Mulla on ollut vakaasti periaatteena, että en lyö
naista. Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että hän on
pettänyt mua ulkomaanmatkallaan.
Ensimmäinen ajatus oli, että mä läimäytän häntä
poskelle avokämmenellä. Niinhän naiset tekee, jos
heitä loukkaa.
Voiko mies tehdä saman?
Vai onko mies aina tuomittu vai kävelemään pois
pala kurkussa?
Onko tehokkaampaa sanoa: "Ole hyvä ja unohda,
että ollaan koskaan tunnettu."
naista. Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että hän on
pettänyt mua ulkomaanmatkallaan.
Ensimmäinen ajatus oli, että mä läimäytän häntä
poskelle avokämmenellä. Niinhän naiset tekee, jos
heitä loukkaa.
Voiko mies tehdä saman?
Vai onko mies aina tuomittu vai kävelemään pois
pala kurkussa?
Onko tehokkaampaa sanoa: "Ole hyvä ja unohda,
että ollaan koskaan tunnettu."
Vastaukset 43
Vanhimmat
..vittu lyö. Älä alene siihen. Jos sun muijas on
käyttäytynyt huonosti, älä toimi samoin
Ota asia vakavasti esiin. Vedä kirjahyllystä
katekismus ja avaa se kuudennen käskyn kohdalta -
Älä tee huorin.
Menkää yhdessä parisuhdekurssille tai kirkon
neuvontaan. Pettämisen takana on yleensä
selvittämättömiä asioita ja moraalin puutetta.
Väkivalta ei ole ratkaisu, tosin lyönti, yhden
ainoan kerran, voi havahduttaa todellisuuteen.
Teko on niin vakava loukkaus sinua kohtaan.
vielä jatkaa suhdettasi?
KYLLÄ? Puhutte asiat halki mut älä lyö..
Muutama "haukkuma" sana saa luultavasti naisesi
kyyneliin?
ET?
Panet sitä viimeisen kerran, heitä markat
tiskiin,poistu arvokkaasti ja sanot palaavasi
sitten kun on taas rahaa käydä huorissa...
Toi oli ihan hyvä ajatus.
ratkaisee tällaisenkin tilanteen muulla kuin
lyömisellä. Kieltämättä tuntee ovat sekavat,
mutta ole mies ja lähde vähäksi aikaa
tuulettumaan. Alkoholi ei ole ratkaisu asian
läpikäymiseksi, joten selvitä asiaa selvinpäin,
ettei tule "ylilyöntejä". Jos tunnet, että suhde
ei enää voi jatkua tämän jälkeen, niin jätä
nainen. Anteeksiantaminenkin on varmaan todella
vaikeaa, koska luottamus horjuu. Ei kannata
kostaa asiaa tekemällä itse samoin, sillä silloin
tunnustaisit olevan samanlainen. Sinun täytyy
olla myös 100%:sen varma naisesi teoista.
Kieltämättä tunne on äklöttävä, jos joku, esim.
eteläeurooppalainen mies, on saanut lirkuteltua
ja tehnyt temput.
Sinä et omista ketään ihmistä. Etkä ketään
tarvitse.
Nainen ei ole huora pelkästään tuollaisen
tapahtuman vuoksi, siihen tarvitaan paljon muuta
(prostituoidulla on useita eri asiakkaita joka
päivä ja palvelut selvästi hinnoiteltuja - mikä
saa heidät tosin vain harjoittamaan ammattiaan)
Vaikka olisit uskonnollinen fanaatikko,
esimerkiksi katolinen, et silti voisi nykypäivänä
ihmisoikeussäädösten valossa kohdella toista
huonosti tämän vapaan seksuaalisen käyttäytymisen
vuoksi.
Sitäpaitsi se läimäys johtaa rikossyytteeseen,
jos vaimosi soittaa paikalle virkavallan (minkä
itse tekisin).
Käsittele pettymyksesi, aikuinen mies, jotenkin
kypsemmin. Mikään noista aiemmista ehdotuksista
ei muuta kuin vahvistaa käsitystäni miesten
kehittymättömästä tunne-elämästä sekä
keskeneräisyydestä ihmisenä. Joten, sallikaa se
myös muille!
Nainen pihalle ja uutta tilalle. Siis jos ei ole
käyttänyt kumia. Muuten se on ihan sama, paremmin
saat siltä vaan kyytiä kun se käy vieraissakin
välillä.
Vrt. minun tilanteeseen: Seksiä sain viimeksi
kunnolla ties koska (vieraalta kylläkin), oma
eukko antaa vaan pikapanoja. Kumpi mahtaa olla
parempi?
Ei se paneminen mitään merkitse, ainoastaan jos
naisesi alkaa keimailla sillä, että sai
suklaakikkeliä, niin siinä vaiheessa ammut sen.
Homman nimihän on se, että toisten panemisella ei
kehuta, niistä hommista pidetään matalaa
profiilia...
Voi olla, että sen jälkeen lasket tiilenpäitä,
kaveri.
Sama kypsymätön linja eikun jatkuu.
Vaimo ei ole mikään esine, joka tyydyttää
seksuaalisesti ja kun se puhuu jotain, siihen
tähdätään pyssyllä kuin maalitauluun.
Ei voi olle totta, millanen ihmiskäsitys teillä
on. Hankkikaa se pumpattava Barbara niin huolet
väistyy. Se ei osaa käyttää luottokorttiakaan,
eikös sekin ollut yksi ongelma.
Et varmaan lukenut mun viestiäni, kun kerroit,
ettei aiemmat "vastaukset" ole hyviä
ehdotuksia/neuvoja ja lisäsit vielä, että nuo
ehdotukset, johtuvat miehen kehittymättömästä
tunne-elämästä. Lue kuitenkin se munkin vastaus.
Eikö se kuitenkin ole moraalisesti väärin, jos
mennään vieraisiin, jos on oma kultakin
olemassa. Eihän se naisesta huoraa tee, mutta
pettäjän. Eikä sitä tarvitse hyväksyä ja ratkaisu
ei ole se, että pamautetaan päin näköä. Ei se
nainen (voisi olla mieskin) ole sen arvoinen!
Onko millään enää kohta mitään väliä?
Klassinen esimerkki miten ymmärretään viestin
sanoma väärin.
Koputapa nyt päähäsi ja huuda: "Onko siellä
ketään kotona?"
tuo pitäisi vain hyväksyä!? Todeta, että no nyt
kävi näin, varmaan oli itsessäni vikaa!? Ja eihän
nainen itselleen mitään voi, kun etelänmies tulee
ja vie jalat alta!
Selvitän nyt muutaman asian rauhallisesti, jotta
sinäkin tajuat:
1. Minä en ole väittänyt tyttökaveriani huoraksi.
2. En myöskään koske häneen enää, en millään
lailla.
3. Kohtelen toista aivan varmasti huonosti hänen
vapaan seksuaalikäyttäytymisensä takia, koska hän
seurustelee kanssa - tai ei seurustele enää...
Onko sulla nainen lukihäiriö. Minua on petetty.
Mutta ehkä mä en tajua sitä kehittymättömillä
aivoillani, että likkakaverini antoi pillua
toiselle.
onko mies mielestäsi esine, jonka voi pitää
kotona kiltisti piirongin kulmalla odottamassa
sillä aikaa kun käy panettamassa itseään jossain
muualla, C`mon kasvapa hieman. Taidat olla joku
eronnut ja karannut katkeroitunut vai?????
P.s tollasessa tapauksessa naisen saa ampua.
Omalta korokkeeltaan nimittäin.
tossa oli asiaa...
Siis, olen itse 14 v. ollut ns. onnellisessa
(oikeasti) avioliitossa, ilman mitöön pakkoja.
Olen riittävästi ympärilläni kuitenkin nähnyt
kärsimystä, jota tuollainen omistamisenpakko ja
tarvepakko (minä rakastan sinua=minä tarvitsen
sinua) aiheuttaa. Mustasukkaisuutta.
Vapaudenmenetyksiä. Häpeää. Syyllisyyttä.
Kaikki aivan turhaan tai perustuen kulttuurimme
myytteihin. Ja tabuihin.
Ei mulla muuta. Keskustellaan.
Ilman mitään pakkoja. Silti, en ole jostain
syystä tarvinnut uskollisuustabua 'vahingoittaa'.
Olen ollut erittäin tyytyväinen. Mutta jos
ympärillä on kärsimystä, tulee vaikea olo.
Haluaisi tehdä jotakin sen helpottamiseksi.
Sinä parisuhdemyyttiesi orja. Mutta, samassa
veneessä kai me ollaan tässä kulttuurissa.
Ehkö todella pian ymmärrämme, että itse ne
rajamme asetamme. Mikä siis on hyväksyttyä ja
mikä ei. Niiden kanssa sitten elämme.
Mutta voisiko niitä rajoja asettaa toisin?
Millään ei ole muuta merkitystä, muuta kuin minkä
sille annamme.
Ehkä, siis *ehkä* pian ymmärrämme, että itse ne
rajamme asetamme. Ja niiden kanssa elämme.
Sun johtopäätöksesi (eronnut, karannut,
katkeroitunut) oli todella mielenkiintoinen.
Olen siis elänyt pitkässä ja onnellisessa
avioliitossa, jossa myös olen voinut kehittää
itseäni.En kylläkään ole tarvinnut muita
seksisuhteitakaan, mieheni on vallan upea. Muista
avuista (mm. herkkyys) puhumattakaan.
Haasteitahan arki tarjoaa aina.
Mutta. Ympärilläni olen nähnyt jotain muuta,
juuri tässä suhteessa.
Itse en ole tarvinnut tuota uskollisuusmyyttiä
tai -tabua rikkoa, mutta en ymmärrä myöskään mikä
siinä niin ehdotonta olisi. Miehenikin on ollut
tyytyväinen juuri tähän suhteeseen, harvinaista
ilmeisesti. Mutta se perustuu vapauteen ja
avoimuuteen. Ja juuri siihen.
Olen kuitenkin ymmärtänyt yhden asian elämäni
aikana: kaikki perustuu sopimuksiin siitä, mikä
on sopivaa. Ja silloin, me itse ne rajamme
asetamme, olemme niistä vastuussa ja niiden
kanssa sitten elämme.
Ellemme päätä tehdä toisin. Se on vapautta, minun
ymmärrykseni mukaan..
Miten tarkkaan olitte uskollisuudesta sopineet?
Jos teillä oli tarkka sopimus, miksi
tyttöystäväsi halusi siitä poiketa?
Mitä on käynyt keskusteluissanne ilmi tähän
saakka?
Ethän vain ja ainoastaan pura tuntojasi täällä,
vaan yrität myös käsitellä asiaa juuri
tyttöystäväsi kanssa?
Mikä ei tarkoita, että tyrmään sinun
keskustelunhalusi täällä.Sekin on tärkeää. Mutta
yhtä tärkeää on, että henkilökohtaisesti selvität
asian. Etkä turvaudu vain sosiaalisiin pakkoihin.
Kuuntele itseäsi. Mitä sinä haluat ja juuri mitä
sinä elämältäsi js ihmissuhteiltasi (rakkaus-,
seksi- jne.)haluat? Miten saavutettavissa sen
kuvittelet olevan? Mitä aiot tehdä sen
saavuttaaksesi?
Kukaan ei omista toista, ja ilmeisesti nainen ei
ole vastuussa tekemisistään kenellekään? Totta
kai nainen on huora, jos on mennyt pettämään
luottamuksen matkalla. On täysin typerää
semantiikkaa vedota aina johonkin itsensä
myymiseen; prostituoidulla on sentään
ammattiylpeytensä, pettävällä huoralla ei mitään
arvoa.
Ilmeisesti parisuhteessa naisella on loukkaamaton
oikeus vapaaseen seksiin? Mitään velvollisuutta
tehdä ja _pitää_ sitoumus toiseen ihmiseen ei
yksinkertaisesti ole - ainakaan naisella?
Taas kerran pettävä nainen ei ole paha - ehei,
sehän on vain "miehistä kypsymättömyyttä" edes
olla pahoillaan tästä.
Mene sinä nainen itseesi. Oma henkinen
kypsymättömyytesi näkyy räikeänä
itsekeskeisyytenä, joka ei muuta kuin ärsytä.
Pettävä nainen on huora, ja sellaisena pysyy.
En minäkään valmis ole. Toivon, että minunkin
keskeneräisyyteni siedetään.
Vastuu onkin eri juttu, vastuu omista
tekemisistään. Mutta se ei saisi perustua pakkoon.
On metka ilmiö, miten huora-sana on catchall
kaikelle pettymykselle.
Sillä pettymyksestähän tässä on kysymys ja sen
tunteen käsittelemisestä.
Olenpa sitten se ääliö sinulle, sinähän sen
valitset. Mutta kyllä minäkin yritän kasvaa ja
kehittyä, mahdollisesti ihmismäisemmäksi.
tuossa kyllä on, mutta jos toinen pettää, niin
silloin on raja ylitetty. Äimistyin, kun kerroit
olevasi onnellisesti naimisissa, mutta olet
seurannut joidenkin ihmisten elämää ja nähnyt
siellä rajojen ylityksiä. Luulin, että olet itse
huithapeli-tyyppi ja lentelet milloin missäkin
etkä välitä ihmissuhteista, mutta sinähän olet
melkein enkeli, vaikka hyvin provosoivasti otat
kantaa asioihin.
Kyllä mulla pää harteillani on, sitä myös koetan
ahkerasti käyttää.
Kaikki perustuu paljolti siihen, että koetan
päästä moralisoinnista. Jos minulla on elämässäni
yhdenlaiset standardit (pitkä liitto ja yhteisen
kasvun taival iloineen suruineen) en aio enkä
halua asettaa sitä standardiksi muille.
Ahdistaisi sellainen. Kai se on sitä
moniäänisyyden sallimisen oppimista. Ja
rakentavan keskustelutaidon hakemista, muiden
huomioimista
Tämä ei ole standardi muille, vaan meille on ns.
uskollisuus sopinut. Eipä ole muita seksisuhteita
ollut, kun on tuo aviomieskin niin atraktiivinen
otus.
Mutta miksi menisin sen perusteella arvostelemaan
muiden valintoja? Voin tuntea oikeastaan vain
oman tilanteeni. Se ei ole absoluuttinen
standardi enkä ikinä sen haluaisi sitä olevan.
Mun elämässä on todella ollut paljon enkeleitä.
Erilaisia sellaisia. Mulle nämä keskusteluryhmän
ihmisetkin on olleet monella tapaa myös
enkeleitä, saaneet usein ajattelemaan asioita
uudella tavalla.Hyvinkin henkilökohtaisissa
jutuissa. Löytämään iloakin monesti.
Jos vain aikaa on löytynyt, olen saattanut ihan
vain seurata keskusteluja niihin osallistumatta,
yrittämällä ymmärtää mitä kukin haluaa sanoa.
Jännittävä idea, tällainen netmaailma
sinänsä.Elävät ihmiset ne siellä naputtelee
viestejään.
'Sielunhoitoa' tämäkin?
Fakta on se, että hän on tehnyt mun oloni
kurjaksi aikaisemman onnellisen olotilan sijaan
ja nyt minä teen saman vuorostani hänelle.
Sulla tuntuu olevan se käsitys elämästä, että
teet mitä haluat, muiden tunteista tai kitinöistä
viis. Ihan vapaasti vaan minä elän omalla
tavallani.
Me emme sopineet mistään säännöistä suhteen
alussa. Olisi ehkä sitten pitänyt mutta en mä
osaa nähdä ihastumista ja yhdessäoloa jonain
projektina johon kuuluu nämä ja ne säännöt.
Säännöistä voi ja kannattaa sopia? Se ei siis
loukkaa naista?
Meillä taisi kummallakin olla omat säännöt tässä
suhteessa ja se nähtävästikin klikkasi. Hän ei
muuta sääntöjään, joten siitä asiasta on turha
keskustella.
siis. Niinhän se kai menee joku vanha laki.
No, olenpa sulle sitten mäntti. Mutta ymmärrän
pettymyksesi. En vain ehkä ymmärrä tapaa, jolla
sitä käsittelet. Mutta se lienee minun ongelmani,
eikö totta.
Varmaan parasta on silloin tehdä alusta alkaen
selväksi, että ehdoton uskollisuus on suhteen
edellytys ja linjana 'kerrasta poikki'.
Elämä tosin ei aina etene kaavanmukaisesti. Mutta
ehkä oman mielenrauhan säilyttämiseksi jokin
kaava on hyvä olla.
Pettymykset ovat sitä hirveämpiä,
mitä 'armottomampia' odotuksia asioille (vaikkapa
ihmissuhteelle) asettaa. En tiedä mitä se auttaa,
mutta elämässä nyt välillä vaan on niitä kurjia
hetkiä. Erottaa sitten paremmin ne
onnenhetket.Sen nyt voin sanoa omasta
kokemuksesta.
Lyödä ei kannata. Jos suututtaa, tämä
keskustelukin on yksi hyvä tapa 'aukoa
tilannetta' ja miettiä jotain muuta ratkaisua.
Kannattaa näköjään sopia jonkinlaisista
säännöistä toista luonnollisesti loukkaamatta.
mikä yksioikeus naisella on lyödä miestä, jos
mies ei voi lyödä takaisin???
varpaat korvistani eli sanat suustani..
lyö, et saa siitä asiasta sillätavalla
mielenrauhaa, mielestäni parasta on jättää koko
muija, hänhän suhteen pilasi uskottomuudellaan,
sehän vie pohjan koko seurustelulta... JÄTÄ SE!
Bitch
Naista ei saa koskaan lyödä, vaan mieluummin
kävellään pois. Siinä ei todellakaan häpäise
itseään vaan juuri päinvastoin. Miehet ovat
yleisesti ottaen hieman voimakkaampia kuin naiset
ja tätä etua(?) ei tule käyttää naista vastaan.
Ja nyt ei tietysti puhuta mistään itsesuojelun
ääritilanteista tms, mitkä joku aina nostaa esiin.
Jotain tapoja sentään, näinä sekavina aikoinakin.
Olitteko jo kauankin ehtineet seurustella?
Paskamaisen tempun teki sinulle, mutta kuten
muutkin on sanonu, ei kannata kuitenkaan alkaa
lyömään.
On se kumma juttu kun nuo etelämaalaiset miehet
tuntuu olevan joillekin naisille niin
vastustamattomia.
Ellei ole lapsia niin heitä ulos tai kävele itse
ulos. Et unohda sitä koskaan. Vaikka kuinka
sopisitte asian. Se on pilannut suhteenne takuu
varmasti loppu ajaksi minkä yhdessä olette.
Sinusta riippu jäätkö siihen pilattuun suhteeseen
vai otatko itseäsi niskasta ja lopetat heti,
jolloin pääset varmasti vähemmällä murehtimisella.
Itse jatkoin lasten takia 10 v ja lähdin sitten.
Siinä todiste eräästä parisuhdeuskonnosta. Ja sen
seuraamisesta. Ja siinä pettymisestä Noi uskonnot
ei oikeen synkkaa elävän elämän kanssa, jostain
syystä.
Laki tietysti kieltää kummaltakin lyömisen,mutta
yhtälailla mies voi tollaisessa tilanteessa
läimäyttää! Omassa suhteessani ei väkivaltaa
harrasteta,mutta molemmin puolin,kaikista
asioista kun ollaan puhuttu,on todettu,että jos
toinen pettäisi,niin satavarmana kiukku,raivo ja
pettymys olisi NIIN iso,että tulisi lyötyä. Ja
jos petturilla on yhtään huono omatunto
tekosestaan,ei varmana ilmoita poliisille. Itse
ymmärtäisin jos mieheni läimäyttäisi minua
vastaavassa tilanteessa.
Minun käsittääkseni niin miesten kuin naistenkin,
niin varattujen kuin vapaidenkin,
ulkomaanmatkailuun suurena syynä on innokas
irtoseksin haku. Näin myös, kun vakisuhteessa
elävät naiset lähtevät porukalla liikkeelle,
silloin mukana on haku päällä lähteviä ja pari
tunnetusti kilttiä ja uskollista silmänlumeeksi.
On sitten hyvä kertoa kotona, kuinka kierrettiin
Pradoa sen kiltin Liisan kanssa...
Naisilla se seuran löytyminen on lähes varmaa,
kunhan vain tinkii tasosta tarpeeksi.
Miehillä taas kysyntä on huomattavasti heikompaa,
ellei satu olemaan valioyksilö, siksi
maksullisista kieltäytyvillä flaksi ei välttämättä
käy edes kymmenien matkojen aikana, yrittämisestä
huolimatta. Ja valioyksilöiden ei tarvitse lähteä
merta edemmäs kalaan.
Minusta on aivan liian sinisilmäistä sitten
jälkikäteen itkeä, kun ilman puolisoa reissuun
lähtenyt pettää ulkomailla. Kyllä sen olisi voinut
useimmissa tapauksissa ennakoida käytöksestä jo
lähtiessä, jos asia on ollut tapahtuakseen.
Mulla on kyllä erilainen kokemus
ulkomaanmatkoista, siis rantalomasellaisista.
turpaan vaan ja onnea, on meinaan koko luuvitosen
arvonen tempaus muijaltas.