työpaikkakiusatun velvollisuudet

Kertoa kiusaajalle, ettei hyväksy hänen toimintaansa ja tapaa lietsoa ilmapiiriä.
Viedä asia johtoportaaseen eteenpäin viivyttelemättä, asia pahenee, jos tilanteesta vaikenee. Vaatia kiusaajalle kirjallista varoitusta ja potkuja kannikkaan.
Kun kiusaaja lentää kaaressa ulos, ilmapiiri työpaikalla paranee.

Kysymykseni ei ole provo.

Lähinnä halusin mielipiteitä siitä, että uhrilla on velvollisuus (vai onko?) tehdö tiettäväksi, että työyhteisössä esiintyy henkistä väkivaltaa. Se, että juoksee vain pakoon ja jättää työkaverit odottamaan vuoroaa ´tulla käsitellyksi´ ei osoittane vastuullisuutta.

Pahan kierre pitää katkaista tuomalla henkinen väkivalta päivän valoon. Usein kuitenkin kiusattu syyllistetään, jos hän niin tekee. Todellisuudessa hän on se vastuullinen aikuinen, joka välittää koko työyhteisöstä ja huolehtii työnantajan edusta.

Esimerkkejä, miten teille on käynyt? Tuliko teistä syntipukki?

Kiusatun pitää ilmoittaa kiusaajalle, että ei hyväksy hänen toimintaansa ja, että pitää sitä kiusaamisena. Kiusaamisprosessi pitää aina käydä läpi esimiesten ja työsuojeluorganisaation kanssa. Usein käy niin, että kiusaaminen pahenee, kiusattu siirretään muualle, saa potkut jne.. Kiusatun tulee huolehtia itsestään, hakeutua työterveyshuoltoon ja jos sieltä ei saa apua mielenterveystoimistoon ja terapiaprosessi on useimmiten suositeltava ja jopa välttämätön.

Minusta tuli syntipukki ja menetin työn, mutta olen voimistunut. Olen lähtenyt taisteluun työpaikkakiusaamista
vastaan. Olen säilyttänyt ihmisarvoni, vaikka kiusaaja oli sitä mieltä, että minulla ei ole arvoa ihmisenä.

Työntekijän velvollisuudet käyvät ilmi työturvallisuuslain 18 §:stä. Sen 2 ja 3 momentit:

"Työntekijän on myös kokemuksensa, työnantajalta saamansa opetuksen ja ohjauksen sekä ammattitaitonsa mukaisesti työssään huolehdittava käytettävissään olevin keinoin niin omasta kuin muiden työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä.

Työntekijän on työpaikalla vältettävä sellaista muihin työntekijöihin kohdistuvaa häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua, joka aiheuttaa heidän turvallisuudelleen tai terveydelleen haittaa tai vaaraa."

Noiden velvollisuuksien laiminlyönti ei kuitenkaan ole rangaistavaa edes työturvallisuusrikkomuksena.

Avi ei ota terveyttä vaarantavaa kuormittumista tai epäasiallista kohtelua koskevaa asiaa käsiteltäväkseen, jos työnantaja ei ole saanut asiasta tietoa. Tuollainen avin menettely johtuu työturvallisuuslain 25 ja 28 pykälistä. Tieto työnantajalle voi tulla käytännössä keneltä tahansa. Kun työnantaja on saanut tiedon epäkohdasta, syntyy toimintavelvollisuus, jonka laiminlyönti on säädetty rangaistavaksi rikoslain 47 luvussa.

Siis itse epäasiallinen kohtelu ei ole rangaistavaa, vaan se, että työnantaja ei ryhdy käytettävissään olevin keinoin toimiin epäkohdan poistamiseksi saatuaan siitä tiedon. Siten työturvallisuusrikoksen käsillä olon kannalta ei ole merkitystä sillä, miten rankkaa epäasiallinen kohtelu on ollut. Riittää, että siitä on aiheutunut työntekijän terveydelle vaaraa.

Jos on jo aiheutunut terveydellistä haittaa, esimerkiksi masennusta, asia ei siltä osin enää kuulu työsuojeluviranomaisen toimivaltaan, koska kyseessä on joko pahoinpitely tai vammantuottamus edellyttäen, että aiheutettu sairaus ei ole vähäinen.

Sain täysin vahingossa tietooni, että selkäni takana oltiin todellakin juonittu. Tästä todisteena on sähköposti. Vein asian eteenpäin. Sain kuulla, että kyse on "henkikökemioista", jotka eivät toimi. Samaan aikaan kuulin, että "mikäli vien asian eteenpäin, tulen löytämään sen edestäni."

Työsuojelupalaveri, jossa mukana oli mm. työsuojeluvaltuutettu, ei koskaan tuottanut työsuojelumuistiota. Miksi?

Seuraavana vuonna selvillesaamani asia (sähköpostin sisältö ja tuon asian selvittäminen) kostettiin maksamalla saman alan sisällä alempaa palkkaa. Sain tällöin kuulla työsuojelupäälliköltä, että mikäli teen jutun, työni ei tule jatkumaan. Jouduin sairauslomalle. Työ päättyi.

Seuraavana vuonna työpaikkahäirintä jatkui entistä törkeämpänä sen jälkeen, kun tein mahdottomasta mahdollista eli onnistuin haastavassa työssäni. Mollaaminen alkoi mm. kehityskeskusteluissa, selän takana puheissa niin tiimipalavereissa kuin kahvipöydässä, jopa työterveyspalaverissa, jossa esimieheni asiattomasti esitti "mitä vielä pitäisi tapahtua, että murtuisit täysin?" Omia henkilökohtaisia tavaroitani hävitettiin, liittotason lakimiespomo siirsi "paikallistasolle" hoidettavaksi ilman erillistä ilmoitusta täysin ko henkilölle yksityisesti kohdistamani viestin liittoon suuntaamani avunpyynnön ja hätähuudon kolmen työpaikkasyrjintävuoden jälkeen - ja mitä sitten tapahtui? Paikallistasolla räjähdettiin liittoon kohdistamani avunpyynnön vuoksi, todettiin, että "ymmärrätkö sinä, mitä tämä tarkoittaa ja ymmärrätkö, että (tsv) on myös ammattiliiton varapuheenjohtaja?"

Ymmärrän. Olen työttömänä ammatista, johon olen saanut koulutuksen, jossa viihdyn ja jossa minusta on "asiakkaitteni" taholta pidetty. Olen uhka ja uhka on täytynyt saada pois ja syrjittyä tavalla millä hyvänsä.

Uhkailut, joiden kohteeksi olen joutunut asiaani selvittääkseni ovat törkeitä vastatoimia kohtaani ja täyttänevät useammankin rikosnimikkeen. Täytän velvollisuuteni, mutta työnantaja jatkaa uhkailuaan sekä vastatoimia hävittäen mm. nettirekryhakemuksiani. Kaikesta tästä on vieläpä näyttö.

Kuinka maamme lapsia opetetaan, mikäli heitä opettava ja opetustoimea johtava taho syyllistyy sisäisesti siiihen, mitä olen itse vuodesta 2008 joutunut kokemaan maassamme?

Hiljeneminen ja hyssyttely on puolestani nähty ja koettu. Nyt on aika toimia.

Entä nämä aloituksessa mainitut "velvollisuudet" siinä tapauksessa että työntekijä on vuokratyöntekijä?