Ajatusleikkiä, olet kahvilassa ensitreffeillä..

Tiedän, että tästä asiasta ollaan yleisesti eri mieltä. Itse olen treffaillut jonkin verran nettikirjoittelun perusteella tuttuja miehiä, eikä koskaan ole vastaan tullut ketään, joka varsinaisesti olisi pettynyt tai oleellisesti erilainen kuin olin kuvitellut. Mutta minä en törmääkään treffeille heti ensimmäisten viestien jälkeen, vaan haluan kirjoitella muutaman viestin pidempään. Itse suosin sitä, koska aikaa säästyy ja pettymyksiä tulee vähemmän, kun kirjoittelee sen aikaa, että alkaa jo tuntea hieman toista.

Tietysti kirjoitellessa on se mahdollisuus, että toinen valehtelee. Ikää onkin ehkä kaksikymmentä vuotta enemmän (tai vähemmän, ihan sama) ja ulkonäkökään ei vastaa lähetettyä kuvaa. Jos totean heti kättelyssä, ettei olla puhuttu totta, niin tokihan se vähentää oleellisesti kiinnostusta. Minulle näin ei ole käynyt, mutta olen kyllä monta jättänyt kokonaan tapaamatta sen takia, että olen jo kirjoitellessa huomannut, ettei hän nyt tunnu oikein osaavan vetää johdonmukaisesti valitsemaansa roolia.

Mutta itse kysymykseen. Jos vastapuoli on noin periaatteessa kohtalaisen siedettävä, mutta ei vain nappaa jostain syystä, esimerkiksi ulkonäön puolesta, niin kyllä minusta peruskohteliaisuuteen kuuluu istua siinä vähintään puolisen tuntia, ehkä tunti, ennen kuin lähtee. Jos näyttää molemmin puolisesti, ettei innosta, niin sitten tietysti aikaisemmin. Sitten tietysti voi lähteä aikaisemmin, jos toinen käyttäytyy sopimattomasti tai töykeästi.

Lähtiessä olisi mielestäni reilua sanoa, ettei kiinnosta. Toinen vaihtoehto olisi, että laittaisi tekstiviestin heti kun on päässyt toisesta eroon ja kertoisi tämän. Kokemukseni mukaan miehiltä tulee yleensä melko pian treffien jälkeen heidän palaute treffeistä, mikäli se on positiivinen. Minusta olisi reilua kertoa oma, negatiivinen kanta ennen tätä viestiä.

En olisi pettynyt, juttelisin niitä näitä ihan rauhassa. Hakisin meille lisää kahvia.. Sitten lopuksi sanoisin, että oli kiva tutustua, kirjoitellaan.

Siirrytään aika nopeesti kahvilasta baarin puolelle, vedetään lärvit ja sovitaan olevamme vaan kavereita.

Lähden muka miestenhuoneeseen ja mennesäni ovesta ulos, pyydän hovimestaria viemään laskun sille ammattimaiselle treffaajalle, joka juuri itse tilasi pöydän koreaxi
dogibagin ja kierrekynttilät kotiinsa vietävixi

Joskus deitti-aikoina arvelin ja muistelin edellisiltana tapaamani miehen jotenkin toisenlaiseksi, kuin sitten jollain kahvila-treffeillä ilmenikään. Elin olin antanut puh. numeroni tai nimeni vähän väärälle ihmiselle ja tullut puhelimessa sopineeksi sitten treffit. Tyyppi vaikuttikin treffeillä jotenkin pinnallisemmalta tai muuten vääränlaiselta henkilöltä just minun kanssa seurusteluun.

Yleensä sanoin silloin treffien lopuksi tän kliseisen "en ole vielä päässyt yli ex:stä enkä halua seurustella, mutta ollaan kavereita". Se on ollut ihan tottakin varmaan silloin, koska seurustelut ei ole mulle mitään läpihuutojuttuja, mutta kyllähän esim. vuosi sinkkuna rehellisesti sanoen olis jo voinut riittää, jos henkilö on se oikea.

Tuli noista muista vastauksista olo, että viittaat netti-deitteihin. Niistä ei itsellä ole kokemusta. Varmaan kannattaa aika nopsaan sopia IRL-treffit, jos tyyppi vaikuttaa kiinnostavalta, ettei sitten elättele mielessään jotain vääriä mielikuvia. Joku joka ei osaa juuri lainkaan kirjoittaa, saattaa olla kuitenkin erittäin ok tyyppi ja joku jolla on kirjoittamisen lahja, saattaa ollakin oikeasti täysin epäsopiva. Näin kärjistettynä. Tosin omat deitit sijoittuivat aikaan ennen nettiä, vanhus kun olen, joten voi olla, että olen pudonnut kokonaan kelkasta näiden suhteen :D

Kauanko sen kahvikupin loppuun juominen kestää? Ehkä toiset 5 minuuttia.

Minulle on joskus noin käynyt. Mimmi oli periaatteessa juuri sitä mitä oli kertonutkin, mutta aivan erilainen kuin mielikuvani. Ja niin taisin olla minäkin hänen silmissään. Niinpä totesimme yhdessä tuumin tosiasiat ja toivotimme toisillemme hyvää jatkoa.

Toisenlainen..on vain kasattava itsensä ja sanottava ystävällisesti sekä rehellisesti että mitä mieltä tilanteesta. Vaikea paikkahan se on..

No mä söisin ensin sen pullan, koska omani olisi jo syöty,sitten kaivaisin hieman nenää ja työntäisin sormen suuhun. Myös vieraisiin pöytiin huutelu on fiksua.

Jos olisi paha darra, niin pyyhkisin hikeä t-paidan helmaan. Eli mä lähestyisin non-verbaalisesti ratkaisun hahmottelua.

Häviän vain paikalta kun ensin olen sanonut meneväni puuteroimaan nenäni..=) tyhmää mutta niin olen tehnyt tai sitten narrannut etten ole nyt valmis seurusteluun..

".....päätät treffit ja mitä sanot "kumppanille" lähtiessäsi...."

Et oikeasti välitä minusta, olen sinulle ihan kuin pelkkää ilmaa!

Frendit kerra järkkäs mulle sokkotreffit. Menin ky kuppilaan ja tyypiks paljastu kundi, jost e aikasemminkaa digannu. Kysyin "Sutko mun frendit järkkäs treffeille?" vastas hän "Joo". Sanoin "Nää treffit oli sit täss" ja häivyin. Sen jälkee ei frendit järkänny mulle treffei

Jos treffeille lähtee niin peruskohteliaisuuteen jo kuuluu;
hetken aikaa rupatella niitänäitä!
Kai se lyhyin aika olis vähintään puolituntia.
Mitään hävyttömyyksiä en kyllä kuuntelisi,
siihen riittäisi ensimmäinenkin karkeus!
Poistuisin välittömästi,
mua ei kyllä kohdella treffeillä huonosti!
Edellytän myös mieheltä hyviä käytöstapoja!

Tuntemattoman kanssa tuskin lähden kahdestaan ulos.
Kyllä se ensitapaaminen on jossain isommassa juhlivassa porukassa tapahtunut tähän asti. Mulla on silloin vapautuneempi olo,
ei tule kiusallisia tilanteita kun on muita läsnä.

Seuraavat treffit voi sit jo hoitaa kahdestaan,
jossain kahvilassa/ravintolassa.

Varmaan tunnin sisällä jo annan palautteen.
Kiitän illasta/seurasta, niin mukavaa oli et vois ottaa uusiksi joskus!
Tai et: Kiitos illasta oli ihan kivaa,
mut elämäntilanteeseni ei nyt oikein mahdu mitään lisää.
Tämä opiskelu kun vie kaiken liikenevän aikani.
Pysytään etäisinä ystävinä, niin on parempi.

Ei ketään pidä loukata, kun siihen ei ole syytä!
Palaute menee siksi nopeaan treffien jälkeen,
ettei mies ehdi laittaan mitään suuria vuodatuksia!
Niitä kun on vaikeampi enää torjua, toista loukkaamaatta.