Suomi voitti!

No ei kyllä tullut lähdettyä mihinkään, kun ei ollut sellaista fiilistä, eikä varmaan muutenkaan taida pelkkä nuorten mm-kulta innostaa suomalaisia samalla tavalla kun aikuisten arvokisojen maailmanmestaruus.

Lätkän seuraaminen on persujunttien juttuja.

Tokihan Suomi–Ruotsi-finaali katsottaisiin televisiosta, vaikka lajina olisi lampaan keritseminen ja sarjana yli 85-vuotiaat. Ja nyt kun kyse on vielä jääkiekosta ja tietyssä mielessä tulevaisuuden sellaisesta... Meillä on kasvamassa nuorten kiekkoilijoiden sukupolvi, jolle edes pelitapahtumia dominoiva Ruotsi ei ole henkinen peikko ja joka on murskannut Kanadan. Niinpä näillä kisoilla voi olla valtava henkinen arvo esimerkiksi vuoden 2018 ja 2022 talviolympialaisia ajatellen: moni näistä pelaajista meiltä ja muilta tulee siellä pelaamaan. (Toki näin nuorten kohdalla pitää muistaa, että moni näistä lupauksista tulee myös katoamaan kuvasta ja jäämään alaketjujen liigajyriksi, mutta tällä hetkellä jokaiselle heistä on taivas auki.)

Sarokselta huikeat kisat; 2000-luvun suomalainen maalivahtituotanto jatkuu laadukkaana. Teräväisen dominointi kapteenina oli upeaa katsottavaa, eikä välierän rankkarimaalin rystynosto ollut ainoa asia, joka toi mieleeni Mikko Koivun. Ja NHL-menoa jo syksyllä maistelemaan ehtinyt Ristolainen nousi haparointiensa jälkeen tärkeimmissä peleissä omalle tasolleen ja vielä vähän yli. Ennen kaikkea suoritus on uskomaton koko joukkueelta, kun kaksi ikäluokan parasta peluria (Barkov ja Määttä) vielä olivat isompien ympyröiden takia poissa ja Sami Kapasen poikakin loukkaantuneena sivussa! Toisaalta altavastaaja-asema ja tähtien puuttuminen tuntuu sopivan joukkueena pelaavalle Suomelle: viime vuonnahan mukana olivat Granlund, Pulkkinen ja moni muu iso nimi, ja nuo kisat "huipentuivat" siten karsintasarjaan.

Päävalmentaja Karri Kivelläkin hyvä putki menossa: ensin altavastaaja-Ässät SM-kultaan ja sitten vielä enemmän altavastaajana Leijona-junnut MM-kultaan. Harmi että Kari Jalonen ehdittiin jo kiinnittää miesten maajoukkueen seuraavaksi päävalmentajaksi, mutta eiköhän A-maajoukkueessakin nähdä vielä Kivi-kausi.

Olen sitten epäelitistinen persujuntti. Urheilun käsikirjoittamaton dramatiikka on silti jotakin sellaista, mistä nautin, ja sitä oli muutama tunti sitten melkoisesti tarjolla.

Elitisti kirjoitti:

Lätkän seuraaminen on persujunttien juttuja.

Eikä ole, sillä lätkää seurataan paljon myös ihan tavisduunareiden keskuudessa.

DarkFear kirjoitti:

Eikä ole, sillä lätkää seurataan paljon myös ihan tavisduunareiden keskuudessa.

Tavisduunarit on persujuntteja.

Hämärän rajoilta kirjoitti:

Tokihan Suomi–Ruotsi-finaali katsottaisiin televisiosta, vaikka lajina olisi lampaan keritseminen ja sarjana yli 85-vuotiaat. Ja nyt kun kyse on vielä jääkiekosta ja tietyssä mielessä tulevaisuuden sellaisesta... Meillä on kasvamassa nuorten kiekkoilijoiden sukupolvi, jolle edes pelitapahtumia dominoiva Ruotsi ei ole henkinen peikko ja joka on murskannut Kanadan. Niinpä näillä kisoilla voi olla valtava henkinen arvo esimerkiksi vuoden 2018 ja 2022 talviolympialaisia ajatellen: moni näistä pelaajista meiltä ja muilta tulee siellä pelaamaan. (Toki näin nuorten kohdalla pitää muistaa, että moni näistä lupauksista tulee myös katoamaan kuvasta ja jäämään alaketjujen liigajyriksi, mutta tällä hetkellä jokaiselle heistä on taivas auki.)

Sarokselta huikeat kisat; 2000-luvun suomalainen maalivahtituotanto jatkuu laadukkaana. Teräväisen dominointi kapteenina oli upeaa katsottavaa, eikä välierän rankkarimaalin rystynosto ollut ainoa asia, joka toi mieleeni Mikko Koivun. Ja NHL-menoa jo syksyllä maistelemaan ehtinyt Ristolainen nousi haparointiensa jälkeen tärkeimmissä peleissä omalle tasolleen ja vielä vähän yli. Ennen kaikkea suoritus on uskomaton koko joukkueelta, kun kaksi ikäluokan parasta peluria (Barkov ja Määttä) vielä olivat isompien ympyröiden takia poissa ja Sami Kapasen poikakin loukkaantuneena sivussa! Toisaalta altavastaaja-asema ja tähtien puuttuminen tuntuu sopivan joukkueena pelaavalle Suomelle: viime vuonnahan mukana olivat Granlund, Pulkkinen ja moni muu iso nimi, ja nuo kisat "huipentuivat" siten karsintasarjaan.

Päävalmentaja Karri Kivelläkin hyvä putki menossa: ensin altavastaaja-Ässät SM-kultaan ja sitten vielä enemmän altavastaajana Leijona-junnut MM-kultaan. Harmi että Kari Jalonen ehdittiin jo kiinnittää miesten maajoukkueen seuraavaksi päävalmentajaksi, mutta eiköhän A-maajoukkueessakin nähdä vielä Kivi-kausi.

Olen sitten epäelitistinen persujuntti. Urheilun käsikirjoittamaton dramatiikka on silti jotakin sellaista, mistä nautin, ja sitä oli muutama tunti sitten melkoisesti tarjolla.

Lue lisää

Hienoa kun joku viitsii kommentoida kunnolla päivän ykkösaihetta.

Saros pelasi kyllä maalissa hyvin ja oli tänäänkin paljon varmempi kun mitä Ruotsin veskari. Pahalta kyllä näytti matsi koko ajan Suomen kannalta, kun yhtä maalia pelattiin ja tuomarit antoivat jäähyjä suomalaispelaajille ihan turhan takia.

Täytyy sanoa, että hieman oli Suomella oli kyllä tänään myös hieman tuuria mukana, sillä ruotsilla oli todellakin paikkansa ratkaista peli jo varsinaisella peliajalla tai viimeistään jatkoajan alussa.

Elitisti kirjoitti:

Tavisduunarit on persujuntteja.

No ei kyllä ole. Ehkä tosin jotkut elitistikokoomuslaiset pitävät kaikkia lähiöissä asuvia tavallisia duunareita persujuntteina, riippumatta ollenkaan heidän poliittisesta taustasta. Itse äänestän vihreitä tai vasemmistopuolueita.

DarkFear kirjoitti:

Hienoa kun joku viitsii kommentoida kunnolla päivän ykkösaihetta.

Saros pelasi kyllä maalissa hyvin ja oli tänäänkin paljon varmempi kun mitä Ruotsin veskari. Pahalta kyllä näytti matsi koko ajan Suomen kannalta, kun yhtä maalia pelattiin ja tuomarit antoivat jäähyjä suomalaispelaajille ihan turhan takia.

Täytyy sanoa, että hieman oli Suomella oli kyllä tänään myös hieman tuuria mukana, sillä ruotsilla oli todellakin paikkansa ratkaista peli jo varsinaisella peliajalla tai viimeistään jatkoajan alussa.

Lue lisää

Tasaväkisissä otteluissa voittavalla joukkueella on ja pitääkin olla aina vähän tuuria, ja nämä pienet asiat juuri luovat tuota mainitsemaani dramatiikkaa: voitto tai tappio voivat olla milleistä tai sekunnin sadasosista kiinni, yksi pieni virhe (joko pelaajalta tai tuomarilta) voi kääntää koko ottelun ja niin edelleen.

Eihän urheilussa mitään mielenkiintoista tai seuraamisen arvoista olisikaan, jos ennakkosuosikki voittaisi aina. Siitä ei syntyisi hyvää TARINAA, ja onnistunut urheilutapahtuma on ennen kaikkea narratiivi: kertomus altavastaajan noususta, veteraanin viimeisestä paluusta, odotukset ylittävästä tulokkaasta, pettymyksistä ja petoksista... Näitä tarinoita ja näistä tarinoista me elämme, ja urheilu on yksi tapa muiden joukossa tuottaa tällaisia kertomuksia. Ei välttämättä tavoista paras – jos erilaisia tapoja nyt keskenään edes voi verrata – mutta ei myöskään elitistisen väheksymisen aihe. Että tietäkääkin se!

Hämärän rajoilta kirjoitti:

Tasaväkisissä otteluissa voittavalla joukkueella on ja pitääkin olla aina vähän tuuria, ja nämä pienet asiat juuri luovat tuota mainitsemaani dramatiikkaa: voitto tai tappio voivat olla milleistä tai sekunnin sadasosista kiinni, yksi pieni virhe (joko pelaajalta tai tuomarilta) voi kääntää koko ottelun ja niin edelleen.

Eihän urheilussa mitään mielenkiintoista tai seuraamisen arvoista olisikaan, jos ennakkosuosikki voittaisi aina. Siitä ei syntyisi hyvää TARINAA, ja onnistunut urheilutapahtuma on ennen kaikkea narratiivi: kertomus altavastaajan noususta, veteraanin viimeisestä paluusta, odotukset ylittävästä tulokkaasta, pettymyksistä ja petoksista... Näitä tarinoita ja näistä tarinoista me elämme, ja urheilu on yksi tapa muiden joukossa tuottaa tällaisia kertomuksia. Ei välttämättä tavoista paras – jos erilaisia tapoja nyt keskenään edes voi verrata – mutta ei myöskään elitistisen väheksymisen aihe. Että tietäkääkin se!

Lue lisää

No se on totta. Usein ne pienet virheet voivat ratkaista näitä tärkeitä otteluita.

Onneksi Suomi kesti alivoimat, sillä olisi ollut vieläkin harmillisempaa, jos peli olisi ratkennut johonkin tuomarimokaan. Jatkoajalla Suomella oli aivan huippupaikka maalintekoon ja siitä olisi voinut jo ratkaista ottelun. Lisäksi yhdessä vaiheessa Ruotsin veskari meinasi mokata maalin takana harhaillessa ja siinä olisi ollut myös suomelle huippupaikka maalintekoon.

Olisi jälkeenpäin kyllä mietityttänyt kovasti tollaisten paikkojen hukkaaminen, jos tämä peli olisikin hävitty.

Hämärän rajoilta kirjoitti:

Tasaväkisissä otteluissa voittavalla joukkueella on ja pitääkin olla aina vähän tuuria, ja nämä pienet asiat juuri luovat tuota mainitsemaani dramatiikkaa: voitto tai tappio voivat olla milleistä tai sekunnin sadasosista kiinni, yksi pieni virhe (joko pelaajalta tai tuomarilta) voi kääntää koko ottelun ja niin edelleen.

Eihän urheilussa mitään mielenkiintoista tai seuraamisen arvoista olisikaan, jos ennakkosuosikki voittaisi aina. Siitä ei syntyisi hyvää TARINAA, ja onnistunut urheilutapahtuma on ennen kaikkea narratiivi: kertomus altavastaajan noususta, veteraanin viimeisestä paluusta, odotukset ylittävästä tulokkaasta, pettymyksistä ja petoksista... Näitä tarinoita ja näistä tarinoista me elämme, ja urheilu on yksi tapa muiden joukossa tuottaa tällaisia kertomuksia. Ei välttämättä tavoista paras – jos erilaisia tapoja nyt keskenään edes voi verrata – mutta ei myöskään elitistisen väheksymisen aihe. Että tietäkääkin se!

Lue lisää

Hei neropatti, tuu suoltamaan tuota paskaa mulle Jokipoikien matsissa niin saat kuonoosi!!