Mies petti kesällä, kuulemma vain kerran, mutta piti tämänkin jälkeen paljon yhteyttä hoitoonsa. Kun sain tietää vihdoin ja viimein (pitkäaikaisten epäilysten ja tenttaamisen kautta) pettämisestä, lähdin pois suhteesta. Mies meni suhteeseen lähes heti eromme jälkeen tämän toisen naisen kanssa. Olemme pitäneet miehen kanssa yhteyttä. Olen suoranaisesti v*ttuillut hänelle, tentannut, itkenyt, kysellyt miksi näin kävi, mitä tein väärin ja välillä olemme taas muistelleet välillä haikeina omaa suhdettamme. Hän on myös paljon kertonut uuden täydellisen naisensa hyvistä puolista. Kuinka hän on niin hyvä ihminen, tekee hyvää ruokaa, on siisti, jaksaa laittautua aina kauniiksi ym. Kaikkea sellaista, mikä saa minulle vain pahan mielen. Olinko minä sitten jotenkin suhteessamme huonompi? Sotkuisempi, tein pahaa ruokaa, olin ruma ja laiska?
Mies on kuulemma rakastunut uuteen naiseensa, kuulemma heidän tapaamisensa ja yhteen päätymisensä on suorastaan kohtaloa. Miksi minun pitää kokea sitten heidän kohtalonsa takia niin paljon pahaa mieltä? Se nainen on vielä joutunut petetyksi edellisessä suhteessaan todella monta kertaa, joten tiesi miten ilkeästi minulle teki. Tiesi miten paljon pahaa mieltä tälläinen voi aiheuttaa, pilata jopa toisen elämän täysin. Oliko hän vain itsekäs ja halusi miehestäsi pelastajan, ihmisen jonka avulla pääsee pois huonosta suhteestaan? Vai pilata meidän ihan hyvä suhteen?
Miehellä on välillä huono omatunto siitä, mitä aiheutti minulle. Minulla taas välillä ihan suunnaton ikävä häntä. Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan. Viime aikoina olen tuntenut itseni, huonoksi ihmiseksi, heikoksi. Kelpaanko enää kenellekään? Onko minussa jäljellä enää mitään hyvää? Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin nätistä, positiivisesti ajattelevasta ihmisestä on tullut ruma, katkera, ilkeä, pahansuopa. Toivon tälle naiselle pahaa, mutta ex-miestäni en osaa inhota täysin, koska rakastan häntä vieläkin.
En todellakaan halua olla tälläinen! En halua olla vihainen tai katkera. Haluan jättää nämä asiat menneisyyteen ja alkaa rakentaa uutta, parempaa ja valoisampaa tulevaisuutta itselleni. Mutta miten siinä onnistuu? Tällä hetkellä olen niin pihalla omasta elämästäni ja kaikesta. En osaa innostua ja ilostua mistään, tuntuu että en osaa edes nauraa. Minusta on tullut täysin epäsosiaalinen, koska ihmisten ympäröimänä alkaa ahdistamaan. Enkä jaksa enää kuormitaa läheisiäni tällä ongelmalla, koska he ovat saaneet kuulla siitä jo niin paljon. Aina samaa jauhava ihminen on raskasta ja tylsää seuraa.
Tuntuu, että kierrän vain kehää tässä samassa sopassa, missä olen ollut viimeiset neljä kuukautta.
Olkaa ihmiset niin ihania, kertokaa käytännön vinkkejä, miten tästä voi selvitä? Miten voin auttaa itseäni? Miten osaan päästää irti? Etenkin saman kokeneiden ihmisten ajatuksia kaipaan kovasti, koska te osaatte ymmärtää tilannettani paremmin. Miten te olette selvinneet ja saaneet taas kiinni elämän hyvistä puolista? Miten olette saaneet rakennettua luottamusta takaisin toisiin ihmisiin? Miten olette saaneet tunteenne tukahdutettua? En näe minulla ja exälläni enää yhteistä tulevaisuutta (luottamus, rehellisyys ym.ongelmat), mutta silti ikävöin hänen peräänsä. En halua rakastaa häntä enää. Enkä halua etenkään olla katkera ja vihainen. Haluaisin oikeasti osata antaa anteeksi hänelle. Jopa tälle uudelle naisellekin.
Mies on kuulemma rakastunut uuteen naiseensa, kuulemma heidän tapaamisensa ja yhteen päätymisensä on suorastaan kohtaloa. Miksi minun pitää kokea sitten heidän kohtalonsa takia niin paljon pahaa mieltä? Se nainen on vielä joutunut petetyksi edellisessä suhteessaan todella monta kertaa, joten tiesi miten ilkeästi minulle teki. Tiesi miten paljon pahaa mieltä tälläinen voi aiheuttaa, pilata jopa toisen elämän täysin. Oliko hän vain itsekäs ja halusi miehestäsi pelastajan, ihmisen jonka avulla pääsee pois huonosta suhteestaan? Vai pilata meidän ihan hyvä suhteen?
Miehellä on välillä huono omatunto siitä, mitä aiheutti minulle. Minulla taas välillä ihan suunnaton ikävä häntä. Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan. Viime aikoina olen tuntenut itseni, huonoksi ihmiseksi, heikoksi. Kelpaanko enää kenellekään? Onko minussa jäljellä enää mitään hyvää? Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin nätistä, positiivisesti ajattelevasta ihmisestä on tullut ruma, katkera, ilkeä, pahansuopa. Toivon tälle naiselle pahaa, mutta ex-miestäni en osaa inhota täysin, koska rakastan häntä vieläkin.
En todellakaan halua olla tälläinen! En halua olla vihainen tai katkera. Haluan jättää nämä asiat menneisyyteen ja alkaa rakentaa uutta, parempaa ja valoisampaa tulevaisuutta itselleni. Mutta miten siinä onnistuu? Tällä hetkellä olen niin pihalla omasta elämästäni ja kaikesta. En osaa innostua ja ilostua mistään, tuntuu että en osaa edes nauraa. Minusta on tullut täysin epäsosiaalinen, koska ihmisten ympäröimänä alkaa ahdistamaan. Enkä jaksa enää kuormitaa läheisiäni tällä ongelmalla, koska he ovat saaneet kuulla siitä jo niin paljon. Aina samaa jauhava ihminen on raskasta ja tylsää seuraa.
Tuntuu, että kierrän vain kehää tässä samassa sopassa, missä olen ollut viimeiset neljä kuukautta.
Olkaa ihmiset niin ihania, kertokaa käytännön vinkkejä, miten tästä voi selvitä? Miten voin auttaa itseäni? Miten osaan päästää irti? Etenkin saman kokeneiden ihmisten ajatuksia kaipaan kovasti, koska te osaatte ymmärtää tilannettani paremmin. Miten te olette selvinneet ja saaneet taas kiinni elämän hyvistä puolista? Miten olette saaneet rakennettua luottamusta takaisin toisiin ihmisiin? Miten olette saaneet tunteenne tukahdutettua? En näe minulla ja exälläni enää yhteistä tulevaisuutta (luottamus, rehellisyys ym.ongelmat), mutta silti ikävöin hänen peräänsä. En halua rakastaa häntä enää. Enkä halua etenkään olla katkera ja vihainen. Haluaisin oikeasti osata antaa anteeksi hänelle. Jopa tälle uudelle naisellekin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sinulta otettiin rakkaus pois kesken kaiken, kun et ollut valmistautunut siitä luopumaan. se tekee surulliseksi ja surutyö vie oman pitkän aikansa. Mies tuntee syyllisyyttä, siksi yrittää sysätä osan taakastaan sinun niskoillesi. Typerintä mitä mies voi tehdä, on kehua sinulle uutta naikkostaan. Yrittää näköjään selitellä miksi täysin alhainen teko oli sentään jonkun arvoista.
Käytännön vinkkejä? Ota paperia ja kynä ja mieti mitä kaikkea voit tehdä, mitä et koskaan tehnyt miehesi kanssa. Käy jossakin, tee jotakin, missä ei ole mitään muistoa teistä. Jokainen oma elämys eheyttää. Ei tarvitse olla mitään sen kummempaa kuin että käyt uimahallissa jos et suhteesi aikana yleensä käynyt uimassa. Koita keksiä sellaisia asioita terapiaksi. osta uusia värejä kotiin, ei tarvitse olla muuta kuin uusi kylpypyyhe tai lautanen tai liina, pikkuhiljaa sisustat mietä ulos kodista ja luot siitä paikan, missä jokainen tavara ja väri ei muistuta entisestä.
Varaa aika lääkäriin, tarvitse msennuslääkekuurin. Se ei muuta tosiasioita, mutta auttaa pärjäämään ja heittää takaisin oikeille raiteille.
LAKKAA PITÄMÄSTÄ YHTEYTTÄ MIEHEEN! Sun entinenhän on täysi paska! Kehuu sulle, miten hyvin uuden kanssa menee. Tekeekö välittävä ihminen niin? EI TEE! Minustakin sun pitäisi tilata aika lääkäriin ja käydä juttelemassa. Ensimmäinen ja tärkein askel on kuitenkin että lakkaat pitämästä yhteyttä tuohon mieheen, vaikka kuinka sattuisi ja tulisi heikkoja hetkiä. Itsellä olo parani välittömästi kun sain mielessäni asiat niille kuuluville urille. Tsemppiä!
Juu... En ymmärrä sitten yhtään sitä, että miksi exän kanssa pitää vielä viestitellä ja käydä kaiken maailman keskusteluja - mies on mennyt menojaan, elää täysillä uutta suhdetta ja ilmeisesti enemmän omaa pahaa omatuntoaan rauhoitellakseen kuin aloittajaa ajatellen pitää yhteyttä. Aloittaja vaikuttaa edelleen olevan jotenkin kuitenkin "liekanarussa" ja elävän sen varassa, mitä ex hänelle lätisee - miksi? Eiköhän pettäminen ole jo käsitelty ja kun ei exällä ole muuta sanottavaa kuin kehua uutta onneaan, mitä järkeä on pitää yhteyttä?!?!
Itse haluaisin todellakin päästää irti! Eikä yhteyden pitämisessä ole mitään järkeä. Tiedän sen itsekin ja olen yrittänyt kaikin keinoin tämän lopettaa, nyt mies on estolistallakin facebookissani, jotta ei voida siellä pitää minkäänlaista yhteyttä. Eli todellakin yritän kovasti!
Haluaisinkin vinkkejä kuinka jatkaa elämää, niitä pieniä asioita mikä saa elämääni taas jotain järkeä. Juuri tuollaista "Eteenpäin!" nimimerkin takana kirjoittelevan ihmisen mielipiteet ovat tulleet tutuksi monien ihmisten puheissa. Se on totta, että näin pitäisi tehdä, mutta se ei olekaan niin mustavalkoista kuin moni voisi luulla. Joten tämä "lopeta yhteydenpito ja jatka omaa elämääsi" kirjoittelu nyt ei tuo minulle ollenkaan parempaa oloa, vaan kaipaan lisää "MInäkin selvisin" -nimimerkin kirjoittamia käytännön pikkujuttuja, jotka voivat auttaa.
Tuota lääkäriin menoa ja masennuslääkkeiden syömisen aloittamista olen miettinyt viimepäivinä paljon. Onko kukaan kokeillut hypnoosia, reikihoitoa, luontaistuotteita tai jotain muuta, jonka avulla voisi ehkä saada pois tätä pahaa oloa sisältään? Tuo mielialalääkkeiden syönti on viimeinen vaihtoehtoni ja haluan vielä kokeilla muita keinoja ennen niitä.
Mutta et yritä tarpeeksi, koska pidät yhteyttä vielä! Pidät yhteyttä mieheen pelkästään sen takia, että uskottelet teidän jutusta tulevan jotain, mikä on itsepetosta. Laita puhelunesto puhelimeen, että et voi vastaanottaa hänen puheluja ja poistat hänen numeron sun puhelimesta. Siinä on käytännön neuvoja. Jos mies tulee käymään, niin et avaa ovea. Ja laitat sille nyt viestin, että et halua olla missään tekemisissä enää ja pyydät sen jättämään sut rauhaan. Vasta sitten sun paraneminen voi alkaa.
Ja suosittelen lämpimästi sinne lääkärin luokse menemistä. Jo pelkästään se, että saa puhua jonkun kanssa voi auttaa sua paljon eteenpäin.
Minä söin mielialalääkkeitä ja kävin psykiatrin juttusilla.
Itselläni ei ollut ihmissuhteeseen liittyvää kriisiä vaan esikoiseni kehitysvamma.
Olet kokenut ison mullistuksen. Ei siitä koituvaa pahaa oloa saa hetkessä päättymään, eikä siihen ole mitään hokkuspokkustemppua.
Yritä välttää keskustelua exäsi kanssa vaikka ymmärrettävää se tietysti on ettei se ole niin helppoa. Yritätäthän selvittää itsellesi myös miten tässä näin kävi. Inhimillistä myös, että itsetunto menee ihan nollille.
Tuossa avioeropalstalla oli vaimo lähti otsikolla -kirjoitus, nimimerkillä onnellinen mies. Siinä ilmeisesti lähempänä 50 vuotias mies kertoi tarinansa, että oli selvinnyt elämässä eteenpäin vaikka ero tulikin aikanaan vaimon ilmoituksesta ja uskottomuus siinä myös takana.
"eihän se hääviltä tuntunu ku vaimo alko pettää,mutta eihän minusta oo pakko tykätä." Tässä yksi mielestäni ihan kivasti kirjoitettu kommentti kyseiseltä kirjoittajalta. Ei tuollainen ajattelutapa varmaan heti nyt luonnistu, mutta ehkä vuodenkin päästä voi ajatella edes vähän samoin.
Tilaa psykiatrille aika, terveyskeskuslääkäreistä harvemmin löytyy sellaisia helmiä, että osaisivat määrätä oikeanlaisia mielialalääkkeitä. Lisäksi tarvitset keskusteluapua.
Usko pois, kun tästä kriisistä selviät, olet paljon vahvempi kuin ennen.
Näin se vaan menee vaikka et sitä nyt uskokaan, en minäkään silloin kun näin kaiken vain mustana.
Tsemppiä!
Mitä enemmän pidät etäisyyttä mieheen, niin sen etäisemmäksi hän sinulle muuttuu. Hivutustekniikalla eroon siis. Voi tulla välillä takapakkiakin, taisi nyt olla juuri sellainen päivä?
Kokeile luontaistuotteista vaikka mäkikuismaa, se alkaa vaikutttaa kahdessa viikossa mielialaa keventävästi.
Käy shiatsu-hieronnassa. Katso netistä missä sitä paikkakunnallasi tarjotaan. Se vaikuttaa puhdistavasti myös psyykkeeseen. Itse olin sellaisessa hieronnassa ja aloin jälkeenpäin itkeä ja tuntui että tuli myös henkisiä kuona-aineita ulos.
Ja ala lenkkeillä. Vaikka et jaksaisi juosta, niin hissuttele kävelyvauhtia puoli tuntia välillä kävellen, ihan vain jaksamisesi mukaan. Voit vaikka itkeä hölkätessä. Sitten kotiin lämpöiseen suloiseen suihkuun. Puolen tunnin kevyt hikiliikunta raittiissa ilmassa vastaa tunnetusti puolta tablettia masennuslääkettä. Keho nimittäin erittää omaa mielihyvähormonia mikä ajaa saman asian.
Mene kampaajalle, hierojalle tai muuhun itsesi hemmottelupaikkaan. Käy siellä missä tapaat muita ikäisiäsi ihmisiä joiden kanssa voit pitää yhteyttä. Älä kiemurtele itsesi ympärillä, ajattele muita ihmisiä ja heidän elämäänsä, kaikilla on aikoja jolloin on vaikeaa.
Hoida itseäsi, harrasta uusia asioita, huolehdi terveydestäsi ja jaksamisestasi. Mene lenkille se piristää. On monia tapoja joita voit alkaa tekemään ja katsoa kohti tulevaa. Jos mahdollista aloita vaikka opiskelut. Se vie ajatukset tähän hetkeen ja uusiin asioihin. Lukeminen kaiken kaikkiaan vie ajatuksesi muualle kuin menneeseen.
Älä jää kotiin nyhjäämään vaan liiku kaikkialla. Missä tahansa voi tulla vastaan odottamaton onni. Älä katso taaksesi, katso eteesi. Mikä tahansa sinua elämässä kiinnostaa mene sitä kohti. On se sitten harrastus tai työ tai uusi ihmissuhde. Aina kun yksi ovi sukeutuu, toinen avautuu. Jaksamista.
No ensinnäkin lakkaa puhumasta sen miehen kanssa.
Niinkuin monet on jo sulle sanoneet, niin älä pidä mieheen minkäänlaista yhteyttä. Ja kun kuitenkin pidät, niin älä itke, raivoa äläkä tenttaa miestä. Mun mielestä tuolla, että hän kertoo sulle kuinka hyvä uusi nainen on, hän yrittää kertoa sulle ettei entiseen ole paluuta. Sä vaan et halua sitä tajuta.
Hienoa, jos teille jäi hyviä muistoja yhteisestä elämästä. Ne on kuitenkin nyt vaan muistoja ja kokemuksia elämän varrelta. Suotta toista naista vihaat. Miehesi itse teki valinnan teidän kahden välillä. Hän valitsi pettämisen tien ennenkuin erosi susta. Ja se oli pas..kasti tehty sua kohtaan. Mietihän, ei mies ansaitse sun rakkautta. Jos rakastaa, ei petä.
Jos et halua ystävillesi asioista jutella niin hakeudu ihmeessä vaikkapa työterveyden kautta ammattilaisen juttusille. Sun ystävät on liian läheisiä. He eivät osaa nähdä asiaa muuta kuin sinun kannaltasi. Ulkopuolinen osaa. Eikä mielialalääkkeiden syöminen susta hullua tee, jos sitä pelkäät.
Exät on exiä yleensä varsin perustelluista syistä ja exinä saavat pysyäkin. Itse en näe minkään valtakunnan syytä pitää yhteyttä exiin ja elämä on näin ollen huomattavan yksinkertaista & helppoa =)
Älä peitä liikaa tunteitasi tyyliin "en halua olla katkera tai vihainen". HYVÄKSY se, että sulla on oikeus olla sekä katkera että vihainen tasan niin kauan kuin niitä tunteita riittää. Usko pois, ajan kanssa helpottaa. Olen kokenut itse saman, joten tiedän mistä puhun.
Toinen asia eli se, että haluaisit osata antaa anteeksi hänelle. Mielestäni olisi nyt parempi, ettet toistaiseksi edes mieti mitään anteeksiantojuttuja vaan keskityt omaan selviämiseesi. Miksi sen anteeksiannon pitäisi olla joku päämäärä? hyväksy sekin, että välttämättä et pysty antamaan anteeksi koskaan. Joskus ex-puoliso on satuttanut niin pahasti, ettei anteeksianto ole mahdollinen. Itse en ole antanut vuosikausienkaan jälkeen anteeksi ex-puolisolleni, mutta se ei silti haittaa, koska ajan kanssa suhtautuminen ex-puolisoon muuttuu vaan täysin välinpitämättömäksi.
KOmppaan myös täysin noita aikaisempia kirjoituksia: kaikki yhteydenpito pois (tai jos teillä on yhteisiä lapsia niin vain aivan välttämätön).
Pystyt kyllä rakentamaan luottamusta takaisin toisiin ihmisiin myöhemmin, mutta kyllähän tuollaisen kokemuksen jälkeen tulee varovaisemmaksi. Ei kuitenkaan kannattaisi tälläkään asialla tässä kriisivaiheessa vielä vaivata päätään.
niin, ja aikaa tuohon toipumiseen joudut luultavasti varaamaan ainakin kaksi vuotta. En halua masentaa mutta se vaan on fakta useimpien vastaavan kokeneiden kohdalla.
Nonni, ensimmäiseksi tarvitaan ISO päätös siitä, että mies on ENTINEN. Ei enempää eikä vähempää. Vain sinä voit päästää miehestä irti. Lopeta kehän kiertäminen ja tee se päätös tänään. Et ajattele miestä, etkä varsinkaan puhu miehestä.
Huomenna aloitat uuden elämän. Ensimmäiseksi aloitat panostamisen ulkonäköön. PInnallista tottakai, mutta mitä siitä. Kampaaja, kasvohoito tai ihan mitä vaan missä saat olla hemmoteltavana ja samalla kaunistautua.
Seuraavaksi kaivat lenkkarit kaapista ja lähdet lenkille. Kävelet tai juokset, sama se. Pää tyhjenee ummehtuneesta ilmasta. Kävelet tai juokset joka päivä, kunnes kaikki ummehtunut ilma on pois. Siinä vaiheessa lienet laihtunutkin.
Mene uimahalliin, ui itsesi uuvuksiin ja hikoile sisältäsi kaikki katkeruus ja rumuus. Muutut sisältä taas kauniiksi ihmiseksi.
Alat tekemään itsellesi hyvää, terveellistä ja kaunista ruokaa. Kaunista siksi, että sitä on kiva katsella. Värikkäitä tomaatteja, kauniita vihanneksia. Uhraat aikaa ruoanlaittoon, nauti siitä. Ei mitään leipäpullamössöä tai pastapaskaa. Salaattia, lihaa, juustoja. Hyvä ruoka on iso ilo.
Mene kirjastoon ja lainaa kirjoja kaikesta kauniista. Vaikkapa maisemista, päätä itsellesi matkakohde.
Siivoat kotisi. Siivoat kodistasi kaikki muistot miehestä. Kun olet siivonnut, ostat kotiisi jotain kaunista. Taas kerran: kaunista. Vaikka kukkakimpun pöydälle. Keitä itsellesi kahvit ja nautit palan tumman suklaata ja toteat itsellesi, että kyllä se tästä. Vielä on meressä kaloja.
Jos mies tosiaan kehuu uutta löytöään sulle, niin tuskin on onnellinen.Rakastuneen ihmisen ei tartte pahoittaa toisen mieltä noin.Tuollainen mies ei ole arvoisesi.Älä vaan itse muutu katkeraksi varattujen lumpuksi, vaan luota oikean onnen löytymiseen.
Toivottavasti uusi vuosi tuo kivoja asioita sinulle.Mäkin kävisin sinuna lääkärissä juttelemassa, että pääset pahimman uli.
Hei! Miksi olet niin vastaan mielialalääkkeitä, itse olen syönyt niitä muutaman kuukauden ja olen ihan yhtä normaali kuin ennenkin.Se ero vaan etten koko ajan itke katkerana, vihaa ja vietä unettomia öitä kun mies petti ja jätti toisen naisen takia. Se on niin rankkaa ensimmäinen puoli vuotta että suosittelen lääkkeitä, kun tunnut olevan herkkä ihminen. Sitten kun aikaa kuluu voi ne jättää pois. Kaikki neuvot mitä olet saanut ovat tosi hyviä, koita tehdä kaikkea vaikka haluaisit jäädä päiväksi suremaan peiton alle. Äläkä vielä mieti mitään uutta suhdetta, se tulee aikanaan, nyt olet ihan rikki ja kiinni entisessä. Minulla oli sama tilanne mutta kun lopulta ymmärtää todellisuuden, ETTÄ SE MIES ON JO KAUAN RAKASTANUT TOISTA? Sitten vasta alkaa hidas toipuminen.
Jaksamista sulle toivon!
Miehesi uusi nainen on koston kierteessä. Hän rikkoo nyt perheitä kostoksi, aina kun saa siihen tilaisuuden.
Ketjun aloittaja tässä kirjoittelee.
Nyt on viikko siitä kun lopetin kaiken yhteyden pitämisen ex-mieheen. Tällä hetkellä olo on kohtalainen. En ole itkenyt pariin päivää, enkä juuri ole miettinyt koko miestä. Minua on myös auttanut se, että aloitin työt uudessa työpaikassa. Pakko keskittyä työhön. :) Olen myös yrittänyt olla ihmisten kanssa tekemisissä enemmän ja keskittyä postiivisiin asioihin.
Kiitos kaikille vinkeistä. Ja ehkä sitä on nyt silmät avautuneet myös paremmin, että on todellakin parempi vain päästää irti kunnolla kaikesta vanhasta ja keskittyä tulevaan. Paljon parempaa sellaiseen. Kiitos myös niistä jämäköistä, suorista ajatuksistanne. Aluksi tuntuu tottakai pahalta lukea sellaista, mutta se nyt vain taitaa olla totuus tässä tilanteessa. Turha hempeily ei nyt auta.
Eli nyt vain koetetaan mennä päivä kerrallaan. Heikkoja hetkiä tulee jatkossakin ihan varmasti, mutta silloin täytyy vain käydä lukemassa teidän vinkkejä... Halauksia kaikille saman kokeneille!
Aika parantaa muuta lääkettä ei ole. Lopeta kaikki seurustelu miehen kanssa. Itse olin epätoivoinen jopa säälittävä. Roikuin miehessä. Kunnes pyykkisen työstämisen kautta opin päästämään irti. Nyt mies soittelee ja itkee ja suunnittelee yhteistä tulevaisuutta.
Konkreettisesti. Kun ahdistavat ajatukset ja syytökset tulevat mieleesi. Pohdi tunteita. Ne ovat vain tunteita. Niiden mukaan ei tarvitse mennä. Mieti tunnetta objektiivisesti.
Onkohan tämä nainen oikeasti yhtään sen erikoisempi kuin muutkaan? Älä tuhlaa ajatuksiasi pohtien asioita joille et mitään voi. Syytä et tule löytämään etkä saamaan.Mies valitsi hänet mutta sinulleki voi avautua jotain parempaa. Asiat eivät ole vaan mustaa tai vallkoista. Naisellakin on omat syynsä toimia kuten toimi. Katkeruus ja viha syövät vain sinua itseäsi.
En ota exää takaisin. En luota ihmisiin enkä odota elämältä ihmeitä. Mutta unelmoin ja menen kohti omia unelmiani.