Miesten & naisten kanssakäymisessä on yleensä kolme vaihetta:
1) Kokeiluvaihe, n. 12-18v
Nuorena kokeillaan. Eka pusu, mahdollisesti se eka kerta. Suuri osa jää ilman, vaikka koulun tupakkipaikalla uhotaan miten se ja se antoi. Luokan kingeilläkään harvemmin on paljoa seksikokemuksia, ainakaan oikeiden tyttöjen kanssa.
2) Juoksuvaihe, n. 18-26v
Jos tarpeen, muut otetaan kiinni hankkimalla ekat kokemukset niin äkkiä kuin mahdollista. Sitten aloitetaan vimmattu juokseminen. Kuten aina, pojat/miehet yrittävät päästä niin moneen sänkyyn kuin mahdollista, tytöt/naiset yrittävät valikoida parhaat alfat päältä.
3) Pariintumisvaihe, n. 26-34v
Ne juoksut on juostu (toivottavasti). Nyt ratkaisee tulot, status, luotettavuus. Aika perustaa koti. Lapsia, talo, auto, etelänmatkat.
Mutta entä jos yksi tai useampi vaihe jää kokematta?
Vaihe 1) ei haittaa mitään, aikaa kyllä riittää. Mutta entä jos vaihe 2) jää kokematta? Kun naisella alkaa olemaan kokemusta (pääasiassa pleijerien kanssa), kokematon mies ei kelpaa - ei sytytä, ei iske. Jos vaihe 3) jää kokematta, tilanne pahenee entisestään; biologisen kellon tikittäessä moni 30 ja erityisesti 40 nainen hyväksyy seksuaalisen kokemattomuuden, mutta jos tähän yhdistetään kokemattomuus perhe-elämässä, tilanne alkaa näyttämään huolestuttavalta. Ei siksi etteikö naisten kiinnostus heräisi, vaan siksi koska aikanaan kokemuksen puute käy ilmi...
Eli, miten hypätä takaisin liikkuvaan junaan? Naiset, mitä olette mieltä?
Ps. Ap on itse kolmevitonen. Entinen ATM, jostain syystä naisten silmissä tasoaan nostanut mutta silti useiden haasteiden edessä matkallaan suhteeseen KTN:n tai peräti YTN:n kanssa :)
1) Kokeiluvaihe, n. 12-18v
Nuorena kokeillaan. Eka pusu, mahdollisesti se eka kerta. Suuri osa jää ilman, vaikka koulun tupakkipaikalla uhotaan miten se ja se antoi. Luokan kingeilläkään harvemmin on paljoa seksikokemuksia, ainakaan oikeiden tyttöjen kanssa.
2) Juoksuvaihe, n. 18-26v
Jos tarpeen, muut otetaan kiinni hankkimalla ekat kokemukset niin äkkiä kuin mahdollista. Sitten aloitetaan vimmattu juokseminen. Kuten aina, pojat/miehet yrittävät päästä niin moneen sänkyyn kuin mahdollista, tytöt/naiset yrittävät valikoida parhaat alfat päältä.
3) Pariintumisvaihe, n. 26-34v
Ne juoksut on juostu (toivottavasti). Nyt ratkaisee tulot, status, luotettavuus. Aika perustaa koti. Lapsia, talo, auto, etelänmatkat.
Mutta entä jos yksi tai useampi vaihe jää kokematta?
Vaihe 1) ei haittaa mitään, aikaa kyllä riittää. Mutta entä jos vaihe 2) jää kokematta? Kun naisella alkaa olemaan kokemusta (pääasiassa pleijerien kanssa), kokematon mies ei kelpaa - ei sytytä, ei iske. Jos vaihe 3) jää kokematta, tilanne pahenee entisestään; biologisen kellon tikittäessä moni 30 ja erityisesti 40 nainen hyväksyy seksuaalisen kokemattomuuden, mutta jos tähän yhdistetään kokemattomuus perhe-elämässä, tilanne alkaa näyttämään huolestuttavalta. Ei siksi etteikö naisten kiinnostus heräisi, vaan siksi koska aikanaan kokemuksen puute käy ilmi...
Eli, miten hypätä takaisin liikkuvaan junaan? Naiset, mitä olette mieltä?
Ps. Ap on itse kolmevitonen. Entinen ATM, jostain syystä naisten silmissä tasoaan nostanut mutta silti useiden haasteiden edessä matkallaan suhteeseen KTN:n tai peräti YTN:n kanssa :)
Vastaukset 59
Vanhimmat
Suoraan vaiheeseen 3 ja aisuriksi naiselle. Juna nääs meni jo.
Itseltäni meni kaikki kolme ohitse. Tuloksen huomaatte.
Kyllä burgeriluontoinen moraalifilosofian opiskelija voi kokea noita kaikkia asioita vielä 53-vuotiaana, että tiedä se!!!!
Ass To Mouth miehiä
Homo ei ole haukkumasana ettäs sen tiedät typerys.
Jännää miten menin suoraan kolmoseen, alle parikymppisenäkin toivonut aina vakavaa parisuhdetta ja kumppani valittu kodin perustaminen mielessä, vaikka ei lasten hankkiminen ihan lähivuosina ole vieläkään mielessä.
Hmm, naisen mietteitä:
Olen tietoinen mm. elämänkaaripsykologiasta ja erilaisista kehitysvaiheista ja - haasteista, joita tuolle kaarelle kuuluu. Tämä teoriasi voitaisiin nähdä osana tuota kaarta (tietenkään väheksymättä taustalla olevia biologisia vaikuttimia). Tärkeää on mielestäni kuitenkin muistaa, että erilaiset teoriat peilaavat aina sen mukaan mikä on keskiarvo, miten enemmistö ihmisistä elämäänsä elää, suunnilleen.
Ja kyllä, näissä teorioissa on varmastikin joitakin totuuksia, joista on hyvä olla tietoinen, mutta eipä välttämättä sen enempää. Teorioiden kautta voi ehkä ihmiselämää ja toisia ihmisiä, itseäänkin, paremmin yrittää ymmärtää, mutta loppujen lopuksi ne ovat vain teorioita, jotka välillä toimivat paremmin ja välillä huonommin.
En välttämättä tänään oikein selkeästi osaa itseäni ilmaista, mutta yksi pointtini on, että jos et ole aiemmin(kaan) teorioihin, tai keskiarvoihin osunut, niin voi olla että lähestyminen teorioiden kautta ei auta. Voi olla, ettei kannata miettiä elämää junana, joka meni jo tms. Ok, liikkuva se on, koska elämä on tässä ja nyt - joka päivä se menee - ja pitää päättää miten tämän päivän parhaiten viettää. Siksi siis pitäisi myös mieluummin ajatella olevansa tuon junan veturinkuljettaja mieluummin kuin matkustaja, saatikka salamatkustaja, joka liikkuvaan junaan yrittää loikata?
Toinen juttu on, ettei suurin osa kaikista muistakaan noihin teorioihin täsmällisesti osu. Taikka saattaa osua vain osittain. Saattaa olla läpikäynyt osan vaiheista. Tai vaiheiden sisältökin saattaa vaihdella paljon henkilöstä toiseen. Ei kaikki esim. halua lapsia, taloa, autoa, kultaista noutajaa. Kyllä meitä löytyy monenlaiseen junaan.
Nääh, aikamoista metafora- ja kyökkipsykamössöä tästä nyt tuli. Mutta tekstiesi perusteella vaikuttaisit jo tuon kuskin paikan ottaneen, joten loppu on kiinni siitä, että tapaat erilaisia ihmisiä, toivottavasti sellaisia, jotka eivät suurta merkitystä menneisyydellesi laske (ja pidä tärkeänä sitä, että olisit jotain kaavaa noudattanut), vaan keskittyvät enemmän siihen kuka olet ihmisenä - tänään. Niitä saattaa olla vähemmän (?), mutta kyllä niitä varmasti on. Silloin tärkeintä on, että olet myös itse avoin, etkä itse liikaa erilaisiin kaavoihin huomiota kiinnitä ja keskityt nykyhetkeen.
En tiedä onko näistä pohdinnoista mitään apua, mutta minun mielipiteeni on siis: jatka samaan tyylin (kuin mitä täällä olet kirjoitellut) ja pysy positiivisena ja ennen kaikkea avoimena. Tsemppiä!
Kiitos vastauksestasi, Kympin Nainen.
Täytyy myöntää että harmittaa kun alan ymmärtää asioita näin vanhana. 5-10 vuotta sitten tilanne olisi takuulla ollut helpompi.
Se mikä pistää miettimään on että kuten sanoit, on helpompaa ajatella itseään veturinkuljettajana, koska ihan yleisesti elämänkokemusta löytyy enemmän ja toisaalta vanhempana on enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään muilla tavoin...siis työ, harrastukset, ym. Toisaalta asenne muuttuu helposti kyyniseksi, etenkin kun mitä vähemmän yrittää tehdä vaikutusta, sitä enemmän huomiota saa. Tämä ei ole vitsi, esimmäiset lähestymiset kymmeneen vuoteen tapahtuivat kun en välittänyt tippaakaan baarissa olevista naisista...ja nyt olenkin saanut huomiota eri ikäisiltä naisilta. Ei olekaan helppoa olla avoin, ottaa riskiä ja tunnustaa naiselle että nyt oikeasti kiinnostaisi.
Paradoksaalinen tilanne. Kun oli suuri tarve löytää nainen, naisia ei kiinnostanut. Nyt kun on muutakin elämää, naisia kiinnostaakin. Ymmärrän tämän nyt, kiinnostunut mies on kuin sylikoira - ei iske, ei kipinöi. Itsenäinen mies on eri asia, kunnon saalis jonka nainen haluaa ansaansa. Nyt olen se itsenäinen mies, ja toisin kuin ennen, näytänkin siltä. Mutta kynnys tehdä uskon loikka junaan onkin entistä korkeampi. On myönnettävä että hieman pelottaakin miten käy siinä vaiheessa kun on tunnustettava että niitä entisiä suhteita, avioliittoja, romansseja, jne - ei ole.
En ole varma oliko tässä mitään järkeä. Mutta nämä ovat ajatuksia jotka tällä hetkellä pyörivät mielessä. Olen tietysti iloinen siitä ettei homma lopulta ollutkaan kiinni synnynnäisistä vioista eikä olekaan pakko olla pleijeri saadakseen huomiota, mutta kyllä tässä haasteita riittää :)
Kyllähän tuossa oli paljonkin järkeä ja ymmärrän hyvin miksi noin ajattelet. Pari juttua tuli vielä mieleen:
Ehkä tärkein asia, siis puhtaasti henkilökohtaisena mielipiteenä, olisi että olet menneisyytesi hyväksynyt potentiaaliseen kumppaniehdokkaaseen tutustuessa. Kuulostaa, että olet niin aika pitkälle jo tehnytkin, mutta koska mainitset tuon kyynisyyden, niin painotan tätä vielä - koska ainakaan minusta kyynisyys ei ole millään tavalla viehättävää, realisti on hyvä olla, mutta ei kyyninen. Vain menneisyyden, ja oman itsen, hyväksymisen kautta voit torjua kyynisyyttä (sekä itseäsi että naisia kohtaan) ja olla avoin ja positiivinen. Sitä kautta saat myös itsevarmuutta noihin mahdollisesti ”hankaliin” tilanteisiin, ts. jos/kun menneisyys esiin tulee potentiaalisen kumppaniehdokkaan kanssa. Kun olet menneisyytesi käsitellyt, niin sinun on siitä helpompi myös puhua ja ”perustella” se kumppanikandidaatille.
Nuo aiemmat suhteethan tulevat usein aika aikaisessa vaiheessa esiin; ne ovat usein osa small talkia tutustumisen alkupuolella (”oletko ollut kauan sinkkuna?” tms.) Jos tuo tosiaan jo aikaisin puheeksi tulee, niin mitä jos sanoisit jotain tyyliin: ”En mielelläni aiemmista suhteista vielä puhuisi, mutta kerron kyllä mielelläni tarkemmin taustoistani sitten kun ollaan paremmin tutustuttu.” Samaan hengenvetoon olisi luultavasti hyvä painottaa/selventää kuitenkin olevansa vapaa, ettei nainen epäile tulevansa varatun miehen huijaamaksi. Mutta siis tuon tyylinen viesti olisi selkeä naiselle: haluat olla avoin menneisyydestäsi, muttet vielä. Se olisi itsevarma, silti avoin viesti, joka ei pyri salaamaan mitään. Kyyninen nainen saattaa tietysti tuota viestiä epäillä, tai epäkypsä nainen saattaa yrittää inttää asiassa, mutta ehkä sellaiset naiset eivät sitten sinulle muutoinkaan sopisi? Tällainen viesti antaisi sinulle myös aikaa, ts. tutustuisitte naisen kanssa kaikessa rauhassa ja sitten jos kiinnostus on molemminpuolista, niin sopivan hetken tullessa voisit kertoa. Jos/kun nainen on sinuun jo ihastunut ja tutustunut sinuun ihmisenä, niin menneisyytesi ”taakka” ei olisi enää samanlainen kummajainen, kuin se saattaisi olla jos sen heti ensitreffeillä pöytään lyöt. Sinulle sopiva nainen ymmärtäisi, että menneisyytesi on mitä on, mutta nyt olen sen kanssa sinut ja hän tosiaan keskittyisi siihen, kuka olet tänään.
Toinen asia menneisyyteen liittyen: on hyvä muistaa, että kaikilla meillä on menneisyytemme. Eli myös nainen voi olla edessäsi haavoittuvainen ja pelätä. Hänen syynsä voivat olla erilaisia, mutta harva meistä on varmaan ihan ”haavoitta”… Senkin takia on mielestäni tärkeä olla avoin ja positiivinen, ”kuunnella” toista ja yrittää avoimessa hengessä rakentaa yhteistä (ja hyväksyä myös se, ettei nainenkaan välttämättä teorioihin sovi).
Tuosta riskistä: jonkinasteinen riskihän ihmissuhde on aina. Voi olla että saat siipeesi - mutta mikä on vaihtoehto? Olla yksin? Hyvä on muistaa myös se - jos pelottaa tms. että vaikka sydänsurujen riskiltä ei voi täysin välttyäkään, niin suhteessahan voi edetä hitaasti. Voit sanoa naiselle, että menneisyydestäsi johtuen, toivot että etenette hitaasti. Jos kuitenkin samalla ilmaiset naiselle, että olet kyllä kiinnostunut, mutta että sinä nyt vaan tarvitset aikaa, niin fiksu nainen ymmärtää. Vaikeaksi tuollaisen tilanteen kyllä tekee se, että jos ihastusta on jo ilmassa, niin jarruttelu ei ole helppoa, koska tunteet helposti vie mennessään… jos tuota junavertauskuvaa jatkaisi, niin suhteessa tulee sitten se haaste, että veturinkuljettajia onkin kaksi ja heidän pitäisi ainakin suunnilleen pystyä veturin vauhdista yms. sopimaan :)
Kiitos taas, Kympin Nainen.
Sinulla on taito löytää uusia näkökulmia, jotka pakottavat miettimään asioita uudelta kantilta.
Olen varmaankin hyväksynyt menneisyyteni 80-prosenttisesti. Kyllä se välillä masentaa, mutta ei samalla tavalla kuin pari vuotta sitten. Sitäkin tulee välillä funtsittua että miksi en tajunnut sitä ja tätä 5 vuotta sitten, kun olin iässä jossa yleensä mennään naimisiin. Mutta hassua kyllä, tällä hetkellä lähes naiseton menneisyys tai ikä eivät ole itsessään se ongelma - enemmänkin se miten nämä asiat tulkitaan. Minä voin lähteä treffeille, eikä minua harmita se kun ei päässyt treffeille parikymppisenä. Olen ihan ok kunnossa ja näytän ikäistäni nuoremmalta, joten mittarilukemakaan ei ole rasite. Siis minulle. Mutta stigma joka syntyy iän ja kokemattomuuden yhdistelmästä, tuntuu olevan iso juttu ihmisille.
Myönnän toki että pari vuotta sitten kyynisyys oli lähempänä katkeruutta. Mutta nyt olen ymmärtänyt että meitä on monia, eikä naisillakaan ole helppoa. Voin kuvitella älykkään, mukavan, koulutetun ja työssäkäyvän kolmevitosen leidin fiilikset kun raflassa jää ympärikännisten minihamepissisten varjoon.
Ehdotuksesi oli erittäin hyvä. En aio selitellä, ja kaikki varmasti tietävätkin miten kovasti naisiin iskee se kun mies alkaa selittelemään. Luulenpa että toimin ehdottamallasi tavalla, jos/kun olen seuraavan kerran treffeillä :)
Minua taas ei menneisyyteni haittaa, koska se on menneisyyttä. Sen sijaan yksinäinen nykyisyys ja tulevaisuus haittaa.
Kiva kuulla jos näistä pohdinnoista sait jotain idiksiä :)
Sen verran enää kommentoin, että juurikin tuo stigma on se joka pitää ”purkaa” neutralisoimalla nuo tulkinnat - tai paremminkin antamalla kaikille mahdollisille tulkinnoille piut paut (koska et kuitenkaan pysty kaikkien toisten tulkintoja taikka ajatuksia kontrolloimaan). Eli pääosassa on, taas kerran, sinun oma pää. Jos itse pidät sitä stigmana, niin sitten muutkin sitä saattavat stigmana pitää.
Tämä ”purkaminen” on tietystikin helpommin sanottu kuin tehty. Mutta juuri siksi nuo eri fiilikset, ajatukset, on hyvä käydä omassa päässä läpi, ikään kuin selittää asia, ja sitä kautta purkaa tuo stigma, itselleen. Sitten, kun oma selitys/tulkinta on kuosissa, stigma häviää, eikä sinun asiaa välttämättä tarvitse kenellekään selittää, ellet niin itse halua. Jos muut edelleen asiaa stigmana pitävät, on asia heidän päässään, ei sinun. Ja jos nainen sitä stigmana, tai suurena vikana pitää, ei luultavasti ole sinulle sopiva nainen kummiskaan, vai mitä?
Kun mainitsin noista naisen mahd. haavoista, niin en ajatellut niinkään konkreettisesti vanhenemista tms. Tarkoitin enemmänkin asioita, kuten aiempia suhteita tai jopa lapsia, jotka voivat merkittävästi naisen arvomaailmaan jne. vaikuttaa. Nainenkin voi siis omista syistään johtuen esim. haluta edetä hitaasti. Tai joku toinen ikäisesi nainen saattaa haluta edetä nopeasti, koska biologinen kello tikittää. Voi olla hyvä miettiä, miten erilaisiin skenaarioihin suhtautuisi, vai onko avoin kaikenlaisille skenaarioille? Enkä tarkoita, että sinun pitäisi tässä ryhtyä omia mieltymyksiäsi tms. avaamaan, mutta varmaan voi olla hyvä miettiä myös sitä, että kuinka avoin naisen erilaisille taustoille on sopivan naisen mahd. kohdalle osuessa.
Niin ja kaksi lyhyttä asiaa vielä: 1) jos olet itse ensisijaisesti kiinnostunut 25-35-vuotiaista, niin sitten vaan rohkeasti aloitteita heille - jos olet nuorekkaan näköinen, niin omanikäiset naiset saattavat olla arkoja aloitteita tekemään (jos luulevat että olet nuorempi); ja 2) minusta tämä koko kokeneisuusasia on ainakin tällä palstalla saanut liian suuret mittasuhteet. Todellisuudessa, väitän, että asia harvoin esillä on, joten siksikään tuota ei ihan älyttömästi pelätä kannata.
Hyväl säkäl voit löytää jonkun ikäisesi naisen. Todennäköisesti tulet menemään loppuun asti suurinpiirtein samassa jamassa, jos oot jo 35v.
Suurin virhe jonka ns junasta tippuneet tekevät on se, että heille on muodostunut päähänpinttymä, että koska he eivät nuorina saaneet nuoria naisia niin heille vanhempina kuuluisi saada nuoria naisia. Kuitenkin, koska he nuorina miehinä yrittivät suurin piirtein ikäisiänsä naisia niin realistisimmat mahdollisuudet naisen saamiseksi olisi edleen yrittää niitä ikäisiänsä naisia vaikka he eivät enää ihan nuoruuden kauneudessa olekaan.
Nimittäin, aivan kuten ystävinäkään ei koskaan ole hirvittävän suuren ikäeron omaavia ihmisiä niin vielä harvemmin seurustelusuhteessa. Jos yrittää naisia jotka ikänsä puolesta voisivat olla vaikka omia tyttäriä niin siinä tekee 99% tapauksissa itsestänsä naurunalaisen vaikka kohdalle sattuisikin fiksuja nuoria naisia jotka eivät suoraan päin naamaa nauraisikaan vaan kieltäytyisivät kohteliaasti.
Oletteko koskaan tavanneet keski-ikäisiä äijiä joilla on ikäisensä vaimo mutta jotka nuoruudessansa saivat nuoria kauniita naisia, kenties sen vaimonkin, että he olisivat keski-ikäisinä katkeria koska eivät enää nuorille naisille kelpaa? Hyvin harvoin sillä normaali mies kun on sen vaiheen läpikäynyt niin se on historiaa ja siitä on lämpimät muistot ja hänelle on kehittynyt normaalin miehen naismaku joka aina muuttuu iän myötä.
Jos ne nuoret naiset on jäänyt nuorena saamatta niin keski-ikäisenä heidän peräänsä kuolaa.
1 10,
Tuossa oli paljon totuutta. On kenelle tahansa kova paikka kun jää noinkin isosta jutusta paitsi, ymmärrän keski-ikäisiä yksinäisiä miehiä hyvin. Tietysti on selvää että mahdollisuudet saada
Kyllä 35v naisetkin voi olla vielä tosi kauniita, ainakin minun mielestä.
Ehdottomasti. Tunnen monta aivan upean näköistä 35 v naista. Toisaalta baareissa näkee 25-vuotiaita, jotka näyttävän ikäistään melkein puolet vanhemmilta. Vuosien baarirälläys näkyy kasvoilla. Ja vyötäröllä.
Moni aikuinen ikisinkku on tippunut junasta jo teini-iässä, mutta onneks Väestöliitto on nyt kerännyt listan asioista, jota teini-iässä ihminen käy läpi seksin ja seurustelun suhteen.
Kannattaa lukea ja miettiä miten on minkäkin kohdan omalla kohdallaan ratkaissut tai mikä olis itselle luonteva tapa toimia missäkin tilanteessa:
http://www.vaestoliitto.fi/nuoret/kasvu_ja_kehitys/seksuaalisuuden_portaat/
Fiksua luettavaa siis aikuisellekin, koska ton avulla tajuaa miksi omassa pariutumisessa on tietyt kompastuskivet. Koska tiettyä kohtaa ei ole käynyt läpi.
Hyvä kokonaisuus tuo "seksuaalisuuden portaat". Itse olen vasta tasolla 5. ja ei ole edes näköpiirissä siirtymistä tasolle 6. Ikää on yli 30v eli olen käsittääkseni n. 15-vuotiaan tasolla tässä asiassa. Aika sanattomaksi laittaa, outoa miten nopeasti elämä on edennyt. :)
Olen 36-v äijä, en ole koskaan koskenutkaan naiseen...
Tarkoittaako aloittaja, että junani on muka mennyt? =)
Kuinka naiset suhtaudutte 36-vuotiaaseen mieheen, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta naisista? Vaikka tällä miehellä olisikin elämässä muuten kaikki asiat ihan ok, niin haittaisiko kokemattomuus niin paljon, ettette uskaltaisi aloittaa suhdetta?
Kokemuksesta voin sanoa, että yksinjääminen on hiljaiselle miehelle todella helppoa. Paljon helpompaa, mitä voisi uskoa.
Kokemattomuus itsessään ei ole este millekään, mutta jos ihminen on täysin kyvytön esim ilmaisemaan kiinnostustaan tai luomaan luottamuksellsia suhteita tai suhtautumineen seksuaalisuuteen jotenkin vinoutunut (niin kuin monilla täällä kirjottavilla juttujen perusteella voi olla) niin sillä on kyllä haittaa.
Jos asiat ovat muuten kunnossa, onko sinulla läheisiä ystäviä ja luotaamuksellisia ystävyyssuhteita. Miten suhtaudut seksuaalisuuteesi ja naisiin yleensä? Osaatko kommunikoida tunteistasi ja tarpeistasi? Kuinka reagoit kriiseihin ja erimielisyyksiin jne.
Tämmöiset asiat vaikuttaa ja näitä yleensä opitaan ihmissuhteissa. Siksi kokemus suhteista auttaa uusissa suhteissa. Mutta ilmankin voi pärjätä, varsinkin mitä sopivampi kumppani tulee vastaan. :)
"Kokemattomuus itsessään ei ole este millekään, mutta jos ihminen on täysin kyvytön esim ilmaisemaan kiinnostustaan tai luomaan luottamuksellsia suhteita tai suhtautumineen seksuaalisuuteen jotenkin vinoutunut (niin kuin monilla täällä kirjottavilla juttujen perusteella voi olla) niin sillä on kyllä haittaa."
Teoriassa näin. Mutta tietysti kokemuksen puute tekee vaikeammaksi luoda sitä nk. kipinää jota nainen haluaa. Kysehän ei ole mistään kemiaan tai geeneihin liittyvästä maagisesta jutusta, vaan enemmänkin käyttäytymisestä joka vetoaa naisiin. Myöhemmin paljon puhuttu kemia toki ratkaisee sen pysytäänkö yhdessä vai ei. Ja itse uskon kyllä että CV:llä on merkitystä, vaikka käytöksellään osoittaisi toisin. Mies vaikuttaa hyvältä, mutta että ikisinkku? JOTAIN vikaa siinä on pakko olla ;)
"Jos asiat ovat muuten kunnossa, onko sinulla läheisiä ystäviä ja luotaamuksellisia ystävyyssuhteita."
On. Ja mikä hassua, kaveripiirini ei koostu syrjäytyneistä ätmeistä...päin vastoin. Naisiakin on ystävinä ollut, jopa parhaina ystävinä. Tätä kun miettii, itseäkin kummmastuttaa miten naisasiat ovat näin huonossa jamassa. Alkaa tuntua entistä vahvemmin siltä että sinkkuudesta on tullut rooli, johon iltaa viettäessä automaattisesti mukautuu. Sen kylläkin myönnän etten puhu avoimesti omista asioistani, mutta silloin harvoin kun olen puhunut, se tapahtui naisten kanssa (jotka siis olivat "vain" ystäviä).
"Miten suhtaudut seksuaalisuuteesi ja naisiin yleensä? Osaatko kommunikoida tunteistasi ja tarpeistasi? Kuinka reagoit kriiseihin ja erimielisyyksiin jne."
Kyynisyyttä on vieläkin jäljellä, olkoonkin että kyllä suhtautuminen naisiin on parantunut kun on tajunnut ettei tämä ole muillekaan tanssia vetten päällä, ja toisaalta iä myötä on oppinut katsomaan asioita muutenkin kuin omasta perspektiivistä. Kriisejä ja erimielisyyksiä olen tottunut hoitamaan, mutta kieltämättä parisuhteessa siitä ei ole suuremmin kokemusta. Elän toivossa ettei parisuhteen ole pakko olla riidellään-sovitaan-rumbaa, vaan löytyy nainen jonka kanssa voidaan puhua asiat läpi kuin aikuiset. Ehkä toivon liikaa, ehkä riitely kuuluu parisuhteeseen? Kertokaa te.
Ja joo, seksuaalisuus...suhtautuminen lienee normaalia, kokemusta on vain vähemmän kuin useimmilla tämän ikäisillä :)
Kyky luoda sitä kipinää on juuri kyky viestiä toiselle seksuaalisuussävytteisesti.
Vaikka omasta mielestäsi suhteesei seksuaalisuuteesi on normaalia, vähän epäilen, että olet nimenomaan tällä saralla estynyt tavalla, joka on johtanut kokemattomuuteen ja ikisinkuksi jäämiseen.
Tai ei ehkä seksuaalisuuteen, mutta omaan ruumiillisuuteen ja ruumiilliseen läheistyyteen. Tässähän on se ikävä puoli, että kun teininä voi niitä läheisyyden tapoja hakea ja haparoida, aikuiselta odotetaan jo osaamista. Mutta älä liikaa stressaa, vaan yritä antaa tuonkin puolen tulla esiin, vaikka se ei sinulle olisikaan ollut ennen luontaista.
Ok, en ajatellut niin että suhde seksuaalisuuteen on epänormaali silloin kun ei ole taitava luomaan seksuaalista kipinää. Mutta ymmärrän pointtisi, ehkä olen estynyt ja toisaalta haluaisin ensin oppia edes vähäsen tuntemaan naista. Ikävä kyllä naiset haluavat asiat tietyssä järjestyksessä: ensin kipinä, sitten tuli, sitten istutaan nuotion äärelle juttelemaan. Olkoon niin.
Olet epäilemättä oikeassa siinä että naiset odottavat osaamista. Mutta, tajusin äskettäin että suurin osa ihmisistä yliarvioi naisten todelliset vaatimukset. Minulle ei mene läpi sellainen ajatus että kaikki miehet - paitsi minä - olisivat pleijerin taidot omaavia täydellisiä rakastajia, 185cm pitkiä ja lihaksikkaita. Alan muutenkin olla sellaisella kannalla että ratkaisevinta ei ole halaanko / pussaanko, vaan se että teen sen rehellisesti ja epäröimättä, koska haluan tehdä juuri niin. Ilman "suorittamista", tai ajatusta että näin kuuluu tehdä.
Kolmen kympin kriisin, tai pikemminkin 35v kriisin, etu on siinä että kun se on käyty läpi...lakkaa välittämästä. Asenne muuttuu sellaiseksi että minä olen aikuinen mies, en välitä jos ravintolassa tapaamani nainen antaa huonot arvostelut suutelutaidoilleni. En hae naisen hyväksyntää - teen kuten parhaaksi katson, jos ei miellytä...ei voi mitään. Tämä oli vuoden 2013 suurin havaintoni, ehkä vuonna 2014 pääsen kokeilemaan teoriaani käytännössä. Itse asiassa, jos vain menen juttelemaan naisille, tiedän että pääsen.
Meni taas kummalliseksi pohdinnaksi. En ole varma moniko viitsii lukea tätä, mutta: itseäni lainaten, minä en välitä ;)
Mun on vähän hankala uskoa, että jos miehellä on ollut paljon naispuoiisia ystäviä ja kavereina ja tuttavinakin paljon naisia, niin kukaan ei olisi koskaan ollut kiinnostunut.
Epäilen, että sulta on vaan jäänyt naisten kiinnostus tajuamatta. Että olet arjessasi jotenkin niin epäseksuaalisessa moodissa, tai uskot että naisia ei kiinnosta, että kinnostuksen merkit, jotka kokeneempi näkisi kauempaakin, ovat menneet sulta ohi.
Muistellaan opiskeluaikoja:
Lähimmät naispuoliset ystävät eivät olleet minun tyyppiäni, ja kiinnostuneita aivan erilaisista miehistä kuin minä. Vähän sellaisia poikamaisia, tosi mukavia ihmisiä kylläkin. Ehkä siksi ystävyys toimikin, kun ei ollut romanttista tai seksuaalista jännitettä sotkemassa kuvioita.
Loput naiset olivat tuttavia, ei niin läheisiä että olisimme tavanneet koulun/bileiden ulkopuolella. Jostain syystä bileporukassa oli useita kaikkien tavoittelemia erittäin kauniita naisia, vaikka miehet olivat luusereita :) Nyt voisi kuvitella että jassoo, sitä käytiin bilettämässä yyteeännien seurassa, mikäs ATM sinä muka olit? No, yksi niistä nice guy-tyypeistä joiden kanssa oli helppoa jutella alkuillasta. Loppuillasta sitten tanssimaan YTM:n kanssa, tietysti. Opin tuolloin että naiset ovat valtavan mukavia, jos olet turvallinen ja luotettava. Mutta jos astut ulos laatikostasi, otat riskin että mukavuus loppuu siihen ja ystävyys samalla. "Pysy sellaisena kuin olet, kyllä sinulle nainen löytyy". Tämän lauseen moni ATM on takuulla kuullut.
Eli ystäviltä ja tuttavilta huomiota ei tullut. Sitä paitsi kun ollaan tutustuttu, mahdollisuus on menetetty. Siirtyminen kaveruudesta suhteeseen on harvinaista. Naiset yksinkertaisesti haluavat sen jännävaiheen, ja tuttu mies on harvemmin jännittävä.
Mutta. Sitten on aika myöntää totuus. Kyllä - nyt olen varma siitä että ainakin jossain määrin kiinnostuneita oli, mutta en huomannut. Luultavasti pidin omaa tasoani liian alhaisena, ja laskin automaattisesti "liian" kauniina pitämäni naiset pois kuvioista. Ehkä sain huomiota joltain hiljaiselta tytöltä, mutten osannut tulkita sellaista huomaamatonta katsetta oikein.
Oikeastaan tätä ei haluaisi miettiä, 10 vuotta menetettyjä tilaisuuksia ei ole mieltä ylentävä ajatus :) Mutta sitä alkaa itsekin ymmärtää miksi ätminä on turvallista pysyä. Jos puujalkavitsi sallitaan, Kympin Nainen osui todellakin napakymppiin.
Hm. Päädyin taas niin pahasti sivuraiteille että tuli mentyä läpi vain opiskeluvuodet. Mutta toisaalta, eipä niiden jälkeen mitään tapahtunut. Vähemmän baarireissuja, naispuolisia ystäviä. Kunnes sitten työkaveri melkeinpä kirjaimellisesti repi hihasta treffeille. Treffit meni niin kuin meni (nainen ei ollut minun tyyppiäni, oli etsimässä aisuria) mutta alku sekin.
Vaikutat muuten jossain määrin järkevältä, mutta mitä ihmettä sinä tuolla aisurilla tarkoitat?
"Vaikutat muuten jossain määrin järkevältä, mutta mitä ihmettä sinä tuolla aisurilla tarkoitat?"
Miestä jonka tämä hieman vanhempi mutta kaunis leidi valloittaisi itselleen, käytännössä apulaiseksi ja maksajaksi. Puheista kävi harvinaisen selväksi, että kukkaron nyörien on syytä avautua ja kunnolla. Hän taisi nähdä että tässä on söpö mutta hieman kokematon nuorempi mies (hän luuli minua n. 30-vuotiaaksi, arvon leidi itse näytti -30-vuotiaalta mutta oli käsittääkseni vajaat 40) josta saa mukavan hissukan kotia vahtimaan kun hän juoksee yökerhoissa tai shoppailemassa 300 euron korkkareita kokoelmansa lisukkeeksi.
En tietenkään suostunut jatkoille kalliiseen ravintolaan tai yökerhoon, mutta siihen asti oli ihan hauskaakin. Ja erityisesti opettavaista :)
Siis aisuri, aisankannattaja, viittaa mieheen, jonka vaimo on uskoton. Minäkin jäin ihmettelemään, että noinko nainen jo iskiessään ilmoitti, että hän hakee miestä jota voisi pettää muiden kanssa.
Jos nainen haluaa juosta yökerhoissa miehen luottokortin kanssa, kun mies remppaa keittiötä...miten luulette että uskollisuuden laita on kun yökerhossa tulee vastaan lihaksikas jyystärikarju joka vie eikä vikise?
"Kokemuksesta voin sanoa, että yksinjääminen on hiljaiselle miehelle todella helppoa. Paljon helpompaa, mitä voisi uskoa."
Sehän tässä huolestuttaakin :)
Nyt alan ymmärtää mitä yksin jääneet tarkoittavat sillä että kun 40 lähenee, on helppoa vain hyväksyä kohtalonsa. Siksi haluaisinkin vielä yrittää, varsinkin kun jostain syystä olen alkanut saamaan naisilta huomiota.
Ja pakkohan se on yrittää, kun tekosyy ulkonäöstä tms synnynnäisistä ominaisuuksista ei enää toimi. Jos olisi niin että olen vain toivottoman ruma, tuskin ne kolme nuorta tyttöä olisivat tulleet juttelemaan/lähentelemään tai kaksi vallan nättiä
Samaa pohditaan " Nyt alan ymmärtää mitä yksin jääneet tarkoittavat sillä että kun 40 lähenee, on helppoa vain hyväksyä kohtalonsa. Siksi haluaisinkin vielä yrittää..." Pääkaupunkiseudulla taitaa olla kymmeniä tuhansia sinkkuja, Suomessa miljoona. Kaikissa ei voi olla vikaa ulkonäössä tai muussa- vika on jossain muualla. Kaikki eivät toki sinkkuudesta haluakaan eroon.
En ainakaan hyväksy kohtaloa, vaan tässä viritellään verkkoja, ollaan sitten kymppejä tai kutosia- onhan parisuhteissakin kaikenlaisia ihmisiä, miksen siis minäkin?
Kaikki ei mene samassa junassa, ehkä joku reissu jäi väliin, kun tässä ollaan. Onneksi tulee uusia ratoja ja vaihtoehtoja koko ajan. Toiset myös heräävät myöhemmin perheen perustamiseen, no vielä ei olla nukuttu pommiin. Oman ikäinen mies haussa ja kaikki heistä eivät käy baareissa- onneksi. Ennemmin kokematon kuin kolme avioliittoa takana ja lapsia jo muutaman kanssa.
Kaveripiirissäni on onneksi sinkkuja myös. Heidän kanssaan välillä hakataan päätä yhdessä seinään ja välillä hihkutaan ihanista treffeistä. Osa vanhoista hyvistä ystävistä on jäänyt taka-alalle perheeseen keskittyessään. He varmaankin pitävät minua todella outona- ehkä heille pitäisi vinkata, että mieluummin minäkin perustaisin perheen ja he voisivat toimia amoreina?
Jos haluat lukea, niin paljon sinkkupohdintaa blogisamme: www.loppukiri.wordpress.com
Minkä ikäinen olet?
Moi,
Kiitoksia. Tutkailin blogiakin, ihan mielenkiintoista lukea asiasta naisten perspektiivistä. Yllätyin kuinka naisillakin on CV:n puuttuessa sama ongelma kuin miehillä, erityisesti jos ei ole etsimässä lasten kasvattajaa. Laitan blogin kirjanmerkkeihin, ja toivotan onnea miehen etsintään!
Yksi huomio:
Se minkä huomaa nopeasti, on kuinka ajatus "kemiasta" johtaa harhaan. En tarkoita sitä "kemiaa", jonka ansiosta pitkässä suhteessa kaksi ihmistä kokevat olevansa juuri oikeita toisilleen. Tarkoitan sitä "kemiaa", joka saa naisen rakastumaan suhteen alkuvaiheessa. Kysehän on ensisijaisesti miehen taidosta käyttäytyä tavalla joka sytyttää naiset, toissijaisesti ulkonäöstä. Koska tämäkin on opittavissa oleva taito, ei liene yllätys että mies jolla on ollut paljon naisia tuppaa olemaan taitavampi naisten hurmaamisessa...mutta ikävä kyllä todennäköisyys että hän olisi juuri nyt lopettamassa juoksunsa, on aina häviävän pieni. Havaitsin tämän, koska pari ystävääni olivat aikanaan kaupungin taitavimpia pleijereitä. Lähes kaikki naiset olivat sitä mieltä että juuri tämän miehen kanssa on sitä kemiaa, hän sytyttää, ollaan kuin luotuja toisilleen. Kyyneliinhän nämä suhteet päättyivät, yleensä seuraavana päivänä sänkyhommien jälkeen.
Harva nainen ajattelee että täydellinen mies voisi olla se joka ei sytytä heti ekoilla treffeillä, mutta jolla sisus on kunnossa. Lienee selvää että kokematon mies harvemmin sytyttää, halua olisi muttei taitoa. Mutta: on paljon todennäköisempää että hyvä mutta ei-sytyttävä mies oppii sytyttämään, kuin että sytyttävä mutta ei-hyvä mies oppii hyväksi.
Tämän olen havainnut, ihan tarkkailijan roolissa vain :)
Millä tavalla pitää käyttäytyä, että se sytyttää naiset?
"Millä tavalla pitää käyttäytyä, että se sytyttää naiset?"
Minulla on tässä asiassa vielä opinnot kesken :)
t. jedimestari From ATM to YTM
Sieltähän se vastaus löytyy blogin taustalta.
38v nainen haluaa vielä lapsia. Ikävä kyllä tuon ikäisellä sikiön kromosomihäiriöiden ja synnyttämisen riskit ovat jo kasvaneet huomattavasti nuorempaan verrattuna.
Sori, minä taas kommentoin. Pahoittelut myös siitä, että tuli taas pitkä sepustus :) Mutta tuli vielä kipinöistä, kemiasta, hurmaamisesta jne. mieleen (ja koska ed. mainittuja on sivuttu useammassa kohdassa tätä ketjua, niin kommentoin nyt vaikka tähän väliin):
Painotat aika paljon sitä, että kipinöitä pitäisi (naisten mielestä) heti olla, ja toisaalta sitä ettei kaverisektorilta juuri pääsyä suhteeseen ole. Pakko sanoa, ettei tuokaan täysi totuus ole. Minä tiedän useampia tapauksia, itseni mukaan lukien, joissa suhde on syntynyt hitaan tutustumisen kautta ja nimenomaan niin, että on ensin kavereita oltu. On siis täysin mahdollista, että kaverisuhde muuttuu parisuhteeksi ja ihastus herää hitaasti - tulee se jokin hetki, joka saa näkemään miehen uudessa valossa.
Eli tässäkin suhteessa meitä on moneen junaan, eikä yksi teoria kaikkiin päde. Itse melkein sanoisin, että olen sen verran monia ”kipinämikkoja” tavannut, että olen alkukipinöiden suhteen skeptinen - koska kuten sanot, hurmaavaa käyttäytymistä voi opetella ja näytellä. Minä kyllä lähden kipinöintiin, tai paremminkin flirttailuun, aika helpolla mukaan, mutta vain siitä syystä, että flirttailu, huumorissävytteinen jutustelu on minusta hauskaa ja sitähän yleensä baarissa ollaan pitämässä. Mutta jos puhutaan alkukipinöinnin merkityksestä pitkän parisuhteen kannalta, niin en ainakaan itse sille juuri painoarvoa laita. Hyvällä kipinällä baarissa saa korkeintaan minun puhelinnumeron, ja senkin kyllä todella harvoin. Mutten siis suinkaan kiellä sitä, etteikö hyvällä kipinällä arvonsa olisi, kyllähän sillä todennäköisimmin alkuun pääsee kuin ilman sitä - mutta ponttini on siis lähinnä se, että muitakin keinoja alkuun pääsemiseen on (eikä siksi kipinöihinkään kannata liikaa kiinnittää huomiota).
Niin, ja se baari. Olet tässä keskustelussa baarin hurmaamis- ja tutustumisympäristönä maininnut useampaan otteeseen. Baarissa tuo kipinöinti ja flirttitaidot korostuvat, koska siellä tavallaan se vaikutus toiseen pitäisi tehdä nopeasti. Hyvä onkin muistaa, että toisissa ympäristöissä (esim. harrastukset) se hidas tutustuminen on yleensä luontevampi vaihtoehto. Toki hitaan tutustumisenkin pitää jossain vaiheessa edetä seuraavalle askelmalle (jommankumman pitää olla aktiivinen) - jos siis enemmänkin suhteelta haluaisi. Tämä aktiivisuus voi tietysti olla joskus hankalaa - miten, missä vaiheessa jne.? Tähän minulla ei ole oikeastaan mitään hyviä neuvoja. Itse olen pari kertaa aika suoraan kysyä täräyttänyt.
Taas kirjoitan pitkää juttua, mutta ”sohaisen” vielä tuon pitkän alustuksen jälkeen sen verran, että mikset ottaisi tätä hurmaamis- tai kipinähommaakin täysin omiin käsiisi, teorioista viis ja viis siitä, mitä naiset keskimäärin toivovat tai luulet heidän toivovan? Eli taas kerran veturinkuljettajaksi. Voisin kysyä: jos et välitä minkä arvosanan nainen antaa suutelutaidollesi, niin miksi välittäisit siitä kuinka hyvä kipinämikko olet? Ja JOS olet jollakin tavalla estynyt, tai et kovin hyvä seksuaalisviritteisesti itseäsi ilmaisemaan, niin sekin on sitten asia, joka pitää hyväksyä, eikö? Minusta tuo on erinomainen ohje laajemminkin kun sanot ”En hae naisen hyväksyntää - teen kuten parhaaksi katson, jos ei miellytä...ei voi mitään.” Tuota minusta sinun kannattaa noudattaa kautta linjan, uskon, että tuon tyyppinen aitous ja siitä kumpuava itsevarmuus vetoavat moniin naisiin, kunhan käytös ei kuitenkaan ole hyvien tapojen vastaista.
Tuollainen aitous voisi tarkoittaa esim. sitä, että sanot naiselle: ”Olen huono näissä parisuhdepeleissä, mutta vaikutat kivalta naiselta, haluaisitko lähteä kanssani x/y/z?” Tämä nyt on vaan esimerkki, mutta ajatuksena on se, että jos et ole varma ei-verbaalisista signaaleista, taikka oikein tiedä miten flirttailla tai muutoin ilmaista kiinnostusta epäsuorasti, niin käännä mahdollinen heikkous vahvuudeksesi ja esitä asiaa suoraan. Taas kerran avoin, mutta itsevarma kommunikaatio, joka ei pyri peittelemään mitään. Viestii itsevarmuutta, sitä, että olet hyväksynyt itsesi ja kuitenkin osoitat naiselle kiinnostuksesi. Ja voilá, yhtäkkiä oletkin mahdollisesti se kaikkein hurmaavin mies, kaikista ”kipinäisin”. Ei koska, yrität opetella ulkoa jotakin pelimiestaitoja, flirttireploja tms. vaan koska olet aidosti oma itsesi ja kuskin paikalla.
Sori jos luettelin ihan itsestäänselvyyksiä, halusin vain nämä vielä mainita, koska aika paljon tunnut vieläkin ajattelevan sitä, miten suuri osa muista toimii/ajattelee, tai mitä he sinusta odottavat. Kuten aiemminkin sanoin, aika harva mihinkään keskiarvoihin sopii - ja toisaalta sitten hieman erilainen käytös voi olla hyvinkin virkistävää, kunhan nyt ei mauttomuuksien puolelle lipsahda (mitä nyt kirjoitustesi perusteella on vaikea muutoinkaan kuvitella sinun tekevän). Tilanteiden lukutaito on sitten vielä täysin oma lukunsa sekin, mutta mielestäni sekin lähtee hyvin pitkälle siitä, että on oma pesä kunnossa - silloin on helpompi toiseen avoimesti suhtautua ja ikään kuin herkistyä toista lukemaan.
Oletko ajatellut sitä, että kenties 90% naisista ei ole yhtä järkeviä kuin sinä? Näin ollen miehet saavat yleensä kokea vähän toisenlaista meininkiä naisilta.
No kiitoksia, otan tämän kohteliaisuutena. Mutta siis, toki nämä ovat vain minun mielipiteitäni ja tiedän, että meitä on moneen junaan. Mutta ei kai nyt noin suuria prosenttiosuuksia sentään?
Hei,
Kemiasta: yksi kahden vuoden suhde syntyi kaveruudesta (netin kautta) tai tutustuimme ja siitä se muuttui vähitellen suhteeksi. Toinen oli todella kiinnostava: älykäs ja pohdiskeleva, vaikka ei kemiaa ollutkaan aluksi lainkaan. Kun toisen oppi tuntemaan, niin alkoi miettiä että olisikos tässä muutakin?
Välillä hieman ujo mies, ehkä samalla kokematon, voi olla todella mielenkiintoinen. Herättää kiinnostuksen ekoilla treffeillä , mutta antaa usein parastaan, vasta kun tutustuu paremmin. Osaa ehkä kuunnella ja ottaa muutkin huomioon. Pintaliitäjän kanssa voi olla hauskaa, mutta pidemmän päälle parisuhde varmasti toimiii paremmin sen ns tavallisen miehen kanssa.
Onnea elämän pohdintaan ja sen moninaisiin vaiheisiin!
99% olisi varmaankin lähempänä totuutta? Kympin Nainen, älä pyytele anteeksi että vastaat, tai etenkään vastauksen pituutta. Et luultavasti itsekään tiedä miten hyödyllisiä neuvosi ovat palstan miehille. Suurin osa neuvoista mitä "ATM" naisilta saa ovat luokkaa älä muutu, olet mukava, kyllä joku haluaa kanssasi naimisiin. Vaan ei halua, pelkästään mukava jää yksin.
Upeaa että suhteita voi syntyä kaverisektoriltakin. Niin kuin sanottu, minulle on erittäin tärkeää että naiselta löytyy muutakin kuin kaunis ulkokuori. Älykkyys ja huumori iskevät minuun. En osaa mennä flirttailemaan naiselle jota en tunne...minulle nainen on kokonaisuus. Mutta hei, miksipä normaali jutustelu ei toimisi? Kun vaan muistaa ettei olla firman kokouksessa ym. Niin kuin mainitsitkin, ei kaikkien ole pakko olla flirttailevia ja leikkisiä naistenmiehiä. Olen kyllä huumorintajuinen, vaikkei kirjoitusten perusteella niin kuvittelisikaan, mutta sellainen poikamainen vitsailu ei ole minua varten.
Luulenpa että minulle sopiva lähestymistapa on juurikin tämä. Suora ja kohtelias, ei mitään iskurepliikkejä. Tykkään ajatuksesta heikkouksien kääntämisestä vahvuuksiksi. Tilanteen lukeminen ei ole helppoa, toki iän tuoma rauhallisuus auttaa paljonkin, mutta sille ei voi mitään että kokemuksen puute vaikuttaa. Tässä iässä ei ole halua eikä kovin helposti mahdollisuuttakaan treenata harrastamalla pikasuhteita, eli on pelattava niillä korteilla jotka kädessä on.
Sitä paitsi, onhan minulla taskussa pari ässää joita en ole maininnutkaan :)
Hei, kiitos!
Oikein mukava kuulla että noinkin ajattelevia naisia löytyy. Joskus sitä alkaa uskoa liikaakin pinnallisiin kriteereihin kuten pituuden oltava X, tulojen Y, kavereita oltava niin ja niin paljon, on sulatettava naisen sydän ensimmäisellä katseella, jne.
Toivo siis elää :)
Hei kiitos!
Mukava kuulla että noinkin onnistuu.
Toivo siis elää :)
Ei voi olla totta tuo 99%!? No joo, se on täysin beside the point… Ja kiitos vielä, kiva kuulla jos näistä pähkäilyistäni tosiaan jotain hyötyä on.
Mutta siis kaikkinensa, kuulostaa kyllä siltä, ettet sinä neuvoja pahemmin tarvitse. Normaali jutustelu todellakin toimii (kun aihe molempia kiinnostava) ja plussaa myös siitä, ettet pikasuhteista ole kiinnostunut. Sanot, ettet oikein flirttailla osaa, mutta minusta tuo ässillä mainostaminen on kyllä aika flirttailevaa ;)
Mutta vilpittömästi: pidän peukkuja sinulle sen älykkään ja huumorintajuisen naisen löytymiseen! Ja hyviä öitä myös!
Jos vastapuoli lyö pöytään täyden kympin kuningattaren, niin pakkohan siinä on vetää ässä hihasta ;)
Heh mutta niin...kiitokset tosiaan ja hyviä öitä myös!
Mielenkiintoista juttua. Pari huomiota jos sallitte:
Yhteiskunnasta jossa elämme: mitä arvoa on sellaisella "seksuaalisella vapaudella" joka tekee naimisesta velvollisuuden? Sehän on pahempi diktatuuri kuin sellainen vanhan ajan puritaaninen "kaikki kiellettyä"-kulttuuri. Koska kaikki kuitenkin kieltoja rikkovat, ja siinä myös sen viehätys, kielletyssä hedelmässä. Mutta sellaisessa kulttuurissa jossa on pakko nauttia, hedonistinen velvoite, on jotain pahasti pielessä. Että ihmisen kelpoisuus mitataan hänen kumppaniensa määrän perusteella? Se joka tekee sitä liian vähän, on epäilyttävä, samoin kuin se joka tekee sitä liikaa tai liian estoitta. Keskiarvoihmisten diktatuuri hallitsee tälläkin alalla.
Oli kokemusten määrä tai laatu mikä tahansa, parempi ettei selittele/puolustele mitään. Omasta arvostaan ja terveestä ylpeydestään on pidettävä kiinni. Itseään ei missään nimessä pidä määrittää todellisten tai kuviteltujen normien mukaan, jotka ovat asettaneet todelliset tai kuvitellut keskiarvoihmiset.
Itselleni tavallisuus, normit, joukon mukana meneminen (ja itsensä arvottaminen suhteessa siihen) on punainen vaate. Minä en elämääni pitkään aikaan ole ajatellut keskivertohenkilöiden pariutumis- ja lisääntymisriittien, enkä muunkaan heidän käyttäytymisensä pohjalta. Suhteessa ympäröivään yhteisöön olen ollut enemmän tai vähemmän alien yläasteelta lähtien. Näen tämän ennemmin rikkautena kuin haittana.
Epäileminen, vaikkapa kaiken mahdollisen epäileminen, on viisasta ja tervettä. Mutta kyynisyys haiskahtaa katkeruudelta ja se ei ole kovin kaunista. Viha ja inho täytyy saada purkaa jotenkin, ettei se muuta ilmettä sellaiseksi kestohappamaksi irvistykseksi.
No, olipa jo eletty elämä sitten seksuaalisesti aktiivista tai ei, elämä on liian lyhyt murehtimiseen. Elämässä tämä hetki ja tulevaisuus merkitsee, menneisyydellä on merkityksensä tarinoissa. Parempi ettei liikoja vilkuile taakseen.
Tsemppiä.
Nuoria parhaassa iässä olevia miehiä 40 ja risat ovat.Ilmanaikuiset kouhotukset jo takana ja elämänkokemusta jo on.Elämää saattaa ol vielä reilu toinenmokoma jälellä ja parhaat vuodet edessää.Itse n50 ja tuore kaveri 70 .On aikaa matkustella ja itsellä pätkätyö,terveitä molemmat ja aikaa toisille rajattomasti.Yhteinen mottomme on,et parempi myöhään,kun ei milloinkaan.
Opiskelet tarpeeksi hyvän ammatin. Vie noin viisi vuotta. Saat nelikymppisenä perheen. Juoksuja voit juosta 30-40-vuotiaiden yksinhuoltajien kanssa.
Miksi miinusta?
Muuta uuteen kaupunkiin. Siellä kukaan ei tiedä olematonta menneisyyttäsi.
Lue dr nerdlovea
http://www.doctornerdlove.com/
Keski-ikäinen kokematon mies ei automaattisesti ole kauhistus, jos hän osaa käyttäytyä ja kohdella naista hyvin. Seksuaalinen kokemattomuus ei ehkä tule edes esille, ellei mies itse halua sitä julistaa. Jokaisen uusi ihminen on uusi myös sängyssä ja aina alkuun jännittää. Sekä miehet että naiset kypsyvät henkisesti iän myötä, jolloin saatetaan jopa nähdä hyvänä, että kumppaniehdokas ei ole rellestänyt kahtakymmentä vuotta "juoksuvaiheessa" ja keveissä sarjasuhteissa kuluttaen itseään hankkien jälkeläisiä ja sukupuolitauteja. Naisissakin on kokemattomia tai vähän kokemusta omaavia, vaikka palstan vakiomiehet eivät sitä käsitäkään.
Itse taas painottaisin sitä, että jos on vuosikausia ollut sinkkuna niin kannattaa miettiä todella tarkkaan, että onko se sinkkuelämä ollut niin huonoa että suhde pitää löytää vaikka mikä olisi. Tuo parinetsiminen on jotenkin kirjoitettu ihmisten takaraivoon, että monet ihmiset eivät oikeasti tiedä mitä sillä kumpanilla tekisi jos selainen olisi.
"Itse taas painottaisin sitä, että jos on vuosikausia ollut sinkkuna niin kannattaa miettiä todella tarkkaan, että onko se sinkkuelämä ollut niin huonoa että suhde pitää löytää vaikka mikä olisi. Tuo parinetsiminen on jotenkin kirjoitettu ihmisten takaraivoon, että monet ihmiset eivät oikeasti tiedä mitä sillä kumpanilla tekisi jos selainen olisi."
En kiistä tätä. Varmasti moni tekee elämästään onnetonta murehtimalla kumppanin puutetta, ja sitten päästessään suhteeseen ihmisen kanssa jota ei oikeasti rakasta...pettyy.
Tämän minäkin tajusin. En halua ketä tahansa, ei ole pakko mennä naimisiin tänä vuonna. Mutta samalla kävikin niin että naiset lähestyivät minua, ja huomasin että onnelliseen suhteeseen onkin mahdollisuuksia. Siksi haluan yrittää, nyt kun on mahdollisuudet ovat vielä avoinna.
HANKKIUDU LINNAAN!!! Kun mies tulee linnasta, treenattuna ja täynnä tatskoja, naisia kaatuu jukoliste kuin AISAA!!!!!!!!!!!! se on TOSI!!!
"HANKKIUDU LINNAAN!!! Kun mies tulee linnasta, treenattuna ja täynnä tatskoja, naisia kaatuu jukoliste kuin AISAA!!!!!!!!!!!! se on TOSI!!!"
Epäilemättä. Baarin ruusuja, huonon isäsuhteen ja itsetunnon omaavia kapinallisia pikkutyttöjä, jne. Mutta en ole havainnut että minun tyyppiseni naiset lähtisivät kovinkaan helposti linnakundien matkaan. Ainakaan siinä elämänvaiheessa jossa mieluusti haluaisin seurustelukumppanini olevan.