tuntuu liian hyvältä, niin voit kyllä vaihtaa
takaisin johonkin JUNTTIIN.
Meitä "kivoja" miehiä todellakin on ja aina me
kohtaamme samat ennakkoasenteet
tyttäystäviltämme. "Ootsä HOMO, kun sä oot niin
kiva!" -lausahdus on aikamoinen loukkaus. Aivan
kuin kaikki kivat miehet sitten olisi homoja...
Homma menee yleensä niin, että naiset haluavat
jonkun rentun jota voi sitten yrittää muuttaa
haluamakseen. Yleensä yritys päättyy eroon, koska
kusipää on kusipää. Kivoissa miehissä ei ole
tarpeeksi haastetta ja siksi meidät yleensä
koetaan tylsiksi ja hylätään sen takia. Aivan
kuten sinäkin nyt ajattelet. Kaiken lisäksi meitä
ei koeta seksikkäänä eikä muutenkaan huomioida,
koska emme ole machoja.
Onneksi minulla aivan ihana tyttöystävä, joka
kunnioittaa minua sellaisena kuin olen ja
arvostaa hyviä ominaisuuksiani. Hän tietää kyllä
minkälaisia juntteja on olemassa, eikä halua enää
sellaista.
Ärsyttää kaikkien kaltaisteni miesten puolesta
se, että suurin osa naisista ei todellakaan
ymmärrä paremman päälle. Sitten vasta, kun on
ikää päälle 40 vuotta, herätään siihen, kun ukko
sohvaperuna ja juo kaljaa. Silloin on jo
myöhäistä! Me kunnon miehet olemme sitten jo
varattuja!
Toivottavasti tästä oli apua päätöksenteossa...
yli nelikymppisinä naiset alkaa arvostaa meitä
kivoja, ystävällisiä ja helliä miehiä ihan eri
tavalla. Niinpä pysyinkin (jouduin pysymään?)
faktisesti poikamiehenä riittävän pitkään. Nyt
elämässään eri tavoin pettyneitä eronneita rouvia
olisi tarjolla pilvin pimein, eikä yksikään enää
halua minkään valtakunnan junttia riesakseen.
Kivasta miehestä löytyy jo seksikkyyttäkin aivan
älyttömästi. Tätä kannatti odottaa, jee!
Njaa, valitettavasti olen kuiteskin
perusluonteeltani yhden naisen mies...
hyvänen aika millainen ongelma! Siis tarkoitan,
että tuntuu uskomattomalta, että tuollaisesta voi
muodostua ongelma. Mutta ymmärrän kyllä mitä
tarkoitat, koska luin koko tämän keskustelun.
Ja minusta sinun pitäisi rohkeasti lähteä
avaamaan itseäsi, uskaltaa taas näyttää niitä
tunteita. Koska sitähän sinä varmasti kuitenkin
pohjimmiltasi haluat, kukapa ei haluaisi. Sehän
on vähän kuin minkä tahansa uuden asian opettelu,
tuntuu aluksi oudolta ja vaikealta, mutta kyllä
sen oppii ja sitten se tuntuukin jo kivalta.
Selvästi ymmärrät itse kuinka paljon parempi tapa
tuo tunteiden näyttäminen on, joten kyse on
kaiketi vain oman asenteesi ja käyttäytymisesi
muutoksesta.
Kun kerran olet noin hyvän miehen löytänyt
(sehän kuulostaa melkein yhtä hyvältä kuin
minä... =) ) niin nyt sinulla on mainio tilaisuus
saada sitä kaipaamaasi hellyyttä ja siinä samalla
varmasti tuo kovettunut sydämesikin sulaa ja saat
sitä kaipaamaasi itseluottamusta kun tunnet
itsesi tärkeäksi ja halutuksi.
Että pidähän kiinni tuosta miehestä!!! =)
mul on yhtä ihana mies ku sulla ja olen joskus
miettiny samaa.rakastan häntä ylikaiken,enkä vois
luopua hänestä.hän on kaikkea mitä vaan voi
toivoa.unelma mies.ole onnellinen siitä mitä sul
on se mies rakastaa sua.hyvää jatkoa!!
oot löytäny jotain mistä moni vaan unelmoi.miehen
joka kuulostaa täydelliseltä ja joka rakastaa sua
ja on hellä.pidä kiinni siit miehest se on
todellinen aarre.puhu miehesi kanssa
ongelmasta.mies kyllä ymmärtää.kyllä se
siitä..pidä huoli itsestäsi ja miehestäsi.