Olis niitä rehellisiäkin miehiä meinaan?
Nainen: Miksi seurustelet pettäjän kanssa?
sinkku.
74534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 74
Vanhimmat
Se ongelma juuri taitaa olla, ettei sopivia miehiä ole tarjolla (vaikka sinun silmääsi olisi). Pelkkä rehellisyys ei ole syy seurusteluun, siinä pitää olla oikea persoona, kiinnostukset elämässä ja muu mikä naista kiinnostaa. Että rakastuminen tapahtuu. Ilman rakastumista liitto ei kestä. Olen sinkku juuri pettävien miesten vuoksi ja itse en uskalla pettävää ottaa, voi saada vaikka hivin sellaiselta. En ole sellainen josta kiinnostuvat, koska miehet haluavat mahdollisimman nuoren ja tosi laihan. En voi olla teini ulkoisesti.
Ehkä moni neito ei kestä myöntää, että oma mies on pelimies ja että olisi pakko erota. Se on vaivalloista ja tuskallista.
Miehillä voi olla myös alistava kontrolli nuoreen naiseen, "kasvattaneet" ja manipuloineet. Naisella heikkenee itsetunto ikävä kyllä.
"ettei sopivia miehiä ole tarjolla "
No sitten ei voi ryhtyä seurustelemaan, ellei sopivia miehiä ole. Varatun kanssa ei muutenkaan ikinä voi "seurustella". Voi vain tapailla ja haaveilla. Ellei sitten ole kyse puhtaasta vakipanosuhteesta. Se on toinen juttu.
"miehet haluavat mahdollisimman nuoren ja tosi laihan"
Hahhah. Mikä sinut saa näin uskomaan? Itselläni on useita "pyöreitä" ystäviä, jotka ovat parisuhteessa. Useille miehille lihavuus on suorastaan fetissi. Laiha nainen inhottaa tai ei herätä mitään seksuaalisia haluja.
"Se ongelma juuri taitaa olla, ettei sopivia miehiä ole tarjolla..."
Höpö höpö. Joka ikinen mies on ensin sinkku. Kaikki miehet ovat olleet sinkkuja. Uusia miehiä syntyy koko ajan, ja he ovat kakki aluksi sinkkuja. Jokainen nykyään varattu mies oli aluksi sinkku.
Sinkkumiehiä on nyt aivan yhtä paljon kuin niitä oli kymmenen vuotta sitten. Heitä on aina j kaikkina aikoina yhtä monta kuin on sinkkunaisiakin (aluksi itse asiassa vähän enemmänkin, koska miehiä syntyy vähän enemmän kuin naisia).
"En ole sellainen josta kiinnostuvat,..."
No niin, myt ollan lähempänä totuutta. Mikä lienee todellinen syy?
"... koska miehet haluavat mahdollisimman nuoren ja tosi laihan. En voi olla teini ulkoisesti."
Ei, se ei varmasti ole se syy - tässä olet taas aivan metsässä!
Varmasti joku haluaa nuoren ja laihan, mutta joku toinen taas toinen nuoren ja pyöreän, kolmas sen sijaan kypsän ja laihan, kun taas neljättä kiehtoo kypsä ja pyöreä. "Jokaiselle joku on kai rakkain ..." sanotaan laulussa ja niin se on myös oikeassa elämässä.
Minä, esimerkiksi, en ole viehättynyt luurangoista enkä blondi-pissiksistä. Minua kiinostavat naiset, joilla on terve moraali, älyä, huumorintajua ja muotoja. Aivan nuorilla harvoin (vielä) on sellaista elämän kokemusta, että meillä olisi jotain jaettavaa. Iällä ei ole oikeastaan ole muuten mitää väliä.
Toisaalta umpiläski ei kiinnosta siksi, että se osoittaa, että hänellä ei ole tarpeeksi älyä ymmärtää, että lihavuus on merkittävä ja moninainen terveysriski.
Umpityhmä valitettavasti jää pois minua kiinnostavien joukosta.
Kauneus on katsojan silmässä ja useimmat miehet (aivan, enemmistö!) pitävät muodoista ja persoonallisista piirteistä, kuka mistäkin.
Luulisin, että näin ajattelee myös useimmat naiset. Tiedän naisia, joita kuntosali-bodari -tyypit ällöttävät, vaikka heitä käytetäänkin muotinukkeina. Mutta kun niitä muotihommia tekevät toisaalta juuri ne kuntosali-blondi-pissikset, niin tietenkin he valitsevat mallit omien ihanteidensä pohjalta. Sillä ei vain ole mitään tekemistä sen kanssa mitä suurin osa ajattelee.
Ainoa ihmis- (nais-) ryhmä, joka joutuu valitsemaan kumppaninsa rajallisesta joukosta, ovat tyhmät. Heidän kanssa suhteeseen ryhtyy vain toinen yhmä (jos ei pelkkää yhden yön panoa lasketa. siihen miehelle kyllä kelpaa vähän tyhmempikin)
Mikä minä, joka näin sanoo, sitten itse olen.
ulkoisesti 182cm, 76kg, ruskeasilmäinen, lyhyttukkainen, yleensä nauravaiset kasvot, johtavassa asemassa työelämssä ...entäpä minkä ikäinen? Se onkin vaikea asia, koska se muuttuu koko ajan.
Olen ollut sekä ajatuksiltani että ulkonäöltäni tällainen 30, 40, ja 50 -vuotiaana. Naia on elämässäni ollut, perässäkin on juostu. Teinimäiset kuntosali-blondi-pissikset eivät ole paria kokeilua pidemmälle kelvanneet.
Että se siitä väitteestäsi "koska miehet haluavat mahdollisimman nuoren ja tosi laihan. ". Minä en ainkaan, eivätkä minun tuntemani fiksut miehet muutkaan.
Jess! Siinä oli täyttä asiaa!
Missä niitä rehellisiä miehiä on ? Oma aviopuoliso petti, kärähti ja tuli ero. Luottamus miehiin sai ison kolhun, eikä syyttä. Eroni jälkeen en ole törmännytkään kuin pettäjiin ja ukkomiehiin, jotka hinkuavat salasuhdetta. Eronnut nainen on vapaata riistaa, jota luullaan epätoivoiseksi ja miehenkipeäksi.
Kaipaan oikeaa ihmissuhdetta, rakastamista ja luottamusta, mutta sellaista ei enää löydy. Nettideitit ovat pelkkiä lihatiskejä ja ihmissuhdemarkkinoita, joissa vain ulkonäöllä on merkitystä ja baareissa hengaavat alkoholisoituneet luuserit.
Varattuja kyllä olisi tarjolla, mutta jotain itsekunnioitusta sentään. Toisaalta ymmärrän niitä naisia, jotka lankeavat salasuhdeansaan. Miehet osaavat puhua, vakuutella ja valehdella asiat parhain päin ja aina joku pettyy.
Rehellisiä miehiä on kaikkialla. Kaikki eivät kyllä välttämättä halua parisuhdetta. Täytyy vain löytää sellainen, joka haluaa ja on muutenkin sopiva. Yleensä naiset vain etsivät väärästä paikasta ja vääränlaisia ominaisuuksia omaavia miehiä. Täytyy tietää mahdollisimman tarkkaan millaista miestä hakee. Sanoit "kaipaan oikeaa ihmissuhdetta, rakastamista ja luottamusta". Se ei kerro kerrassaan mitään. Haluatko kuitenkaan miestä, vai pelkästään ihmissuhteen, rakastaa ja luottaa? Itselläni on muutama hyvä rakas ystävä, jotka täyttävät nämä ominaisuudet. Jos haluat miehen niin, MILLAISTA miestä etsit? Kirjoita ranskalaisin viivoin esim 30 kohtaa, joista valitset myöhemmin kärkeen 10 ja viisi sellaista ominaisuutta, joista et tingi. Nyrkkisääntönä on, että sinullekin sopii mahdollisimman samankaltainen mies kuin itse olet. Melko samanlainen tulotaso, ammatti, historia, harrastukset, kiinnostuksen kohteet jne
Täällä, jos nyt sua edes kiinnostaa rehelliset miehet
Voi olla ettei monikaan nainen sitä tiedä! Itse ainakin haluaisin tietää,jos mieheni pettäisi!
Vaimona vastaan: Lasten vuoksi. Yksin eläminen ei pelota, mutta lapset ovat pieniä. Minulla ei ole turvaverkkoa lähellä, jos tästä lasteni kanssa lähtisin. Pidän miestä kuin kukkaa kämmenellä ja odotan, kunnes lapset hieman kasvavat. Sitten on minun vuoroni mennä.
Älä pidä pettävää miestäsi kuin kukkaa kämmenellä. Ei se sillä asetu. Toivottavasti mies huolehtii myös omalta osaltaan lapsista ja kotitöistä. Muutoin en näe järkeä odotella lasten kasvamista.
En halua asettuvankaan. Ansaitsen parempaa ja sen tulevaisuudessa saan. Joltain toiselta.
Kyllä, samaa mieltä. Ajattelen, että lapset kun on yhdessä saatu niin oma onni menee toiselle sijalle. Lapsemme voivat hyvin, meillä ei riidellä juurikaan, huumori kukkii myös. En ole katkeroituvaa tyyppiä, en aseta suuria odotuksia enkä halua tietää jos mies syrjähyppii. Kerran on itse halunnut tunnustaa jotain, pyysin lopettamaan avautumisen.
Aikansa kutakin. Joskus saattaa olla, että kaipaan sitten itsellekin jotain enemmän, ehkä, tai sitten elämän onni syntyy omien lasten ja työn kautta. No, sanomattakin selvää, etten ole romantikko naiseksi. En myöskään marttyyri, sillä jos olisin oikeasti halunnut muutosta niin sellaisen kyllä hankkisin. Olen ulkonäöllisesti jossain hyvännäköisen ja kauniin välillä ja urheilullinen, tarjokkaita siis on sillä Suomessahan on naisten markkinat. En epäile hetkeäkään, että jäisin yksin yh:na vaikka se täällä kirosana tuntuu olevankin. Toistaiseksi ei ole huvittanut lähteä sekaantumaan mihinkään. Tuskinpa huvittaa jatkossakaan.
Älkää siis toki turhaan säälikö minua, asiani ovat paremmin kuin hyvin. Tietenkin on huomioitava, että mieheni on kova tekemään töitä ja kotitöitä, juo harvoin, on minulle mukava eikä näppäile kännykkäänsä tai chattaile jatkuvasti. Eli, jos joskus sortuu vieraisiin niin ei se ole minulta pois. Tauti harmittaisi kyllä mutta kun kotona käytetään kumia niin eipä riski ole kummoinen. Sen kummempi kuin auton alle jäämisenkään.
Jokainen tuntee oman itseluottamuksensa rajat. Jos on herkkä katkeroitumaan ja tuntee alemmuutta suhteessa, sitten neuvoisin kyllä jättämään petturin. Silloin varmasti jää jäljet siitä ja ehkä myös vaikuttaa lapsiin. Ehkä, kertokaa te jotka koette pahaa oloa pettämisestä. Minä en koe.
En tarkoittanut kirjoituksellasi aivan samaa kuin sinä. En odota siihen, että lapset ovat täysi-ikäisiä. Vain sen, että jokainen kykenee kävelemään itse ja vaipoista päästään eroon. Sekin helpottaa jo arkea paljon.
En tunne alemmuutta pettämisestä tai siitä, että mies osallistuu vain juhlapyhien aikaan tai kun haluaa seksiä (luultavasti sen vuoksi, että minä en petä) perheemme yhteiseloon. Olen vain todennut haluavani avioliiton, jota ei ole tahrattu pettämisellä, ja sen olen ansainnut. Odotan vain, että lapsemme kasvavat ja pääsen tästä oravanpyörästä pois.
Turvaverkon puuttuminen on tekosyy, koska aina sellaisen voi hankkia. Toiset yksinhuoltajat, naapurin tytöt/pojatkin nykyisin, kaupungin palvelut ym. ovat saatavilla. Erityisesti LASTEN ISÄ. Ei isä eroa lapsistaan, ellei ole dorka. Jos on, niin sitä paremmin pitää erota.
En anna lapsiani puolituntemattomien hoidettavaksi. Luottamuksellisen suhteen rakentaminen lasten hoitajaan kestää kauan. Siksi on aivan sama odottaa, että lapset kasvavat, sama aika kyseessä. Lastenhoitopalveluihin ei ole varaa ja pienimmäisiä ei kunnalliseen hoitoon vielä oteta. Sinulle se voi olla tekosyy, minulle ei.
Amen to that!
Mä kyllä ihailen suuresti naisia, jotka ei anna miehen vieraissa juoksun vaikuttaa omaan elämäänsä mitenkään. Sulla on itsetunto kohdillaan. Sä varmaan rakastatkin miestäsi omalla tavallasi? Koska et ole romantikko, niin se on sulle varmasti helppoa elää noin.
Mietin vaan, että entä jos miehesi hullaantuisi niin paljon vieraasta naisesta ja haluaisi erota, niin pysyisitkö linjassasi ja antaisit miehen mennä?
Haluaisin ajatella olevani niin mukava ihminen, että päästäisin miehen. Sen sitten näkisi, miten tapahtuisi tositilanteessa. En ole koskaan miehen perään ulissut, joten eiköhän siitä selvittäisi. Yrittäisin kyllä ehkä puhua, että säilytettäis lapsilla koti ja perhe.
Tottakai rakastan miestäni, siksi olen naimisissa hänen kanssaan. Ehkä se rakkaus on kuitenkin enempi toverillista, enkä muutenkaan usko että toisen rajoittamisesta seuraa mitään hyvää. Olen onnellinen kuin pieni possu tässä omassa karsinassani! Kai se lopulta koituu koko perheen eduksi, jos äiti on hyväntuulinen? Ei tuo isäkään vaikuta olevan tyytymätön elämäänsä.
Vaikutat aika vahvalta tyypiltä, Normivaimo Lapista. Vähän kyllä epäilen haaveiletko kuitenkin salaa rakkaudesta? Ihan sellaisesta oikeasta ja aidosta rakkaudesta, jossa ollaan rehellisesti läsnä? Sellaisenhan kuitenkin voisit saada, jos jättäisit uskottoman miehesi. Mutta niin, ehkä sellainen ei ole sulle tärkeää elämässä. Itse todellisena romantikkona on vaikeaa saavuttaa ymmärrystä sinun ajatusmaailmaasi kohtaan. En sano, että oma "tieni" olisi mitenkään helpompi, mutta jotenkin koen ainakin, että olen tunteideni kanssa aidosti tässä elämässä.
Ihan järkeviä mielipiteitä. Onnea sinulle!
No en minä kaipaa. Tunnen muuten muitakin samalla lailla ajattelevia, ehkä meillä on geeneissä jotain häikkää.. Vitsivitsi. Taidan olla aika ranttu miesten suhteen, erittäin harva kiinnostaa ja itse asiassa mieheni on viimeinen aikoinaan joka pisti pulssin nousemaan. Niin ja onhan mulla rakkaus nytkin. On kuulkaa hyvä mies, hoitaa lapsia ja on rakentanut meille talon, huoltaa autoni, kolaa pihan, päästää mut viihteelle kun haluan. Hinkuaa myös sänkyyni lähes päivittäin ja kehuu mua. Lisäksi on komea. Oloni ovat varsin hyvät, sanoisin!
Mitä nyt ukko peuhaa selän takana ties kenen kanssa ettekä te voi asiasta keskenänne puhua avoimesti. Varmasti moni asiasta tietää ja heidän silmissään ja puheissaan olet sellainen petetty vaimoparka, kulississa ja materiassa roikkuva naispolo, joka ei halua hävitä alfaurostaan toiselle naiselle (vaikka näinhän siis ei ole).
Koetko oikeasti olevasi miehesi kanssa aidosti läheinen, kun näin elätte? Koetko että miehesi oikeasti sua rakastaa ja hyvin kohtelee? Eikö sua huolestuta sekään, että hän peleissään todennäköisesti satuttaa näitä toisia naisia? Minulla tulee kirjoituksistasi sellainen olo, että olet ihan jääkylmä. Tekikö uskoton liittonne sinusta henkisesti kylmän?
Tämä "Normivaimo Lapista" on oikeasti pettävä mies (tai vaimo), joka yrittää täällä saada pettämämistä jotekin hyväksytyksi.
Onhan tuota pieni (sairas) joukko (alle 1%) yrittänyt läpi koko ihmiskunnan historian, mutta koska sellainen ei ole tervetttä (se tarve syntyy epäterveestä itstunnosta, vastuuttomuudesta ja sitoutumiskyvyttömyydestä), niin se ei ole koskaan saanut sen enempää kannatusta.
Koko ihmiskunna nselviytyminen on perustunut yhteisöllisyyteen (ei yksilön aikaansaannoksiin). Yhteisöt ovat ollet perheet ja niistä muodostuneet kylät (joka ei koskaan ole ollut hippikommuunin kaltainen).
Tarve rakastaa ja huolehtia, olla rakastettu ja tuntea olonsa turvalliseksi, on kaikkien (terveisin) ihmisten tarkoituksenmukainen perustarve. Lapsista huolehtimisesta ja sihen liittyvystä välttämättömyyksistä puhumattakaan.
Ihminen on, ja on aina ollut, yksiavioinen siksi, että se on tarkoituksenmukaista. Kun se on ihmiseen sisäänrakennettu, niin se on myös luonnollinen olotila, johon ihmisellä on tarve (siis terveillä ihmisillä - itsekkäät hedonistit ja puutteellisen itsetunnon kanssa painivat ja eräät muut mielenterveysongelmaiset ovat se toinen, mutta hyvin pieni ryhmä)
No en kylläkään ole mies enkä myöskään pettävä vaimo, ihan vain vaimo. En myöskään ole tuttavapiirissäni ainoa, joka elelee mukavuutensa vuoksi avioliitossa. Olin enemmän mustasukkainen nuorena mutta nykyään nelikymppisenä on kadonnut omistushalu ihan täysin. Onhan tämä sikäli hassu palsta (tai yleensä netissä kai kaikki palstat), että anonyymisti kirjoitettuja tekstejä voi sitten epäillä mielin määrin. Paljon kyllä kirjoitetaankin kukkua, myönnän. Meitä ihmisiä on kuitenkin niin paljon ja erilaisia, että älkää ihmeessä yleistäkö liikaa.
Pettämisellä kyllä tarkoitan harvemmin sattuvia syrjähyppyjä, joten ei minulla ole mitään tarvetta tietää/miettiä, mitä mieheni on tehnyt toissa vuonna pikkujouluristeilyllä jonkun Annikin kanssa.
Sisäänrakennettu on joidenkin kaikkitietävien tarve lokeroida kaikki ihmiset ja asenteet kahteen laatikkoon: joko vaadit täyttä uskollisuutta tai sitten olet hedonisti, narsisti, pettävä, säälittävä ja tuhoon tuomittu. Tämä keskustelu on tullut tiensä päähän minun osaltani ja tehnyt tehtävänsä. Tulkoon noteeratuksi, että me kaikki petetyt vaimot emme ole epätoivoisen onnettomia emmekä välttämättä yhtään onnettomia. Eli vastattu ap:n kysymykseen: koska olemme onnellisia. Cest la vie (huonolla ranskalla)!
Kuulut siis siihen pieneen, alle yhden prosentin suuruiseen sairaaseen joukkoon, joka ei osaa aidosti rakastaa vaan jolle liitto on lähnnä taloudellinen järjestely. Siis kylmä, tunteeton ihminen, joka ei tunnetasolla kykene sitoutumaan ja jolle parisuhde ei merkitse muuta kuin kulujen jakamista. Jep.
No, minäkin kuulun sitten tuohon samaan sairaaseen joukkoon ja pari minunkin tuttavaani.
Tunteettomaksi ja kylmäksi ei meitä ketään petettyä vaimoa voi haukkua, kakkosta kylläkin joka voi tunteettomasti ajatella olevansa varatun kassa suhteessa eikä halua parisuhdetta.
"ettei sopivia miehiä ole tarjolla "
Varmasti on mutta naiset ei halua tutustua edes. Yleensä se on ulkonäöstä kiinni vaikka nainen ei itse olis mikään häävin näköinen. Aina naiset haluavat parempaa mitä itse on.
Miksikö nainen jatkaa suhdetta pettäjän kans? Noh, koska suuri osa naisista ei kertakaikkiaan kykene itsenäiseen elämään, mieluummin roikkuvat huonossa suhteessa, kuin ottasivat oman elämänsä omiin käsiinsä!
Näin juurikin,
jos nyt vaan lähtisitte ja myöntäisitte epäonnistumisenne.
Ei mies yksin jää turhaa esittää sitäkään, ettei mies muka pärjää kun on niin kasvettu yhteen. Ette ole!
Koittakaa jpo opetella tulemaan toimeen omilla rahoillanne ja kyllä
ne pienet hoituu jokatoinen viikonloppu täällä uusiokodissa.
Juuri näin, vaimot jäävät roikkumaan ja uskovat että he eivät pärjää yksin. Tottakai silloin joutuu luopumaan ns.ylellisestä elämästä, raha kun ei kasva puussa.
Mutta kumpi sitten on parempi, kituttaa vähemmillä tuloilla(vaikka ei se nyt oikeasti kituuttamista ole, vaatii vain uudenlaista ajattelua) vai elää huonossa liitossa jossa lapsetkin kärsivät.
Kyllä lapsiin vetoaminen on usein aikuisen omaa pelkoa selviytymisestä.
Ja puhun itse kokemuksen syvällä rintaäänellä, olen aikoinaan eronnut pettävästä miehestä ja ollut yksihuoltaja. Toki jouduin luopumaan paremmasta elintasosta mutta nälkää meillä ei ole koskaan nähnyt ja tänä päivänä lapset ovat aikuisia ja elävät omillaan. Ja ovat aivan täysipäiviä aikuisia.
Suuret on lumpulla puheet.
"Suuri osa naisista ei kertakaikkiaan kykene itsenäiseen elämään" Ei se kyllä ihan noin mene. Ainakaan minun kohdallani. Kyllä minä pystyn yksinkin olemaan. Ja jos siltä tuntuisi niin lähtisin. Välillä tottakai tuntuu että kidutan itseäni turhaan. Mutta se miten toinen yrittää hyvittää tekonsa on ehkä suurin syy miksi jatkan suhteessa.
"Ja ovat aivan täysipäiviä aikuisia. "
Ovatko? Vai ovatko he sisäisesti vapisevia, sitoutumista pelkääviä ja huonosti toisiin luottavia ihmisparkoja? Ja näin ihan vain siksi, että kaikki se, mikä oli lapsen perusuturvan kannalta oleellista, eli koti ja kaksi rakastavaa vanhempaa, hajosi pirstaleiksi. Rakkaus ei ollutkaan rakkautta, pysyvä koti ei pysynytkään, aina länsä oleva, turvallinen isä ei yks kaks enää ollutkaan läsnä.... No, jotkut Moskovan katulapsistakin ovat jääneet eloon ja ovat nyt töissä ja on perhe ... ja näkevät öisin painajaisia lapsuuden peloista.
Pitäisikö sinunkin erota miehestä,jos hänet itselle saatuasi,ja mahdollisesti lapsien synnyttyä,uusi kakkonen vaatisi sinua eroamaan...??? Harvoin leopardi pääsee täplistään; eli alunperin petollinen mies jatkaa pettämistä uudessakin suhteessa..
Voihan mieskin ottaa eron,jos haluaa kakkosen kanssa asua! Turha eroa on vaimon niskoille sysätä.
Ostaa sulle lahjoja, vie matkoille, syömään, kylpylään, tekee kotityöt, hoitaa lapset? Vai miten hän tekonsa hyvittää? Miten pettämisen voi ylipäätään hyvittää?
Tuo on niin karkea yleistys, että kerran pettänyt pettää yleensä aina myös uudessa liitossa. Niin voi sanoa vain sellainen, joka ei ole itse koskaan pettänyt. Tai mennyt yhteen joskus pettäneen kanssa.
Minun vilpitön näkemykseni on kyllä se, että usein pettäjä oppii tekemisistään ja sen seurauksista. Usein hän kokee tilanteen ja sen seuraukset niin raskaiksi ja kipeiksi, ettei halua enää pettää.
Haista nyt, kun et itse asiasta ja tilanteesta tiedä. Jos vanhempien suhde on tunnekuollut, on uskottomuutta ja kylmä tunnelma kotona, on aivan varmasti lapsien tulevaisuudelle parempi, että erotaan, kunhan ero hoidetaan hyvin ja lapsia ajatellen.
Aivan varmasti on lapsien tunnesuhteelle ja kuvalle parisuhteesta haitallisempaa joutua katsomaan sivusta vanhempiensa toisiaan välttelevää suhdetta, jossa ei ole läheisyyttä, ei yhteistä tekemistä, ei rakkautta.
Itse muistan lapsena katselleeni kateellisena muutamien ystävieni vanhempia, jotka avoimesti osoittivat toisilleen hellyyttä, kun omani eivät niin tehneet. Eivät he riidelleetkään meidän lasten nähden/kuulle, mutta jäätävän ja painostavan tunnelman päättymisen huomasi vasta, kun vanhempani vihdoin erosivat. Olin todella helpottunut, mutta huomasin sen vasta jälkeen päin ja nyt aikuisena todellakin ymmärrän miksi.
Joopa joo, ei millään pahalla, mutta Moskovan katulapset painii hieman eri sarjassa kuin suomalainen eroperheen lapsi.
Niitä lapsia kutsuisin sisäisesti vapiseviksi, lainatakseni joopa joo-kirjoittajan dramaattista ilmaisua, jotka elävät huumevanhempien, alkoholistin tai väkivaltaisten vanhempien kodissa. Pystytäänkö sellaisessa kodissa tarjoamaan hyviä lähtökohtia vaikka elettäisiinkin kahden vanhemman kodissa.
Älkää aina yleistäkö että avioeroperheen lapsista tulee suurinpiirtein tulevia vankilan tai mielenterveysneuvolan asiakkaita. Niin niitä voi tulla ihan kahden vanhemman perheistäkin. Ajaudutaan väärään kaveriporukkaan, kokeillaan vähän ruohoa ja ajaudutaan piireihin, mistä ei olekaan aina helppo palata takaisin.
Aina ero on lapselle tiukka paikka vaikka se olisi jo kolmekymppinen.
Toki se on hirveä tilanne jos vanhempi katkaisee välit lapseen tai näkee kerran kuussa. Mutta jos näin törppö vanhempi on, ei se ole ennen eroakaan vuoden paras vanhempi -mitalia ansainnut.
Eroperheen lapsista tulee ihan hyviä aikuisia, aina joukkoon mahtuu muutama musta lammaskin, mutta niitä on "ydinperheen" lapsistakin aina löytynyt.
Ei pettämistä voikkaan hyvittää, yrittää voi silti. Ehkä tarkoitin tuossa sitä kaikkea yleisesti. Hän tunnusti itse tekonsa. Ja katuu sitä (ja mistä sen tiedän? Sen näkee silmistä.) En tiedä onko se parempi että se oli vaan se yksi kerta, että kyseessä ei ollut mitään salasuhdetta. Pettäminen on aina pettämistä, tapahtui se sitten kerran tai viisi. En välitä lahjoista enkä muusta, mutta ehkä se yhteinen aika..
"Toki se on hirveä tilanne jos vanhempi katkaisee välit lapseen tai näkee kerran kuussa."
Hirveää se on myös, jos lapsi katkaisee välit omaan vanhempaansa erotapauksessa =(
Täysin komppaan entistä yksinhuoltajaa edellä,
Lasten kanssa pärjää ilman miehen rahojakin eikä tosiaan tartte nähdä nälkää. Olisiko se mies mennyt aikanaan naimisiinkaan jos oisitte kertonut rehellisesti että kun on paksu lompsa niin kelpaa??
Elättäjää hakevat naiset roikkuu lapset tekosyynä riitaisissa avioliitoissaan ja valittavat sitten täällä kuin joku vamppasi ihanan miehen niinkun se ukko ei olisi mitään tehnyt. Naisraiskaaja iski varmaan tai huumasi ja vei.
Vähän puhtia naiset ja miehetkin ottaa tosissaan ettette ole vaan nyrkin ja hellan välissä.
En mä usko, että nuo valittajat on pelkästään rahan takia miehen naineet vaan ihan rakkaudesta. Tietenkin raha tuo helpotusta elämään. Mutta harva todellisuudessa sen takia naimisissa pysynee. Eihän nykyiset työssä käyvät naiset edes ole mitenkään riippuvaisia miehen rahoista.
Siihen mä uskon, että heitä pelottaa se, miten yksin pärjäisivät. Heitä pelottaa, miten muut suhtautuisivat eronneeseen naiseen. Heille naimisissa olo on luultavasti merkki siitä, että ovat hyviä naisia, kun naimisiin asti ovat päässeet. Eli nainen ilman aviopuolisoa ei ole mitään. Onko näin?
Mä erosin pettävästä miehestä. Tiukkaa on välillä ollut, mutta nälkää ei ole tarvinnut kenenkään nähdä. Lasten kanssa on mennyt asiat hyvin. Ehkäpä paremmin kuin avioliiton aikana, kun mä voin niin pahoin pettävän miehen rinnalla.
Mutta jokainen taaplaa tyylillään. Jos valitsee jäädä elämään pettävän miehen rinnalla, niin pitää myöntää totuus miksi niin tekee. Eikä se totuus ole lapset vaan ihan joku muu mörkö. Omasta valinnastaan pitää kantaa myös vastuu eikä ruikuttaa, että väkisin taas ukkoraukka vieraaseen sänkyyn joutui.
Kummallista kuinka monet ihmiset ajattelevat, ettei pettävän miehen vaimo eroa vaimon statuksen menettämisen vuoksi. En usko tähän, ainakaan minulle vaimon status ei merkitse mitään. En ole myöskään taloudellisesti riippuvainen miehestäni. Totuus on varmaan se, että elämäni on helppoa ja mukavaa näin. Mies huolehtii meillä ns naisten hommista, joten ehkä en sitten eroa samasta syystä kuin miehet yleensä? Minä teen töitä ja mies hoitaa kodin?
Oon niin samaa mieltä! Tälleen anonyymisti voin tunnustaa, että elämän helppous menee kaiken edelle. Helppo elämä, kaikki kunnossa, ei tästä kannata lähteä venettä keikuttamaan yhtään! Laittaisin myös eri sarjaa miehet (naiset myös) jotka keskittyvät pettämään niin urakalla, että laiminlyövät kotia ja arkea. Sellaista en kyllä jaksais. Sen sijaan satunnainen vietin mukaan meneminen ei kyllä tee kenestäkään hylkiötä, vain ihmisen.
Tottaka ne haluu, että sä eroat.Saavat sitten miehes itelleen.
En minäkään sellaista miestä katselisi, joka antaisi toisten naisten olemassaolon vaikuttaa perheen arkeen. Mutta jos miehen pettäminen ei millään tavalla näy perheen elämässä, arkeni on helppoa ja mukavaa enkä ole niin romanttisen rakkauden perään, niin en näe mitään järkeä erota. Lisäksi minulla itselläni ei ole mitään velvollisuutta olla uskollinen, mikäli sattuisin tapaamaan jonkun haluttavan miehen.
Mies ei halua erota, minä en halua erota. Ainoa joka eroamme toivoo, on se kakkonen, jonka järjestysnumeroa en edes tiedä.
Olet sitten romanttinen tai et, niin ei tuo teidän avioliittonne kovin onnelliselta kuulosta!
Meidän avioliittomme on mukavaa, helppoa ja järkevää. Onnellisuus on tietysti venyvä käsite, mutta ei tämä liitto onnetonkaan ole. Ja jos se seksi mietityttää, niin sitä on paljon ja hyvää.
Minä en tajua miten naisen arvoa nostaisi avioliitto tai titteli -Vaimo- ??
Ihan hyviä tavallisia ihmisiä kaikki yksinasujat ja eronneet on samoin kun noi vaimotkin, kukaan ole toistaan parempi.
Lasten on joskus tosiaan parempi olla kun aikuiset eroaa toisistaan vaikka materiaalista mammonaa olis vähemmän kun ehjässä perheessä.
Usein lapset vaistoaa vanhempien kireät välit tai vaan rakkaudettomuudenkin.
Ei tarvii tapella ja riehua kun lapsi tajuaa ettei kaikki ole ok.
Naiset käy töissä mutta kyllä se on tosiasia että naisen palkka on usein pienempi tai vaikka ei oliskaan silti kahden tuloilla on helpompaa elää perheenä kun yksinhuoltajana lasten tarpeitten kanssa. Vaikka mies maksaa elatusmaksujakin lapsiin kuluu väkisin rahaa enmmän kun on etukäteen edes odottanut.
Olen myös eronnut ja elänyt yh elämää 3 pienen kanssa. Rahat saa riittämään kun on tarkka.
Ei todellakaan kenenkään miestä ole vieraat neitokaiset väkisin vieneet mies on itse mennyt ja itse halunnut mennä. Jokin on siis pakko olla parisuhteessa vialla. Me naiset ei ehkä kuitenkaan huomata siis kaikkea.
Miehissä on usein se ongelma ettei ne osaa puhua asioistaan tai niistä vaikeista asioista ainakaan.
"Lasten on joskus tosiaan parempi olla kun aikuiset eroaa...."
Äärimmäisen harvoin. Äärimmäisen harvon ero on lapselle parempi. Ääirmmäisen harvoin.
Lapsi kärsii aina erosta ja siitä, että sen jälkeen toinen vanhemmista ei enää ole hänen arjessaan läsnä. Ero on aina huono asia lasten kannalta. Tätä tukevat kaikki mahdolliset itutkimukset sekä perhe- ja lapsiterapeuttien kokemus. Poikkeuksena on oikeastaan vain jatkuva fyysinen väkivalta ja sen kaltaiset tilanteet.
Tuo kaupunkilegendana pyörivä ajatus "Lasten on joskus tosiaan parempi olla kun aikuiset eroaa...." on vain itseään ajattelevan eroajan fraasimainen selitys.
Lapsille vanhempien ero on aina parempi. Huonossa suhteessa sinnittelyllä ja kärsimyksellä ei kukaan voita yhtään mitään. Lapset kaikkein vähiten. On erityisen tuhoisaa näyttää lapsille esimerkkiä siitä, ettei omaan elämään voi vaikuttaa, ei korjata, ei parantaa. "Täytyy" vain elää päivästä toiseen yksin ja onnettomana, ainoastaan kulissit kunnossa.
"Ero on aina huono asia lasten kannalta."
Voi hyvänen aika. Ei todellakaan ole ja tämän tiedän omasta kokemuksesta omasta lapsuudesta. Älytöntä yleistämistä, mistä lie syystä (läheisriippuvuus tms.?)...
Tottakai lasten on parempi molempien vanhempien kanssa, jos ei ole väkivaltaa tmv.On täysin normaalia, että välillä riidellään hyvinkin äänekkäästi.Mitä pahaa tunteiden näyttämisessä on?Sellaista suhdetta ei olekaan, jossa ei riideltäisi.Tuntuisi pahalta, jos lapsi joutuisi kasvamaan näkemättä myös negatiivisia tunteita, joita itsekin joutuu varmasti kohtaamaan myöhemmin elämässään.Suuttumisessa ei ole mitään pahaa, mutta väkivalta on tuomittavaa.
"Lapsille vanhempien ero on aina parempi,."
No ei todellakaan ole. Jos et pysty sitä itse näkemään, niin tutustu vähän asiasta tehtyihin tutkimuksiin. Ero on lapsella aina jo sellaisenaan traumaattinen kokemus. Toisesta vanhemmasta luopuminen on sekä tunnetasolla lapselle vaikea asia että hänen kasvuaan ajatellen huono.
Tässä ei ole kysymys siitä, etteikö lapsi jollain tavalla selviä. Selviäväthän Moskovan orvot katulapsetkin jotenkin aikuisuuten; kuka mitenkin. Kysymys on siitä, että minkälainen lapsuus antaa parhaat mahdollisuudet kasvaa ihmiseksi, joka on onnellinen ja tasapainoinen, elämässä pärjäävä, muut huomioon ottava jäsen tässä ihmisten muodostamassa yhteisössä.
Kuten "56r865r" sanoi, harvoissa poikkeustapauksissa (esim. lapseen kohdistuva väkivalta, alkoholismi) ero poistaa enemmän ongelmia kuin mitä se synnyttää.
"Normierot" ovat valitettavasti vain seurausta vanhempien itsekkyydestä.
"Ero on lapsella aina jo sellaisenaan traumaattinen kokemus."
Samoin vanhempien avioliitto, jossa on ristiriitoja ja ongelmia, joita ei kyetä selvittämään. Ne kuluttavat vanhempien lisäksi myös lapset loppuun.
Riitely on ihan jees, jos osataan riidellä oikein. Usein ei osata. Isketään vyön alle sanallisesti ym. henkistä väkivaltaa, on ihan oikein suojautua ja erota.
Kun ei osata riidellä, riidat eivät johda mihinkään, koska niitä ei kyetä ratkaisemaan. Yleistä on, että samasta asiasta riidellään jatkuvasti.
Tunteita voi näyttää loukkaamatta puolisoa. Usein ei tätäkään ymmärretä.
Olen ollut useamman kerran ns kakkonen...ihan omasta valinnasta... alunperin olin naimisissa ja halusin vahvistaa itsetuntoani jotta saisin voimia hakea eroa kontrolloivasta ja alistavasta puolisosta...myöhemmin pelkäsin että löydän uuden samanlaisen miehen joten "valitsin" varatun... viimeisin salasuhde on jo jatkunut pitkään ja se vaan sopii minulle!
Kannattaako tuota suhdetta kuitenkaan jatkaa? Entä sitten kun olet vanha ja haluaisit, että vierellä olisi tosi ystävä?
Niin kyllä lapsille on useinkin vaan parempi ratkaisu kun vanhemmat eroaa.
Vanhemmat tyhmyyttään sinnittelevät kauankin vaikkei oikein mikään suju, riidellään ja raivotaan sekö on lapselle hyvä koti kun on kaksi pelottavia sanoja toisilleen huutavaa vanhempaa?
Selitys on lasten vuoksi pidetään perhe koosssa, aikuisten oikeesti vaan itsekästä ajattelua. Ei vaan haluta myöntää ettei onnistuttu.
On kyllä harvinaista että rehellinen mies kelpais naiselle.
Ensimmäisessä pidemmässä suhteessa mies petti mua. Muserruin täysin enkä luottanutkaan häneen, silti jostain kumman syystä jäin suhteeseen tiettyjen ehtojen kera (jotka hän siis hyväksyi). Huom nyt kaikille jotka tuota kohtaa meinaavat pointteerata: annoin vaihtoehdon sinkkuus tai minä tietyt säännöt (mm hänen piti vähentää juomista koska helposti joi liikaa ja teki typeryyksiä). Puolisen vuotta jaksoin silti katsoa miten mies vähän väliä silti ravasi baareissa ja uhkaili tavoilla tai toisilla. Onneksi tein lopun suhteelle, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Nykyään olen hyvän miehen kanssa joka ei voisi pettää mua. Oon myös oppinu ettei sellasta paskaa voi kauaa katsella jos ei kunnioita partneriaan sen vertaa että pysyisi edes uskollisena. Jos muut niin kiinnostaa ettei oma nainen tai mies kelpaa on parempi olla sinkkuna, etrei satuta ainakaan ketään muuta kuin itseään.
Älkää kuulkaas sinkut arvostelko vaimoja! Monia sinkkuja,taas pitäisi osoittaa syyttävällä sormella! ÄLKÄÄ sekaantuko varsttuihin,ainakaan tidtoisesti ja älkäö viekö lapsilta kotia! Avioliitto on pyhä ilman lapsiakin! Pettäjä in rikollinen,paha,huono ihminen!!! Luuletteko arkielämän olevan,romanntista ruusuillatanssimista joka päivä?..
varattu valehtelee, että on vapaa ja jopa nimensä joskus, kun sinkku rakastuu, vaikeaa on lopettaa vaikka oliskin varattu...ja varattu soittelee, vaikka sinkku jättäskin...
"varattu valehtelee, että on vapaa ja jopa nimensä joskus, kun sinkku rakastuu, vaikeaa on lopettaa vaikka oliskin varattu...ja varattu soittelee, vaikka sinkku jättäskin... "
Kaikista kakkosen selityksistä typerin (ja epäuskottavin) on se, että "en tiennyt hänen olevan varattu". Sehän tarkoittaa, että "rakastuu ihmiseen" jota ei lainkaan tunne! Nämä ihmiset lienevät niitä, jotka rakastuvat elokuvan roolihahmoihin tai menevät naimisiin tyynyn tai Eiffel -tornin kanssa.
Mietin, että onko todella olemassa niin onnettomia ihmisiä (kakkosia), että he eivät lainkaan keskustele (sekä kysele ja tee huomioita) uuden kiinnostuksensa kanssa!?
Usein kakkoset "keskustelevat" eli kuuntelevat, ymmärtävät ja hoitavat varattua miestä loputtomiin, uskovat kaiken mitä mies sanoo. Eivät todellakaan tee huomioita ja havannoi. Ovat rakastuneempia omaan mielikuvaansa miehestä, ei mieheen itseensä.
En pääse koskaan suhteeseen koska olen rehellinen enkä petä.
Aloitus on harvinaisen tyhmä. Se nyt vaan on niin että lähes kaikki parhaat miehet ovat varattuja. Tämä koskee etenkin yli 35 vuotiaita miehiä.
"Aloitus on harvinaisen tyhmä. Se nyt vaan on niin että lähes kaikki parhaat miehet ovat varattuja. Tämä koskee etenkin yli 35 vuotiaita miehiä. "
Olisiko sitten myös niin, että lähes kaikki parhaat naiset ovat varattuja? Niinhän sen täytyy olla, koska alle 35 -vuotiaista ihmisistä yli puolet, eli suurempi osa on miehiä.
Miksi nainen tai mies ylipäätään on sinkku vielä yli 35 vuotiaana ja mikä vielä kiinnostavampaa, miksi tällainen ihminen sitten vielä itkee, ettei löydä vakituista kumppania!?
Tietysti kaikki parhaat naiset ovat varattuja. Pitäisiköhän sitten niiden naisten, jotka eivät ole sitä ihan parasta A-luokkaa, tyytyä ihan sovinnolla niiden oman tason miehiin eikä tavoitellakaan niitä A-luokan varattuja miehiä, joilla ei ole aikomustakaan luopua siitä tasoisestaan vaimosta. Totuushan on, että B-luokan naiset on tarkoitettu vain hässittäväksi.
Mies joka hässii vieraita naisia vaimonsa lisäksi ei todellakaan ole A-luokkaa vaan luokkaa Ö. Vaimo ei ole saanut tasoistaan miestä.
Minusta ne B-luokan naiset voisivat vaan antaa minulle, kun en ilmeisesti ole sitä parasta A-luokkaa eikä säästellä pimperoaan ukkomiehille, jotka eivät varmasti kotoaan lähde. Minulle B-luokan nainen voisi olla paras A-luokan nainen.
Yli 35-vuotiaana miehet sekä naiset alkavat erota nuoruuden liitoistaan. Näin "markkinoilla" on taas suuri valikoima miehiä ja naisia.
siis vapaita miehiä ja naisia.