Ihmiset jotka olette pettäneet puolisoanne, mitä neuvoja antaisitte niille petetyille, jotta pettämistä ei pääsisi tapahtumaan? Rakastava, arvostava parisuhde on jo itsestään selvyys. Mutta onko jotain käytännönläheisempää neuvoa mitä parisuhteissanne puuttui tai ei puuttunut? Mikä johti kaikkeen salailuun ja peittelyyn?
Ja tärkein kysymys: Mitä puolisonne olisi pitänyt tehdä, jotta salasuhdetta ei olisi syntynyt?
Väite, että onnellisessa parisuhteessa ei petetä, ei pidä mielestäni paikkaansa. Kokenut senkin. (Oli; rakkautta, seksiä, yhteistä ja omaa aikaa, yhteiset arvot ja kiinnostuksen kohteet, työtä, lapset, terveyttä=PARISUHDE) Onko se vaan yksinkertaisesti niin että joillekin ei vaan mikään riitä?
Ja tärkein kysymys: Mitä puolisonne olisi pitänyt tehdä, jotta salasuhdetta ei olisi syntynyt?
Väite, että onnellisessa parisuhteessa ei petetä, ei pidä mielestäni paikkaansa. Kokenut senkin. (Oli; rakkautta, seksiä, yhteistä ja omaa aikaa, yhteiset arvot ja kiinnostuksen kohteet, työtä, lapset, terveyttä=PARISUHDE) Onko se vaan yksinkertaisesti niin että joillekin ei vaan mikään riitä?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ei ollut onnellinen parisuhde. En tuntenut vastarakkautta, vaikka mies sanoi rakastavansa. En kokenut, että puoliso olisi ollut omistautunut suhteellemme, hän oli hyvin itsenäinen ja itsekäs. Sain tarvitsemaani huomiota muualta.
" En kokenut, että puoliso olisi ollut omistautunut suhteellemme,"
Mitä sinä teit suhteesi hyväksi?
"Sain tarvitsemaani huomiota muualta. "
Miksi et eronnut ensin!?
Vaimon mielestä oli onnellinen parisuhde samaan tyyliin kuin mitä kirjoitat. Siis hänen mielestään oli. Seksi oli velvollisuus, vilkuili kelloradion numeroita odottaen, että tilanne on ohi, ei puhettakaan, että olisi näyttänyt haluavansa minua. No, mitä sitä sitten näyttääkään, kun ei halua. Rakkaus... Sitäkin olis kiva saadakin eikä vain antaa. Kun otin asioita puheeksi, valitin kuulemma turhaan, koska meillä oli kaikki hyvin ja piste. Ja ennen kuin alkaa pommitus siitä, mitä minä muka tein parisuhteen hyväksi, niin kyllä katson tehneeni oman osuuteni ja kerroin / ideoin, mitä muutakin voitaisiin tehdä, että parisuhde paranisi, mutta kun ei, niin ei.
Mitä minä ketään neuvomaan, kun ei itse kerran halunnut edes yrittää nähdä asioita muuten kuin omalta kannaltaan.
Ihan kuin itse olisin kirjoittanut tekstisi, mutta naisena. Munkin miehen mielestä meillä oli kaikki hyvin. Mun mielestä ei, rakkaus puuttui. Eron jälkeen hänkin totesi, ettei ole rakastanut mua koskaan. Oli mun kanssa pelkästään lapsien takia.
Ja kaikkeni tein. Puhuin ja ehdotin parannuksia. Yritin muuttaa itseäni ja asenteitani. Hetkeksi parantui, kahden viikon jälkeen oltiin taas puhumattomuuden tilanteessa.
Kävin vieraissa ja en ole ylpeä itsestäni. Tietenkin tiedän, ettei ongelmia ratkaista pettämällä ja että suurin ongelma oli mun pään sisässä. Mutta salasuhdetta en kuitenkaan kadu. Se sai mut lopullisesti tajuamaan, että meidän liitto ei tule toimimaan ikinä.
Ap:lle haluaisin sanoa, että oletko varma miehesi kokevan liiton niin hyväksi kuin sä koet sen? Oletteko puhuneet asiasta? Oletko kuunnellut, mitä hän koettaa sinulle sanoa? Mun mielestä hyvissäkin avioliitoissa voi olla pettämistä. Mitä olen miesten puheita kuunnellut, niin muutama on sanonut elävänsä hyvässä liitossa, rakastavansa vaimoaan. Mutta vieraissa juostaan, koska naiset vaan on niin vastustamattomia.
"katson tehneeni oman osuuteni ja kerroin / ideoin, mitä muutakin voitaisiin tehdä, että parisuhde paranisi, mutta kun ei, niin ei."
Miksi et siis eronnut?
"Mitä minä ketään neuvomaan, kun ei itse kerran halunnut edes yrittää nähdä asioita muuten kuin omalta kannaltaan. "
Just joo. Eipä kuulosta sellaiselta asenteelta, että olisit kuitenkaan kovin innokas itse ottamaan vastuuta.
"Tietenkin tiedän, ettei ongelmia ratkaista pettämällä ja että suurin ongelma oli mun pään sisässä."
Miksi sitten petit?
"Mutta salasuhdetta en kuitenkaan kadu. Se sai mut lopullisesti tajuamaan, että meidän liitto ei tule toimimaan ikinä."
Siinä tapauksessa olet todella hölmö. Vai että vasta vieraiss käyminen sai tajuamaan.... hohhoijaa...
"Mutta vieraissa juostaan, koska naiset vaan on niin vastustamattomia. "
Höpö höpö. Vieraissa juostaan kun ei ole selkärankaa. Sen tilalla on pohjaton ja hallitsematon hedonistinen itsekkyys.
"Miksi et siis eronnut?"
Pikkuhiljaa sisällä kaihertava ikävä tunne siitä, että voisiko jotain muutakin olla ei ole varovaiselle ihmiselle mikään erityinen "ponnistuslauta" eroon. Kun vaimo sanoi, että kaikki on ok, uskoin taas hetken... Ja sitten uuden hetken näin olevan. Perheenä elimme hyvää ja tasaista elämää - tunsin pahaa omaatuntoa noista ajatuksistani, että haluaisin muutosta.
Jaa? Itse TIEDÄN tehneeni sen, mitä pystyin aiemman parisuhteeni eteen. Yksin ei kahden ihmisen puolesta toimimatonta suhdetta pysty parantamaan.
No, aivan sama, mitä sanon, pettäjäpas-ka-han minä lopulta olin liiton viime metreillä, vaikka aiemmin olisin ollut sädekehää vaille enkeli....
Mies petti ensin. Siinä syy.
Tylsä, iloton ja kaavoihin kangiistunut seksi. En tuntenut itseäni haluttavaksi. Seuraa sain kodin ulkopuolelta helposti ilman vaivannäköä ja tilaisuudet teki varkaan. Jäin kiinni. Siitä parin vuoden kriisi avioelämään. Emme eronneet. Nyt avioelämä tasaista mutta seksi mielikuvituksetonta pakkopullaa. Olen salaseksisuhteessa mutta nyt osaan olla varovaisempi etten kärähdä. Syy on vain ja ainoastaan tylsä avioseksi eikä vaimoa kiinnosta keskustella asiasta joten parturissa käyntien lisäksi käyn myös yhden tutun kanssa seksiretkillä harvakseltaan mutta säännöllisesti.
...näissä on syynä että pettäjä on vaatimuksissaan itsekäs jolle mikään ei riitä. Hän ei tee itse paljonkaan parisuhteen hyväksi mutta odottaa toiselta huomiota.
Parisuhde voi onnistua, jos muistetaan että se on molemmin puolin toisen ja yleensäkin perheenjäsenten huomioimista. Ei vain silloin kun mielessä on seksi, vaan jokapäiväisessä arkielämässä olisi säilytettävä puolison arvostus.
Tylsyyteen piste kanssa samoilla linjoilla.
Eli suurin syy pettämiseen on liian tuttu ja kaavoihin kangistunut seksi kotona. Lisäksi sitä on liian vähän. Olen siis nainen.
Ehkä myös yleisesti läheisyyttä on liian vähän, mutta sille voisin itsekin tehdä jotain kun taas seksistä on puhuttu vuosia. Mieheni ei ole niin seksuaalinen, joten toteutan sitä puolta muualla.
"Eli suurin syy pettämiseen on liian tuttu ja kaavoihin kangistunut seksi kotona. Lisäksi sitä on liian vähän."
No tuo ei ole syy pettää, vaan syy katsoapeiliin:
- Miksi minä en enää innosta toista, mitä tekisin, että hän taas haluaisi
- Mitä MINÄ voisin tehdä piristääkseni seksielämäämme
Höpö höpö! Jos itse on aina se, joka tekee aloitteen seksiin ja mies yhdeksän kertaa kymmenestä sanoo, ettei nyt huvita, niin kyllä se on hänellä peiliin katsomisen paikka eikä minulla.
Halu seksiin on jokaisen omien korvien välissä. Lisäksi, jos kumppanisi käytöksessä ja asenteessa sinua kohtaan on jotain pielessä, et halua seksiä hänen kanssaan. Näin se vaan menee.
Mun mielestä on älytön ajatus, että ihmisen pitäisi omistautua suhteelle.
Taidot, asioiden tekeminen, itsensä kunnossa pitäminen, lasten kasvattaminen. Niille pitää OMISTAUTUA, mutta suhde pitäisi olla viihdettä, ystävyyttä, ja turvaa, arkielämää. Joku jonka puoleen kääntyä ja joku jolta saa seksiä.
Mun mielestä suurin pettämisen syy on ainakin se, että toiselle tulee siit parisuhteesta tavallaan henki ja elämä. Aletaan tehdä laskelmia, että minkä perusteella milloinkin tuo toinen nyt omistautuu minulle tarpeeksi tai liian vähän (tai siis omistautuu tälle MEIDÄN suhteelle- siinähän tarkoitetaa kuitenkin itseä, ettei se oma panos menisi "hukkaan") Se alkaa ahdistaa, ja pian huomaa että kerran tää on näin raskasta työtä pitää toinen ihminen tyytyväisenä, niin miksi ei samalla pitäisi vähän isompia tissejä tai isompaa kullia tai paremmannäköistä ja rikkaampaa henkilöä tyytyväisenä, kerran se kuitenkin on se pää työ mille ihmisen pitää antautua ja tehdä TÖITÄ.
Mun mielestä töissä käydään siksi että saa palkan ja plussaa on aina jos pitää työstään. Jos ei pidä, ja parempi työpaikka tarjoutuu, niin loparien otto on suuri riski, ja täytyy mieluummin tehdä pari kuutamo keikkaa ennen päätöksentekoa.
Eli jos suhde alkaa tuntua työltä, käytetään paljon sanoja kuin "työskentely" "vaivannäkö parisuhteen eteen" "olet laimin lyönyt minua" "unohdit synttärini, koska et omistaudu suhteelle" nin on pettämisriski.
Samoin pettämään ajautuu ihmiset, jotka vaatii että suhde on työläs ja vakava. Kun he ei saa mitä haluaa, he alkaa etsiä sitä muualta.
Mutta he haluavat väärää asiaa. He haluavat liian vakavaa ja työlästä suhdetta, johon toinen ei suostu.
Katse peiliin nimerkille
On keskusteltu kotona ja käyty terapiassa...saldona nolla muutosta tuolla saralla. Kaikki on kokeltu, myös muutokset omassa käytöksessä.
Vuosien jälkeen totesin, ettei ihmistä voi muuttaa ja ahdistavaa jos toinen painostaa, kun toisella ei ole kiinnostusta asiaan.
Toinen mielipide tähän samaan asiaan:
Tuo mitä levitellään jatkuvasti, että mies vaatii parempaa seksiä kotona tai sitten on pettämisen uhka.
Nainen kun nainen yrittää tussu ojossa miestä miellyttää, varmaan osa ihan tosissaan.
Nainen ostaa hepeneitä kaupasta, voitelee itseään ja lukee oppaita parempaan seksiin, yrittää tosissaan.
Seksinjälkeen mies vaan kokee edelleen tyhjyyttä, ja ensikerralla pitäisi olla taas jotain erilaista- TAI mies mielessään jo uhkaa lähteä vieraisiin.
Mitä hittoa semmoinenkin on olevinaan.
Naiset ihan turhaa näkee vaivaa. Naisen tulisi miellyttää ennen kaikkea itseään. Jos mies jää vähänkin pettämisestä kiinni, tulee miettiä mitä itse haluan. Minkälaisen hunksin otan sänkyyni, kun sattuu huvittamaan.
mies jos on kyllästyäkseen, on sama mitä nainen tekee. KAIKKI miehet jotka pettää, haukkuu aina sen entisen seksikumppaninsa. Sillätavoin saa parempaa seksiä, kun naisen itseluottamus nousee. Nainen uskoo olevansa "parempi" kuin tuo toinen nainen joka jäi ilman miestä. Samalla luodaan myös paineet: jos ei taso pysy yllä jokainen sänkykerta, niin mies lähtee taas vieraisiin kostoksi.
miehet uhkailevat naista epäsuorasti tällä. kertovat miten lahna se entinen kumppani on ollut, niin uusi ei kuunaan uskalla varmasti esiintyä alasti ilman asianmukaisia hepeneitä, ja suostuu mukisematta miehen pervoiluihin kuten nussia likaisissa yleisissä vessoissa, julkisilla paikoilla, autossa yms.. mies saa naisesta ilmaisen huo*an. kaikki mitä nainen ei luonnostaan miellyttäisi tehdä, niin hän suostuu koska pelkää että muuten käy kuten miehen entiselle tai vaimolle, että mies lähtee vieraisiin kun ei ole tarpeeksi vaihtelua.
Jos niiltä miehiltä kysyisi, kenen kanssa jokainen nainen on ollut, heidän yhteenlasketusta kumppanimäärästään muka yksikään ei ole osannut sängyssä MITÄÄN, kaikki naiset on vaan lahnoja.
Kuka tämän enää uskoo:)
Tottakai mies ei kehu entisiä naisiaan turhaan, eihän siitäkään mitään tulisi.
Mutta varsinkin pettäjien on helppo perustella, että johtuu lahnasta naisesta siksi petin.
Ja monestiko mies itse keksii jotain uutta sängyssä. Ei ikinä. Mies ei uskalla ehdottaa mitään, väittää että se on naisen syy.
Enpä usko. Päin vastoin, nainen tosiaan tekee kaikkensa koska tietää, että mies joka ei saa "tarpeeksi vaihtelua" lähtee vieraisiin.
En usko että on enää nin tyhmää naistakaan olemassa, joka ei tätä uhkausta olisi koskaan kuullut.
Jos mies ei saa kiristetty naiselta erilaisia temppuja sängyssä, hän lähtee marttyyrina vieraisiin.
Uhkaa sitä vierastakin naista, että siksi olen tässä, koska se toinen nainen ei osaa tarpeeksi.
Tämä on aina mielenkiintoinen ja tunteita herättävä aihe. Keskustelu asiallisella pohjalla näyttää olevan vaikeaa, koska pettäminen herättää monessa niin paljon pelkoja. Pelkojen käsittelyyn kuitenkin pitäisi löytää muita kanavia kuin muiden ihmisten ratkaisujen tuomitseminen.
Nykymaailma on parisuhteen kannalta hirveän haastava paikka. Toisaalta nykymaailmassa edellytetään yksilönvapautta, arvostetaan kovia arvoja, itsekkyyttä, tehokkuutta. Korostetaan, miten jokaisella pitäisi olla mahdollisuus toteuttaa itseään ja seksuaalisuuttaan ja annetaan toisille neuvoja hyvinkin vähäisin perustein, että jätä kumppani.
Toisaalta sitten taas parisuhteilta odotetaan kuitenkin ihan perinteisiä juttuja. Valojen vannomisen jälkeen pitäisi kyetä ennustamaan elämänsä vuosikymmeniksi eteenpäin ja tyytyä elämään sitä elämää, mihin kumppanin kanssa päädytään. Vaikka toisaalta korostetaan, miten ihmisen pitäisi hakea tyydytystä omaan elämäänsä, oletetaan samalla, että parisuhteen eteen pitäisi tehdä töitä.
Mitä sitten, kun intressit eivät kohtaa lainkaan? Mitä sitten, kun toisella kumppaneista on päivittäinen seksintarve, ja toinen voisi elää kokonaan ilman seksiä? Vaikka tarkoitus ei ole asetella sukupuolten välisiä eroja kynnyskysymykseksi ja alleviivattavaksi asiaksi, niin ihan biologisten seikkojen perusteella usein nämä asiat menevät sen tavallisen kaavan mukaan: mies haluaa, nainen ei halua.
Ikävän usein parisuhteessa juuri naisen tarpeet sanelevat koko kuvion. Kun naista ei kiinnosta seksi, seksiä ei harrasteta. Kun nainen tekee seksin suhteen kompromissin, akti on pikainen ja tylsistynyt, naisen mielestä lahnamainen antautuminen on riittävä asia tyydyttämään miehen seksintarpeen. Läheisyys kuolee helposti, jos aletaan pelkäämään, että toinen odottaa läheisyyden menevän pitemmälle. Tai toiselle läheisyydestä tulee painajainen, koska se herättää halut, muttei johda pitemmälle.
Ikävä kyllä naiset odottavat parisuhteelta tasa-arvoa, mutta kykenevät siihen harvoin itse. Kompromissien tekeminen ei ole aitoa kompromissien tekemistä, toisen tarpeiden arvostamista ja kunnioittamista. Luetaan joku artikkeli parisuhteen vaalimisesta, ja sen jälkeen saadaan kimmoke vähän yrittää, ja yritys lopahtaa yhtä nopeasti kuin kanan lento. Asioita ei oikeasti mietitä, niiden syihin ei paneuduta, ja nimenomaan oman toiminnan ja osuuden rehelliseen arviointiin ei kyetä. Moni avioliitto olisi pelastettavissa, jos marttyyrirooleista luovuttaisiin ja omaa toimintaa kyettäisiin arvioimaan aidosti.
Jatkan tekstiä osassa 2.
Jatkoa, osa 2.
Moni ihminen näkee oman toimintansa huomattavasti ihanteellisempana kuin mitä se todellisuudessa on. Tunnen naisen, joka on aidosti ylpeä siitä, että heidän parisuhteessaan on seksiä noin kaksi kertaa vuodessa. Hänen mielestään sen on riitettävä. Tunnen myös pariskunnan miehen, joka on vuosikausia kestänyt tilannetta, vaikka on seksuaalisesti erittäin viriili. Näistä asioista on voitu molempien kanssa keskustella. Minun mielestäni tuossa asetelmassa ei ole mitään järkeä. Kuinka paljon toista voi halveksia riistämällä häneltä perustarpeen?
Mutta se, mikä ihmetyttää kaikkein eniten on hirvittävän suuri ongelma pettämisestä. Tuntuu, että pettäminen on maailman suuri ja hirvittävin synti, minkä toiselle voi tehdä. Minä olen yrittänyt ajatella asiaa kaikilta kanteilta, mutta en voi millään muotoa nähdä sitä kuolemansyntinä, enkä edes tiedä, miten seksiakti toisen ihmisen kanssa voisi olla perimmäinen petos parisuhteessa.
Minun mielestäni huomattavasti isompi asia on toiseen ihmiseen sitoutuminen. Jos jätät puolisosi ilman seksiä ja halveksit hänen tarpeitaan, kuinka voit väittää hänen pettävän sinua, jos hän purkaa fyysisen tarpeensa jonkun muun ihmisen kanssa? Kaikille ihmisille seksuaalisen paineen purku ei edellytä henkistä yhteyttä, rakastamista tai parisuhdetta. Minun mielestäni kuviossa on paljon pahempi petos se, että oman puolison tarpeet vähätellään maan rakoon. Se ei ole pinnallista toimintaa, se on koko kumppanuuden perustan rikkomista.
Se, että puoliso jää kiinni seksin harrastamisesta toisen ihmisen kanssa tuntuu monelle tarkoittavan joko ehdotonta eroa tai sitten vuosikausien mökötystä ja mykkäkoulua ja asian jatkuvaa kostamista sen sijaan, että asia koettaisiin kasvun paikkana, parisuhteen karikkona, josta on mahdollista lähteä rakentamaan jotain uutta, paljon kestävämpää ja syvempää yhteyttä. Se on ehkä ehdottomuutta, ehkä valheellista moraalisuutta - mutta minä kutsun sitä ihan puhtaaksi tyhmyydeksi ja kyvyttömyydeksi luodata asioita syvemmältä.
Pettäjän rooli on raskas - siinä olet aina se kivitettävä osapuoli, vaikka lähtökohdat olisivat mitkä. Vaikka tekisit tekosi siksi, että haluaisit parisuhteen säilyvän jatkuvasta laiminlyönnistä riippumatta. Usein pettämisepisodista tulee marttyyrikruunun kiillotuskeino - se jaetaan ystävien ja tuttujen kera, siitä valitetaan nettipalstoille, pettäjä halutaan kivitettäväksi aukiolle, jossa petetty on ensimmäinen kiven heittäjä, ja muut auliisti seuraavat perässä.
Ilmiö on sama kuin se, että eläinlaumassa haavoittuneen kimppuun käydään joukolla. Tai kanalaumassa nokitaan heikommalta silmät päästä.
Kysymykseen pettäjältä petetylle: molemmissa rooleissa olen ollut. Yksikään ratkaisu ei ole ollut helppo, eikä ole tullut pinnallisesta seikkailuhalusta tai jännityksen hakemisesta kenenkään kohdalla. Kyseessä on ollut kaikissa tilanteissa epätoivoinen yritys säilyttää merkittävä osa itsestään.
Minun mielestäni tärkein asia uskottomuustilanteissa on se, että asiat käydään raa'asti läpi, kaivetaan kivet ja kannotkin ylös, eikä jätetä mitään sanomatta ja käsittelemättä. Tunteita saa ja pitää olla, niitä täytyy pystyä käsittelemään. Mutta täytyy myös kyetä ankaraan rehellisyyteen itseä kohtaan. On pystyttävä kuuntelemaan, mitkä ovat olleet toisen motiivit, mitä hän ajattelee.
Ehdottomuus kannattaa heittää romukoppaan, nämä ovat ihan normaaleja tilanteita ihmisen elämässä. Kiusauksia tulee ja niihin joskus langetaan - kukaan meistä ei ole täydellinen, eikä selviydy elämästään ilman polvia ja kantapäitä ruvella. Mustavalkoisuus ja ehdottomat käsitykset elämisen perimmäisistä totuuksista kuuluvat kasvavan lapsen ja nuoren elämään, sillä ne auttavat rakentamaan maailmankuvaa. Aikuisen ihmisen tulee kuitenkin kyetä avoimeen ja rehelliseen syiden ja seurausten tarkasteluun, täytyy pystyä asettumaan toisen ihmisen asemaan ja vaikka ei hyväksyisi toisen tapoja toimia, on kyettävä yrittämään ymmärtää niitä sen ihmisen osalta. Nykyajan ihmiset ovat jotenkin ällistyttävän herkkänahkaisia ja kyvyttömiä ottamaan asioita asioina.
Parisuhde on ikuista kasvamista ja luovimista karikoissa. Joskus kolahtaa, mutta ne elämänmittaiset rakkaustarinat ovat niiitä, joissa yhteinen paatti saadaan telakalle ja se korjataan yhdessä, yhteisestä halusta. Jossain vaiheessa tällaista suhdetta ollaan tilanteessa, jossa seksi toisen ihmisen kanssa on hyvin mitätön sattumus elämän aallokoissa.
"Ikävän usein parisuhteessa juuri naisen tarpeet sanelevat koko kuvion"
Siis naisen seksitarpeet? Naisella on muitakin tarpeita kuin seksi. Tai ainakin minulla on. Parisuhteessa seksi on hyvin tärkeä asia, mutta tärkeitä asioita on paljon muitakin. Loppupeleissä ei paljon auta, jos seksi parisuhteessa sujuu, vaikka kaikki muu pahasti tökkii.
Omassa ex-liitossani se olin nimenomaan minä, joka tein kaiken, otin kaiken huomioon, ajattelin nimenomaan kaikkien muiden parasta (=väärin, liian kilttiä). Yritin toki kaikkeni, että olisin saanut liiton toimimaan, muttei se yksin onnistunut :O. Exälle kun riitti mainiosti, että tein kaiken, palvelin, toin rahaa kotiin ja maksoin laskut, pidin myös seksistä.
Ootko koskaan yrittänyt nu**ia silloin, kun ihan oikeasti ei tee mieli.
Se vasta läheisyyden tappaakin, jos jokin!
Ja miksi kaikkien pitäisi varsinkin naisten, olla pornoakrobaatti miehelle, hyvin harvasta miehestä voi sanoa että on kovin yritteliäs seksin suhteen itsekään.
Toinen mikä on fakta. Kun puolisolta kysyy joka on pettäjä, että oletko tyytyväinen seksielämään, niin poikkeuksetta ei mitään valittamista.
Silti lähdetään vieraisiin.
Yksi hauska pettäjämies jonka kanssa olin, haukkui kun vaimo huono sängyssä:)
Mies oli itse niin surkea, että jäi yhteen kertaan.
Britanna; todella hienosti kirjoitit.
Herätti monenlaisia ajatuksia, voisi sanoa että lohduttikin.
Näin viisikymppisenä sitä elämää katselee jo eri silmillä kuin silloin nuorena.
Yhä enemmän vahvistuu se, että mikään ei tosiaan ole mustavalkoista.
Minun mielestäni taas on tärkeintä salata uskottomuus. Ellei kumppanin kanssa ole koskaan voinut mistään keskustella, miten sitten uskottomuudesta avautuminen mitenkään helpottaisi tilannetta? Realisti kannattaa olla aina.
Hohhoijjaa. Olisi parempi vain myöntää, ettei seksi puolison kanssa maistu, tai maistuu ainakin paljon paremmalta jonkun toisen kanssa. Ainakin joskus.
Koskaan ei pitäisi sekstailla, ellei seksiä kaipaa.
"Mitä puolisonne olisi pitänyt tehdä, jotta salasuhdetta ei olisi syntynyt? "
Yksinkertaisesti olla suhteessa mukana. Toimia, tehdä, kuunnella.
>"Ikävän usein parisuhteessa juuri naisen tarpeet sanelevat koko kuvion"
Siis naisen seksitarpeet? Naisella on muitakin tarpeita kuin seksi. >
Ei vaan naisen tarpeet, olivat ne sitten läheisyydentarpeita tms. tai vaikka haluttomuus seksiin.
Kirjoitukseni on kärjistys, mutta vuosien varrella se tyypillinen tilanne, mikä näissä petoskuvioissa on. Suhteet ovat luonnollisesti erilaisia - ei ole kahta täysin samanlaista. Kuviot ovat kuitenkin usein aika tyypillisiä ja ihmisen käyttäytymisestä löytyy varsin usein kulttuuri- ym. sidonnaisia samankaltaisuuksia, että yleistykset eivät ole aina pahasta pointtia esiin tuotaessa.
Kenenkään toisenlaisesta lähtökohdasta kriisissä olleen on ihan turha ottaa itseensä.
" Rakastava, arvostava parisuhde on jo itsestään selvyys."
Tämän itsestäänselvyyden puuttuminen johti pettämiseen. Sekä se, että on puolisolle itsestäänselvyys.